Miten tehdä aloite?

1. laita se nauramaan
2. pyri pois kaverillisesta käytöksestä eli älä osoita kaverillisia elkeitä vaan joko flirttiä ja esittelet miehisiä ominaisuuksiasi tai ei mitään
3. olet seksuaalinen olento
4. kerro elämästäsi juttuja jotka osoittavat sun olevan kiinnostava
5. älä missään nimessä ole liian kiltti!
6. kiusoittele leikkimielisesti (vaatii huumorintajua ja tilannetajua, sori jos ei sulla niitä oo)

Miehet jahtaa naisia, mutta menestyksekkäimmät miehet ovat niitä, jotka antavat vaan syötin ja laittavat naisen haluamaan itseään.

No sanot sille suoraan, että lähdetkö treffeille. Siinäpä kerralla selviää, että mitä mieltä se on. Ei se sekään naurata, että vieressä katsot mitenkä tyttö muitten miesten mukaan lähtee ja itse et osaa turpaasi aukasta. Jos se tyttö sanoo, että ei kiinnosta, ollaan kaveria, niin mitenkä se muuttuu nykyisestä tilanteesta? Ymmärrät silloin lopettaa haaveilut ja siirtyä katsomaan uutta tyttöä etkä turhaan tähän aikaasi tuhlaa. Tottakai voitte kavereita olla, mutta veikkaanpa että sillon juttu on terveemmällä pohjalla ku kumpikaan ei enää haaveile.
Ja en minä nyt sano, että kannattas luovuttaa, ku kyllähän tässä on jackbotin mahdollisuus! Mutta sitä elä tee että vieressä katsot ja harmittelet :D

Joo, no, jos teillä yhtän kipinää on, niin kysyt treffeille (mikä on helppoa, kun lähes päivittäin viestittelette), tai kysyt vaan sitten kun olette jo jossain (kun kuitenkin näätte siis??), että oisko tässä mahdollisuuksia muuhunkin kun kaveruuteen, kerrot että olet hieman ihastunut (hieman riittää, älä liioittele, ettet vaikuta oudolta). Tai sitten voit myös vaan kysyä, että mitä hän on mieltä, onko teidän juttu pelkkää ystävyyttä vai voiko se olla enemmän, paljastamatta vielä sen enempää itestäsi tai tekemättä suurempaa draamaa...

No, voi olla että jatkatte ystävinä, voi olla että ei, voi olla että jutustanne tulee vuosisadan rakkaustarina: mitä siitä ei ainakaan tule, jos hannaat! Ja hei, kiva on olla kaveri, mutta joku sen mimmin kuitenkin vie ja haluatko sä sillon miettiä, että hitto kun oisin uskaltanut?! Uusia tulee kyllä eikä mikään takaa mitään, mutta eniten mä itte olen ainakin katunut sitä, kun ei ole edes yrittänyt. Se jää kaivamaan, että hitto, kun hannasin ja nyt se menee tossa toisen kanssa.

Nimittäin, vaikka sinä et tekisi mitään, joku muu jonain päivänä tekee, ja se voi olla ystävyytenne loppu joka tapauksessa.

Aina kaikilta riskeiltä ei voi välttyä, ellei sitten halua olla puhdas-pulmunen, ikuinen poikamies. Ikävä kyllä, ihmissuhteisiin ja rakkauteen liittyy riskinsä. Tosin, en nyt oikein usko, että kukaan hyvää ystävyyttä tuhoaisi jos toinen vähän ihastuu, mutta kai sekin on sitten mahdollista.

Itselläni oli samanlainen tilanne muutama kuukausi sitten. Tämän herrasen kanssa juteltiin todella paljon, niin livenä kuin tietokoneenkin kautta ja hyviä kavereita oltiin. Koska tulin siihen tulokseen, että kerron hänelle mitä tunnen, niin tein sen. Kerroin myös, että mikäli tämä tunne ei ole molemminpuolinen, haluaisin silti olla hyviä ystäviä.
Ei tuntenut samoin, mutta olemme nyt todella hyviä ystäviä - läheisempiä kuin koskaan ennen. Aluksi tuntui hieman oudolle nähdä, kun ei tiennyt, pitikö minua nyt täysin outona tai jotain. Nopeasti sekin kuitenkin hävisi.
En usko, että hän heittää ystävyyttänne/kaveruuttanne hukkaan, vaikka hänelle kertoisitkin tunteistasi. Mielestäni se on vain typeryyden merkki, ellei mitään todella hyvää syytä löydy.
Onnea, minkä valinnan sitten teetkään :)

Tuttu juttu. Kaveri ihastui minuun. Puhuimme asiallisesti tunteesta. Olin imarreltu. Olemme edelleen todella hyvät ystävät. Kyllä ihastumisen jälkeen voi olla ystävä. Asioiden avoin ja rehellinen puiminen tuo uutta syvyyttä suhteeseen. Jokaisen mahtavan miehen kanssa ei tarvitse olla parisuhteessa. Myös ystävyys on tärkeätä.