Kertokaapas ihmiset...
Luin jostakin, että ihminen on rakastunut keskimäärin vuoden ajan. Rakastunut ihminen ei petä eikä huomaa kumppanin huonoja puolia ja sen sellaista. Mutta mitäs sen jälkeen? Olen ollut reilun kolme vuotta avomieheni kanssa, josta olen huomannut näitä piirteitä. Ekat puolitoista vuotta olin hänelle maailman ihmeellisin olento, hän vannoi jatkuvasti rakkauttaan, soitteli ja tekstaili useita kertoja päivässä (kun ei vielä asuttu yhdessä), muutettiiin yhteen, mentiin kihloihin, sisustettiin kotia, tehtiin kaikki asiat yhdessä ruuan laitosta koiran ulkoilutukseen ja puhuttiin tulevaisuudesta ja sen sellaisesta, yhdessäolo oli yhtä kliseistä kuin elokuvissa näkee. Hän kertoi minulle kaikista asioistaan, kysyi mielipidettä ja huomioi minut aina päätöksissään.
Tuo vaihe sitten loppui ja hän alkoi nähdä minussa huonoja puolia, esim. olen hirmu kriittinen muita ihmisiä ja etupäässä itseäni kohtaan ja olen kova arvostelemaan (pitää kyllä paikkansa, mutta eipä tuo ennen haitannut). Hän ei kerro enää asioistaan avoimesti, raha-asioista lähinnä. Hän jotenkin kaunistelee totuutta jotenki minulle soveltuvammaksi. Edellisessä suhteessaan hän petti tyttöystäväänsä, hän kyllä selitti syynsä siihen, mutta olen nyt alkanut pelkäämään jos hän tekee minulle samoin, jos kerta ei enää ole rakastunut.
En kiellä sitä ettenkö itse olisi muuttunut, ennen olin joka päivä hymy perseessä oli miten huono päivä tahansa, olin vain niin hirvittävän onnellinen suhteestani, nyt jos on huono päivä niin sitten mökötänkin siihen malliin. Olen löytänyt miehestä ärsyttäviä luonteenpiirteitä, joita en aiemmin edes huomannut. Mutta toisaalta odotan joka päivä miehen näkemistä, on ihana käpertyä sohvalle kainaloon ja tehdä asioita yhdessä. Yhteinen tulevaisuuskin on ajankohtainen, ollaan mietitty naimisiin menoa ja ehkäisystä luopumista ja sen sellaista.
Saako tuota rakastumisvaihetta ikinä takaisin? Onko ihmiseen mahdollista rakastua uudelleen? Vai onko tämä nyt sitä ns. arkea hamaan loppuun saakka?
Mitä on rakastumisen jälkeen?
22
1810
Vastaukset
- happyppahh
Jos hyvin käy, niin rakastumisen jälkeen tulee rakastaminen ja harmaastakin voi löytää kaikki sateenkaaren värit.
Kun rakastaa, niin sitoutuu kumppaniin ja suhteeseen, vaikka aina ei aurinko paistakaan.- That's it
Harmaa tarkoittaa tylsää, tasapaksua, aina samanlaista, uusiutumatonta, jämähtänyttä, kaavoihin kangistunutta, rajoittunutta ... Harmaa on harmaata, kukaan ei jaksa, sateenkaaren värit ovat ihan toisenlaisia, kirkkaita, iloisia, loistavia, vaihtelevia, moneen mahdollisuuksia suovia ... Oikeasta 'rakkaudesta' juuri kukaan ei tiedä juuri mitään.
- Hah !
No ei kylläkään voi. Harmaassa voi olla harmaan eri sävyjä mutta harmaa on harmaa. Koeta nyt hyvä ihminen selvittää, minkä värinen sateenkaari on.
- kjbjkb
Hah ! kirjoitti:
No ei kylläkään voi. Harmaassa voi olla harmaan eri sävyjä mutta harmaa on harmaa. Koeta nyt hyvä ihminen selvittää, minkä värinen sateenkaari on.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pääväri
"Väriympyrähyrrästä tulee pyöritettäessä harmaa."
Jos harmaata/mustaa ei ole vesiväreissä niin muita värejä sekoittamalla sen saa tehtyä.
- 5 + 8
Joo, on kolme ihan eri asiaa: rakastuminen, rakastaminen ja pitäminen.
Alun tunnekuohu on rakastumista. Seksi on mahtavaa ja joka erominuutti on tuskaa.
Sitten on rakastaminen. Se on sitä, että on valmis uhrautumaan toisen puolesta ehdoitta, vaikka rakkauden kohde ei sitä "ansaitsisi". Tätä on äidin rakkaus lapsiaan kohtaan mutta saman pitäisi toimia puolisoidenkin välillä. Äiti rakastaa lastaan, vaikka tämä kiroaisi hänet alimpaan helvettiin. Mies rakastaa vaimoaan, vaikka tämä pettäisi häntä koko naapuruston kanssa.
Pitäminen on sitten mieltymyskysymys. Toista voi rakastaa vaikka ei pitäisikään hänestä ihmisenä.
Eli sinun tilanteesi on aika tavallinen: et ole enää rakastunut etkä ole varma, pidätkö miehestäsi. Mutta rakastatko häntä?
Rakkaudesta muuten ei yleensä seuraa onnellisuus, päinvastoin. - avovaimonen
Sehän on tunnettu tosiasia, että monet (useimmat?) pariskunnat eroavat tuon rakastumisen ja ns. symbioosivaiheen jälkeen kun pitäisi taas eriytyä omiksi yksilöikseen sen rakastumiskuplan ulkopuolelle. Sitä kun pitäisi silti pystyä jatkamaan yhteistä elämää toisen ärsyttävistä puolista huolimatta.
Oleellista ei ole se, mikä toisessa ärsyttää, vaan se pystyykö ne ärsytyksen aiheet hyväksymään ja pystyykö kuvitella sietävänsä niitä vaikka lopunelämää. Ihmistä ei voi eikä kannata (eikä saakaan) lähteä muuttamaan sen vuoksi, että hänessä on piirteitä jotka eivät miellytä.
Lue lisää vaikka täältä: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_lahtokohtia/parisuhteen_vaiheet2/ - Kalteritango
Kaikissa suhteissa on vaiheet, jotka käydään läpi; tutustuminen, ihastuminen / rakastuminen ja yhdistyminen, tasoittuminen eli uudestaan oman itsensä ja yksilöllisyytensä löytäminen ja siitä kiinni pitäminen suhteesta huolimatta. Ja se viimeinen vaihe - arki - vasta kertoo sen tosiasian, tuleeko suhteesta kestävä vaiko ei. Silloin vasta aletaan oikeasti mitata toista ihmisenä, yksilönä, persoonana ... ja se joko miellyttää tai sitten ei.
Rakastuminen on hetken huumaa, joka ei koskaan kestä kulutusta. Inhimillisyys, välittäminen ja vastuu toisista ihmisistä on ihan muunlaista rakastamista, sitä oikeaa.- Pitkä vieteri
Rakstuminen on hetken huumaa, silloinhan ei oikein edes tunneta toista mitenkään. On ainoastaan ollut ehkä suudelmat ja kiihkeät lemmenleikit. Tosiasiassa ihminen on ajatuksineen ja arjen asioineen täysin vieras. Tämä onkin sitten se jatkon kysymys, mitä kenenkin takaa löytyy, pitäisi siinä rakstumisen vaiheessa jo viimeistään laittaa hoksottimet liikkeelle, miten henkilö toimii arkisessa elämässä.
Yksi tärkeä on taloudelliset asiat, toinen on menot ja harrastukset ja alkoholin käyttä ja viihdemaailma.
Yleensä joku aina tietää jotakin ja kannattaa olla aina kuulolla, ei tule niin helposti hyväksikäytetyksi ja petetyksi.
Rakastaminen on sitten jo syvällisempää, niinkuin äidin tulisi rakastaa lastaan, kantaa hänestä vastuuta.
Samoin rakastamisessa toinen hyväksytään kaikkinen vikoineen ja hyveineen, eletään kaikilla osaalueilla yhteistä elämää ja kannetaan vastuuta kodista ja lapsista yhdessä.
Silloin muut asiat ovat vasta seuraavana kodin asioiden jälkeen. Asioista voidaan keskustella, eikä koeta niitä neuvotteluiksi. jossa aina pitää saada oman päänsä mukainen tahto läpi.
Jos tätä asiaa ei opi ymmärtämään, ei elämä koskaan tule onnistumaan kenenkään kanssa. - kemiallinen reaktio
Pitkä vieteri kirjoitti:
Rakstuminen on hetken huumaa, silloinhan ei oikein edes tunneta toista mitenkään. On ainoastaan ollut ehkä suudelmat ja kiihkeät lemmenleikit. Tosiasiassa ihminen on ajatuksineen ja arjen asioineen täysin vieras. Tämä onkin sitten se jatkon kysymys, mitä kenenkin takaa löytyy, pitäisi siinä rakstumisen vaiheessa jo viimeistään laittaa hoksottimet liikkeelle, miten henkilö toimii arkisessa elämässä.
Yksi tärkeä on taloudelliset asiat, toinen on menot ja harrastukset ja alkoholin käyttä ja viihdemaailma.
Yleensä joku aina tietää jotakin ja kannattaa olla aina kuulolla, ei tule niin helposti hyväksikäytetyksi ja petetyksi.
Rakastaminen on sitten jo syvällisempää, niinkuin äidin tulisi rakastaa lastaan, kantaa hänestä vastuuta.
Samoin rakastamisessa toinen hyväksytään kaikkinen vikoineen ja hyveineen, eletään kaikilla osaalueilla yhteistä elämää ja kannetaan vastuuta kodista ja lapsista yhdessä.
Silloin muut asiat ovat vasta seuraavana kodin asioiden jälkeen. Asioista voidaan keskustella, eikä koeta niitä neuvotteluiksi. jossa aina pitää saada oman päänsä mukainen tahto läpi.
Jos tätä asiaa ei opi ymmärtämään, ei elämä koskaan tule onnistumaan kenenkään kanssa.Rakastuminen on vaikeaan pakkoneuroosiin verrattava tila, joka on syvällä ihmisen geeneissä: sen ainut tarkoitus on lisääntyminen. Rakastuminen on sairaus ja rakastuminen antaa samanlaisia kiksejä ihmiselle kuin mikä tahansa huume. Pakkoneuroosivaihe kestää tapauksesta riippuen muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen.
Rakastaminen on aivan eri tason asia. Se tuntuu olevan nykyään hukassa yhdeltä jos toiselta.
Valitettavasti useimmat sekoittavat rakastumisen ja rakastamisen. Ja sotkevat oman sekä muiden elämän. - Kalteritango
Pitkä vieteri kirjoitti:
Rakstuminen on hetken huumaa, silloinhan ei oikein edes tunneta toista mitenkään. On ainoastaan ollut ehkä suudelmat ja kiihkeät lemmenleikit. Tosiasiassa ihminen on ajatuksineen ja arjen asioineen täysin vieras. Tämä onkin sitten se jatkon kysymys, mitä kenenkin takaa löytyy, pitäisi siinä rakstumisen vaiheessa jo viimeistään laittaa hoksottimet liikkeelle, miten henkilö toimii arkisessa elämässä.
Yksi tärkeä on taloudelliset asiat, toinen on menot ja harrastukset ja alkoholin käyttä ja viihdemaailma.
Yleensä joku aina tietää jotakin ja kannattaa olla aina kuulolla, ei tule niin helposti hyväksikäytetyksi ja petetyksi.
Rakastaminen on sitten jo syvällisempää, niinkuin äidin tulisi rakastaa lastaan, kantaa hänestä vastuuta.
Samoin rakastamisessa toinen hyväksytään kaikkinen vikoineen ja hyveineen, eletään kaikilla osaalueilla yhteistä elämää ja kannetaan vastuuta kodista ja lapsista yhdessä.
Silloin muut asiat ovat vasta seuraavana kodin asioiden jälkeen. Asioista voidaan keskustella, eikä koeta niitä neuvotteluiksi. jossa aina pitää saada oman päänsä mukainen tahto läpi.
Jos tätä asiaa ei opi ymmärtämään, ei elämä koskaan tule onnistumaan kenenkään kanssa.Näin on. Paitsi että koti, kodin asiat, perhe, siihen liittyvät velvollisuudet, jne. eivät saa olla syynä siihen, että aikuiset ihmiset, puolisot, joutuvat luopumaan itsestään, itsenäisyydestään, omista tahdoistaan ja haluistaan, omasta elämästään. Kun on perheellinen, juttuja pitää ja joutuu vain sovittelemaan, säätämään ja soveltamaan enemmän, jotta kaikki tulevat huomioiduiksi.
- Ei nimimerkkiä
Kalteritango kirjoitti:
Näin on. Paitsi että koti, kodin asiat, perhe, siihen liittyvät velvollisuudet, jne. eivät saa olla syynä siihen, että aikuiset ihmiset, puolisot, joutuvat luopumaan itsestään, itsenäisyydestään, omista tahdoistaan ja haluistaan, omasta elämästään. Kun on perheellinen, juttuja pitää ja joutuu vain sovittelemaan, säätämään ja soveltamaan enemmän, jotta kaikki tulevat huomioiduiksi.
"koti, kodin asiat, perhe, siihen liittyvät velvollisuudet, jne. eivät saa olla syynä siihen, että aikuiset ihmiset, puolisot, joutuvat luopumaan itsestään, itsenäisyydestään, omista tahdoistaan ja haluistaan, omasta elämästään."
Siis häh?! Minusta olet kyllä ihan pihalla.
Velvollisuudet pitää hoitaa. Jos on lapset tehnyt, heistä on huolehdittava, vaikkei yhtään huvittaisi. Välillä pitää käydä kotona tervehtimässä, vaikka oma ura olisi kuinka innostava.
Lapsen onni voittaa vanhempien onnen mennen tullen. Ja jos rakastaa puolisoaan, silloinhan panee määritelmän mukaisesti hänen onnensa oman onnen edelle.
Nyky-Suomessa uhrautuminen on kirosana. - Lumiukko ?
Ei nimimerkkiä kirjoitti:
"koti, kodin asiat, perhe, siihen liittyvät velvollisuudet, jne. eivät saa olla syynä siihen, että aikuiset ihmiset, puolisot, joutuvat luopumaan itsestään, itsenäisyydestään, omista tahdoistaan ja haluistaan, omasta elämästään."
Siis häh?! Minusta olet kyllä ihan pihalla.
Velvollisuudet pitää hoitaa. Jos on lapset tehnyt, heistä on huolehdittava, vaikkei yhtään huvittaisi. Välillä pitää käydä kotona tervehtimässä, vaikka oma ura olisi kuinka innostava.
Lapsen onni voittaa vanhempien onnen mennen tullen. Ja jos rakastaa puolisoaan, silloinhan panee määritelmän mukaisesti hänen onnensa oman onnen edelle.
Nyky-Suomessa uhrautuminen on kirosana.Onko sulla lukihäiriö vai käsityskyky muuten hukassa, pakkasella ? Missä kohassa sanon, että lapset jätetään hoitamatta ja puoliso huomiotta ?
Velvollisuudet tulee toki hoitaa ja toivottavasti ne tuntuvat joltain muulta kuin velvollisuuksilta siinä elämän vaiheessa, kun perheen ruuhkavuodet ovat menossa. Sillä jos ne ovat vain velvollisuuksia, niin raskaaksi käy ja ongelmia tulee. Perheen eteen työskennellään rakkaudesta ja aidosta välittämisestä ja kukaan sellainen ei sitä jaksa, joka ei huolehdi ensin omasta jaksamisestaan, siis oman elämänsä peruspilareista, omista tarpeistaan, omasta onnestaan, yksilöllisyydestään.
Minusta sinä olet todella ulkona; uhrautuva ihminen on ns. marttyyri, ja sellainen luonteenpiirre on yhtä kuin sairautta, asenne on pipi, suorastaan suolesta. Oikea rakkaus ei ole uhrautumista kenenkään puolesta eikä oikea rakkaus asu vankilassa. Vain vapaa, itsensä tunteva, omia tarpeitaan kunnioittava ... jaksaa hoidella myös muitten tarpeita, kuunnella toisten huolia, auttaa arjessa ja kunnioittaa kaikkien muidenkin toiveita, tahtomisia ja haluja. Uhrautuva ihminen on ei-ihminen, joka elää itselleen, ei muille.
arkipäivän tuloksi parisuhteeseen.
Yleensä se kestää kaksi ja puoli vuotta.- väsynyt 30
Mä olen koittanut puhua miehelleni juuri tuosta, ettei arjesta tulisi harmaata, ollaan seurusteltu 13kk. Joista puolet asuttu yhdessä. Alkuun seksiä oli joka päivä, useammankin kerran päivässä. Nykyään saan saman automaattisen lätinän hyvää yötä ja suukon joka ilta, en muuta.
En mä halua tällaista suhdetta. Jos vuoden jälkeen ollaan jo kuin vanha pariskunta.
Lisäksi, minä en saisi mitenkään arvostella miestäni, takertuu aina johonkin sanaan ja tulee kauhea riita, ja samaa jankataan parikin päivää, tosi raskasta.
Muutin miehen työn takia toiselle paikkakunnalle (ISO VIRHE).
Kämppä on kamala, asuinalue kamala, enkä viihdy työssäni. En tunne täältä ketään. Paitsi joitakin töistä. Jos joskus olen sopinut jotain jonkun kanssa, mies painottaa kuinka minun kuitenkin tulisi olla kotona kun hän tulee töistä.
Kaikesta näistä olen koittanut puhua mieheni kanssa. Riidan jälkeen saan halauksia kahden päivän ajan, minkä jälkeen hän unohtaa taas koko asian.
Hän itse saa reissata työnsä puolesta, kulkee työmatkat autolla. Minä kävellen, koska täällä ei ole toimivaa joukkoliikennettä. Jos hän joskus joutuisi kävelmään kilometrinkin matkan -> karmea valitus! Minun pitäisi jaksaa kävellä 4km suunta.- Ei h-i !
Kävely sinänsä on kyllä reipasta ja terveellistä - joten otapa tyttö jalat allesi ja kävele kauas tommosesta oman napansa kaivelijasta.
- Ol Playa
On suuri valhe, ettei voisi olla rakastunut vielä vanhanakin.
Rakastuneisuus on lopulta yksinkertainen resepti. Kyllä, rakastuneisuuden tunteet ovat myös aivokemiaa, mutta nämä aviokemiat eivät ole - vastoin yleistä käsitystä - täysin kontrolloimattomia. Mitä sitten vaikka ne ovat aivokemiaa? Pitää vain pitää huoli siitä, että aivokemiat pysyvät rakastuneisuuden radalla syöttämällä kummankin puolison aivoihin oikeanlaisia ärsykkeitä.
Usein aviopareille suositellaan tyytymistä ja hyväksymistä. Tämä ei ole paras vaihtoehto. Parempi vaihtoehto on vaatia lisää ja sitoutua antamaan lisää.
Suosittelen tutustumaan www.marriagebuilders.com -sivustoon! Samat ideat on myös suomeksi julkaistu teoksena "Paremman avioliiton rakkauspankki".
Rakkaus on kuin pankki. Hyvät asiat ja emotionaalisten tarpeiden huomioiminen tallettaa sinne valuuttaa. Huonot asiat tai hyvien asioiden tekemättä jättäminen ryöväävät pankkitiliä.
Olet tunnistanut hyvin nuo teidän ongelmanne ja sen mikä nyt on toisin. Ratkaisu on että palaatte vanhaan, jossa mies keskusteli ja sinä et stressannut niin paljoa. Tällä kertaa se vain ei tapahdu automaattisesti kuten suhteen alkuhuumassa. Mutta tulos on samankaltainen mutta vaan parempi: te molemmat tulette olemaan rakastuneempia toisiinne ja rakkaus vain kasvaa.
Suhdetta PITÄÄ hoitaa, puutarhaa PITÄÄ kitkeä ja kastella jotta se kukoistaisi. Me ollaan oltu neljä vuotta yhdessä, ja vaikka ollaan eletty myös harmaata arkea, ollaan päästy siitä läpi sillä että olemme parhaita kavereita :) Kyllä sitä rakastumista tulee ja menee, mutta myös tulee takaisin. Yhtenä päivänä ihan vasta huomasin miten ihana mieheni on ja kuljin pää pilvissä koko päivän. Hymyilin jatkuvasti. Kyllä, olemme riidelleet sen jälkeen. Mutta todellinen kumppanuus on ennen kaikkea ystävyyttä jolla jaksaa puskea läpi sen harmaan arjen. Eikä se arkikaan ole niin pahaa kun on löytänyt sen jonka kanssa tulee hyvin toimeen ja omaa samanlaiset arvot.
En ole missään nimessä sitä mieltä että pitäisi rakastaa "kaikesta huolimatta" ketään muuta kuin omaa lastansaan. Juuri tuollainen "kaikesta huolimatta" -rakkaus tekee narsisteille ja muille tunnevammaisille helpon pelikentän. Minä ainakin rakastan miestäni juuri siksi mitä hän on tehnyt puolestani, juuri siksi kun hän on pysynyt rinnallani kun 98 % olisi jättänyt minut. Ihastuin ehkä ulkonäköön, mutta rakastan häntä hänen luonteensa takia.
- Valinnan kohta
Rakastumisen jälkeen tulee todella arki ja silloin vasta näkee niillä oikeilla silmillä toisen henkilön, joka sitten ei enää se mitä on ajatellut. Muuten uskon vakaasti, että olet kuullut vain osan aikaisemmin hänen asioistaan, et vain ole huumassi huomannut, että ei hän kaikkea ole kertonut. Nyt itse samalla tavalla alat huomata niitä hänen todellisia ominaisuuksiaan. Tässä kohtaa on paikka katsoa miten jatkuu vai jatkuuko.
- Kunhan ei pitkään
Niin ja toinen on joko jättänyt sinulle kertomatta totuutta entisestä elämästään tai sitten valehdellut, kuten tiedän erään tehneen, ei niin totuuden sanaa. Elämä takana täynnä slaisia suhteita avioliittoja, lapsia rikoskin, kaikki oikein kertomatta.
Nyt sitten on tämän alttarille joutuneet tämä uusi nainen kahden pien lapsen kanssa, lapset eritoten ja koita, joille ei oikein paikkaa kodista löydy, koira joutui autotalliin, lapset joutuivat illaa 7 jälkeen omaan huoneeseen ja yksikseen. siellä sitten yrittävät aikaansa viettää lelujensa parissa.
Isovanhemmat eivät saa vierailla perheen kodissa lainkaan, lapset sentään joskus saavat käydä isovanhempien luona ja voi sitä iloa ja sylissä istumisen onnea.
Täysi hulttio pitäisi saada ulos, mutta täytyy odottaa sen hullun rakstumisen ohi menoa, eiköhän järkevä ihminen näe, mihin narsistiin on rakastunut. - eoghlwi
Juuri tämän takia ei pitäisi tehdä suuria päätöksiä yhteisestä tulevaisuudesta (yhteinen pysyvä koti, avioliitto, lapset) ensimmäisen parin vuoden aikana! Tutustuminen vasta alkaa sen rakastumissumun hälvettyä...
Kyllä samaan ihmiseen voi rakastua uudelleen, mutta sitä ei kannata jäädä odottamaan jos arki ei toimi. Silloin, kun arki toimii ja on mukavaa (lämmintä, turvallista ja hellää vaikkei aina niin jännittävää tai kihelmöivää), niin mahdolliset tulevat uudelleen-rakastumiset ovat vain miellyttävä lisämauste, mutta ei ne suhdetta kasassa pidä.
Rakastuneisuus on aina ohimenevä mielenhäiriö. - elämä on laiffia
Seurustelen. En tiedä olenko ikinä kokenut rakastumista, en tiedä mitä se on. Valitsen mieluummin rakastamisen. Ihanaa parisuhteessa on halailut, pussailut, kaikki yhteinen aika. Tärkeintä on että toinen huolehtii musta ja saa mut nauramaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh731920Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971663- 1471207
- 59688
- 198652
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6636Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako191553- 54547
- 46488
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337462