Ihmeellisimmät työhaastattelu kysymykset.

Multa haastattelija kysyi että onko minulla facebook-profiili tai vietänkö paljon aikaa internetissä vapaa-aikanani.

ymmärrän hyvin miksi kysyi, työ sisälsi aamuvuoroja ja olen nuori iältäni, joten kysymys oli mielestäni aiheellinen. Joskin itse yllätyin että tällaistakin voidaan kysyä.

Tää kysymys ei nyt ollu työhaastattelussa vaan puhelinsoitossa kun henkilö kysyi minua haastatteluun. Hän kysyi onko työttömyys mun juttu? ku olin ollut työttömänä 3kk hakiessa tähän hommaan. (Halusin pitää kesälomaa ja syksyllä hain vasta töitä) Joten loukkaannuin hiukan tästä sekä muista kysymyksistä jotka liittyivät nuoreen ikääni.

En mennyt haastatteluun koska tästä jäi niin huono maku suuhun :( Onneks viikkoa kaks myöhemmin löytyi työpaikka muualta.

Olin äskettäin hakemassa paikkaa kassamyyjäksi erääseen isoon kauppaan. Mulle tuli tällasia kysymyksiä:

-Tupakoitko? "-en". Miksi? "-öööö...???"
-Onko sulla poikaystävää? "-on joo." Jos pettäisit sun poikaystävää, niin miten korvaisit sen hänelle?
-Minkälainen sun asuntosi on?
-Minkälainen ihmistuntija olet? "-Mielestäni aika hyvä, osaan kyllä lukea ihmisen mielialaa ja sillai.." No kerroppa sitten millainen perhe mulla on, missä asun, missä oon opiskellut ( SIIS SE HAASTATTELIJA KYSYI...ETTÄ MISSÄ ASUU ???? WHAT)


Siis jotenki must suurin osa noist ei liittynyt siihen työhön mitenkään. Muitakin ihmeellisiä kysymyksiä tuli, mun piti esim miettii mikä mun viimeaikainen suurin saavutus oli. hääh.. tunsin itteni vähän noloks siellä. Lopuks vielä haastattelija heitti että:

Kerroppa joku vitsi nyt.

IHan oikeesti hei... Oon siis 19 v. tyttö ja haastattelija oli keski-ikänen mies. Ajattelikohan se mua ihan pellenä vaan siellä. huoh.

Oudoilla kysymyksillä on tarkoitus nähdä miten ihminen selviää oudoista tilanteista ja onko yhtään sanavalmiutta. Asiakaspalvelussa on selvittävä kaikista avohoitopotilaistakin sujuvasti. Aika huonosti yllämainitut selvisivät. Onneksi varmasti ilmeestä näki, joten tietää olla palkkaamatta noita.

Kysytty on: " Mikä sun horoskooppimerkki on ?", " Onko sulla poikaystävää ?", " Onko toi sun suosittelija sun poikaystävä ? Ai ei vai, no se on sitten vaan muuten vaan niin kiva vai ? " "Onko sulla lapsia ?"

Näitä asiattomia kysymyksiä tulee kyllä muissakin haastatteluissa kuin vain asiakaspalvelutöihin haettaessa. Asiattomalla tässä tarkoitan sellaisia, millä ei ole haettavan tehtävän kannalta minkään vertaa merkitystä.
Esimerkiksi seurustelusta kysyminen ei varmasti ole aiheellista mihinkään lailliseen työhön haettaessa (parittamisenhan laki kieltää, eli huoraa ei voi työntekijäksi palkata).
Myöskään yllämainittu kysymys joulunviettotavoista ei voi olla aiheellinen missään työssä.

No se peruskysymys; oletko raskaana? Naisvaltainen ala, kyse oli vielä määräaikasiesta työharjottelusta. Nykyään ei kait saa tuota kysyä, minulle tämä tapahtui 90-luvun alussa. Jotenkin huvitti, kun haastattelija oli mies ja ihan "mukiin mahtuva."

Aika monta hämärää tapausta on tullut eteen.

"Jos voisit järjestää romanttisen illan tyttöystävällesi, millainen se olisi?" Tietenkin oli ensin udeltu parisuhdekuvioista. Haettava paikka oli logistiikka-alan.

Myyjän hommia on tullut tehtyä vuosia eri aloilla ja siellä on kuullut kaikenlaista. "Onko sinulla paljon ystäviä?" Onko väliä vaikka olisi täysi introvertti erakko työn ulkopuolella, jos tulee asiakkaiden kanssa toimeen? Ehkä tällä testattiin onko ns. besservisser/hyvä tyyppi. Samassa haastattelussa: "Mikä on sinun mielestäsi paras keino tehdä asiakas onnelliseksi?" Häh, onnelliseksi. Autotarvikeliikkeessä. Kuka sieltä onnea tulee ostamaan? Sain duunin, mutta en viihtynyt paikassa kauaa.

Tukkuliikkeessä: "Ootko valmis uhrautumaan työn puolesta?" Tarkoitatko ilta- ja viikonlopputöitä? "Ei, vaan uhrautumista, että hommat tulee tehtyä hyvin." En saanut paikkaa, joten mysteeriksi jäi uhrautumisen luonne.

Elektroniikkaliikkeeseen haettaessa naishaastattelija: "Miten sinä tulet naisten kanssa toimeen?" Hyvin, ei se ole mitään uutta. Tähän hymyilin vielä. "Entä jos nainen sattuu olemaan pomosi?" Ei sillä ole väliä, kunhan yhteistyö pelaa. "Kai se hieman omituiselta voi tuntua?" Ei oikeastaan. On ollut nainen esimiehenä ennenkin. "Niin mutta, ei se aina noin yksinkertaista voi olla." Jäi tämäkin feminismi juttu arvoitukseksi.

Nuoreja jannuna ekoja kesäduunipaikkoja etsiessä hain kioskille ja tomera täti paukautti: "Onkos sun äiti töissä?" Öö, on. "Mitä äiti tekee?" Se on kampaaja. "Onko se sun mielestä hyvä työ?" On. "Mitäs isä tekee?" Mun isä kuoli vuosia sitten. "Mitä isä teki ennen kuin kuoli?" Tämä alkoi v****taan, mutta vastasin hänen olleen rekkakuski. "Jaahas, niitä miehiä", täti totesi. En saanut paikkaa.

Kuljetusalan firmassa: "Et kai sä oo mikään huumeiden käyttäjä?" Pisti vähän miettimään omaa habitusta. On se tietenkin ymmärrettävää ettei rattiin haluta mitään mömmöjen nappailijoita. Kuinka moni narkkari myöntäisi sellainen olevansa, kun ei testejäkään ehdoteta?

Yhdessä työhaastattelussa takerruttiin omituiseen asiaan. Haastattelija kysyi miten olin tullut paikalle ja vastasin että bussilla. "Mitä, eikö sinulla ole autoa!?" "Miksi ihmeessä sinulla ei ole autoa!?" "Onko tämä joku ekologinen kysymys?"....Joo-o, siis mitä ihmettä, kyseinen työ oli siis toimistotyö hyvien kulkuyhteyksien päässä, eikä työssä tarvittu millään muotoa ajokorttia & autoa. Samassa haastattelussa oli toinenkin "haastattelija", joka ei koko aikana puhunut mitään, mutta aina kun aloin vastaamaan kysymykseen hän tuijotti ja kurtisti kulmiaan. Koko paikasta jäi todella omituinen kuva ja en kyllä saanutkaan työtä.

täytyy kyllä sanoa että jos pitää periaateeenaan rehellisyyttä, niin ei ole toivoakaan työllistää itseänsä.

pitäisi olla sanavalmis valehtelija tai kiero selittelijä.

Ensireaktioni kaikkiin kysymyksiin on lähinnä nauruun tai itkuun purskahtaminen. Ehkä testataan miten hakija reagoi outoon kysymykseen/tilanteeseen.

Mutta joo, itse olen ajanut taksia sellaisen vuoden, ja oin kertoa että sieltä tulee kaikennäköisiä kysymyksiä ja just esim noita poikaystäväuteluita. Ihan hyvin noista tilanteista selviää, ja olen sanavalis eikä ikinä ole tullut kränää, koska asiakkaalle voi vastata rennosti ja läpällä. Vähän eri asia ruveta selittämään samoja juttuja työhaastattelijalle, kun niille kuitenkin pitäisi vastata rehellisesti ja asiallisesti.

Minä olin koulun pääsykokeissa kun minulta kysyttiin että enkö tule toimeen vanhempien kanssa kun en asu enää kotona. Olin tuolloin 19 -vuotias. Alkoi naurattaa.

Taideopisto haki mallia ilmoituksin, muistaakseni työvoimatoimiston sivuilla. Soitin ilmoituksessa mainittuun numeroon. Naishaastattelija kysyi, minkävärinen iho minulla on. Vilkaisin päivettynyttä käsivarttani ja kuvailin ihonvärini ruskeaksi. Linjan toisessa päässä änkytettiin ja vänkättiin, kunnes minullekin selvisi, että työnantaja halusi tietää, olenko valko- vai tummaihoinen.
Keikka jäi saamatta, koska opetusryhmään haettiin nimenomaan mustaihoista mallia. Tätä ei kuitenkaan voitu syrjintäkiellon takia sisällyttää ilmoitukseen.

Minulta kysyttiin, että miksi työkkäri ei ole lähettänyt minulle työtarjousta kyseiseen paikkaan. Se nainen kysyi sitä heti melkein ensimmäisenä. Hän selasi paperipinoa, jossa oli työkkärin hakijoiden lappusia ja oli niin ihmeissään, että miksi minua ei ole siellä. Olin siellä ehkä 10 minuuttia ja suurin piirtein koko aika meni tuota työkkäriasiaa pohtiessa. Hän vielä totesi, että hänpä soittaa työkkäriin ja kysyy asiasta. Tuli sellainen tunne, että hän epäilee minussa olevan jotain vikaa, kun työkkäri ei tarjonnut sitä paikkaa minulle. Ihan MOLin sivuilta löysin ilmoituksen, eikä siinä mainittu mitään työkkäristä. Sitäkin hän kovasti ihmetteli, että miksi en ole hakenut sinne harjoitteluun. Kyseessä oli sairaalan keittiö. En tiedä, pyöriikö se sitten harjoittelijoiden ja puolivuotistyöntekijöiden voimin vai miksi se työkkäriasia oli niin kauhean tärkeä.

Arvatenkaan en saanut työpaikkaa.

Seuraavalla kerralla työkkärissä kerrottiin, että tämä nainen oli aivan tosissaan soittanut sinne ja kysynyt asiasta, mutta eivät he olleet voineet mitään kertoa. Olen kyllä kuullut, että joskus on soitettu vaikka kouluun tai entiseen työpaikkaan, mutta työkkäriin soittaminen oli minulle ihan uutta.

"Mitä sä olet tehny tänä aikana kun olet ollut työttömänä?"

Kerroin siinä että enempi aikaa harrastuksille, katsellut indie-elokuvia ja lueskellut muusikkoelämäkertoja. Tirkistelyähän tuo kysymys oli, mutta vastasin. Sitten kerroin vielä, että olin käynyt Jenkeissä (matka varattu jo kauan ennen työttömäksi joutumista).
No tämä kaljupäinen haastattelija (alle 40 vuotiaalla täysi uimalakki) sai jonkun kateuskohtauksen asiasta ja alkoi tivaamaan miksi niin kauas ja millä rahalla.

Teollisuustyötä hakiessa haastattelija sanoi, sinähän olet poikamies, vastasin, joo.
Kysyi, saako tehdä henkilökohtaisen kysymyksen? Vastasin, joo. Pieni tauko ja kysyi, poltatko tupakkaa? En.

Sain työpaikan, eikä tuo tyyppi hullumpi ollut, mutta moni muu sitäkin enemmän. Kun vähennettiin porukkaa, vain nuoleskelijat jäi töihin. Eipä haitannut potkut.

Minulla ei ole koskaan ollut haastatteluissa tällaisia ongelmia vaikka olenkin 35-vuotias ja minulla on työkokemuksen lisäksi 4 amistutkintoa ja 1 AMK-tutkinto. Lukiossa opiskelin 2 kertaa vain kursseja ja en koskaan kirjoittanut ylioppilaaksi ja yksi yliopistotutkintokin on suoritettu hunnoimmilla arvosanoilla. Olen siis käynyt arvioilta n. 500 työhaastatelussa ja kysymyksiä on esitetty tyyliin, että "onko minulla työttöystävää" ja "onko minulla mitään sairauksia" mutta ei tämän kummepia kysymyksiä. Nyt olen kokopäiväisesti töissä pikkupomona.