AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  / älkää luovuttako liian helpolla

älkää luovuttako liian helpolla

37 Vastausta 1 677 Lukukertaa
Tuntuu kurjalta lukea näitä erokokemuksia. Itsellä on takana 30 vuoden suhde ja vaikeita aikoja on ollut, välillä on asuttu jopa erillään. Silti tahtoa on löytynyt molemmilta, sitä mitä silloin aikoinaan luvattiin. Aina tulee niitä kriisejä, jolloin tuntuu ettei suhde toimi ja tuntuu, että rakkaus loppuu. Mutta niistä pääsee yli ja sen jälkeen on aina parempaa luvassa. Ei kannata jättää elämänsä tärkeintä ihmissuhdetta taakseen heti kun tuntuu, ettei toimi. Pitää hakea ratkaisuja muualta ja ulkopuolistakin apua joskus. Ottaa omaa aikaa ja etäisyyttä. Ja palata takasin - useimmiten se alkaa toimia ihan eri tavalla hetken tauon jälkeen. Mutta se vaatii itseltä kasvua, mitä tämä elämä aina on.

Ero satuttaa aina kaikkia osapuolia - myös lapsia. Ei siihen saisi mennä ensimmäisenä kun joku ei toimi. Moni eronnut katuu katkerasti eroa ja kaipaa takaisin - joskus se voi olla silloin liian myöhäistä. Ero ei saisi ikinä olla ensimmäinen ratkaisu - vaan vasta viimeinen kun kaikki keinot on käytetty. Ne hiipuneet tunteetkin syttyvät uuteen roihuun, kun antaa mahdollisuuden.

Jokaiseen suhteeseen kuuluu omat vaikeutensa - suhdekin elää symbioosista irtautumisen kautta siihen aitoon rakkauteen. Jokainen ihminen kokee omat kasvukipunsa ja kaipaa välillä enemmän läheisyyttä, välillä taas enemmän omaa tilaa. Lapset tuovat mukanaan omat kriisinsä - lasten saaminen, lasten kasvaminen ja lasten kotoa lähtö ovat kaikki niitä.

Meillä suhde säröili moneen kertaan, kumpikin haki aikansa omaa tilaansa ja paikkaansa. Lasten kanssa oli omat säätönsä. Näiden kaikkien jälkeen olemme löytäneet toisemme ja meillä on hyvä olla.

Hyvänä neuvona eroa miettiville antaisin sen, että jutelkaa asioista niiden ihmisten kanssa, joilla on takana pitkä parisuhde - heiltä saatte sitä tietoa, mistä on eniten hyötyä oikeiden päätösten teossa.

Komppaan..

Meillä myös kohta 30 vuotta takana ja kriiseistä ollaan selvitty.
Eroa mietitty varmaan monta monituista kertaa, mutta se jokin saa aina pyörtämään päätökset.
Luulen sen olevan kiinni siitä, että KUMPIKIN loppujen lopuksi uskaltaa sen aina sanoa, ettei oikeasti halua erota..Ylpeydelle ja loukatulle sielulle ei silloin saa antaa periksi.
Itselläni on nuoruudessa 5 vuotinen avioliitto ja se tuli hätiköiden lopetettua ja kumpikin oli liian ylpeitä myöntämään omia virheitä. Minulla siis kokemusta tästäkin..
Kyllä ne kriisit tulee aina joka suhteessa ja se alkuhuuma loppuu ja keskustelemisesta tulee vaikeata, varsinkin vanhat jutut jää kaivelemaan ja ne tulee aina uudestaan revittyä auki.
Mutta...silloin kannattaa ottaa todellakin välimatkaa ja puuhailla välillä omiaan.
Sitten on aika opetella taas sitä ystävällisyyttä kumppaniaan kohtaan.
Riidat ei ole maailmanloppu eikä suhteen loppu.
Riitojen jälkeen on sovunvuoro ja taas on helpompi olla suhteessa.
Meillä on vielä ollut uskottomuuttakin, mutta siitäkin ollaan selvitty.
Kun ikää tulee, alkaa ymmärtämään paremmin elämää ja siitä johtuvia kriisejä ja huomaa, että kaikesta voi selvitä, kun vain kummallakin löytyy tarpeeksi halua siihen ja ei aleta joka asiasta tekemään sitä suurta draamaa.
Nämä avioliittoleirit on varmasti joillekkin hyväksi, mutta me olemme vielä pärjänneet kahdella sanalla, jotka pitää kuulua vuoronperään riitojen jälkeen kummankin suusta: Anna anteeksi!

Samaa mieltä...

mutta sanopa tuo miehelleni. Jos toinen ei halua jatkaa, ei enää välitä, ei näe yhteistä tulevaisuutta, ei osaa/halua puhua, niin mitenpä hänet saat yrittämään. Ihailen teitä, jotka olette päässeet yli isoista ongelmista. Mutta tosiaankin, molempien on sitä haluttava.

joo..

Kyllä meilläkin vain suossa poljetaan, ja yhdessä roikutaan, vaikka suurimman osan ajasta mietin, miksi helvetissä??
Itse koen vain uhrautuvani miehen onnen eteen, itse en paljoa iloa miehestä saa.
Jotenkin tätä jaksaisi, jos ei olisi tuota seksin velvoitetta, mutta mies vaatii sitä ja minä kärsin.
Puhunut olen, mutta mtään se ei auta.
Menee miehellä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos...ei välitä, miltä minusta tuntuu..
Olen kyllä sen päättänyt, että kun tämä talo muutenkin liian isoksi tulee lasten muutaman vuoden sisällä lennettyä pesästä, ja varmaan muutenkin vaihettaisiin pienempään ja helppohoitoisempaan asuntoon, lähden siinä rytäkässä ihan omaan elämääni elämään.
Lasten opiskelut on siinä vaiheessa, etten halua ketään rasittaa ja epäsopua tuoda tähän perheeseen nyt, vaan jaksan ne pari vuotta odotella ja sietää miehen kylmää seksiä, vaikka se tuntuu kyllä pahemmalta, kuin mikään kokemus.
Ei ihme, etteivät naiset vanhemmiten halua enää uutta miestä nurkkiinsa, se ex on tehnyt siitä ennen niin kauniista ihanuudesta helvetin..
ihan sama joo, vaimoni sellainen kylmä vitun p.ökkelö avlas että en kestä enää
No eroo!
vai eikö ole munaa edes siihen?

Minne keskustelutaito on hävinnyt?

Useasta viesteistä huomaa, että ihmisillä ei enää keskustelu toimi kumppaninsa kanssa, minne se keskustelutaito on hävinnyt, vai eikö sitä ole ollut edes suhteen alussa, epäilen...
Jos toinen ei kuuntele, niin jatkaa niinkauan, että se toinen alkaa kuunnella tai kyllästyy ja lähtee. Eihän siinä mitään häviä. Useasti vain ei selvitetä asioita, on helpompi näköjään erota, kuin keskustella.
Monet voisivat siihen vastata, että kyllä minä olen yrittänyt mutta en enää jaksa.... No yrittäkää itsepäisesti vaan lisää.
Mikäli on antanut toisen alistaa itseään vuosia, niin sitä pitää vaan päästä samalle tasolle, tai jopa "vähän" niskan päälle, että saa sen kumppanin kuuntelemaan. Jos ei itseään arvosta, niin sitä ei tee kukaan muukaan.

Ei se enää ole tuosta kiinni..

Se rakastavampi puolisokaan ei vain enää jaksa..
Kyllä sitä tuntee itsensä jo täydeksi tolloksi, kun toinen vuosi vuodelta vain ivallisesti hymähtää ja ilkeilee toisen hädälle ja painelee mieluummin sinne kapakkiin kuin kuuntelee toisen itkuista ääntä..
Ihminen muuttuu, siitä on kyse.
Meillä mies huomasi, että siellä töissähän se olikin se parempi porisija ja mukavampi seura..
Eipä siinä tuollaisen tunnustuksen edessä enää tee mieli porista ite mitään...
Erota ei mies kuitenkaan halua, miksipä haluaisi. On lokeroinut elämänsä mukavaksi.
Kotona ilmainen piika, joka hoitaa kodin ja lapset kiitettävästi, ei juo, ei käy kapakoissa, eikä polta ja jolta saa kuitenkin sitä seksiäkin, kun nainen tietää sen ainoaksi lämmönlähteeksi suhteessaan.
Vapaa-aika meneekin miehellä sitten työn merkeissä, siellähän niitä iloisia kekkereitä piisaa niin paljon, kuin viitsii osallistua.
Ei ollut mies tuollainen nuorempana, muuttui vain iän myötä.
Tähän on tyytyminen tai erota.
Kyllä tässä itseään silti arvostaa, eihän tätä muuten jaksaisi, lapset vain on pallona jaloissa rajoittamassa.
Suunnitelmat on minullakin muhimassa ja tosiaankaan, miehen kanssa keskustelut ei kuulu enää niihin.

Ratkaisu?

Olen vahvasti sitä mieltä, että jos se mies ei enää kuuntele, niin silloin annetaan samalla mitalla takaisin. Lapset hoitoon vaikkapa miehen vanhemmille(aina kun mies myös menee) ja sitten itse vaan porisemaan mukavien miesten kanssa. Ketään ei tarvitse etsiä, eikä mitään "tuhmaa" tarvitse tehdä, luodaan vaan vastaavanlainen tilanne omalle miehelle. Useasti riittää, että menee kylään tutuille. On tärkeää, että miehen vanhemmat myös tietävät miehen juoksuista.

Olen aivan varma, että oma mies alkaa reagoida tilanteeseen, miehet kun tahtovat olla omistushaluisia.
Tätä on moni kokeillut ja se usein myös toimii. Tällä tavoin pääsee sinne miehen niskan päälle ja saadaan keskusteluyhteys takaisin. Mikäli oma mies käy väkivaltaiseksi, tai uhkailee, niin ilmoitus viranomaisille.
Sen jälkeen kun keskusteluyhteys on, voi sitten itse päättää jatkaako liittoa vai ei. Uhkaukset rahasta tai taloudellisesta asemasta(kuten lainat jne.) kannataa vain ohittaa olan kohautuksella.

"Niskan päälle"-prosessi voi kestää muutaman kuukauden, lapset jopa tykkäävät olla isovanhemmilla hoidossa silloin tällöin, joten he kyllä kestävät sen.
Eikö olisi mukava antaa hiukan takaisin samaa lääkettä...?

Tuleehan niitä neuvoja..

Joo, olisihan sitä varmaan tullut joskus viihteelläkin käytyä, mutta kun isovanhemmat jo vanhain-
koti-ikäisiä, joita itsekkin joudun viikottain käymään tapaamassa, niin ei niistä ole apua ollut lastenhoidossa. On syöpää ja dementtiaa ja sokeutta..
Se se onkin ollut ainakin meillä se asia, mitä mies on käyttänyt surutta hyväkseen..
Sukulaiset asuvat kaukana ja lastenvahtia ei ole aikoinaan saanut ja kun jo kolmekymppinen olin lapset saatuani, ei niitä menohaluja ollut enää, enkä kuvitellut niitä enää miehellekkään tulevan..
En ole sen luontoinen, että kostoreissuille lähtisin muutenkaan, ehkä se ikä tuli sitten vastaan.
Olen kuitenkin alkanut harrastamaan lasten kasvettua ja nyt kun aikaa on muutenkin enemmän, olen
alkanut muutenkin katsella enempi ympärilleni.
En usko enää välejä mieheeni rakentelevani, rakkauskin on alkanut hiipua pikkuhiljaa ja en varmaan
saisi enää keskusteluista mieheni kanssa mitään iloa..
Mieheni ei ole mikään keskustelija, menköön menojaan.

Jos

arvostaa yhtään itseään, ymmärtää myös milloin on aika lyödä hanskat tiskiin. Asioita ei voi parisuhteessa yksin selvittää, jos toinen ei halua. Eikä se toinen, joka ei halua selvittää, tahdo myöskään erota.

Mitähän varten työpaikoista on tullut viihdekeskuksia

Mielestäni nyt todella olisi työnantajien luotava säännöt, että työpaikka on työpaikka eikä mikään ilotalo.

Jokainen maksaa palkastaan veroja, joilla hoidetaan monen alan työpaikkojen palkatkin, joten minä vaadin, että siellä tehdään töitä, eikä viihdytetä toisiaan näillä varoilla. Jos siellä jää aikaa seurusteluun, silloin siellä on liikaa väkeä. Yksityisellä puolella, kyllä silloin on heti yt:t ja monesta muustakin syystä, ei siellä ole aikaa seurusteluun. Toinen ovat nämä työkaina ihmisten yhteiset tapaamiset, joita järjestetään näillä varoilla, ei ole moraalisesti oikein ottaa sitä aikaa perheiltä pois, vaan niitä pitää olla mahdollismman vähän, jotta isät ja äidit menevät kotiinsa.

Nyt yritykset tuhoavat perheitä näillä nykysäännöillään.

Kissanristiäiset

Kaikkiin työpaikan järjestämiin "kissanristiäisiin" ei ole aina pakko mennä, useasti ne ovat hyvä syy tehdä jotain muuta tai esim. mennä viihteelle.
Tosin useat yritykset yrittävät luoda yhteishenkeä näillä "saunailloilla/tilaisuuksilla" työtekijöiden kesken, joskus se yhteishengen luominen onnistuu liiankin hyvin, varsinkin jos kyseessä on kaksi vastakkaisen sukupuolen edustajaa... :)

Juuri noin!

Minun mieheni sanoo aina, että PAKKO on osallistua, kun muuten nauravat?
Viimeiset 10 vuotta onkin sitten juossut tukka putkella kaikenmaaailman pippalot ja akat on autoillaan hakeneet ihan kotiportilta asti..
Toinen, mihin mies vetoaa, on se että ei voi kuulemma edetä työssään, jos ei ole siellä voitelemassa..
Taitaa sen voitelemisenkin ottaa vähän liian kirjaimellisesti. ;))
Reissujen jälkeen nukkuu pari päivää, on ne niin rankkoja reissuja viinoineen..

Naurut...

Ne naurut loppuvat lyhyeen ainakin siltä juhlijalla viimeistään seuraavana aamuna jos muistaa vielä mitä törkeää/kritiikkiä tuli puhuttua pomolle, tai jos asiakasta/työkaveria on voideltu liian hyvin. Se ei varmaankaan edistä työuraa, eikä asiakassuhteita. On aivan selvää, että "morkkishan" siitä tulee, sekä parin kolmen päivän krapula. Koko seuraavan viikon viettäisi juhlija varmaankin ennemmin peiton alla sohvalla unessa, pihalle ei edes tohdi ajatella mennä, puhumattakaan, että moikkaisi siellä edes naapureita. Sillä nukkumisella se morkkis myöskin pikkuhiljaa häviää. Sitten taas ollaan valmiita uusiin voiteluihin, seuraavalle kerralle. Yhtä uljaana kuin edelliskerralla...
Monelle vaimolle tämä viikko on laatuaikaa, sillä kerrankin mies juttelee hänelle(jos juttelee), häntä koipien välissä, ja on lauhkea kuin lammas. Edellyttäen, että vaimo ei nalkuta. :)

Jep jep!

Noinhan se menee..
Vaimon kannalta tässä on myös se huonompi homma, että mies ei koskaan vie vaimoa vastaaville "päivällisille, kylpylöihin, muuten vaan rentouttaville illanistujaisille", missä kyllä viihtyy näiden työpaikan harakoiden kanssa, vaan kun vaimo tiedustelee, että milloin sitä yhdessä käytäisiin vastaavissa tilaisuuksissa, mies tokaisee, kuten meillä: "Vastahan me kesällä käytiin koko porukalla Muumimaailmassa ja Särkänniemessä!!" :O
Tai sitten aina "suunnittelee", että "SITTEN mekin tehdään sitä ja tätä...
Koskaan ei ole vielä toteutunut mikään meno kaksistaan..ne työt, nääs....
Voi, antaisin vaikka taivasosuuden, kun joku mies käyttäisi minuakin joskus vastaavilla pippaloilla..
Nyt on kyllä jo mukelot sen verran isoja, että pitäiskö lähteä yksin katsastelemaan....?
Minne menis?

Olisipa noin

Itse olisin halunnut korjata avioliiton, mutta toinen halusi jatkaa elämäänsä uuden kanssa.
Sanopa tuo sille toiselle osapuolelle, kuka löysi todennäköisesti hetken onnen..
Minä olisin halunnut jatkaa, yrittää korjata.. Mutta miespä ilmoitti tammikuun alussa tyynenviileästi haluavansa eron. Ja viime viikolla tuli käräjäoikeudelta kirje 1-vaiheesta..

Mitä teit avioliittosi eteen?

Luen toistuvasti juttuja kuinka nainen ei enään rakasta miestään. Ei ole enään pitkään aikaan rakastanut.
Yleisesti avioliiton alamäki alkaa kun kuopus on syntynyt. Vaimo lopettaa olemasta vaimo. Hänen ei tarvitse olla enään kun äiti. Seksi lopetetaan yksipuoleisella päätöksellä, tajuamatta sitä kuinka tämä vaikuttaa mieheen. Ymmärrän hyvin ettei seksi maistu kun on jatkuvasti rättiväsynyt, mutta tämä rooli saattaa jäädä kenties lopullisesti päälle. Syitä ruvetaan etsimään miehestä; juo liikaa, on tullut kiloja, ei mitään kiinnostavaa... Oletteko miettineet miksi Jeppe juo? Kenties täyttääkseen sen aukon minkä rakkauden ja läheisyyden puute on jättänyt tai tunne siitä että miestä ei enään hyväksytä miehenä. Olen huomannut kuinka seksin lopettaneet naiset suhtautuva rikkaalla kielellä syyttelemään miestään omasta haluttomuudestaan.
Useinkaan rakastamisen lopettanut nainen ei huomaa itsessään mitään vikaa siihen miksi avioliitto on kariutumassa. Minusta on alkanut tuntumaan että kyse on oman itseinhon kanavoimisesta mieheen. Taustalla on paljon sanomaatta jätettyjä asioita, joko tosia tai oletettuja, joista sitten kasvaa se kuuluisa lumivyöry.
Lapsien jälkeen vartalo ei ole enään kuin teinitytöllä. Vaikka kuinka laihduttaa, pyykkilauta tulee kuitenkin 30 cm ylemmäksi kun oli tarkoitus. Nämä ikääntymiseen muutokset eivät ole miehen syytä. Mies ei välitä niistä, koska mies rakastaa vaimoaan, ei vaimon kuorta. Muutokset ovat väistämättömiä.
Avioliitto tarvitsee molempien osapuolten rehellistä peiliin katsomista. Vaikeatkin asiat on ajateltava myös siltä kannalta että itsessäkin on jotain vikaa, kun suhde ei enään kukoista. Suhde ei ole vain toisen vastuulla. Se ei riitä että on huolehtinut pääosin lapsista tai rakentanut talon.
Nykyään on suorastaan trendi erota keski-iän kriisissä. Naisilla tämä alkaa n. 35v. Yrittäkää naiset huomata oireet, tunteiden sekamelskaa, itsenäistymistarvetta ja kaipuuta teini-ikäänne, ja älkääkä syyttäkö kaikesta mitä ette ymmärrä miestänne. Ei hänkään syytä teitä.

Niinpä niin..

Tuohan se on miehellä syy puolustautua ja voihan noin tietenkin joillakin pareilla ollakkin, mutta ei kannata yleistää.
Itse olen urheilullinen nainen ja kehtaan uimarannoillakin olla bikinit päällä ja miehet katsovat edelleen perääni, vaikka ikää on yli 40 vuotta. Liikunta on oikea intohimoni ja harrastan kuntoilua säännöllisesti.
Lapset on tehty ja kroppa rääkätty takaisin kuosiinsa ja seksiä harrastin viimeksi toissapäivänä mieheni kanssa ja MIES tuli tyydytettyä. Minusta viis!
Miehenikin kuntoilee ja pitää itsestään huolta, mutta viina on kuulunut aina jossain määrin elämäänsä, niinkuin teillä miehillä yleensä. Itse saatan ottaa lasillisen viiniä sillointällöin. En tarvitse mitään huumeita nauttiakseni elämästä.
Sitten ne ongelmat: Mies kulkee viihteellä ja juo siellä itsensä sikakuntoon ja munaa yleensä itsensä.
Kotona on odotettavissa seksiä: muna sisään ja ulos ja tätä vätkyn vätkyn muutama minuutti.
Sitten rojahdus viereen ja kuorsaus.
Esileikit on mies suuteluineen lopettanut yksinpäättäen jo vuosia sitten.
Puristelua tisseistä, kouriminen pillusta ja mulkku sisään. Sitä rataa. Jos itse teen siittimelleen jotain, on miehellä kohta kiire vain työntää se sisääni ja laueta....
Joskus pakotan nuolemaan edes vitun session päätteeksi, vituttaa niin.
Puhuttu on asiasta, mutta mitään muutosta parempaan ei tule. Pahville porisen toiveistani..
Rakkautta ja läheisyyttä on varmasti saanut, mutta kyllä ne tunteet loppuu pikkuhiljaa siltä antajaltakin, kun toinen vain ottaa, mitään ei itse enään anna, muutakuin pelkän panon. Pitäiskö taputtaa?
Nuorena oli aivan toisenlainen, tulinen rakastaja, mutta iän myötä on tullut pelkäksi suorittajaksi.
Itse olen käynyt jo vieraissa, mikä ei kaduta ollenkaan. Itku melkein pääsi, kun 10 vuotta nuoremman kanssa naitiin kuin pienet kanit ja kaveri teki kaikki sen, mitä ilman olen ollut vuosikaudet.
Niin, että älä yleistä ja syyllistä naisia miehen haluttomuudesta TYYDYTTÄÄ nainen.
Mitään muuta nainen ei onnellisena pysyäkseen pyydä, sen vain, että mies teksisi sen, mitä teki nuorempanakin, antaisi naisellekkin sen tyydytyksen, ettei tarvitse mennä vieraisiin tai lyödä sitä luukkuaan kiinni miehen alettua pitää naista pelkkänä räkäkuppina.
Tarpeet ne on naisillakin.
Tää oli hyvä :D.

Mielenkiintoinen mielipide puuma

On hienoa kuulla että olet pitänyt itsestäsi huolta. Näin pitäisi kaikkien tehdä jo oman itsensä takia.
Minulle jäi epäselväksi oletko eroamassa? Mikäli et, aiot siis jatkaa avioliittoasi valheessa, vai aiotko kertoa miehellesi petosretkistäsi?
Sanoit että olet yrittänyt puhua miehellesi, mutta oletko tehnyt jotain asian eteen. Voisiko tuo suorittaminen johtua siitä, minkälaiset standardit olet seksielämääsi luonut. Ei sitä, eikä tätä, eikä ainakaan tuollai, tee juuri kuin olen opettanut. Ajoiko rutiinit, väsymys ja ajanpuute seksielämäsi alamäkeen? Ai niin sehän oli se miehesi ikuinen sikakänni...
Minua ihmetyttää myös ajatuksesi siitä ettei mies haluaisi tyydyttää naistaan.
Onko asenteesi ja mielipiteesi pettämisestä todellakin kirjoittamasi kaltainen? Siis hyväksyt, jopa suosittelet pettämistä kun seksielämä puolison kanssa ei enään ole niin värikästä? Jotenkin on vastenmielistä että olet vielä ylpeä saavutuksestasi.
Mitäs sitten kun miehesi saa tietää retkistäsi? Todennäköisesti olet jälleen yksi puuma lisää baaritiskille notkumaan.
Seksikumppanuuden hyvyys ei ole iästä kiinni, vaan enemmänkin asenteesta ja yhteensopivuudesta. En todellakaan kiellä sitä etteikö nuori nais/mies-vartalo olisi miellyttävä koskea.
On suorastaan hauska ajatella suhdettasi tähän 10v nuorempaan mieheen 10v päästä. Olet reilusti yli viisikymppinen, pms-oireissa kieriskelevä nainen ja miehesi nelikymppinen elämänsä kunnossa oleva mies. Mutta sinähän olet luonut käytännön jossa seksielämäänsä kyllästynyt puoliso voi mennä vieraisiin, ja olla ylpeä siitä. Nuori miehesi kiittää sinua.
Tee jotain parantaaksesi seksielämääsi miehesi kanssa, koska miehelläsi on selvästikin potentiaalia, jos hän saa tuoda sen esiin.

Äitipä opettaa lasta..

heh heh! Suolla sinä sarkasmia, jos et muuhun pysty, vai löysitkö yhtäläisyyksiä omaan elämääs?
Minä olen kuule ollut hyvä äiti lapsille, hyvä vaimo miehelle ja hyvä nykyään myös itselleni.
Hoidin lapset ja kodin vuosikaudet, että mies pääsi uraansa kiinni ja viiheelle aina kuin halusi.
Minulla riitti puhdas koti ja lasten hyvinvointi ja edes ne hetket, kun mies piipahti kotona seksisessioilla. Minä rakastin miestäni.
Sorry,en ole eroamassa näillä näkymin, ennen se kyllä pyöri mielessäni usein. Annan siis sulle pakit.
Tiedän yksinhuoltajan arjen, tämä on mukavampaa elämää.
Tuosta nuoresta miehestä...siis onko sulle käsite puumakin täyttä utopiaa?
Haaveileeko puumat nuoresta miehestä niinkuin elämän kumppanina?? hahahahahahahhh!
Pelkkää ihanaa seksiä, kuumaa huumaa.....aikansa kutakin..NYT tuntuu hyvältä.
Että siis 10 vuoden päästä?
Kuule, minä en ole niitä tyyppejä, jotka vatvoo sitä elämätöntä mennyttä elämää ja tuntematonta tulevaisuutta. Sinäkin voit tänään kävellä auton alle ja kuolla, mistä sitä voi tietää?
Itse olen varmaankin sitten jo nuorekas mummo, joten annan lapsenlapsilleni aikaani...
Minä kuitenkin mieluummin elän tässä hetkessä ja nyt.
Uskottomuudestani sitten, vaikka sulle se tieten vähiten kuuluu, joo..olen kertonut sen miehelleni, kun taas kerran tuli munausreissuiltaan kapakista ja sammui omaan oksennukseensa, menin kontalleen sen viereen ja kuiskasin korvaansa, "hei, mua pani yks isokyrpä adonis ja sain elämäni parhaat orkut! ja tulee toistumaan..."
Sua kun niin tuntuu kiiinnostavan, mittasin vyötärönympäryksenikin...oli 73cm...ja runsaat rinnat siinä yläpuolella...pyri siihen, jos olet nainen ja jos olet mies, runkkaa rauhassa..

Maailman parhaalle Äitylille

Sääli ettet ole eroamassa. Olet ihannenaiseni.

niin...

...ja kymmenen vuoden päästä se vanha kurppa....??! :(
etkös sitä mieltä ollut...?

Hei haloo

Ap kirjoitti "Esileikit on mies suuteluineen lopettanut yksinpäättäen jo vuosia sitten.
Puristelua tisseistä, kouriminen pillusta ja mulkku sisään. Sitä rataa. Jos itse teen siittimelleen jotain, on miehellä kohta kiire vain työntää se sisääni ja laueta..."

Ja sinä "Minua ihmetyttää myös ajatuksesi siitä ettei mies haluaisi tyydyttää naistaan".

Minua puolestaan ihmetyttää mitä ap:n kirjoituksessa oli sellaista, joka mitenkään viittaisi siihen, että mies haluaisi tyydyttää naisensa?

Miten

jaksat tuollaista miestä? Niitä löytyisi parempiakin...

Oletko

itse miettinyt miksi vaimo ei enää rakasta miestään?

Erittäin usein se nimittäin johtuu siitä, että naisen vastuulla on ollut suhteen viimeiset 15v tms. Mies vain asuu perheessä, mutta ei kuulu siihen. Pahimmassa tapauksessa mies on naisen suurin ja vaikein lapsi, jonka kaikista tarpeista pitää huolehtia lakkaamatta. Siinä jää lapsetkin heitteille, mutta nainen yrittää jaksaa - täytyyhän perhe pitää kasassa.

Jos kiinnostaa tietää, niin seksi oli ainoa asia joka toimi ex-miehen kanssa niin kauan kuin jaksoin fantasioida. Kuvittelin hänet aina joksikin muuksi. Itseasiassa nyt ajattelen, ettei se ollut fantasiaa - se oli sopeutumista.

Jos miehen kanssa ei ole mitään yhteistä ja hänen läsnäolonsa rasittaa, niin ei se ole miehen vika. Mutta naisen on pakko erota, jotta hän voisi viettää tasapainoisempaa elämää ja ottaa myös itsensä huomioon.
Tälle olisin antanut heti '12 points', jos voisi. Tästä tulisi voittoviisu.

Kengätön

Noin minäkin ennen keskustelupalstoille kirjoittelin. Sitten yhtäkkiä mieheni ilmoitti haluavansa eron ja ilmeni, että hänellä oli toinen. Seurauksena shokki ym. Ei tullut mieleenkään jatkaa tätä liittoa. Vaikea on yksin olla naimisissa eikä toista voi pakolla pitää. En usko, että kukaan nykyäänkään helpolla eroaa vaan jokainen käy läpi eroprosessin suruineen. Naimisissa olevien on helppo neuvoa (kuten minä tein), koska itselle ajatus erosta tuntuu kaukaiselta ja mahdottomalta. No, odotapas sinäkin, niin jonain päivänä olet samassa tilanteessa kuin me muutkin paheksumasi eronneet.

Hyvät neuvot tarpeen

Naimisissa olevien neuvot voivat olla ihan hyviä, ei niitä kaikkia kannata väheksyä. Ero voi olla heille jo läpikäyty asia vuosia sitten. Itselläkin lähes 30 vuotta sitten. Ketään ei voi väkisin pitää mutta olosuhteita voi yrittää parantaa, kuunnella hyviä neuvoja kokeneilta, siis jos on vielä naimisissa, tai ehkä menossa naimisiin uudestaan. Itse olen kyllä täysin sitä mieltä, että erotaan liian helpolla, eikä ajatella seurauksia esim. lapsille. Ero on vaikuttanut ja vaikuttaa vieläkin jo aikuisiin lapsiini, vaikka aikaa on kulunut todella paljon.

Aina ei voi vaikuttaa tilanteeseen itse jos toinen väkisin haluaa erota, jokainen tilanne on erilainen.
Neuvojen antamisessa ei ole kysymys ei ole mistään paheksunnasta, ainakaan omalla kohdallani.

aika moni katuu

Moni ei käytä harkinta-aikaa harkintaan eikä mieti mahdollisuuksia käydä läpi eroon johtaneita syitä esim. ammatti-ihmisen kanssa. Kuitenkin neljännes eronneista palaa takaisin yhteen käytyään asioita tarkemmin läpi ja kolmannes eronneista katuu eroaan myöhemmin - silloin kun on jo ehkä liian myöhäistä tehdä mitään. Joten kannattaa oikeasti harkita ja miettiä ja jos vielä puolen vuoden jälkeenkään ei tunnu siltä, niin käydä vaikka vielä perheterapiassa - jos ei muuten, niin ainakin pääsisi eroon katkeruuden tunteista, joita tällä palstalla tuntuu riittävän.

Tiedätkö..

Ammattiauttajalla varmaan kannattaa käydä porisemassa ennen eroa, saisi tulla pakolliseksi juuri tuon takia, että tulisi edes selville kummallekkin, miksi ylipäätään erotaan...
Mutta nämä täällä keskustelevat...tämähän se vasta sitä hyvää terapointia onkin!
Täällä saa kuulla niin monenlaista kantaa asioihin, trolleista välittämättä, että ei minua ainakaan haittaa yhtään täällä pohdiskelevat ihmiset. Olkoon sitten kuinka katkeria tahansa!
Oma mies on sellainen mölli, että olisin varmaan sen jo jättänyt, mutta kun täällä on sitten näitä mielipiteitäkin omaavia miehiäkin, olen alkanut paremmin ymmärtää omaanikin...
Kyllä näille mielipiteille täälläkin on tilausta..
Mitä mahtaa tarkoittaa "liian helpolla" ? 30 v:n alasajo ihmisenä ja kukaan, tai harva, pystyy enää eroamaan.

Kuka tekee mitä tekee

Meillä liitto kaatui n. 10 vuoden jälkeen siihen, ettei toinen osapuoli tiennyt, että työn lisäksi on mhyös koti ja siihen kuuluu osallistua. Jos toinen tekee käytännössä kaikki kotityöt ja huolehtii 2 lasta, onko se niin väärin, jos haluaa erota? Ja kyllä, meillä toinen lupasi kesta toisensa jälkeen auttaa ja osallistua. Minä olen jos lähes 50v, joten en koe yhtään ikäväksi asiaksi alkaa jatkossa hoitamaan 2 lasta 3 sijaan.

Jep, ollaan jo aikuisten oikeesti aikuisia ;)

Itekkin jo kohta viiskymppisenä sen ymmärrän paremmin kuin nelikymppisenä, mitä siedän ja mitä en!
Ei tartte enää terapeuttien kertoa mitään, mitä en jo tietäisi ja varmuus on se valtti,
millä pärjätään.
Tämä on oikeastaan parasta aikaa elämässä.
Omilla ehdoilla nyt jo mennään, ei muiden...
Onko se liian helppoa, jos tunteet on kuolleet?
Kyllähän suhteen eteen pitää tehdä paljon töitä. Mutta aina ei erotarinat ole surullisia. Itse erosin 20 vuotisesta suhteesta muutama vuosi sitten ja kaikki kävi yllättävän mukavasti. Meillä molemmilla on paljon paremmat elämät nyt. Suhteeseemme kuului pettämistä, juopottelua, räyhäämistä, valehtelua ym. lähinnä mieheni taholta.

Itse kyllä suosittelen eroa lämpimästi jos suhteessa on ollut pettämistä tai riippuvuuksia tai väkivaltaa. Kyllä minä itsekin elin pettämisen jälkeen suhteessa vielä vuosia, ja kuvittelin päässeeni sen yli ja antaneeni anteeksi. Mutta nyt tajuan että elämä oli kurjaa, pettämisen jälkeen suhde ei enää ikinä palaa entiselleen.

Nykyään on tosi helppo erota, kannattaa siis käyttää tämä mahdollisuus, varsinkin jos on kärvistellyt suhteessa vuosia ja vuosia ja vuosia eikä tilanne parane yhtään. Ei kannata hukata elämäänsä. Erosta pääsee kyllä yli ajan myötä, huono suhde se vaan jatkuu tappiin asti jos ei tee ratkaisua. Tiedän vanhempia naisia jotka eivät ole eronneet huonoista liitoistaan. Sitten he ovat onnellisia ja nauttivat elämästään vasta kun mies kuolee, ei se kyllä noinkaan pidä mennä.

Itse kyllä haaveilen vielä hyvästä suhteesta, joka kestäisi lopun ikääni.

Eroa en ole katunut päivääkään, sitä sen sijaan olen etten lähtenyt jo aikaisemmin.
 /   /  / älkää luovuttako liian helpolla

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku

E-Kontakti

LÖYDÄ SE OIKEA!

Hae sinkkuja Suomen suurimmasta nettideittisivustosta E-kontakti.fistä. Löydä seuraa jo tänään!

Haen naista:  25-34 v.  35-49 v.  50+ v.
Haen miestä:  25-34 v.  35-49 v.  50+ v.
Match.com

Etsitkö seuraa pimeneviin iltoihin?

Meiltä löydät tuhansia suomalaisia sinkkuja, nyt myös mobiilissa! Luo ilmainen tili ja kokeile heti! Turvallinen ja helppo tapa löytää elämäsi kumppani!



Lisää keskusteluja aiheesta

Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta