Mikä vikana kun aina alkaa ahdistaa?

Onko mahdollista, että vedät jotakin raskaaksi käyvää roolia näissä suhteenaluissasi, esim. pinnisteltyä naisellista miellyttämisenhalua? Selittäisi alkavan ahdistuksen ja perääntymisen. Joko tyypit olivat vääriä tai em. ilmiö syynä? Suosittelen äärimmäistä rehellisyyttä seuraavan hyvän kandidaatin kanssa - kerro julki ahdistuksesi, pelkosi jne., mies jutelkoon niistä kanssasi rakentavaan sävyyn. Olet vielä aika nuorikin, ehdit vaikka mitä, sinulla on aikaa kypsyä ja pohtia itsekin mm. lapsuuden vaikutusta asioihisi.

Kuulostat järkeistävän kaiken, niin että turhaudut jo itsekin teorioihisi. Käytännön kokemus puuttuu.
Ei kukaan missään voi ikinä tietää etukäteen kenestä tulee se elämänkumppani jne., elämä on vaan elettävä läpi, heittäydyttävä kokemaan asoita yhdessäkin, opittava tuntemaan toinen ja vasta sitten, vuosien myötä näkee mihin suhde kasvoi vai lopahtiko se heti alkuunsa ja miksi se niin teki.
Jos ei uskalla edes yrittää, ei tietenkään mitää saakaan, ei kokemuksia eikä mitään, yksinäisyys sen kun jatkuu.

Sun suurin mörkö olet sä itse. Luultavasti sä epäilet ennen muuta omia kysyjäsi selviytyä toisen ihmisen kanssa elämän kaikenlaisista tilanteista, joten sä mieluummin annat periksi ennakkoluuloillesi ja vetäydyt tuttuun ja turvalliseen koloosi. Mitä vähemmän sulla on konkreettisia kokemuksia toisen kanssa olemisesta ja elämisestä, sitä vähemmän sulla on myös valmiita käyttäytymistapoja tai -malleja valittavanasi.

Jostakin sen konkreettisenkin kokemuspinnan rakentaminen täytyy kuitenkin aloittaa, eikä ole pois suljettu sekään mahdollisuus, että heti eka poikakaveri on just se mies josta tulee sun elinikäinen kumppanisi. Sitä te kumpikaan ette voi alussa tietää eikä se ole tärkeääkään, tärkeintä on uskaltaa vaan elää elämää eteenpäin ilman ennakko-odotuksia, ottaa tilanteet vastaan sellaisina kuin ne tulee ja uskoa tiimihenkeen.
Yhdessä monet asiat on paljon helpompaa vastaanottaa kuin yksin.

onko läheisyys susta jotenki ahistavaa, se jos suhde kehittyy pitemmälle? Vai onko riskinotto vaikeaa ja heittäytyminen suhteeseen kun pitäisi uskaltaa sitoutua pitemmäksi aikaa eikä vaan pinnita sitä vaihtoehtoa että jossain on joku parempi ehkä odottamassa... Uskallusta vaan, pitkä suhde on ihana! Kannattaa ottaa se askel!!