Maailmankaikkeus ei ole minkään kokoinen, sillä ei ole kokoa josta olisi järkevää puhua, koska mitään muuta ei ole edes olemassa, maailmankaikkeus on vain informaatiota, jonka informaatio voi suhteellisestsi olla missä tilassa tahasa toisiinsa nähden.
Maailmankaikkeus ei siis ole koskaan ollut minkään muun kokoinen kuin se on nytkään, ainoastaan maailmankaikkeuden sisältämä informaatio muuttuu ja elää suhteellisesti, teoria laajenemisesta on vain yksi näkökulma joka on nyt vallalla.
Maailmankaikkeus rakentuu aivan hyvin myös informaation synnyn ja sen supistuvassa teoriassa, kuvitellaan se singulariteetti vain suurena tyhjyyden äärettömyytenä.
Maailmankaikkeuden informaation synty
Äärettömyyden tyhjyyden singulariteetissa alkaa tapahtumaan ilmiöitä, jotka johtavat tähtien ja galaksien syntyyn, kaikki edelleen syntyvä informaatio alkaa kasaantumaan, mikään ei estä informaatiokokonaisuuksien pienenemistä jos kerran laajenemisteoriassakin koko maailmankaikkeus on ollut joskus singularuiteetti.
On aivan samantekevää ajatella että mikä singulariteetin käynnnisti oli se singulariteetti sitten kuvitelmisamme ääretön suuri tyhjyys tai ääretömän pieni olemattomuus.
Informaatiovirrat kuten valo näyttää meistä etenevän ja liikkuvan, mutta se on vain illuusio, jokainen valon fotoni on todellista maailmankaikkeuden informaatiota joka sisältyy liikkumattomana maailmankaikkeuteen jossa ei ole kokoa.
Valon liikeen todellinen fysiikka on vain informaation kasvua ja lisääntymistä jolla meistä näyttää olevan eri suunta kuin sillä informaatiolla joka ilmaisee planeettoja ja ihmisiä, koska kaikki on vain informaatiota voidaan sanoa yhtä hyvin että tähti supistuu valon nopeudella ja että valo jää paikalleen, mutta jostain syystä haluamme luoda illuusion vakaammasta fyysisestä maailmankaikkeudesta.
Maailmankaikkeuden informaatiokeskittymien galaksien, tähtien ja meidän suhteellinen pieneneminen ja supistuminen ei ole havaittavissa muutoin kuin että tähdet ja galaksit etääntyvät toisistaan, koska kaikki pienenee suhteellisesti niin fysiikan laitkin pysyvät suhteellisesti samoina.
Siis a, maailmankaikkeudelle ei voi ajatella mitään kokoa, siis kuvitelmat äärettömyydestä tai singulariteetistä ei kuulu millän tavalla kosmoksen todelliseen fysiikaan, ne ovat vain mielikuvia meidän havaitseman informaation kulusta, maailmankaikkeuden todellisesta suuren luokan olomuodosta pystyy sanomaan vain sen faktan että se on ja että siinä tapahtuu ja voi tapahtua äärettömän suhteellisia informaatiosuhteellisuuksia
Painovoimailmiö sopii tähän suhteelisen informaation supistumisen kosmoksen teoriaan siten että painiovoimailmiö on vain informaation suunnan fysiikaalinen ilmiöiö, painovoima on siis vain informaatiota jolla on tietty suunta ja koska informaatriolla on kosmoksen nykyinen ominaisuus keskittyä, eli sitä ei voi ilmaiseksi muuttaa.
Informaatio ei voi kuitenkaan loputtomasti keskittyä vaan sekin on vain eräälaista välivaihetta, on myös entropia, aikanaan kaikki kosmoksen informaatio on taas tasaisesti levittyneenä siinä kosmoksessa jota voimme kuvitella yhtä hyvin joka suurena äärettömyytenä tai sitten olemattomana singulariteettina.
Maailmankaikkeus ei siis ole koskaan ollut minkään muun kokoinen kuin se on nytkään, ainoastaan maailmankaikkeuden sisältämä informaatio muuttuu ja elää suhteellisesti, teoria laajenemisesta on vain yksi näkökulma joka on nyt vallalla.
Maailmankaikkeus rakentuu aivan hyvin myös informaation synnyn ja sen supistuvassa teoriassa, kuvitellaan se singulariteetti vain suurena tyhjyyden äärettömyytenä.
Maailmankaikkeuden informaation synty
Äärettömyyden tyhjyyden singulariteetissa alkaa tapahtumaan ilmiöitä, jotka johtavat tähtien ja galaksien syntyyn, kaikki edelleen syntyvä informaatio alkaa kasaantumaan, mikään ei estä informaatiokokonaisuuksien pienenemistä jos kerran laajenemisteoriassakin koko maailmankaikkeus on ollut joskus singularuiteetti.
On aivan samantekevää ajatella että mikä singulariteetin käynnnisti oli se singulariteetti sitten kuvitelmisamme ääretön suuri tyhjyys tai ääretömän pieni olemattomuus.
Informaatiovirrat kuten valo näyttää meistä etenevän ja liikkuvan, mutta se on vain illuusio, jokainen valon fotoni on todellista maailmankaikkeuden informaatiota joka sisältyy liikkumattomana maailmankaikkeuteen jossa ei ole kokoa.
Valon liikeen todellinen fysiikka on vain informaation kasvua ja lisääntymistä jolla meistä näyttää olevan eri suunta kuin sillä informaatiolla joka ilmaisee planeettoja ja ihmisiä, koska kaikki on vain informaatiota voidaan sanoa yhtä hyvin että tähti supistuu valon nopeudella ja että valo jää paikalleen, mutta jostain syystä haluamme luoda illuusion vakaammasta fyysisestä maailmankaikkeudesta.
Maailmankaikkeuden informaatiokeskittymien galaksien, tähtien ja meidän suhteellinen pieneneminen ja supistuminen ei ole havaittavissa muutoin kuin että tähdet ja galaksit etääntyvät toisistaan, koska kaikki pienenee suhteellisesti niin fysiikan laitkin pysyvät suhteellisesti samoina.
Siis a, maailmankaikkeudelle ei voi ajatella mitään kokoa, siis kuvitelmat äärettömyydestä tai singulariteetistä ei kuulu millän tavalla kosmoksen todelliseen fysiikaan, ne ovat vain mielikuvia meidän havaitseman informaation kulusta, maailmankaikkeuden todellisesta suuren luokan olomuodosta pystyy sanomaan vain sen faktan että se on ja että siinä tapahtuu ja voi tapahtua äärettömän suhteellisia informaatiosuhteellisuuksia
Painovoimailmiö sopii tähän suhteelisen informaation supistumisen kosmoksen teoriaan siten että painiovoimailmiö on vain informaation suunnan fysiikaalinen ilmiöiö, painovoima on siis vain informaatiota jolla on tietty suunta ja koska informaatriolla on kosmoksen nykyinen ominaisuus keskittyä, eli sitä ei voi ilmaiseksi muuttaa.
Informaatio ei voi kuitenkaan loputtomasti keskittyä vaan sekin on vain eräälaista välivaihetta, on myös entropia, aikanaan kaikki kosmoksen informaatio on taas tasaisesti levittyneenä siinä kosmoksessa jota voimme kuvitella yhtä hyvin joka suurena äärettömyytenä tai sitten olemattomana singulariteettina.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi olla niin, mutta voi olla toisinkin.
Juttusi on tyhjää jargonia, jolla ei ole tiedepalstalla mitään sijaa.
Tyhjää on vain menneisyys ja vielä tulevaisuuskin.
Mitä maailmankaikkeudessa voisi havaita ilman suhteellisuutta, ei mitään. Väittämäni ei siinä suhteessa ole väärin jos ajatellaan että maailmankaikkeuden kiinteät kohteet pienenevät, koska se on havaintona täsmälleen sama kuin jos maailmankaikkeuden läpinäkyvä avaruus laajenee, katsoo kummin päin tahansa niin lopputulos on tismalleen samaa suhteellisuutta.
Teoriani on sikäli parempi että siinä maailmankaikkeuden rajoja ei tarvitse ajatella, pienin ja suurin on sama asia ja vain meidän perspektiivistä katsottuna kosmoksella näyttää' olevan rajoja ja eri ilmiöiden kokoeroja, maailmankaikkeuden kokonaisuus ei laajene.
Kosmoksella ei ole tietenkään voi olla myöskään ajateltavaa keskipistettä koska mikro ja makrokosmos on yhtä ja samaa, itseasiassa koko ajatus mikro ja makrokosmoksesta on jo alunperin väärä, jokaisessa havainnossa on mukana koko kosmos ja kaikki mitä se ssiältää, tämän toteamiseski on laajenettava hieman ajattelun perspektiiviä, sekä ymärrettävä havaintokykymme resusrssien rajallisuus.
Ainoa kosmoksen raja minkä ihminen voi havaita on jatkuva nykyisyyden vaihtuminen tulevaisuudeksi, se mitä siinä tapahtuu on se että kosmos uusiutuu kokonaan joka hetki ainakin ihmisen näkökulmasta, eikä mikään ole täydellisesti samaa hetkeäkään joten sekään ei oikeastaan ole mikään raja.
Teoriasi on tieteellisesti samaa tasoa kuin Mr Pressuren.
Mr.Pressuren multinikit täällä kirjoittelee.
olla ei- ääretön koko. Riippuu sitä minkälainen muoto sillä on. Vilase uutta T a.ta (tähdet ja avaruus- lehti.)
siinä on aiheesta artikkeli...