Itseluottamus ja seksuaalisuus

Kykyni kiihottua ilman oikeaa vuorovaikutusta ja nauttia itsetyydytyksestä on vähentynyt tasaisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tosin jossakin myöhäisteininä taisi olla jonkinlainen huippuvaihe; se olikin samoja aikoja kun rupesin käyttämään nettiä eroottisiin tarkoituksiin.
-
Ihailen joidenkin itseäni selvästi vanhempien miesten kykyä kiihottua ja innostua tosi vähästäkin stimulaatiosta kuten naisjulkkisten uimapukukuvista.
-
Minulla tämä lasku saattaa johtua osin iästä ja terveydestä (suhteessa teiniin) mutta on paljolti myös psykologista. Muodostuneet käsitykset naisten seksuaalisuudesta ja omasta paikasta tässä maailmassa ovat lannistaneet intoa. Olen tajunnut ettei suht tavallisella miehellä ole oikein minkäänlaista itseisarvoa markkinoilla, vaan miehen pitää aina tuoda jotain lisäarvoa peliin.
-
Tietysti yhteiskunnallinen syrjäytymiseni joka alkoi jo varhaisteininä ei yhtään auttanut tätä asiaa kun jäin jälkeen ikätovereitani sosiaalisesti, akateemisesti ja tapauksesta riippuen myös fyysisesti. Viime vuosina olen saanut taas junaa raiteille ja olen alkanut tuntea kunnianhimoa saavuttaa uusia asioita sekä panostaa positiiviseen ajatteluun suomalaisen nöyrtymisen sijaan.
-
Uskon että seksielämäni voisi olla miellyttävämpää yksinkin jos itseluottamukseni olisi parempi. Naisethan saavat aina täytettä fantasioilleen miesten kehuista ja ajatuksista. Koska miehenä tämä ei ole oikein mahdollista, täytyy tätä aukkoa täyttää yrittämällä itse kokea itsensä hyväksi ja sellaiseksi ihmiseksi jolle 'kuuluu' seksi ja seksikkyys. Naamaa eikä peniksen kokoa (ei sillä että ne mitenkään huonoja olisivat) ei voi juurikaan muuttaa, mutta vartaloon voi edes vaikuttaa kuten myös henkisiin ominaisuuksiin.
-
Monesti masturboidessa keskityn ajattelemaan kaikkia huoliani ja puutteitani eikä hommasta tahdo sitten oikein tulla mitään. Joudun jatkuvasti vakuuttelemaan itselleni ettei niin tarvitsisi ajatella. Vertailen itseäni naisiin jne.
Itseluottamustani on vähän parantunut se että olen yhteiskunnallistunut ja keksinyt itselleni sivistäviä harrastuksia. Tuo fyysinen puoli on pitkään ollut vähemmällä mutta nyt olen taas saanut raivonkipinän kehittää sitäkin.
Yritän siis tulla jatkuvasti vahvemmaksi ja sitä kautta miehekkäämmäksi ja helpottaa alemmuudentunnettani. Pitkäaikaisia tavoitteitani ovat erilaisten naisten ennätysten rikkominen. Vaikka naiset joita ihailen ovat enimmäkseen ihan tavallisia eikä tavallisella naisella ole mitään yhteistä olympiavoittajien kanssa (ja tavallisiin naisiin lasken myös mallit) niin kuitenkin en tunne itseäni oikein mieheksi ellen ole jotenkin erityinen ja vähintään yhtä hyvä monessakin asiassa kuin parhaat naiset. Tunnen ainaista epävarmuutta.
-
Osittain paineita luo myös kulttuuri joka taas syntyy siitä biologisesta faktasta ettei miehellä ole tuota seksuaalis-esteettistä itseisarvoa kuin harvoissa tapauksissa. Eli mies joka ei saavuta ja ole naisia parempi asiassa kuin asiassa, on jotenkin epämies ja huvittava mato. Tavismiestä vertaillaan naisten parhaimmistoon.

En tiedä onko naisilla tuollaisia ongelmia; henkisen puolen ongelmia jotka vaikuttaisivat seksuaalisuuteen. Uskon että naisten paljon alhaisempi testosteronitaso on ainakin tässä naisille eduksi. Naiset eivät tunne samalla tavalla ahdistusta paikasta auringosta vaan uskoakseni naisten sisäinen maailma on vähän samankaltainen kuin öitä valvoneella miehellä, jonka testosteronitasot ovat matalassa pisteessä ja maailma näyttää hempeämmältä ja pehmoisemmalta. Naisilla ei ole samanlaista suorittamisen kulttuuria ja naiset ovat tottuneet hämmentelemään ja miettimään tunteita ja ihmissuhteita pienestä asti. Naiset myöskin huolehtivat korostetusti terveydestä ja pyrkivät aina valitsemaan mukavimman tien. Miehelle elämä on taistelu ja mieli taistelullinen, ellei sitten ole sattunut saamaan erityisen otolliset lähtöresurssit elämään, jolloin huipulta huhuillen on vaikea samaistua tavallisten ihmisten ongelmiin.