22 vuotta ja yksin

mene kadulle ja avaa vinosti hymyillein "hei, mitä kello on?"
seuraava repa----
ja sä kysyt- oisko sulla sitte aikaa mulle?

ihan sama onko nainen yksin vai muiden naisten seurassa

järkevästi ei löydä naista
muista huumorintaju ja tajuton itseluottamus

en minä ainakaan pystyisi tuohon,, olen sitten kait liian ujo.

pitääkö ujon miehen kuolla yksin sitten, kovaapeliä

Ujot vaan tanssikursseille ja sitten vaikka lavatansseille..siellä käy myös nuoria neitosia ja saattaa joukossa jokunen ujokin olla joka odottaa että voi kun toi mies hakis tanssimaan..kokeilkaa keskustella sellaista yleistä mutta muutama kehu naiselle esin hänen hiuksistaan tai vaatteistaan tekee ihmeitä..ujonkin pitää vaan uskaltautua otolliselle maaperälle missä näitä neitoja olisi liikkeellä..tanssit,risteilyt,harrastukset yms...Ja sosiaalista kanssakäymistä ei opi kuin harjoittelemalla! Mitään pahaa ei tapahdu jos pakit tulkee..eiku eteenpäin vaan!

Ei se haittaa , siirry seuraavaan tyttöön. Kun on samana iltana joka tyttö käyty läpi tanssipaikassa / baarissa, on aika odottaa seuraavaan kertaan ja käydä kierros läpi. Kyllä se voi onnistua parinsadan jälkeen, lykästää jos lykästää

juu ei kannata mennä nurkkaan itsesääliin..aivan varmasti joku odottaa ujompaakin miestä..itsetuntoa voi kohottaa jo yksikin onnistunut reissu..vaikka sitten sitä ennen olis takana 8 epäonnistumista...ei todellkaan maailma kaadu siihen jos nainen ei lähde tai lämpene heti..

Älä huoli, minäkin olen ollut yksin vuodesta 2003 nyt 42v ja en näytä vanhaltakaan. Silmälaseja en käytä ei kaljamahaa, teen kaikki kotityöt yksin.
Syy minuun on olen vain 170 cm pitkä. Lyhyeillä ei ole sijaa täällä maailmassa, vaan 180 En viitsi edes yrittää näillä kriteekeillä, kun tiedä heti tulevan pakit aivan varmasti. Suomalaisen vaatimustaso on liian korkea miehille. Ja enkä myös lyö naista. 10v avioliitossa vain sellainen sanallinen riita on ollut, mutta riidat ovat loppuneen ennen ovat alkaneet. Erottiin ystävinä, ja eikä edellenkään riitaa.

Hänen entinen mies hakkasi häntä mennen tullen. Minä en kertaakaan, ei tulisi mielenkään.

Mutta yksinäisyyteen tottuu, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kaipaa jotakin lähelle ja se on vain Suominainen.

Mutta kaikkea ei saa mitä haluaa.

Kuulostat tutulta ... tässähän sulle olisi ..vuoden nuorempi ja samat "probleemat"

Missä voisi tavata mukavan tytön? Baarin jos menen en välttämättä haluaisi naista joka ravaa koko ajan juhlimassa. Jos menen baariin niin menen juomaan siihen sitten tiivisti keskittyen. Nettipalstat ei houkuta mennä runoilemaan ja arpomaan valehteleeko toinen kaikessa. Sen verran olen hiljainen etten ihan kadulle menisi lirkuttelemaan. Kavereita ei oikein ole että se siintä sitten että tapaisi kavereiden kautta jonkun. Töissä silloin kun niitä on en tapaa kuin miehiä.

Missä kaíkki tytöt?
Gambiassa

Yleensä ihmiset tapaavat toisensa sellaisissa ympäristöissä joissa ovat usein, kuten koulu, työ tai sellaiset harrastukset joiden parissa on useita tunteja viikossa ja joiden kautta kehittyy myös sellainen vakituinen tuttavapiiri. Ja tietty ne ihmiset jotka jäävät kavereiksi ovat osana sitä piiriä, ja myös heidän kautta tavataan lisää ihmisiä.

Se että pitää lähteä baareja kiertelemään tai kadun tallaajia iskemään tai nettiprofiileja kyhäilemään alkaa olla jo aika kaukana siitä miten suurin osa on löytänyt sen kumppaninsa. Yleensä se joku löytyy koulusta, sillä siellähän meistä useat viettävät ison osan elämästään. Jotkut amislaiset ovat sitä yläaste-aikaista kultaansa vielä amiksenkin loppuun asti raahanneet, ja lukiossa jos kuviot vaihtuvat, niin sieltä löytyy myös se oma kulta. Ja tietty kaverit ja heidän sinkkukaverinsa ovat yhtä lailla vaikuttaneet siihen että monet löytävät kumppanin pienellä avustuksella. Näin olen todennut kun olen kavereita katellut. Itsekin vahingossa tutustutin oman naispuolisen kaverin kahteen jätkään joista toinen särki sen sydämen ja toinen otti omakseen, ja ovat olleet yhdessä siitä lähtien. Ja ite rakastuin kaveriini, jonka olin tuntenut vuosia, muttei hän minusta kuitenkaan välittänyt. Ja lukiossa tapasin yhden ylimielisen tapauksen joka käytti mua laastarina kunnes pistin vaivaisen viikon jälkeen poikki, eikä käteen jäänyt kokemuksen hitustakaan seurustelusta. Ja olen nyt 2 eri opintolinjaa opiskellut lukion 3 vuoden jälkeen, ja nää kaikki on sellaisia 2.asteen tutkintoja, joissa suurin osa opiskelijoista mun luokallani on minua n.4-7 vuotta nuorempia, ja suurin osa on löytänyt sen kumppaninsa jo, ettei ole ollut mitään mahiksia löytää ketään. Ja kun ja jos koulut ovat tarpeeksi isoja, niin ei niihin muihin oppilaisiin voi oikein tutustua mitään kautta. Ja työelämässäkin olen pikaisesti käynyt, ja työkavereina on olleet vaan vanhat tädit, että se siitä. Ja kaverit eivät halua järkätä mulle ketään. Kerran kysyinkin sitä. Ei johdu minusta vaan siitä etteivät halua joutua järkkäämään tai ei ole sinkkukavereita enää.

Joten olen kiertänyt nettideitti-sivustoja ilman mitään tuuria niiden kanssa. Se on tosin se kolmesta (tai 4:stä jos lasketaan omat kaverit) parhaasta vaihtoehdosta viimeisin. Musta tuntuu että vähemmistöä ovat ne, jotka ovat löytäneet kumppaninsa jotain muuta kautta. Sitä vaikeammaksi se selkeästikin menee mitä enemmän pitää vaan heittäytyä vieraiden ihmisten eteen. Pitää antaa sydämensä tuntemattoman runnottavaksi tai itse runnoa jotain tuntematonta, koska ei ole sosiaalisen piirinsä kautta löytänyt ketään, mikä johtuu todennäköisesti huonoista olosuhteista, joille ei ole voinut mitään. Kyse ei ole siitä etteikö olisi rakastettava jonkun mielestä. Oishan se vaan mukavaa jos löytäisi jonkun...

22v ei oo vielä kovin paha. Siinä ikäluokassa on vielä paljon fiksuja mukavia sinkkuja. Mitä lähemmäs kolmeakymppiä oma ikä alkaa mennä sitä vaikeemmaks tulee tavata yhtään misään sinkkuja, koska ylläripylläri lähes kaikki mukavat fiksut ihmiset alkaa olemaan varattu ja todennäköisyys että törmää sinkkuun, jonka seurassa viihtyy, on äärettömän pieni.

Itekkin olen hieman ujo mies. Parikymppisenä sentään aina silloin tällöin oli saumoja, mutta 25v jälkeen riittää yhdenkäden sormet laskemaan edes sinkkunaisia johon olen missään törmännyt. Saati sitten että kiinnostusta olisi ollut suuntaan tai toiseen..

Eli kannattaa siis rohkeasti vaan yrittää nuorena. Mitä enempi ikää tulee sitä vaikeammaks se muuttuu :(

Näyttää olevan minullakin sama ongelma! Olen itse ihastunut työpaikallani söpöön neitoseen. Oma ongelmani on, että tyttö on todella harvoin töissä. Opiskelun takia luulisin.

Neitokainen työskentelee siis kassalla ja yritin paripäivää sitten mennä ostamaan hänen kassalta. Tarkoitukseni oli aloittaa keskustelu ja pyytää hänen numeroa. Tuli siis minun vuoroni ja heti kun hän hymyili minulle ja venytteli siinä moikaten. JÄÄDYIN ja otin tärisevin käsin lompakosta euron ja rykäisin jonkun epämääräisen äänen uskaltamatta katsoa häntä silmiin.

Kaksi työkaveriani yrittää zempata minua ja antaa vinkkejä, mutta jos heitä kuuntelen olen sinkkuna forever. Nyt odotan seuraavaa kertaa kun hän tulee töihin.

Pahin pelkoni on, että kysyn numeroa häneltä ja vastaus on ei/on varattu. Olen todella ujo näissä asioissa ja tiedän, että vaikka pakit saisin elämä jatkuu...silti todella pidän hänestä ja se tämän hankalaksi tekeekin. Täytynee lisätä itsevarmuutta ja tartuttava niskasta itseäni kiinni. Elämä on lyhyt enkä sitä yksin halua viettää.

On muuten ensimmäinen kerta kun olen mukana näissä keskusteluissa.

En tiedä miksi pelkään kieltävää vastausta. Usein olen saanut vastaukset kysymättä heiltä mitään, vain keskustellut naisten kanssa ja jossain vaiheessa ovat maininneet poikaystävänsä tai olevansa sinkkuja.

Tämän tytön kanssa en saa sanaa suustani. Tärisen aivan kun olisi vieroitusoireita. Joka kerta kun en uskalla kysyä häneltä mitään tekee mieli hakata päätä pöytään.

Ensiviikolla uusi yritys ja voi jumansgegga jos hänellä ei ole työvuoroa silloin. Pitänee toivoa parasta

Paras keksintö on näyttää HIEMAN avuttomalta/hennolta tai haavoittuvaiselta sillä se on naisten mielestä söpöä! ja toiseksi pitää olla myös Cool ja jotenkin rento....
Kaveri sai tyttökaverin vain ulkonäöllään (kaunis ei komea)Ihmettelin sitä että hän itse on poikamies tyyppi ku ois jo 3 häntä tyttöä perässä :o
No asiaan....
Pitää olla jotenkin rauhallinen riippuu naisesta haluaako hän koviksen tai jonkun aikuismaisen or somethink.... Itse olen kyllä saanut noilla keinoin tyttökaverin mutta JOS nainen on VARATTU älä mene pyytelemään treffeille jos kysyinen poikakaveri on mestari nyrkkeiliä { {
:_:
Ja kutsu hänet kaupungin parhaaseen kahvilaan ei ruuhka aikaan

Sama myös toisinpäin..

Täällä 24v "naapurintyttömäinen" taiteellinen neiti miettii myös että missä niitä ihmisiä tapaa muualla kuin baareissa..

Kai sitä vaan pitäisi käydä erilaisissa tapahtumissa ja kahviloissa ym. niistähän niitä ihmisiä ainakin löytyy :)