Radioamatöörit

Varmasti tietokoneen ja netin tuomat mahdollisuudet ovat vähentäneet radioamatööriharrastusta, mutta tekniikasta ja elektroniikasta ja rakentelusta kiinnostunutta nuorisoa varmaan kiehtoo edelleen radioamatööritoiminta.

Radioamatöörikalustoa ja yhteydenpidon hallitsevia henkilöitä tarvitaan myös kriistilanteiden varalle varayhteyhteyksien ylläpitoon, jos esim. internet ja puhelin ei toimi.

Tuota asiaa, että onko RA-toiminnalla tulevaisuutta, on melko turhaa etukäteen pohtia. Sen aika näyttää. Luulen kyllä, että innokas perusjoukko säilyy. Ne, joille riittää netin mahdollisuudet, niin tervemenoa!

1. Ra-harrastuksella on tulevaisuutta niin pitkään kuin asiaan vihkiytyneitä harrastajia riittää. Tällä hetkellä toiminnassa on meneillään laskukausi, osittain ehkäpä juuri noiden internet-kuvioiden ansiosta. Tuntuu kuitenkin vaikealta ymmärtää, kuinka netissä voidaan "simuloida" esim. seuraavat harrasteen osa-alueet:
- laitteiden rakentelu, testaus ja parantelu, itsetekemisen ilo
- yhteydet RA-satelliittien ja kuuheijastumien kautta
- erilaisten keli-ilmiöiden kyttääminen, tropo, sporaadinen E, meteorisironta jne.
- aseman pystytys sähkö- ja televerkkojen ulkopuolelle

2. Pitää paikkansa, että radiotaajuusspektri on rajallinen. Teleoperaattoreiden tarvitsemat taajuudet ovat kuitenkin sellaisia, että niitä on erittäin vähän ra-käytössä. Sitä paitsi HF-alueilta on vapautunut runsaasti kapasiteettia mm. meriradioliikenteen siirryttyä käytännössä kokonaan satelliittipohjaisiin yhteyksiin.

3. Itse olisin ainakin valmis siirtämään minulle tarpeettomat ra-antennit niitä tarvitsevan käyttöön. Kuitenkin niin, että kaikki vastuut ja velvollisuuteni ko. laitteistoa kohtaan loppuisivat samalla. Yksityisen nettikaistan varaaminen on hölmö idea, saahan kuka tahansa avata itselleen uuden liittymän ja sopia taloyhtiön kanssa mahdollisista vuokrista ja sähkökuluista.

4. Jokainen toimiva vaihtoehto on huomionarvoinen kriisitilanteessa, myös viestinnän- ensiavun, kuljetuksien ja ruokahuollon osalta.

5. Paikallisesti voidaan saada paljonkin kiusaa aikaan, mutta maailmanlaajuinen radiotaajuuksien tukkiminen ei onnistui ainakaan maapallolta käsin.

Lopuksi muutama ekologinen näkökohta. On paljon harrastuksia, jotka tuhlaavat fossiilisia luonnonvaroja, pilaavat maisemia ja varaavat suuria maa-alueita, aiheuttavat melusaastetta ja joiden harrastajat ovat jatkuvassa vammautumisvaarassa. Radiotaajuusspektri sen sijaan on yhtä puhdas kuin ennen radion keksimistä samalla hetkellä kun viimeinen lähetin sammuu.

Laitteiden sähkönkulutus on merkityksetön ja niiden käyttöikä on jopa kymmeniä vuosia toisin kuin nykyisen kulutuselektroniikan laitteilla. Radioamatööritoimintaa voi harrastaa vaikka sokeana pyörätuolissa istuen tai sitten parin neliön kokoisella kivellä kököttäen keskellä Tyyntä valtamerta. Yhtä monipuolista harrastetta on vaikea löytää.

Lainaus aloittajalta.

2.Jos on tulevaisuutta, miksi tuhlata hyvin rajallista radiokaistaa puheeseen kun tekstikin riittää kommunikointiin? Siis pitääkö puhumista edes sallia ionosfäärin kautta heijastelevalle viestinnälle?

Sitä voi "tuhlata" puheeseen kun on saatu oikeudet käyttää ssb-modea puheen-
välitykseen kansanväliseltä telekommunikaatio järjestöltä (ITU). Pitää sallia
koska on mukava käyttää puhetta kun ei osaa cw:tä ja ei huvita digi....

1.Tuntematta asiaa muuten kuin pintapuolisesti, arvelen, että nettipalvelu, joka ottaisi radioamatööriharrastuksen parhaat puolet parannettuna, mutta ilman teknistä rakentelu- ja virittelypuolta, olisi sellainen jossa maailman kartalle on merkitty muita palvelun käyttäjiä ja klikkaamalla käyttäjän karttamerkkiä voi puhua yhden tai useamman kanssa (tai kirjoittaa). Toisin päin, palvelun käyttäjä voi asettua valmiustilaan ja tehdä tietokoneella jotain muuta siihen asti kun joku klikkaa omaa karttamerkkiä. Tarkkuus on ihan eri luokkaa kuin radioamatöörien käännettävillä antenneilla.



2.Kaupoissa myydään niin sanottuja maailmanradioita, jotka toimivat 160 Khz- 107Mhz taajuuksilla, ja analogisina. Se tekniikka tuntuu täysin ylenkatsotulta ja vähätellyltä. Siitä saisi paljon enemmän irti jos se olisi digitaalista ja myös tekstiin perustuvaa, ja vielä enemmän jos radioamatöörien taajuudet annettaisiin sille. Isot sanomalehdet kuten Helsingin sanomat pystyisi lähettämään tekstejään päivittäin radioaalloilla, tavalla jonka voi vastaanottaa pusikossa tai merellä kaikilla katvealueilla. Tai ehkä voi olla yksisuuntainen extrakallis sms-tekstiviestipalvelu.


3.Kumpa se radioamatöörien joukossa ainakin osalla oleva teknisen virittelyn into saataisiin suunnattua johonkin edes vähän hyödyllisempään ja erilaisempaan, kuten vaikkapa siihen 20 kilometrin korkeuteen lentävään lennokkiin josta on puhe tämän palstan eri aloituksessa. Sivumennen sanottuna, yksi sen hyötykuormista voisi olla vaikka joku radioamatöörien linkki.

"Eli ei luulisi asian Sinua koskettavan edes kukkaron kautta."

Viittiks hei mennä muualle sekoilemaan spirituksessas.

Epäilen että vastauksesi meni yli hilseen useimmilla radioamatööreillä. Tuntuvat olevan varsin yksinkertaista väkeä nykyään kun lupakin irtoaa pelkällä monisteen ulkoalukemisella. Radioamatööreistä puhuminen on väärää tiedepalstalla. Parempi olisi joku noppakuutio tai autotuning sivusto. Ja tuning tuossa merkityksessä ei tarkoita mitään radion viritystä vaan jotain auton vahaukseen liittyvää. Jossain näinkin suosituimman ketjun liittyvän peräkärryn rakentamiseen(?) Nykyiset amatöörit ovat pelkästään lälläreitä eli la-puhelinharrastajia jotka pilisrallia ajaessaan huutelee toisilleen lällärillä vaikka kuuluvuus olisi parempi kun kumpikin osapuoli avaisi autonsa ikkinan ja huutaisi siitä suoraan.

Radioamatööriharrastuksen uudelleenelvyttämisessä ehkä kannattaisi julkisuudessa painottaa näitä nykyajan ihmiselle tärkeitä arvoja enemmän kuin harrastuksen teknistä puolta.

Vapaus on yksi. Harrastaminen vaatii toki luvan, mutta sen jälkeen on ainakin Suomen oloissa vapaa ilmaista itseään ja keskustella aivan kenen kanssa huvittaa. Kuvaavaa on kuinka radioamatööriharrastus on totalitaarisissa maissa tiukasti rajoitettua tai täysin yksiselitteisesti kiellettyä, jopa kuolemanrangaistuksen uhalla.

Ympäristöystävällisyys on toinen. Laitteet ovat kestäviä, kulkien joskus isältä pojalle (Lisää tyttöjä mukaan, muuten!), eivät vanhene kahdessa vuodessa kuten esim. tietokoneet, eivät vie hirveästi sähköä eivätkä tarvitse rakennettua infrastruktuuria toimiakseen. Ei teitä, ei kaapeleita, satelliitteja tai tukiasemia, siinä myös syy miksi juuri radioamatöörit ensimmäisenä pystyvät tiedottamaan kun alueella on käynyt tosi pahasti.