Hei, ensimmäiseksi haluaisin mainita että olen tämän kevään uusi ylioppilas, ja tekstini koskeekin pääosin tulevia yo-juhliani, ( yleisesti kuitenkin äitini käytöksen pohdiskelua). En yleensä kirjoita keskustelupalstoille, mutta viimepäivät ovat olleet erityisen ahdistavia, niin etten pysty niitä pelkästään ystävälle puhumalla purkamaan. Joten nyt kirjoitan tänne ja haluan kuulla täysin puolueettomia mielipiteitä siitä kuinka minun tulisi toimia.
Olemme asuneet äitini ja pikkusiskoni kanssa huomattavasti edellistä asuntoa pienemmässä (edellinen oli omakotitalo, nykyinen siis kerrostaloasunto, kolmio) asunnossa nyt karkeasti laskettuna vajaan vuoden. Syynä vanhempieni avioero. Muutosta lähtien elämäni on ollut suoraansanottuna yhtä helvettiä.
Peruspäiväni on nykyään seuraavanlainen (enää ei siis ollut koulua kuten reilu kk sitten ) : herään n.klo 9-10 aikoihin, keitän kahvit, äitini on yleensä töissä vielä pari- kolme tuntia ja siskoni (15v) jäänyt kotiin koska ei ole jaksanut mennä kouluun (minkä takia olemme olleetkin jo runsaasti tekemisissä perhetukikeskuksen kanssa), Syön aamiaista ja menen huoneeseeni lukemaan nettiuutisia tms. , siskoni herää ja tulee huoneeseeni pyytämään korujani lainaksi, annan lainata lähestulkoon mitävain (en ymmärrä miksei käytä omia korujaan), jatkan rutiinejani ja alan joko siivoamaan, laittamaan tiskejä tms. pientä kotiaskaretta, samalla sisareni menee aamuröökille ja puhuu kovaa ääneen puhelimessa pihallamme niin että koko kortteli kuulee kuka taas on käynyt panemassa ja ketä. Seuraavaksi saatan istua hetkeksi koneelle kuuntelemaan musiikkia tms. jolloin kello alkaa yleensä olemaan sen verran että äitini tulee kotiin (tästä se hauskuus aina alkaakin). Samalla sekunnilla kun äitini saa jalkansa ulko-ovesta eteisen puolelle alkaa loputon, korviavihlova ja ennenkaikkea superneuroottinen nalkutus "TOIVOTTAVASTI ON SITTEN KAHVIA KEITETTY, MULLA ON TÄNÄÄ VIELÄ PYYKIT,LASKUT,PUHELUT,AUTON BLA BLA JA BLAA!!! TOINEN TEISTÄ (joka olen siis aina minä) SAA KYLLÄ VAIHTAA KISSANHIEKAN JA IMUROIDA TÄNÄÄN! JA AINIIN TÄNÄÄN ON SITTEN TURHA SUUNNITELLA MITÄÄN MUUTA KUIN NIIDEN JUHLIEN JÄRJESTELYÄ ONKO SELVÄ!?!?!?!??!" , tämän jälkeen sisareni kuitenkin saattaa häipyä koko päiväksi ulos poikaystävänsä kanssa ilman että äitini kiinnittää koko asiaan edes minkäänlaista huomiota ja näin kaikki hommat jäävät taas minulle,ai ja miksi en kysy että miksi siskoni ei tarvitse tehdä mitään? voi arvatkaa kuinka monta kertaa, ja aina sama vastaus : "et ole hänen äitinsä, älä siis puutu", josta on turha jatkaa jos haluaa selvitä päivästä ilman tinnutusta. Teen siis jälleen hieman kotihommia, vaihdan ehkä kissan hiekan tms, jonka jälkeen vetäydyn huoneeseeni ja puran vitutusta ehkä feisbuukkaamalla hetken. Koko loppu päivä sitten onkin vain jatkuvan valituksen kuuntelemista (mikäli siskoni on kotona niin valittajia on kaksi) ja vaikka kuinka kiva olisin koko päivän kumpaakin , niin äitiäni että sisartani kohtaan, minua kohdellaan kuin mitä lie robottia, joka TIETYSTI AINA lainaa tavaroitaan, TIETYSTI AINA yrittää piristää, TOTTAHAN TOKI auttaa askareissa eikä TIETENKÄÄN ajattele itseään, koko helvetin päivä.
Pari varmastikin aivan turhaa asiaa vielä (sillä olette jo varmasti saaneet aika hyvän kuvan elämästäni tällä hetkellä) mainittavaksi viimepäiviltä.
1. Sisareni sai kaksi aivan uutta mekkoa (molempien hinta n. 60e) viimeviikolla, toinen ysijuhliin ja toinen "peruskoulunpäättäreihin", joista sitten satuin kysymään äidiltäni että miksikäs ihmeessä näin? eikö yksi mekko olisi riittänyt? (minulle äitini osti kirpputorilta viiden euron mekon kun pääsin yläasteelta) niin äitini sitten vastasi " älä nyt jaksa" jonka jälkeen ymmärsin että parempi sitten vain antaa olla........ on se vaan kiva kun minun piti polvillani anella että pääsen edes kampaajalle yo-juhliani varten, kun se on kuulemma NIIN SAATANAN KALLISTA! (siskoni käy kampaajalla n.5 kertaa vuodessa, itse käyn ehkä kerran kahdessa vuodessa) että kiitti näistä. Kenenhän juhlat nää nyt sit olikaan?
2. Äitini suunnittelee sisareni kanssa tulevien juhlien tarjoilua ja koristelua, jos minä yritän mennä mukaan ja tuon esiin omia näkemyksiäni niin sisareni on aina väen vängällä vastaan, jonka jälkeen ehdotukseni ovat aina automaattisesti hylättyjä. Niin kenen juhlat? .......
Äitini ei osaa arvostaa
7
268
Vastaukset
- ankeatäti
Onnittelut ylioppilaaksi pääsyn johdosta! Hieno homma, kun nuori saa yhden vaiheen "pakettiin".
Äidilläsi lienee pinna kireellä jostakin syystä (ahdasta?, taloudellisia huolia?, huoli sisarestasi?, ihmissuhdekiemuroita?, stressaava työ?). Sinä olet niihin syytön ja myöskin mahdollisuutesi auttaa tai selvittää ongelmia ovat pienet. Näin vaan on.
En osaa antaa neuvoja juuri tämän hetken kireisiin tilanteisiin. Mutta pidemmän tähtäyksen neuvoni on, että muuta pois. Viimeistään syksyllä kun menet opiskelemaan tai töihin - hanki ihmeessä oma kolo. Vaikka kuinka pieni ja vaatimaton solukämppä tai muu, kunhan saat rauhassa rakentaa omaa elämääsi ilman jatkuvaa ristiriitatilannetta. Suhteesi äitiisi luultavasti parantuvat.
Näin neuvoo neljän nuoren äiti, jonka omakin lapsi juhlii yo-lakkia kohta.
Kivoja juhlia sinullekin, vaikka et pääse vaikuttamaan haluamallasi tavalla.- IRL_Tuhkimo
Kiitos onnitteluista!
Kyllä aikomuksenani onkin muuttaa pois heti syksyllä töiden hankkimisen yhteydessä. Vielä kesä kitkuteltavana äitin ja sisaren kanssa, kun ei ole omia tuloja.
- Sinä pärjäät kyllä!
Kuinka minun tulisi toimia, kysyt.
Ankeatäti tuossa jo kertoi saman, minkä minäkin olisin sanonut. Äidilläsi on nyt selvästi vaikeata. Hän ei ehkä tai luultavasti ole selvinnyt isoista elämänmuutoksista, on väsynyt työstä ja uudenlaisesta vastuusta (tyttäret), on huolissaan teistä (sisaresi murkkukäytös, sinun juhlasi), luultavasti äidillä on suurempia rahaongelmia kuin tiedätkään.
Jos perhetukikeskus on tuttu perheellenne, arvattavasti teillä on ollut perheenä ongelmia jo jonkin aikaa. Äitisi perheen aikuisena on vaikeassa asemassa.
Siskollasikaan asiat eivät ehkä ole niin kunnossa kuin 15-vuotiaalla pitäisi olla. Hänen käytöksensä kielii siitä; kenties äidillä on iso huoli hänestä.
Toisinaan käy niin, että jostakin perheenjäsenestä tulee se likaviemäri, johon kaikki loka kaadetaan. Sinulle on tullut tämä osa. Saatat olla kahta muuta perheesi naista rauhallisempi ja vastuuntuntoisempi. Väärin tietysti, mutta näin helposti asiat menevät: kiltti ja viitsiväinen joutuu vastuunkantajaksi ja samalla haukkujen kohteeksi.
Ehdotan samaa kuin Ankeatäti. Hanki itsellesi ensi tilassa oma kämppä, mieluusti myös työ- tai/ja opiskelupaikka. Käy puhumassa myös sossun tädin kanssa, niin saat käytännön ohjeita, miten voit toimia OMASSA asiassasi. Olethan jo täysi-ikäinen.
Lopuksi: Oikein paljon onnea ylioppilaaksitulon johdosta toivottaa lukion enkun maikka Etelä-Suomesta- Neuvo
Onnea ylioppilaaksi tulon johdosta ! Vinkkinä sinulle, että voisit suoraan sanottuna saada jopa suosittelut sossun tädeiltä siihen, että tarvitset oman kaupingin vuokra-asunnon hankaliin perheolosuhteisiin viitaten. Perheennne on jo valmiiksi perhetukikeskuksen asiakkaita ja tästä asiakkuudesta kannattaisi ottaa sinunkin irti kaikki hyöty minkä vain voit saada oman elämäsi ja tulevaisuutesi suunnittelua varten. Jaksamista ja voimia !
- äiti neljälle
Sen lauluja laulat kenen leipää syöt......
Etkö ole kesätöissä? Miksi et?
Ja sinun rahoillaisi ei kaiketi ostettu sisarellesi vaatteita, eihän? - ihmetyyppi
Miksi et mene töihin? Jos et pääse kauppaan tai siivoamaan, tee vaikka lastenvahtikeikkaa. Kyllä itseäni vituttais, jos avioliitto on kariutunut, omakotitalo vaihtunut kerrostalokolmoon ja pitää vielä huomauttaa kahdelle teinikakaralle kotitöistä, kun tulee ovesta sisälle rankan työpäivän jälkeen.
Joo joo, laitat tiskejä ja sensemmosta, mutta ei tuo aikuisen elämältä kuulosta. Voisit myös ostaa itse mekkosi, olet jo sen ikäinen. - ktra
"Kyllä itseäni vituttais, jos avioliitto on kariutunut, omakotitalo vaihtunut kerrostalokolmoon ja pitää vielä huomauttaa kahdelle teinikakaralle kotitöistä, kun tulee ovesta sisälle rankan työpäivän jälkeen."
Mikäli purkaisin omaa vitutustani kuuliaisesti kotitöitä tekevään abiturienttiin, niin kyllä olisi syytä itsetutkiskeluun.
Äiti nalkuttaa vanhemmalle siskolle kuin aviomiehelleen konsanaan, koska uskaltaa tehdä niin kiltimmälle sisarukselle joka ei haistattele takaisin. Nuoremman paapominen ja suosiminen ei kuitenkaan ratkaise käytös- ja kouluongelmia.
Lapset voi aina jättää tekemättä, mikäli päätä kiristää muutenkin. Lapset eivät voi vaikuttaa vanhempien päätökseen tehdä heidät, joten siinä mielessä lapsien syyllistäminen oman elämäntilanteen ongelmissa on melko hassua.
"Sen lauluja laulat kenen leipää syöt......" "Ja sinun rahoillaisi ei kaiketi ostettu sisarellesi vaatteita, eihän?"
Olisihan se varmasti ihan moraalisesti ok tarjoilla toiselle teini-ikäiselle lapselleni päivittäin pelkkiä nakkeja toisen saadessa hanhenmaksaa. Kun ne on niinku äidin rahoja.
AP:lle voimia jaksaa ja ymmärtää - äitisi elämäntilanne on kammottavan stressaava ja sisarellasi ei tosiaan mene hyvin. Tuskin äitisikään on onnellinen ihminen, mikäli kulkee valittamassa kaikille. Siskosi, no, ehkei hänkään ihan tyytyväinen ole. Älä kuitenkaan ryhdy ovimatoksi, vaan yritä muuttaa omillesi mahdollisimman pian. Jos kävisi niin hullusti ettet saa syksyllä töitä, mene sossuun.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh741933Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971673- 1481240
- 59688
- 198662
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6646- 55571
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako191553- 46498
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337462