Mitä ajattelette 16veestä joka on 28v kanssa?

No mä tykkäänkin vähän erillaisemmista ja hurjistakin jutuista. :) tässä on sitä jotain! ikäero tuo myös omaa kipinää siihen juttuun, ei oo semmonen tylsä ja tavallinen 0-2v ikäeron suhde... vaikka tiedän että myös sellasia hyviä suhteita löytyy ja itsekin olen ollut onnellinen yhdessä sellasessa suhteessa aikaisemmin. Hän oli ensirakkauteni. :)

Vieläkin? pitäiskö mun nyt erota sitten miehestäni 3 yhteisen seurusteluvuoden ja 1 avoliitto vuoden jälkeen? Mikä itu siinä hommassa sitten olisi?

Mä ajattelen taas ikäero asiaa näin: sillon kun toinen henkilö pystyy olemaan sun äiti tai isä niin ikäeroa on liikaa. Ja mieshän ei pystyisi olemaan mun isä, tai montako 12-vuotiaana lapsensa saanutta tunnet? mä en ainakaan yhtään. Mut sit tiedän kyllä teini äitejä ja isiä eli jos on toiseen henkilöön ikäeroa teini-ikäisen verran niin sitten mun mielestä on ikäeroa liikaa. Ja myö mennään miehen kanssa ihan siinä rajoilla, mutta ei kuitenkaan ylitetä sitä rajaa. Koska mies on syntynyt syksyllä -83 ja minä kesällä -95.

Mutta onneksi muut ihmiset ei päätä toistensa puolesta, vaan ainoastaan itsestään puolesta mikä on liian suuri ikäero. :) mäkin tulin nyt muuten vaan kyselemään, eikä ne vastaukset vaikuta mihinkään. Ja mitä enemmän meillekin tuota ikää tulee lisää, niin tavallaan se ikäero kapenee vaan. :)

Sori mut tos ajattelutavas ei oo niin yhtään mitään järkeä...

haaveilija94 kirjoitti:

Sori mut tos ajattelutavas ei oo niin yhtään mitään järkeä...

Perustelisitko et miksi ei oo järkeä? Ja miksi ihmeessä pyytelet anteeksi? Kun en minäkään aio pyytää sinulta kun ei ole mitään pyydettävää, en tunne sinua jne.

Minusta tuo on ihan hyvä ja järkevä vertaus kuva että sitten kun on ikäeroa yli 13v eli teini-ikäisen ihmisen verran niin sillon tämä vanhempi henkilö voisi olla sen nuoremman isä tai äiti koska teiniäitejä ja isiähän meillä on niin sillon mun mielestä on omalle kohdalle katsottuna ikäeroa liikaa. Mun mielestä tälläistä vertailua olisi hyvä yleensä käyttää, mutta tietysti tilanteesta riippuen.

En silti tätä OMAA ajatusmalliani pidä ainoana ja oikeana ja ole tuputtamassa muille. Jotkut voi olla onnellisia 20v ikäero suhteissa ja ei mulla ole muiden henkilökohtaisiin asioihin nokan koputtamista.

Senni. kirjoitti:

Perustelisitko et miksi ei oo järkeä? Ja miksi ihmeessä pyytelet anteeksi? Kun en minäkään aio pyytää sinulta kun ei ole mitään pyydettävää, en tunne sinua jne.

Minusta tuo on ihan hyvä ja järkevä vertaus kuva että sitten kun on ikäeroa yli 13v eli teini-ikäisen ihmisen verran niin sillon tämä vanhempi henkilö voisi olla sen nuoremman isä tai äiti koska teiniäitejä ja isiähän meillä on niin sillon mun mielestä on omalle kohdalle katsottuna ikäeroa liikaa. Mun mielestä tälläistä vertailua olisi hyvä yleensä käyttää, mutta tietysti tilanteesta riippuen.

En silti tätä OMAA ajatusmalliani pidä ainoana ja oikeana ja ole tuputtamassa muille. Jotkut voi olla onnellisia 20v ikäero suhteissa ja ei mulla ole muiden henkilökohtaisiin asioihin nokan koputtamista.

Lue lisää

Mä en vastannu sulle vaan tolle kelle sä myös vastasit....

haaveilija94 kirjoitti:

Mä en vastannu sulle vaan tolle kelle sä myös vastasit....

Aa no tämä selvensi tosi paljon. :)

Senni. kirjoitti:

Vieläkin? pitäiskö mun nyt erota sitten miehestäni 3 yhteisen seurusteluvuoden ja 1 avoliitto vuoden jälkeen? Mikä itu siinä hommassa sitten olisi?

Mä ajattelen taas ikäero asiaa näin: sillon kun toinen henkilö pystyy olemaan sun äiti tai isä niin ikäeroa on liikaa. Ja mieshän ei pystyisi olemaan mun isä, tai montako 12-vuotiaana lapsensa saanutta tunnet? mä en ainakaan yhtään. Mut sit tiedän kyllä teini äitejä ja isiä eli jos on toiseen henkilöön ikäeroa teini-ikäisen verran niin sitten mun mielestä on ikäeroa liikaa. Ja myö mennään miehen kanssa ihan siinä rajoilla, mutta ei kuitenkaan ylitetä sitä rajaa. Koska mies on syntynyt syksyllä -83 ja minä kesällä -95.

Mutta onneksi muut ihmiset ei päätä toistensa puolesta, vaan ainoastaan itsestään puolesta mikä on liian suuri ikäero. :) mäkin tulin nyt muuten vaan kyselemään, eikä ne vastaukset vaikuta mihinkään. Ja mitä enemmän meillekin tuota ikää tulee lisää, niin tavallaan se ikäero kapenee vaan. :)

Lue lisää

Sä kysyit _mun_ mielipidettä asiaan. Musta ikäero on liian suuri, mut se on vaa mun mielipide. Jos kerta et haluu yhtään sun parisuhtees kyseenalastavaa kommentia, MIKSI HEMMETISSÄ SÄ SIT KYSYIT ASIAA?

moroejejskaösödkahdwjeke kirjoitti:

Sä kysyit _mun_ mielipidettä asiaan. Musta ikäero on liian suuri, mut se on vaa mun mielipide. Jos kerta et haluu yhtään sun parisuhtees kyseenalastavaa kommentia, MIKSI HEMMETISSÄ SÄ SIT KYSYIT ASIAA?

Lue lisää

Mut saan kai mäkin vastata omia ajatuksiani, muiden vastauksiin!? :D

Senni. kirjoitti:

Mut saan kai mäkin vastata omia ajatuksiani, muiden vastauksiin!? :D

... Estääkö se muiden mielipiteiden kertomisen? :)

Senni. kirjoitti:

... Estääkö se muiden mielipiteiden kertomisen? :)

Esitit vastauksesi tavalla, joka antoi ymmärtää että ainoastaan sinun mielipiteesi on ainoa oikea. Ja vaikutti, että ärsyynnyt ihmisistä, jotka epäilevät ja kyseenalaistavat parisuhdettasi, ja pitävät ikäeroanne liian suurena.

Ja ei se ikäero vanhetessa pienene. Aina se on 12 vuotta, katsoi miltä kantilta tahansa (ja mietippä miltä kuulostaa 50 ja 38.)

Mielipide on jokaisen oma asia, enkä sitä varmaankaan tule muuttamaan.

ikä on vain numero, ja vankila on vain huone, vai miten se meni? Ei, ikä ei ole vain numero. (Vaankirjaimia.:P noeivaan)

Mororoendkspaäfbwksädäsä kirjoitti:

Esitit vastauksesi tavalla, joka antoi ymmärtää että ainoastaan sinun mielipiteesi on ainoa oikea. Ja vaikutti, että ärsyynnyt ihmisistä, jotka epäilevät ja kyseenalaistavat parisuhdettasi, ja pitävät ikäeroanne liian suurena.

Ja ei se ikäero vanhetessa pienene. Aina se on 12 vuotta, katsoi miltä kantilta tahansa (ja mietippä miltä kuulostaa 50 ja 38.)

Mielipide on jokaisen oma asia, enkä sitä varmaankaan tule muuttamaan.

ikä on vain numero, ja vankila on vain huone, vai miten se meni? Ei, ikä ei ole vain numero. (Vaankirjaimia.:P noeivaan)

Lue lisää

No ehkä mun suhtautuminen on tähän sen takia sen verran jyrkkä kun joskus alussa sain kuulla vähän kuittailua siitä että mulla ja miehellä on juttua.. enimmäkseen joltain idiooteilta pojilta ja tytöiltä. Mutta ne olikin sellasia lapsellisia koulukiusaaja tyyppejä ylä-asteella. Mun tilannetta pahensi vielä myös se et mies on VÄHÄN kuuluisa.. et muutaman kerran esiintyny youtube videoilla ja sit ollu muutama lehtijuttukin yms, kertonut mm. just päihdeongelmastaan ja rikostaustastaan. En rupea sen enempää valottamaan. Niin sitten jotkut ajatteli et mä haluun miehen kautta vaan itelleni jotain julkisuutta... mutta mua ei kiinosta sen enempää olla julkisuudessa, kuin miestäkään. En siis pyri mikskään Henna Peltoseksi, Martina Aitolehdeksi tai vastaavaksi... mutta voisin esim. esiintyä miehen kanssa yhdessä yhteishaastattelussa tai muutamassa jos niitä pyydettäisiin ja pyydettäisiin mua kertomaan että miltä tuntuu elää entisen päihdeongelmaisen ja rikollisen tyttöystävänä ja miten se on vaikuttanut minuun ja minkälaista elämämme on nykyään, niin avaisin mielelläni sitä aihetta. Koska se voi olla tärkeä monellekin ihmiselle, moni ihminen on varmasti ollut joskus samanlaisessa tilanteessa että on rakastunut esim. ex päihdeongelmaiseen ja miettinyt että minkälaista olisi alkaa hänen kanssaan seurustelemaan, niin haluan tuoda asioihin sellaista vertaistukea ja kertoa että ei kaikki entiset päihdeongelmaiset/rikollisetkaan ole pahoja, vaikka heillä on ollut omat ongelmansa, mutta niistäkin voi parantua ja vaikeudet pitää jättää taakse menneisyyteen ja antaa tälläsille ihmisille uusi mahdollisuus elää normaalia elämää. Ja siihenkin kun voi olla niin monta syytä miksi ihmiset tuollasille huonoille raiteille ajautuu. Ja joskus on kyllä ollut mahtavaa työskennellä myös mallina tai esiintyä lavalla, mutta emmä siitä mitään varsinaista ammattia halua, koska en halua liikaa kuuluisuutta tai olla kaikkien ihmisten tietoisuudessa ja vielä aktiivisesti... joskus esiintyminen ja tollanen niinku KOKEILU, siksikö sitä kutsuisi oli musta ok ja kivaa ja kyllähän siinä sai tuntea myös itsensä viehättäväksi, pakko myöntää. :) tälleen avoimesti haluan vaan kertoa, haluamatta mitään huomiota enempää...

Niin mutta se että jotkut ihmiset haukku sillon sitä meidän parisuhdetta ja oli tolleen tosi kyseenalaistavia... niin oli hirmu raskasta ja ilkeää ! oikeasti.

Koska minä olen herkkä ihminen.

Tässähän mä nyt ite kysyin mielipidettä, mutta sillon en kysynyt sitä keltäkään ja silti jotkut toivat sitä väkisin julki. Olisivat voineet pitää omana tietonaan, koska me ei tehty sillä mitään. Vai halusivatko sitten vaan väkisin loukata...

Niin tottakai mä haluan aktiivisesti puolustaa mun rakasta ja meidän suhdetta. Koska on tämä musta täysin oikein ja musta tuntuu hyvälle. Ja 50 ja 38 kuulostaa muuten tuplasti paremmalta kuin 19 ja 31... et tajuatko mitä mä sillä ikäeron kavenemisella meinaan? sitä että 50-vuotiaan ja 38-vuotiaan ajatusmaailmat voi monesti olla paljon lähempänä, kuin 19 ja 31-vuotiaan. Mutta eihän se ole minnekkään kiveen kirjotettu, koska meillä toimii nyttenkin. :) ja on hyvännäköisiä 50v miehiäkin... esim tauski peltonen :D mut hänen luonteeseensa en ota kantaa... ja moni 38v nainen on myös vielä ihan hyvännäköinen, mutta onkin myös täysin aikuinen nainen henkisesti ja iällisesti, mitä 19v ei vielä ole. 19v on nuori nainen, nuori aikuinen, mutta aikuinen kuitenkin sekin iällisesti ja pitäis myös henkisesti jollain tavalla olla. :) siksi 30-vuotiaalla ja myös 18-20vuotiaalla voi synkata ihan hyvin, jos se 30v ei ole vaan kaavoihin kangistunut, onhan nykyään kolmekymppisetkin vielä nuoria ja juuri vasta nuori aikuisuus ikä takana jos ajatellaan että se sijoittuu ikävuosille 18-30v...

Tämän rehellisemmin en vois ajatella. :)

Senni. kirjoitti:

No ehkä mun suhtautuminen on tähän sen takia sen verran jyrkkä kun joskus alussa sain kuulla vähän kuittailua siitä että mulla ja miehellä on juttua.. enimmäkseen joltain idiooteilta pojilta ja tytöiltä. Mutta ne olikin sellasia lapsellisia koulukiusaaja tyyppejä ylä-asteella. Mun tilannetta pahensi vielä myös se et mies on VÄHÄN kuuluisa.. et muutaman kerran esiintyny youtube videoilla ja sit ollu muutama lehtijuttukin yms, kertonut mm. just päihdeongelmastaan ja rikostaustastaan. En rupea sen enempää valottamaan. Niin sitten jotkut ajatteli et mä haluun miehen kautta vaan itelleni jotain julkisuutta... mutta mua ei kiinosta sen enempää olla julkisuudessa, kuin miestäkään. En siis pyri mikskään Henna Peltoseksi, Martina Aitolehdeksi tai vastaavaksi... mutta voisin esim. esiintyä miehen kanssa yhdessä yhteishaastattelussa tai muutamassa jos niitä pyydettäisiin ja pyydettäisiin mua kertomaan että miltä tuntuu elää entisen päihdeongelmaisen ja rikollisen tyttöystävänä ja miten se on vaikuttanut minuun ja minkälaista elämämme on nykyään, niin avaisin mielelläni sitä aihetta. Koska se voi olla tärkeä monellekin ihmiselle, moni ihminen on varmasti ollut joskus samanlaisessa tilanteessa että on rakastunut esim. ex päihdeongelmaiseen ja miettinyt että minkälaista olisi alkaa hänen kanssaan seurustelemaan, niin haluan tuoda asioihin sellaista vertaistukea ja kertoa että ei kaikki entiset päihdeongelmaiset/rikollisetkaan ole pahoja, vaikka heillä on ollut omat ongelmansa, mutta niistäkin voi parantua ja vaikeudet pitää jättää taakse menneisyyteen ja antaa tälläsille ihmisille uusi mahdollisuus elää normaalia elämää. Ja siihenkin kun voi olla niin monta syytä miksi ihmiset tuollasille huonoille raiteille ajautuu. Ja joskus on kyllä ollut mahtavaa työskennellä myös mallina tai esiintyä lavalla, mutta emmä siitä mitään varsinaista ammattia halua, koska en halua liikaa kuuluisuutta tai olla kaikkien ihmisten tietoisuudessa ja vielä aktiivisesti... joskus esiintyminen ja tollanen niinku KOKEILU, siksikö sitä kutsuisi oli musta ok ja kivaa ja kyllähän siinä sai tuntea myös itsensä viehättäväksi, pakko myöntää. :) tälleen avoimesti haluan vaan kertoa, haluamatta mitään huomiota enempää...

Niin mutta se että jotkut ihmiset haukku sillon sitä meidän parisuhdetta ja oli tolleen tosi kyseenalaistavia... niin oli hirmu raskasta ja ilkeää ! oikeasti.

Koska minä olen herkkä ihminen.

Tässähän mä nyt ite kysyin mielipidettä, mutta sillon en kysynyt sitä keltäkään ja silti jotkut toivat sitä väkisin julki. Olisivat voineet pitää omana tietonaan, koska me ei tehty sillä mitään. Vai halusivatko sitten vaan väkisin loukata...

Niin tottakai mä haluan aktiivisesti puolustaa mun rakasta ja meidän suhdetta. Koska on tämä musta täysin oikein ja musta tuntuu hyvälle. Ja 50 ja 38 kuulostaa muuten tuplasti paremmalta kuin 19 ja 31... et tajuatko mitä mä sillä ikäeron kavenemisella meinaan? sitä että 50-vuotiaan ja 38-vuotiaan ajatusmaailmat voi monesti olla paljon lähempänä, kuin 19 ja 31-vuotiaan. Mutta eihän se ole minnekkään kiveen kirjotettu, koska meillä toimii nyttenkin. :) ja on hyvännäköisiä 50v miehiäkin... esim tauski peltonen :D mut hänen luonteeseensa en ota kantaa... ja moni 38v nainen on myös vielä ihan hyvännäköinen, mutta onkin myös täysin aikuinen nainen henkisesti ja iällisesti, mitä 19v ei vielä ole. 19v on nuori nainen, nuori aikuinen, mutta aikuinen kuitenkin sekin iällisesti ja pitäis myös henkisesti jollain tavalla olla. :) siksi 30-vuotiaalla ja myös 18-20vuotiaalla voi synkata ihan hyvin, jos se 30v ei ole vaan kaavoihin kangistunut, onhan nykyään kolmekymppisetkin vielä nuoria ja juuri vasta nuori aikuisuus ikä takana jos ajatellaan että se sijoittuu ikävuosille 18-30v...

Tämän rehellisemmin en vois ajatella. :)

Lue lisää

Pyydän vilpittömästi anteeksi.:) Tuon tekstin luettuani aloin ajatella asiaa eri kantilta. Anteeksi jos toin sinulle mielipahaa tai jotain.:)

Mororkakflsäglakdlfösäaä kirjoitti:

Pyydän vilpittömästi anteeksi.:) Tuon tekstin luettuani aloin ajatella asiaa eri kantilta. Anteeksi jos toin sinulle mielipahaa tai jotain.:)

No kerros että miltä kantilta? :) ja ei sun tarvii pyytää anteeksi. :)

Minä seurustelin 14-vuotiaana myös yhden 20-vuotiaan kanssa, se oli mun toinen seurustelusuhde, eikä oo huonoja muistoja jääny. :)

Silti en taas suosittelis heti ensimmäisenä 14-vuotiaita änkeemään 20-vuotiaiden syliin, mutta jos joku siitä onnen löytää niin mikäs siinä. :)

Tää ei nyt lohduta mutta sanon suoraan. Mä en voi sietää tuollasta luuserimeininkiä!. Ettei uskalleta olla syystä tai toisesta sen kanssa jota OIKEASTI rakastetaan. Koska mä uskon et rakkaus on suurin voima tässä elämässä ja vaikka seinät kaatuis päälle (muut vihais) niin silti yhdessä ollaan ja rakastetaan toisiamme ja sen avulla selvitään vaikka mistä kun on sen toisen ihmisen tuki, turva ja rakkaus. Ja ollaan valmiita laittamaan likoon vaikka monet muut ystävyyssuhteet rakkauden sokasimpina lampaina.

Näin vahva ajatus mulla on rakkaudesta.

Senni. kirjoitti:

Minä seurustelin 14-vuotiaana myös yhden 20-vuotiaan kanssa, se oli mun toinen seurustelusuhde, eikä oo huonoja muistoja jääny. :)

Silti en taas suosittelis heti ensimmäisenä 14-vuotiaita änkeemään 20-vuotiaiden syliin, mutta jos joku siitä onnen löytää niin mikäs siinä. :)

Tää ei nyt lohduta mutta sanon suoraan. Mä en voi sietää tuollasta luuserimeininkiä!. Ettei uskalleta olla syystä tai toisesta sen kanssa jota OIKEASTI rakastetaan. Koska mä uskon et rakkaus on suurin voima tässä elämässä ja vaikka seinät kaatuis päälle (muut vihais) niin silti yhdessä ollaan ja rakastetaan toisiamme ja sen avulla selvitään vaikka mistä kun on sen toisen ihmisen tuki, turva ja rakkaus. Ja ollaan valmiita laittamaan likoon vaikka monet muut ystävyyssuhteet rakkauden sokasimpina lampaina.

Näin vahva ajatus mulla on rakkaudesta.

Lue lisää

Mun vanhemmat ja isovanhemmat on niin juntteja ja asun vielä suht pienessä kaupungissa missä kaikki tuntee toisensa yms. Jos oisin seurustellu sen 14-vuotiaan kans nii olisin saanu koko suvun ja kylän vihat niskaan yms... Mut kyl mä tiiän silti et tein virheen kun en vastannut sille, miks mun sydämeen muuten sattuis? Mut koita säki ymmärtää vähän mua. :D Oon muutenki tosi herkkä ihminen ja ollu monta vuotta tosi yksinäinen niin pelkään paljon kaikkee turhaa sählinkiä.

sydänsuruinen kirjoitti:

Mun vanhemmat ja isovanhemmat on niin juntteja ja asun vielä suht pienessä kaupungissa missä kaikki tuntee toisensa yms. Jos oisin seurustellu sen 14-vuotiaan kans nii olisin saanu koko suvun ja kylän vihat niskaan yms... Mut kyl mä tiiän silti et tein virheen kun en vastannut sille, miks mun sydämeen muuten sattuis? Mut koita säki ymmärtää vähän mua. :D Oon muutenki tosi herkkä ihminen ja ollu monta vuotta tosi yksinäinen niin pelkään paljon kaikkee turhaa sählinkiä.

Lue lisää

Oon mäkin tosi herkkä ja oon saanu kokee äijiltä vaikka minkälaista kohtelua. Siksi en ymmärrä. Eipä täällä kukaan meitä vihannut kun sillon 14v olin 20v kanssa ja oon minäki pieneltä paikkakunnalta. Varmaan kanssa ne vanhempas ois jossain vaiheessa leppyny... Et sä ois siihen kuollu vaikka ne oiskin raivonnu. Ja isovanhemmilleshan periaatteessa koko asia ei ees kuulu... Ainakaan ennen kun siitä tulee mitään tosi vakavaa. Korkeintaan ois kuulunu omille vanhemmilles ja sit ainakin sen tytön vanhemmille koska se oli reilusti ala-ikänen.

Tuskinpa on mikään provo. Itsekin tunnen yhden parin jolla iät menevät lähes samalla tavalla.

das32sda31ds341 kirjoitti:

Tuskinpa on mikään provo. Itsekin tunnen yhden parin jolla iät menevät lähes samalla tavalla.

Niin mäkin ihmettelin et mikä tässä ois provoa. Mutta sinä vaan kerkesit vastata tuolle idiootille ensin. :D ei minustakaan se nyt niin mahdotonta ole tai ainakaan meidän kohdalla ollut et 15/16v ja 27-28v ihastuu toisiinsa ja alkaa 16 ja 28v seukkaamaan, mutta ei ehkä suotavaa... What Ever, ensivuonna tuo ei enää kuulosta läheskään niin pahalta kun minä 20 ja mies 32v. :)

No sit sulla on menny pikkusen alakanttiin nuo asiat... :D

Mun aiemmat suhteet on ollu tälläsiä:

Kun olin 13-vuotias, seurustelin 15-vuotiaan pojan kanssa 6kk. Se oli mun ensimmäinen parisuhde 7-luokalla.

Sitten 14-vuotiaana olin 20-vuotiaan miehen kanssa 3kk.

Sitten 14-vuotiaana olin myös 17-vuotiaan pojan kanssa 3kk.

Sitten huhtikuussa tutustuin tähän 26-vuotiaaseen mieheen. Oltiin siis vielä 14/26. Mä täytin 2kk tutustumisen jälkeen 15 ja mies sitten syksyllä 27. Sitten mä olin 8-luokan loppupuolen, kesäloman ja koko 9 luokan ajan sinkkuna ja sitten muutin kesäkuussa 2011 miestä lähemmäs ja omaan kämppään ja heinäkuussa 2011 alko meidän suhde. :)

Onnea! :) vaikka kyllähän tuo teidänkin juttu aika rajulta kuulostaa... hän vois olla siun isä, etkä sä edes ole täysi-ikäinen vielä. Olisin oottanut varmaan täysi-ikäiseksi asti ainakin, ennen kun olisin suostunut moiseen. Vaikka sulla ei olekkaan enää kuin vuosi täysi-ikään, mutta silti.

:D

Kiitos! :)

Ja sä vertaat tätä tilannetta karhun nussimiseen? OK.

No ihmisiä ja eläimiä mun tietääkseen ei voi verrata, et ihmisten ja eläinten ajatuksen juoksu on vähän eri tasoilla. Voihan 16v ja 28v olla, mut he ovat kuitenkin molemmat ihmisiä!

Eläimen nussiminen olisi nyt aina sairasta! Ja kaikkia normaaleita ihmisiä se tietenkin ällöttää.

Mut mä mietin nyt, et mikä siinä sit niin kovin ällöttää että jos 16v ja 28v ihastuu toisiinsa, joo onhan siinä ikäeroa paljon, mutta molemmat kuitenkin nuoria ihmisiä... Et jos tollanen ällöttää nii en tiiä mikä sit on, onko henkiseltä ajatusmaailmalta jotenkin tosi lapsi... Et toiset teinitytöt katselee mielummin nuoria miehiä, kuin robinia. Miettikää mikä pointti siinä on henkisissä ajatusmaailmoissa... Ja ne jotka pitää 28v ihmistä vanhuksena, ovat pakostikkin epäkypsiä jotenkin ajatusmaailmaltaan koska jokainen järkevä ihminen nyt tietää ettei 28v mikään vanha oo... Nuori aikuinen. Mut siis kumpikaan ei ole väärin, yhtä lailla saa tykätä robinista kuin hunkseistakin teinitytöt. :) ja itseasiassa mäkin oon viel teinityttö, vaikka oonkin iältä jo 19-vuotias nuori aikuinen! :)

10-12v ikäeroina on mustakin aika normaaleja. :)

Oho! Miks musta ei yhtään tuntunu tuolta sitten 14-vuotiaana kun olin sen 20-vuotiaan kaa? Sä oot varmaankin ollut sit huomattavasti lapsellisempi... Siis ei millään pahalla. Mä ymmärtäisin et jos sä olisit ollu mun tilanteessa eli 14-vuotias koska moni ylä-asteelainen voi olla vielä aika lapsellinen...

Mut haloo, 16-vuotias opiskelee jo ammattikoulussa tai lukiossa ja moni saattaa esim. Opintojen takia asua omillaan ja kaukanakin kotipaikkakunnasta ja on muutenkin vaan 2v päässä täys-iästä eli voi mun puolesta halutessaan alkaa jo vähän ryyppäämään, rellestämään ja pitämään hauskaa ja 20v on taas vasta 2v ajan ollu täys-ikänen niin ikäero ei oo todellakaan 20-vuotiaan 16-vuotiaan välillä yleensä niin suuri että siitä tulisi olla huolissaan... Aivan NORMAALIA. Varmasti monilla 16veillä ja 20veillä on ollu tuon ikäsiä kavereita ilman mitään ongelmia, puolin että toisin. Jopa seurustelu suhteita.

Enemmän mä olisin huolissani näistä 16v ja 28v pareista, vaikka mulla itselläni sellainen parisuhde olikin... Koska niissä ikäero on huomattava.

Sukupuolilla ei oikeasti väliä näissä ikäerojutuissa, vaikka moni niin väittää. Yhtälailla löytyy lapsellisia poikia ja tyttöjä ja varmasti meistä jokainen on joskus ollut lapsellinen.

:)