Kristuksen todistaja vastaan seurakuntien johtajat

Siinäpä sitä taas tuli vihapuhetta palstalle!

Tästä Totuuden Hengestä osattomien paavien, piispojen, pappien, saarnaajien, evankelistojen, lähetystyöntekijöiden jne. ihmisopeista johtuen, nämäkin Jeesuksen ilmoitukset ovat täydellisesti käynyt toteen kaikkialla maailmassa, jopa tälläkin keskustelupalstalla:

"Viholliset ovat oman talon väkeä."

"Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu."

"Kaikki vihaavat teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu."

"Silloin teidät pannaan ahtaalle, monia teistä surmataan ja kaikki kansat vihaavat teitä minun nimeni tähden."

Sitä olen rukoillut, että minä saisin vielä säästyä näiltä murhaajilta, vaikka jo ensimmäisen tappouhkauksen sain kesäkuussa 2006.

Oman talon haltijan vihan sai rajusti kokea myös apostoli Johannes, joka Kristuksen todistajan tehtävässä lähetti kirjeen Paavalin ohjeilla Efeson seurakunnan johtajaksi valitulle, yhden vaimon miehelle, Diotrefekselle, hänen suhtautumisestaan Totuuden Hengen saaneita veljiä kohtaan:

"Kirjoitin muutaman sanan seurakunnalle, mutta Diotrefes, joka mahtailee sen johtajana, ei pidä meitä missään arvossa.

Siksipä minä sinne tultuani aionkin huomauttaa hänelle siitä, mitä hän oikein tekee levittäessään meistä pahoja puheita. Eikä hänelle sekään riitä.

Hän kieltäytyy itse ottamasta veljiä vastaan, estää niitä, jotka haluavat sen tehdä, ja jopa erottaa heitä seurakunnasta."

Kun hän sitten meni Efesoon, hänet toimitettiinkin heti vankeuteen Patmos-saarelle, pois seurakunnalta totuutta vaatimasta:

"Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta."

Ei mitään uutta auringon alla. Efeson seurakunnan kaltainen tapahtuma tapahtui myös minulle toukokuussa 1989.

Kun marraskuussa 1988, kahdeksantena päivänä kello 03.30 tämän tehtävän Pyhä Henki minulle antoi:

"Jo ollessasi äidin kohdussa minä valitsin sinut tähän tehtävään.

Se eläketulo, mikä sinulla on, saa sinulle riittää ja loppuelämäsi olet minun palveluksessani.

Menet, minne minä sinut lähetän ja puhut kaikki, mitä minä käsken sinun puhua.

Älä ihmisiä pelkää, sillä minä olen kanssasi ja pelastan sinut.

Äläkä heitä kauhistu, etten minä kauhistuttaisi sinua heidän edessään.

Ja jos ilman minun tahtoani johonkin ryhdyt, minä panen sen eteen mustan seinän."

Enkä tätä tehtävää iloiten vastaanottanut, vaikka olin sitä jo tammikuusta lähtien odottanut, kun Hesekielinkin ja muiden profeettojen saamasta julmasta kohtalosta tiesin, minä vastasin:

"Kiitos ei, kyllä minä sinusta ihmisille puhun, kuten olen tähänkin asti puhunut, mutta tällaista tehtävää en itselleni halua."

Ja vastaus tuli: "Sinä lupasit!"

Ja niin olin todella luvannut jo silloin, kun hän minut opetuslapseksi otti ja paransi kaikki menneisyyden haavat. Mutta Jumala ei kutsumistaan perunut, eikä muuttanut vaan pisti päälle tällaisen remmin: ei maistunut, ruoka eikä uni, ja korvissani soi lähes yötä päivää: "Sinä lupasit!"

Ja kolmen kuukauden kuluttua, helmikuun lopulla vuonna 1989 olin vuoteen pohjalla niin heikossa kunnossa, että oli pakko huutaa: "Tässä olen, omapa on valintasi!"

Eikä mennyt kuin muutama päivä, kun Pyhä Henki antoi tämän viestin luterilaiselle kirkolle toimitettavaksi:

Toimitin sen Oulun piispalle, Olavi Rimpiläiselle, joka silloin mahtaili hiippakunnan johtajana, Ruukin seurakunnan kirkkoherrana mahtailevalle Reijo Junttilalle ja Ruukin Rauhanyhdistykselle, tälle vanhoillislestadiolaisen peitejärjestölle. Eikä kukaan ottanut tätä todesta:

"Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en oletullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut nostamaan pojanriitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiäsä vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa, koska Rauhanyhdistyksen opilla:

TUOMITAAN; OMITAAN JUMALAN VALTAKUNTA JA KRISTUKSEN SOVITUSVERIKIN, ja unohdetaan mitä pyhä Raamattu sanoo näistä asioista, ja koska tämä oppie ei ole Raamatusta, on sen opin alla tapahtuvat tilaisuudet poistettava seurakuntien virallisista ilmoituksista.

Raamattu sanoo myöskin: "Paimenia kohtaan syttyy minun vihani ja johtomiehiä minä rankaisen; sillä Herra Sebaot pitää huolen laumastansa."

Huhtikuussa sain sitten kokea, apostoli Johanneksen tavoin, miten oman talon viholliset aloittivat toimintansa. Kirkkoherran vaimo, uskonnon lehtori, oli Paavalin tavoin saanut Saatanalta erinomaisen opetuksen Teuvo Sunista:

"Kuinka Jumala voi muka sinulle puhua, kun ei se puhu meidän Reijollekaan, joka sentään on pappi?"

He olivat myös houkutelleet vaimoni suunnitelmansa taakse, ja niin saimme kutsun pappilaan. Tuon kirkkoherran vaimon diagnoosin perustella tämän kolmikon tarkoitus oli toimittaa minut Raahen Mielenterveystoimiston kautta mielisairaalaan. Mutta jostakin syystä he eivät tuossa suunnitelmassa onnistuneet.

Kun Pyhä Henki lähetti minut toisen kerran tämän sanoman kanssa piispa
Rimpiläisen luokse, syyskuussa 1989, hän suuttui ja ajoi minut ulos huoneestaan:
"Tällaisten asioiden kanssa ei täällä tarvitse juosta!"

Kolmena vuotena yritin seurakunnassa saada tätä asiaa kirkkoneuvoston
käsittelyyn ja vihdoinkin vuoden 1992 alussa kirkkoherra kutsui koolle kaikki
neuvoston jäsenet ja seurakunnan alueella toimivien neljän rauhanyhdistyksen
johtomiehet. Se tilaisuus päättyi kirkkoherran lausuntoon: "Antaa olla, vielä
tämä vuosi", ja siellä se on ja pysyy ihmiskäsin tehtyjen temppelien tuhoon saakka.

Ja näin sitten maaliskuun viimeisenä päivänä 1992 erosin kirkoovaltuustosta, ja jätin
kaikki toimet seurakunnassa: olin valtuutettu, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja,
pidin kolmea vanhusten kerhoa ja kolme raamattupiiriä, ja lomitin suntiota niin jumalanpalveluksissa kuin hautajaisissakin ja kellojen soitoissa.

Kun tiesin, että 1. adventtina piispa tulee pitämään piispantarkastuksen seurakunnassa,
niin silloin ajattelin ottaa nämä asiat esille yleisessä tarkastuksessa sunnuntain
jumalanpalveluksen jälkeen. Mutta toisin kävi. Kun jumalanpalvelus alkoi, asteli
kirkkoherra tapansa mukaan alttarin eteen ja ilmoitti:

"Meillä on ollut piispantarkastus, mutta kuulutettu yleinentarkastus on päätetty peruttaa, ja sen tilalla vietetään Herran ehtoollista. Kun tämän kuulin tiesin heti mistä peruutus johtui ja olin aikessa yleisöä täynnä olevasta kirkosta marssia saman tien ulos, mutta Pyhä Henki piti minut siellä loppuun saakka, näyttäkkseen tuon saatanallisen rituaalin kaikki kuviot, piispan seurueen pakomatkaa myöten.

Kävinpä myös ehtoollisellakin, ottamassa piispalta ja kirkkoherralta viinitilkan ja öylätin, viimeisen kerran elämässäni.

Tammikussa kirkkoherra sitten paljasti minulle tuon piispan kirkkolain rikkomisen syyn.

Hän oli yksityisen tarkastuksen yhteydessä sanonut piispalle, että Teuvo Suni tulee varmasti kysymään noista vanhoillislestadiolaisen vääryyksistä. Tähän oli piispa ensiksi
vastannut, että "antaa hänen vain kysyä, kyllä me sujuvasti kuunnellaan", mutta heti
perään tokaissut: "Peruutetaan se tarkastus, minä otan siitä vastuun."

Ja niin lähetin alueen lehdille heti sunnuntaina kirjeen:

Avoin kirje piispa Olavi Rimpiläiselle.

Pidit piispantarkastusta Ruukin seurakunnassa. Toimitko kirkkolain mukaan oikein, kun
vastoin ennakkoilmoitusta poistit jumalanpalveluksesta piispantarkastuksen yleisen osan,
jossa seurakuntalaisilla olisi ollut ainoa mahdollisuus kysyä uskoon liittyvistä asioista?

Mikä on seurakuntalaisten oikeusturva seurakunnan keskellä rehottavaa harhaoppia vastaan,
kun kirkkoherra vaikenee, kirkkoneuvosto vaikenee, kirkkovaltuusto vaikenee, ja nyt vielä
piispakin tällä tavalla pakenee?

Tätä kysyy 1. adventtina 1992, Teuvo Suni

Alueen lehdistä vain paikallislehti Siikajokilaakso tämän julkaisi. Suuret lehdet eivät. Ja kun
ei piispalta vastausta tullut lähetin samoille lehdille tämän kirjoituksen:

Piispa Olavi Rimpiläinen, Oulun tuomiokapituli, lääninrovasti Reijo Junttila ja SRK: johto:

Minulle tuli tämä Herran sana: "Ihmislapsi, sinä asut uppiniskaisen suvun keskellä, jolla
on silmät nähdä, mutta eivät näe, korvat kuulla, mutta eivät kuule. Sen paimenet ja profeetat
vievät minun kansani harhaan sanoen: 'Rauha, rauha', vaikka rauhaa ei ole, ja he valkaisevat
kalkilla seinän, jonka kansa on rakentanut. Mene ja sano noille kalkilla valkaisijoille, että
se seinä kaatuu.

Minä kiivaudessani annan myrskyn puhjeta, kaatosade tulee minun vihastani, ja raekivet
minun kiivaudestani niin, että siitä tulee loppu. Minä hajotan seinän, jonka te olitte valkaisseet
ja syöksen sen maahan niin, että perustus paljastuu: niin se kaatuu ja te saatte siinä lopun
ja tulette tietämään, että minä olen Herra

Sinun sanojasi he eivät tahdo enää edes kuunnella, mutta kun se toteutuu - ja se katso, se
toteutuu, - silloin he tulevat tietämään, että profeetta on ollut heidän keskellänsä. Sillä ei
Herra Jumala tee mitään, ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa, profeetoille."

Ruukissa 2. adventtina 1992, Teuvo Suni

Tämän jälkeen alkoi paikallislehdessä muutkin ihmetellä tätä piispan pakomatkaa, ja kun
minä vielä yhden kirjoituksen lehteen lähetin antaen siinä vastauksia minulle esitettyihin
kysymyksiin, tuli lehdestä puhelinsoitto: "Sitä kirjoitusta si ei julkaista muuten kuin
ilmoituksena ja se maksaa 924 markkaa." Maksoin sen, ja syykin selvisi. Tuon
viimeisen kirjoitukseni jälkeen olivat SRK. johtomiehet laittaneet kansanedustajansa
Reino Kankaan antamaan lehdille tällaisen ukaasin:

"Mikäli lehdessänne annetaan tilaa Teuvo Sunin kirjoituksille, niin kaikki SRK:n jäsenet
tulevat irtisanomaan lehtenne tilauksen ja jäsentemme omistavat yritykset lopettavat
ilmoittelun lehtenne palstoilla."

Kirjassa; Älä heitä pelkää, on tämä prosessi kokonaisuudessaan, oikeuskanslerin viraston hyväveliarmahdusta myöten.

Jos joku ei tiedä, mikä SRK on, niin se on: Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys. Eli siis vanhoillislestadiolaisen pääkallonpaikka.

Oulun hiippakunnan lainoppineen asessorin kehotuksesta vein piispan kirkkolain rikkomisen oikeuskaslerin tutkittavaksi.

Ja kahden vuoden kuluttuna, 9.11.1944, sieltä tuli kirkon ja esivallan hyvävelijärjestelmän mukainen piispan armahdus. Lyhyesti näin:

"Kun kirkkoherra ei puuttunut vanhoillislestadiolaisten vääryyksiin, eikä piispa kirkkoherran vääryyksiin, eikä tuomiokapituli piispana vääryyksiin, ei apulaisoikeuskanslerikaan katso aiheelliseksi puutta tuomiokapitulin vääryyksiin."

Näin tässäkin toteutui tämä Ilmestyskirjan sanoma esivallan irstaillusta suuren porton kanssa:

"Sen porton viiniä, vihan viiniä, ovat kaikki kansat juoneet, kaikki maailman kuninkaat ovat irstailleet hänen kanssaan, ja kaikki maailman kauppamiehet ovat rikastuneet hänen vauraudestaan ja ylellisestä elämästään."

Ensin kuninkaat ja sitten perässä pienen tasavallan johtajatkin jatkavat samaa perintöä.