Asiaa Isokallion kolumnissa

En ole havainnut, että joku olisi ollut kovin paljon eri mieltä siitä, että tulojen ja menojen pitää pitkällä tähtäimellä olla tasapainossa. Alijäämät ovat toki hyväksyttäviä suhdanneluntoisesti, mutta ei muuten. Kysymys on siitä, miten tuohon tasapainoon päästään. Siinä kohdin voi olla hallituksen esittämiä tapoja ja muiden esittämiä. Tästä syntyvät ne erimielisyydet.

Otetaan muutama esimerkki. Hallitus suuntaa leikkaukset niihin, jotka saavat tulonsiirtoja tai valtion tukea eri muodoissaan. Mutta tässä kohdin hallitus toimii jo hyvin valikoidusti. Ennen vaaleja ja vielä vaalihuumankin ainaka oli monella taholla esillä mahdollisuus leikata elinkeino- ja yritystuista. Näistä on tehty jopa kartoitus, missä todetaan noin 800 miljoonan yritystukien olevat itse asiassa haitallisia. Toinen parturoinnin välttänyt osaalue on maatalous. Lipposen hallitus leikkasi isolla viikatteella aikoinaan kummastakin edellä mainitusta ja hyvin tuloksin. Nyt nämä osa-alueet on jätetty lähes kokonaan leikkausten ulkopuolelle. Voi kysyä, että miksi näin. Vastaus on tietysti se, että tässä on kyse hallituksessa olevien puolueiden erityissuojelua nauttivista tahoista. Leikataan mieluummin niilät tuensaajilta, joiden tiedetään äänestävän muita kuin hallituspuolueita. Myös turvallisuussektori on säästynyt leikkauksilta, koska hallituspuolueissa vallitsee sinänsä perustelematon konsensus siitä, että näiltä tahoilta ei leikata. Tällaisten syiden vuoksi leikkaukset painottuvat nyt erityisen voimakkaasti huono-osaisimpaan väestönosaan. Se on poliittinen valinta eikä mikään sellainen asia, että toisin ei olisi voitu tehdä.

Isokallion on väärässä siinä, että vain osa kansasta maksaa veroja ja rahoittaa tulonsiirtoja. Verosta ovat vapautettuja lähinnä vain reilusti alaikäiset lapset, joilla ei ole tuloja eikä käytössä olevaa varallisuutta. Kaikki muut sitten maksavatkin veroja eli ainakin arvonlisäveron muodossa, joka käytännössä siirretään aina tuotteiden hintoihin. Pienituloiset ovat tässä kohdin tavanomaisesti kaikkein isänmaallisimpia, koska heidän kuliutuksensa suuntautuu lähinnä vain kotimaassa tarjolla oleviin tuotteisiin ja palveluihin. Pienituloisten ostovoima suuntautuu suhteellisesti ottaen täysin ylivoimaisesti kotimaisen suosimiseen verrattuna ylempiin tuloluokkiin.

Isokallion on toki siinä oikeassa, että on järjetöntä pidentää työaikaa maksamatta siitä palkkaa. Sellainen ei tietysti kannusta työntekoon. Paljon parempi kannustin olisi lisätä kansantalouden työtunteja palkkaamalla lisää väkeä ja tinkimällä esim. osinkojen maksusta talkoiden aikana vaikkapa ensi alkuun seuraavat 10 vuotta.

Isokallio vääristelee, että vain puolet kotitalouksista maksaa nettoveroa. Totuus on se, että SOSIAALIPUMMI-Isokallio on täysin pihalla, kuten oli Nokian pomonakin. SANEERATTIIN ELÄKKEELLE 48 VUOTIAANA!!!!
Ja appiukko, SYP:n entinen pääjohtaja Mika Tiivola junailikin vävypojalleen oikein kunnon ökyeläkkeen.
Työelämään sopeutumattomana nuorisoeläkeläisenä on helppo huudella, kun muut maksavat ylläpidon. Eläkettään ei Isokallio ole omalla työllään ansainnut.
HUOM!!!!! Jo keskimääräistä työeläkettä n. 1580 e/kk tienaava maksaa nettoveroa siinäkin tapauksessa, että saisi eläkeläisen asumistukea. Lisäksi välilliset verot.

Isotuloisen saavuttujen etujen nauttijan pölinää heti alku. Eipä sitä viitsinyt lukea ensimmäistä kappaletta pidemmälle.

Kalle Isokallio kirjoittaa itse soopaa, varsinkin kolumnin ensimmäisessä kappaleessa. Jos nimittäin hyvinvointiyhteiskunnan maksumiehiä ovat hyväpalkkaiset ja suurta eläkettä nauttivat, ongelmathan on Isokallion logiikalla ratkaistu sillä, että aletaan maksaa kaikille suuria palkkoja ja eläkkeitä. Näin valtion tulot lisääntyvät niin ansiotulojen verotuksella kuin lisääntyneen ostovoiman kautta arvonlisäveroinakin. Lisäksi valtio säästäisi, kun kukaan ei enää tarvitsisi tulonsiirtoja.