Saako yli viisikymppinen enää töitä

Sama täällä. 50-kymppisenä tuli ammattimiehelle asennusalalta kenkää.
Hain tuttavan vihjeen perusteella taksiasemalta mapin joka oli opus taksirengin ammattiin. 1998 ei vielä silloin tarvinnut käydä mitään kursseja. Nyt on järkätty kalliit viikon kestävät kurssit. Ammattiajolupa taksiin irtosi paikalliselta poliisiasemalta ja ennen kuin kotiin ehdin, olin jo työssä. Pari matkaa istui isäntä mukana antaen viisaita neuvojaan. Tein töitä monelle eri isännälle.
Töitä riitti vaikka kuinka ja ansiotasokin oli kohtuullinen. Tosin vapaa-aikaa ei ollut ellei osannut kieltäytyä tarjotuista. Tosin viikonloput oli aina työssä koska ne oli parhaat. Tilissä huomasi jos sellaisen jätti väliin.
Puhun menneessä vaikka teen sitä työtä edelleen.
Nyt oon 64 ja vanhuuseläkkeellä mutta ajelen edelleen mutta vain päivävuoroja kunnes EU-lupa vanhenee. Öitä en enää viitsi valvoa.
Työssä on hyvätkin puolensa. Se on erittäin sosiaalista mukavien paikkakunnan ihmisten kuskaamista. Se on myös vapaata - saa päättää itse koska käy kahveella ja syömässä. Auto on myös eräs etu. Se on autoetu ja siitä ei veroteta. Sillä ajelen omat menoni. Omaa autoa kun en tarvitse.

Tällä tarkoitan vain sitä, että kyllä jotain palkkatyötä aina löytyy jos vain sitä hakee.
Itse en koskaan kuvitellutkaan, että joskus löytäisin itseni taksia ajamasta. Olinhan sentään ammattimies.
Nyt olen tällä alalla ammattimies!
Liian ylpeä ei 50v iässä kantsi olla. Muuten jää kokonaan ilman työtä eikä eläke kerry.

Itse työllistyin vuokrafirman kautta 55-vuotiaana, ja nyt vakinaisena samassa firmassa. Jo 6 vuotta takana. Ja töitä riittää, joten olen ajatellut olla 64 - 66 vuotiaaksi.
Ala IT.

Tärkeintä ainakin omalla kohdalla oli se, että tingin alussa palkkatasosta reilusti, eli en edes pyytänyt sitä, mihin olin tottunut. Palkka on kyllä noussut nyt yli sen, mikä oli ennen työttömyyttä. Ja osaaminen tietysti pitää olla kohdallaan, eli työttömänä ei pidä antaa ammattitaidon rapistua.

Koeta aloittaja ryhdistäytyä vaipumatta melankoliaan.
On vain 2 mahkua: kiertää firmat näyttämässä naamaansa tai mennä alan koulutukseen.
Mene henk.koht. käymään jokaisessa yrityksessä mitä paikkakunnallasi on. Jos ei tärppää mene kauempaa etsimään. Tee sitä kartan ja puh.luettelon kanssa harkitusti ja säännöllisesti. Älä soittele tai lähetä ansioluetteloita, sillä ei työtä tule.
Älä mene firmoihin maanantaina eikä vielä tiistaina vaan vasta ke -to ja pe. Voi hyvinkin onnistua.

Olen 62 ja ollut kakarasta autoasentajana sekä tekun (autoteknikko) jälkeen pikkupomona merkkiliikkeessä.
Kenkää tuli 51 ikäsenä. Arvelin saavani alalta alan työtä ja kiersin 100 km säteellä kaikki mahdolliset autofirmat. Näytti niin lupaavalta mutta ei tärpännyt.
Tuttu sai näin töitä. Minä en.
Tuntui että ikärasismi kukoisti. Ja eihän nuori rekrytoija ota vanhempaa ammattilaista töihin. Taitaa ne klopit pelätä hiukka oman pallinsa puolesta?

Ennen kuin työkkärin tätit alkaisi komentaa ja pompottaa harkitsin myös taksikuskin uraa.
Hain kuitenkin bussikuskin koututukseen. Mukana oli insinööriä, pastori, lastenhoitsu, parturi, postinjakaja, taksikuski, metallimies ja monta muuta eri alojen tekijää nuoresta poitsusta 56 vuotiaaseen saakka.
Opetus kesti kuukausia ja sain bussikortin. Harjoittelupaikan sain Treella Paunun firmasta.
Harjoittelujakso ja kurssi päättyi mutta työt palkattuna vakikuskina paikallisliikenteessä jatkuu.
Jos jaksan, olen kuskin pukilla 65 saakka tai pidempään.