Lapsuuden joulu

.....ukko sisällä ympäripäissään,akka ja lapset kuuran puolella oottelemassa milloin se ukko nukahtais tai sammuis......

Kauniita muistoja. Mutta Joulu oli vasta aatonaattona ja aattona; ei ollut kaupallisuutta juuri ollenkaan. Lahjoja sai mm. kynän, paeria mille kirjoittaa, vesivärit ehkä, ja jotain lämmintä vaatetta.
Saimme Ruotsista paketteja monena Jouluna kun veljet olivat sinne menneet töihin. Sieltähän tulikin sitten monenlaista, ruokaakin, mutta myös leluja.

Jouluruoka oli riisipuuro, ja kinkku tietysti, ja niitä tähtitorttujahan stä syötiin kun äiti niitä leipoi. Kuusi haettiin aattona, ja koristeet olivat tallella ed. vuosilta.

Toisena Joulupäivänä mentiin naapuriin tsekkaamaan lahjat, ja näytettiin omat.
Taidettiin myös rekiajelulle päästä.

Joulun merkitys oli silloin eri kuin nyt.

Minun lapsuusjoulussani oli kaksi kohokohtaa:
1) koulun kuusijuhla (komeat koristeet, ohjelmat, satumaiset ohjelmat - Jeesuksen syntymä ja tonttujen satuilu) ja
2) kodin joulu (saimme paketteja aina etelästä).

Ymmärrän hyvin Isokylän koulun vanhempia, kun ovat pettyneet koulunsa antiin tänä jouluna.

ISOKYLÄ JÄTTI IKÄVÄN MUISTON TÄSTÄ JOULUSTA VANHEMMILLE,
lue
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13987122/kodin-ja-koulun-yhteistyo#comment-82260699

No joulupöytä on jäänyt mieleen. Äiti teki lihapiirakan ja samalla keitti lihaliemen jouluksi. Lihapiirakkaa ja lämmintä lihalientä syötiin/juotiin ensiksi. Myöhemmin joulupöydässä oli livekalaa laatikoita ja kinkkua. Jälkiruoaksi oli sitten joulutorttuja ja pipareita.
Sukua oli koolla aina jouluaattona, jotakin lahjojakin saatiin.
Itselle noista jouluista on jäänyt mieleen tuo lihapiirakka, lihaliemen kera. Sellaista jouluperinnettä ei ole sen jälkeen ollut. Lihat isä jauhoi äidin kanssa aina sellaisella veivattavalla lihamyllyllä.

Lapsuuteni joulua leimasi uskonnollisuus. Jotenkin jälkeenpäin ajateltuna siihen sisältyi syvää turvallisuutta ja siksi joulut ovat jääneet syvästi mieleen.

En ihmettele, jos Isokylällä on ollut kaipuuta joulujuhlaan evankeiumin kuulemisen kannustamana.

ISOKYLÄ -----> http://keskustelu.suomi24.fi/t/13987122/kodin-ja-koulun-yhteistyo#comment-82260699

Olisin halunnut nähdä lasteni esiintyvän joulujuhlassa.

Olen samaa mieltä kirjoittajien kanssa ISOKYLÄN KOULUN YHTEISTYÖSTÄ.

http://keskustelu.suomi24.fi/t/13987122/kodin-ja-koulun-yhteistyo

Joulua odotettiin hartaasti. Joulukuusta oli katseltu jo pitkin syksyä ja joulu alkoi tietysti sen hakemisella hevosella. Kotona oli leivottu tortut ja pullat. Jälkiuuniin lihaa, joka hautui yön yli. Jouluaattona kuusi tupaan ja sen koristelu oli lasten tehtävä. Joulupukin tuloa sitten illalla ruuan ja saunan jälkeen jännättiin. Vaikka tiedettiin kuka se pukki on, niin jännitys oli lasten mieleen vuodesta toiseen. Ei ollut isoja lahjoja. Sukat ja vanttuut. Ehkä suklaata hiven ja omenia. Joulupäivänä sitten kaivattu riisipuuro, jota saatiin harvoin. Mutta olivat muistorikkaita aikoja. Vähäänkin oltiin tyytyväisiä. Joulu piti perheen koossa ja yleensä lapset kumppaleineen olivat paikalla. Se yhdisti perheitä - joulu.

Minun lapsuuteni joulu alkoi jo koulussa ---> http://keskustelu.suomi24.fi/t/13987122/kodin-ja-koulun-yhteistyo . Harjoiteltiin ohjelmia, koristeltiin salia ja askarreltiin. Itse juhla oli kaikkea täynnä jännityksestä alkaen. Seuraavana päivänä haettiin todistukset ja jäätiin joululomalle. Sitten alkoi oman kodin joulu. Koristeltiin kuusi, kaikkea hyvää oli tehty ja sai odottaa aattoa, jolloin koko joulunaika huipentui yhteen päivään -aattoon. Se oli pitkä päivä, taivaanranta näytti salaperäiseltä. Pukki kun oli käynyt, läksimme hautuumaalle muistelemaan poismenneitä omaisia. Yömyöhällä kun palasimme, niin salaperäinen jouluyö oli edessä. Sängyn vierellä saadut lahjat.

Perheen pää ei osallistunut joulusiivouksiin mitenkään. Riehui ja karjui. Antoi äitille hyvä jos yhden joululahjan ja sekin joku halpa paska. Äiti teki pitkää päivää, siivosi, leipoi, laittoi ruuat, osti lahjat, koristeli meidän lasten kanssa taloa. Perheen pää diktaattori, jota kaikkien piti palvella, eikä mitään uskaltanut siltä kysyä.

Minun joulumuistoni lapsuudesta ovat sekavat. En nähnyt oikeaa joulupukkia enkä oikeita tonttuja. En saanut koskaan kunnon lahjaa enkä tiedä edes, kirjoitinko joulupukille koskaan. Olin kuin Eemeli, pahantekijä, mitätön ihminen josta ei pitänyt tulla mitään mutta josta sittenkin tuli jotain. Jumalaan uskoin enempi kuin joulupukkiin, vaikka ei minulle Jumalasta puhunut kukaan. Näin vain taivaanrannasta, että Jumala on läsnä ja on suuri voima. Lapsuuttani järkytti kovasti, kun perheemme ystävän mies teki itsemurhan. Hirttäytyi vintille ja oli sitä ennen suunnitellut ties mitä. Tämän jälkeen talo näytti hirveän omituiselta ja näyttää vieläkin.

Jouluruoat tehtiin pääasiassa jouluaattona, aamulla aikaisin aloitettiin.Laatikot, rosolli, karjalanpaisti, silli, lipeäkala, riisipuuro rusinasoppa. Leivonnaiset oli leivottu aiemmin. Isä toi oikean joulukuusen sisälle vasta jouluaattona, laittoi sulattamisen jälkeen kuusenjalkaan, sitten sain koristella kuusen. Lämmitettiin sauna, ennen jouluateriaa käytiin pihasaunassa, aterialle tuli tätini perhe metsän takaa. Luettiin jouluevankeliumi ennenkuin syötiin, ei ollut joulupukkia, mutta "omaa ohjelmaa" esitettiin. Lahjoja ei paljon ollut, suklaata aina tuli laatikoittain, se oli helppo valinta. Eihän ollut valintamyymälöitäkään mailla halmeilla. joskus tilattiin Anttilasta joku joulupaketti. Oli jännää selata sitä sen aikaista kuvastoa, ei se ollut paksu silloin. Jouluaamuna klo 7 oli "joulukirkko". Joulupäivä kuului olla kotona, vieraat kävi vasta tapaninpäivänä.

Äidin tekemät joulupiparit ja tortut. Joulukuusi omasta metsästä.Kinkku joka oli megasuuri. Joululjhat joita ei ollut paljon mutta miten rakkaat ne oli, Hautausmaalla käynti ja kynttilä (1) jätettiin sinne. Ilta jolloin isä oli selvinpäin!!!! Ja joulukirkko Kemijärven kirkossa aamulla aikaisin ja silloin nukuin kirkossa!

Köyhänä kun eleli, niin pikkuriikkinen juttu toi jouluun ylellisyyden tunnun.