Palstan "Virallinen Ystävänpäivä-lista"

Eihän täälä enää uskalla ees kirjottaa sanaa y....ä, kun siitä nousee kauhia sota.

En hemmetissä tuo ystävieni tietoja tänne palstalle.

Kun ei pidä lähiystäviä, ei synny varteenotettavaa ristiriitaa eikä kyseenalaistamista. Etäisyys on tärkein.
Facebookissa minulla on tiliö, jossa on muutama sellainen facebook-ystävä joiden kanssa olen ollut tekemisissä menneessä ajassani. Kauimmat 50 vuoden takaa eli lapsuudesta. Piipahdan facebookissa noin 1 x kuukaudessa. He siellä ovat melkein koko ajan heh heh. En ole kuittaillut heitä, siltikään.
Kaukana maalla on pari ystävää ja muutama kaveri joiden kanssa kommunikoida siellä ollessa. Toisen ystävän kanssa soittelen silloin tällöin mökkiasiaa. Emme ala juoruilemaan mitä siellä, mitä täällä on tapahtunut. Henkilökohtaisia asioita käsittelemme hyvin niukasti, olemmehan oikeita miehiä, eikä minulle kuulukaan mitä hänen eukonsa jaksaa. Kyllä kaveri kertoo jos alkaa mennä huonompaan suuntaan. Joskus hamassa tulevaisuudessa. Tai että me itse alamme olla korjauskelvottomia.
Pahoittelut. Ei ole listattavaa.

Kell onni on se onnen kätkeköön. <3 Minä ja ystäväni tiesämme ja mut saa jäädä ulkopuolelle. Eo ole tarvis kerskata vaan nöyränä kiittää että on.

Yksi ystävä on, joka osaa joskus ärsyttää toden teolla. Ottaa yhteyttä juuri väärään aikaan kun olen tekemässä elämäni suurinta taideteosta ja valtavassa flow tilassani. Silloin ärsytys saa valtavat mittasuhteet ja innostun kehumaan miinusmerkein. Toisinaan hän on hyvin itsepäinen ja tekee juuri päinvastoin kun haluan ja toivon hänen tekevän, siis yhteistyö on mahdotonta. Hän on varsin kovaääninen, vie tahtonsa läpi vaikka harmaan oven. Meidän ystävyys on pitkäikäistä sorttia ja joskus varsin pitkäpiimäistäkin. Vaistoilla mennään, molemmat, innostamme toisiamme, siis joskus, siis juuri nyt, ystävä makaa jalkojeni juuressa ja huokailee, kun vilkaisenkin häntä, uskolliset silmät eivät irrota katsetta hetkeksikään minusta ja nuo silmät nauravat surumielisen hyväksyvästi, tällekin jutulle.

Kun miettii "ystävien" listaa, niin viimeiset ystävät hävisivät, kun ostin asunnon. Kateudesta karkasivat! Sen jälkeen meni viimeinenkin luottamus ihmisiin ja tuttavuusasteelle ovat ihmissuhteet myöhemmin jääneet.

mää oon tosi onnellinen että olen elämäni aikana
saanut monta hyvää ystävää
just viime vkl olin ystävän luona torniossa
ollaan tunnettu viiskymmentä vuotta
ja mua pidettiin siellä kun kukkaa kämmenellä
ja täällä kotipuolessa on monta monituista ystävää
koskaan ei tarvitse jäädä yksin märehtimään
maailman murheita vaan on aina joku joka kuuntelee
ja aina joku jonka luo voi mennä ihan millon vaan jos siltä tuntuu
niin ja tietysti tässä kotona on se rakkain ystävä
vaikkakin nyt just töissä
ja tyttären kanssa oon päivittäin tekemisissä
asuvat tossa kymmenen kilsan päässä
koskaan en ole jättänyt ystävää
mutta tätyy sanoo että näiden viidenkymmenenkahdeksan vuoden aikana
kolme "ystävää" on jättänyt mut
no ehkä silläkin asialla on joku tarkoitus
jos yleensäkkin jonkun ihmisen kanssa ystävystyy
niin silloin kemiat kohtaa
ja ystävän kanssa saa ja pitääkin olla oma itsensä
itse en varmaan koskaan katkeroituisi niin paljon
että jättäisin ystäväni jos hänen kanssaan
olisin voinut puhua suhteestamme ystävyytenä
kaverit on sit taas asia erikseen
mutta nekin kyllä kulkee vuosikymmenet mukana :)

En ala ruotia ystäviäni täällä. Millainen ystävä olisin jos sen tekisin.
Suurin osa on entisiä ystäviä, nykyisin vain tuttuja kun olen huono pitämään yhteyttä. Tiedän että syy on minussa, elämäntilanteeni on välillä ollut sellainen että ei pystynyt pitämään yllä ystävyyssuhteita.

Saako puhua ittensä edes kengurupussiin? Aattele miten mukavaa siellä olisi keinua, lämpöisessä karvataskussa.
Mulle puolikieliselle Ystävänpäivää on Alla Hjärtans Dag, joten ei tullut vietettyä. Olen täysin sydämmetön, en lähde tuohon ystävähapatukseen mukaan.