Luottamus ihmisiin on samaa kuin usko

Vanha määritelmä uskosta kuuluu, että se on tietoa, suostumusta ja luottamista. On otettava huomioon, että luottamus on samaa kuin usko. Raamattu opettaa, että pelastuksen asioissa usko suuntautuu aina Jumalaan. Luottamus merkitsee samaa kuin usko, niin kuin Luther asian ilmaisee; "Nyt siis ymmärrätte helposti, mitä ja kuinka paljon tämä käsky vaatii, nimittäin ihmisen koko sydämen ja kaiken luottamuksen kiinnittämisen yksin Jumalaan eikä mihinkään muuhun." (Iso katekismus, ensimmäinen käsky).

Millä alueella Raamatun mukaan saa luottaa? 1 Kor. 13 luvussa Paavali sanoo, että rakkaus uskoo kaiken. Rakkaudessa luottamus ihmisiin on siis hyve. Mutta näin ei asia ole uskossa. Rakkaus uskoo paljon hyvää ihmisistä, mutta myös pettyy usein. Rakkaudessa on oikein ajatella hyvää lähimmäistään ja uskonveljistä, mutta kun kysymykseen tulee elämän perustavimmat kysymykset ja uskon perimmäisimmät asiat, rakkaus tulee jättää kokonaan sivuun. Emme silloin kysy omaa emmekä kristittyjen rakkautta, kunniaa tai viisautta, vaan Jumalan rakkautta ja tahtoa meitä kohtaan. Kuka viime kädessä on minun auttajani, kuka antaa minulle kiistämättömän, pettämättömän ja perimmäisen totuuden ja valkeuden? Jumala tietenkin, ja hänkin omassa ilmoituksessaan pyhässä sanassa. Hän lahjoittaa Pyhän Hengen, ymmärryksen Hengen. Uskosta taas Raamattu sanoo, että "koetelkaa kaikki, ottakaa se, mikä on hyvää". "Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget". Tämä koetteleminen koskee seurakuntaa ja kaikkia sen saarnaajia ketään erottelematta. Seurakunnan on pysyttävä Kristuksen sanan oppilaanan ja alamaisena ja saarnaajien uskollisena lähettäjälleen lisäämättä tai ottamatta mitään pois sanomasta.

Se, missä luottamus rakkaudessa eroaa luottamuksesta vaikkapa "hengelliseen hallitukseen" on siinä, että rakkaudessa tulee luottaa kaikkiin ihmisiin, ei vain valittuihin. Mitä Raamattu siis sanoo ihmisiin luottamisesta uskossa?:

Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa. Ps.146:3.

Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Jer. 17:5.

Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu. Sananl. 29:25.

Varokaa kukin lähimmäistänne, älkää yhteenkään veljeen luottako; sillä jokainen veli viekkaasti pettää ja jokainen lähimmäinen liikkuu panettelijana. Hes. 9:4.

Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun; vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet. Miia 7:5.

Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä, saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä. Job. 15:15-16.

Millä tavalla luottaminen ihmisiin liittyy epäjumaliin? Luther opettaa Isossa katekismuksessa ensimmäisestä käskystä seuraavalla tavalla:

"Mitä tarkoittaa, että jollakulla on Jumala tai mikä on Jumala? Vastaus: Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo. Näinhän olen usein sanonut: pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Jumalan että epäjumalan. Mikäli usko ja luottamus ovat oikeita, on myös Jumalasi oikea. Missä sitä vastoin luottamus on valheellista ja väärää, siellä ei ole oikeaa Jumalaa. Nämä kaksi nimittäin kuuluvat yhteen, usko ja Jumala. Sinun Jumalasi on oikeastaan - näin sanon - se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot."

Nyt voivat kaikki separatistit laittaa kätensä sydämelleen ja kysyä itseltään, luotanko minä Lapin vanhimpiin Lutherin kuvaamalla tavalla. Kaikessa hädässä, luottamus sydämen pohjasta, sydämen kiintyminen, kaiken hyvän odottaminen, avun ja hyvien lahjoen odottaminen, turviin juokseminen? (katso myös alla oleva sitaatti).

Erityisesti tämä käsky tulee mieleen siinä tavassa, jolla jotkut odottavat apua Lapista pyydettäessä lähetystä Suomeen. Tuleeko meille apu Lapin vanhimmilta?

"Kysy omalta sydämeltäsi ja tiedustele tarkasti, niin varmasti huomaat, onko se kiintynyt yksin Jumalaan vai ei. Jos sydämesi pystyy erityisesti hädän ja puutteen aikana odottamaan pelkkää hyvää yksin Jumalalta ja antamaan kaiken muun mennä menojaan, silloin sinulla on ainoa tosi Jumala. Ja päinvastoin jos sydän on kiintynyt johonkin muuhun, jolta se odottaa hyviä lahjoja ja apua enemmän kuin Jumalalta, ja jos se ei pahan kohdatessa juokse hänen turviinsa, vaan pakenee häntä, silloin jumalasi on toinen, epäjumala."