Liitonarkku löydetty Jeesuksen verellä pirskotettu

na
21.12.2015

Jumala on kanssamme, Heartdwellers (”sydänasukit”).

Hänen hämmästyttävässä hyväntahtoisuudessaan Hän on paljastanut hyvin monia salaisuuksia kanssamme, hyvin monia kauniita salaisuuksia Hänen verestään, Hänen uhristaan. Ja halusin jakaa kanssanne viestin, jonka Hän on antanut Ron Wyattista ja Liitonarkusta, sen löytymisestä. Vain teidän mielenylennykseksenne. Ja Jumala vahvisti että hän todella oli löytänyt sen. Ja tämä Hänellä oli sanottavanaan.

Jumala, en vain pääse yli siitä, mitä teit kun pirskotit Veresi Armonistuimelle?

Ja niille teistä, jotka eivät tiedä tätä vielä, Ron Wyatt löysi paikan, missä Jumala ristiinnaulittiin ja hakattiin kivillä kolmen ristin kohdalla. Ja kuusi metriä sen alapuolella, syvällä maan sisässä, kenenkään sitä tietämättä, hän löysi Liitonarkun, jonka Jeremia oli piilottanut sinne, kun Nebukadressar oli tulossa tuhoamaan Jerusalemin. Ja kiinnostava kohta oli se, kun hän tuli sisään takapuolelta, missä louhos on, ja vietti kaikki nämä vuodet – luulenpa että se oli kolmen vuoden etsintä, ’koska hän vain tiesi sydämessään ja hengessään, että Liitonarkku oli piilotettuna jonnekin sinne.’

Joten, hän tutki nämä lukemattomat luolaverkostot kahden poikansa kanssa, ja lopulta hän löysi sen. Ja kun hän löysi sen, kivipäällyksen, kivilaatikko oli rikki, ja siinä oli jotain tummanpunaista ainetta, jota oli pirskoutunut laatikon päälle, missä kansi oli rikkoutunut, ja alas Armonistuimen päälle. Ja se oli Jumalan verta. Mitä oli tapahtunut, oli kun Maa järisi, se hajosi kappaleiksi, ja Jumala laskeutui šeoliin (vainajien valtakuntaan). Sitten Hänen ruumiissaan pakkautunut veri vuodatettiin sadanpäämiehen keihäällä ja veri laskeutui suoraan alas, kuusi metriä, laskeutui Liitonarkun kannelle, ja koska se oli rikkoutunut, jatkoi matkaansa ja laskeutui Armonistuimelle, Armonistuimen vasemmalle puolelle.

Todella uskomatonta. Ja olen pohtinut tätä monia päiviä, en ole päässyt irti siitä – se on kiehtonut minua ja se on vain niin vaikuttavaa. Niin täydellisen vaikuttavaa, ja niin Jumalan kaltaista. Ja niin ihmeellistä – en vain päässyt siitä yli. Ja sanoin Jumalalle,

”Jumala, en vain pääse sen yli, mitä teit, kun pirskotit Vertasi Armonistuimelle.”

Hän vastasi, ”En pirskottanut sitä, Clare. Isä pirskotti.”

Vau. Se on vielä ihmeellisempää. Kuvittele, Isä rakastaa sinua kaikella Sydämellään, tietäen mitä kärsit, ottaen veren ja pirskottaen sen Armonistuimelle. Oi, en voi edes kuvitella Sinun, Isä, tekevän sitä ja sanoen ”Se on täytetty!”. Oi, Jumala, suunnitellen tuota kuuden metrin laskeutumista Armonistuimelle… se ylittää täysin käsityskykyni. Minua heikottaa joka kerta kun mietin tätä uskomatonta ihmettä, joka on niin Sinunlaisesi.

Hän vastasi minulle, ”Niin täydellistä.”

Kyllä, niin läpikotaisin täydellistä. Jeesus, en pysty käsittämään tämänkaltaista täydellisyyttä ja silti tiedän, että se on vain pisara Sinun käsittämättömistä ihmeistäsi.

Hän jatkoi, ”Näetkö, en voinut sallia lihallisesti ajattelevan ihmisen tehdä tätä löytöä. Sen täytyi olla harras palvelija. Muuten, ne joita ei ole kastettu eikä vapautettu synneistään, reagoisivat välittömästi kuten sen nuori mies, joka oli auttamassa etsijää, reagoisi, koska Voimani ja korkea-arvoisuuteni säteili tuosta paikasta.”

Niin, etsijällä oli nuori mies apunaan ja kun hän tuli Arkun lähelle yhdessä tunneleista, hän pelästyi ja tuli juosten ulos ja sanoi, ”En tiedä mitä tuolla on, mutta minä en ole menossa takaisin!” Ja siitä Ron tiesi, että Arkku oli siellä.

Jeesus jatkoi, ”Clare, se oli vuosikausien valmistelu, rikkominen ja uudistaminen ennen kuin voin edes sallia hänen löytää sen. Vuosia, vuosia, vuosia.”

”Anestesialääkärinä oleminen antoi hänelle mahdollisuuden monia, monia kertoja todistaa kuolemaa. Pyhä pelko oli hänen sydämessään, hyvänlainen pelko. Ikuisuuden todellisuus oli jotain, mitä hän todisti ensi kädessä, niin monta kertaa: se todella auttoi häntä valmistamaan hänen sydämensä.”

”Kun Kuolin, Maa järkkyi ja hajosi kappaleiksi. Silloin Laskeuduin šeoliin. Kun sadanpäällikkö tuli takaisin survaisemaan keihään Ruumiini sivuun, veri ja vesi pakkautuneena ja odottaen vapautumistaan, valui vain luonnollisesti Maan halkeamaa pitkin alas.”

”Enkelit piirittivät tuon koko matkan halkeamassa, Clare, koko matkan. Mitään ei mennyt hukkaan. Se sinetöi lunastuksesi, Rakkaani, kerta kaikkiaan. Jos se olisi välttämätöntä, tekisin sen uudestaan vain jotta saisin sinut Kanssani Taivaaseen.”

Oi, Jumala, se on niin käsittämätöntä!

”Tiedän. Niin se on Minullekin, se on vain pintaraapaisu Rakkaudestani sinun. Tunnen näin joka ikistä ihmistä kohtaan, joka koskaan on luotu. Ymmärrätkö? Spitaalista, varasta, murhaajaa, raiskaajaa – ilman raajoja epämuodostuneiksi syntyneitä vauvoja, joita joskus on hirvittävän irvokasta ja kivuliasta katsoa. Oi, kuinka arvokas sielu on tuossa epämuodostuneessa pienessä ruumiissa!”