Ensimmäinen sapatinvietto

Matt. 5:17-18
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.".

Adventismit sotkevat lain ja evankelimin. Uskovat vahvasti että heidän sapattiuskontonsa (uskonsa) ja ruokauskontonsa takaa pääsyn Taivaaseen. Korvausteologiassa otettu lopunajan jäännösseurakunta oppi kuten jehovilla.
Niimpä, adventisit jäävät ihmettelemään lainpiirtoineen Jeesusta koskevia aikalaselmia v. 1844:sta ja viettelemään sapattiaan venyvän omatuntonsa kuminauhateologian mukaan lainpiirtoineen tai ilman.

Pastorieneksyttämille kirjoitti:

Adventismit sotkevat lain ja evankelimin. Uskovat vahvasti että heidän sapattiuskontonsa (uskonsa) ja ruokauskontonsa takaa pääsyn Taivaaseen. Korvausteologiassa otettu lopunajan jäännösseurakunta oppi kuten jehovilla.
Niimpä, adventisit jäävät ihmettelemään lainpiirtoineen Jeesusta koskevia aikalaselmia v. 1844:sta ja viettelemään sapattiaan venyvän omatuntonsa kuminauhateologian mukaan lainpiirtoineen tai ilman.

Lue lisää

Adventistien opettama evankeliumi on ainoa Raamatun mukainen evankeliumi. Vain adventistit rakastavat Jumalaa niin paljon, että haluavat tehdä myös Jumalan tahdon.

Sapattilevyn pyöritystä.... Adventtiopin mukaan adventistien suurin rakkaus Jumalaan ilmenee:
- kuinka hyvin adventisti noudattaa sapattikäskyä ja maksaa ellensapatin mukaisesti kymmenyksia Adventtikirkon ahneille pastoreille
- syö vain lainmukaista halal-ruokaa eikä kinkkusiivuja koska se saastuttaa

JumalanRakkaudesta kirjoitti:

Sapattilevyn pyöritystä.... Adventtiopin mukaan adventistien suurin rakkaus Jumalaan ilmenee:
- kuinka hyvin adventisti noudattaa sapattikäskyä ja maksaa ellensapatin mukaisesti kymmenyksia Adventtikirkon ahneille pastoreille
- syö vain lainmukaista halal-ruokaa eikä kinkkusiivuja koska se saastuttaa

Lue lisää

Adventistit noudattavat noita kaikkia; pitävät sapattia, maksavat kymmenyksiä ja noudattavat Raamatun ruokaohjeita.

Yksi-usko kirjoitti:

Adventistien opettama evankeliumi on ainoa Raamatun mukainen evankeliumi. Vain adventistit rakastavat Jumalaa niin paljon, että haluavat tehdä myös Jumalan tahdon.

Taas yksi, joka kuvittelee adventisteilla olevan jotakin ylevämpää kuin muilla mutta metsään meni. Evankeliumeja ei voi olla monia. On vaiin yksi evankeliumi: Jumala on antanut ainutsyntyisen poikansa syntien anteeksisaamiseksi ja joka häneen uskoo, pelastuu.

ainoa_evankeliumi kirjoitti:

Taas yksi, joka kuvittelee adventisteilla olevan jotakin ylevämpää kuin muilla mutta metsään meni. Evankeliumeja ei voi olla monia. On vaiin yksi evankeliumi: Jumala on antanut ainutsyntyisen poikansa syntien anteeksisaamiseksi ja joka häneen uskoo, pelastuu.

Lue lisää

Kyllä, usko Jeesukseen pelastaa. Koska rakastan Jeesusta, niin haluan tehdä myös hänen tahtonsa. Onhan se ylevää, kun on oivaltanut, että haluaa noudattaa Herramme Jeesuksen Kristuksen käskyjä. Toiset ne vaan uskovat, että Jeesus pelastaa kun oikein tekee syntiä, kun vaan uskoo, että Jeesus pelastaa. Eli teen syntiä ja uskon ja jatkan synnin tekemistä ja pelastun. Ei niin Raamattu opeta.

Pastorieneksyttämille kirjoitti:

Adventismit sotkevat lain ja evankelimin. Uskovat vahvasti että heidän sapattiuskontonsa (uskonsa) ja ruokauskontonsa takaa pääsyn Taivaaseen. Korvausteologiassa otettu lopunajan jäännösseurakunta oppi kuten jehovilla.
Niimpä, adventisit jäävät ihmettelemään lainpiirtoineen Jeesusta koskevia aikalaselmia v. 1844:sta ja viettelemään sapattiaan venyvän omatuntonsa kuminauhateologian mukaan lainpiirtoineen tai ilman.

Lue lisää

Puhut täyttä potaskaa.

ainoa_evankeliumi kirjoitti:

Taas yksi, joka kuvittelee adventisteilla olevan jotakin ylevämpää kuin muilla mutta metsään meni. Evankeliumeja ei voi olla monia. On vaiin yksi evankeliumi: Jumala on antanut ainutsyntyisen poikansa syntien anteeksisaamiseksi ja joka häneen uskoo, pelastuu.

Lue lisää

Teidän opettamanne evankeliumi onkin VÄÄRÄÄ evankeliumia.

ainoa_evankeliumi kirjoitti:

Taas yksi, joka kuvittelee adventisteilla olevan jotakin ylevämpää kuin muilla mutta metsään meni. Evankeliumeja ei voi olla monia. On vaiin yksi evankeliumi: Jumala on antanut ainutsyntyisen poikansa syntien anteeksisaamiseksi ja joka häneen uskoo, pelastuu.

Lue lisää

Pelastuu vain niillä ehdoilla, jotka Jumala on asettanut. Muuten ei pelastu. Turhaan lässytät siis valheitasi.

1 Moos. 2:3
"Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään.". Aadam ja Eeva lepäsivät myös, koska Jumala oli juuri heidät luonut 6. päivänä. Aadam ja Eeva lepäsivät koska Jumalakin lepäsi. Eivät he toki heti ensimmäisenä päivänä alkaneet kapinoimaan.

Jos et ymmärrä noin selvää ja suoraa Raamatun tekstiä, niin pyydä Pyhää Henkeä avuksi, jotta asia sinulle kirkastuisi. Jos et halua uskoa Raamattua, niin minä en voi sille mitään. Voin vain todeta, että voi voi.

Raamatussa ei ole sellaista sanaa kuin luomisen muistomerkki ja eikä myöskään profetiaa että sapatti olisi sinetti.
Nämä ovat vain jonkun lahkolaisuuden eksyttäviä harhakuvitelmia.
Adventtikirkossa lepäävä adventistiko olisi luomisen muistomerkki?

Ellensapatisteille kirjoitti:

Raamatussa ei ole sellaista sanaa kuin luomisen muistomerkki ja eikä myöskään profetiaa että sapatti olisi sinetti.
Nämä ovat vain jonkun lahkolaisuuden eksyttäviä harhakuvitelmia.
Adventtikirkossa lepäävä adventistiko olisi luomisen muistomerkki?

Lue lisää

Raamatussa ei tarvitse ollakaan sellaisia sanoja kuin luomisen muistomerkki tai sapatti on sinetti. Eivät adventistit noiden sanojen takia pyhitä sapattia, hah, hah! Adventistit pyhittävät sapattia siksi, että Raamatussa niin käsketään.

1 Moos. 2:2-3
"Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään.".

Turhaa pyörität sapattilevyäsi.
Sapatti ei ole sinetti ja sunnuntai ei ole pedonmerkki.
Ei löydy tälläistä ellensapattia Raamatusta.

Onnetontahapatusta kirjoitti:

Turhaa pyörität sapattilevyäsi.
Sapatti ei ole sinetti ja sunnuntai ei ole pedonmerkki.
Ei löydy tälläistä ellensapattia Raamatusta.

Raamattu todistaa sapatista. Sapatin korvaaminen sunnuntailla on korvausteologiaa eikä sitä löydy Raamatusta. Sunnuntain pyhittäjät korostavat paavin arvovaltaa ja halveksivat Jeesusta.

Ellensapatisteille kirjoitti:

Raamatussa ei ole sellaista sanaa kuin luomisen muistomerkki ja eikä myöskään profetiaa että sapatti olisi sinetti.
Nämä ovat vain jonkun lahkolaisuuden eksyttäviä harhakuvitelmia.
Adventtikirkossa lepäävä adventistiko olisi luomisen muistomerkki?

Lue lisää

Sapatti on sinetti ja sinussa on jo pedon merkki.

Yksi-usko kirjoitti:

Raamattu todistaa sapatista. Sapatin korvaaminen sunnuntailla on korvausteologiaa eikä sitä löydy Raamatusta. Sunnuntain pyhittäjät korostavat paavin arvovaltaa ja halveksivat Jeesusta.

Lue lisää

Viikon ensimmäisen päivän viettäjät korostavat Ylösnousseen Kristuksen arvovaltaa, synnin, paholaisen ja kuoleman Voittajan arvovaltaa ja kumartavat Häntä!

Et tiedät adventisteista mitään, pelkkää luuloa on kirjoituksesi. Adventistit tutkivat aina Raamattua. Jokaisella on Raamattu mukanaan. Raamattuja saa lainaksi myös kirkoista, jos omaa ei ole mukana. Minulla ei ole esim. raamatuntutkisteluvihkoa ollenkaan mutta on Raamattu, tai useampiakin Raamattuja.

Niin ja adventistit kokoontuvat myös kodeissa, esim. minulla on tapana kokoontua kodeissa sellaisten kanssa, jotka eivät pääse kirkkoon. Me luetaan Raamattua.

Löytyikö adventtilahkolaisten Raamatusta että sapatti olisi sinetti?

Omavanhurskaisille kirjoitti:

Löytyikö adventtilahkolaisten Raamatusta että sapatti olisi sinetti?

Meidän vanhassa perheraamatussa on kirjoitettu seuraavasti:

Jesaja 8:16
"Sido todistus talteen, lukitse laki sinetillä minun opetuslapsiini.".

Matt. 7:21-23
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: "Herra, Herra!", pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: "Herra, Herra, emmekö sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimelläsi ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimatekoa?" Ja silloin minä julki lausun heille: "En ole koskaan tuntenut teitä; menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.".

Yksi-usko kirjoitti:

Et tiedät adventisteista mitään, pelkkää luuloa on kirjoituksesi. Adventistit tutkivat aina Raamattua. Jokaisella on Raamattu mukanaan. Raamattuja saa lainaksi myös kirkoista, jos omaa ei ole mukana. Minulla ei ole esim. raamatuntutkisteluvihkoa ollenkaan mutta on Raamattu, tai useampiakin Raamattuja.

Lue lisää

>> Minulla ei ole esim. raamatuntutkisteluvihkoa ollenkaan mutta on Raamattu, tai useampiakin Raamattuja.>>

Kilpaillaanko kummalla on useampia Raamattuja?

omalehmä kirjoitti:

>> Minulla ei ole esim. raamatuntutkisteluvihkoa ollenkaan mutta on Raamattu, tai useampiakin Raamattuja.>>

Kilpaillaanko kummalla on useampia Raamattuja?

Lue lisää

Kilpaillaan vaan. Minulla on ollut toiminimi ja olen myynyt Raamattuja. Omistan paljon erilaisia Raamattuja, eri versioita, eri kokoja, eri värejä, eri käännöksiä...

ja sinussa on perkeleen henki. Kapinasi Jumalaa vastaan vie sinut kadotukseen.

nimimerkkiä Toivotontalahkolaisuutta uuvuttaa se, kun pitää yrittää taistella Jumalan sanaa, Raamattua vastaan.

Adventisteja virvoittaa noudattaa Jumalan sanaa niin kuin se Raamatussa on sanottu. Ja oikean sapatin vietosta saa myös Jumalan siunauksen.

2 Moos. 20:8-11
"Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on , mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sen tähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.".

Ilmestyskirja 14:7
"Ja hän sanoi suurella äänellä; "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vesien lähteet."

Ilmestyskirja 11:19
"Ja Jumalan temppeli taivaassa aukeni, ja hänen liittonsa arkki näkyi hänen temppelissään, ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjyrinää ja maanjäristystä ja suuria rakeita.".

Varmaan tiedät sen, että liitonarkissa säilytetään laintauluja, joihin 10 käskyn laki on kirjoitettu.

Liitonarkki tarkoittaa Uutta Liittoa Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala teki uuden liiton. Ilmestyskirjassa ei ole mainintaa sapatista.
Sapatti ei ole sinetti muuta kuin lahkolaisille.

Adventistit tulkitsevat Ilmestyskirjaa EllenW-lasien läpi. Ellensapatin henki istuu tiukasti lahkolaisuudessa.

Raamatunmukaan kirjoitti:

Liitonarkki tarkoittaa Uutta Liittoa Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala teki uuden liiton. Ilmestyskirjassa ei ole mainintaa sapatista.
Sapatti ei ole sinetti muuta kuin lahkolaisille.

Lue lisää

Kylläpäs sinä muuntelet Raamatun totuutta. Ilmestyskirjassa sanotaan aivan selvästi, että Jumalan temppeli taivaassa aukeni ja hänen liittonsa arkki näkyi hänen temppelissään. Jumalan lakia säilytetään liitonarkissa ja laki on 10 käskyn laki, johon kuuluu myös sapattikäsky. Sapattia ei todellakaan ole kumottu vaan sitä noudatetaan myös sitten uudessa maassa. Jos et usko Raamattua, niin en voi sille mitään.

Ilmestyskirja 11:19
"Ja Jumalan temppeli taivaassa aukeni, ja hänen liittonsa arkki näkyi hänen temppelissään, ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjyrinää ja maanjäristystä ja suuria rakeita.".

Yksi-usko kirjoitti:

Kylläpäs sinä muuntelet Raamatun totuutta. Ilmestyskirjassa sanotaan aivan selvästi, että Jumalan temppeli taivaassa aukeni ja hänen liittonsa arkki näkyi hänen temppelissään. Jumalan lakia säilytetään liitonarkissa ja laki on 10 käskyn laki, johon kuuluu myös sapattikäsky. Sapattia ei todellakaan ole kumottu vaan sitä noudatetaan myös sitten uudessa maassa. Jos et usko Raamattua, niin en voi sille mitään.

Ilmestyskirja 11:19
"Ja Jumalan temppeli taivaassa aukeni, ja hänen liittonsa arkki näkyi hänen temppelissään, ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjyrinää ja maanjäristystä ja suuria rakeita.".

Lue lisää

Uudessa Testamentissa on lukemattomia Raamatunkohtia, jossa kehotetaan noudattamaan Jumalan käskyjä.

Joh. 14:15
"Jos rakastatte minua, niin pidätte minun käskyni".

Adventistit rakastavat Jeesusta ja pitävät hänen käskynsä. Toiset eivät rakasta Jeesusta eivätkä pidä hänen käskyjään.

Yksi-usko kirjoitti:

Uudessa Testamentissa on lukemattomia Raamatunkohtia, jossa kehotetaan noudattamaan Jumalan käskyjä.

Joh. 14:15
"Jos rakastatte minua, niin pidätte minun käskyni".

Adventistit rakastavat Jeesusta ja pitävät hänen käskynsä. Toiset eivät rakasta Jeesusta eivätkä pidä hänen käskyjään.

Lue lisää

Lisää todisteita Uudesta Testamentista:

1 Joh. 5:2-3
"Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaita:".

Adventistit ovat Jumalan lapsia, koska noudattavat Jumalan käskyjä. Adventistit tietävät, että koska Jumala on Rakkaus ja kaikki 10 hänen käskyänsä ovat täynnä rakkautta, niin niitä ei ole vaikea noudattaa.

Toiset seurakunnat noudattavat kaikkia muita paitsi yhtä, lepopäiväkäskyä. He rakastavat enemmän paavia kuin Jumalaa. He pitävät sapattia riesana mutta sunnuntaita ah, niin auvoisena.

Ilmestyskirjassa sanotaan kolmen enkelin sanomassa, että Jumalan omat tunnistaa siitä, että he putävät Jeesuksen uskon ja Jumalan käskyt (kymmenen käskyä). Sapatti-käsky on osa Jumalan käskyjä. Näin ollen Ilmestyskirja sanoo suoraan, että ne, Jumalan pelastetut pitävät lepopäiväkäskyn eli sapatin pyhänä.

Kannattaisi lukea Ilmestyskirja ennen kuin menee kirjoittelemaan.

adventisti kirjoitti:

Ilmestyskirjassa sanotaan kolmen enkelin sanomassa, että Jumalan omat tunnistaa siitä, että he putävät Jeesuksen uskon ja Jumalan käskyt (kymmenen käskyä). Sapatti-käsky on osa Jumalan käskyjä. Näin ollen Ilmestyskirja sanoo suoraan, että ne, Jumalan pelastetut pitävät lepopäiväkäskyn eli sapatin pyhänä.

Kannattaisi lukea Ilmestyskirja ennen kuin menee kirjoittelemaan.

Lue lisää

Teksti löytyy Joh ilmestys 14:12

Raamatunmukaan kirjoitti:

Liitonarkki tarkoittaa Uutta Liittoa Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala teki uuden liiton. Ilmestyskirjassa ei ole mainintaa sapatista.
Sapatti ei ole sinetti muuta kuin lahkolaisille.

Lue lisää

ja sinussa on perkeleen henki, joka laittaa sinut koko ajan valehtelemaan.

Onhan se siellä. Etkö osaa lukea? Kaikkiin käskyihin viitataan tavalla tai toisella.

RAAMATULLINEN LEPOPÄIVÄ

"Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon...Ja hän keskusteli syna­goo­gassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia usko­maan" (Ap.­t.18:1, 4).

Lepopäiväkysymys on yksi vaikea opillinen kiistan aihe ns. kristikunnassa ja asiasta on monenlaisia mielipiteitä. On niitä, jotka pakanakristillisyydenkin keskellä haluavat viettää sapattia Jumalan antamana alkuperäisenä lepopäivänä. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi uuden liiton kristikunnan tulee viettää viikon ensimmäistä päivää, sunnuntaita, lepopäivänä, sapatin asemesta. Joidenkin tulkinnan mukaan kristityn lepopäivällä ei ole väliä, vaan mikä tahansa päivä käy uuden liiton uskovalle lepopäiväksi, jos haluaa sellaista yleensä vietää. Jotkut taasen ajattele­vat, että sapatti kuuluu juutalaisille, mutta pakanakristityille kuuluu sunnuntai. Jotta asia selvenisi, käymme tutkimaan asiaa Raamatun kokonaisvaltaisen ilmoituk­sen ja historian yhtäpitä­vän todistuk­sen valossa.

Sapatin asettaminen luomistyön yhteydessä

"Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitse­mäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt" (1.Moos.2:1-3).

"Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän (hepr. VT: יום השבת jom ha'shabat = sapatinpäivän) ja pyhitti sen" (2.Moos.20:11).

"Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnil­le ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: 'Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet'." (Ilm.14:6-7).

Kun Herra Jumala kuutena päivänä, joita tavallisesti kutsutaan luomispäiviksi (toisen tulkinnan mukaan niitä voisi kutsua myös "remonttipäiviksi"), teki taivaat ja maan, Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä luomistyöstänsä ja pyhitti seitsemännen päivän eli sapatinpäivän. (Perjantai-illasta lauantai-iltaan. Jumala asetti auringon, kuun ja tähdet osoittamaan juhla-aikoja, päiviä ja vuosia. Sen mukaisesti juutalaiset ovat perinteisesti aloittaneet ja lopettaneet sapatin, kun kolme tähteä illan hämärtyessä näkyy taivaalla. Nykyaikana rabbit laskevat tarkoin minuutilleen sapatin alkamisen ja päättymisen ja se ilmoitetaan Israelin tiedotusvälineissä. Pohjoisessa on keskikesällä ja keskitalvella ongelma, mutta joka haluaa, voi noudattaa Jerusalemin aikaa). Hepreankielen sana shabat merkitsee: lakata työtä, levätä loppua. Samasta sanan juuresta tulee myös sana shvita, joka merkitsee: lakko. Jumala siis lakkasi luomistyös­tään ja lepäsi seitsemäntenä päivänä ja pyhitti sen päivän, sapatin, lepopäi­väksi kaikille ihmisille. Tuolloin ei vielä ollut yhtään juutalaista maan päällä, oli vain Aadam ja Eeva ja Jumala antoi heille ja heidän jälkeläi­silleen sapatin lepopäiväksi (Mark.2:27).

Sapatti annettiin siis luomistyön yhteydessä ja luomistyön muistoksi, kun Herra oli tehnyt taivaat ja maan ja meren. Aina kun sapattia vietetään ja pyhitetään lepopäiväksi, se on samalla myös Jumalan luomistyön muistoksi. Jotkut ymmärtävät Ilmestyskijassa olevan enkelin sanoman kunnian antamisesta Jumalalle tarkoittavan juuri sapatinpyhittä­miskäskyn kunnioittamista, koska juuri siinä yhteydessä puhutaan Jumalan luomistyöstä.

Siis tässä ei adventistisessa lähteessä mussuttajille tiedoksi.
Asia on raamatussa ja siksi niin monissa eri yhteisöissä ja seurakunnissa vietetään sapattia.

Mutta, yleispakanallisen epäuskoisten luulojumaliaankumartajien vilunkiveljien seurakunta, mikä niin edustaa nyt itseään, mussutellaan ja intetään raamattua vastaan. Tuliko selväksi jo? Siis muotojumaliset vaikka sunnuntai - palvojat - jahvettilaisetkin siinä mukana. Eksyksissä olette.

Kolmenlaisia sapatteja: viikkosapatti eli seitsemäs päivä

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, minun juhla-aikani, ovat nämä. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin" (3.Moos.23:1-3).

Useimmat Raamatun lukijat eivät ole yleensä selvillä siitä, että Jumalan Sanan mukaan on kolmenlaisia sapatteja. Kaikkein tavallisin sapatti, joka yleensä jollakin lailla tiedetään­kin, on viikkosapatti eli viikon seitsemäs päivä (perjantai-illasta lauantai-iltaan), jonka Herra määräsi israelilaisille lepopäiväksi ja pyhäksi kokouspäiväksi. Viikkosapatti onkin hyvin tärkeä, ainoastaan suuren sovituspäivän eli Jom Kippurin juhlasapatti on tärkeämpi ja pyhempi sapatti Israelissa (3.Moos.23:26-32).

Juhlasapatit sopii opetella lukemaan ja ymmärtämään.

"Nämä ovat Herran juhla-ajat, pyhät kokoukset, jotka teidän on kuulutettava määrä­ajallansa: Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä, on pääsiäinen Herran kunniaksi. Ja saman kuukauden viidentenätoista päivänä on happamattoman leivän juhla Herran kunniaksi; syökää happamatonta leipää seitse­män päivää. Ensimmäisenä päivänä olkoon teillä pyhä kokous, silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Tuokaa Herralle uhri seitsemänä päivänä. Seitsemäntenä päivänä on pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimitta­ko" (3.Moos.23:4-8).

Toisen sapattien ryhmän muodostavat juhlasapatit, jolloin viikkosapatin tapaan oli pyhä kokous ja lepopäivä, jolloin arkiaskareita ei saanut tehdä. Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa kaksikymmentäkolme löytyy kaikkiaan seitsemän juhlasapattia:

Pääsiäistä seuraavan happamattoman leivän juhlaviikon ensimmäisen päivän juhlasapatti (3.Moos.23:7).

Happamattoman leivän juhlaviikon seitsemäs päivä (3.Moos.23:8).

Viikkojuhla eli helluntai (3.Moos.23:15-21).

Maallisen vuoden uusivuosi eli pasunansoiton päivä (3.Moos.23:23-25).

Suuren sovituspäivän eli Jom Kippurin juhlasapatti, joka vietetään israelilaisten keskuudessa täydellisessä levossa ja paastossa (3.Moos.23:26-32). Tätä kutsutaan Raamatussa myös nimellä shabat shabaton eli sapattien sapatti.

Lehtimajanjuhlaviikon ensimmäinen päivä (3.Moos.23:33-39).

Lehtimajanjuhlaviikon yhteydessä oleva kahdeksas päivä eli Tooran ilon juhla (3.Moos.23:39).

Sapattivuosi ja riemuvuosi

"Ja Herra puhui Moosekselle Siinain vuorella sanoen: 'Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, niin maa pitäköön sapattia Herran kunniaksi. Kuutena vuotena kylvä peltosi ja kuutena vuotena leikkaa viinitarhasi ja korjaa niiden sato, mutta seitsemäntenä vuotena olkoon maalla levon aika, sapatti Herran kunniaksi; silloin älä kylvä peltoasi äläkä leikkaa viinitarhaasi. Leikatun viljasi jälikasvua älä leikkaa, äläkä poimi viinirypäleitä, jotka ovat kasvaneet leikkamattomissa viinipuissasi. Silloin olkoon maalla levon vuosi. Mutta mitä itsestänsä kasvaa maan levätessä, olkoon teille ruuaksi, sinulle itsellesi, sinun palvelijallesi ja palvelijattarellesi, päiväpalkkalaisellesi ja loisellesi, jotka luonasi asuvat. Ja karjallesi ja metsäeläimille sinun maassasi olkoon kaikki sen sato ruuaksi. Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkym­mentä yhdek­sän vuotta. Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasunan raikuen soida; sovituspäivänä antakaa pasunan soida koko maassanne. Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo. Riemuvuosi olkoon teillä viideskymmennes vuosi; älkää silloin kylväkö älkääkä jälkikasvua leikatko, älkääkä poimiko, mitä leikkaamattomissa viinipuissa on kasvanut. Sillä se on riemuvuosi, se olkoon teille pyhä; pellolta syökää sen sato. Riemuvuotena saa jokainen teistä palata perintömaallensa’.” (3.Moos.25:1-13).

Kolmas sapattien ryhmä ovat sapattivuodet. Jumala käski israelilaisia viljelemään maitaan kuutena vuotena Israelin maassa, mutta jättämään maan seitsemäntenä vuotena sapatinlepoon. Nykyaikana, kun vihreä aate ja luonnonmukaiset viljelymenetel­mät ovat tulleet jälleen suosioon, on todettu, että kesannoiminen eli maan jättäminen sapatinlepoon on maalle hyväksi monessa mielessä. Viime vuoskymmeninä apulannoilla ja erilaisilla myrkyillä suoritettu viljely on monien mielestä ryöstöviljelyä, joka pilaa maan, vähentää sen humuskerrosta ja myrkyttää ympäristöä ja vesistöä. Hyvin monien asiantuntijoiden mukaan pitäisi vähentää apulantojen ja myrkkyjen määrää ja palata takaisin myös menneinä aikoina Suomessakin harjoitettuun vuorottelukesannointiin. Jumala, joka on luonut maan, tiesi antaa nämä hyvät ohjeet jo vuosituhansia sitten Israelin kansalle, jotta maa voisi hyvin.

Sapattivuosien ohella Herra antoi määräyksen israelilaisille myös riemuvuodesta. Seitsemän sapattivuosijakson jälkeen tuli viideskymmenes vuosi, joka pyhitettiin riemu­vuodeksi Herralle, jolloin maa lepäsi, maassa julistettiin vapautus ja kukin sai palata takaisin perintömaalleen.

Huomatkaa - Jumalalla on yksi kansa - siis uskovaisista puhe, se alkaa juutalaisista
siksi ja juuri siksi asia on heille ja Jumalankansalle kuuluvaa omaisuutta.

siis luetaaanpa alla- olevaa

Sapatti - liiton merkki Jumalan ja Israelin välillä

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ’Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät. Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla; kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä sapatin päivänä, rangaistakoon kuolemalla. Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitse­mäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti" (2.Moos.31:12-17).

Luomisen yhteydessä Herra Jumala lepäsi seitsemännen päivän ja pyhitti sen lepopäiväksi Aadamille ja kaikille hänen jälkeläisilleen (Mark.2:27). Vaikka sapatti sanaa ei mainita luomisen jälkeisen ihmiskunnan historiassa, on kuitenkin selvää, että se oli tunnettu, koska seitsenpäiväinen jakso mainitaan Nooan arkin ja Jaakobin historian yhteydessä (1.Moos.7:4, 10; 29:27). Kun Jumala vei Israelin kansan Mooseksen johdolla pois Egyptin orjuudesta, jossa heillä ei ollut mahdol­lisuutta levätä, antoi Herra sapatinpäivän Israelin kansalle käskynä Siinailla, olemaan ikuisena liiton merkkinä Jumalan ja Israelin kansan välillä (Hes.20:10-12). On huomat­tava tämä: Kaikille ihmisille annettiin sapatti lepopäiväksi luomisen yhteydessä, mutta ikuisena liiton merkkinä vain Israelin kansalle. Israelilaiset sanovatkin, että enemmän kuin israelilaiset ovat vartioineet sapattia, on sapatti vartioinut heitä, pysymään juutalaisi­na myös kansojen seassa, niin että he eivät ole sulautuneet kansojen sekaan kokonaan.

Jotkut kristilliset piirit pyrkivät ottamaan sapatin liiton merkiksi myös omalle kohdalleen, opettaen, että Israelin lankeemuksen tähden uuden liiton seurakunta on tullut Israelin tilalle ja siksi sapatti on liiton merkki myös uuden liiton seurakunnalle. Olemme jo kirjan alkuosassa todenneet, että tällainen korvausteologia ei pidä paikkaansa eikä pakanakris­tittyjen seurakunta koskaan korvaa Israelia Raamatussa. On myöskin huomattava, että apostolien ja vanhinten kokous Jerusalemissa ei velvoittanut pakanuudesta kääntyviä uskovia Israelille annettujen määräysten noudattamiseen (Ap.t.15). Sapatti on siis ikuinen liiton merkki vain Jumalan ja Israelin välillä, mutta ei Jumalan ja uuden liiton pakanauskovien välillä.

ts. Jumalan kansa - sille kuuluu sapatti - Israelilainen ei pelastu verenperinnönkautta - vaan uskollisuuden ja kuulaisuuden kautta ja eksymys vanhanliiton aikana on varoittava esimerkki meille, siis Jumalankansalle, joka ei ole vain juutalainen, kreikkalainen, ruottalainen, tai savolainen, vaan kaikki, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena pelastajana.

Heille on Sapatin Herra tosi ja sapatti on Jumalan työ sydämessä. Se on pelastusvarmuuden lepoa sijaisen kautta.

Nyt ei enää tehdä uhraamisia, eläinuhreja, sillä kertakaikkinen uhri on annettu.
Seremonialaki on päättynyt, se varjo on poistunut, ja Jumalan Pyhä Uhrikaritsa, joka poisottaa maailman synnin, poisti sen ja tuossa, mihin seremoniallinen laki viittasi on tullut eläväksi todellisuudeksi. Siksi liitto - on lepoa Hänessä ja siksi on Sapatin Herra ja sapatti - olemassa, kun kuokka pannaan syrjään ja mennään Jumalan palveltavaksi Kansansa huoneeseen, elävän Jumalan luo.

Juutalaiset - ympärileikkaavat - mutta pakanat ovat sydämeltään ympärileikattuja.
Siksi Sanan kautta uudestisyntymä on Uuden aadamin Hengessä toteutettu.

Siksi Hän on pannut Uudessa liitossa lakinsa sydämeen ja mieleen, jonka Hengen kautta elämme ja toteutamme päivittäisen elämän.

Lain päämäärä on näit rakkaus ja jos laittomuus lisääntyy on pois Jumalan tahdosta, lihan tiellä, niin siinä laittomuuden hengessä on tottelemattomuus ja kylmyys- se on sitä rakkaudettomuutta.

Pelastus on näet Jumalan työ- Hengen kautta vaellus on Jumalan työ ja siinä on se rakkaus ja rakkaus on ikuista.
Rakkaudettomuuden lapset, muotojumaliset pamplaa aina Jumalan tahtoa vastaan, koska he eivät lihassaan halua totella Jumallaa.
Ja pyrkivät lihassaa sen jumalanpalveluksensakin toteuttamaan ja siksi he pampaalvat, että ei kukaan voi elää synnittömästi.
Eiväthän he voikaan, kun liha jyllää, eikä Hengelle anneta tilaa, siksi he raivoavat ja kuin merenaallot pauhaavat täälläkin, kun liha jyllää.

Heidän himonsa on päällimäisenä ja siksi alastomana ja voimattomana kiroavat Jumalan tahtoa ja Voimaa - Hengen voimaa vastaan ja puhuvat muotojumalisuutensa puolesta ja syövät Herran pöydästä kelvottamasti omaksi tuhokseen.

Tämä on tosi, kun luette näitä aloituksia tälläkin palstalla. Muotojumaliset vilunkiveljet ovat vauhdissa rakkaudettomasti - ja jumalattomasti.

Sapatin merkitys

"Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti, silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin. Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää" (5.Moos.5:13-15).

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, minun juhla-aikani, ovat nämä. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin" (3.Moos.23:1-3).

"Ja hän (Jeshua) saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan" (Luuk.4:16).

"Ja sapatinpäivänä me (Paavali matkakummpaneineen Filippissä Makedoniassa) menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukous­paikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Ap.t.16:13).

"Virsi, sapatinpäivälaulu. Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein, aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi kymmenkielisil­lä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen. Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista" (Ps.92:1-5).

Raamatun opetuksen mukaan sapatti on Herralle pyhitetty ja Herran siunaama lepopäivä, kuten jo luomiskertomuksen yhteydestä käy ilmi (1.Moos.2:1-3). Viikon ensimmäistä päivää tai sunnuntaita Herra ei ole siunannut ja pyhittänyt lepopäiväksi missään kohden Vanhaa tai Uutta Testamenttia. Sapatti annettiin lepopäiväksi koko ihmiskunnalle ja lisäksi kaikille työeläimille (Mark.2:27). Israelilaisille sapatilla lepopäivä­nä on lisäksi se merkitys, että se muistuttaa heitä Jumalan väkevästä teosta, kun Hän vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta, jossa heillä ei lepoa ollut (2.Moos.1).

Toiseksi, sapatti annettiin pyhäksi kokouspäiväksi, jolloin kokoonnutaan palvelemaan Herraa. Sapatinpäivän jumalanpalvelukseen vanhan liiton päivinä kuului kaksi virheetön­tä vuoden vanhaa karitsaa polttouhrina Herralle, esikuvana Messiaasta, joka oli lopulli­nen Jumalan uhrikaritsa ristillä (4.Moos.28:9-10; Joh.1:29). Myös Jeshuan päivinä sapatinpäivä oli jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin synagoogiin lukemaan Tooraa (viisi Mooseksen kirjaa), profeettoja ja muita vanhan liiton kirjoituksia, kuten nykyäänkin juutalaisten synagoogissa tehdään sapatinpäivinä. Monet kuvittelevat, että sapatti on lainomainen orjuuttava asia, jota vietetään synkkyydessä, mutta se ei ole totta. Sapatti on ollut jo vuosituhansien ajan myös ilopäivä, jolloin on kokoonnuttu iloiten Herran eteen Jumalaa palvele­maan ja ylistämään ja myös perheen kanssa seurustelemaan ja aikaa viettämään (Jes.58:13-14).

Apostoli Paavalin matkakertomuksesta käy ilmi, että myöskin hänen päivinään, apostolisen alkuseurakunnan aikana ensimmäisellä vuosisadalla, sapatinpäivä oli yleinen jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin Herraa palvelemaan, rukoilemaan, tutki­maan kirjoituksia ja jakamaan sanan opetusta (Ap.t.17:1-4; 18:1-4). Sapatinpäivänä Filippin kaupungissa tuli ensimmäinen "eurooppalainen", purppuranmyyjä Lyydia, Tyatiiran kaupungista, uskoon ja hänet kastettiin.

Historiallisista lähteistä tiedämme, että alkuseurakunnan uskovat, varsinkin messiaani­set juutalaisusko­vat, kokoontuivat yhdessä juutalaisten kanssa sapatinpäivinä synagoo­giin kuulemaan Tooran ja muiden vanhan liiton kirjoitusten lukemista ja Sanan selitystä. Seurakunnan ja synagoogan tiet erkanivat lopullisesti vasta Bar Kochban eli tähden pojan kapinan aikoina roomalaisia vastaan (132-135 jKr.), jolloin kuuluisa rabbi Akiva julisti Bar Kochban messiaaksi. Alkuseurakun­nan uskovat eivät voineet tätä hyväksyä, koska he uskoivat, että Jeshua on Messias ja niin seurakunnan ja synagoo­gan tiet erosivat (Sapatti oli kuitenkin vuosisatojen ajan uuden liiton uskovien lepopäivä ja jumalanpalveluspäivä ja vasta luopumus ja Rooman kirkon valta muuttivat sapatin sunnuntaiksi). Vasta viimeisinä vuosikymmeninä ne ovat alkaneet uudel­leen lähentyä, kun pakanakris­tillisyys on alkanut etsiä kristinuskon juutalai­sia juuria ja juutalaisten uskoontulon myötä, vallankin USA:ssa, on perustettu juutalaisus­kovien messiaanisia synagoogia, jolloin seurakunta kokoontuu messiaanisissa synagoogissa sapatteina (ja muinakin päivinä).

Lukekaas tuo edellä oleva ajatuksen kanssa.
Sapatti on Herran - Jumalantyö - joka on puhdas ja täydellinen, ja jossa on lepo.

Siksi sapattina on hyvä kokoontua yhteen, kellä virsi, sillä virsi jne.
Se on ylistyksen merkkipaalu tähän arjen rasittamaan viikkoon.
Sana rakentaa seurakuntaa- se, että ollaan rakentumassa kirjoituksista, se estää eksymästä. Siksi se sapatti on - se on Jumalan työ, meidän edestämme.

ja se johtaa perille, kokonaisvaltaiseen lepoon - eli sapattilepoon.

Tuolla Sanalla on merkitys ja sisältö tässä elämässä. siksi se on AAAAAADamia varten annettu.. Se on sssiiiiuuunaus elämässä.

Kumosiko Jeshua sapatin?

"Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut (hepr. UT: חלל chilel = häväistä pyhä, rikkoa sapatti, rikkoa sapatin pyhyyttä), vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi" (Joh.5:18).

"Niin tapahtui eräänä sapattina, että hän kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetus­lap­sensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät. Silloin muutamat fariseuksis­ta sanoivat: 'Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?' Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: ’Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisil­leenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?' Ja hän sanoi heille: 'Ihmisen Poika on sapatin Herra'." (Luuk.6:1-5).

Monet ajattelevat pakanakristillisessä maailmassa, että Jeshua kumosi sapatin. Tämä ei tietenkään voi pitää paikkaansa, sillä Hän ei tullut kumoamaan Tooraa, jonka käskyt, sapattikäsky mukaan lukien, ovat voimassa niin kauan kuin taivaat ja maa pysyvät (Mat.5:17-19). Jeshua itse vietti sapattia lepopäivänä ja jumalanpalveluspäivänä ja meni tapansa mukaan sapatinpäivinä synagoogiin, jossa hän luki ja selitti kirjoituksia ja myös paransi sairaita (Luuk.4:15-16; 6:6-11; 13:10-17).

Johanneksen evankeliumin viidennen luvun jakeessa kahdeksantoista, suomalaisen käännöksen mukaan, väitetään, että Jeshua kumosi sapatin. Tämä on kuitenkin alku­tekstien valossa käännösvirhe, sillä alkutekstin mukaan Jeshua ei kumonnut sapattia, vaan Hänen vastustajiensa mielestä rikkoi sapatin pyhyyttä. Todellisuudessa Jeshua ei koskaan rikkonut sapatin pyhyyttä, mutta Hänen vastustajansa ajattelivat niin ja syytivät siitä Häntä. Monet fariseukset olivat nimittäin tehneet Jumalan alkuperäisistä käskyistä pikkumaisia tulkintoja ja raskaita taakkoja ihmisille. Kun Jumala esim. kielsi kyntämisen sapatinpäivänä, näiden tulkinnan mukaan ei saanut vetää edes kengän syrjällä viivaa maahan, koska se oli muka kyntövako ja rikkoi sapattikäskyn (2.Moos.34:21).

Jumala ei alunperin antanut sapattikäskyä ihmistä orjuuttaakseen, vaan levoksi ja ihmisen parhaaksi, niin että ihmisen hyvinvointi työn ja rasituksen maailmassa olisi paras mahdollinen. Kun esim. Jumala antoi israelilaisille määräyksen olla sytyttämättä tulta sapattina, sen tarkoitus oli antaa perheenemännillekin, joiden tehtäviin kuului ruuan valmistus tulella, mahdollisuus lepopäi­vään (2.Moos.­35:1-3; 12:8; Jes.44:15). Nykyään­kin Israelissa per­heenemännät valmistavat sapattiateriat valmiiksi viikolla tai viimeis­tään sapatin aattona, jotta he voivat myös levähtää sapatinpäi­vänä taloustöistään, joissa he ovat koko ajan kiinni.

Jeshua ei koskaan kumonnut sapattia eikä rikkonut sen pyhyyttä, mutta hänellä oli alituinen riita monien fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa (huom! ei kaikkien) sapatin vieton sisällöstä ja alkuperäisestä tarkoituksesta, koska Jeshua halusi palauttaa sapatin­vietonkin merkityksen alkuperäiseen vapauteen ja lepoon eikä ihmistulkintojen orjuuteen. Hyvin usein Jeshualla oli riitaa esim. siitä, oliko luvallista parantaa sapattina ihmisiä ja Jeshuan mukaan se oli täysin Kirjoitusten mukaista, koska hengen pelastaminen sapattina oli luvallista ja sairaiden parantaminen kuului tämän tulkinnan piiriin.

Toinen tällainen riita koski tähkäpäiden katkomista ja hiertämistä sapatinpäivänä viljapellolla. Jeshuan aikaan oli useita koulukuntia rabbiineissa, jotka tulkitsivat kukin omalla tavallaan sapatin sisälltöä esim. tähkäpäiden hiertämisen suhteen. Juutalaisen teologin, professori Pinhas Lapiden, kirjan "Hän saarnasi heidän synagoogissaan" mukaan esim. rabbi Jehuda edusti samaa kantaa kuin Jeshuakin:

"Rabbi Jehuda on todennut: 'Hedelmien hienontaminen käsin syötäväksi on sallittua (sapattina), mutta työkalulla hienontaminen on kiellettyä’ (b Sabb 128a). On enem­män kuin todennäköistä, että Jeesus, joka viimeksi mainitun rabbi Jehudan tapaan oli galilealainen, edusti vapaamielistä kantaa pitäen jyvien hieromista ja syömistä nälän tyydyttämiseksi sapattina sallittuna...Tarkastellessamme nyt asiaa taaksepäin voimme todeta, että Talmudin käytännössä, joka tuolloin vielä vaihteli kirjallista muotoa hakies­saan, Jeesuksen tulkinta on päässyt voitolle. Näin se, mikä vielä hänen elinaikanaan oli kiistanalaista, on tähän mennessä jo kauan sitten muuttunut elämänohjeeksi erityisesti siksi, että Tooran tulkinnat ovat muistuttaneet usein Nasaretilaisen elämänohjeita" (lainaukset sivuilta 65 ja 66).

Juutalaisen professosri Lapiden kirja kokonaisuudessaan osoittaa, että Jeshua Nasaretilainen oli kokosydäminen juutalainen, eikä missään vaiheessa kumonnut Tooran käskyjä eikä rikkonut sapattikäskyäkään, vaikka hänellä olikin riitaa aikalaistensa kanssa sapativieton sisällön tulkinnasta. On kuitenkin huomattava se tosiseikka, että vain osa Jeshuan ajan uskonnollisista johtajista oli tulkinnoissaan eri mieltä N

kuten yllä luetaan, sapatti ei ole ORJUUTTA.

Siksi se on Jumalankansalle juhlakokous. Kokoonnutaan, että kun Jumalapelastaa, se on Herran työ - siksi Sapatin Herra tuo vapauden ja Sana kirkastaa Jeesusta, että voimme seurata HÄNTÄ. Siksi sapatti on VAPAUS

Kumosiko Jeshua sapatin?

puuttuva pätkä.

Juutalaisen professosri Lapiden kirja kokonaisuudessaan osoittaa, että Jeshua Nasaretilainen oli kokosydäminen juutalainen, eikä missään vaiheessa kumonnut Tooran käskyjä eikä rikkonut sapattikäskyäkään, vaikka hänellä olikin riitaa aikalaistensa kanssa sapativieton sisällön tulkinnasta. On kuitenkin huomattava se tosiseikka, että vain osa Jeshuan ajan uskonnollisista johtajista oli tulkinnoissaan eri mieltä N

On kuitenkin huomattava se tosiseikka, että vain osa Jeshuan ajan uskonnollisista johtajista oli tulkinnoissaan eri mieltä Nasaratilaisen kanssa ja monet fariseukset, kirjanoppineet ja rabbit olivat Nasaretin rabbin, Jeshuan, kanssa samaa mieltä Tooran käskyjen tulkinnasta. Rabbi Jeshuan tulkinnat ovatkin tulleet monelta osin nykyjuutalaisuuteen vallitsevaksi käytännöksi Talmudin mukaan, kuten professori Lapide kirjassaan toteaa.

Kumosiko Paavali sapatin?

"Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin. Mutta he vaelsivat Pergestä eteen­päin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat" (Ap.t.13:13-14).

"Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa..." (Ap.t.17:1-2).

"Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon...Ja hän keskusteli syna­goo­gassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia usko­maan" (Ap.t.18:1, 4).

"Ja sapatinpäivänä me (Paavali seuralaisineen) menimme kaupungin portin ulkopuo­lelle (Filippissä Makedoniassa), joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuuduimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Ap.t.16:13).

"Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan" (Luuk.23:55-56).

Olemme jo aiemmin todenneet, että Paavali uskoi itse kaiken, mitä on kirjoitettuna Mooseksen Toorassa ja profeetoissa (Ap.t.24:14; 26:22). Hän juutalaisena noudatti Mooseksen Tooraa, ympärileikkausta ja israelilaisille säädettyjä tapoja (Ap.t.21:18-25; 25:8; 28:17). Vaikka pakanain apostoli opetti, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta Jeshuaan, ilman Tooran (lain) tekoja, se ei apostolin mukaan kumoa millään tavalla Tooraa, vaan vahvistaa sen (Room.3:31). Koska Paavali kaikessa puolusti Tooraa ja sen käskyjen arvovaltaa, ei ole millään mahdollista, että hän olisi kumonnut sapattikäskyn. Pakanain apostoli ei olisi voinut kumota sapattikäskyä senkään perusteella, koska Jeshua ei sitä kumonnut, muutoinhan hän olisi toiminut Mestarinsa käskyjä vastaan ja sitä ei Paavali koskaan halunnut tehdä.

Paavalin matkakertomus Apostolien teoissa osoittaa selvästi, että pakanain apostoli noudatti tapansa mukaan sapatinviettoa, mennen juutalaisen tavan mukaan sapatinpäivi­nä synagoogaan kuuntelemaan Tooran ja muiden kirjoitusten lukua ja myös itse osallistu­maan synagogajumalanpalvelukseen. Tilaisuuden tullen hän astui esille sapattiju­malanpalveluksissa ja selitti kirjoituksista sekä juutalaisille että kreikkalaisil­le (pa­kanasyntyisille) kuulijoilleen, että Jeshua oli Messias. Apostolien tekojen kertomus osoittaa selkeästi sen, että Paavali noudatti sapatin­viettoa, joka oli normaali käytäntö alkuseura­kunnan uskovilla. (Sunnuntai tuli vasta myöhemmin lepopäiväksi kristikuntaan).

Tämä on monelle haaste ja he niin usein nostavat harhassaan ja puolustaessaan väärillä perusteilla -mutta luetaan



Onko päivällä väliä?

"Heikkouskoista hoivatkaa (hepr. UT: Ottakaa vastaan heikko uskossa), rupeamatta väittelemään mielipiteistä...Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden..." (Room.14:1, 5-6).

Yllä oleva Roomalaiskirjeen teksti on se kaikkein tavallisin kohta, jonka perusteella vedotaan siihen, että ei ole niin väliä, minkä päivän pitää lepopäivänä. Jotkut jopa haluavat kumota ko. kohdan perusteella sapatin. Nyt kun tutkitaan em. tekstiä, on kuitenkin ensinnäkin huomattava se, että vaikka haluttaisiinkin teksti ymmärtää lepopäi­vää koskevaksi, ei Paavali siinä millään tavalla kumoa tai tee tyhjäksi sapattia. Asia voidaan tämän näkökannan mukaan ja hepreankielisen UT:en tekstin mukaan ymmärtää niin, että jos juuri uskoontulleilla on erilaisia mielipiteitä lepopäivästä, ne eivät saa vaikuttaa siihen, etteikö juuri uskoontullut voitaisi ottaa vastaan uskovien yhteyteen ilman mitään oppiriitoja tai väittelyjä, sillä ajan oloon Jumala osoittaa kullekin Sanansa kautta oikean asianlaidan, jos vain haluamme ottaa vastaan (Fil.3:15-16).

Yllä oleva Roomalaiskirjeen teksti voidaan kuitenkin ymmärtää myös toisella tavalla, sillä tarkkaan ottaen siinä ei ole mainittu sanaa lepopäivä tai sapatti. Meillä ei ole myöskään mitään oikeutta lisätä taikka vähentää mitään kirjoituksiin, sillä se tuo kadotustuomion yllemme (5.Moos.4:1-2; Ilm.22:18-19). Saman tuomion tuo myös Kirjoitusten kieroon vääntäminen, kuten Pietari erityisesti toteaa Paavalin kirjoituksista, jotka ovat monille vaikeita ymmärtää (2.Piet.3:15-16). Tämä huomioonottaen voimme vain todeta, että Paavali puhuu Roomalaiskirjeessään vain päivien valitsemisesta yleensä, mutta ei mainitsee sanaa sapatti tai lepopäivä.

Mitä tämä sitten saattaisi tarkoittaa? Juutalaisuudessa on moniakin päiviä, joita he pitävät muita päiviä parempina. Tarkastellessamme Karitsan häitä jo totesimme, että koska Jumala ns. luomiskertomuksen yhteydessä kolmantena päivänä sanoi kaksi kertaa: "se oli hyvä", ovat juutalaiset vuosituhansien ajan pitäneet viikon kolmatta päivää parempana kuin viikon muut päivät ja siksi normaalisti, jos mahdollista, juutalaiset häät pidetään viikon kolmantena päivänä, jotta avioliitto onnistuisi mahdollisimman hyvin (Joh.2:1-2). Toinen "hyvä päivä" on lag ba'omer, kolmaskymmenes kolmas päivä seitsemän viikon ns. omer-laskennassa, pääsiäisviikolla olevasta esikoislyhteen heilutuk­sen päivästä viikkojuhlaan eli helluntaihin, koska menneen historian aikana juuri sinä päivänä taukosi juutalaisia kohdannut vitsaus (3.Moos.23:15-16).

Monia muitakin perinteeseen kuuluvia päiviä on olemassa, mutta tämäntapaisia traditioita ajatellen sopii hyvin Paavalin sana, että yksi pitää yhden päivän parempana toista ja kukin saa olla omassa mielessään varma, sillä tämänkaltaisilla asioilla ja päivillä ei ole merkitystä uskonelämämme kannalta. Sapatin kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä, sillä se pysyy voimassa Jumalan järjestyksen mukaan, jokaisen viikon seitsemäntenä päivänä, kaikille ihmisille ja työeläimille.

Sapatti - tulevaisten varjo

"Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain (alkutekstissä ei ole vain sanaa) ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen" (Kol.2:16).

Roomalaiskirjeen 14. luvun tekstin ohella Kolossalaiskirjeen toisen luvun teksti on erittäin runsaasti käytetty kohta pakanakristillisyydessä sapatin kumoamiseen tai sen mitätöimiseen. Kuitenkaan ko. Paavalin kirjeen kohta ei millään tavalla kumoa tai mitätöi sapattia tai muita Jumalan Israelin kansalle antamia juhlia, se ainoastaan antaa kehoituk­sen siitä, ettei kukaan saa tuomita pakanauskovia (kirje on kirjoitettu Kolossan pakanuu­desta kääntyneille uskoville eli Kolossan seurakunnalle) minkään juhlan, uudenkuun tai sapatin johdosta.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Kyseeseen tulee lähinnä kaksi tulkintaa, joita mielestäni voidaan pitää mahdollisina ja Raamatun kokonaisvaltaisen tulkinnan mukaisina. Ensinnä­kin tuomitsemisen kieltävä kehoitus voidaan ymmärtää niin, että pakanuudesta kääntyvät uskovat eivät ole velvolliset samalla tavoin kuin juutalaiset viettämään ja noudatta­maan sapattia, uudenkuun juhlia ja muita nimenomaan israelilaisille tarkoitettuja juhlia ja näinollen kenelläkään ei ole oikeutta tuomita pakanauskovia siitä, jos he eivät niitä vietä samalla tavalla kuin juutalaiset. Apostolien ja vanhinten kokous ei velvoittanut pakanuu­desta kääntyviä uskovia ympärileikkaukseen ja Israelin kansalle säädettyjen tapojen noudattamiseen, vaikka heidän tuleekin opiskella Jumalan Sanaa ja myös Tooraa ja pyrkiä pitämään rakkaudesta Jumalaan Hänen (pakanauskoville tarkoitetut) käskynsä, armon pohjalta (Ap.t.15). Messiaanisia juutalaisuskovia sensijaan ei vapautettu ympärileikkauksesta, Israelin juhlista ja Tooran käskyjen noudattamisesta (uuden liiton hengessä, armon ja vapauden pohjalta), kuten olemme jo aiemmin todenneet (Ap.t.21:17-26; 25:8; 28:17; Erilaiset perinteet (isien tavat, suullinen Toora) kuuluvat myös juutalaiseen kultuuriin ja juutalaisuskovat saavat niitäkin halutessaan noudattaa, ovathan ne luonnollinen osa heidän kulttuuriaan, mutta ne eivät luonnollisesti ole pelastuksen kysymyksiä, eikä niistä saa tuomita. Vain Jumalan Sanaa kuuluu totella).

Näinollen juutalaisuskovat ovat velvolliset viettämään sapattia liiton merkkinä ja myös israelilaisille säädettyjä juhlia (tietenkin uuden liiton armon ja vapauden hengessä Messiaan kunniaksi), mutta pakanauskovilla ei ole siitä pakollista velvoitetta, joten heitä ei saa niistä tuomita­, jos he eivät vietä tai osaa viettää niitä Tooran mukaisesti. On kuitenkin huomattava, että tämä ei millään tavalla tee tyhjäksi sapattia tai muita juhlia. On myöskin huomattava se, että pakanauskoville on annettu mahdollisuus viettää sapattia ja muita juhlia ja aina kun pakanauskovilla on mahdollisuus viettää alkuperäistä lepopäivää ja alkuperäisiä juhlia, niitä tulisi viettää uuden liiton armon pohjalta Messiaan kunniaksi, eikä Rooman väärentämiä juhlia (kuten pakanallista alkuperää oleva joulu ym.) ja Rooman kirkon väärentämää epäraamatullista lepopäivää, sunnuntaita. Vaikka pakanakristillisyydessä sapatin ja juhlien vietto onkin vapaaehtoiselta pohjalta, on kuitenkin suositeltavaa valita alkuperäiset israelilaiset juhlat ja alkuperäinen lepopäivä, sapatti, silloin kun meillä on siihen mahdollisuus. Kenellä­kään ei kuitenkaan ole oikeutta tuomita pakanauskovia siitä, että he eivät noudata niitä samalla tavoin velvoittavina, Tooran mukaisesti, kuten juutalaiset.

Toinen tulkinta ko. tekstistä on se, että Paavali opetti pakananuudesta kääntyneille kolossalaisille raamatullisen lepopäivän ja raamatulliset alkuperäiset juhlat, pakanuuden monien juhlien sijaan ja kun Kolossan seurakunnan uskovat alkoivat viettää alkuperäisiä juhlia ja alkuperäistä lepopäivää sapattia, ulkopuolella olevat pakanuudessa elävät ihmiset alkoivat tuomita Kolossan uskovia, koska he eivät enää noudattaneet pakanain tapoja ja epäjumalanpalvelusta. Tämän tulkinnan valossa Kolossalaiskirjeen teksti on nähtävä rohkaisuna uskoville, etteivät he antaisi yleisen pakanuuden mielipiteen vaikuttaa heidän uskollisuuteensa alkuperäisille raamatullisille juhlille ja sapatille.

Jos Kolossalaiskirjeen teksti ymmärretään tämän tulkinnan mukaisesti (joka on todennäköisesti oikeampi tulkinta), ei se siltikään tarkoita mitään orjuutta tai pakkoa pakanauskoville sapatin ja israelilaisten juhlien viettoon, joita tulee viettää iloiten armon pohjalta, uuden liiton hengessä, Messiaan kunniaksi, silloin kun se on mahdollista ja sydän siihen kehottaa. Pakonomainen jumalanpalvelus ei ole hyödyllinen, vaan kaiken tulee tapahtua vapaaehtoisesti, rakkaudesta Jumalaan. Kolossalaiskirjeen toisen luvun loppuosan teksti osoittaa myös, että ihmisoppien ja ihmiskäskyjen mukainen jumalanpal­velus (kuten sunnuntain pyhitys ja joulun vietto) on hyödytön ja ilman mitään arvoa Jumalan edessä. Jos siis haluamme viettää lepopäivää ja juhlia, tehkäämme se iloiten, alkupe­räi

jatkuu.
Jos siis haluamme viettää lepopäivää ja juhlia, tehkäämme se iloiten, alkupe­räisiä Herran asetuksia noudattaen, uuden liiton hengessä, Messiaan kunniaksi.

Kolossalaiskirjeen tekstistä käy myöskin ilmi, että sapatti, uudetkuut ja juhlat ovat tulevaisuudessa tapahtuvien asioiden varjoja eli esikuvia. Teksti samalla viittaa Messiaa­seen ja Messiaan ruumiiseen, joka on Jumalan seurakunta (Kol.1:18; Efes.1:22-23). (Myöhemmin, käsitellessämme raamatullisia juhla-aikoja, otamme esille israelilaisten juhlien esikuvallisen merkityksen Messiaan kunniaksi uuden liiton valossa). Profeetalli­sen sanan valossa sapatilla on ainakin kaksi esikuvaa tulevissa lopun ajan tapahtumissa. Ensinnäkin Hebrealaiskirjeen mukaan sapatinlepo tarkoittaa sitä lopullista Jumalan lepoa, johon Herran omat pääsevät Hänen tulemuksessaan uudessa ylösnousemusruumiissa (Heb.3:7-4:11; 2.Tes.1:6-10; Mat.24:20). Tuleva ylösnousemusolotila on se lopullinen sapatinlepo, johon uskovat pääsevät ja meitä varoitetaan jäämästä taipaleelle synnin pettäminä maanpäällisellä ”erämaavaelluksellamme”. Toinen esikuva sapatilla on tuleva messiaani­nen tuhatvuotinen rauhanvaltakunta (Ilm.20:1-6). Monet profeetallisen Sanan tulkitsijat ymmärtävät ns. luomiskertomuksen valossa, että koska oli kuusi "arkipäivää", jolloin Jumala teki taivaat ja maan sekä seitsemäs päivä sapatti, lepopäivä ja sen mukaisesti, koska yksi päivä vastaa tuhatta vuotta Jumalan suunnitelmissa, on oleva kuusi vuositu­hatta Aadamin luomisesta ja sitä seuraa seitsemäs vuosituhat, tuhatvuotinen rauhanval­takunta, maanpäällisen paratiisin ja sapatinlevon aika Messiaan valtakunnassa (Ps.90:4; 2.Piet.3:1-12; Jes.11:1-9; 65:19-25). Jokaviikkoinen sapatti on tästäkin ihana esikuva.

Sapatti alkaa perjantai-iltana auringon laskusta ja jatkuu lauantai-iltaan auringon laskuun.

2. Moos. 20:8-11
"Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, SAPATTI. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen."

Aatami ja Eeva saivat aloittaa sapattia viettämällä, heidäthän oltiin luotu kuudentena päivänä. Kun Jumala lepäsi luomistyöstänsä, myös ihmiset lepäsivät.

Sapatti on viikoittainen lepopäivä, jota vietetään lauantaina. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sapatti