nettideittimahdollisuudet

Otetaan vaikka s24 treffit. Naisia puolet vähemmän kuin miehiä. Alat etsimään. Laitat perustyyppiset kriteerit. Paikkakunta tai alue. Tavat ja ikä ehkä jotain fyysisiä ominaisuuksia.
Ensin ilman ehtoja haaviin tulee ehkä 10000 ehdoilla alle 200. Katsot pikaisesti läpi ehdokkaat, mietit sopivia. Käyt läpi he moneen kertaan. Yhtään ehdokasta et saa joka oikeasti tarjoaisi jotain mitä haet, tai jos saat niin lähetät hänelle viestin, vastaus tulee jos tulee. Ja jos tulee niin se on alaarvoinen tai luotaan pois työntävä.
Yrität saada keskustelun aikaan, tulee keskustelu jossa testataan sinua tai sitten vain muutama sana jota pitää vielä miettiä, mitähän hän oikein sanoi? Tuleeko treffit, no jos tulee, niin millaiset. Pakeneeko paikalta vai ei saa sanotuksi. Jos treffit menee hyvin seuraava kysymys on tuleeko uusia treffejä. Jos tulee niin katoaako jäljettömiin, pitääkö olla huolissaaan ja soittaa poliisit vai ymmärtää että treffit ei sittenkään olleet hyvät.
Jos sitten useampien treffien jälkeen tuntuisi siltä että voisi jopa jatkaakin alkaakin paljastua miksi kyseinen ihminen oli alunperinkin yksin. Tai sitten sinun pitää todistaa joka hetki olevasi juuri häntä varten.
Kaiken tuon vaivan nähneenä ihmettelen kovin jos joku oikeasti saa hyviä tuloksia nettideiteistä.

Nettideitit on varmasti paikka, missä on mahdollisuudet saada tarjontaa ihmisistä, mutta kuinka monen kanssa heistä voisit oikeasti saada onnistumaan parisuhteen.
Minun kokemuksen mukaan ei tosiaankaan monen. Ehkä se riippuu siitä mitä odottaa.
Ehkä ei pitäisi odottaa mitään. Kuinka kauan sitten pitäisi hakea? Riittäkö 2 viikkoa vai 2 kuukautta vai kaksi vuotta.
Itse en hakisi puolta vuotta pidempään, siis jos katsoisin omat mahdollisuuteni mahdollisisiksi.
Ainahan voi tietysti toivoa onnenkantamoista, mutta kuuluko ne kuitenkin vain rahapeleihin.

Monelle nettideitit voi olla ainoa vaihtoehto vaikka ajankäytön suhteen. Siksi nettideitit on yksinhuoltajien luvattu maa. Tai sitten ihmisten jotka ovat aina töissä. Yksinhuoltajat hakevat paria siksi että pääsisivät edes joskus jonnekin ja töissä käyvät hakevat siksi että olisi jonka luokse tulla töistä illalla kymmenen aikaan kotiin saavuttuaan.
Vaikket olisi kuin vain harvoin kotona niin hekin hakevat paria.
Kukapa sitä parin kanssa haluiaisi olla riitaahan siitä vain tulisi. Mutta ilman paria ei voi olla.
Se on kuin tupakoinnin lopettanut ihminen joka pitää askia laatikossa vain siksi että jos tupakanhimo yllättää niin se ei vie polttamaan uudestaan.

Jos hakee suhdetta missä halutaan viettää aikaa yhdessä vaikka joka päivä, se menee illuusion puolelle. Yhdessä oleminen on ahdistavaa, eikö voisi olla yhdessä vain joka toinen lauantai tai perjantai.
Ei yhteisiä suunnitelmia eikä yhteisiä ajatuksia. Jaettaisiin vain hyvät hetket ei huonoja tai korkeintaan hyvät hetket tai vain osa niistä.
Tämän palstan juttuja lukeneena aika monelta on jäänyt kokematta jotain.
Milloin se on paneminen ja milloin parisuhde, milloin ylipäätään hyvät ihmissuhteet.

Ei se paneminen aina ole hienoa, parisuhteista puhumattamakaan. Hyvät ihmissuhteet on kai vain harvojen ilo.
Jos vaikka auto menee rikki , sitä harvemmat korjaa jos ei ole aivan pakko jos sittenkään.
Sama se on ihmissuhteissa ei niitä kukaan muu voi korjata, jos et itse sitä tee.
Kaikki ei osaa korjata autoja, ihmisten korjaamiseen vielä vähemmän osaajia.
Niihin voi opetella. Kaikista ei tule hyviä, mutta saattavat kuitenkin pärjätä.
Jos haluat panna niin opettele panemaan. Jos haluat parisuhteen opettele kohtelemaan muita siten että he voisivat sinusta kiinnostua.
Hyvät ihmissuhteet taas ei ole kiinni pelkästään taidoistasi vaan myös onnesta.
Hyviin suhteisiin voi hakeutua pitkällä tähtämellä tai sitten sinua on onnistanut jo pienestä pitäen.

Haluanko itse hyvän suhteen, kyllä ehdottomasti, pidänkö sitä realistisena? No en oikeasti.
Nettideittailu on realiteetti, sieltä voi poimia itselleen sopivat realiteetit ja toteuttaa niitä sitten ihan oikassa elämässä.