Tulee hyvärunkoinen misu vastaan. Luonne napakka, terävä ja vielä avulias. Huh, mikä paketti. Jos kävisi niin, että sille tulisi rakkauden tunteita... Hetkinen, tämä on kuin jostain sadusta, eli teorian mukaan niin ei tapahdu. Yleinen käsitys on se, että miehen tulee ponnistella suuresti saavuttaakseen naisen huomion. Tähän perustuu ritarillisuus. Tietysti sillä on juurensa myös geeneissä, jos mies haluaa olla gentlemanni. Hän kykenee luontaisesti samaistumaan muiden asemaan, ja haluaa antaa itsestään muille hyvää. Käytännössä melkein kaikki miehet ovat gentlemanneja asteikolla 0-100.
No, ihmiset voi tietysti laittaa ränking listaan esimerkiksi ulkoisten piirteiden mukaan. En itse viitsi moista tehdä, luotan vaikutelmaan, en ränkingeihin. Näin fossiili ikään ehtineenä näyttää siltä, että ulkonäkö korostuu vuosi vuodelta enemmän. Ihmiset, kauniit sellaiset, haluavat tulla huomatuiksi sellaisenaan. Haku on koko ajan päällä. Lyhyiden suhteiden haku, ja yleisesti tiedetään, että ulkonäkö on siinä ratkaiseva tekijä ränkingeihin jaossa.
Tämä ajan ilmiö kertoo arvopohjan kapenemisesta ja elämän yksipuolistumisesta. Elämä kutistuu ja menettää vivahteita, jos se nähdään pelkästään fyysisyyden kautta. Sivistyksen ohuus selittää sitä, miksi katse keskittyy eroottisuuteen.
Tässä on varmaan kyse riippuvuudesta myös, sekä siitä, että. No, antaa olla. Liian teoreettista.
Yritän nyt kuvailla, mitä timmi misu saa aikaan miehen mielessä, kuinka se tuntuu kehossa. Se on jonkinlainen piristysruiske, että hyvä kun on käyty salilla, onpa tehoja misussa, onpa terävä ja piukea tapaus. Että hyvää materiaalia on.
Mutta koska henkiset ulottuvuudet ovat niin laajoja, spiritualiteetti ja eurooppalaisen kulttuurin syvä perintö sykkii ympärillämme, ja me hengitämme sitä, ja olemme kasvaneet siihen ja ymmärrämme voimakkaan tradition arvokkuuden, niin me osaamme jättää trikoopyllyn sille kuuluvaan arvoon. Tosin jos lehtiä selailee, niin tuntuu että pyllyt ovat mielessä toimittajillakin enemmän kuin maailmanpolitiikan käänteet.
Tällainen henkisestä kulttuuriperinnöstä vapaa suorittajatipunen voi olla vaikea asemoida henkiseen kontekstiin. Mikä on hänen paikkansa? Pintapuolisesti hän ymmärtää ympäröivää kulttuuria, mutta salin ja rahkahyllyn välinen henkinen akseli, maisema, on siltikin rajoittunut kun sitä verrataan siihen laajaan eurooppalaiseen sivistykseen, jonka keskellä elämme.
Toisaalta on naisia, jotka ovat siinä määrin kuormittaneet itseään hengentuotteilla, kuten taide ja kirjallisuus, että heidän psyyke on siitä ahdistunut ja tukkeutunut suorastaan. Ajatus ei kulje. Jos he vielä ovat ruokkineet itseään naisten pornolla, eli harlekiini kirjoilla ja muilla painotuotteilla, joiden sanoma on, että mies on aina halukas, aina valmis, rikas, komea ja hauska, koska niin kuuluu olla, niin heidän kuva todellisuudesta on yhtä vääristynyt kuin sillä pornoa katsovalla teinipojalla, joka luulee, että nainen on aina halukas, oli mies millainen tahansa. Näin aivojen mielihyväkeskus vääristää yhdessä vilkkaan mielikuvituksen kanssa ihmisen ajatusmaailmaa, niitä ajatustottumuksia, joita ihminen kehittää. Kun syvällisestä, mutta vääristyneestä fantasiamaailmasta törmätään oikeaan elämään ja sen tylyihin miehiin ja naisiin, on lopputulos joskus kivulias ihmiselle itselleen kantaa.
Ihmiset ovat vastahakoisia. He eivät yllättäen haluakaan antaa. Elämä on myös lyhyt, ja parhaat vuodet kuluvat nopeaan. Joku saattaa parhaiden vuosien loppuvaiheessa panikoida ja alentaa rimaa. Itsensä ja muiden. Se ei näytä tuovan tyydyttävää lopputulosta, jos kaikista omista periaatteista luovutaan ja mukaudutaan sen mukaan, mitä on tarjolla.
Vaikka ihanteet siis voivat olla täysin epärealistisia, niin ihanteiden tuhoutuminen arjen paineessa on toisaalta traumatisoivaa. Lisäksi tulee se vaiheessa elämisen taakka, että valehtelee itselle ja muille, eikä lopulta tee oikein ketään kohtaan.
Tämä modernin elämän juurettomuus on vaikea ongelma. Kaikki lähti siitä, kun ihmisellä lähti lapasesta. Hän unohti kuka oli, lähti etsimään jotain mitä ei voi saada, satutti siinä leikissä lähimpiään, petti itsensä ja ajautui tilaan, jossa hänen täytyy turvata apuun selvitäkseen. Itseapuun, kuten päihteisiin, joilla turruttaa kauhu, joka puskee pintaan, tai sitten ammattiapuun, joka laajentaa henkistä pohjaa, mutta ei tuo helpotusta syyllisyyteen.
Syyllisyys on raskasta kantaa, minkä vuoksi se joko kielletään ja kaikki selitetään parhain päin, tai sitten ihminen kovettaa itsensä ja hokee itselleen, että mitään ei ole tehtävissä. Maailma on mikä se on. Heikot sortuu. Hän ei ajattele sitä, että vahvakin sortuu, jos hänet petetään, ja että hän on sortanut heikkoja ja vahvoja itsekkyydessään. Tässä mennään liian synkkiin vesiin, mutta jotain tällaista se on. Keskiluokalla.
Rikkailla on se etu, että he voivat hengittää vapaammin tietäessään, että elämä maallisesti on turvattu. Niinpä mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä katkerampi hän on rikkaille, joilla on helpompaa.
Sehän piristää aina kun
39
909
Vastaukset
- Jatkoaedelliseen
Rikkaan ei välttämättä tarvitse huijata ketään. Sama pätee niihin, joilla on sosiaalista pääomaa, eli he ovat suosittuja. Niinpä tämä pohdinta näyttää johtavan siihen, että rahalla ja suosiolla on jokin onnellistuttava vaikutus, mikäli ihminen kykenee olemaan sinut itsensä kanssa.
Miksi köyhän tai keskituloisenkaan ihmisen tarvitsisi välttämättä huijata ketään?
Miksi hän tekisi niin? Päästäkseen käsiksi rikkaan ihmisen rahoihinko? Tuo on sinun omaa ajatteluasi ja logiikkaasi.
Vaurastuitko itse "huijaamalla", koskapa ajatuksenjuoksusi kulkee noin.
Se ei olisi yllätys, jos ajatellaan moneen tuotteen ja palvelun YLIHINNOITTELUA.
Tai jos mietitään miten on mahtanut karttua, erään maailman tämän hetken rikkaimman miehen, Venäjän presidentin 40 miljardin henkilökohtainen omaisuus, täysin puhtain keinoinko?
Eräs iäkäs, vanhanajan pikkuporvariksi luokiteltava mies, joka ei ollut minulle sukua viljeli usein omaa alaansa koskien sanontaa: "Kauppa perustuu aina petokseen."
Sosiaalista älyä ja kykyä itseä tyydyttäviin ja riittäviin sosiaalisiin kontakteihin voi olla myös köyhillä ja keskituloisilla. Ne eivät ole mikään rikkaiden etuoikeus.Rahalla ja sosiaalisten kontaktien määrällä tuskin on sinällään ONNELLISTUTTAVAA vaikutusta, ellei ONNEN yhdeksi osatekijäksi
lueta turvallisuuden tunnetta.
Eräs mies tosin kerran kirjoitti tällä palstalla, että hän tavoittelee RAKKAUTTA ja ONNEA. Mutta nainen vain roikkuu entisessä suhteessaan koska tälle turvallisuus on tärkeintä.
Mitenkäs se asia nyt oli? Luetko sinä (rahan tuoman ) turvallisuuden tunteen osaksi onnea - vai etkö sinä lue?- Eurokulttuuriperintönä
M-nainen_ei-ap.-ei-Mia kirjoitti:
Rahalla ja sosiaalisten kontaktien määrällä tuskin on sinällään ONNELLISTUTTAVAA vaikutusta, ellei ONNEN yhdeksi osatekijäksi
lueta turvallisuuden tunnetta.
Eräs mies tosin kerran kirjoitti tällä palstalla, että hän tavoittelee RAKKAUTTA ja ONNEA. Mutta nainen vain roikkuu entisessä suhteessaan koska tälle turvallisuus on tärkeintä.
Mitenkäs se asia nyt oli? Luetko sinä (rahan tuoman ) turvallisuuden tunteen osaksi onnea - vai etkö sinä lue?Rahasta annettava rakkaus on petosta. Uhri haluaa uskoa petoksen.
Eurokulttuuriperintönä kirjoitti:
Rahasta annettava rakkaus on petosta. Uhri haluaa uskoa petoksen.
Ei ole tullut harrastettua itsensä myymistä.
Onko itselläsi?
- NäinSeMeneee
no tässä ajattelun ja kirjoittamisen mallia muille 10-0
- Värähtelee
Ajattelun pohjaksi sopii hyvin tämä meidän eurooppalainen kulttuuriperintö. Se antaa kaikupohjaa pohdinnoille. Se resonoi.
KIRJOITUKSESI:
"Ihmiset ovat vastahakoisia. He eivät yllättäen haluakaan antaa. Elämä on myös lyhyt, ja parhaat vuodet kuluvat nopeaan. Joku saattaa parhaiden vuosien loppuvaiheessa panikoida ja alentaa rimaa. Itsensä ja muiden. Se ei näytä tuovan tyydyttävää lopputulosta, jos kaikista omista periaatteista luovutaan ja mukaudutaan sen mukaan, mitä on tarjolla."
VASTAUS:
>>>>Se mitkä kenellekin ovat elämän parhaat vuodet, on yksilöllistä. On hyvin streotyyppistä ajatella, että ne olisivat aina ja kaikille ikävuodet 20-40:neen.
On ihmisiä, jotka nuoruuden epävarmuudesta ja keski-iän paineista vapautuneina tuntevat elävänsä elämänsä parasta aikaa vasta isoäiti tai isoisäiässä. Toisaalta on ihmisiä, jotka ovat eläneet vain ja ainoastaan onnellisen lapsuuden, mutta koko loppuelämä on ollut vaikeaa. Ei voida katsoa riman alentamiseksi sitä, jos ihminen elämän myötä kasvaessaan ja kehittyessään henkisesti alkaa arvostaa eri asioita kuin nuorempana. Nuorena ulkokuori on usein sisältöä tärkeämpi. Vanhempana "kaunis tai komea kusipää", joka ei osaa hiljentää tahtia ikäkaudelle sopivaksi ei riitä tyydyttämään iän myötä muuntuneita tarpeita, joita voivat olla, vaikka rauhallista yhdessäoloa luotettavan kumppanin kanssa.
KIRJOITUKSESI:
"Vaikka ihanteet siis voivat olla täysin epärealistisia, niin ihanteiden tuhoutuminen arjen paineessa on toisaalta traumatisoivaa. Lisäksi tulee se vaiheessa elämisen taakka, että valehtelee itselle ja muille, eikä lopulta tee oikein ketään kohtaan."
VASTAUS:
>>>>Aliarvioit kirjoituksessasi muita ihmisiä. Kestävät ihanteet, kuten esim. hyväksi kristityksi, puutarhanhoitajaksi tuleminen, kodittomien ihmisten tai eläinten asian edistäminen, raittius jne., eivät tuhoudu arjen paineissa. Ihanteiden
kestävyys vain koetellaan arjen paineissa. On yksilöllistä, mitkä ihanteet ja uskomukset säilyvät kenenkin kohdalla elämän melskeissä(Edes keskitysleirin kauhujen kokeminen ei saanut kaikkia ihmisiä menettämään uskoaan Jumalaan ja haluaan toimia muiden ihmisten hyväksi.) Lisäksi ihanteiden osittaisessa muuttumisessa ja korvautumisessa elämänkaaren myötä ei ole mitään väärää eikä kummallista. Jos ihminen on 4-vuotiaana halunnut tulla kuninkaaksi ja 15-vuotiaana karatemestariksi, ei ole mitään pahaa siinä, että hänen ihanteensa myöhemmin on olla mahdollisimman hyvä perheenisä.
Eivätkä kovinkaan monet tavalliset ihmiset elä dramaattisesti "itselleen ja muille valehdellen" sisäistämiensä arvojen ja ihanteiden vastaisesti. Elämän myötä ihminen kehittyy erilaiseksi, ja arvot päivittyvät sen mukana. Esimerkiksi lapsettomuuden ihanne voi muuttua perheellisyyden ihanteeksi. Kuluttamisen ja omistamisen tärkeys voi korvautua luonnon ja energian säästämisen ihannoinnilla ja minimalismilla materian suhteen.
Ne ihmiset jotka elävät täysin itselleen tärkeiksi kokemat asiat elämästään hyläten ja vallitsevien sisäisten arvojensa vastaisesti eivät pysy normaaleina ihmisinä, vaan ratkaisevat sisäisten ihanteiden ja arvojen ja ulkoisen elämäntavan välisen ristiriidan jotenkin - esimerkiksi turvautumalla päihteisiin.KIRJOITIT:
"Tämä modernin elämän juurettomuus on vaikea ongelma. Kaikki lähti siitä, kun ihmisellä lähti lapasesta. Hän unohti kuka oli, lähti etsimään jotain mitä ei voi saada, satutti siinä leikissä lähimpiään, petti itsensä ja ajautui tilaan, jossa hänen täytyy turvata apuun selvitäkseen. Itseapuun, kuten päihteisiin, joilla turruttaa kauhu, joka puskee pintaan, tai sitten ammattiapuun, joka laajentaa henkistä pohjaa, mutta ei tuo helpotusta syyllisyyteen. "
VASTAUS:
>>>> On aika naivia kuvitella, että kaiken ihmisen pahan olon takana olisi se, että hän "unohti kuka oli, lähti etsimään jotain mitä ei voi saada". Ihmisten pahaan oloon on nykyaikana monia muitakin syitä, kuten
1) työttömyys ja sen mukana tulleet arvottomuuden tunteet, kun tuotantolaitoksia suljetaan tai oman ammattialan työllistävyys muutoin vähenee.
2) elämänkumppanin tai hartaasti toivotun tai odotetun lapsen sairastuminen ja menetys, jotka saavat pohtimaan elämän tarkoitusta ja iäisyyskysymyksiä, käytännön järjestelyiden ohella
3) seksuaali - ja tai perheväkivallanuhriksi joutuminen, jolloin tunne oman kehon ja elämän itsemääräämisoikeudesta romuttuu ja uhrin omanarvontunne polkeutuu maanrakoon
4) oma sairastuminen tai vammautuminen, jotka pakottavat ihmisen luopumaan entisen elämän toiminnoista ja elintasosta, ja osittain myös sosiaalista ympyröistä,
5) koulu-, työpaikka tai naapurikiusatuksi joutuminen, jotka kaikki usein pakottavat uhrin siirtymään muualle, ja jättämään katkeruutta aiheuttavasti taakseen myös kaiken sen, mikä entisessä ympäristössä oli hyvää.
On siis erittäin yksinkertaistettua todeta, että ihmisen pahaolo johtuisi pelkästään siitä, että hän tavoitteli mahdotonta eli kuuta taivaalta. Vai uskooko keskustelun aloittaja buddhalaisen filosofian mukaisesti, että ihmisen tulee luopua kaiken haluamisesta ja tavoittelusta saavuttaakseen elämässään onnen?KIRJOITIT:
"Syyllisyys on raskasta kantaa, minkä vuoksi se joko kielletään ja kaikki selitetään parhain päin, tai sitten ihminen kovettaa itsensä ja hokee itselleen, että mitään ei ole tehtävissä. Maailma on mikä se on. Heikot sortuu. Hän ei ajattele sitä, että vahvakin sortuu, jos hänet petetään, ja että hän on sortanut heikkoja ja vahvoja itsekkyydessään. Tässä mennään liian synkkiin vesiin, mutta jotain tällaista se on. Keskiluokalla. "
VASTUS:
>>>>Kaikki ihmiset eivät suinkaan joko a) "selittele asioita parhain päin" tai
b) "koveta itseään". On ihmisiä, jotka pyrkivät suoraselkäisesti pyytämään anteeksi väärintekojaan ja korjaamaan sen, mikä korjattavissa on. Jos kirjoittajassa itsessään ei ole miestä nöyrtyä omien väärintekojensa myöntämiseen ja anteeksipyytämiseen, se ei suinkaan tarkoita, ettei muissakaan olisi. Kaikki ihmiset eivät myöskään koveta itseään ajattelemaan, että heikot sortuu, eikä tälle voi mitään. Jos näin olisi kuten keskustelun AVAAJA väittää, ei olisi vapaaehtoisia tukihenkilöitä sairaille, ruoanjakelua köyhille, yömajoituksia asunnottomille, eläinsuojeluyhdistysten löytöeläintaloja,
äiti-lapsipakettien keräyksiä sekä vaate- ja tarvikekeräyksiä Suomenlähialueille.
Jos keskustelun ALOITTAJA itse on kykenemätön myöntämään omia rikkomuksiaan lähimmäisiään kohtaan ja kykenemätön pyytämään niitä anteeksi, kaikki eivät ole.
Jos keskustelun ALOITTAJA itse on liian kyyninen ja väsähtänyt auttamaan perheensä ulkopuolisia jollakin tavoin, se ei tarkoita, että kaikki muut ihmiset olisivat.- Eurkulrtuuriperintö
Oman itsekkyyden voi siis korvata myöhemmillä hyvillä töillä? Eihän uhri siitä mitään saa.
Eurkulrtuuriperintö kirjoitti:
Oman itsekkyyden voi siis korvata myöhemmillä hyvillä töillä? Eihän uhri siitä mitään saa.
"Uhri" on kyllä liian voimakas sana minun kohdallani käytettäväksi,
sillä en ole tehnyt rikoksia (henkeen, terveyteen tai omaisuuden turmelemiseen liittyviä uhkauksia, pahoinpitelyjä, varkauksia tai kavalluksia) ketään kohtaan.
Ai toinen osapuoliko ei olisi saanut mitään anteeksipyynnöistäni tai hyvittelevistä teoistani, mikäli olen ollut ilkeä, tyly,lyhytsanainen tai välinpitämätön läheisiäni kohtaan? En oikein ymmärrä.
Vaikutat kaikkien kommenttiesi perusteella kyyniseltä ja katkeralta mieheltä.
Jos olisit oikeasti tehnyt lain edessä rikoksiksi luonnehdittavia tekoja, kärsinyt niistä määrätyt rangaistukset, ja pyrkisit sitten parantamaan tapasi ja tekemään oikein, minusta se olisi arvokasta.
On kyynistä ja näköalatonta ajatella, että jos joskus tehnyt väärin, ei kannata myöhemminkään toimia oikein, koska se ei korvaa vanhoja väärintekoja?
Ilmeisesti sinusta raiskaajien pitäisi vain jatkaa raiskaamista, ja lehtolapsia tehtailleiden miesten jatkaa lehtolasten tehtailemista, koska myöhempi tapojen parantaminen ei pyyhi pois entisiä rötöksiä?- sivuhuomio
Tähän kohtaan se ei vastaa mitään vaan hyssyttelee. Samoin salakuvaus ja nettirikollisuus, "pojat" on vastuuttomia nuoruuden sekä vanhuuden hairahduksistaan. Oi tätä eurooppalaisen kulttuurikehdon käärmeen lailla kiemurtelevaa ja väistelevää "moraalia" ja moralisointia, joka kattaa vain osan henkilöistä ja jopa sukupuolista.
KIRJOITIT:
"Toisaalta on naisia, jotka ovat siinä määrin kuormittaneet itseään hengentuotteilla, kuten taide ja kirjallisuus, että heidän psyyke on siitä ahdistunut ja tukkeutunut suorastaan. Ajatus ei kulje. Jos he vielä ovat ruokkineet itseään naisten pornolla, eli harlekiini kirjoilla ja muilla painotuotteilla, joiden sanoma on, että mies on aina halukas, aina valmis, rikas, komea ja hauska, koska niin kuuluu olla, niin heidän kuva todellisuudesta on yhtä vääristynyt kuin sillä pornoa katsovalla teinipojalla"
VASTAAN:
>>>> Naisia ei voida jakaa pelkästään kahteen kategoriaan, kuten sinä aloittaja teet. Näet heidät joko lähinnä suorittavaa palkkatyötä tekevinä, liikunnallisina reenaajina tai korkeatasoista kirjallisuutta kioskiromantiikan ohella lukevina humanisteina.
Minne unohdit tekniikkaa, luonnontieteitä tai soveltavia luonnontieteitä lukeneet naiset, jotka katselevat televisiosta lähinnä dokumentteja ja uutisia, ja liikkuvat mielellään luonnossa tilaisuuden tullen tai esim. harrastavat mökkeilyä viikonloppuisin?
Minne unohdit oikeus-, valtio- tai kauppatieteitä lukeneet naiset, jotka mielellään kuluttavat aikaansa yhdistys- ja järjestötoiminnassa, ja harrastavat ehkä matkustelua ja liikuntaa hekin.
Ja sitten voidaan nähdä kaikkien edellisten yhdistelmiä.
Ei ole kaikkien hienojen ja kehittyneiden naisyksilöiden vika, jos sinä aina ALOITTAJA valitset rinnallesi, tai muutoin päädyt sellaisen bimbo-naisen seuraan,
jonka mielestä miehen kuuluu aina olla " aina halukas, aina valmis, rikas, komea ja hauska". Jos sinä ALOITTAJA koet joutuneesi pelkästään tällaisten naisten "uhriksi", niin ehkäpä sinun tulisi seisoa muutama tovi ns. peilin edessä itseäsi tutkiskellen, ja miettiä, että minkälainen mies sinä itse olet? Minkälaisen kuvan itsestäsi naisille annat? Kenen seuraan hakeudut, ja millä perusteilla? Lyhyin hame, silikonirinnat, avonaisin kaula-aukko tai kireimmät farkut eivät välttämättä ole tae kehittyneimmästä ajattelusta , laajimmasta tietämyksestä ja jalostuneimmasta luonteesta.
Olet nyt ALOITTAJA ahkerasti moitiskellut ihmisiä "rimojen tiputtelusta" ja "ihanteista luopumisesta" lähinnä kai parinvalintaan liittyen. Unohdat, ettei täydellistä ihmistä ole olemassakaan. Jokainen joutuu pettymään kumppaniinsa joissakin asioissa, ja jossakin suhteessa. Jos joku luonteeltaan erittäin positiivinen henkilö, julistaa löytäneensä täydellisesti hänelle sopivat auton, työpaikan ja vaimon, se ei tarkoita, etteikö näissä kaikissa olisi todellisuudessa edes pieniä vikoja, joita omistaja/omaaja ei luonteensa vuoksi näe.
En todellakaan kehota ketään parinvalinnassa IHANTEETTOMUUTEEN tai RIMAN LASKUUN. Mutta jos ihminen viettää elämää, jossa tapaa paljon, tai edes normaalisti ihmisiä, ts. ei elä eristyksissä, hänelle tulee ennemmin tai myöhemmin sopivia kumppaniehdokkaita vastaan. Kaikki ihmiset eivät vain (omien rajoitteidensa vuoksi) halua tai kykene elämään pitkissä parisuhteissa. Silloin on reilua myöntää, että vika on itsessä, eikä naisissa, jos mistään ei koskaan mitään pysyvämpää synny.
Ja pitääkö sitäkään nähdä "vikana", jos jotkut ihmiset ovat mieluummin yksin- kuin parisuhteessa tai perheessä eläjiä.
Lopuksi ihmisen kannattaa harvoin yrittää kirjoittaa mistään muusta kuin omista kokemuksistaan ja elämästään, jottei päätyisi päättelyketjuissaan (ainakin osittain) harhapoluille.- Eyrooppalkulperintö
Ihmisen myöhemmän iän jalostuneisuus ei korvaa nuoruuden hairahduksia. Tehty mikä tehty.
Eyrooppalkulperintö kirjoitti:
Ihmisen myöhemmän iän jalostuneisuus ei korvaa nuoruuden hairahduksia. Tehty mikä tehty.
Itsestäsikö kirjoittelet?
Minulla ei ole mitään "hairahduksia".
Olen elänyt lähes koko aikuisikäni 2 pitkässä parisuhteessa,
joista jälkimmäinen jatkuu yhä.
Koko ALOITTAJAN kirjoitus on harkituista sanakäänteistään huolimatta negatiivinen ruikutus: Hän paljastaa olevansa jo "fossiili-ikäinen", mutta silti hamuavansa katseellaan nuorta, kiinteäksi reenattua lihaa. Sitten hän toteaa kaikkien muidenkin ihmisten tekevän niin, joskin joidenkin kultturellien ja kehittyneempien ihmisten kohdalla tämä on verhotumpaa; ei puhuta pornosta eikä mietitä harlekiinisarjojen käänteitä, vaan keskustellaan erotiikasta ja vaikkapa Kaari Utrion tuotannon naiskuvista.
Yhtäältä ALOITTAJA moitiskelee muita, ilmeisesti jo pariutumaan onnistuneita, ihmisiä ihanteettomuudesta, tason laskusta ja rimojen tiputtelusta omiin parisuhteisiinsa ryhtyessään. Toisaalta ALOITTAJA valittelee nuorten, hyvännäköisten naisten itsetietoisuutta ja halukkuutta vain lyhyisiin suhteisiin.
ALOITTAJA arvelee, että onnettomuutta elämään tuo ainoastaan "kuun haluaminen taivaalta" paria valittaessa. Ja toteaa lopuksi, että onneksi rikkaiden elämässä on edes taloudellista turvallisuutta, jota moni köyhempi varmasti kadehtii (oli miten onnellinen vaimoineen ja mukuloineen) tahansa.
ALOITTAJAN kirjoitus on itseään ammatillisen koulutuksen jälkeen sivistämään pyrkineen, varakkaan, HYVIN yksinäisen, ja osittain jopa katkeroituneen miehen kirjoitus, jossa haikaillaan sekä opillista sivistystä että upean ulkonäön, taloudellisen itsenäisyyden ja henkisen riippumattomuuden omaavan, itseä huomattavasti nuoremman naisen perään!
Arvoitukseksi lukijalle, kuten minulle, jää, miksei ALOITTAJAN kirjoituksesta läpipaistava ihanne ole toteutunut hänen omassa elämässään. (Suomessa on presidenttiä myöten miehiä, joilla on huomattavasti itseään nuorempi pystyvä, kykenevä ja edustuskelpoinen puoliso. Olisiko ALOITTAJASSA itsessään kenties ominaisuuksia, jotka estävät oman ihanteen toteutumisen?- Eurkultperintö
Ei, vaan analysoin ajan henkeä ja erittelin ilmiöitä.
Eurkultperintö kirjoitti:
Ei, vaan analysoin ajan henkeä ja erittelin ilmiöitä.
Muista että, jokainen kirjoittaa aina OMISTA LÄHTÖKOHDISTAAN
ja POHJIMMILTAAN ITSESTÄÄN.- Eurkulrtuuriperintö
M-nainen_ei-ap.-ei-Mia kirjoitti:
Muista että, jokainen kirjoittaa aina OMISTA LÄHTÖKOHDISTAAN
ja POHJIMMILTAAN ITSESTÄÄN.Kyllä, jos on itsekeskeinen ja kiinnostunut vain omista asioistaan. Onneksi myös muusta maailmasta voi kiinnostua.
Eurkulrtuuriperintö kirjoitti:
Kyllä, jos on itsekeskeinen ja kiinnostunut vain omista asioistaan. Onneksi myös muusta maailmasta voi kiinnostua.
Valitettavasti ihminen ei, tutkimustenkaan mukaan, pysty ulkoistamaan itseään omista lähtökohdistaan: kokemuksistaan, näkemyksistään, arvomaailmastaan.
Ja sinun kirjoituksesi ovat täynnä synkkää kyynisyyttä niin kanssaihmisiäsi kuin itseäsikin kohtaan.- Eurkulrtuuriperintö
M-nainen_ei-ap.-ei-Mia kirjoitti:
Valitettavasti ihminen ei, tutkimustenkaan mukaan, pysty ulkoistamaan itseään omista lähtökohdistaan: kokemuksistaan, näkemyksistään, arvomaailmastaan.
Ja sinun kirjoituksesi ovat täynnä synkkää kyynisyyttä niin kanssaihmisiäsi kuin itseäsikin kohtaan.Kirjoitus oli inhorealistinen. Jos valitsee sen tyylilajin, ei se tarkoita että kaikki mitä ajattelee on pelkkää kyynisyyttä.
Laitetaas Timpalle Timpan "lempikappale" (arvatenkin).
Nyt natsaa, niin että rutisee:
https://www.youtube.com/watch?v=oOX3Uor500oUppia, uppia, uppista-uppia!
=DRahalla ja sosiaalisten kontaktien määrällä tuskin on sinällään ONNELLISTUTTAVAA vaikutusta, ellei ONNEN yhdeksi osatekijäksi
lueta turvallisuuden tunnetta.
Eräs mies tosin kerran kirjoitti tällä palstalla, että hän tavoittelee RAKKAUTTA ja ONNEA. Mutta nainen vain roikkuu entisessä suhteessaan koska tälle turvallisuus on tärkeintä.
Mitenkäs se asia nyt oli? Luetko sinä (rahan tuoman ) turvallisuuden tunteen osaksi onnea - vai etkö sinä lue?- jetsulleenhyvä
Perkuleen hyvä kirjoitus.Näin se on.
- Eurkulrtuuriperintö
Tässä asiassa vain kokemus voi avata ymmärrystä. Taloudelliset paineet ovat yksi eniten ihmisiä kuormittavista taakoista.
Eurkulrtuuriperintö kirjoitti:
Tässä asiassa vain kokemus voi avata ymmärrystä. Taloudelliset paineet ovat yksi eniten ihmisiä kuormittavista taakoista.
Tottakai ovat. Älä saivartele.
Aiemmin eräs mies kirjoitteli tällä palstalla, että hänen ja hänen kaipaamansa naisen ero on siinä, että nainen pitää TURVALLISUUTTA onnea ja rakkautta tärkeämpänä. Nainen kuulemma pysyttelee vanhassa suhteessa sen suoman TURVALLISUUDEN ja TURVALLISUUDEN tunteen vuoksi.
Mutta vieras mies arvostaa, omien sanojensa mukaan, rakkauden ja onnen korkeammalle kuin TURVALLISUUDEN tunteen.
Moni nainen vastasi tuolloin tälle miehelle, että TURVALLISUUSHAN on OSA ONNEA.
Ja niin tunnut ajattelevan sinäkin mies pohjimmiltasi, että TURVALLISUUS on osa onnea. Kirjoitithan ihan itse taloudellisen turvallisuuden onnellistuttavasta vaikutuksesta.
- turhaahöpinää
Eikö sulla ole elämää?
Minä ainakin myönnän, että minulla on ollut liian vähän
sosiaalisia kontakteja, näiden pian 3 vuoden aikana,
jotka olen viettänyt täällä, lähes maaseudulla.
(Olen pohtinut asioita paljon.)
Moni ap:n kanssa samaan viiteryhmään kuuluva
mies voi ajatella kuten keskustelun avaaja.
Kaikki eivät kuitenkaan näen asioita samalla
tavalla kuin hän. Ellei aloituksen tyyli olisi
ollut niin mahtaileva, ja korostanut keskustelun
avaajan OIKEASSA oloa, en olisi vastannut mitään.
(Mutta kyllähän tuollaiselle keisarille jonkun on
pakko kertoa, etteivät hänen totuutensa ja näkemyksensä
asioista ole aina ne ainoat oikeat ABSOLUUTTISET TOTUUDET, vaan että toisinkin voidaan asiat hahmottaa.)- Eurkulrtuuriperintö
M-nainen_ei-ap.-ei-Mia kirjoitti:
Minä ainakin myönnän, että minulla on ollut liian vähän
sosiaalisia kontakteja, näiden pian 3 vuoden aikana,
jotka olen viettänyt täällä, lähes maaseudulla.
(Olen pohtinut asioita paljon.)
Moni ap:n kanssa samaan viiteryhmään kuuluva
mies voi ajatella kuten keskustelun avaaja.
Kaikki eivät kuitenkaan näen asioita samalla
tavalla kuin hän. Ellei aloituksen tyyli olisi
ollut niin mahtaileva, ja korostanut keskustelun
avaajan OIKEASSA oloa, en olisi vastannut mitään.
(Mutta kyllähän tuollaiselle keisarille jonkun on
pakko kertoa, etteivät hänen totuutensa ja näkemyksensä
asioista ole aina ne ainoat oikeat ABSOLUUTTISET TOTUUDET, vaan että toisinkin voidaan asiat hahmottaa.)M-nainen, sinun pointtisi on, että ihmisen myöhemmät hyvät työt peittävät aiemmat rikokset. Se on alkeellista järkeilyä, eikä pidä paikkaansa.
Eurkulrtuuriperintö kirjoitti:
M-nainen, sinun pointtisi on, että ihmisen myöhemmät hyvät työt peittävät aiemmat rikokset. Se on alkeellista järkeilyä, eikä pidä paikkaansa.
Ei se ei ole minun pointtini. Mistä olet moista päähäsi saanut?
Itsestäsikö kirjoittelet? Ilmeisesti.
Ensinnäkään minulla ei ole mitään rikoksia tililläni, ei minkäänlaisia.
Väärin olen joitakin ihmisiä kohdellut, kuten jokainen, mutta rikoksia, edes aviorikoksia en ole tehnyt.
Minun pointtini olivat, että
-se mikä kenenkin elämässä on ollut "parasta aikaa", on yksilöllistä,
-ihanteet ja arvostukset saattavat muuttua iän myötä
- Ekultperintö
Ihmisen automaattinen toive näyttää olevan se, että hänen rikoksensa muita ihmisiä kohtaan vaan unohtuvat. Aika tuo niihin etäisyyttä, ja luonnettaan jalostamalla ja hyviä töitä tekemällä voi etäännyttää itsensä entisestä rumasta itsestään, joka satutti työkseen muita. Koomista on se, että kriisitilanteissa ihmisen vanha raadollinen luonto palaa näyttämölle täydellä voimalla, eikä mitään kuvitellusta persoonan kasvusta ollut tapahtunut intohimojen suhteen. Laajentunut maailmankuva ja omalle elämälle annettu hienompi terminologia ei peitä itsekkyyden suorasukaista ja rujoa logiikkaa.
Tässä vaiheessa kun oma raadollisuus on nähty, olisi hedelmällistä hakea muutosta sen pohjalta, että omassa luonteessa on jotain perustavalla tavalla vikaa, eikä omin avuin voi itseään muuttaa. Moni konservatiivi ei oikein taivu näkemään totuutta itsestään, sillä ulkoisesti korkeaa moraalia arvostanut kasvuympäristö on ehdollistanut ihmisen pitämään kulisseja yllä.
Meille suomalaisille tunnusomaista on armottomuus itseä ja muita kohtaan. Toisaalta moni hairahtuu sillä tavalla, ettei muista olla armoton ja tyly esimerkiksi fyysisesti puoleensavetäviä kohtaan. Me olemme kivoja niitä kohtaan, joilta odotamme saavamme jotain. Tulee mieleen tämä ruotsalainen ministeri, joka hairahtui törkeään käytökseen. Hänellä ehkä oli sielussaan haava siitä, ettei häntä ole rakastettu, minkä vuoksi hän valitsi tiedostamattaan porvarillisen maailmankuvan, jonka avulla työstää kipuaan siten, että rankaisee lepsuja sosialisteja, jotka irstailevat, mutta eivät rakastaneet häntä, kun hän oli nuori. Humala, joka poisti estot, ja ministerinä saavutettu menestys, joka sokaisi mielen, sai stressistä kärsineen ministerin menettämään kontrollin täysin. Tiedä sitten mitä tippoja hänen juomiinsa oli laitettu. Monesti nämä ovat sabotaaseja.
Niinpä hänet häpäistiin koko maailman edessä. Jos hän olisi ollut viehättävä muusikko, ei kukaan olisi rähjännyt hänelle, mutta koska hän oli salaa vihattu, hänen vihollisensa murhasivat hänet elävältä.Mitä enemmän ALOITTAJA kirjoittelet, sitä rumemman ja vastemielisemmän kuvan luonteestasi annat.
Arvatenkaan kodissasi ei ole lapsia eikä lemmikkieläimiä etkä ole koskaan toiminut kenenkään omaishoitajana, ja sinulta puuttuu TYYSTIN KYKY TUNTEA LÄHIMMÄISEN RAKKAUTTA, koskapa kirjoitit "olemme kivoja niitä kohtaan, joilta odotamme saavamme jotain."
Ihminenhän kirjoittaa aina pohjimmiltaan itsestään eli todellisuudessa"sinä olet kiva niitä kohtaan, joilta odotat saavasi jotakin". Luonteesi lie psykopaattinen: Tunnevammaisena et pysty tuntemaan lähimmäisenrakkautta edes ydinperheesi jäseniä kohtaan, saati että tuntisit empatiaa heikompiasi kuten apua tarvitsevia eläimiä kohtaan.
Menneisyydessäsi myös vaikuttaisi olevan tekoja, joita luonnehdit sanallisesti jopa "rikoksiksi", koskapa kirjoitat, että ihmisen automaattisen toiveen olevan,
että "hänen rikoksensa unohtuisivat."
KIRJOITIT:
"Aika tuo niihin etäisyyttä, ja luonnettaan jalostamalla ja hyviä töitä tekemällä voi etäännyttää itsensä entisestä rumasta itsestään, joka satutti työkseen muita... Olemme kivoja niitä kohtaan, joilta odotamme saavamme jotain. "
VASTAAN:
Paha pappi itsestään puhuu? Eli kirjoitatko itsestäsi? Satutti "työkseen" muita.
Onneksi läheiseni ja sukulaiseni eivät ole koskaan ajatelleet minusta noin.
Vaikeaahan se olisi ollutkin, koska olen ollut aina avulias suvun vanhuksia kohtaan,
ja valmis keskustelemaan jokaisen kanssa.
Ilmeisesti kirjoittelet itsestäsi ruotsalaisministerin esiin vetäessäsi. Minulla ei ole kokemuksia siitä, että olisin ketään miestä FYYSISESTÄ LÄHENNELLYT, minua on kyllä lähennelty.
"Olemme kivoja niitä kohtaan, joilta odotamme saavamme jotain. "
Kirjoita vain itsestäsi. Tai saimmehan me mieheni kanssa hyvän mielen korjattuamme löytökissojen taloa, viedessämme loukkaantuneen palokärjen eläinhoitolaan jne.Tottahan toki jokaisen ihmisen jokaisella teolla ja toiminnalla jokin motiivi on,
jos asiaa tieteellisestä näkökulmasta katsotaan. Jokainen teko palvelee jotakin tarkoitusta, vaikka sitten itsensä hyväksi ja läheisille tarpeelliseksi kokemisen tarvetta. (Ja näennäisen tarkoituksettomillakin toiminnoilla on yksilölle aina jokin merkitys, vaikkapa stressiä poistavina sijaistoimintoina.)
- HarvassaOvatKaivatut
Jos olet esim. autismikirjolainen, pahoittelen. Jos taas täysillä käyvä, virallisesti, en pahoittele: Edustat valtamassaa. Yleisintä nykypäivän ihmis-sorttia näillä laitumilla. On varmasti hienoa omata usko. Esimerkiksi usko omaan erikoislaatuisuuteen, suuruuteen, lahjakkuuteen.
Uskovaisuus, kaikenlainen, toimii kaltaistesi tukikeppinä kuin kuollut korsi nälkäiselle köynnökselle. Köynnökselle, jonka ensimmäinen syksyn halla tappaa.
Niin.. E siinä mitään. Eikä missään.
Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi...
PS. Yhdyssanavirheet ovat tod. ärsyttäviä :)Huomasin aloittajan kirjoituksessa saman ylimielisen paremmin tietämisen ja ymmärtämisen leiman kuin sinäkin nimimerkki "HarvassaOvatKaivatut"!
Hän esittelee oman suppean viiteryhmänsä näkemyksiä ja kokemuksia maailmasta kaikkien ihmisten näkemyksinä ja kokemuksina.
Katkeran "fossiiliksi" itseään kutsuvan, nuorten naisten perään, ulkonäkösyistä haikailevan, kylmää hyötyajattelua harrastavan ja kyynisyyttä viljelevän miehen näkemykset ja kokemukset maailmasta tai "parisuhdemarkkinoista" eivät ole yleistettävissä kaikkien ihmisten näkemyksiksi ja kokemuksiksi.
- eurooppalainenkirjailija
"Luulenkin, että jokainen ihminen kuolee sinä hetkenä, jolloin hän tuntee itsensä valmiiksi, vaikka hänen ruumiinsa kuolisi vasta myöhemmin. Siksi kohdatessani ihmisiä, jotka ovat jyrkästi varmoja asiastaan ja mielipiteistään ja kaikin puolin valmiit tuomioissaan ja arvostelmissaan, luulen aina tuntevani oudon kalmanhajun heidän ympärillään."
Onnea ja hyvää jatkoa myös heille, joita olet työksesi ja itsekkyyttäsi satuttanut.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Korjaa toki jos...
Koet että ymmärsin sinut kuitenkin aivan väärin. Jännittäminen on täyttä puppua kun et muitakaan miehiä näköjään jännitä293135- 1191265
Ellen Jokikunnas paljasti somessa ison perheuutisen - Ralph-poika elämänmuutoksen edessä!
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask sekä Ralph-poika ovat uuden edessä. Tsemppiä koko perheelle ja erityisesti Ralphille! Lu101145- 58981
- 70969
olet kaiken rakkauden arvoinen
Olisinpa kertonut kuinka rakastuin sinuun. Kuinka hyvältä tunnuit siinä lähelläni, kunpa en olisi väistänyt vastapäätyy26917Nainen, jos kuuntelet ja tottelet, niin sinulle on hyvä osa
Ominpäin toimiessasi olet jo nähnyt mihin se on johtanut. Olen jo edeltä sen sinulle kertonut ja näen sen asian ja totuu171899Olisi kiva
Tietää, mitä oikein ajattelet minusta tai meistä? Mitä meidän välillä on? Salattua tykkäämistä, halua, himoa? Onhan tämä38891Mikä koirarotu muistuttaa kaivattuasi eniten?
Koirien piirteet muistuttavat usein ihmisten ja omistajiensa piirteitä.66860Oot mun koko maailma
Ei ole koskaan ollut ketään, joka olisi niin täydellinen minulle kuin sinä mies ❤️ Ikävöin sua🥹75794