Helsingin Sanomissa oli 27.09.2005 Annukka Oksasen tekemä juttu Tanskan harjoittamasta orjakaupasta ja kuinka orjuus auttoi Tanskaa vaurastumaan. Tanska rahtasi Afrikasta 250 vuoden ajan orjia valloittamilleen kolmelle saarelle Neitsytsaarilla. Monen Tanskalaisen sukujuuret ovatkin täältä lähtöisin ja nykyään juuriaan etsivät tanskalaiset tekevät matkoja Karibialle sukututkimus mielessään.
Vielä 1900 luvun alussa tanskalaiset toivat orjien jälkeläisiä Tanskaan ja Norjaan palvelijoikseen. Myös Norjasta löytyy näitä orjien jälkeläisiä siltä ajalta, kun Norja kuului Tanskaan.
Missähän viipyy vastaavanlainen selvitys Ruotsin harjoittamasta orjakaupasta ja kuinka se puolestaan on Ruotsia vaurastuttanut ? Eihän tässä pitäisi nykyään olla mitään salattavaa.
Vielä 1900 luvun alussa tanskalaiset toivat orjien jälkeläisiä Tanskaan ja Norjaan palvelijoikseen. Myös Norjasta löytyy näitä orjien jälkeläisiä siltä ajalta, kun Norja kuului Tanskaan.
Missähän viipyy vastaavanlainen selvitys Ruotsin harjoittamasta orjakaupasta ja kuinka se puolestaan on Ruotsia vaurastuttanut ? Eihän tässä pitäisi nykyään olla mitään salattavaa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ruotsalaiset myi Suomalaisia orjiksi.
Siksi siitä ei kirjoitella.
Ja ryssäthän eivät myyneet suomalaisia ja ruotsalaisia lapsia orjiksi isonvihan aikaan. Kasakat eivät siepanneet ketään Uumajasta tai Pohjanmaalta.
Milloin ja kenelle?
Huomasit varmaan juttua lukiessasi, että myös norjalaiset olivat osallisia orjakaupassa. He kuitenkin olivat tuolloin Tanskan alamaisia.
Eli jos Ruotsi on käynyt orjakauppaa jossakin, todennäköisyys sille, että suomalaiset ovat osallisina asiassa on erittäin suuri. Varsinkin kun Ruotsin kauppalaivastosta merkittävä osa oli Suomen puolelta. Ruotsilla ei kylläkään ollut samanlaisia orjatyövoimaa vaatineita siirtomaita kuin Tanskalla. Lisäksi Ruotsin siirtomaa-alueet siirtyivät nopeasti muiden, lähinnä Hollannin omistukseen jo 1600-luvulla. Tanskalla taas oli siirtomaita vielä 1900-luvulla.
Odotan mielenkiinnolla selvitystäsi siitä miten Lars Larsson ja Matti Laurinpoika seilasivat Afrikasta Uuteen Maailmaan orjalastiensa kanssa ja miten tämä näkyy tämän päivän Suomen ja Ruotsin kansallisvarallisuudessa. Tanskassa ja Norjassa esimerkiksi tietyt rakennukset voidaan osoittaa orjakaupan suorilla tai välillisillä (sokeri- ja alkoholiteollisuus) voitoilla rakennetuiksi.
Monin paikoin orjakauppa oli juuri se kaupankäynnin muoto joka juutalaisilta oli kielletty, esim. Louisianassa, Floridassa ja Ranskan karibialla.
Englannissa oli suurempi elinkeinovapaus, mutta juutalaisten merkitys ei ollut orjakaupassa sen merkittävämpi kuin muussakaan irtaismistokaupassa.
Käsittääkseni suomalaisten osuus orjakaupassa on ollut enimmäkseen sitä, että suomalaisia on siepattu sota-aikoina ja myyty Venäjällä eteenpäin. Sekä Isonvihan aikana 1700-luvun alussa, että 1600-luvun kahinoissa. Eri lähteiden mukaan Lähi-Itään asti.
Ruotsi käytti suomalaisia orjinaan 600 vuoden ajan. Millähän aikataululla on ajatellut korvata rahallisesti kaiken.
Suomi oli osa Ruotsia. Ei Suomi ollut sen alistetummassa asiassa kuin mikään muukaan Ruotsin maakunta. Ainoa ero on se, että Suomi on sittemmin itsenäistynyt toisin kuin muut Ruotsin maakunnat.
Vai eivät suomalaiset olleet alistetummassa asemassa. Kuinka paljon he saattoivat asioida omalla kielellään kuten ruotsalaiset kruunun alamaiset? Maaherratkin olivat usein ruotsinkielisiä. Joskin jotkut heistäkin yrittivät helpottaa kielikysymystä, mutta eivät kovin ponnekkaasti, koska muutenhan se olisi ratkaistu.
Puhutaanpa vaihteeksi kuinka arabimaat pitivät mustia orjinaan!
Orjuus kiellettiin Ruotsissa 1335 Mauno Eerikinpojan päätöksellä, määräys koski myös Suomea.
Tästä huolimatta ruotsalaiset harjoittivat orjakauppaa myyden orjia mm Karbialle.
Ruotsalaisten harjoittaman orjakaupan määräksi on arvoitu noin 9 000 orjaa.
Toiminta oli varsin pienimuotoista verrattuna toiseen Pohjoismaahan Tanskaan, minkä on arvioitu kuljettaneen noin 50 000 - 110 000 orjaa Amerikkaan.
Vasta vuonna 1847 orjuus lakkautettiin kaikissa osissa Ruotsia.
Ruotsi onnistui hankkimaan oman siirtomaan Karibialta vuonna 1784, kun Ranska myi sille pienen Saint-Barthélemyn saaren. Ruotsalaiset tekivät saarestaan vapaasataman, jonne vietiin myös orjia.
Kaikki valtiot saivat rajoituksitta ja tulleitta tuoda saarelle mustia orjia ja myydä heitä siellä.
Ranskalaiset ostivat Saint-Barthélemyn takaisin vuonna 1877.
On mahdollista myös suomalaisten osallistuneen orjakauppaan, vaikka sehän nyt on asia, millä ei ymmärrettävistä syistä haluta rehennellä, vaikka omat sukulaiset sitä joskus olisivat harjoittaneet.
Ruotsalainen orjakauppa henkilöityy vahvasti Kustaa Kolmanteen, joka halusi luoda Ruotsista uudelleen eurooppalaisen suurvallan.
1700-luvulla Ruotsi ei ollut edistyksellisten valtioiden etunenässä. Esimerkiksi Tanska määräsi orjakaupan lakkautettavaksi vuonna 1792, kun Ruotsi oli vasta aloittelemassa omaansa Karibialla. (Tosin Tanska määräsi orjakaupan lopettamiselle kymmenen vuoden siirtymäkauden, jonka aikana se toi orjia enemmän kuin koskaan.)
Minkälainen siirtomaaisäntä Ruotsi sitten oli? ”Hyvin rasistinen eikä ainakaan vähemmän rasistinen kuin muut aikakauden orjakauppaa harjoittaneet valtiot”, vastaavat Sivonen ja Aaltonen kirjassaan.
Siirtokunnan asukkaat jaettiin kolmeen kastiin: valkoisiin, vapaisiin mustiin sekä mustiin orjiin. Jaottelu oli omaksuttu alun perin ranskalaisten code noir -säännöstöstä. Vuonna 1812 saarella oli noin 5 500 asukasta, joista orjia oli noin 40 prosenttia.
Ruotsi lakkautti orjuuden Karibian saariltaan 1847. Tanska teki samoin 1848.
Karibian saaren hankintaan liittyy suomalaisia koskeva anekdootti.
Saatuaan saaren Karibialta Ruotsin hallinto lähetti seurakuntiin tiedotteen asiasta luettavaksi kansalle. Jostain syystä nimenomaan Suomessa jotkut saivat käsityksen, että Kruunu järjestäisi halukkaille kuljetuksen tälle Ruotsin paratiisisaarelle. Rauman ja Porin satamiin alkoi kerääntyä väkeä odottamaan laivoja.
Kunink. Maj:ti lähetti sitten seurakuntiin uuden, tarkentavan tiedotteen, jonka mukaan mitään kuljetusta Karibialle ei olla järjestämässä, ja kansan on palattava takaisin asumuksiinsa.
Karibian skandinaavien harjoittaman orjuuden mittakaavaa voidaan kuvata vaikkapa sillä, että Ruotsin ja Tanskan hallintoalueilla oli muutamia tuhansia orjia 1840-luvulle asti, kun samaan aikaan Venäjän tsaarien kymmenistä miljoonista alamaisista yli puolet oli orjia.
Maaorja ja orja on eri asia.
Ruotsi oli Euroopan mittakaavassa takapajuinen maa.
Lisättäköön tuohon orjaluetteloon vielä Suomen torpparit, mäkitupalaiset, huutolaiset, maattomat, loiset sekä USAn afrikkalaiset. Kuten myös Euroopan suurvaltojen siirtomaiden sadat miljoonat ihmiset.
Yleensä ottaen kyllä, mutta Venäjällä ei eroa juuri ollut.
Suomalaiset olivat Ruotsin orjia 600 vuotta.
Viljellen maitaan vapaina talonpoikina ja istuen valtiopäivillä päättämässä valtakunnan asioista. Metkaa orjuutta.
Elää veronkerääjävoutien ja mahtimiesten mielivallan alla ja sotaväen linnaleirityksen ryöstämänä (naisväki myös -raiskaamana) oli kaukana vapaudesta!Ainoa epävarma keino saada oikeutta oli matkustaa Tukholmaan vähintään puoleksi vuodeksi anomaan asian käsittelyä!Ja kuka silloin huolehti perheestä ja tilan töistä!!
Olet taas täydellisen tietämätön. Ruotsissa oli koko maassa toimiva oikeuslaitos ja maahan julistettiin naisrauha jo 1300-luvulla.
-----Viljellen maitaan vapaina talonpoikina-----
Ei vaan joko Ruotsista tulleiden aatelisten orjina tai verovoutien orjina.
------ ja istuen valtiopäivillä päättämässä valtakunnan asioista.------
Muutama nuoleskelija ehkä vailla vaikutusta kuten nyt 13 meppiämme Brysselissä.
Minäkin maksan veroja. En silti ole orja. Orjat eivät maksa veroja, koska ovat itse omaisuutta. Aateliskartanot käsittivät enimmilläänkin alle puolet Suomen viljelysmaista ja senkin vain muutaman vuosikymmenen, kunnes Kaarle XI aloitti reduktionsa.
Tämän päivän suomalaiselle on ilmeisen vaikea ymmärtää, että suomenkielinen akateeminen sivistys ja sivistyneistö on ihan aikuisten oikeesti synnytetty tähän maahan suurella työllä vasta 1800-luvun jälkipuolelta alkaen. Ruotsin kuningaskunta on toiminut ja toimii edelleen ruotsin kielellä. Nykyään sanotaan, että kaikilla ruotsalaisilla pitää olla pääsy ruotsin kieleen. Tämä on tilanne ja jotenkin vastaavalla tavalla on ajateltu ennenkin.
Eri juttu sitten, että Ruotsi järjesti suomenkieliselle vähemmistölle suomenkielisen uskonnon tekstit ja suomenkielisen alkeisopetuksen. Mutta jos suomenkielinen ruotsalainen halusi vaikkapa yliopistoon, ruotsia oli osattava. Tänä päivänä suomenkielinen suomalainen joutuu käytännössä käyttämään opinnoissaan englantia, eikä sitä pidetä mitenkään ihmeellisenä asiana.
Ja kyllä. Ruotsin parlamentissa oli 1700-luvulla merkittäviä nykyisen Suomen alueelta kotoisin olleita, mutta luonnollisesti hekin ruotsalaisia poliitiikkoja.
Omat esivanhempani ovat olleet monenlaisissa ammateissa: enimmäkseen käsityöläisiä, merenkulkijoita, sotilaita jne. Varmaankin ovat ansainneet rahansa joko myymällä työsuorituksia tai saamalla kiinteää palkkaa.
Dan Sukkerilla on varsin arveluttava historia…
Sokeria sieltä Karibialta eniten haluttiin. Sokeri oli Euroopassa kallista, mutta myös Pohjolan kansa halusi sitä. Osoittautui, että sokeriruoko ei ole ihan helpoin viljelyskasvi niillä saarilla, joita pienet pohjoiset maat olivat kyeneet hankkimaan.
Into Karibian alueisiin lopahti, kun Tanskassa ja Ruotsissa opittiin viljelemään sokerijuurikasta omilla pelloilla ja jalostamaan siitä kohtuuhintaista sokeria.