minilääkitys

Moni lääke heikentää eläkeläisen kuntoa
Rauhoittavasti vaikuttava lääke joka kolmannella 65-vuotiaalla
Monta sairautta sairastavan lääkitys voi ylittää elimistön kestokyvyn
Julkaistu: 24.3.2006 lehdessä osastolla Kotimaa





PÄIVI REPO

Huomattava osa eläkeikäisistä syö lääkkeitä, jotka heikentävät heidän toimintakykyään. Peräti 35 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä syö esimerkiksi lääkkeitä, jotka sivuvaikutuksena väsyttävät.

"Pidän suurimpana ongelmana muistihäiriöitä aiheuttavia ja rauhoittavasti vaikuttavia lääkkeitä. Kymmenientuhansien älyllistä ja fyysistä toimintakykyä heikennetään, kun lääkkeitä määrätään liian usein ja liian monelle", sanoo Turun yliopiston professori Sirkka-Liisa Kivelä.


Lääkehaitat korostuvat iän karttuessa. Elimistön toiminta hidastuu ja lääkkeet häviävät kehosta hitaammin.

"Iäkäs ei kestä samaa määrää lääkkeitä kuin työikäinen", Kivelä muistuttaa.

Iäkkäillä on kuitenkin eniten lääkkeitä, koska sairauksiakin on paljon. Kotona asuvilla yli 75-vuotiailla on keskimäärin yli seitsemän eri lääkettä, laitospotilailla kymmenen.

Lääkkeet on määrätty sinänsä suositusten mukaan, mutta yhdessä niistä voi tulla kuorma, joka suistaa iän myötä haurastuneen elimistön tasapainosta. Suomalaistutkimus totesi pari vuotta sitten, että peräti joka kymmenes iäkkäiden saama lääkeresepti onkin itse asiassa sopimaton.


Haitat ilmenevät vanhuksilla eri tavoin kuin työikäisillä. Ne voivat näyttäytyä käytöshäiriöinä, ahdistuksena tai vaikkapa tapaturmina.

"Jos vanhuksella ilmenee yllättäviä oireita, pitää miettiä, voiko lääke olla syy", Kivelä kehottaa.

Usein lääkehaittaa ei kuitenkaan hoksata, vaan sitä hoidetaan toisella lääkkeellä. Samantyyppiset lääkkeet tehostavat toistensa haittavaikutuksia, eikä yksi plus yksi ole kaksi vaan neljä, Kivelä kuvaa. Haitat lisääntyvät, hyödyt eivät.

Koituvia kuluja ei ole laskettu, mutta lista on mittava: Joka kolmas lonkkamurtuma ainakin osittain ja joka kolmas kaatumistapaturma.

Sekä sekavuus: "Sairaalahoitoa vaativan sekavuuden takana on usein lääkehaitta."


Elimellisten tautien hoidon lisäksi ikääntyville määrätään huolestuttavan paljon keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Niillä lievitetään kipuja, nostetaan mielialaa ja helpotetaan nukahtamista.

Joukossa on opioidien, psykoosilääkkeiden, bentsodiatsepiinien ja suuta kuivattavien antikolinergisisten lääkkeiden kaltaisia valmisteita, joista koituu vanhuksille paljon haittoja. Niiden määräämistä pitäisi välttää, mutta käyttö on yleistä.

Keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä on kahdella kolmesta kotona asuvasta yli 75-vuotiaasta. Monella on useita valmisteita. Kolmea tai vielä useampaa psyykenlääkettä syö joka toinen laitosvanhus ja joka kuudes kotona asuva, vaikka kahden pitäisi olla maksimi.

Rauhoittavia bentsodiatsepiineja määrätään suorastaan ennätystahtia, sanoo Kuopion yliopiston tutkimusjohtaja, geriatri Sirpa Hartikainen: "75 vuotta täyttäneet käyttävät Ranskassa eniten bentsodiatsepiineja, Suomi on seuraavana."


Tahti on huolestuttava, sillä bentsodiatsepiinit kertyvät hidastuneeseen elimistöön. Illalla otettu pitkävaikutteinen pilleri säilyy elimistössä viikon.

Käytön pitäisi myös rajoittua pariin viikkoon, mutta se jatkuu usein vuosia. "Pitkäaikainen käyttö on suuri riippuvuusongelma", Kivelä huomauttaa.

"Näyttö haitoista on selkeä: kaatumisia, muistihäiriöitä. Yli 65-vuotiaiden toimintakyky heikkenee selvästi."

Lisää aiheesta:
"Nyt on asiat ihan hyvin" (24.3. 00:00)

Vältettäviä lääkkeitä (24.3. 00:00)

Tulosta juttu Lähetä linkki
Helsingin Sanomat