verottajan sudenkuoppa

..ja käsittääkseni asia on oikein ymmärretty.

"Missä on mainitun säännöksen ratio??? (Ehkä vastaus löytyy hallituksen esityksestä, johon en ole ehtinyt tutustua.) Osaako joku kertoa?"
En kovinkaan tyhjentävästi, sen verran mitä HE:stä vähän vilkaisin, niin näyttää että lyhyesti sanottuna kyse on ollut tästä veropohjan suojelemisesta.

A, Eli verotuksessa on periaatteessa kaksi osapuolta, joilla yleensä on vastakkaiset intressit. Eli on veronmaksaja, jonka intresseissä on saada vero mahdollisimman pieneksi tai mieluimmin päästä kokonaan eroon koko verosta, ja sitten on tämä veronsaaja, jonka intresseissä on taas pitää verotaso ennakoidussa, ja pitää veropohja, eli ne tulot joista veroa maksetaan, mahdollisimman laajoina ja yhtenäisinä.

Jos tuota esimerkkisi tapausta katsotaan pelkästään veronmaksajan näkökulmasta, niin siinä ei ole mitään järkeä. Mutta jos katsotaan asiaa veronsaajan näkökulmasta, niin tilanne on toinen, eli perimmiltään syyt taitavat olla nämä kuuluisat fiskaaliset, eli tarvitaan rahaa.

Itseasiassa jos tilanne olisi se, että myös alihintaisessa luovutuksessa saisi koko hankintahinnan vähentää, niin tällöin tietenkin kannattaisi myydä hankintahintana olevalla 50 000 eurolla, jolloin lahjan arvo nousisi 20 000 euroon. Tällöin myyjän ei tarvitsisi maksaa ollenkaan luovutusvoittoveroa, koska luovutusvoittoa ei synny. Eli verrattuna esimerkkisi alle 75 prosentin kauppaan, verottajalle tulisi takkiin laskennallinen luovutusvoittovero eli 4192 euroa. Verottajan tappiota kompensoisi hieman kasvanut lahjavero, eli 1790 tai 3580 euroa. Toisenkin veroluokan kohdalla veronsaajalle syntyisi silti n. 3600 euron tappio saamatta jääneistä verotuloista.

B, Lisäksi tässä asiassa tulee ongelmaksi tämä vero-oikeuteen omaksuttu neutraalisuusperiaate, joten esim. tämän tapauksen kohdalla esitöissäkin mainittu lähtökohta on, ettei verotuksellisesti saa olla merkitystä, tehdäänkö kyseessä oleva kauppa ja lahjoitus erikseen vai yhdessä. Toisin sanoen ei tule suosia menettelyjä, jonka ainoa peruste on verotuksen välttäminen tai pienentäminen.


C. Periaatteessa kyse ei ole tuosta rajalukuarvosta sinänsä, sillä samanlaiseen tilanteeseen jouduttaisiin vaikka luku olisi 70 tai 80. Ongelma lähtee siitä, että näitä lukuja tulkitaan hyvin tiukasti, että saataisiin yhdenmukainen käytäntö verotukseen eri puolilla Suomea, ja myös varsin erilaisiin verotustilanteisiin. Tiedän että periaatteessa moni verottaja haluaisi tapauskohtaisempaa joustoa, (järjenkäyttöä) tuohon tiukkaan prosenttirajaan, mutta veronsaajan edustajina olevat veroasiamiehet ovat aina säännönmukaisesti saaneet nämä päätökset kumotuksi.

D, Mitä tuohon verotukselliseen käypään arvoon tulee, niin kiinteistöissä ja arvopapereissa se on varsin lähellä todellista arvoa, tosin yleensä aina kuitenkin hieman alempi. Irtaimessa omaisuudessa se on yleensä aina n. neljänneksen alempi todellista kaupallista arvoa, eli kyllä se nyt kuitenkin hieman pehmentää verotusta.

E, Tämä alihintaisen luovutuksen verokohtelu on kuitenkin sen verran spesiaali aihe, ettei omalla lyhyehköllä verottajan uralla tullut yhtään kertaan oikeassa elämässä vastaan. Opinnoista minulle on kuitenkin jäänyt sellainen hämärä muistikuva, että nämä alihintaiset kaupat olivat laman jälkeen varsin suosittu työkalu talousrikollisilla ja muilla hieman puolivillaisilla yrittäjillä, joille siitä tuli useista pöytälaatikkoyrityksistä muodostuneisiin "pikku konserneihin" turhankin tehokas ase verosuunnitteluun ja vähän muuhunkin.

No nyt ainakin oli asiallinen vastaus vai onko niksutin eri mieltä?

C.E. kirjoitti:

..ja käsittääkseni asia on oikein ymmärretty.

"Missä on mainitun säännöksen ratio??? (Ehkä vastaus löytyy hallituksen esityksestä, johon en ole ehtinyt tutustua.) Osaako joku kertoa?"
En kovinkaan tyhjentävästi, sen verran mitä HE:stä vähän vilkaisin, niin näyttää että lyhyesti sanottuna kyse on ollut tästä veropohjan suojelemisesta.

A, Eli verotuksessa on periaatteessa kaksi osapuolta, joilla yleensä on vastakkaiset intressit. Eli on veronmaksaja, jonka intresseissä on saada vero mahdollisimman pieneksi tai mieluimmin päästä kokonaan eroon koko verosta, ja sitten on tämä veronsaaja, jonka intresseissä on taas pitää verotaso ennakoidussa, ja pitää veropohja, eli ne tulot joista veroa maksetaan, mahdollisimman laajoina ja yhtenäisinä.

Jos tuota esimerkkisi tapausta katsotaan pelkästään veronmaksajan näkökulmasta, niin siinä ei ole mitään järkeä. Mutta jos katsotaan asiaa veronsaajan näkökulmasta, niin tilanne on toinen, eli perimmiltään syyt taitavat olla nämä kuuluisat fiskaaliset, eli tarvitaan rahaa.

Itseasiassa jos tilanne olisi se, että myös alihintaisessa luovutuksessa saisi koko hankintahinnan vähentää, niin tällöin tietenkin kannattaisi myydä hankintahintana olevalla 50 000 eurolla, jolloin lahjan arvo nousisi 20 000 euroon. Tällöin myyjän ei tarvitsisi maksaa ollenkaan luovutusvoittoveroa, koska luovutusvoittoa ei synny. Eli verrattuna esimerkkisi alle 75 prosentin kauppaan, verottajalle tulisi takkiin laskennallinen luovutusvoittovero eli 4192 euroa. Verottajan tappiota kompensoisi hieman kasvanut lahjavero, eli 1790 tai 3580 euroa. Toisenkin veroluokan kohdalla veronsaajalle syntyisi silti n. 3600 euron tappio saamatta jääneistä verotuloista.

B, Lisäksi tässä asiassa tulee ongelmaksi tämä vero-oikeuteen omaksuttu neutraalisuusperiaate, joten esim. tämän tapauksen kohdalla esitöissäkin mainittu lähtökohta on, ettei verotuksellisesti saa olla merkitystä, tehdäänkö kyseessä oleva kauppa ja lahjoitus erikseen vai yhdessä. Toisin sanoen ei tule suosia menettelyjä, jonka ainoa peruste on verotuksen välttäminen tai pienentäminen.


C. Periaatteessa kyse ei ole tuosta rajalukuarvosta sinänsä, sillä samanlaiseen tilanteeseen jouduttaisiin vaikka luku olisi 70 tai 80. Ongelma lähtee siitä, että näitä lukuja tulkitaan hyvin tiukasti, että saataisiin yhdenmukainen käytäntö verotukseen eri puolilla Suomea, ja myös varsin erilaisiin verotustilanteisiin. Tiedän että periaatteessa moni verottaja haluaisi tapauskohtaisempaa joustoa, (järjenkäyttöä) tuohon tiukkaan prosenttirajaan, mutta veronsaajan edustajina olevat veroasiamiehet ovat aina säännönmukaisesti saaneet nämä päätökset kumotuksi.

D, Mitä tuohon verotukselliseen käypään arvoon tulee, niin kiinteistöissä ja arvopapereissa se on varsin lähellä todellista arvoa, tosin yleensä aina kuitenkin hieman alempi. Irtaimessa omaisuudessa se on yleensä aina n. neljänneksen alempi todellista kaupallista arvoa, eli kyllä se nyt kuitenkin hieman pehmentää verotusta.

E, Tämä alihintaisen luovutuksen verokohtelu on kuitenkin sen verran spesiaali aihe, ettei omalla lyhyehköllä verottajan uralla tullut yhtään kertaan oikeassa elämässä vastaan. Opinnoista minulle on kuitenkin jäänyt sellainen hämärä muistikuva, että nämä alihintaiset kaupat olivat laman jälkeen varsin suosittu työkalu talousrikollisilla ja muilla hieman puolivillaisilla yrittäjillä, joille siitä tuli useista pöytälaatikkoyrityksistä muodostuneisiin "pikku konserneihin" turhankin tehokas ase verosuunnitteluun ja vähän muuhunkin.

No nyt ainakin oli asiallinen vastaus vai onko niksutin eri mieltä?

Lue lisää

En ole eri mieltä siitä, että vastauksesi nyt oli asiallinen ja valaiseva.

nix nax kirjoitti:

En ole eri mieltä siitä, että vastauksesi nyt oli asiallinen ja valaiseva.

" 'Tis not ungood. "

Miten hauskan labiili kiitos.

"Ceterum censebam, caveat emptor esse..."

Q.n.E.D. kirjoitti:

" 'Tis not ungood. "

Miten hauskan labiili kiitos.

"Ceterum censebam, caveat emptor esse..."

Asiallinen vastaus puoli-asialliseen kysymykseen.

Kysymys:
"No nyt ainakin oli asiallinen vastaus vai onko niksutin eri mieltä?"

Vastaus:
"En ole eri mieltä siitä, että vastauksesi nyt oli asiallinen ja valaiseva."

Kyseessä siis oli ensisijaisesti vastaus ("oli asiallinen"), mutta voihan sen kiitokseksikin ("valaiseva") tulkita.