Miten murhaajan mieli

joka oli vähän elämässä hairahdellut, kerran osuvasti tokaisi omat ajatuksensa "Ensimmäinen tappo vähän v.....i, tai ei nyt sekään niin mutta se kakku minkä antoivat perkuleet. Toinen lätki eka kun vierasta sikaa ja kun vähän keklulla sohaasin niin eikös se mennyt ja kuollut, eikä juuri mitään vähennyksiä annettu. Muut oli sitten jo enemmän vahinkoja".

Elikkäs jos näin sanailee, niin kai siinä kiteytyy se perinteinen suomalainen henkirikos joista 90% on päissään tehtyjä saman ryyppyporukan jäsenen puukotuksia. Homma on vähän kuin työtapaturma, jossa ketuttaa istuminen eikä itse teko. Knoppia muuten, että se sama klassinen syy siellä taitaa komeilla vieläkin kiistatta yleisimpänä syynä MIKSI Suomessa pääsee hengestään, eli sota syttynyt liittyen pulloon, yleensä sen omistukseen. Liian pitkän huikan takia on tässä maassa monta hautaa kaivettu ja lisää kaivetaan koko ajan...

Tuskinpa se tuollainen perus Arska tökkää Masan moralla hengiltä ja istuu 8 vuotta, ensikertalaisena puolet, nyt niin suuresti korkkaantunutta alan miestä haittaa.

Ei kukaan pääse toisen pään sisää.

On vain kestävinään. Tutkimusten mukaan murhamiehet nukkuvat huonosti, sen sijaan varkaitten uni on kuin pikkulapsilla (puhdas omatunto)?
Ihminen kyllä kykenee "unohtamaan" rikkomuksensa tavallaan kuin Raskolnikov rikoksessa ja rangaistuksessa. (suosittelen kaikille kesälukemiseksi).
Murhaaja kärsii tekemäänsä tekoa varmasti, yrittää vain usein olla "kovis".
Verratkaa sotilaitten kertomuksiin.
Tunnen muutaman tapon tehneen ihmisen (he kärsivät). Ainuttakaan murhaajaa en ole tavannut "feis tu feis".

Minä olen miettinyt MINUA paljon
paljon enemmän kuin ketään muuta
Tuskaa polttavaa olen ottanut kännin illoin
miettinyt sinua silloin
enemmän kuin Teitä kahta muuta.

Minä en muistanut yhtään mitään
niin kun en muistanut juuri ketään
Minä olen muistanut kauniina kuvina
kalastajat muistanut pelastavina uninina

Minä olen muistanut
sinun kipusi kiivaana sielussain
korkannut yössä vain

Minä olen valvonut tuhat yötä
tehnyt työtä tyhjää niin kuin Sinä kuolemaa
Grilliä polttavaa olen hönkinyt näillä teillä
elämäni kintereillä skålannut eteenpäin

Minä olen muistanut olla muistamatta
Teidän kipua kiivasta surematta
valona yössä vain

Kait se on tapauksen mukaan. Jotkut ryyppäävät itsensä hengiltä, jotkut jatkavat entistä elämäntyyliään, koska "kaikki on kuitenkin jo pilalla" ja saattavatpa syyllistyä veritekoihin uudelleenkin - pahoinpitelyihin ainakin.

Mutta jos puhutaan tästä Bodominjärven kolmoismurhaajasta, niin hänellä ei ole minkäänlaisia tunnonvaivoja ollut koskaan. Hän on päivänselvästi psykopaatti, oikein tyyppiesimerkki sellaisesta, ja lisäksi järjenjuoksultaan sen verran jähmeä, että se on aikaan saanut tunnottomuuden lisäksi jonkinlaista sairaan typerää ylpeyttä tekosistaan.
Akkansa ja kenties muukin lähisuku (samanlaista sakkia nekin) on kuitenkin saanut joten kuten pidettyä tämän ääliön turvan soukemmalla, kunnes sitten ääliö kuvitteli tekojen jo lain edessä vanhenneen, ja kun viinakin maistui aina vain paremmin, niin eikös vain ryhtynytkin mölöttämään juttuansa julki...
Loput tiedetään, ja kylläpä nyt onkin turpa soukemmalla, ja äijä akkansa hevostallissa paskanluojana...

riippuu ihmisestä ja teon tyylistä.

mutta riippuu varmaan tekijästä ja motiivista.

Jos tekijä katsoo uhrin pilanneen oman elämänsä tahallisesti niin ei hän tunne syyllisyyttä samalla tavalla kuin vahingossa kuoleman aiheuttanut.

Elämää on vain jatkettava, ellei tapa itseään samalla. Voi myös olla että kyseessä on suurtakin syyllisyyttä tunteva tekijä, joka provosoitui liikaa tai oli sellaisessa mielentilassa että teko tapahtui ennalta harkitsematta esim. kiusattu kääntyy aggressiviseksi 8-10 kk kulutta ja voi olla vaarallinen n. 2-3 vuoden päästä nykyään kulttuurin amerikkalaistumisen myötä eli luullakseni uusia Auvisia tulee väistämättä...

Lauerman lausuntoja ja mielipiteitä asiasta niin voit käsittää, että ihmismieli pystyy sysäämään mielestä pois vaikka murhan/tapon jne...
Eikä tarvitse olla psykopaatti vaan normaali ihminen.
Noin on pienemmissäkin väärissä teoissa ja synneissä. Jokainen käyttää psyykkisiä puolustusmekanismeja selvitäkseen elämässä ja selvitäkseen erilaisista vaikeuksista ja pulmista. Niin myös murhaaja/tappaja/surmaaja.

Kuvitellaan tilanne, että olet tappanut pikaistuksissa jonkun joka on saanut sinut ensin suunnattoman vihan valtaan. Sinä kadut, mutta et voi saada tekoa tekemättömäksi. Alat käsitellä tappoasi ja toteat, että mutta sehän itse kerjäsi sitä, yllytti jne...siitä sai mitä halusi. Eli järkeistät teon itsellesi.

Kuvitellaan tilanne vielä niin pitkälle, että sinua ei epäillä koko taposta/teosta. Päätät pitää linjan, että et tunnusta ja olet asiasta hiljaa. Vuodet kuluu ja asia alkaa tuntua vuosien päästä pahalta unelta. Et usko enää itsekään että olet syyllistynyt tappoon...eli pahaa unta vain...

Murhaajaa tai tappajaa ei tunnista päältäpäin. Hän elää vieressämme ja on työtoveri tai naapuri. Arvioiden mukaan vapaalla jalalla ilman tuomiota tai paljastumista on lukuisa joukko ihmisiä, eikä heitä uhkaa mikään. Suomessa on paljon selvittämättömiä surmatöitä ja myös niitä kuolintapauksia, joita ei ole osattu edes epäillä surmiksi. Tekijät eivät paljastu koskaan ja elävät normaalia elämää.