European round table

Suurteollisuudenharjoittajien eurooppalainen pyöreän pöydän järjestö.

Kun aikaisemmin Suomessa itsenäisesti päätetyt sosiaaliturvaa ym. koskeneet säädökset EU:n määräysten mukaan on "harmonisoitu", yhdenmukaistettu, samansisältöisiksi EU:n säädösten kanssa - jotka on laadittu suurliike-elämän tuottavuusetuja silmällä pitäen - tuloksena oli lainsäädännön muuttuminen palkansaajien, eläkeläisten ja yleensä tavallisten kansalaisten kannalta aikaisempaa huonommaksi ja epäedullisemmaksi.

Yhdenvertaisuusperiaatteesta luopuminen ja yhden ryhmän etujen lisääminen ei voi tapahtua muutoin kuin muiden asemaa ja etuja heikentämällä.

Nämä tosiasiat, joista maan hallitus ja muut EU-jäsenyyttä ajaneet tahot tietoisesti vaikenivat tai käänsivät propagandassaan päälaelleen, ovat seurausta siitä, että EU toteuttaa eurooppalaisten suuryritysten etujen mukaisia tavoitteita siten, kuin nämä haluavat.

EY/EU:n perustoimintalinjasta politiikan kulissien takana päättämään ja sitä ohjaamaan perustettiin vuonna 1983 Suurteollisuudenharjoittajien eurooppalainen pyöreä pöytä -järjestö, ERT. http://www.ert.be/

Maan hallitus, puolue- ja ay-johtajat sekä niitä myötäilevät tiedotusvälineet ovat pyrkineet pitämään kansalaiset tietämättöminä "Suurteollisuudenharjoittajien eurooppalaisen pyöreän pöydän" olemassaolosta ja keskeisestä vaikutusvallasta, jotta kansalaisille ei muodostuisi selkeää kuvaa siitä, keiden etujen ajamisesta EU:ssa on viime kädessä kysymys.

Yhdysvalloista lainatun mallin mukaisesti muodostetun ERT:n perustivat läntisen Euroopan 27 mahtavimman yrityksen johtajat. Nykyään sen jäsenmäärä on lähes kaksinkertainen.

Eurooppalaisten suuryritysten johtajat olivat käyneet kärsimättömiksi 1970-luvun lopulla, sen jälkeen kun toista maailmansotaa seurannut pitkä vauhdikkaan taloudellisen nousun kausi oli päättynyt ja ponnistelut laajan yhteisen kotimarkkina-alueen luomiseksi Länsi-Eurooppaan olivat pysähtyneet.

Eurooppalaisten suuryritysten johtopiireissä niiden todettiin joutuneen heikompaan kilpailuasemaan kuin amerikkalaiset ja japanilaiset suuryhtiöt ja katsottiin sen vuoksi välttämättömäksi yhdistää voimat näiden Euroopan ulkopuolisten kilpailijoiden muodostamaa uhkaa vastaan.

Eurooppalaisen mittapuun mukaiset suuryritykset ovat amerikkalaisiin jättiyrityksiin verrattuna vain keskikokoisia. Philips on vain puolet Hitachista ja ABB kolmannes General Electricista samoin kuin Siemens IBM:sta jne.

Tämän amerikkalaisiin ja japanilaisiin kilpailijoihinsa verrattuna pienen kokonsa lisäksi eurooppalaisilla suuryrityksillä oli muitakin ongelmia: ne pitivät kasvunsa esteenä liian suppeita ja heterogeenisia kotimarkkinoita sekä työntekijöiden liian korkeaa palkkaa ja muita etuja.

ERT tarvittiin eurooppalaisten suurteollisuuden johtajien ja suuromistajien etujen valvojaksi huolehtimaan edellä mainittujen epäkohtien korjaamisesta sekä siitä, että EY/EU:n organisaatio ja käytännön toiminta vastaisivat suuryritysten ja niiden pääomistajien tarpeita ja toivomuksia.

Kun EU on rakennettu ja toimii eurooppalaisten suuryritysten etujen mukaisesti, se ei voi ottaa toiminnassaan ensisijaisesti eikä keskeisesti huomioon muiden yhteiskuntapiirien etuja.

Siltä huomattavalta osin, jolta suuryritysten ja niiden suuromistajien edut ovat palkansaajien, pienyrittäjien ja tavallisten eläkeläisten etujen kanssa ristiriidassa, EU on sisäisten, todellisten valtasuhteittensa vuoksi ensiksi mainittujen puolella viimeksi mainittuja vastaan.

Tämän tosiasian peittäminen ja totuutta vastaamattoman myönteisen vaikutelman luominen EU:n jäsenyydestä, sen perimmäisistä pyrkimyksistä, rakenteesta ja toimintaperiaatteista on ERT:n ja sen ohjauksessa olevien tahojen ja tiedotusvälineiden harjoittaman europropagandan päätavoite.

Tietyistä tosiasioista vaikenemalla sekä totuudenvastaisia ja vääristeleviä väitteitä toistamalla on myös suomalaisia tarkoitus suggeroida puolue-, raha- ja mediavallan liiton EU-politiikan taakse.

Aloitteen ERT:n perustamisesta teki Fiatin Agnelli ja EY-komission silloinen puheenjohtaja Etienne Davignon. Ensimmäinen puheenjohtaja oli ruotsalainen Pehr Gyllenhammar, joka oli 1980 vaatinut maassaan rakennemuutosta, yhteiskunnan voimavarojen jakoa vientiteollisuuden etujen hyväksi.

Suomessahan saman esitti 1985 Nokian pääjohtaja Kari Kairamo, joka ainoana suomalaisena oli hyväksytty ERT:n jäseneksi. Tällä hetkellä suomalaisia jäseniä on kaksi, Nokian Ollila ja Stora Enson Härmälä.

Holkerin sinipunahallituksen, poliittisen oikeiston ja sosiaalidemokraattien ensimmäisen Suomessa yhdessä muodostaman hallituksen julistama, mutta kansalaisille epäselväksi jäänyt tavoite "hallitun rakennemuutoksen" toteuttamisesta suomalaisessa yhteiskunnassa oli sama, jonka ERT asetti vuonna 1986 pohjustamaan Euroopan yhteisön sisämarkkinoiden aikaansaamista.

Siitä, että juuri tästä oli "hallitussa rakennemuutoksessa" kysymys, Holkerin hallituksen taholta vaiettiin visusti.

Tämä selittyy sillä, että ERT:n kaavailujen etenemistä myös Suomessa helpotti olennaisesti se, että myös täällä merkittävien puolueiden johtajat ja valta-asemiin nousseen poliitikot olivat jo pitkään olleet läheisessä yhteistyössä talouselämän, teollisuuden, pankkien ja rakennusliikkeiden johtopiirien kanssa.

He olivat tottuneet toimimaan näiden toivomalla tavalla ja luottamaan siihen, että vastavuoroisesti heidän vaalikulunsa ja muut vastaavat tarpeensa tulivat hoidetuiksi muusta kuin asianomaisen omasta lompakosta.

ERT oli ensimmäisenä toimenpiteenään laatinut muistion Länsi-Euroopan taloudellisen kehityksen ohjaamisesta. Se oli jo muutamia viikkoja sen jälkeen valmis esiteltäväksi Stuttgartissa pidetylle EY-ministerineuvoston kokoukselle.

Tämän kirjelmän esitti EY:n komissio, sillä sen todellinen tekijä oli "yhteisen edun nimessä" tarkoituksenmukaista salata.

Tämän jälkeen ERT laati jatkuvasti komission käyttöön yhä uusia asiakirjoja, joiden sisältö tuli komission esityksinä ministerineuvoston ja siten EY:n päätöksiksi.

ERT:n vuonna 1986 laatiman rakennemuutosohjelman mukaan Euroopassa oli maanosassa toimivien yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi maailmanmarkkinoilla alennettava palkkoja ja julkisia menoja.

Lakisääteisistä minimipalkoista ja työpalkkoja koskevista keskitetyistä sopimuksista oli luovuttava. Palkkaeroja oli voitava lisätä.

Erityisesti nuorille työntekijöille maksettavia palkkoja oli alennettava.

Yritysten oli voitava korvata pysyviä työsuhteita tilapäisillä.

Normaalin työpäivän käsitteestä oli luovuttava ja tehtävä mahdolliseksi soveltaa muunlaisia työaikoja.

Wisse Dekker kiteytti ERT:n rakennemuutoksen perustelut toteamukseensa, jonka mukaan EY-poliitikkojen oli vähennettävä työntekijöiden nauttimaa sosiaaliturvaa. Näin sen vuoksi, että sosiaalikustannukset olivat Euroopassa suhteellisesti noin kolminkertaiset verrattuina kilpaileviin yrityksiin Yhdysvalloissa ja Japanissa.

Tämän jälkeen ERT laati suunnitelman, jonka mukaan EY-maiden omat kansalliset valuutat olisi poistetava ja perustettava eurooppalainen rahaliitto, jolloin EY-mailla olisi yksi ja yhteinen valuutta ja keskuspankki.

Yhteisestä EY-valuutasta järjestö oli tehnyt ensimmäisen ehdotuksensa perustamisvuonnaan 1983. Suunnitelma otettiin käsiteltäväksi Hannoverissa kesäkuussa 1988 järjestetyssä EY:n huippukokouksessa.

Seuraavana vuonna itse "Union Jacques" Delors esitti rahaliiton perustamiseen tähtäävien valmistelujen pohjaksi ERT:n tekemän sisältöisen ehdotuksen.

Klubi vaati EY-maiden omat kansalliset valuutat korvaavan yhteisen valuutan käyttöön ottamista viimeistään vuonna 1998.

ERT:n EY:ssä valmisteltavana ollut esitys yhteiseen valuuttaan siirtymisestä on merkinnyt toteutuneena sitä, että Suomesta hävisi oma valuutta, vuonna 1865 taistellen saavutettu Suomen Markka. Eihän toisaalta Neuvostoliitossakaan voitu ajatella käytettävän erilaisia rahayksiköitä eri jäsenmaissa. Taistelu omasta rahasta ja itsenäisestä rahapolitiikasta ei ole päättynyt eikä ole turha.

Samalla kun ERT vaati EY-maiden kansallisten valuuttojen korvaamista yhteisellä valuutalla, se teki toisen myös Suomea koskevan esityksen, jonka toteuttamistoimiin klubi vaati ryhdyttäväksi välittömästi. Se ehdotti, että EY:tä oli mitä pikimmin laajennettava EFTA:n seitsemällä jäsenmaalla.

Järjestön vaatimukset sisältävässä raportissa ERT:n suuryritysjohtajat esittivät joukon toimenpiteitä vuonna 1983 ehdottamiensa, pitkälle valmisteltujen EY:n sisämarkkinoiden toteuttamiseksi. Eräs niistä oli EY:n ja EFTA:n välisen Euroopan talousalueen muodostamiseksi solmittavan sopimuksen aikaansaaminen nopeasti ensimmäisenä askeleena EFTA-maiden EY-jäsenyydelle.

European round table on EU:n todellinen vallankäyttäjä sen virallisten toimi- ja päätöksentekoelinten takana. Erityisen läheiset ja kiinteät suhteet vallitsevat EU:n komission sekä ERT -järjestön välillä. Kaksi komission jäsentä oli mukana jo järjestöä perustettaessa. EU:n komission puheenjohtaja Delors osallistui usein järjestön kokouksiin, jotka pidetään komission päämajassa Brysselissä.