Ovela jänis....

Metsässä kiiri huhu, että karhu on tehnyt Kuoleman Listan.
Muut eläimet vapisivat pelosta.

Susi meni koputtamaan karhun ovelle.
"Sisään!"
"Anteeks, että mä häiritsen..."
"Niin?"
"...Mutta mä kuulin, että sä olisin tehnyt Kuoleman Listan.
Onkse totta?"
"On."
"Aijaa," susi vaikersi ja hieroi käsiään yhteen.
"Tuota, voisitsä katsoa onko mun nimi siinä?"
"Käyhän se," karhu murisi, avasi paperikäärön ja löysi suden nimen sieltä.
"Voi ei, voi ei," susi jo melkein itki. "Olisiko tuota mitenkään
mahdollista,
että mä kävisin kotona hyvästelemässä vaimon ja lapset?
Mä tulisin kyllä takaisin."
"No mikä ettei," karhu suostui.
Susi meni kotiin, perhe itki ja jätti jäähyväiset.
Sen jälkeen susi meni takaisin karhun luo, joka söi suden.

Peura meni koputtamaan karhun ovelle.
"Sisään!"
"Anteeks, että mä häiritsen..."
"Niin?"
"...Mutta mä kuulin, että sä olisin tehnyt Kuoleman Listan.
Onkse totta?"
"On."
"Aijaa," peura vaikersi ja hieroi käsiään yhteen.
"Tuota, voisitsä katsoa onko mun nimi siinä?"
"Käyhän se," karhu murisi, avasi paperikäärön
ja löysi peuran nimen sieltä.
"Voi ei, voi ei," peura jo melkein itki.
"Olisiko tuota mitenkään mahdollista,
että mä kävisin kotona hyvästelemässä vaimon ja lapset?
Mä tulisin kyllä takaisin."
"No mikä ettei," karhu suostui.
Peura meni kotiin, perhe itki ja jätti jäähyväiset.
Sen jälkeen peura meni takaisin karhun luo,
joka söi peuran.

Vähitellen metsä alkoi hiljetä
eikä siellä ollut enää kovinkaan paljon elämää.

Eräänä päivänä jänis päätti poiketa karhun luona.
"Sisään!"
"Anteeks, että mä häiritsen..."
"Niin?"
"...Mutta mä kuulin, että sä olisin tehnyt Kuoleman Listan.
Onkse totta?"
"On."
"Aijaa," jänis vaikutti kiinnostuneelta.
"Tuota, voisitsä katsoa onko mun nimi siinä?"
"Käyhän se," karhu murisi, avasi paperikäärön
ja löysi jäniksen nimen sieltä.
"No voihan," jänis totesi.
"Olisiko tuota mitenkään mahdollista, että sä pyyhkisit
mun nimen pois sieltä?"
"No mikä ettei," karhu suostui.