Pikku-pirpana

Vapaa kuvaus

Pieni taivaankannen maalari.

Aloituksia

125

Kommenttia

16105

  1. Siellä ollaan kipeänä kanssa.
    On mulla vielä kaurapuuroa, mitä voin keittää. Tosin ensin pitäisi jaksaa pestä kattila sitä varten.

    No huomenna jo varmasti paremmin. Aina kun yhdestä päivästä selviää, niin se on askel parempaan.
  2. No ei ole asiaa nokkaansa pistää ulos.
    Mulla ei ole ruokaa ja roskikset pursuaa jo yli äyräiden. Josko huomenna olisi kunnossa ja pystyisi edes kaupassa käymään.

    Tähän ei voi muuta kuin todeta, että elämä on.
  3. Muistaakseni se oli, että kuusi prosenttia maailman väestöstä ei saa ollenkaan puhdasta vettä. Ja se on paljon kahdeksasta miljardista. Ihmisiä kuolee veden puutteeseen ja meillä huuhdellaan paskaa viemäriin juomakelpoisella vedellä.

    Siinä olemme tosiaan siunattuja.
  4. Hei just noin se menee. Ja työpäivät ei ole niin pitkästyttäviä kun on jotakin tekemistä.

    Mulla ei ole juuri mitään yhdistäviä tekijöitä osastoni työkavereiden kanssa,nii ei jaksa jauhaa paskaakaan. Suurin osa kun on sellaisia kolmekymppisiä lellimiehiä. Ihan turhaa populaa.. pääasiallinen työtehtävä töiden välttely.

    Rajusti sanottu, mutta totta. Työnjohto joutuu paimentamaan niitä kuin karitsalaumaa. Eikä auktoriteetti riitä millään..
  5. Mutta sairastu siellä tai tee lapsia.. sit ei rahasi riitä.. joten pidä tunkkis.
  6. Juu.. minä pyydän yleensä töitä muilta osastoilta jos hommat loppuu. Yleensä jostakin päin taloa on hommia löytynyt. Ja syssyllä kun oli tosi hiljaista .. pidin talvilomani pois kun ei ollut hommia.

    Aina tekevälle töitä löytyy. Näin uskon.
  7. Mutta kun pitää kakkesta valittaa ja aina saada enemmän ja parempaa. Mikään ei riitä.

    Suomessa asiat todellakin on hyvin. Todella hyvin. Niin yhteiskunnallisesti kuin ihan geologisestikin.
    Ei ole maanjäristyksiä, hurrikaaneja ja tappotulvia. Talvi tappaa vieraslajit ja tänne ei pääse pesiytymään myrkyllisiä elikoita tai hyönteisiä. Kuivuudesta ei tarvitse kärsiä, nälkään ei kuolla..

    Me olemme yksi maailman onnekkaimmista ihmisistä. Ja yhteiskuntamme on yksi toiminnallisin ja toimivin.
  8. Juu. Toi on yksi meitä yhdistävä tekijä. Työmoraali.

    Mä en käsitä ihmisiä, jotka pystyvät välttelemään töiden tekemistä päivät pääksyten. Ihmettelen suuresti että työnantaja katsoo sellaista läpi sormien. Vai onko se sitten sokeutta vai ihan munattomuutta.. mene ja tiedä.
  9. Näin. Todellakin riippuu paljolti millaista seuraa hakee.

    Mutta anonyymin tulee ensin tulla tunnistettavaksi joko rekkautumalla tai jos sitä ei halua tehdä, niin allekirjoituksella. Se on ensimmäinen askel. Siitä voi tutustuminen alkaa.
  10. Kyllä täältä toiset ovat seuraakin saaneet.
    Yleensä se tapahtuu tutustumisen kautta. Pitkällinen prosessi. Mutta ei tämä mikään senssipalsta ole.
  11. Aitoja ihmisiä on hyvin vähän. Ja sitäkin vähemmän on aitoja ja välittömiä. Ja siihen kun laitetaan vielä rehellisyys...

    No minä kiinnostuin siitä sinun listastasi.. onko sinulla ihan oikea lista?
    Minä ymmärsin, että sinulla on jo joku tietty katsottuna ja häntä kaipailet. Ymmärsinkös jotain väärin?

    Vai oletko haaveilija? Luonut haavekuvan täydellisestä kumppanista?
  12. Kas, hienoa. Hatunnosto sinulle.
  13. Noh, noh.. onnittele miestä, kun on onnen löytänyt. Lesoamistahan tuo on, mutta anna toiselle mahdollisuus onneen. Ei se ole sinulta pois.
  14. Joo. Palstailu on kivaa.
  15. No niih.. tästähän keskustelu sitten syntyikin. Hyvä.

    En ymmärtääkseni ole koskaan rakastunut. Monasti ihastunut. Sen tiedän mikä tyyppini on.. aito, välitön ja rehellinen. Ihastun sellaisiin jotka osaavat olla omia itsejään. Se ei sitten haittaa, vaikka olisi niitä ikäviäkin piirteitä, sillä kukaan ei ole täydellinen. Ihastun siihen varmuuteen kun toinen viihtyy nahoissaan, eikä välitä toisten mielipiteistä itsestään.
    Ulkonäölliset seikat eivät minulla hirveemmin paina, ulkokuorta. Joten jos rakastuisin, rakastuisin ihmiseen itsessään. Persoonaan.

    Tai näin kuvittelen.

    Ja kyllä.. ihan kaikki kaipaavat rakkautta ja huomioon ottamista. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Minulle tuo huomioon ottaminen on ehkä sellainen vedenjakaja.. en koe, että minua olisi koskaan oikein huomioitu, joten se tuntuu vieraalta.
    Tai no on eräs työkaveri joka on huomioinut minua ihan pikkiriikkisillä asioilla. Hän on vain sellainen luonteeltaan. Huomaavainen.

    En unelmoi. Harvemmin päästän itseäni unelmoimaan. Nuorena halusin perheen, oman kodin ja valkoisen aidan. Sen sain. Unelmani oli vaatimaton ja toteutui. Tosin sekään ei mennyt niin kuin strömsöössä..

    Enkä unelmoi siitä että saisin olla enemmän yksin. Se on jo niin hyvässä balanssissa nyt. En unelmoi parisuhteesta, mutta haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Kuten varmaankin jokainen ihminen. Luulisin.

    Jos nyt sallisin itselleni luvan unelmointiin.. unelmoisin siitä, että voisin rakastua juuri niin silmittömästi kuin olla ja voi. Ja todennäköisesti hajoaisin pikkuruisiksi palasiksi jos se olisi vielä molemminpuolista.
    Menisi koko elämäni uusiksi.

    Realiteetti on, että en ole vielä koskaan rakastunut.. vaatisi niin täydellisen, kuin minulle sorvatun ihmisen löytämistä. Ja siihen en usko. Todennäköisempää on lottovoitto kuin sellaisen ihmisen löytyminen minun elämästäni.

    Tavallaan tyydyn vähään.. ja silti saanut paljon. Ja olen onnellinen. Enkä halua pilata sitä mitä minulla jo on unelmoinnilla ja haihattelulla.
  16. Miksiköhän en yllättynyt..?
  17. No just noita on itärajan susivyöhykkeellä pilvin pimein. Sä voisit katsella länsisuomesta jotakin pikkutilaa joka on lopettanut toimintansa. Niitä luulisi löytyvän. Ja perikunnat saattavat myydä halvallakin..
  18. Niin.. joku todellakin mättää. Tämä on suoritusyhteiskunta.

    Mutta hei.. saat kunnioitukseni omaperäisestä haaveesta ja toivon, että se toteutuu haluamallasi tavalla. Eihän tuo nyt niin tavaton haave ole. Ja toteutettavissakin. Varsinkin kun olet jo asian puinu mielessäsi.

    Mikäs tuossa, jos se on sinulle fine. Ite olen liian mukavuudenhaluinen ja suoraan sanottuna laiska tuommoiseen.
  19. Ja kun on oppinut pärjäämään pienellä muutoinkin, niin se on helppoa.

    Olet pitänyt tupaa lämpöisenä.. vai niin..
    Kattilan vaihtotalkoot edessä ensi kesänä..
    Alä jätä sitä nyt syssylle, ettei talvi pääse yllättämään.

    Onko se kattilan vaihtaminen isokin projekti?
    En uskoisi että ihan niin iso kuin tämä edellinen projektisi.

    Muista nyt sit lomaillakin välillä. Vahän jotakin iloakin elämään, eix je?
  20. Niin, sä siis vakaasti olet hommaamassa sitä mökkiä? Ajattelin et se olisi jokin haihatus, mutta lienen sit ihan väärässä.

    Aika moinen jos siihen möksäproggikseen oikeasti päädyt. Enkä sano pahalla. Ehkäpä hieman hölmistynyttä kunnioitusta tuntien..
    Mut jokainen tyylillään.

    Hyvä sinällään,et sait niitä työkuvioita fiksattua. Sä olit jo ihan burn out .. tai viittävaille.

    Mulla piti olla puolen vuoden vuorotteluvapaa, ihan palautumista varten. Olisi tullut tarpeeseen. Mut en sit saanukkaan sitä. Nyt työmotivaatio on ollutkin aika alhainen siitä syystä. Ei vaan hotsita ja työpaikalla oleminen vituttaa.

    No. Ehkä se siitä.
    21. 443 / 806
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt