Pikku-pirpana

Vapaa kuvaus

Pieni taivaankannen maalari.

Aloituksia

125

Kommenttia

16105

  1. En sanoisi olevani suorittaja kuin yhdessä mielessä...
    Jos olen palkallisella ajalla, koen että minun tulee antaa vastinetta palkkaani nähden. Eli olen ahkera ja tunnollinen työntekijä. Mutta kun kellokortti viuhahtaa.. se jää siihen. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
    Rahaa minulla on vähän ja aina olen saanut sen riittämään henkissä säilymiseen. Enempiä en oikein tarvii.. tyydyn vähään ja saanut paljon.

    Rakkauden utopia.. ei toteudu koskaan. Yhteiskunta koostuu yksilöistä ja kun noita lumihiutaleita on noin 8 miljardia, niin utopiaksi jää. Mutta ihminen kehittyy.. ehkä joskus, ellei ole sitten liian myöhäistä.

    En paljoakaan usko, että suorittaminen loppuisi. Heitän nyt hatusta, mutta luulen ettei suurin osa suomalaisista ymmärrä alkuunkaan kuinka hyvä meidän on oikeasti olla. Meidän yhteiskunnassamme.

    Lähtökohtaisesti ollaan tyytymättömiä ihan kaikkeen. Mikään ei riitä ja taivaskaan ei ole rajana. Kuunkin saat taivaalta jos oikein uskot itseesi..

    Missä on nöyryys? Ei.. ei sitä ole. On vain kitiseviä lumihiutaleita jotka unelmoivat isosti..
    No, kärjistän.

    Suomalaiset ovat päässeet niin helpolla kuin olla ja voi. Mutta kun mikään ei riitä. Aina pitää saada enemmän, parempaa ja ylittää itsensä.

    Allekirjoitan.. me olemme suorittajakansa.
  2. Mies. Se piisaa minulle.
  3. Minulla kai kantava voima tulee välinpitämättömyydestä. En aidosti välitä siitä millaisia toiset ovat tai siitä miten he kohtelevat minua. Itsetuntoni on korkealla, mutta oman arvon tunteeni aika matala.

    En pidä ihmisistä yleensäkään. Vielä vähemmän näistä myrkyllisistä. Mutta tulen toimeen jos on pakko.
  4. Epätodennäköistä. Tällä hetkellä haluaisin olla loppuelämäni yksin.. tai niin yksin kuin voin olla.
  5. No en ole ihan yksin.. minulla on rakastaja. Tapailemme. Parisuhteeseen en halua.

    Olen ollut pari vuotta yksin. Tosin pakolliset työkuviot, pakollinen sosiaalinen elämä ja vastuut pakottavat olemaan kuvioissa mukana.
  6. Yleensä saan kunnioitusta ja jonkinmoista ystävyyttäkin joskus. Riippuu tapauksesta.

    Minua kunnioitetaan juuri lempeyteni takia. Nämä jotka minua yrittävät nujertaa, ymmärtävät poikkeuksetta kuinka vahva oikeasti olen. Ennemmin tai myöhemmin.

    Ja ylenkatsetta saan aluksi heiltä, juuri kun luulevat että voivat myrkyllisyydellään minut nujertaa. Mutta jokainen on tullut siihen tulokseen, etten välitä heidän yrityksistään.
    Valuu kuin vesi hanhen selästä. Enkä tartu heidän negaansa, vaan annan heidän olla sellaisia kuin ovat.

    Minä olen silikonilla valeltua teflonia.

    Ja mitäkö itse tunnen.. mielihyvää. Tosin joskus jos olen liikaa negaatioiden seurassa, tulee minullekin paha olo. Sen puran puhumalla siitä. Ja se riittää.
  7. Pitää löytyä hieman suvaitsevaisuutta myös näitä "myrkyllisiä" ihmisiä kohtaan.

    Tunnen henkilökohtaisessa elämässäni moniakin sentyyppistä ihmistä, jotka voitaisiin luokitella "myrkylliseksi". Jokainen heistä on yksilö, persoona. Ja suoraan sanottuna osa heistä ovat vain niin saamarin tyhmiä,etteivät tajua omaa negatiivista vaikutustaan. Toki joukkoon mahtuu pari öykkäriä ja pari aidosti ilkeää tyyppiä.

    Minä olen itse niin vahva persoona, että osaan kääntää toisen posken, kun minua vaikkapa nöyryytetään. Siksi tulen toimeen myös niiden kaikkein ikävimpien tyyppienkin kanssa. Jokaisessa niistä tyypeistä luulee vedättävänsä minua, mutta tosiasia on,että minä annan heidän luulla niin. Koska vain sillä tavalla tulee toimeen heidän kanssaan. Olen sopuisa ja lempeä luonne.
    Ja riittävän vahva kestämään heidän temppuilunsa ja säilyttämään itsellisyyteni.

    Sen olen oppinut näistä "myrkyllisistä" ihmisistä.. he ovat kaikki rikkonaisia. Ja heitä pitäisi ennemmin sääliä kuin syyllistää. Olla itse sitä myrkyllisyyttä suurempi ihminen. Eikä tarrautua siihen negaan. Toista ei voi muuttaa, voi muuttaa vain omaa asennettaan sitä kohtaan.

    Oikeasti ei tarvitse tuomita lähimmäisiään niin herkästi.
  8. Vai kieroon kasvanut.. sittenhän meitä on kaksi. Minä tosin kasvatin itse itseni.. meni vähän vinoon, mutta haittaako tuo...
  9. Millainen sinusta oikeastaan on tullut? Törmään sinuun ensimmäistä kertaa, niin en tiedä. Lellipentu?
  10. Minä olen oiva esimerkki siitä että haluan olla yksin. En kaipaa ihmisiä, kaipaan omaa rauhaa ja omaa aikaa. En koe sitä yksinäiseksi. Pärjäisin hyvin ihan yksin viikkotolkulla, eikä ikävä tulisi ollenkaan. Ja joo, minulla ei ole tarvetta laumailuun tai pariutumiseen. En omista huonekasviakaan, saati lemmikkiä. Sosiaalinen olen lähinnä tilanteen pakosta ja en hakeudu tarkoituksellisesti kenenkään seuraan. Viihdyn näin. Ja minun on hyvä olla.

    Ehkäpä tuntemasi nainen kokee samanlaisia tunteita kuin minä. Hän ehkä tarvitsee yksinoloa. Ehkä hänkin on antanut jo niin paljon ulospäin, että haluaa ottaa itselleen aikaa.

    Elämäntilanteita on niin monenlaisia.

    Ja miksi olen ikäväpalstalla.. eksyin tänne vahingossa...
  11. Itse en ole tumman rommin perään niinkään. Maustetut ovat mieleeni ennemminkin. Nk. kultaiset rommit. Niissäkin on valtavasti eroja.
  12. Ei Virosta kanata mitään kaljaa tuoda, ellei ole pakettiautolla matkassa. Väkeviä.. laatukamaa.

    Minä keräilen viunaa.. tosin tulee sitä silloin tällöin naukkailtuakin. Joten aina silloin tällöin pitää käydä varastoja täyttämässä Etelä-Helsingissä.

    Viime syksynä kävin viimeksi ja viinaan meni semmoinen 400 egulia ja monta pulloa on vielä avaamatta. Tänä keväänä käyn kahdesti, sillä kesävieraat yleensä verottavat viinavarastojani reippaasti.

    Itse tein likööriä Virosta ostamastani vodkasta, mutta kilju ei ole minulle tuttua. Olen muutoinkin rommin ystävä ja sitä minulla onkin seisemän pulloa hyllyssä muun muassa.

    Ja nyt laitan itselleni teekupposen johon lisään tilkkasen hyvää rommia.
  13. Juu.. noin on. Mutta kummasta? Latvasta hieman jo laho, nii ei kai sieltä..?
  14. Olen onnistunut elämään elämäni ihan omana itsenäni. Joskus olen yrittänyt olla jotakin muuta kuin olen ja siinä aina epäonnistunut.

    Elämässäni olen onnistunut olemaan rehellinen, myös itselleni. Olen onnistunut kasvamaan tunnolliseksi ja ahkeraksi. Olen mm. saanut kaikki työpaikat joihin olen päässyt haastatteluun ja niitä on pitkälle toistakymmentä.

    Olen onnistunut äitinä, vanhempana ja ihmisenä.

    Tärkeintä että olen onnistunut olemaan inhimillinen. Se, että olen tehnyt virheitä ja on tullut epäonnistumisia, ei ole murtanut hyvää tahtoani ja haluani mennä eteenpäin.

    Ei niin täydellisestä elämästäni olen onnistunut tekemään onnellisen ja tyytyväisen. Minun on hyvä olla.

    Olen onnistunut elämisessä.
  15. Niin varmasti evakuoitaisiin jos olisin sodan alla Itä-Suomessa. Kaikki täsmää, nainen, lyhytkasvuinen, sairas ja vanha.

    Minut sijoitettaisiin siten, että joutuisin pyssyn piippuja sorvaamaan.. eipä tuo olisi ensimmäinen kerta.
  16. Taitaa enemmistö täällä olla lähempänä keski-ikää. Täällä jutustellaan mukavia enimmältään, mutta saattaa täällä olla joitakin nuorempiakin.

    Sinulle ei muuta kuin onnea etsintään.
  17. Jotain tuollaista oli minullakin mielessä..
  18. Sittenhän se vasta olisikin demokratiaa.. sanotaan että veroprossa olisi 20 ja se pitäisi itse jakaa.. kolmannes sosiaalipuolelle, toinen kolmannes yhteiskunnan ylläpidolle ja viimeinen kolmannes sitten vapaa vaintaisesti.

    Jos tykkää kulttuurista, voisi jakaa sinne verorahojaan. Jos politiikasta niin puolueille jne.
    Loppuisi se "kustantaminen" .
  19. Hitsi kun saisikin itse päättää,mihin omia verorahoja käytettäisiin.. oisko vähän mageeta.
  20. Niin. Verorahoja kun kannattaa vaikka käyttää liikennemerkkien sukupuolineutralisointiin tai keltaisen viivan korvaamisella valkoisella.. tai sen semmoisiin järkeviin hankkeisiin.

    Mitäpä siitä, että poliisipiirejä lopetetaan..
    21. 446 / 806
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt