Jokainen onnistuu jossain ja on jostain ylpeä! Miksi keskittyä aina negatiivisyyteen? Jos miettii, että lasi on puoliksi tyhjä, sen sijaan että näkisi hyvät asiat ja lasin puoliksi täynnä, tekee ihan ITSE omasta elämästään paljon huonompaa. Tässä mietinnän pohjaksi eri osa-alueita, jolla voi onnistua (mitä kenelläkin):
- nuoruuden tai aikuisajan harrastus
- ihmissuhteet
- lapset
- koti
- työ
- opiskelu
- vapaehtoistyö
- raha
- yleistieto
- vaikeasta elämäntilanteesta selviäminen
jne.
Missä olet onnistunut elämässä?
Anonyymi-ap
44
105
Vastaukset
Minulla on kaksi upeaa, nyt jo nuoriksi aikuisiksi kasvanutta lasta. ❤️
Minulla myös on ollut ja on edelleenkin monia tärkeitä ja hyviä ihmissuhteita. Ystävät osaavat esimerkiksi tukea tosi huonoa itsetuntoani tai auttavat jaksamaan silloin, kun tuntuu, ettei enää jaksa. Toivon, että itse osaisin olla heille puoliksikaan yhtä hyvä ystävä.🤗- Anonyymi
Minulla on iki oma asuntovaunu
En nyt osaa olla ylpeä millään tavalla tekemisistäni. Tyytyväinen kyllä, kun olen onnistunut monessa asiassa vaikeuksista huolimatta lopulta.
Hyvällä tavalla olen kuitenkin ylpeä lapsistani, jotka on fiksuja ja sydämellisiä ihmistaimia. Minut on "siunattu" ihanilla rakastavilla perheenjäsenillä. Puolisokin.
En oikeastaan keksi mitä enemmän voisi haluta.Alkoholistisista geeneistä huolimatta pääsin kuiville syvältä alkoholismista, vaikken tietenkään parantua voikaan. Pahoinpitelevästä isärovastista huolimatta pysyin jotenkin järjissäni, vaikka lapsuus aivan kamaloittava olikin.
Suurin löytöni oli herttainen vaimoni ja poikamme, sekä pojan vaimo, ynnä pojantytär ja pojanpoika, kaikki jo aikuisia. 🌹👀- Anonyymi
Mun suvussani on tuo riippuvuus geeni myös. Niin kauan kuin muistan, meitä lapsia siitä varoiteltiin. Alkoholin suhteen mut on pelastanut järkyttävä krapula jo muutaman annoksen jälkeen. Vedän kyllä parhaimmillaan hyvät humalat, ai ihanaa, mutta krapula on niin paha ettei nykyään tee vuoteen tai pariin mieli vetää uudestaan.
Geenin vuoksi en ole koskaan kokeillut huumeita. Tiedän miten siinä kävisi ☹️ Jään helposti koukkuun vähän harmittomampiin juttuihin, vaikkapa nuorena tupakka - näen vieläkin unia joissa poltan, ei siitä eroon pääse koskaan. Jos polttaisin yhden, polttaisin heti askin päivässä. Näin on muutaman kerran käynyt elämän varrella, lähtee ihan lapasesta. Täytyy pitää järki päässä ja olla kovana.
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Mun suvussani on tuo riippuvuus geeni myös. Niin kauan kuin muistan, meitä lapsia siitä varoiteltiin. Alkoholin suhteen mut on pelastanut järkyttävä krapula jo muutaman annoksen jälkeen. Vedän kyllä parhaimmillaan hyvät humalat, ai ihanaa, mutta krapula on niin paha ettei nykyään tee vuoteen tai pariin mieli vetää uudestaan.
Geenin vuoksi en ole koskaan kokeillut huumeita. Tiedän miten siinä kävisi ☹️ Jään helposti koukkuun vähän harmittomampiin juttuihin, vaikkapa nuorena tupakka - näen vieläkin unia joissa poltan, ei siitä eroon pääse koskaan. Jos polttaisin yhden, polttaisin heti askin päivässä. Näin on muutaman kerran käynyt elämän varrella, lähtee ihan lapasesta. Täytyy pitää järki päässä ja olla kovana.
xLinerAlkoholismin periytyvyys tapahtuu monigeenisesti, eli pitää saada sopiva geenikoktail, jotta tulisi alkoholistiksi. Sen voi saada molemmilta vanhemmiltaan yhteensä, vaikkei kumpikaan olisi holisti.
En tiedä nykyisin, kun geenien sekvensoiminen on enää pikku juttu, mutta aikoinaan, kun minun geenejäni seulottiin 70-luvulla Japanissa, usean geenin tutkimus oli aivan liian kallista. Siksi minulta tutkittiin vain kolme geeniä, joista yksi osoittautui koktailiin kuulumattomaksi eli neutraaliksi.
Molempien muiden geenien suhteen riski osoittautui kaksinkertaiseksi, eli 2 x 2 = 4. Jos olisi tutkittu useampi geeni, olisi tietysti saatu 100 %:n varmuus, joka oli jo ennestäänkin selvä, koska minun oli pakko juoda maksimi, jonka alkoholistin kouliintunut maksa pystyy polttamaan, n. 17 pulloa olutta päivässä. Normaali-ihmisellä maksan polttokyky on tästä puolet.
Menetin tajuni useamman kerran päivässä ja lopulta olin hyvin sairaassa kunnossa. Alkoholi ei muuten ole huumeista lievimpiä, heroiiniin luokkaa, joten 'perinteisistä' huumeista useimmat ovat lievempiä.
Muuten, kiva kuulla, että olet pärjännyt. 🌹👀
Onnistuin elämäni suunnan kääntämään. Käytin rankasti huumeita ja muita päihteitä 12v-29v. Nyt oon 43v. Olin asunnottomana vähän väliä, tein rikoksia, satutin ihmisiä niin fyysisesti kuin henkisesti ja itseäni myös. Nyt olen ollut jo 15v opioidikorvaushoidossa mikä todennäköisesti lääkärinkin mukaan tulee loppuelämän jatkumaan. Siitä olen ylpeä ja onnellinen että sen kykenin tekemään.🙂.
Se onkin asia, josta voikin olla ylpeä ja onnellinen. Ei varmasti ihan helppo homma, kun puhutaan kuitenkin huumeriippuvuudesta. Vakava juttu.
Hienoa, että pääsit irti ja sait uuden suunnan. 💖 Sinusta huokuu nyt positiivisuus ja onnellisuus. Sen minkä käsitän tekstiesi välityksellä. 🤗G-LoveR kirjoitti:
Se onkin asia, josta voikin olla ylpeä ja onnellinen. Ei varmasti ihan helppo homma, kun puhutaan kuitenkin huumeriippuvuudesta. Vakava juttu.
Hienoa, että pääsit irti ja sait uuden suunnan. 💖 Sinusta huokuu nyt positiivisuus ja onnellisuus. Sen minkä käsitän tekstiesi välityksellä. 🤗Pakko sanoo että kyllä se on ollu vaikeinta mitä oon ikinä tehnyt. Elämä on sen verran kouluttanut ja on nähnyt sitä toista paskempaa puolta elämästä niin paljon että nykyään haluaa vaan luoda hyvää mieltä ja positiivisuutta ympärilleen ja siten saada ehkä aina itekin osansa siitä.🙂.
G-LoveR kirjoitti:
Se onkin asia, josta voikin olla ylpeä ja onnellinen. Ei varmasti ihan helppo homma, kun puhutaan kuitenkin huumeriippuvuudesta. Vakava juttu.
Hienoa, että pääsit irti ja sait uuden suunnan. 💖 Sinusta huokuu nyt positiivisuus ja onnellisuus. Sen minkä käsitän tekstiesi välityksellä. 🤗Niin ja kiitos kauniista sanoista.😊.
Mikkojuhan kirjoitti:
Pakko sanoo että kyllä se on ollu vaikeinta mitä oon ikinä tehnyt. Elämä on sen verran kouluttanut ja on nähnyt sitä toista paskempaa puolta elämästä niin paljon että nykyään haluaa vaan luoda hyvää mieltä ja positiivisuutta ympärilleen ja siten saada ehkä aina itekin osansa siitä.🙂.
Ihan varmasti olet nähnyt ja kokenut paljon huonoja juttuja, en epäile yhtään. En osaa edes kuvitella mitä kaikkea. Mutta olen iloinen lukiessani, että pääsit irti ja sinnikkäänä teet elämästäsi parempaa. Ja tuot hyvää henkeä tännekin. 😊👍
Mikkojuhan kirjoitti:
Niin ja kiitos kauniista sanoista.😊.
Ole hyvä, ihan aiheesta saat ne sanani. Nyt toivotan hyvää yötä, nuku ja nukkukaa muutkin hyvin. Ei painajaisia. 😉😄💤
Möngin nukkumaan.G-LoveR kirjoitti:
Ihan varmasti olet nähnyt ja kokenut paljon huonoja juttuja, en epäile yhtään. En osaa edes kuvitella mitä kaikkea. Mutta olen iloinen lukiessani, että pääsit irti ja sinnikkäänä teet elämästäsi parempaa. Ja tuot hyvää henkeä tännekin. 😊👍
Kiitos paljon. On aina mukavaa kuulla tuommoista ja se tuntuu hyvälle.🙂.
G-LoveR kirjoitti:
Ole hyvä, ihan aiheesta saat ne sanani. Nyt toivotan hyvää yötä, nuku ja nukkukaa muutkin hyvin. Ei painajaisia. 😉😄💤
Möngin nukkumaan.Joo samat on suunnitelmat. Hyvää yötä ja hyviä unia.🙂.
- Anonyymi
Arvostukseni. Kova saavutus!
xLiner - Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Pakko sanoo että kyllä se on ollu vaikeinta mitä oon ikinä tehnyt. Elämä on sen verran kouluttanut ja on nähnyt sitä toista paskempaa puolta elämästä niin paljon että nykyään haluaa vaan luoda hyvää mieltä ja positiivisuutta ympärilleen ja siten saada ehkä aina itekin osansa siitä.🙂.
Hienoja onnistumisia jatkakaa nissä.Kulkekaa selkä suorana menetä muistelematta.Jättäkää taaksenne ne syylistäminen meneisyys lapsuus, ex ymm.Jos ei pysty jättää menkää lyhyt terapiaan. Älkää sanoko ei rahaa tai julkiselle puolelle ei pääse. Kysykää terapiaan pääsyä järjestöiltä silloin jotka ajavat tasa -arvoa ymm ja ovat matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja.Itse sivulisena olen joutunut kokemaan vaikka mitä naisena. Sen veran vahva etten ole alkoholiin koskenut en tupakaan. Ajattelen positiviisesti.Jos hatutaa isosti. Menen kerrostalo alueen lähimetsään kävelee hatutus pois. Joku ajatelee on talvi ei voi mennä.Voi otin kellarista esille vanhat ainaki 40 v,vanhat sukset ja monot. Siellä on latuja .Helsingin kaupunki tehnyt.Hiihdän vaikka en huippu hiihtäjä nillä vanhoilla suksilla ole,Enkä vanhana naisena huippu kunossa. Lähimästen autaminen on yksi keino joka tuo hyvää mietä,kun sen tekee pyntetömästi ja palkatta.Onea selviytyjät ja selvytyy kaikki pystyvät kun oikeasti yrittää.Vaikka ette vaikeina aikoina ole Helsingissä, Voitte mennä netti Helsinki Mission sivuille ,Siellä on numeroita joihin voi soitaanimettömänä kui nimettömänä kontakti CHATT
Minun piti vähän keräillä itseäni ensin, että pystyn sinulle kommentoimaan Mikkojuhan. Haluan kuitenkin sanoa, että minustakin sinä voit olla itsestäsi ja tähän hetkeen selviytymisestäsi todella ylpeä. Minusta on myös äärimmäisen rohkeaa, kun kerroit tarinasi noin avoimesti. Minulla oli siksikin kynnys kommentoida tähän, kun ajattelin, että en kehtaisi. Että ei sillä olisi mitään lisäarvoa.
Minulla on ollut elämässä vaikeita aikoja, mistä olen selvinnyt, mutta ne ovat olleet aivan erilaisia. - Koulukiusaamista, lasten- ja omia isoja operaatioita ja sairauksia, mitkä on selätetty, tiettyä voimattomuuden tunnetta, kun en ole pystynyt auttamaan toisia ihmisiä kuten olisin halunnut (tätä en voi avata enempää), avioero lasten isästä jne.
Tähänhetkisen elämäni vaikein aika alkaa myös olla takana. Mieheni ajoi reilu vuosi sitten lievän moottoripyöräkolarin, ulosajon, minkä seurauksena hän joutui sairaalaan "yöksi tarkkailuun". Ulosajon yhteydessä hänen kaulavaltimonsa sisäosaan oli tullut pieni ruhjevamma, mitä ei huomattu. Yön aikana ruhje kehitti hyytymän, mikä irtosi ja livahti kallon sisään aiheuttaen massiivisen aivoinfarktin. Hän oli kyllä Meilahdessa, mutta niiden muiden pienten, ulosajossa syntyneiden murtumavammojen takia liuotushoitoa ei voitu aloittaa ja hän menetti suurimmalta osin puhekykynsä sekä halvaantui. Hän eli vielä kuukauden ja oli jo toive kuntoutuksen aloittamisesta, kunnes hän menehtyi nopeasti edenneeseen verenmyrkytykseen. Pidin hänen kädestään kiinni, kun hengityskone laitettiin pois päältä. - Hautajaiset olivat päivälleen vuosi oman äitini hautajaisten jälkeen.
Voimia sinullekin Mikkojuhan. Uskon, että elämä tarjoaa vielä iloisiakin päiviä. 🙂Xena-183 kirjoitti:
Minun piti vähän keräillä itseäni ensin, että pystyn sinulle kommentoimaan Mikkojuhan. Haluan kuitenkin sanoa, että minustakin sinä voit olla itsestäsi ja tähän hetkeen selviytymisestäsi todella ylpeä. Minusta on myös äärimmäisen rohkeaa, kun kerroit tarinasi noin avoimesti. Minulla oli siksikin kynnys kommentoida tähän, kun ajattelin, että en kehtaisi. Että ei sillä olisi mitään lisäarvoa.
Minulla on ollut elämässä vaikeita aikoja, mistä olen selvinnyt, mutta ne ovat olleet aivan erilaisia. - Koulukiusaamista, lasten- ja omia isoja operaatioita ja sairauksia, mitkä on selätetty, tiettyä voimattomuuden tunnetta, kun en ole pystynyt auttamaan toisia ihmisiä kuten olisin halunnut (tätä en voi avata enempää), avioero lasten isästä jne.
Tähänhetkisen elämäni vaikein aika alkaa myös olla takana. Mieheni ajoi reilu vuosi sitten lievän moottoripyöräkolarin, ulosajon, minkä seurauksena hän joutui sairaalaan "yöksi tarkkailuun". Ulosajon yhteydessä hänen kaulavaltimonsa sisäosaan oli tullut pieni ruhjevamma, mitä ei huomattu. Yön aikana ruhje kehitti hyytymän, mikä irtosi ja livahti kallon sisään aiheuttaen massiivisen aivoinfarktin. Hän oli kyllä Meilahdessa, mutta niiden muiden pienten, ulosajossa syntyneiden murtumavammojen takia liuotushoitoa ei voitu aloittaa ja hän menetti suurimmalta osin puhekykynsä sekä halvaantui. Hän eli vielä kuukauden ja oli jo toive kuntoutuksen aloittamisesta, kunnes hän menehtyi nopeasti edenneeseen verenmyrkytykseen. Pidin hänen kädestään kiinni, kun hengityskone laitettiin pois päältä. - Hautajaiset olivat päivälleen vuosi oman äitini hautajaisten jälkeen.
Voimia sinullekin Mikkojuhan. Uskon, että elämä tarjoaa vielä iloisiakin päiviä. 🙂Olen todella pahoillani miehesi pois menon johdosta ja otan kovasti osaa menetykseesi. Se on varmasti ollut uskomattoman vaikeaa ja tuskallista. Vaikka olenkin lukuisia ystäviä ja tuttuja menettänyt tosi läheisiäkin ja nähnyt heidän kärsivän ei niitä voi verrata tuollaiseen puolison tai oman lapsen menettämiseen mitenkään. Olet todella vahva ihminen kun olet siitä ja muista elämän mukanaan tuomista vastoinkäymisistä selvinnyt ja pysynyt noin hienona, empaattisena ja hyvänä ihmisenä katkeroitumatta elämälle ja sen vihaamiseen sortumatta vaikka se on saattanut todellakin hyvin epäreilulta ja julmalta tuntua. Olen susta hyvin ylpeä ja onnellinen että oot pystynyt siihen.
Todellakin kommenttisi tuo paljon lisäarvoa. Se kertoo ihmisille että oli kuinka hankalaa tahansa ja vaikka kuinka vaikealta ja epäreilulta elämä tuntuisi ei kannata luovuttaa ja antaa periksi. Aina on mahdollista selvitä ja aina on mahdollista elämässä myös asiat kuntoon saada ja onni ja rauha elämäänsä löytää. Siksi itsekkin haluan olla entisestä elämästäni avoin ja rehellinen enkä sitä häpeä. Toivon että joku joka samantapaisten ongelmien kanssa kamppailee voisi siitä tukea ja toivoa saada itselleen omaan elämäänsä.
Haluun kanssa toivottaa paljon voimia, onnea, hymyjä lämpöä ja rakkautta sulle ja sun elämään. Kyllä elämä meille varmasti vielä paljon iloa tarjoaa ja kun on käynyt synkkiä aikoja läpi ja niistä selvinnyt niin sitä osaa todellakin myös arvostaa.😊🥰.Mikkojuhan kirjoitti:
Olen todella pahoillani miehesi pois menon johdosta ja otan kovasti osaa menetykseesi. Se on varmasti ollut uskomattoman vaikeaa ja tuskallista. Vaikka olenkin lukuisia ystäviä ja tuttuja menettänyt tosi läheisiäkin ja nähnyt heidän kärsivän ei niitä voi verrata tuollaiseen puolison tai oman lapsen menettämiseen mitenkään. Olet todella vahva ihminen kun olet siitä ja muista elämän mukanaan tuomista vastoinkäymisistä selvinnyt ja pysynyt noin hienona, empaattisena ja hyvänä ihmisenä katkeroitumatta elämälle ja sen vihaamiseen sortumatta vaikka se on saattanut todellakin hyvin epäreilulta ja julmalta tuntua. Olen susta hyvin ylpeä ja onnellinen että oot pystynyt siihen.
Todellakin kommenttisi tuo paljon lisäarvoa. Se kertoo ihmisille että oli kuinka hankalaa tahansa ja vaikka kuinka vaikealta ja epäreilulta elämä tuntuisi ei kannata luovuttaa ja antaa periksi. Aina on mahdollista selvitä ja aina on mahdollista elämässä myös asiat kuntoon saada ja onni ja rauha elämäänsä löytää. Siksi itsekkin haluan olla entisestä elämästäni avoin ja rehellinen enkä sitä häpeä. Toivon että joku joka samantapaisten ongelmien kanssa kamppailee voisi siitä tukea ja toivoa saada itselleen omaan elämäänsä.
Haluun kanssa toivottaa paljon voimia, onnea, hymyjä lämpöä ja rakkautta sulle ja sun elämään. Kyllä elämä meille varmasti vielä paljon iloa tarjoaa ja kun on käynyt synkkiä aikoja läpi ja niistä selvinnyt niin sitä osaa todellakin myös arvostaa.😊🥰.Kiitos Mikkojuhan 🌤🙂
- Anonyymi
Olen hengissä. Kai sitä voi onnistumiseksi sanoa.
Aika monessakin asiassa olen mielestäni onnistunut, ja sitä helpottaa kummasti Kremlin suunnalta ammentamani oppi tavoitteiden määrittelemiseksi jälkikäteen, tukemaan edes jotenkuten lopputulemaa edeltänyttä syöksyvirtausta tapahtumineen 😂 En ole oikein ennen tullut ajatelleeksi, että loppujen lopuksi mä puhun ihmisten (ja naisten) kanssa paljon vähemmän tulevaisuudensuunnitelmista kuin menneistä, ja monessa tapauksessa asetelma on ollut aika päinvastainen mun ja toisen osapuolen välillä.
- nuoruuden tai aikuisajan harrastus
No vuonna 2004 6. luokalla edustin kouluani shakkimestaruuskisoissa, ja päivän päätteeksi olin 5. reilun 30 osallistujan joukosta. Kartingia ajoin ekan kerran jo vuonna 2003, omalla autolla kisoja 12kpl vuosina 2010-2014, parhaimmillaan olin 4. noin 15 kuskin joukosta, ja viimeksi itse asiassa oon ajanut jo viitisen vuotta sitten vuokra-autolla.
Toki tässä kun on kolmisen vuotta asunut yksin ja ollut korona-aikaa, uupumusta sun muuta, niin olen ihan hyväksynyt että mun ura jatkuu ainoastaan virtuaalisesti. Vieläkin Dirt Rallyssa oppii silloin tällöin uusia niksejä, vaikka yli 3 vuotta olen tahkonnut, ja vasta nyt olen alkanut olemaan säännöllisesti top kympissä, sanotaanko noin tai vajaan sadan pelaajan joukossa. Ja mitä pidemmät huoltovälit, automaattinen ohjaamonäkymä, hardcore damage päällä, luistonestot pois yms. niin olen yleensä suhteessa parempi kuin ajaessa yksi pätkä kerrallaan aivan 110% taulussa.
Raha, laiskuus ja saituus, isähahmon puute nuoruudessa, ja ajokortin kirjaimet olivat kai suurimmat hidasteet analogisen racing-urani varrella, ja niihin nähden se oli jo pienoinen ihme että 2010 olin todellakin gridissä, pyörittyäni vuosikausia aihepiirin foorumilla suurine suunnitelmineen 😅
- ihmissuhteet
Muslimityttö ryösti poikuuteni noin 4,5 vuotta sitten ja se on kyllä suurin yksittäinen onnistumiseni suhdejutuissa 😅 Noin muuten ei paljoa kehuskeltavaa, kun valtaosa suhdejutuista ja treffeistä on mennyt lähinnä pieleen, mutta on mulla toki laajahko tuttavapiiri lähinnä äitivainaan ikäluokasta, joihin osaan on menneet välit ihan umpisolmuun ja joidenkin kanssa pidetään säännöllisemmin yhteyttä.
- lapset
Ei oo. Enkä ole aikeissa hankkia, vaikka tuskin se omien aikomusteni huutelusta olisi kiinni muutenkaan.
- koti
22m pitkä, reilut 140m2, 7 huonetta ja 3 eteistä, 202 vuotta, ja talvikuukausina pelkän tuvan sähkönkulutus ollut noin 650-750 kWh kuussa, tällä noin 11c sopparilla. Perintövero tuli halvemmaksi kuin samana vuonna ostettu 17 vuotta vanha Laguna II 😂
- työ
No oli mulla työkokemusta joku puolisen vuotta, minkä perusteella kertymä maksettiin kertasuorituksena kun El Plan meni viime kesänä läpi. Toki tämä sivutoiminen yritykseni on ollut jo kohta 12 vuotta olemassa, eikä nykyisellään mikään estä jatkamasta hommia vaikka keväämmällä tienaamisrajojen puitteissa. Alasta tavallaan pidän, mutta piti tuossa välillä pysähtyä miettimään lisäarvoa nykytilanteessa, kun tekemättä mitään saan enemmän kuussa kouraan, eikä tarvitse täyttää enää aktiivisuusvaatimuksia yms. joihin tuo oli yllättävänkin hyvin toiminut kikka.
- opiskelu
Done in 2010. Valmistumisen jälkeen olin hetken aikaa töissä nimikkeellä research associate, ja pyörin viitisen viikkoa AMK:ssa tuona syksynä.
- vapaehtoistyö
Ei koskaan, ikinä, ainakaan ennen kun mä olen itse joskus kokenut saaneeni edes jotain vapaaehtoisjutuista. Viimeisen vuoden aikana silmäni on kyllä auenneet valtavalle kaksinaismoralismille. Ukrainamania teki mm. sen että viime kesänä sairauspäivärahan enimmäisajan ja pysyvän työkyvyttömyyspäätöksen välisessä 3kk odotteluajassa ilman oikeutta toimeentulotukeen, jolloin ainoat varmat tuloni oli asumistuki 77€kk, olettamani lähipiiri ei tehnyt muuta kuin haukkui ylisukupolvisesti ja hyvesignaloi hyväntekeväisyysjutuilla sun muilla. Jotka myöhemmin jalostui kätevästi kausityövoimaksi ihan varsinaisen ja todellisen lähipiirin tarpeisiin, ja näillä sijoitusasuntojen omistajilla on ollut varmaan ruuhkaksi asti kysyntää. Mutta turha oli kuvitellakaan, että tänne olisi yksikään neonzi tilapäismajoittunut, jos El Plan oltaisiin hylätty.
Surullisinta mielestäni on kuitenkin se, että 3 vuotta sitten hautajaiset, perunkirjoitus yms. mitä sekakäyttäjän kanssa piti tehdä, pitivät sisällään paljon suurempia summia kuin Hondan peltihommat 3kk varoajalla ennen leimaa tai pari sähkölaskua, joista koko incident sai alkunsa kesällä. Sama lääkitys mulla on ollut kohta 7 vuotta, mutta silloin kun join sen 20-30 annosta päivässä niin kaikki mahdollinen sekoilu oli niin helppo niputtaa kollektiivisesti pelkän kännin piikkiin 🙄
- raha
Ei oo tällä hetkellä kauheasti, mutta El Plan päätöksen pysyvyys painaa vaakakupissani eniten muutenkin.
- yleistieto
Mielestäni varsin hyvä.
- vaikeasta elämäntilanteesta selviäminen
Reilun kk päästä tulee loppuelämäni ekat 3 vuotta täyteen ilman alkoholia. Eikä tällä kertaa oo lääkkeet loppu eikä reflat päällä, kun ensi viikolla saan seuraavan kerran ostaa ne 😃- Anonyymi
Kai mä sitten olen ylpeä siitä, että olen nyt tässä ja tilanne on mikä on. Äh, vitut mä mikään ylpeä ole. Tyytyväinen olooni. Ei tämä varmastikaan eroa monen muun elämästä. Joku vois pitää vastaavaa omassa elämässään epäonnistumisena, mulle tämä on just sitä mitä olen halunnutkin. En vertaa itseäni muihin, he haluavat muita asioita.
Asennekysymys.
Jälkikäteen ajatellen olen vetänyt kriisejä läpi hurjalla selviytymismoodilla. Ei sitä ole silloin edes tajunnut. Elämähän on ketju kriisejä... Onneksi niitä on ollut ja useasta selvitty, kyllä mä katson saaneeni niistä paljon. Tiedän että selviän jatkossakin sen mitä pitää.
Toi lasi vertaus on muuten ihan hanurista. Mitä siinä lasissa on? Riippuu ihan siitä miten sitä tilannetta katsoo 😉
xLiner - Anonyymi
Mulla on kaksi kaunista lasta omasta mielestäni se on tähän astisen elämäni paras saavutus
- Anonyymi
Jäsenkirja Turinatiimiläisyyteen, hakemus jonossa.
- Anonyymi
Listä on pitkä ja tie kivinen. Voitto kotiin
- Anonyymi
Lopussa korjaa minkä on rikkonut
- Anonyymi
Korjaa parsii neuloo rakentaa minkä ehtii...
- Anonyymi
Tulos moninkertaistuu ja osaa.
- Anonyymi
Mies nukkuu hyvin!
- Anonyymi
Tuoppi on täynnä taas
- Anonyymi
Katsoo nenävartta pitkin ....
- nuoruuden tai aikuisajan harrastus: No oisinko amiskan aikaan innostunut säbästä, kun se tuli 90 luvun puolessa välissä yleisemmäksi täälläkin. Ja oon pelannut sitä siitä asti.
- ihmissuhteet: Hyviä ihmissuhteita pääosin.
- lapset: Upeat 2 kpl. Aivan huikeat muksut. Paras savutus ikinä.
- koti: Välillä muistuttaa vankilaa, kun on kokoa ja hommaa. Mutta hyvä mesta olla.
- työ: Hyvä korvaus menetetystä vapaa-ajasta.
- opiskelu: Töihin joutuu jotain välillä kouluttautumaan, mutta ehkä olen jo suurimmalta osaltaan ne läpikäynyt jo.
- vapaehtoistyö: lähinnä nuorten urheilussa olin.
- raha: Mitäs se on?
- yleistieto: Perusteet löytyy moneen...
- vaikeasta elämäntilanteesta: Aika vaikeista on läpi menty ja läpi mennään.
Juu. Ihan tyytyväinen...🙃- Anonyymi
Voittomaali loppuottelussa ja salibandy puulaakisarjan mestaruus 2012 🏆💪
Olen onnistunut elämään elämäni ihan omana itsenäni. Joskus olen yrittänyt olla jotakin muuta kuin olen ja siinä aina epäonnistunut.
Elämässäni olen onnistunut olemaan rehellinen, myös itselleni. Olen onnistunut kasvamaan tunnolliseksi ja ahkeraksi. Olen mm. saanut kaikki työpaikat joihin olen päässyt haastatteluun ja niitä on pitkälle toistakymmentä.
Olen onnistunut äitinä, vanhempana ja ihmisenä.
Tärkeintä että olen onnistunut olemaan inhimillinen. Se, että olen tehnyt virheitä ja on tullut epäonnistumisia, ei ole murtanut hyvää tahtoani ja haluani mennä eteenpäin.
Ei niin täydellisestä elämästäni olen onnistunut tekemään onnellisen ja tyytyväisen. Minun on hyvä olla.
Olen onnistunut elämisessä.- Anonyymi
jaaha sensuuri iski, mutta rakentava nekatiivisuus on silti parempaa kuin henkinen runkauks3si
- Anonyymi
Aloittaja Muista ,että tällainen ei ole normaalin ihmisen vaan narsistin toimintaa. Näin ei normaali ihmisen aivot toimi
Olen onnistunut ainakin
-työssäni
-nuoruus ja aikuisajan harrastuksissa
-lapset- Anonyymi
Niinkö luulet
- Anonyymi
Toisen ulottovuuden maailmaan saattamisessa.
- Anonyymi
Muistan iäti kommentin, jonka nimimerkki Wwuwuw kirjoitti tällä palstalla taannoin esittämääni kysymykseen "Mitä olette saaneet aikaan elämässänne?"
Nimimerkki Wwuwuw totesi: "Leivästä lämmintä paskaa."
Todellakin. Digestiivinen metamorfoosi olkoon meidän kaikkien etuoikeus, velvollisuus sekä - tietyssä määrin myös - saavutus.
🦄 - Anonyymi
nuoruuden tai aikuisajan harrastus - ei erikoista, kunhan hiihtelen
- ihmissuhteet, tuttavia, juttukavereita, alkava kumppanuussuhde
- lapset, aika hyvät
- koti, riittävän tilava, se on tärkeä
- työ, monipuolinen
- opiskelu, koko elämä opisekelua, alempi kk-tutk
- vapaehtoistyö, just nyt ei, iso rupeama oli
- raha, riittävästi kun on nuuka
- yleistieto, huono
- vaikeasta elämäntilanteesta selviäminen, pääasia että on täyspäisenä selvinnyt
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä
Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla6052172- 1081088
Hotellille löytyi ostaja....
Tämän päivän Kainuun Sanomissa oli uutinen, että pesänhoitajan mukaan Hotelli Kainuu myydään ensiviikolla. Hieno homma,211035Saana airola ja. muusikko spekulaatiota
Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki4907Onko se loukkaavaa
Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k101845- 81812
Onko kaivattusi seinäruusu?
Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai50759Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen
Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?89742- 63725
- 65563