Palstalla on viime päivinä näkynyt paljon myrkyllisyyttä, siksi aloitan keskustelun käytöksestä en henkilöistä. Toivon, ettei yhtäkään nimimerkkiä mainita nimeltä ja keskustelu jää pelkkään asian käsittelyn! Suurimmalla osalla löytyy esimerkkejä vaikka työelämästä, käyttäkää ensisijaisesti niitä kiitos!
Minkälaisen käytöksen koet myrkyllisenä? Miten suhtaudut myrkylliseen käytökseen: ilkeilyyn, haukkumiseen, syyllistämiseen ja uhriutumiseen? Menetkö toimintaan mukaan vai osaatko toimia niin, että myrkyllisyys ei tehoa? Meneekö joskus hermo ja sanot rumasti, vaikka irl et sitä tee? Miten olet aiemmassa elämässä saanut tilanteet toimimaan niin, että myrkyllisyys ei toimi?
Jos toimit itse myrkyllisesti jossain tilanteissa, osaatko itse sanoa mitä tunteita ja aiempia tilanteita myrkyllisyyden takana on? Hylkäämistä? Myrkyllinen vanhempi? Mielen epävakaus tai rajatilaisuus tai ahdistus?
Alla pätkä linkistä:
” Sellaiset henkilöt, jotka keskittyvät käyttämään sanoja ainoastaan tuottaakseen mielipahaa, laukaistakseen pelkoja, kasvattaakseen katkeruutta ja aiheuttaakseen kyyneleitä ilman mitään syytä tai ainostaan hyötyäkseen itse siitä jotenkin, ovat myrkyllisiä ihmisiä; sellaisia, jotka aivan turhaan hautaavat sydämensä negatiivisiin tapoihin ja asenteisiin. He ovat kuin pullollinen myrkkyä, josta he antavat hörpyn kelle tahansa vastaantulijalle saadakseen itse tilanteesta helpotusta.”
” Mikäli olet sellaisen ihmisen seurassa, joka välittömästi ottaa uhrin roolin ja yrittää jatkuvasti olla huomion keskipisteenä tai tulla huomatuksi, on hyvin todennäköistä, että olet kohdannut myrkyllisen ihmisen.” ” Myrkyllisen asenteen omaavat ihmiset ovat onnettomia, koska heidän tapansa ajatella estää heitä elämästä rauhassa ja sopusoinnussa muiden ihmisten ja ympäristönsä kanssa.”
Lähde ja lisää lukemista:
https://mielenihmeet.fi/7-myrkyllisen-ihmisen-tunnusmerkkia/
Myrkyllinen käytös ja uhriutuminen
185
3096
Vastaukset
- Anonyymi
Erittäin hyvä kirjoitus
- Anonyymi
Kirjoitit asiaa .
- Anonyymi
Kerron mitä ajattelen. Tämänlainen avaus ihmisen käyttäytymisestä, sen ruotimisesta runsain kysymyksin, on itsessään...myrkyllistä. Syyllistävää? En itse käytä koskaan myrkyllisyys-imaisua ihmisten suhtautumisesta toisiinsa, koska koen sen liiaksi luokittelevana ja negatiivisena, tuhoavana jopa. Myrkyllisyydellä oletan sinun tarkoittavan vuorovaikutusta, joka etenee yksisuuntaisesti niin, että toiselle jää vähän vaikuttamisen mahdollisuuksia ja että suunta on negatiivinen.
Koen, että hedelmällisempää on keskustella vuorovaikutuksesta ensin yleisellä tasolla. Millaista on myönteisenä luonnehdittava tai osapuolien luovuutta rikastava vuorovaikutus ja yhteys... sellainen josta haluaa pitää kiinni. Sellaisessa yhteydessä kunnioittaa toisia, antaa tilaa ja näyttää arvostuksensa sanoin ja teoin. Se taas ei välttämättä tarkoita samanmielisyyttä tai jatkuvaa komppaamista, liikaa varovaisuutta tai kontrollia.
Mun mielipide vain aloituksesta.- Anonyymi
Aloitus keskustelee ilmiöstä ja siihen reagoinnista, ei henkilöstä. Tarkoitus on pistää ajattelemaan puolisin sun toisin, myös AP toivoo saavansa uusia näkemyksiä ja työkaluja.
Se lukee heti alussa, että aloitus ei kohdistu henkilöön vaan ilmiöön, sen voi kokea syyllistävänä vain kun ihan ITSE syyllistyy. Onko siihen aihetta? Tarkoitus on pysyä ilmiön käsittelyssä, joten ei myrkyllisyys hyökkäys kuulostaa vahvasti siltä, että itse tunnistaa omia käytösmallejaan. Se ei ole paha asia ollenkaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloitus keskustelee ilmiöstä ja siihen reagoinnista, ei henkilöstä. Tarkoitus on pistää ajattelemaan puolisin sun toisin, myös AP toivoo saavansa uusia näkemyksiä ja työkaluja.
Se lukee heti alussa, että aloitus ei kohdistu henkilöön vaan ilmiöön, sen voi kokea syyllistävänä vain kun ihan ITSE syyllistyy. Onko siihen aihetta? Tarkoitus on pysyä ilmiön käsittelyssä, joten ei myrkyllisyys hyökkäys kuulostaa vahvasti siltä, että itse tunnistaa omia käytösmallejaan. Se ei ole paha asia ollenkaan.Näkemyksiä ja työkaluja, siis mihin? Myrkyllisen käyttäytymisen kurissa pitämiseenkö, myrkyllisen ihmisen loitolla pitämiseen, myrkyllisen käytöksen tuomitsemiseenko?
Ajattelin, että olisi hyvä puhua siitä, mitä vuorovaikutuksessa tapahtuu, eikä selittää myrkyllisyyttä vain jonakin myrkylliseksi leimatun tyypin käytöksenä. Vuorovaikutus on nimensä mukaisesti vuorossa tapahtuvaa, kuin vuorovesi, tai maininki, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Tiedätkö mitä, vaikka aloitus ohjaa keskustelemaan ilmiöstä ja reagoinnista, tulee kommentistasi mieleen, onko AP itse käyttäytynyt myrkyllisesti, kun pyytää työkaluja ja näkemyksiä? - Anonyymi
Käytöksen myrkyllisyys pitää itse tiedostaa, jotta sitä voisi edes yrittää muuttaa. Myrkyllinen käytös on vahingollista erityisesti ihmiselle itselleen. Muut pääsevät lopulta aina halutessaan siltä karkuun, mutta myrkyllinen ihminen taas ei koskaan pääse itseään ja omaa toimintaansa pakoon.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näkemyksiä ja työkaluja, siis mihin? Myrkyllisen käyttäytymisen kurissa pitämiseenkö, myrkyllisen ihmisen loitolla pitämiseen, myrkyllisen käytöksen tuomitsemiseenko?
Ajattelin, että olisi hyvä puhua siitä, mitä vuorovaikutuksessa tapahtuu, eikä selittää myrkyllisyyttä vain jonakin myrkylliseksi leimatun tyypin käytöksenä. Vuorovaikutus on nimensä mukaisesti vuorossa tapahtuvaa, kuin vuorovesi, tai maininki, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Tiedätkö mitä, vaikka aloitus ohjaa keskustelemaan ilmiöstä ja reagoinnista, tulee kommentistasi mieleen, onko AP itse käyttäytynyt myrkyllisesti, kun pyytää työkaluja ja näkemyksiä?Kyllä- AP on tosiaan käyttäytynyt myrkyllisesti eikä ymmärrä tuottamansa tekstin sisältöä, joka perustuu hyvin pitkälti ja esimerkiksi tässä tapauksessa hyvinvointiartikkelien siteteeraamiseen ja selittelee omaa käytöstään ja hakee sellaista vastausta mitä ei tule saamaan esim uhrinarratiivin suhteen. AP on muuten mies jos tämä jotain sinulle merkitsee kuriositeettina tai jossain muussa merkityksellisyyden sfäärissä tms. AP on ts se sama äijä joka sisällön tänne pääasiassa tuottaa. Muuta kysyttävää tai toimiteltavaa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Käytöksen myrkyllisyys pitää itse tiedostaa, jotta sitä voisi edes yrittää muuttaa. Myrkyllinen käytös on vahingollista erityisesti ihmiselle itselleen. Muut pääsevät lopulta aina halutessaan siltä karkuun, mutta myrkyllinen ihminen taas ei koskaan pääse itseään ja omaa toimintaansa pakoon.
Tällaisen ihmisen kanssa juuri seurustelin. Säälittää,kun hän pilaa kaikki ihmissuhteensa huonolla käytöksellä. Ja kärsii siitä itsekkin hyvin paljon. Ikää on kumminkin yli 50-v niin ei taida enään mikään pelastaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Käytöksen myrkyllisyys pitää itse tiedostaa, jotta sitä voisi edes yrittää muuttaa. Myrkyllinen käytös on vahingollista erityisesti ihmiselle itselleen. Muut pääsevät lopulta aina halutessaan siltä karkuun, mutta myrkyllinen ihminen taas ei koskaan pääse itseään ja omaa toimintaansa pakoon.
Myrkyllinen ihminen tuskin edes tajuaa olevansa sellainen. Täytyy sanoa suoraan että hänen käytös on huonoa ja käskeä lopettamaan. Jos loppuu niin hänellä on hieman järkeä päässä. Toivottavasti loppuu kun asiasta sanotaan..
Sinulla oli paljon kysymyksiä. En ehkä heti saa kerättyä ajatuksiani vastatakseni niihin kaikkiin. 🙂
Minkälaisen käytöksen koet myrkyllisenä?
Sellaista, missä jotakuta on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, epätasa-arvoisesti, sivuutettu tai jätetty ulkopuolelle. Joku on jopa tahallaan nöyryyttänyt toista ihmistä tai saattanut epämukavaan tilanteeseen, vähätellyt, kyseenalaistanut, pilkannut tai puhutellut epäkunnioittavasti, kenties huumorin varjolla.
Miten suhtaudut myrkylliseen käytökseen?
Itseeni kohdistuvana IRL näyttelen usein, että en olisi huomannut koko tilannetta ja odotan, että se menee ohi. - Täällä palstalla varmaankin sohaisen vastaan, niin asiallisesti kuin pystyn. - IRL ystävääni tai lapseeni kohdistuvana, hyökkään armotta myrkyllisyyttä vastaan kuin leijonaemo. Raatelen sen myrkyllisen ihmisen, sanoilla. Voin kuulemma olla jopa pelottava silloin harvoin kun suutun.
Meneekö joskus hermo ja sanot rumasti, vaikka irl et sitä tee? - Joskus, mutta yritän välttää sitä.
Miten olet aiemmassa elämässä saanut tilanteet toimimaan niin, että myrkyllisyys ei toimi? - Menen sen henkilön lähelle, johon myrkyllisyys kohdistuu. Näytän, että hän ei ole yksin ja olen lähellä, jos hän haluaa kertoa tuntemuksistaan siinä tilanteessa.
IRL saatan mennä myös keskustelemaan hyökkääjän kanssa selvittääkseni miksi hän toimii kuten toimii. Jostakin syystähän hänellä on paha olla ja se purkautuu myrkyllisyytenä. - Yleensä yritän myös saada luontevan keskustelun käyntiin näiden osapuolten välillä.Tuo myrkyllisyyden kohteeksi joutuneen puolustaminen on omakin reaktio. Täällä siitä saa helposti sapiskaa, mutta sitten sitä vaan tulee.
Sen sijaan näen, että myrkyllisen ihmisen paha olo ei ole omalla vastuullani. En sitä ota kantaakseni! Usein alussa yritän toki, mutta jos käytös jatkuu, ihmisen on itse kannettava vastuu itsestään esim. hakeutumalla terveydenhuollon piiriin hakemaan apua pahaan oloon. Helpompi on vain välttää turhaa kontaktia. Työyhteisössä on asiat pakko selvittää, koska vuorovaikutuksen pitää toimia, eikä oikeita ongelmia ole koskaan ollut henkilökohtaisesti kenenkään kanssa. Jos ihmisellä on isompia haasteita, hän ei välttämättä ole työkykyinen kun puhutaan vaativasta asiantuntijatyöstä ja useimmat purkaa oloaan enemmän kotona tai anonyyminä (oli sitten rekattu tai ei). Sinänsä voi olla sairaslomalla, vaikka ei olisi yhtään myrkyllinen eli toisinpäin ei voi sanoa samaa.
Entisessä työyhteisössä, jos joku syyllistyi näkemään asioita vain negatiivisuuden kautta, muut säännönmukaisesti katkaisi asian, sanomalla ettei asia nyt ihan noin ole. Kun negaan ei mene mukaan, ei nega siirry niin helposti ilmapiiriin.Citrinella kirjoitti:
Tuo myrkyllisyyden kohteeksi joutuneen puolustaminen on omakin reaktio. Täällä siitä saa helposti sapiskaa, mutta sitten sitä vaan tulee.
Sen sijaan näen, että myrkyllisen ihmisen paha olo ei ole omalla vastuullani. En sitä ota kantaakseni! Usein alussa yritän toki, mutta jos käytös jatkuu, ihmisen on itse kannettava vastuu itsestään esim. hakeutumalla terveydenhuollon piiriin hakemaan apua pahaan oloon. Helpompi on vain välttää turhaa kontaktia. Työyhteisössä on asiat pakko selvittää, koska vuorovaikutuksen pitää toimia, eikä oikeita ongelmia ole koskaan ollut henkilökohtaisesti kenenkään kanssa. Jos ihmisellä on isompia haasteita, hän ei välttämättä ole työkykyinen kun puhutaan vaativasta asiantuntijatyöstä ja useimmat purkaa oloaan enemmän kotona tai anonyyminä (oli sitten rekattu tai ei). Sinänsä voi olla sairaslomalla, vaikka ei olisi yhtään myrkyllinen eli toisinpäin ei voi sanoa samaa.
Entisessä työyhteisössä, jos joku syyllistyi näkemään asioita vain negatiivisuuden kautta, muut säännönmukaisesti katkaisi asian, sanomalla ettei asia nyt ihan noin ole. Kun negaan ei mene mukaan, ei nega siirry niin helposti ilmapiiriin.Tuolla tavoin minäkin työelämässä ajattelen, että kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta töitä pitää pystyä tekemään yhdessä. - -Kaikki, mikä voi haitata tiimin onnistumista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, täytyy hoitaa. Työnohjauksella, hyvinvointikeskusteluilla jne.
On kuitenkin paikkoja tai tilanteita, missä joukko ihmisiä toimii periaatteessa yhteisen hyvän tavoittelemiseksi, mutta on hyvin paljon erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka tuohon tavoitteeseen parhaiten päästään. Jos silloin tulee lisäksi ristiriitoja henkilöiden välille, niin tilanteen ratkaiseminen on vähän hankalampaa, kun käytössä ei ole vastaavia työkaluja kuin työyhteisössä. - Sellaisessa tapauksessa olen nähnyt toimivaksi tavaksi yrittää ymmärtää kaikkia osapuolia, selvitellä myös näkyvästi hyökkäävän ihmisen motiiveja ja todellakin, saada aikaan keskustelua, etteivät molemmat ainoastaan kaivaudu syvemmälle poteroihinsa.
Yksi tapa syytää myrkkyä on, kun psykologisoivat verenimijät määräävät. 🌹👀
- Anonyymi
Miten arvioisit itse, onko oma kommenttisi myrkyllinen?
Anonyymi kirjoitti:
Miten arvioisit itse, onko oma kommenttisi myrkyllinen?
Eivät onnistu psykologistien pumppausyritykset. 🌹👀
- Anonyymi
Voi olla vaikeaa identifioida mistä on kyse. Ne ovat kuitenkin sosiaalisia vuorovaikutustilanteita ja osa ihmisistä ei vain yksinkertaisesti tule toimeen tietyntyyppisten ihmisten kanssa. Toiset kestävät kuulla totuuden ja ikävät asiat helpommin kuin toiset. Hälytyskelloni alkavat heti soimaan jos huomaan toisessa ihmisessä uhriutumisen merkkejä. Tyypillinen merkki siitä on että henkilö menee puolustuskannalle ja muuttuu vihaiseksi liian helposti. Tavallinen ikävistäkin asioista puhuminen ei oikeuta sellaiseen käytökseen. Se uhriutuminen tapahtuu silleen yhtäkkiä, nollasta sataan sekunnissa. Luultavasti uhriutujien ns. liskoaivot aktivoituvat sillä hetkellä eli kaikkialla on olevinaan pelkkiä uhkia ja pitää joko taistella tai paeta.
En osaa sanoa onko tuo uhriutuminen sellaista valtapeliä että uhriutuja yrittää hallita/manipuloida tilannetta luomalla pelon ilmapiirin vai onko hän vain niin heikko tunneälyltään ettei pysty normaaliin kanssakäymiseen. Olen tavannut ainakin pari sellaista ihmistä elämäni aikana ja henkisesti kuluttavaa se aina on. Uhriutujien logiikka ei ole järkiperusteista silloin kun he ovat uhriutujan moodissaan, jolloin he eivät ole kykeneväisiä vuoropuheluun. - Anonyymi
Olen kohdannut, keskityin liikaa ulkoisiin tekijöihin ja erehdyin toisesta todella pahasti. Olin sokea, kokemuksena näin näkemyserot todella suuriksi kahden ihmisen välillä. Yksi selkeä vaikutin tähän oli se, että toinen halusi nähdä asiat hyvän kautta ja toinen pahan kautta (uhriutuminen) ja ero oli todella suuri sen takia. Ymmärryksen puutetta molemmin puolin.
Sokaistuna astuin toisen asettamaan ansaan. Sen mitä totesin toisesta jälkiviisaana oli toisen vastuuttomuus omasta tekemisestä, mikä ilmeisesti johtui pelon tuomista epävarmuuksista. Oli raukkamainen, ristiriitainen ja arvaamaton ihmisenä. Itse olin varovainen ja utelias, mikä osaltaan on voinut olla herkälle ihmiselle se kärjistävä seikka?
Viimeisin kappale (myrkyllinen ihminen/ huomion haluinen) aloituksessa kuulostaa tutulta, joka tuli ilmi uteliaisuuteni ansiosta. Harmittaa näin jälkeenpäin kaikki kokemani ja vain siksi, että uskoin liikaa näkemääni, en toisen käytöstä ja persoonaa, joka pisti silmään ja herätti itsessä epäilyjä, jotka halusin selvittää itselle.
Etäisyyden otto olisi ollut paras ratkaisu. Vuorovaikutus taidot taitaa näillä olla todella huonot tai sitten lähipiirin kesken voivat olla hyviä, mutta tuntemattomien kanssa haluttomia ymmärtää ja ehdottomuus yms, onko sitten huonot kokemukset myös muokanneet käytöksen tällaiseksi (hyväksikäytetty olo tuntemattomien kesken)? Luonne-erot? - Anonyymi
Myrkyllisyys on yksisuuntaista negatiivista "viestintää". Sen tarkoitus on ainoastaan aiheuttaa hämminkiä ja pahaaoloa, saada myrkky leviämiämään.
- Anonyymi
”Myrkyllisyys” ei ole on tai off-tyyppinen ominaisuus, vaan osa inhimillisyyttä, siksi meissä kaikissa on sitä jonkin verran. Myrkyllisyyden voi nähdä janana, jonka eri kohdille ihmiset sijoittuvat.
Luin linkin ”7 merkkiä myrkyllisyydestä”. Ne kuvaavat tätä palstaa täydellisesti! Olenkin (jo aiemminkin) ollut sitä mieltä, että tämä palsta (ja moni muu somealusta) ovat ihmisvarjojen myllerryskenttä. Riippuen tilanteesta palstan kaltaiset paikat voivat toimia esim. itsetuntemuksen työkaluina, mutta valitettavasti suuri osa näyttäisi olevan sen verran heikkoja, että tulevat vedetyksi tuon myllerryksen mukana kuin mustaan aukkoon. He eivät kykene tarkastelemaan myrkyllisyyttä itsessään vaan muuttuvat itse yhä myrkyllisimmiksi. Siksi olen taipuvainen uskomaan, että some koituu ihmisen kohtaloksi ellei ihminen puutu siihen jollain tapaa. (Ehkä muutaman vuoden päästä some luokitellaan laittomaksi ”huumeeksi” kun kaikki sen negatiiviset vaikutukset alkavat tässä pikku hiljaa ilmetä…)- Anonyymi
Yhteenvetona siis: myrkyllisyyttä on aina siellä missä on ihmisiä. Sakeusaste vain vaihtelee.
- Anonyymi
Jatkan vielä:
Myrkyllisyyden taustalla on aina ns narsistinen haava (KVG). Se on meissä jokaisessa, jonkun asteisena/kokoisena. Mitä suurempi haava, sitä lähempänä on janan ”max myrkkyllisyys” päätä (janan tätä päätä voi nimittää myös narsistiseksi persoonallisuushäiriöksi).
- Anonyymi
Mä olen niin kaiken ulkopuolella ja päällystäny itseni teflonilla ja en vain altista itseäni millekään vähänkään myrkylliselle. Muutun näkymättömäksi, jos tilanne niin vaatii.
- Anonyymi
Ilmoitan myrkyllisen ihmisen, joka ei selvästi palvo narsistista new wolrd orderii pakollisella ilmoitus kanavalla niin poliisi vie pois
- Anonyymi
Herkkä ihminen, joka ei luota muihin voi käyttää myrkyllisyyttään aseena mielestään itseään heikompia kohtaan. Tällaiset ovat yleensä aika pinnallisia myös ihmisinä. Ovatko myös kaksisuuntaisen mielenhäiriön omaavia? Harhainen maailma on heille tuttu ja turvallinen pako paikka.
- Anonyymi
Myrkyllisyyden torjumisessa tärkeintä on tehdä selväksi ettei kaikki ole sallittua, myrkyttäjän toimet/sanat ovat haitaksi itselle/muille. Tietysti tätä ennen, jos mahdollista, on parasta kertoa missä rajat menee.
Käytännössähän edellinen ei välttämättä aina toimi. Mitä herkempi ihminen on, sitä tärkeämpää on ottaa fyysistä ja/tai henkistä etäisyyttä myrkynkylväjään.
- Sheena - Anonyymi
Pääministeri vaikuttaa lähinnä juurikin senkaltaiselta.
Pysyn IRL myrkyllisistä ahdistavista ihmisistä kaukana. En ole juurikaan muiden, kun perheeni kanssa tekemisissä. Nythän se taas muuttuu, kun lähden kokeilemaan työelämään siipiäni.
Jos kohtaan yhtään myrkyllisyyttä, vetäydyn ja pysyn loitolla taas. En ala edes vänkäämään. Se on stop heti.
Pärjään erakkona, joten mikään pakko ei ole myrkkyjä pitää lähellään. Ja myrkyttyä.Milloin aloitat työn? Onko päivä jo selvillä?
Onnea uuden alkuun! Muutos on aina aluksi rankkaa, mutta samalla myös mahdollisuus johonkin paljon parempaan. Työkaverit voi olla myös iso voimavara ja joskus heistä tulee parhaimmillaan elämän kestäviä ystäviä!Citrinella kirjoitti:
Milloin aloitat työn? Onko päivä jo selvillä?
Onnea uuden alkuun! Muutos on aina aluksi rankkaa, mutta samalla myös mahdollisuus johonkin paljon parempaan. Työkaverit voi olla myös iso voimavara ja joskus heistä tulee parhaimmillaan elämän kestäviä ystäviä!Työkokeiluna ensin. Olen yhä kuntoutuja, joten sopiva työ on hakusessa. Päivämääriä en tänne julkaise. Niin tarkkaan ei täällä tietoa tarvita. ☺️
No työkavereita ei ole montaa, joten let's see. Monen asian summa, ekana terveydentila ja sen kapasiteetti suhteessa työ.
Mutta sen olen päättänyt, että yhtään sitä mitä olen osakseni joskus saanut, ilkeilyä sairauksistani ja mitätöintiä niiden vuoksi työssä jonka tein hyvin siinä missä terveetkin, en aio enää sietää yhtään. Työpaikka on väärä, jos se muodostuu ilkimyksistä.G-LoveR kirjoitti:
Työkokeiluna ensin. Olen yhä kuntoutuja, joten sopiva työ on hakusessa. Päivämääriä en tänne julkaise. Niin tarkkaan ei täällä tietoa tarvita. ☺️
No työkavereita ei ole montaa, joten let's see. Monen asian summa, ekana terveydentila ja sen kapasiteetti suhteessa työ.
Mutta sen olen päättänyt, että yhtään sitä mitä olen osakseni joskus saanut, ilkeilyä sairauksistani ja mitätöintiä niiden vuoksi työssä jonka tein hyvin siinä missä terveetkin, en aio enää sietää yhtään. Työpaikka on väärä, jos se muodostuu ilkimyksistä.Oma kokemus työpaikoista on toisenlainen. Ihmiset pikemminkin stemppaa toisiaan kuin ilkeilee tai vähättelee. Kivoja työyhteisöjä siis on olemassa. Pidän peukkuja, että sinulla käy tällä kertaa parempi tuuri työyhteisön kanssa!
Citrinella kirjoitti:
Oma kokemus työpaikoista on toisenlainen. Ihmiset pikemminkin stemppaa toisiaan kuin ilkeilee tai vähättelee. Kivoja työyhteisöjä siis on olemassa. Pidän peukkuja, että sinulla käy tällä kertaa parempi tuuri työyhteisön kanssa!
Ehkä olen onnistunut löytämään työyhteisöt, jossa empaattisuus loistaa poissaolollaan ja katkeruus saa purkamaan huonon olon siihen jolla menee heikommin kun itsellä. Mutta joka on liian tarmokas yrittämään.
Joskus ihmiset tykkää nujertaa muita, kun heillä on vaikeaa, ei toinenkaan saisi pyrkiä voimaan hyvin, vaan pitäisi olla yhtä surkeassa olotilassa.
Olen nähnyt, että kaikki ei siedä ihmisiä, jotka pyrkii vaikeuksista huolimatta eteenpäin eikä heittäydy purnaajiksi rinkiin.
Kiitos. 🤗- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Ehkä olen onnistunut löytämään työyhteisöt, jossa empaattisuus loistaa poissaolollaan ja katkeruus saa purkamaan huonon olon siihen jolla menee heikommin kun itsellä. Mutta joka on liian tarmokas yrittämään.
Joskus ihmiset tykkää nujertaa muita, kun heillä on vaikeaa, ei toinenkaan saisi pyrkiä voimaan hyvin, vaan pitäisi olla yhtä surkeassa olotilassa.
Olen nähnyt, että kaikki ei siedä ihmisiä, jotka pyrkii vaikeuksista huolimatta eteenpäin eikä heittäydy purnaajiksi rinkiin.
Kiitos. 🤗”Ehkä olen onnistunut löytämään työyhteisöt, jossa empaattisuus loistaa poissaolollaan ja katkeruus saa purkamaan huonon olon siihen jolla menee heikommin kun itsellä.”
Elämällä on ”kummallinen” taipumus järjestää meille meidän ydintrauma katsottavaksi niin kauan, kunnes uskallamme sitä katsoa ja tehdä muutoksen.
Tsemppiä ❤️ Anonyymi kirjoitti:
”Ehkä olen onnistunut löytämään työyhteisöt, jossa empaattisuus loistaa poissaolollaan ja katkeruus saa purkamaan huonon olon siihen jolla menee heikommin kun itsellä.”
Elämällä on ”kummallinen” taipumus järjestää meille meidän ydintrauma katsottavaksi niin kauan, kunnes uskallamme sitä katsoa ja tehdä muutoksen.
Tsemppiä ❤️Mä en voi ikinä ymmärtää, miksi ketään pitäisi nujertaa? Mitä iloa saa minunkaan sairauksien ilkkumisesta ja pilkkaamisesta, millainen ihminen voi saada hyvää mieltä siitä, että satuttaa kun sattuu jo muutenkin?
Sysipaska tekisi mieleni sanoa, vaan tiedostan että ihminen on itse heiveröisen heikko ja katkera siitä, että joku muu pyrkii eteenpäin eikä jää maahan huutamaan. Siksi en hauku, jätän vaan huomiotta. Hänellä on asiat huonommin kun mulla.Anonyymi kirjoitti:
”Ehkä olen onnistunut löytämään työyhteisöt, jossa empaattisuus loistaa poissaolollaan ja katkeruus saa purkamaan huonon olon siihen jolla menee heikommin kun itsellä.”
Elämällä on ”kummallinen” taipumus järjestää meille meidän ydintrauma katsottavaksi niin kauan, kunnes uskallamme sitä katsoa ja tehdä muutoksen.
Tsemppiä ❤️Kiitos tsempistä. 👍✨
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Mä en voi ikinä ymmärtää, miksi ketään pitäisi nujertaa? Mitä iloa saa minunkaan sairauksien ilkkumisesta ja pilkkaamisesta, millainen ihminen voi saada hyvää mieltä siitä, että satuttaa kun sattuu jo muutenkin?
Sysipaska tekisi mieleni sanoa, vaan tiedostan että ihminen on itse heiveröisen heikko ja katkera siitä, että joku muu pyrkii eteenpäin eikä jää maahan huutamaan. Siksi en hauku, jätän vaan huomiotta. Hänellä on asiat huonommin kun mulla.Olet ihan oikeassa.
Vaikka mieli tekisi, en neuvo, jätän vain yhden tekstin tähän ja toivon sulle kaikkea hyvää matkaan, kyllä sä onnistut, juuri koska oot niin sitkee ❤️
”Taakankantajan rooli syntyy, kun matkansa alku taipaleella oleva pieni ihminen ajautuu olosuhteisiin, joissa hän joutuu ottamaan tavalla tai toisella liian suurta vastuuta liian varhain.
Se voi merkitä sitä, että lapsi joutuu vastaamaan itsestään ja omista tarpeistaan liian varhain. Se voi merkitä sitä, että lapsi saa sisaruksensa vastuulleen liian varhain. Se voi merkitä sitä, että lapsi alkaa tavalla tai toisella kantaa omia vanhempiaan. Perheessä saattaa olla olla tilausta varhaiskypsälle lapselle, jolle toimimattomassa parisuhteessa elävä vanhempi voi alkaa uskoutua. Se voi merkitä sitä, että lapsi kokee etteivät vanhemmat kestä hänen tunteitaan, joten hänen on opeteltava selviämään niiden kanssa yksin. Lapsi ei tietoisesti valitse tätä roolia, vaan se on luova tapa yrittää selviytyä ympäristössä, jossa hänellä ei ole syystä tai toisesta tilaa olla lapsi. Hän saattaa kokea tulevansa hyväksytyksi vanhempiensa puolelta vain omaksuessaan tämän roolin. Hän voi myös kokea, että jollei hän pidä huolta vanhemmastaan, hän saattaisi jopa menettää tämän. Roolit voivat kääntyä pahimmassa tapauksessa lähes kokonaan ylösalaisin. Lapsi alkaa kannatella vanhempaansa, sen sijaan että hän saisi tukeutuisi tähän. Liian varhain otettu vastuu tuntuu lapsesta ylivoimaiselta, ja sitähän se tietysti onkin. Vaihtoehtojen puutteessa hän kuitenkin hyppää tähän rooliin, ja on samalla pakotettu painamaan alas ne pelon ja riittämättömyyden tunteet, joita tilanne hänessä herättää. Hänestä alkaa kasvaa taakankantaja. Vähitellen tästä roolista alkaa muodostua hänelle vahva identiteetti. Hän tunnistaa herkästi tilanteet joissa ilmenee eräänlaisia ”vastuutyhjiöitä” ja ottaa ne itse kantaakseen.
Tätä samaa mallia taakankantaja toteuttaa myös aikuisuudessa. Hän saattaa kokea olonsa hyvin epämukavaksi, mikäli kaikki narut eivät ole tukevasti hänen omissa käsissään. Hän kokee suurta tarvetta kontrolloida kaikkea sitä mitä hänen ympärillään tapahtuu. Asioista irti päästäminen ja toisiin ihmisiin luottaminen on hänelle kauhistus. Taakankantaja ei tiedosta omia tunteitaan. Hän voi olla autuaan tietämätön siitä millaisia pelon ja riittämättömyden ja raskauden tunteita vastuut ja muita varten oleminen hänessä herättävät. Hän kokee ennenkin, että näin on vain pakko toimia, ei ole olemassa vaihtoehtoja. Vastuun jakaminen ja omien tarpeiden kuuntelu herättää hänessä usein voimakkaita syyllisyyden tunteita. Omat tarpeet ja tunteet ovatkin ainoita asioita, joista taakantaja ei ota vastuuta. Hän haalii ja ottaa vastuulleen monia asioita, jotka eivät hänelle kuuluisi. Hän ei hahmota rajoja itsensä ja muiden välillä, joten muidenkin vastuut näyttävät kuuluvan hänelle itselleen. Tämän kaiken hän tekee kantaen sisällään syvää riittämättömyyden kokemusta. Riittämättömyyden kokemuksella on juurensa niissä lapsuuden tilanteissa, joissa hän joutui itselleen ylivoimaisten vastuiden eteen. Näitä syviä tunteita hän ei ole kuitenkaan koskaan täysimääräisesti kokenut.
Vastuunkantotilanteet aikuisuudessa herättävät nämä lapsuuden riittämättömyyden kokemukset hänen alitajunnassaan. Uudet vastuut töissä, parisuhde, vanhemmuus, ystävien ongelmat ja pienemmätkin asiat saattavat herättää alitajunnassa sen sisäisen lapsen, joka kokee olevansa ylivoimaisten haasteiden edessä. Alitajunnassa ei ole aika käsitettä, joten sisäinen lapsii kokee kaiken tapahtuvan juuri nyt. Näin hän itseasiassa toistaa aikuisuudessa lapsuuden kokemustaan ylisuurista vastuista, ja reagoi siihen tiedostamattaan aina samalla tavalla.
Tukea ja huolenpitoa tarvitsevan lapsiosansa taakankantaja on työntänyt omaan varjoonsa, joten hän ei ole siitä tietoinen. Tämä puoli on jäänyt vaille peilausta lapsuudessa, minkä vuoksi hän ei tunnista sitä omakseen. Siellä sijaitsevat pelko, turvattomuus, riittämättömyys ja muut tunteet, joita vastuunkanto hänessä herättää. Koska tämä puoli on tiedostamaton, on sen ilmennettävä itseään jotakin toista kautta. Taakankantaja alkaa esimerkiksi uupua, sairastella usein tai oirehtia fyysisesti esimerkiksi selkäkivulla. Taakankantajalle nämä oireet ovat ensin suuri kauhistus, sillä ne alkavat tehdä vastuunkantamisesta hänelle lähes mahdotonta. Ja kun hän ei enää pysty suoriutumaan vastuista kuten ennen, uhkaa häpeän peitossa oleva tarvitseva lapsiosa paljastua. Kaikki se minkä vuoksi hän on suorittanut ja kantanut vastuita vuosikaudet uhkaa nyt nousta alitajunnasta tietoisuuteen. Oireet ovatkin varjossa olevan lapsiosan hätähuuto: nähkää minut, kuulkaa minut!
Jatkuu… - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet ihan oikeassa.
Vaikka mieli tekisi, en neuvo, jätän vain yhden tekstin tähän ja toivon sulle kaikkea hyvää matkaan, kyllä sä onnistut, juuri koska oot niin sitkee ❤️
”Taakankantajan rooli syntyy, kun matkansa alku taipaleella oleva pieni ihminen ajautuu olosuhteisiin, joissa hän joutuu ottamaan tavalla tai toisella liian suurta vastuuta liian varhain.
Se voi merkitä sitä, että lapsi joutuu vastaamaan itsestään ja omista tarpeistaan liian varhain. Se voi merkitä sitä, että lapsi saa sisaruksensa vastuulleen liian varhain. Se voi merkitä sitä, että lapsi alkaa tavalla tai toisella kantaa omia vanhempiaan. Perheessä saattaa olla olla tilausta varhaiskypsälle lapselle, jolle toimimattomassa parisuhteessa elävä vanhempi voi alkaa uskoutua. Se voi merkitä sitä, että lapsi kokee etteivät vanhemmat kestä hänen tunteitaan, joten hänen on opeteltava selviämään niiden kanssa yksin. Lapsi ei tietoisesti valitse tätä roolia, vaan se on luova tapa yrittää selviytyä ympäristössä, jossa hänellä ei ole syystä tai toisesta tilaa olla lapsi. Hän saattaa kokea tulevansa hyväksytyksi vanhempiensa puolelta vain omaksuessaan tämän roolin. Hän voi myös kokea, että jollei hän pidä huolta vanhemmastaan, hän saattaisi jopa menettää tämän. Roolit voivat kääntyä pahimmassa tapauksessa lähes kokonaan ylösalaisin. Lapsi alkaa kannatella vanhempaansa, sen sijaan että hän saisi tukeutuisi tähän. Liian varhain otettu vastuu tuntuu lapsesta ylivoimaiselta, ja sitähän se tietysti onkin. Vaihtoehtojen puutteessa hän kuitenkin hyppää tähän rooliin, ja on samalla pakotettu painamaan alas ne pelon ja riittämättömyyden tunteet, joita tilanne hänessä herättää. Hänestä alkaa kasvaa taakankantaja. Vähitellen tästä roolista alkaa muodostua hänelle vahva identiteetti. Hän tunnistaa herkästi tilanteet joissa ilmenee eräänlaisia ”vastuutyhjiöitä” ja ottaa ne itse kantaakseen.
Tätä samaa mallia taakankantaja toteuttaa myös aikuisuudessa. Hän saattaa kokea olonsa hyvin epämukavaksi, mikäli kaikki narut eivät ole tukevasti hänen omissa käsissään. Hän kokee suurta tarvetta kontrolloida kaikkea sitä mitä hänen ympärillään tapahtuu. Asioista irti päästäminen ja toisiin ihmisiin luottaminen on hänelle kauhistus. Taakankantaja ei tiedosta omia tunteitaan. Hän voi olla autuaan tietämätön siitä millaisia pelon ja riittämättömyden ja raskauden tunteita vastuut ja muita varten oleminen hänessä herättävät. Hän kokee ennenkin, että näin on vain pakko toimia, ei ole olemassa vaihtoehtoja. Vastuun jakaminen ja omien tarpeiden kuuntelu herättää hänessä usein voimakkaita syyllisyyden tunteita. Omat tarpeet ja tunteet ovatkin ainoita asioita, joista taakantaja ei ota vastuuta. Hän haalii ja ottaa vastuulleen monia asioita, jotka eivät hänelle kuuluisi. Hän ei hahmota rajoja itsensä ja muiden välillä, joten muidenkin vastuut näyttävät kuuluvan hänelle itselleen. Tämän kaiken hän tekee kantaen sisällään syvää riittämättömyyden kokemusta. Riittämättömyyden kokemuksella on juurensa niissä lapsuuden tilanteissa, joissa hän joutui itselleen ylivoimaisten vastuiden eteen. Näitä syviä tunteita hän ei ole kuitenkaan koskaan täysimääräisesti kokenut.
Vastuunkantotilanteet aikuisuudessa herättävät nämä lapsuuden riittämättömyyden kokemukset hänen alitajunnassaan. Uudet vastuut töissä, parisuhde, vanhemmuus, ystävien ongelmat ja pienemmätkin asiat saattavat herättää alitajunnassa sen sisäisen lapsen, joka kokee olevansa ylivoimaisten haasteiden edessä. Alitajunnassa ei ole aika käsitettä, joten sisäinen lapsii kokee kaiken tapahtuvan juuri nyt. Näin hän itseasiassa toistaa aikuisuudessa lapsuuden kokemustaan ylisuurista vastuista, ja reagoi siihen tiedostamattaan aina samalla tavalla.
Tukea ja huolenpitoa tarvitsevan lapsiosansa taakankantaja on työntänyt omaan varjoonsa, joten hän ei ole siitä tietoinen. Tämä puoli on jäänyt vaille peilausta lapsuudessa, minkä vuoksi hän ei tunnista sitä omakseen. Siellä sijaitsevat pelko, turvattomuus, riittämättömyys ja muut tunteet, joita vastuunkanto hänessä herättää. Koska tämä puoli on tiedostamaton, on sen ilmennettävä itseään jotakin toista kautta. Taakankantaja alkaa esimerkiksi uupua, sairastella usein tai oirehtia fyysisesti esimerkiksi selkäkivulla. Taakankantajalle nämä oireet ovat ensin suuri kauhistus, sillä ne alkavat tehdä vastuunkantamisesta hänelle lähes mahdotonta. Ja kun hän ei enää pysty suoriutumaan vastuista kuten ennen, uhkaa häpeän peitossa oleva tarvitseva lapsiosa paljastua. Kaikki se minkä vuoksi hän on suorittanut ja kantanut vastuita vuosikaudet uhkaa nyt nousta alitajunnasta tietoisuuteen. Oireet ovatkin varjossa olevan lapsiosan hätähuuto: nähkää minut, kuulkaa minut!
Jatkuu…Loppuosa
” Hiljalleen taakankantaja alkaa saapua tienhaaraan. Hänen selviystymisstrategiansa tuottaa hänelle suurta kärsimystä muodossa tai toisessa. Kärsimyksessä piilee kaksi vaihtoehtoa: katkeroituminen tai itsensä kohtaaminen. Kun taakankantaja valitsee itsensä kohtaamisen, käynnistyy sisäinen matka kohti kaikkea sitä, mitä hän on itseltään piilottanut taakankantajan roolin alle. Hän alkaa tunnistaa itsessään olevaa haavoittunutta ja tarvitsevaa lapsiosaa. Hän saa kohdattavakseen ne tunteet, jotka ovat olleet tukahdutettuina taakankantajan strategian alla. Hän alkaa kuunnella näitä tunteita, ja pitämään niitä arvokkaina eikä häpeällisenä. Hän oppii asettamaan rajajoja, ja näkemään mihin hän päättyy ja mistä toisten vastuut alkavat.
Toipuminen ei ole sekään ihan yksinkertaista. Taakankantajan herkkänä kohtana voi säilyä pitkään (joskin lievempänä) ne tilanteet, joissa hänen tulee ottaa kantaakseen uusia vastuita. Nämä tilanteet herättävät helposti vanhoja riittämättömyyden kokemuksia ja toipuva taakankantaja saakin olla tarkkana, ettei hän huomaamattaan tipahda uudestaan vanhoihin opittuihin rooleihinsa. Kerran niihin heränneenä, hän ei enää kuitenkaan voi jatkaa samaa rataa pitkään kuten ennen. Oireet palaavat nopeasti muistuttamaan siitä mistä on kysymys. Oireet ovatkin taakantajalle kuin pitkämielinen opettaja, joka palaa aina muistuttamaan häntä itsensä kuuntelun tärkeydestä. Tiedostamisen ja itsen kuuntelun kautta haava alkaa vähä vähältä umpeutua, ja muutokset ja oikean kokoiset vastuut eivät enää herätä samanlaista piilotettua riittämättömyyden kokemusta kuten ennen.
Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT® Veli-Matti Anttila, Turku
www.sisainenmatka.fi” - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Loppuosa
” Hiljalleen taakankantaja alkaa saapua tienhaaraan. Hänen selviystymisstrategiansa tuottaa hänelle suurta kärsimystä muodossa tai toisessa. Kärsimyksessä piilee kaksi vaihtoehtoa: katkeroituminen tai itsensä kohtaaminen. Kun taakankantaja valitsee itsensä kohtaamisen, käynnistyy sisäinen matka kohti kaikkea sitä, mitä hän on itseltään piilottanut taakankantajan roolin alle. Hän alkaa tunnistaa itsessään olevaa haavoittunutta ja tarvitsevaa lapsiosaa. Hän saa kohdattavakseen ne tunteet, jotka ovat olleet tukahdutettuina taakankantajan strategian alla. Hän alkaa kuunnella näitä tunteita, ja pitämään niitä arvokkaina eikä häpeällisenä. Hän oppii asettamaan rajajoja, ja näkemään mihin hän päättyy ja mistä toisten vastuut alkavat.
Toipuminen ei ole sekään ihan yksinkertaista. Taakankantajan herkkänä kohtana voi säilyä pitkään (joskin lievempänä) ne tilanteet, joissa hänen tulee ottaa kantaakseen uusia vastuita. Nämä tilanteet herättävät helposti vanhoja riittämättömyyden kokemuksia ja toipuva taakankantaja saakin olla tarkkana, ettei hän huomaamattaan tipahda uudestaan vanhoihin opittuihin rooleihinsa. Kerran niihin heränneenä, hän ei enää kuitenkaan voi jatkaa samaa rataa pitkään kuten ennen. Oireet palaavat nopeasti muistuttamaan siitä mistä on kysymys. Oireet ovatkin taakantajalle kuin pitkämielinen opettaja, joka palaa aina muistuttamaan häntä itsensä kuuntelun tärkeydestä. Tiedostamisen ja itsen kuuntelun kautta haava alkaa vähä vähältä umpeutua, ja muutokset ja oikean kokoiset vastuut eivät enää herätä samanlaista piilotettua riittämättömyyden kokemusta kuten ennen.
Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT® Veli-Matti Anttila, Turku
www.sisainenmatka.fi”Niin, ja pyydän anteeksi jos ed teksti ei osu kohdallesi ollenkaan.
Anonyymi kirjoitti:
Olet ihan oikeassa.
Vaikka mieli tekisi, en neuvo, jätän vain yhden tekstin tähän ja toivon sulle kaikkea hyvää matkaan, kyllä sä onnistut, juuri koska oot niin sitkee ❤️
”Taakankantajan rooli syntyy, kun matkansa alku taipaleella oleva pieni ihminen ajautuu olosuhteisiin, joissa hän joutuu ottamaan tavalla tai toisella liian suurta vastuuta liian varhain.
Se voi merkitä sitä, että lapsi joutuu vastaamaan itsestään ja omista tarpeistaan liian varhain. Se voi merkitä sitä, että lapsi saa sisaruksensa vastuulleen liian varhain. Se voi merkitä sitä, että lapsi alkaa tavalla tai toisella kantaa omia vanhempiaan. Perheessä saattaa olla olla tilausta varhaiskypsälle lapselle, jolle toimimattomassa parisuhteessa elävä vanhempi voi alkaa uskoutua. Se voi merkitä sitä, että lapsi kokee etteivät vanhemmat kestä hänen tunteitaan, joten hänen on opeteltava selviämään niiden kanssa yksin. Lapsi ei tietoisesti valitse tätä roolia, vaan se on luova tapa yrittää selviytyä ympäristössä, jossa hänellä ei ole syystä tai toisesta tilaa olla lapsi. Hän saattaa kokea tulevansa hyväksytyksi vanhempiensa puolelta vain omaksuessaan tämän roolin. Hän voi myös kokea, että jollei hän pidä huolta vanhemmastaan, hän saattaisi jopa menettää tämän. Roolit voivat kääntyä pahimmassa tapauksessa lähes kokonaan ylösalaisin. Lapsi alkaa kannatella vanhempaansa, sen sijaan että hän saisi tukeutuisi tähän. Liian varhain otettu vastuu tuntuu lapsesta ylivoimaiselta, ja sitähän se tietysti onkin. Vaihtoehtojen puutteessa hän kuitenkin hyppää tähän rooliin, ja on samalla pakotettu painamaan alas ne pelon ja riittämättömyyden tunteet, joita tilanne hänessä herättää. Hänestä alkaa kasvaa taakankantaja. Vähitellen tästä roolista alkaa muodostua hänelle vahva identiteetti. Hän tunnistaa herkästi tilanteet joissa ilmenee eräänlaisia ”vastuutyhjiöitä” ja ottaa ne itse kantaakseen.
Tätä samaa mallia taakankantaja toteuttaa myös aikuisuudessa. Hän saattaa kokea olonsa hyvin epämukavaksi, mikäli kaikki narut eivät ole tukevasti hänen omissa käsissään. Hän kokee suurta tarvetta kontrolloida kaikkea sitä mitä hänen ympärillään tapahtuu. Asioista irti päästäminen ja toisiin ihmisiin luottaminen on hänelle kauhistus. Taakankantaja ei tiedosta omia tunteitaan. Hän voi olla autuaan tietämätön siitä millaisia pelon ja riittämättömyden ja raskauden tunteita vastuut ja muita varten oleminen hänessä herättävät. Hän kokee ennenkin, että näin on vain pakko toimia, ei ole olemassa vaihtoehtoja. Vastuun jakaminen ja omien tarpeiden kuuntelu herättää hänessä usein voimakkaita syyllisyyden tunteita. Omat tarpeet ja tunteet ovatkin ainoita asioita, joista taakantaja ei ota vastuuta. Hän haalii ja ottaa vastuulleen monia asioita, jotka eivät hänelle kuuluisi. Hän ei hahmota rajoja itsensä ja muiden välillä, joten muidenkin vastuut näyttävät kuuluvan hänelle itselleen. Tämän kaiken hän tekee kantaen sisällään syvää riittämättömyyden kokemusta. Riittämättömyyden kokemuksella on juurensa niissä lapsuuden tilanteissa, joissa hän joutui itselleen ylivoimaisten vastuiden eteen. Näitä syviä tunteita hän ei ole kuitenkaan koskaan täysimääräisesti kokenut.
Vastuunkantotilanteet aikuisuudessa herättävät nämä lapsuuden riittämättömyyden kokemukset hänen alitajunnassaan. Uudet vastuut töissä, parisuhde, vanhemmuus, ystävien ongelmat ja pienemmätkin asiat saattavat herättää alitajunnassa sen sisäisen lapsen, joka kokee olevansa ylivoimaisten haasteiden edessä. Alitajunnassa ei ole aika käsitettä, joten sisäinen lapsii kokee kaiken tapahtuvan juuri nyt. Näin hän itseasiassa toistaa aikuisuudessa lapsuuden kokemustaan ylisuurista vastuista, ja reagoi siihen tiedostamattaan aina samalla tavalla.
Tukea ja huolenpitoa tarvitsevan lapsiosansa taakankantaja on työntänyt omaan varjoonsa, joten hän ei ole siitä tietoinen. Tämä puoli on jäänyt vaille peilausta lapsuudessa, minkä vuoksi hän ei tunnista sitä omakseen. Siellä sijaitsevat pelko, turvattomuus, riittämättömyys ja muut tunteet, joita vastuunkanto hänessä herättää. Koska tämä puoli on tiedostamaton, on sen ilmennettävä itseään jotakin toista kautta. Taakankantaja alkaa esimerkiksi uupua, sairastella usein tai oirehtia fyysisesti esimerkiksi selkäkivulla. Taakankantajalle nämä oireet ovat ensin suuri kauhistus, sillä ne alkavat tehdä vastuunkantamisesta hänelle lähes mahdotonta. Ja kun hän ei enää pysty suoriutumaan vastuista kuten ennen, uhkaa häpeän peitossa oleva tarvitseva lapsiosa paljastua. Kaikki se minkä vuoksi hän on suorittanut ja kantanut vastuita vuosikaudet uhkaa nyt nousta alitajunnasta tietoisuuteen. Oireet ovatkin varjossa olevan lapsiosan hätähuuto: nähkää minut, kuulkaa minut!
Jatkuu…Tunnistan kyllä itseni ja tiedän olevani tuo kantaja. Joka ei koskaan heittäydy itse taakaksi muille, mutta ottaa kantaakseen muiden taakat. Se olen minä.
Oppinut pärjäämään yksin, olemaan vahva ja selviivän heikkonakin, vaikka suolet sylissä ja pää kainalossa.
Mut syyttävä sormeni ei osoita vanhempiini yksin, vaan ala-asteen opettajaani, joka sysäsi alkuun häpeän heikkoudesta. Joten en voi olla heikko. Se ei ole vaihtoehto.Anonyymi kirjoitti:
Niin, ja pyydän anteeksi jos ed teksti ei osu kohdallesi ollenkaan.
Älä pyydä, ne osuu täydellisesti. Käyn tuota prosessia, olen käynyt jo 3 vuotta. 🙂
Ja yhä...- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Tunnistan kyllä itseni ja tiedän olevani tuo kantaja. Joka ei koskaan heittäydy itse taakaksi muille, mutta ottaa kantaakseen muiden taakat. Se olen minä.
Oppinut pärjäämään yksin, olemaan vahva ja selviivän heikkonakin, vaikka suolet sylissä ja pää kainalossa.
Mut syyttävä sormeni ei osoita vanhempiini yksin, vaan ala-asteen opettajaani, joka sysäsi alkuun häpeän heikkoudesta. Joten en voi olla heikko. Se ei ole vaihtoehto.” Joten en voi olla heikko. Se ei ole vaihtoehto.”
Ajatteletko itsekin vielä noin vai oliko toi sen opettajan ”ääni”? - Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Älä pyydä, ne osuu täydellisesti. Käyn tuota prosessia, olen käynyt jo 3 vuotta. 🙂
Ja yhä...Niin minäkin käyn, siksi sen olen varmaan sinusta ”tunnistanut.”.
Matka on pitkä, ja hidas. Kärsivällisyyttä ja paljon rakkautta itseä kohtaan tarvitaan. Anonyymi kirjoitti:
Niin minäkin käyn, siksi sen olen varmaan sinusta ”tunnistanut.”.
Matka on pitkä, ja hidas. Kärsivällisyyttä ja paljon rakkautta itseä kohtaan tarvitaan.Hyvin tunnistit, varmasti vaikuttaa tuo oma prosessisi saman syyn takia.
Se on tosiaan pitkä ja hidas kuin nälkävuosi ja mutkia matkassa. Välillä tuntuu päässeen askelen eteenpäin ja viisi taaksepäin. 🙄
Minulle nuo omien rajojeni löytymisen haasteet on työläät. Todella.. Pelottaa vetää rajoja samalla, kun ymmärtää että ne on pakko vetää.Anonyymi kirjoitti:
” Joten en voi olla heikko. Se ei ole vaihtoehto.”
Ajatteletko itsekin vielä noin vai oliko toi sen opettajan ”ääni”?Opettajan aiheuttama tunne aikoinaan. Minä olen luokan edessä opettajan pöydän vieressä missä hän haukkuu minut luokkakavereilleni milloin mistäkin virheestä tai osaamattomuudesta.
Ja muut nauraa. Se oli 3 ekaa vuotta mun koulupäivieni arkea. Itsetunnon murennus.G-LoveR kirjoitti:
Opettajan aiheuttama tunne aikoinaan. Minä olen luokan edessä opettajan pöydän vieressä missä hän haukkuu minut luokkakavereilleni milloin mistäkin virheestä tai osaamattomuudesta.
Ja muut nauraa. Se oli 3 ekaa vuotta mun koulupäivieni arkea. Itsetunnon murennus.Kun halusin auttaa jotain luokallani, hän sätti minua. Kukaan ei kaipaa apuasi, jokainen pärjätköön itse muutenkin.
Muistan kun ekalla luokalla autoin koulukaverilleni sitomaan luistimet, sain rangaistukseksi lyhyen jäähyn. Sain katsella kun muut luistelee. Itse en saanut luistella.
Monia hulluja juttuja jotka sotii oikeustajuani vastaan mielivaltaisuudessaan.G-LoveR kirjoitti:
Kun halusin auttaa jotain luokallani, hän sätti minua. Kukaan ei kaipaa apuasi, jokainen pärjätköön itse muutenkin.
Muistan kun ekalla luokalla autoin koulukaverilleni sitomaan luistimet, sain rangaistukseksi lyhyen jäähyn. Sain katsella kun muut luistelee. Itse en saanut luistella.
Monia hulluja juttuja jotka sotii oikeustajuani vastaan mielivaltaisuudessaan.Mut vanhemmilleni olen voinut näyttää heikkoutenikin ja saanut heiltä empatiaa ja tukea, rakkautta silloinkin. Heidän mokat on muussa toiminnassa, sitten niitä aikuiset edellä eläen, lapset siinä sivussa jotenkin.
Omat aviolliset ongelmat ja ryypiskely oma osansa siinä sopassa. On täytynyt olla vahva silloinkin tietyllä tapaa. Ei ole voinut rasittaa omilla kouluasioilla, peloilla heitä. Tai niin mä luulin. Kun heillä oli muutenkin ongelmia olla aikuisia.- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Hyvin tunnistit, varmasti vaikuttaa tuo oma prosessisi saman syyn takia.
Se on tosiaan pitkä ja hidas kuin nälkävuosi ja mutkia matkassa. Välillä tuntuu päässeen askelen eteenpäin ja viisi taaksepäin. 🙄
Minulle nuo omien rajojeni löytymisen haasteet on työläät. Todella.. Pelottaa vetää rajoja samalla, kun ymmärtää että ne on pakko vetää.Just noin, välillä menee montakin askelta taaksepäin! Turhauttavaa, mutta ilmeisesti tarpeellista. Se ”oppitunti” tarjoillaan niin monta kertaa että menee perille.
Anonyymi kirjoitti:
Just noin, välillä menee montakin askelta taaksepäin! Turhauttavaa, mutta ilmeisesti tarpeellista. Se ”oppitunti” tarjoillaan niin monta kertaa että menee perille.
Kait se on loppuelämän urakka. Sille tuntuu. Kipeä kohta kuitenkin.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Opettajan aiheuttama tunne aikoinaan. Minä olen luokan edessä opettajan pöydän vieressä missä hän haukkuu minut luokkakavereilleni milloin mistäkin virheestä tai osaamattomuudesta.
Ja muut nauraa. Se oli 3 ekaa vuotta mun koulupäivieni arkea. Itsetunnon murennus.Kuulostaa tosi pahalta.
Miltä susta tuntuu nyt kun työkokeilu lähestyy? Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa tosi pahalta.
Miltä susta tuntuu nyt kun työkokeilu lähestyy?Olihan se pahaa silloin ja ahdisti valtavasti, kun en ymmärtänyt miksi hän tekee niin. Mikä vika mussa hänen mielestä oli.
Krooninen migreeni, joka sekin oli seurausta stressistä että se kroonistui.
Pelottaa miten muhun suhtaudutaan, kun kerron rajoitteistani. Avoimuus niitten suhteen on aina ollut työelämässä se tikari millä isketään selkään, kun jokin asia minussa ärsyttää. Vyön alle suoraan. Kun tekemisistä ei pääse sanomaan vika on keksittävä vaikka sairauksista millä lytätä. Ja kiristää.
Mutta onneksi mulla on tuki-ihminen jolle voin kertoa miltä tuntuu ja psykofyysinen fyssa lisäksi, jonka luokse juoksen hengittelemään, jos ahdistun.G-LoveR kirjoitti:
Olihan se pahaa silloin ja ahdisti valtavasti, kun en ymmärtänyt miksi hän tekee niin. Mikä vika mussa hänen mielestä oli.
Krooninen migreeni, joka sekin oli seurausta stressistä että se kroonistui.
Pelottaa miten muhun suhtaudutaan, kun kerron rajoitteistani. Avoimuus niitten suhteen on aina ollut työelämässä se tikari millä isketään selkään, kun jokin asia minussa ärsyttää. Vyön alle suoraan. Kun tekemisistä ei pääse sanomaan vika on keksittävä vaikka sairauksista millä lytätä. Ja kiristää.
Mutta onneksi mulla on tuki-ihminen jolle voin kertoa miltä tuntuu ja psykofyysinen fyssa lisäksi, jonka luokse juoksen hengittelemään, jos ahdistun.Mutta huomaan lihaskireyden lisääntyvän kauttaaltaan, kun alan stressata tulevaa. Kivut voimistuu, tulee päänsärkyjä, kasvokipuja, migreenikin lopulta.
Psykosomaattiset oireet on valtaisia.G-LoveR kirjoitti:
Mutta huomaan lihaskireyden lisääntyvän kauttaaltaan, kun alan stressata tulevaa. Kivut voimistuu, tulee päänsärkyjä, kasvokipuja, migreenikin lopulta.
Psykosomaattiset oireet on valtaisia.Oli migreenikohtauskin vasta, kun olin kuntoutuskurssin ekalla käynnillä. Uskon että se tuli psyykkisestä hermoilusta.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Oli migreenikohtauskin vasta, kun olin kuntoutuskurssin ekalla käynnillä. Uskon että se tuli psyykkisestä hermoilusta.
Joo, keho ikään kuin valmistuu jo etukäteen pahimpaan, taistele tai pakene -reaktio päällä.
Sulla saattaa olla primitiivirefleksitkin aktiivisina (jos kiinnostaa, tsekkaa sensomotorinen valmennus, esim. makesense.fi). Keho muistaa vanhat ikävät tapahtumat, ja ne muistot olisi hyvä purkaa kehosta, sitten mielikin voi olla rauhallisempi.
Mutta hienoa että sulla on tukijoukkoja. Se on tärkeää, hakea itselle kaikki mahd apu.
Itseä on auttanut monet asiat, mutta yksi avainasia mulle on ollut keskittyä itseeni, ei olosuhteisiin. Se ehkä kuulostaa oudolta, ja on usein tosi vaikeatakin, mutta on avain just siksi, että olosuhteisiin ei aina vain pysty vaikuttamaan. Se auttaa siihen, että voi mennä uusiin pelottaviin/stressaaviin tilanteisiin vähän enemmän ”itsessään”, omilla ehdoillaan, ei niin koko ajan kaikkia muita skannaten tai mahd paskamyrskyjä peläten. Tai siihenkin, että vaikka tulisi puukosta selkään, niin vaikka se sattuisi, niin se ei satu enää yhtä paljon kuin ennen, kun on tavallaan itse enemmän läsnä (sisäinen vanhempi suojaa sitä sisäistä lasta). Anonyymi kirjoitti:
Joo, keho ikään kuin valmistuu jo etukäteen pahimpaan, taistele tai pakene -reaktio päällä.
Sulla saattaa olla primitiivirefleksitkin aktiivisina (jos kiinnostaa, tsekkaa sensomotorinen valmennus, esim. makesense.fi). Keho muistaa vanhat ikävät tapahtumat, ja ne muistot olisi hyvä purkaa kehosta, sitten mielikin voi olla rauhallisempi.
Mutta hienoa että sulla on tukijoukkoja. Se on tärkeää, hakea itselle kaikki mahd apu.
Itseä on auttanut monet asiat, mutta yksi avainasia mulle on ollut keskittyä itseeni, ei olosuhteisiin. Se ehkä kuulostaa oudolta, ja on usein tosi vaikeatakin, mutta on avain just siksi, että olosuhteisiin ei aina vain pysty vaikuttamaan. Se auttaa siihen, että voi mennä uusiin pelottaviin/stressaaviin tilanteisiin vähän enemmän ”itsessään”, omilla ehdoillaan, ei niin koko ajan kaikkia muita skannaten tai mahd paskamyrskyjä peläten. Tai siihenkin, että vaikka tulisi puukosta selkään, niin vaikka se sattuisi, niin se ei satu enää yhtä paljon kuin ennen, kun on tavallaan itse enemmän läsnä (sisäinen vanhempi suojaa sitä sisäistä lasta).Luulen, että mulle paras apu olisi terapia, pitkä ja harras terapia. Missä pengotaan koko tunkio pohjia myöden itkien ja ulvoen niin kauan, että se kuormitus on poissa.
Olen itse taitava lykkäämään kaiken takavintturiin, muttei ne katoa niin, ne vaan lykkääntyy.
Miten sä teet tuon? Kuulostaa vaikealta. Miten pystyt työntämään olosuhteet ja niitten vaikutuksen pois? Mä en ole hiffannut miten sen pystyy tekemään.- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Luulen, että mulle paras apu olisi terapia, pitkä ja harras terapia. Missä pengotaan koko tunkio pohjia myöden itkien ja ulvoen niin kauan, että se kuormitus on poissa.
Olen itse taitava lykkäämään kaiken takavintturiin, muttei ne katoa niin, ne vaan lykkääntyy.
Miten sä teet tuon? Kuulostaa vaikealta. Miten pystyt työntämään olosuhteet ja niitten vaikutuksen pois? Mä en ole hiffannut miten sen pystyy tekemään.Joo, mulla on taustalla pitkä terapia, mutta työskentely ”päässä” siis asioiden muistelu, analysointi jne, ei yksin auta, yhtä tärkeää, ellei tärkeämpää on mulle ollut työskentely kehossa. Tämä näkemykseni perustuu just siihen, että meidän keho muistaa kaiken ja vaikeiden asioiden käsittely täytyy työstää myös kehon tasolla, vasta sitten sisukset puhdistuu kunnolla. Mutta ihan puhtaaksi sitä tuskin sitä kyllä koskaan saa, keveämmäksi ja keveämmäksi vaan 🙂 Menetelmiä kehontyöskentelyyn on monia, erilaisia kehoterapioita, mä olen kokeillut todella monia (mm psykodraamaa, taideterapiaa, meditaatiota, joogaa), mutta tärkeimpiä itselle (tällä kokemuksella) on ollut meditaatio, tunnevyöhyketerapia, toi mainittu sensomotorinen valmennus ja konstellaatiot. Erityisesti konstellaatiot, niissä voi turvallisesti ”kokea” aiempia vaikeita tapahtumia ja saada ymmärrystä (ja vapautua!) ihan uudella tavalla omasta mutta myös sukunsa historiasta.
Sun kysymykseen vastaus on selvä, mutta ei välttämättä helppo muotoilla (tai en tiedä osaanko muotoilla niin että tulisi edes semi-järjellistä tekstiä). Kyky tulee läsnäolon kautta; kaiken työskentelyn jälkeen oma itse on niin vahvasti läsnä omassa kehossa että omaan itseen keskittyminen helpottuu, omat rajat on selkeät, tunnistaa toisen tunteet, mutta ei lähde niihin mukaan jne. Eli siis itsetuntemuksen ja kehollisen läsnäolon kautta. Se vahvistuu ajan kanssa; kuten aiemmin sanoin, ihan kuin olisi se sisäinen vanhempi koko ajan mukana sen sisäisen lapsen rinnalla, joka pitää huolta lapsesta vaikka muut olosuhteet olisivat mitä tahansa.
Sen takia mun neuvo (päädyin sittenkin neuvomaan, voi paska!) on, että keskityt itseesi mahd paljon kun aloitat työkokeilun. Olet se sisäinen, ERITTÄIN rakastava vanhempi itsellesi, tsemppaat itseäsi, olet armollinen ja rakastava itsellesi, mietit miten teet päivistä mahd vähän kuormittavia itsellesi, et vaadi itseltäsi liikaa, et kuormita itseäsi muilla samanaikaisilla vaatimuksilla jne. Sen herkkyyden, mikä sussakin on, voi kääntää oman itsensä palvelukseen - eikä se ole keneltäkään pois, päinvastoin ❤️ Anonyymi kirjoitti:
Joo, mulla on taustalla pitkä terapia, mutta työskentely ”päässä” siis asioiden muistelu, analysointi jne, ei yksin auta, yhtä tärkeää, ellei tärkeämpää on mulle ollut työskentely kehossa. Tämä näkemykseni perustuu just siihen, että meidän keho muistaa kaiken ja vaikeiden asioiden käsittely täytyy työstää myös kehon tasolla, vasta sitten sisukset puhdistuu kunnolla. Mutta ihan puhtaaksi sitä tuskin sitä kyllä koskaan saa, keveämmäksi ja keveämmäksi vaan 🙂 Menetelmiä kehontyöskentelyyn on monia, erilaisia kehoterapioita, mä olen kokeillut todella monia (mm psykodraamaa, taideterapiaa, meditaatiota, joogaa), mutta tärkeimpiä itselle (tällä kokemuksella) on ollut meditaatio, tunnevyöhyketerapia, toi mainittu sensomotorinen valmennus ja konstellaatiot. Erityisesti konstellaatiot, niissä voi turvallisesti ”kokea” aiempia vaikeita tapahtumia ja saada ymmärrystä (ja vapautua!) ihan uudella tavalla omasta mutta myös sukunsa historiasta.
Sun kysymykseen vastaus on selvä, mutta ei välttämättä helppo muotoilla (tai en tiedä osaanko muotoilla niin että tulisi edes semi-järjellistä tekstiä). Kyky tulee läsnäolon kautta; kaiken työskentelyn jälkeen oma itse on niin vahvasti läsnä omassa kehossa että omaan itseen keskittyminen helpottuu, omat rajat on selkeät, tunnistaa toisen tunteet, mutta ei lähde niihin mukaan jne. Eli siis itsetuntemuksen ja kehollisen läsnäolon kautta. Se vahvistuu ajan kanssa; kuten aiemmin sanoin, ihan kuin olisi se sisäinen vanhempi koko ajan mukana sen sisäisen lapsen rinnalla, joka pitää huolta lapsesta vaikka muut olosuhteet olisivat mitä tahansa.
Sen takia mun neuvo (päädyin sittenkin neuvomaan, voi paska!) on, että keskityt itseesi mahd paljon kun aloitat työkokeilun. Olet se sisäinen, ERITTÄIN rakastava vanhempi itsellesi, tsemppaat itseäsi, olet armollinen ja rakastava itsellesi, mietit miten teet päivistä mahd vähän kuormittavia itsellesi, et vaadi itseltäsi liikaa, et kuormita itseäsi muilla samanaikaisilla vaatimuksilla jne. Sen herkkyyden, mikä sussakin on, voi kääntää oman itsensä palvelukseen - eikä se ole keneltäkään pois, päinvastoin ❤️Huh, aikamoinen määrä läpi käytynä vaikka mitä! Itselläkin voisi noista olla hyötyä, varmaan jokaisesta jotain. Ei varmaan vaan ole helppo päästä kaikkeen kehoterapiaankaan mukaan, meinaan että kysyntää varmaankin on ja hinnat pilvissä. 😬
Mutta jatkuvasti on tunne, ettei nämä riitä mitä mulla tässä ohessa on. Se joku möykky on tuolla sisuksissa eikä se sula hengittelyharjoituksilla.
Kuulostaa vaikealta, kun mulla on niin päin, että hukkaan itseni ja kutistun pieneksi. Juuri päinvastoin mitä neuvot. 😩
Miten sen aikuisen saisi houkuteltua itsestään IRL tilanteisiin suojelemaan sitä lasta... Se on mulle juuri se iso haaste.
Täällä missä ollaa etänä, se on aika helppoa. Mutta naamatusten... 😬😵
Multa puuttuu ikään kuin se työkalu jolla asentaa tuo juttu toimintaan. Tai sille musta tuntuu. Vähän kuin olis pallo hukassa, mitä ja miten. 😁???
Kiva, kun jaat mun kanssa näitä kokemuksiasi ja neuvotkaan ei haittaa. 🤗- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Huh, aikamoinen määrä läpi käytynä vaikka mitä! Itselläkin voisi noista olla hyötyä, varmaan jokaisesta jotain. Ei varmaan vaan ole helppo päästä kaikkeen kehoterapiaankaan mukaan, meinaan että kysyntää varmaankin on ja hinnat pilvissä. 😬
Mutta jatkuvasti on tunne, ettei nämä riitä mitä mulla tässä ohessa on. Se joku möykky on tuolla sisuksissa eikä se sula hengittelyharjoituksilla.
Kuulostaa vaikealta, kun mulla on niin päin, että hukkaan itseni ja kutistun pieneksi. Juuri päinvastoin mitä neuvot. 😩
Miten sen aikuisen saisi houkuteltua itsestään IRL tilanteisiin suojelemaan sitä lasta... Se on mulle juuri se iso haaste.
Täällä missä ollaa etänä, se on aika helppoa. Mutta naamatusten... 😬😵
Multa puuttuu ikään kuin se työkalu jolla asentaa tuo juttu toimintaan. Tai sille musta tuntuu. Vähän kuin olis pallo hukassa, mitä ja miten. 😁???
Kiva, kun jaat mun kanssa näitä kokemuksiasi ja neuvotkaan ei haittaa. 🤗Joo, siis ei mullakaan noi ole kaikki ollu ohjelmassa päällekkäin vaan olen ajan saatossa kokeillut eri juttuja.
Möykky kuulostaa kans tosi tutulta, se on mulla alkanut sulaa just noilla kehoharjoitteilla, jopa ihan konkreettisesti huutamalla (vihaharjoituksia yms). Mutta on sanottava, että kehoharjoitteiden rinnalla on ollut hyvä käydä keskusteluterapiassa, jossa voi sitten keskustella kehoharjoitteiden herättämistä jutuista. Kun niistä voi nousta kaikenlaista. Eikä mikään poista sitä möykkyä kerralla (tai en ole ainakaan kuullut että kellekään ois käynyt niin). Se sulaa ohuina kerroksina…
Eikä toi työkalukaan tule ykskaks. Mutta jos mä - ”toivoton tapaus” - olen siihen pystynyt, niin pystyt säkin ❤️ Anonyymi kirjoitti:
Joo, siis ei mullakaan noi ole kaikki ollu ohjelmassa päällekkäin vaan olen ajan saatossa kokeillut eri juttuja.
Möykky kuulostaa kans tosi tutulta, se on mulla alkanut sulaa just noilla kehoharjoitteilla, jopa ihan konkreettisesti huutamalla (vihaharjoituksia yms). Mutta on sanottava, että kehoharjoitteiden rinnalla on ollut hyvä käydä keskusteluterapiassa, jossa voi sitten keskustella kehoharjoitteiden herättämistä jutuista. Kun niistä voi nousta kaikenlaista. Eikä mikään poista sitä möykkyä kerralla (tai en ole ainakaan kuullut että kellekään ois käynyt niin). Se sulaa ohuina kerroksina…
Eikä toi työkalukaan tule ykskaks. Mutta jos mä - ”toivoton tapaus” - olen siihen pystynyt, niin pystyt säkin ❤️Huomenta. 🙂
Menin nukkumatin matkaan ihan varkain. Nukahdin kesken palstailun. Käy välillä niin, kun loikoillen osallistuu. 😄
Tuo möykky on tosiaan epämääräinen ahdistava ja stressiäkin lisäävä möykky. Tuntuu ettei möykyn takia aina ole asiat omassa hallussa ja ohjauksessa. Nytkin se vähän ahdistaa ja näiden asioiden pohtiminenkin tekee vähän oksettavan olon.
Tuntuu ihan ellovalle vatsassa.
Ehkä nyt on otettava etäisyyttä asiaan ja miettiä jotain ihan muuta, ettei jää jumiin oloon möykky.
Kitään sua vielä, että jaoit kanssani nämä kokemuksesi ja sain ajateltavaa eri terapioista myös. Minustakin tuntuu, että olen toivoton tapaus ja pysyn erakkona loppu ikäni, mutta ei sekään huonoin vaihtoehto ole. Ainakin on suojassa omissa oloissaan paineilta, mihin ei kykene vastaamaan. 🙂
💖G-LoveR kirjoitti:
Huomenta. 🙂
Menin nukkumatin matkaan ihan varkain. Nukahdin kesken palstailun. Käy välillä niin, kun loikoillen osallistuu. 😄
Tuo möykky on tosiaan epämääräinen ahdistava ja stressiäkin lisäävä möykky. Tuntuu ettei möykyn takia aina ole asiat omassa hallussa ja ohjauksessa. Nytkin se vähän ahdistaa ja näiden asioiden pohtiminenkin tekee vähän oksettavan olon.
Tuntuu ihan ellovalle vatsassa.
Ehkä nyt on otettava etäisyyttä asiaan ja miettiä jotain ihan muuta, ettei jää jumiin oloon möykky.
Kitään sua vielä, että jaoit kanssani nämä kokemuksesi ja sain ajateltavaa eri terapioista myös. Minustakin tuntuu, että olen toivoton tapaus ja pysyn erakkona loppu ikäni, mutta ei sekään huonoin vaihtoehto ole. Ainakin on suojassa omissa oloissaan paineilta, mihin ei kykene vastaamaan. 🙂
💖Kiitän siis, kirjoitusvirheitä... 😄
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Olihan se pahaa silloin ja ahdisti valtavasti, kun en ymmärtänyt miksi hän tekee niin. Mikä vika mussa hänen mielestä oli.
Krooninen migreeni, joka sekin oli seurausta stressistä että se kroonistui.
Pelottaa miten muhun suhtaudutaan, kun kerron rajoitteistani. Avoimuus niitten suhteen on aina ollut työelämässä se tikari millä isketään selkään, kun jokin asia minussa ärsyttää. Vyön alle suoraan. Kun tekemisistä ei pääse sanomaan vika on keksittävä vaikka sairauksista millä lytätä. Ja kiristää.
Mutta onneksi mulla on tuki-ihminen jolle voin kertoa miltä tuntuu ja psykofyysinen fyssa lisäksi, jonka luokse juoksen hengittelemään, jos ahdistun."Krooninen migreeni, joka sekin oli seurausta stressistä että se kroonistui."
Oletko kokeillut tuoreesta inkiväärijuuren raasteesta tehtyä teetä, ja Burana yhdistelmänä. Joillekin sopii paremmin mitä Clotam ja Burana... siis auttaa paremmin migreeniin.
Onhan noita parempia lääkkeitä pistoksinakin saatavissa, lääkäriasemilla, jotka auttavat tunnin kahden sisällä. Anonyymi kirjoitti:
"Krooninen migreeni, joka sekin oli seurausta stressistä että se kroonistui."
Oletko kokeillut tuoreesta inkiväärijuuren raasteesta tehtyä teetä, ja Burana yhdistelmänä. Joillekin sopii paremmin mitä Clotam ja Burana... siis auttaa paremmin migreeniin.
Onhan noita parempia lääkkeitä pistoksinakin saatavissa, lääkäriasemilla, jotka auttavat tunnin kahden sisällä.En ole kokeillut. Harvoin enää on kohtauksia. Olen ollut lapsuuden ja nuoruuden terkkarilla vakioasiakas liki viikottain. On aika paksu mun potilaskansio migreeniin ja sen hoitoon liittyen. 2 piikkiä kankkuun. Toinen kipuun ja toinen relaksantti, välillä pahoinvointilääkettäkin. Kyllä ne toimii, jos mikään muu ei. 😊
Nyt hamppuriin. Tekee mulle uuden hampaan. 😬- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Huomenta. 🙂
Menin nukkumatin matkaan ihan varkain. Nukahdin kesken palstailun. Käy välillä niin, kun loikoillen osallistuu. 😄
Tuo möykky on tosiaan epämääräinen ahdistava ja stressiäkin lisäävä möykky. Tuntuu ettei möykyn takia aina ole asiat omassa hallussa ja ohjauksessa. Nytkin se vähän ahdistaa ja näiden asioiden pohtiminenkin tekee vähän oksettavan olon.
Tuntuu ihan ellovalle vatsassa.
Ehkä nyt on otettava etäisyyttä asiaan ja miettiä jotain ihan muuta, ettei jää jumiin oloon möykky.
Kitään sua vielä, että jaoit kanssani nämä kokemuksesi ja sain ajateltavaa eri terapioista myös. Minustakin tuntuu, että olen toivoton tapaus ja pysyn erakkona loppu ikäni, mutta ei sekään huonoin vaihtoehto ole. Ainakin on suojassa omissa oloissaan paineilta, mihin ei kykene vastaamaan. 🙂
💖Hyvä, että nukahdit. Uni on parasta lääkettä.
Toi ellova olo: suosittelisin, että et väistä sitä. Tämä on hyvä esimerkki miten viisas keho on. Keho kuuli sun eiliset pohdinnat ja on nyt ”haa, nyt täällä halutaan katsoa sitä pahaa oloa, jota olen kantanut. Tässä olen”
Ellova olo, möykyn tunne, ahdistus, ne on mahdollisuuksia katsoa sitä ja itseään, ja sitä kautta vapautua siitä tunteesta pikku hiljaa.
Ymmärrän, että tekee mieli tehdä jotain muuta, koska ellova oli ja möykyn katsominen eivät ole mukavia tunteita, ne tekee kipeää ja pelottaa ja ahdistaa ja kaikkea… mutta juuri niiden katsominen on avain. Kun niitä uskaltaa katsoa, niistä voi pikku hiljaa vapautua ❤️ - Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Huomenta. 🙂
Menin nukkumatin matkaan ihan varkain. Nukahdin kesken palstailun. Käy välillä niin, kun loikoillen osallistuu. 😄
Tuo möykky on tosiaan epämääräinen ahdistava ja stressiäkin lisäävä möykky. Tuntuu ettei möykyn takia aina ole asiat omassa hallussa ja ohjauksessa. Nytkin se vähän ahdistaa ja näiden asioiden pohtiminenkin tekee vähän oksettavan olon.
Tuntuu ihan ellovalle vatsassa.
Ehkä nyt on otettava etäisyyttä asiaan ja miettiä jotain ihan muuta, ettei jää jumiin oloon möykky.
Kitään sua vielä, että jaoit kanssani nämä kokemuksesi ja sain ajateltavaa eri terapioista myös. Minustakin tuntuu, että olen toivoton tapaus ja pysyn erakkona loppu ikäni, mutta ei sekään huonoin vaihtoehto ole. Ainakin on suojassa omissa oloissaan paineilta, mihin ei kykene vastaamaan. 🙂
💖Ole hyvä, todella sydämestäni toivon sulle kaikkea hyvää.
Mäkin olen aika erakko, mutta tiedän kuitenkin että ihminen on luotu elämään yhteydessä, ei erillisyydessä. Mä olen ajatellut, että ensin täytyy kuitenkin rakentaa syvä yhteys itseensä. Siihen yleensä kuuluu syvä yhteys luontoon (hassua miten sekin sanana voi tarkoittaa sekä ympäröivää luontoa mutta myös omaa luontoa, omaa todellista itseään). Sitten kun syvä yhteys itseen on kunnossa, voi rakentaa syvää, aitoa yhteyttä myös muihin. Mutta oikeastihan me tarvitaan yhteyttä muihin myös ollaksemme yhteydessä itseemme, ihminen ei kykene rakentumaan täysin itsekseen. Mutta säkin taidat saada aika paljon sitä yhteyttä kotona, mieheltäsi ja lapsiltasi? Se on arvokasta ja ainutkertaista. Anonyymi kirjoitti:
Hyvä, että nukahdit. Uni on parasta lääkettä.
Toi ellova olo: suosittelisin, että et väistä sitä. Tämä on hyvä esimerkki miten viisas keho on. Keho kuuli sun eiliset pohdinnat ja on nyt ”haa, nyt täällä halutaan katsoa sitä pahaa oloa, jota olen kantanut. Tässä olen”
Ellova olo, möykyn tunne, ahdistus, ne on mahdollisuuksia katsoa sitä ja itseään, ja sitä kautta vapautua siitä tunteesta pikku hiljaa.
Ymmärrän, että tekee mieli tehdä jotain muuta, koska ellova oli ja möykyn katsominen eivät ole mukavia tunteita, ne tekee kipeää ja pelottaa ja ahdistaa ja kaikkea… mutta juuri niiden katsominen on avain. Kun niitä uskaltaa katsoa, niistä voi pikku hiljaa vapautua ❤️Olinkin todella uninen. Super väsy. 😄
Eiliset asiat oli tosiaan jo herätessä mielessäni, nuo mistä juteltiin ja nämä tulevaan työkokeiluun liittyvät huolet.
Sellainen rimakauhu, haluan suoriutua hyvin, mitäs jos tuun taas niin kipeäksi, etten suoriudu edes melkeen hyvin, eikä homma toimikkaan. Ennakkopaineita, mitkä tiedostan tulleen ikävistä kokemuksista, joista jäi traumoja. Huolta ja pelkoa, pettymystä.
Jotkut asiat jää kalvamaan ja muistuttelemaan. Olis hyvä, kun osaisi olla enemmän hälläväliä. Mut kun ei osaa.
Vastuuntunto onnistumisesta painaa. Sisäinen orjapiiskurini vaatii multa valtavasti ja antaa anteeksi hyvin vähän. Itselleni, muille kyllä sallin helposti vaikka mitä, vaan en itselleni.
Olen mä välillä viettänyt päiviä miettien niitä möykkyjä ja ahdistusta tuottavia asioita. Itkenyt, oksentanut, nukkunut ja kiukunnut. Vähän sekopäinen fiilis silloin. 😅
Välillä istun vaan aloillani ja suljen muun maailman ulkopuolelle, avaan ikään kuin venttiilin itsestäni ja puhallan ulos ilman mukana raskasta pahaa oloa ja katselen kaunista luontoa, lintuja, taivasta ja vedän sitä energiaa mikä niistä tulee itseeni.
Ikään kuin vaihdan huonot ilmat hyvään. 🙂
Joskus mietin miksi piti tulla niin herkäksi, että on kuin antenni tai sieni mikä imee itseensä kaikenlaista negaa raahatakseen sitä mukanaan, taakkanaan. 🤷🏼♂️💤
Mutta kyllä se kohtaaminen on ainoa tapa niitä työstää.Anonyymi kirjoitti:
Ole hyvä, todella sydämestäni toivon sulle kaikkea hyvää.
Mäkin olen aika erakko, mutta tiedän kuitenkin että ihminen on luotu elämään yhteydessä, ei erillisyydessä. Mä olen ajatellut, että ensin täytyy kuitenkin rakentaa syvä yhteys itseensä. Siihen yleensä kuuluu syvä yhteys luontoon (hassua miten sekin sanana voi tarkoittaa sekä ympäröivää luontoa mutta myös omaa luontoa, omaa todellista itseään). Sitten kun syvä yhteys itseen on kunnossa, voi rakentaa syvää, aitoa yhteyttä myös muihin. Mutta oikeastihan me tarvitaan yhteyttä muihin myös ollaksemme yhteydessä itseemme, ihminen ei kykene rakentumaan täysin itsekseen. Mutta säkin taidat saada aika paljon sitä yhteyttä kotona, mieheltäsi ja lapsiltasi? Se on arvokasta ja ainutkertaista.Kiitos. Minäkin sinulle toivon kaikkea hyvää. 😊
Niinhän se on, vaikka yksin on hyvä olla, niin kyllä ne onnistuneet kivat kohtaamisetkin hyvältä tuntuu ja niitä kaipaakin. Poimin niitä pienistä hetkistä, kun kohtaan jonkun ihmisen missä vaan, jonka kanssa se kohtaaminen on eheyttävää salvaa niiden huonojen kohtaamisten sijasta.
Ne hyvät kohtaamiset ravitsee uskoa ihmiseen ja antaa itsellekin tunteen onnistumisesta, olinhan se toinen osapuoli kohtaamisessa, joka sujui. Josta jäi hyvä mieli. ☺️
Näen siis itsessänikin silloin sitä hyvää, mitä on joskus koitettu nujertaa minusta pois.
Ja nuo hyvät kohtaamiset jää muistiin nekin.
Ei vain ne huonot ja kipeät.
Mun yhteydet pääosin on positiivisena lapsilta tulevaa, puolisoltakin joskus mutta hänen kanssa tunnen myös negaa. Se tulee hänen asenteistaan joista en tykkää. Tavoistaan ilmaista vähän omahyväisesti asioita.
Emme ole ehkä unelmapari, mutta hänkin on ihan hyvä peili mulle. Joskin välillä vähän lannistavakin. Mikä saa mut yrittämään taas yli itseni, se on huono juttu ja siihen mä väsynkin välillä kun valitan. 😬G-LoveR kirjoitti:
Kiitos. Minäkin sinulle toivon kaikkea hyvää. 😊
Niinhän se on, vaikka yksin on hyvä olla, niin kyllä ne onnistuneet kivat kohtaamisetkin hyvältä tuntuu ja niitä kaipaakin. Poimin niitä pienistä hetkistä, kun kohtaan jonkun ihmisen missä vaan, jonka kanssa se kohtaaminen on eheyttävää salvaa niiden huonojen kohtaamisten sijasta.
Ne hyvät kohtaamiset ravitsee uskoa ihmiseen ja antaa itsellekin tunteen onnistumisesta, olinhan se toinen osapuoli kohtaamisessa, joka sujui. Josta jäi hyvä mieli. ☺️
Näen siis itsessänikin silloin sitä hyvää, mitä on joskus koitettu nujertaa minusta pois.
Ja nuo hyvät kohtaamiset jää muistiin nekin.
Ei vain ne huonot ja kipeät.
Mun yhteydet pääosin on positiivisena lapsilta tulevaa, puolisoltakin joskus mutta hänen kanssa tunnen myös negaa. Se tulee hänen asenteistaan joista en tykkää. Tavoistaan ilmaista vähän omahyväisesti asioita.
Emme ole ehkä unelmapari, mutta hänkin on ihan hyvä peili mulle. Joskin välillä vähän lannistavakin. Mikä saa mut yrittämään taas yli itseni, se on huono juttu ja siihen mä väsynkin välillä kun valitan. 😬Joudun toisinaan kantajan rooliin takaisin puolison kanssa ja se turhauttaa, kun ei haluisi sitä roolia enää ottaa. Se on kuin sähköisku ja ärsyttävää. Haittaa edistysaskelia. Sitten mä ärsyynnyn...
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Olinkin todella uninen. Super väsy. 😄
Eiliset asiat oli tosiaan jo herätessä mielessäni, nuo mistä juteltiin ja nämä tulevaan työkokeiluun liittyvät huolet.
Sellainen rimakauhu, haluan suoriutua hyvin, mitäs jos tuun taas niin kipeäksi, etten suoriudu edes melkeen hyvin, eikä homma toimikkaan. Ennakkopaineita, mitkä tiedostan tulleen ikävistä kokemuksista, joista jäi traumoja. Huolta ja pelkoa, pettymystä.
Jotkut asiat jää kalvamaan ja muistuttelemaan. Olis hyvä, kun osaisi olla enemmän hälläväliä. Mut kun ei osaa.
Vastuuntunto onnistumisesta painaa. Sisäinen orjapiiskurini vaatii multa valtavasti ja antaa anteeksi hyvin vähän. Itselleni, muille kyllä sallin helposti vaikka mitä, vaan en itselleni.
Olen mä välillä viettänyt päiviä miettien niitä möykkyjä ja ahdistusta tuottavia asioita. Itkenyt, oksentanut, nukkunut ja kiukunnut. Vähän sekopäinen fiilis silloin. 😅
Välillä istun vaan aloillani ja suljen muun maailman ulkopuolelle, avaan ikään kuin venttiilin itsestäni ja puhallan ulos ilman mukana raskasta pahaa oloa ja katselen kaunista luontoa, lintuja, taivasta ja vedän sitä energiaa mikä niistä tulee itseeni.
Ikään kuin vaihdan huonot ilmat hyvään. 🙂
Joskus mietin miksi piti tulla niin herkäksi, että on kuin antenni tai sieni mikä imee itseensä kaikenlaista negaa raahatakseen sitä mukanaan, taakkanaan. 🤷🏼♂️💤
Mutta kyllä se kohtaaminen on ainoa tapa niitä työstää.Mulla on nyt väsy kun on ollut puuhakas päivä, siksi vastaan nyt vaan lyhyesti.
Kuulostaa siltä, että sun pitää kutsua se sisäinen vanhempi jo hätiin 🙂pitämään kuria sille sisäiselle orjapiiskurille, sanomaan, että ennakkoon murehtimisessa ei ole mitään järkeä ja että kaikki tulee menemään hyvin. Sanot sille sisäiselle vaatijalle: ” kiitos, että olet pitänyt minusta huolta näin kauan, olet tehnyt hyvää työtä, mutta nyt pärjään jo ilman” . ❤️ - Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Kiitos. Minäkin sinulle toivon kaikkea hyvää. 😊
Niinhän se on, vaikka yksin on hyvä olla, niin kyllä ne onnistuneet kivat kohtaamisetkin hyvältä tuntuu ja niitä kaipaakin. Poimin niitä pienistä hetkistä, kun kohtaan jonkun ihmisen missä vaan, jonka kanssa se kohtaaminen on eheyttävää salvaa niiden huonojen kohtaamisten sijasta.
Ne hyvät kohtaamiset ravitsee uskoa ihmiseen ja antaa itsellekin tunteen onnistumisesta, olinhan se toinen osapuoli kohtaamisessa, joka sujui. Josta jäi hyvä mieli. ☺️
Näen siis itsessänikin silloin sitä hyvää, mitä on joskus koitettu nujertaa minusta pois.
Ja nuo hyvät kohtaamiset jää muistiin nekin.
Ei vain ne huonot ja kipeät.
Mun yhteydet pääosin on positiivisena lapsilta tulevaa, puolisoltakin joskus mutta hänen kanssa tunnen myös negaa. Se tulee hänen asenteistaan joista en tykkää. Tavoistaan ilmaista vähän omahyväisesti asioita.
Emme ole ehkä unelmapari, mutta hänkin on ihan hyvä peili mulle. Joskin välillä vähän lannistavakin. Mikä saa mut yrittämään taas yli itseni, se on huono juttu ja siihen mä väsynkin välillä kun valitan. 😬Ei semmoisia unelmapareja olekaan 😊 miehesi on sinulle täydellinen varmaan juuri siksi, että välillä ärsyttääkin, ja toimii peilinä noissa hankalissa asioissa. Mikäs sen ihanampaa kuin kasvaa yhdessä.
Anonyymi kirjoitti:
Mulla on nyt väsy kun on ollut puuhakas päivä, siksi vastaan nyt vaan lyhyesti.
Kuulostaa siltä, että sun pitää kutsua se sisäinen vanhempi jo hätiin 🙂pitämään kuria sille sisäiselle orjapiiskurille, sanomaan, että ennakkoon murehtimisessa ei ole mitään järkeä ja että kaikki tulee menemään hyvin. Sanot sille sisäiselle vaatijalle: ” kiitos, että olet pitänyt minusta huolta näin kauan, olet tehnyt hyvää työtä, mutta nyt pärjään jo ilman” . ❤️Yritän houkutella esiin. Ja onneksi teen lyhyitä päiviä. Piina on lyhytaikaista. 😊
Mee huilimaan. 💖Anonyymi kirjoitti:
Ei semmoisia unelmapareja olekaan 😊 miehesi on sinulle täydellinen varmaan juuri siksi, että välillä ärsyttääkin, ja toimii peilinä noissa hankalissa asioissa. Mikäs sen ihanampaa kuin kasvaa yhdessä.
No ei ookkaan. Vähän silti enemmän voisi ottaa koppia yhteisistä asioista. Olis kivempaa niin.
Yym. No en tiedä kasvaako molemmat, mutta voisi huonomminkin toki olla. 🙂- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
No ei ookkaan. Vähän silti enemmän voisi ottaa koppia yhteisistä asioista. Olis kivempaa niin.
Yym. No en tiedä kasvaako molemmat, mutta voisi huonomminkin toki olla. 🙂Ehkä se on sitten semmoinen alue, missä voit harjoitella rajojen laittamista? Ei se ole reilua jos taakka enemmän sulla.
Ja kiitos myös aiemmista toivotuksistasi, nyt meen pötkölleen. ❤️
- Anonyymi
Tein aiheesta aloituksen jokunen aika sitten. Siinä on ohjeitakin.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17738778/emnarsismiem-ja-miten-toimia-sen - Anonyymi
Team Turina on palstamyrkyllisyyden lähde.
- Anonyymi
Sulla on joku pakkomielle. Miksi?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sulla on joku pakkomielle. Miksi?
Joku voi kokea ulkopuolisuuden kokemuksia ihan vaikka miehen jutustelusta itsekseen eri hahmojen välityksellä ns
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sulla on joku pakkomielle. Miksi?
Sivusta:
Tottahan tuo on, vaikka se varmasti monelle heistä onkin vaikea edes ymmärtää, saati sitten myöntää.
- Anonyymi
Niin, sellainen on uhriutuja joka ei osaa ottaa vastuuta omasta käytöksestään ja joka raapustelee nettiin naistenlehtiartikkelien otteita konstekstualisoiden ihan päin sanonko mitä esim uhriutumisen käsitettä ja syyttelee muita yhteiskunnallisista seuraamuksistaan. Mitäs tähän sanot ätmi?
- Anonyymi
En koe että olisi myrkyllisiä ihmisiä. On ihmisiä jotka elävät myrkyllisen käyttäytymisen ja ajattelutavan ympäristössä.
- Anonyymi
Näin juuri. Ja myrkyttyvät.
Pitää löytyä hieman suvaitsevaisuutta myös näitä "myrkyllisiä" ihmisiä kohtaan.
Tunnen henkilökohtaisessa elämässäni moniakin sentyyppistä ihmistä, jotka voitaisiin luokitella "myrkylliseksi". Jokainen heistä on yksilö, persoona. Ja suoraan sanottuna osa heistä ovat vain niin saamarin tyhmiä,etteivät tajua omaa negatiivista vaikutustaan. Toki joukkoon mahtuu pari öykkäriä ja pari aidosti ilkeää tyyppiä.
Minä olen itse niin vahva persoona, että osaan kääntää toisen posken, kun minua vaikkapa nöyryytetään. Siksi tulen toimeen myös niiden kaikkein ikävimpien tyyppienkin kanssa. Jokaisessa niistä tyypeistä luulee vedättävänsä minua, mutta tosiasia on,että minä annan heidän luulla niin. Koska vain sillä tavalla tulee toimeen heidän kanssaan. Olen sopuisa ja lempeä luonne.
Ja riittävän vahva kestämään heidän temppuilunsa ja säilyttämään itsellisyyteni.
Sen olen oppinut näistä "myrkyllisistä" ihmisistä.. he ovat kaikki rikkonaisia. Ja heitä pitäisi ennemmin sääliä kuin syyllistää. Olla itse sitä myrkyllisyyttä suurempi ihminen. Eikä tarrautua siihen negaan. Toista ei voi muuttaa, voi muuttaa vain omaa asennettaan sitä kohtaan.
Oikeasti ei tarvitse tuomita lähimmäisiään niin herkästi.- Anonyymi
Mitä sä sitten saat, käännettyäsi posken niille ikävimmillekin tyypeille? Tilaisuuden katsoa heitä alaspäin?
Anonyymi kirjoitti:
Mitä sä sitten saat, käännettyäsi posken niille ikävimmillekin tyypeille? Tilaisuuden katsoa heitä alaspäin?
Yleensä saan kunnioitusta ja jonkinmoista ystävyyttäkin joskus. Riippuu tapauksesta.
Minua kunnioitetaan juuri lempeyteni takia. Nämä jotka minua yrittävät nujertaa, ymmärtävät poikkeuksetta kuinka vahva oikeasti olen. Ennemmin tai myöhemmin.
Ja ylenkatsetta saan aluksi heiltä, juuri kun luulevat että voivat myrkyllisyydellään minut nujertaa. Mutta jokainen on tullut siihen tulokseen, etten välitä heidän yrityksistään.
Valuu kuin vesi hanhen selästä. Enkä tartu heidän negaansa, vaan annan heidän olla sellaisia kuin ovat.
Minä olen silikonilla valeltua teflonia.
Ja mitäkö itse tunnen.. mielihyvää. Tosin joskus jos olen liikaa negaatioiden seurassa, tulee minullekin paha olo. Sen puran puhumalla siitä. Ja se riittää.- Anonyymi
Toi on totta, että myrkyllisyyttä ruokkii mennyt, huonot kokemukset, katkeruus jne. Positiivisuus ruokkii positiivisuutta ja negatiivisuus sitä itseään. Kaikkia pitäisi pystyä ymmärtämään, vaikka se tuntuisi mahdottomalta. Itsekin olen yrittänyt ja epäonnistunut.
Anonyymi kirjoitti:
Toi on totta, että myrkyllisyyttä ruokkii mennyt, huonot kokemukset, katkeruus jne. Positiivisuus ruokkii positiivisuutta ja negatiivisuus sitä itseään. Kaikkia pitäisi pystyä ymmärtämään, vaikka se tuntuisi mahdottomalta. Itsekin olen yrittänyt ja epäonnistunut.
Minulla kai kantava voima tulee välinpitämättömyydestä. En aidosti välitä siitä millaisia toiset ovat tai siitä miten he kohtelevat minua. Itsetuntoni on korkealla, mutta oman arvon tunteeni aika matala.
En pidä ihmisistä yleensäkään. Vielä vähemmän näistä myrkyllisistä. Mutta tulen toimeen jos on pakko.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Yleensä saan kunnioitusta ja jonkinmoista ystävyyttäkin joskus. Riippuu tapauksesta.
Minua kunnioitetaan juuri lempeyteni takia. Nämä jotka minua yrittävät nujertaa, ymmärtävät poikkeuksetta kuinka vahva oikeasti olen. Ennemmin tai myöhemmin.
Ja ylenkatsetta saan aluksi heiltä, juuri kun luulevat että voivat myrkyllisyydellään minut nujertaa. Mutta jokainen on tullut siihen tulokseen, etten välitä heidän yrityksistään.
Valuu kuin vesi hanhen selästä. Enkä tartu heidän negaansa, vaan annan heidän olla sellaisia kuin ovat.
Minä olen silikonilla valeltua teflonia.
Ja mitäkö itse tunnen.. mielihyvää. Tosin joskus jos olen liikaa negaatioiden seurassa, tulee minullekin paha olo. Sen puran puhumalla siitä. Ja se riittää.Tosi ristiriitaista tekstiä.
En ymmärrä sellaista ”ystävyyttä” tai ”kunnioitusta”, joka sisältää nujertamista tai ylenkatsetta. Kuulostaa siltä kun pa*kaa yritetään selittää ruusuntuoksuiseksi. - Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Minulla kai kantava voima tulee välinpitämättömyydestä. En aidosti välitä siitä millaisia toiset ovat tai siitä miten he kohtelevat minua. Itsetuntoni on korkealla, mutta oman arvon tunteeni aika matala.
En pidä ihmisistä yleensäkään. Vielä vähemmän näistä myrkyllisistä. Mutta tulen toimeen jos on pakko.Aa, huono omanarvontunteesi selittääkin tuon tarpeen selittää pa*ka joksikin muuksi.
Ootko koskaan ajatellut, että ansaitset enemmän/parempaa? Anonyymi kirjoitti:
Tosi ristiriitaista tekstiä.
En ymmärrä sellaista ”ystävyyttä” tai ”kunnioitusta”, joka sisältää nujertamista tai ylenkatsetta. Kuulostaa siltä kun pa*kaa yritetään selittää ruusuntuoksuiseksi.No jos et ymmärrä, en kykene sitä sinulle varmaankaan selittämään. Joten .. olkoon.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Yleensä saan kunnioitusta ja jonkinmoista ystävyyttäkin joskus. Riippuu tapauksesta.
Minua kunnioitetaan juuri lempeyteni takia. Nämä jotka minua yrittävät nujertaa, ymmärtävät poikkeuksetta kuinka vahva oikeasti olen. Ennemmin tai myöhemmin.
Ja ylenkatsetta saan aluksi heiltä, juuri kun luulevat että voivat myrkyllisyydellään minut nujertaa. Mutta jokainen on tullut siihen tulokseen, etten välitä heidän yrityksistään.
Valuu kuin vesi hanhen selästä. Enkä tartu heidän negaansa, vaan annan heidän olla sellaisia kuin ovat.
Minä olen silikonilla valeltua teflonia.
Ja mitäkö itse tunnen.. mielihyvää. Tosin joskus jos olen liikaa negaatioiden seurassa, tulee minullekin paha olo. Sen puran puhumalla siitä. Ja se riittää.Itse en kaipaa myrkyllisten ihmisten ystävyyttä.
Anonyymi kirjoitti:
Aa, huono omanarvontunteesi selittääkin tuon tarpeen selittää pa*ka joksikin muuksi.
Ootko koskaan ajatellut, että ansaitset enemmän/parempaa?En sanonut että minulla on huono omanarvontunne. Sanoin matala.
Olen tietoisesti laskenut sen matalalle. Valintakysymys.
Minä en koe ansaitsevani mitään. Ei ole tarpeen. Yksinkertaisesti otan tilanteet sellaisinaan ja elän siinä hetkessä.
Minä ansaitsen elää kuten tahdon ja se sama oikeus on kaikilla. Myös noilla myrkyllisillä ihmisillä. Niin simppeliä.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
No jos et ymmärrä, en kykene sitä sinulle varmaankaan selittämään. Joten .. olkoon.
Kyllä ymmärrän, tuon omanarvontunne -kommenttisi jälkeen, mutta ajattelen että kaikki ansaitsevat aitoa ystävyyttä ja kunnioitusta, ei pelkästään ”ystävyyttä” tai ”kunnioitusta”.
Anonyymi kirjoitti:
Itse en kaipaa myrkyllisten ihmisten ystävyyttä.
Kuka sitä kaipaisi? Siitähän tässä ei ollut kyse.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä ymmärrän, tuon omanarvontunne -kommenttisi jälkeen, mutta ajattelen että kaikki ansaitsevat aitoa ystävyyttä ja kunnioitusta, ei pelkästään ”ystävyyttä” tai ”kunnioitusta”.
Sanana ansaitsee särähtää mulle korvaan..
Mielestäni ystävyys on antamista itsensä toiselle.. ei saamista.
Lähtökohtaisesti ajattelen, ettei kukaan automaattisesti ansaitse yhtään mitään. Paitsi oikeuden olla oma itsensä. Ja se oma itse sitten .. no .. se voi olla pelkkää paskaa. Joten ansaitseeko kasa paskaa sinun ystävyytesi?
Ei varmaankaan.
Harvoin, siis todella harvoin olen tarvinnut itselleni ystävää. Ja aina niitä on ollut. Tarpeeseen.
Eräs maailmankaikkeuden ilkein tuntemani ihminen.. heitti minut sairaalaan toiseen kaupunkiin, kun poikani oli koomassa. Myrkyllisin ja kaksinaamaisin ihminen mitä tiedän. Ja samalla luotettava ystävä jollakin sairaalla ja vääristyneellä oudolla tavalla.
Ja hän teki sen kahdesti.
Hän tiesi että tarvitsin apua ja hän auttoi pyyteettömästi. Kukaan ei ole läpensä paha.Anonyymi kirjoitti:
Tosi ristiriitaista tekstiä.
En ymmärrä sellaista ”ystävyyttä” tai ”kunnioitusta”, joka sisältää nujertamista tai ylenkatsetta. Kuulostaa siltä kun pa*kaa yritetään selittää ruusuntuoksuiseksi.En ymmärrä minäkään. Inhoan sitä piirrettä joissain tuttavissanikin, että lyödään lyötyä ja nujerretaan lisää.
Ilkutaan ja ylenkatsotaan.
- Anonyymi
Opiskeluja ei pitäisi jättää milloinkaan kesken https://yle.fi/aihe/tekstitv?P=895
- Anonyymi
Rakentava ja toista ymmärtävä keskustelu harvemmin onnistuu heillä. Tasapainottavat tekijät? Luottamus? Riitaisa luonne, halu kärjistää ja ylireakoida asioihin on normaalia. Synnyttää ristiriitaisia tuntemuksia. Manipuloiva ja provosoiva käytös voi tuntua normaalilta. Osaa olla uskottava (uhriutuminen).
Onko tällainen käytös lisääntymään päin? Mielenterveys ongelmat? Pelot ja vastoinkäymiset synnyttää luottamuksen puutetta, muttei tee ihmistä myrkylliseksi, jos on kykyä kontrolloida omaa käytöstä. Maailma muuttuu, toivon mukaan parempaan suuntaan, vaara on myös muuttua huonompaan suuntaan.
Ukrainan sota voi olla ruokkimassa näitä myrkyllisiä käytösmalleja, jos ne koetaan niin, ettei vastuuta tarvi omista tekemisistä itse kantaa? Toivon mukaan ei yleisty? Yleensä hulluus lisää hulluutta hulluilla? Joka on myös tyhmyyttä. Ylimielisyyttä ja liiallista itsekkyyttä. - Anonyymi
Uhriutuminen ja itsesääli ovat todella rasittavia luonteenpiirteitä. Aina on jonkun muun syy, elämän haasteet, sairaudet yms., että asiat eivät suju.
- Anonyymi
Yhteisön verkostossa valtavasti riippuu siitä miten toiset ottavat sinut huomioon ja mukaan. Et sinä tätä maailmaa ole luonut itsellesi vaan olet täällä toisten armosta tai suosiosta, joten kyllä se vaikuttaa aivan perkeleesti mitä ovia sinulle toisten toimesta avataan - vai avautuuko mikään ovi.
Suomalainen systeeminen täysin kylmä sosiaaliturva ei todellakaan tee ketään osalliseksi, mahdollistaa lähinnä kalorit ja suojan säältä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yhteisön verkostossa valtavasti riippuu siitä miten toiset ottavat sinut huomioon ja mukaan. Et sinä tätä maailmaa ole luonut itsellesi vaan olet täällä toisten armosta tai suosiosta, joten kyllä se vaikuttaa aivan perkeleesti mitä ovia sinulle toisten toimesta avataan - vai avautuuko mikään ovi.
Suomalainen systeeminen täysin kylmä sosiaaliturva ei todellakaan tee ketään osalliseksi, mahdollistaa lähinnä kalorit ja suojan säältä.Millaista sosiaaliturvaa ehdotat tilalle ja miten sen rahoittaisit?
🦄
- Anonyymi
Minulla on aivan helvetisti paheita, ilmeisesti joitakin hyveitäkin, koska tulen yleensä toimeen ihmisten kanssa. Jopa naisten, jos sellaiset palstalla vielä ihmisiksi luetaan:)
Here I go out to sea again
The sunshine fills my hair
And dreams hang in the air
Gulls in the sky and in my blue eyes
Hyvän elämän salaisuus onkin unelmointi, kaiken oman puutteellisuuden keskellä?
Ilman unelmia ihminen on kyvytön tekemään itselleen mitään hyvää, saati toisille.
AV- Anonyymi
Pidän myrkyllisenä tätä viestiäsi:
"Oleppa kuule lisääntymättä tai lisäänny, ei minua se paskan vertaa kiinnosta kun se on vain sinun juttusi. Lopeta turhan jankkaaminen tai kohta luulen että halusit lasta mutta olet kyvytön saamaan. Ihmeen tärkeänä pidät muiden mielipiteitä ja vääristelet vielä niitä sellaisiksi miten itse haluat niitä tulkita. Usko nyt, tuki emättimesi tai poista kohtusi, ei se minua kiinnosta ollenkaan, ei vaikuta elämääni ollenkaan. Tuliko selväksi?
AsianVierestä"
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16883925/onneksi-on-oma-rakas#comment-107476630 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pidän myrkyllisenä tätä viestiäsi:
"Oleppa kuule lisääntymättä tai lisäänny, ei minua se paskan vertaa kiinnosta kun se on vain sinun juttusi. Lopeta turhan jankkaaminen tai kohta luulen että halusit lasta mutta olet kyvytön saamaan. Ihmeen tärkeänä pidät muiden mielipiteitä ja vääristelet vielä niitä sellaisiksi miten itse haluat niitä tulkita. Usko nyt, tuki emättimesi tai poista kohtusi, ei se minua kiinnosta ollenkaan, ei vaikuta elämääni ollenkaan. Tuliko selväksi?
AsianVierestä"
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16883925/onneksi-on-oma-rakas#comment-107476630Tikulla silmään joka vanhoja kaivelee.
Putin on yksi heistä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tikulla silmään joka vanhoja kaivelee.
Putin on yksi heistä."Ilman unelmia ihminen on kyvytön tekemään itselleen mitään hyvää, saati toisille."
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ilman unelmia ihminen on kyvytön tekemään itselleen mitään hyvää, saati toisille."
Unelmia on jokaisella, sellainen joka jankkaa samasta on kyvytön tosiunelmille.
"Oleppa kuule lisääntymättä tai lisäänny, ei minua se paskan vertaa kiinnosta kun se on vain sinun juttusi. Lopeta turhan jankkaaminen"
On ihmisiä jotka unelmoivat lapsesta, ja niitä jotka lapsia vihaavat. Näillä kahdella ihmisryhmällä on tuskin samat haaveet. Annetaan siis jokaisella olla omansa, se kun on vain heidän oma juttu omaan onnellisuuteen. Turha tästä on enää jankata!
Anna ihmisille onni olla olemassa, myös niiden joilla on lapsia. Lapsissahan on tulevaisuus, me olemme jo osin menneisyyttä, historiaa monessa mielessä.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Unelmia on jokaisella, sellainen joka jankkaa samasta on kyvytön tosiunelmille.
"Oleppa kuule lisääntymättä tai lisäänny, ei minua se paskan vertaa kiinnosta kun se on vain sinun juttusi. Lopeta turhan jankkaaminen"
On ihmisiä jotka unelmoivat lapsesta, ja niitä jotka lapsia vihaavat. Näillä kahdella ihmisryhmällä on tuskin samat haaveet. Annetaan siis jokaisella olla omansa, se kun on vain heidän oma juttu omaan onnellisuuteen. Turha tästä on enää jankata!
Anna ihmisille onni olla olemassa, myös niiden joilla on lapsia. Lapsissahan on tulevaisuus, me olemme jo osin menneisyyttä, historiaa monessa mielessä.
AV"Anna ihmisille onni olla olemassa, myös niiden joilla on lapsia"
Käsittääkseni ongelma oli aivan päinvastainen: sinulla oli ongelmia hyväksyä niiden ihmisten onnea, joilla ei ole lapsia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Anna ihmisille onni olla olemassa, myös niiden joilla on lapsia"
Käsittääkseni ongelma oli aivan päinvastainen: sinulla oli ongelmia hyväksyä niiden ihmisten onnea, joilla ei ole lapsia.Kunhan ihmiset eivät ole niitä jotka sanovat ettei suomalaisten kannata lisääntyä.
Samalla haluavat antaa apua Afrikkaan jossa lapsia tehdään 6 perheeseen, joita ei voi elättää ja samalla suulla halutaan niitä Suomeen, paikkaamaan lapsivajetta, jota itse on ollut ajamassa koko ajan.
Tuollainen ihminen ei ole enää terve.
Nisäkkäät, joihin me kuulumme haluavat lisääntyä jo luonnostaan. Ne jotka eivät halua, ovat mielestäni jo menettäneet alkuperäisen olemassaolon geneettisen perustan. Heille sanon vain onnea valitsemallanne tiellä. Elämä on lyhyt vain itselle.
Kukin taaplaa tavallaan, omissa onnellisuuksissaan.
Ei jankata tästä aiheesta, et saa päätäni kääntymään.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kunhan ihmiset eivät ole niitä jotka sanovat ettei suomalaisten kannata lisääntyä.
Samalla haluavat antaa apua Afrikkaan jossa lapsia tehdään 6 perheeseen, joita ei voi elättää ja samalla suulla halutaan niitä Suomeen, paikkaamaan lapsivajetta, jota itse on ollut ajamassa koko ajan.
Tuollainen ihminen ei ole enää terve.
Nisäkkäät, joihin me kuulumme haluavat lisääntyä jo luonnostaan. Ne jotka eivät halua, ovat mielestäni jo menettäneet alkuperäisen olemassaolon geneettisen perustan. Heille sanon vain onnea valitsemallanne tiellä. Elämä on lyhyt vain itselle.
Kukin taaplaa tavallaan, omissa onnellisuuksissaan.
Ei jankata tästä aiheesta, et saa päätäni kääntymään.
AVEt sinäkään saa päätäni kääntymään. Alkuperäinen kommenttini oli vain, että mielestäni sanomasi on myrkyllinen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et sinäkään saa päätäni kääntymään. Alkuperäinen kommenttini oli vain, että mielestäni sanomasi on myrkyllinen.
Tai sitten olet itse niitä joilla on oma agenda, uhriudut jos joku ei ole samaa mieltä?
Kuten jo menneisyydessä olen kirjoittanut, se on vain sinun oma valinta tehdä niin tai näin.
Se ei kuulu minulle millään tapaa haluatko mansikkajäätelöä, vai uppoaako suklaa paremmin.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tai sitten olet itse niitä joilla on oma agenda, uhriudut jos joku ei ole samaa mieltä?
Kuten jo menneisyydessä olen kirjoittanut, se on vain sinun oma valinta tehdä niin tai näin.
Se ei kuulu minulle millään tapaa haluatko mansikkajäätelöä, vai uppoaako suklaa paremmin.
AVEi. Minä vain kerroin, että käyttäytymisesi on mielestäni myrkyllistä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei. Minä vain kerroin, että käyttäytymisesi on mielestäni myrkyllistä.
Tosi hyvä, koska sekin on oma valintasi miten itse ajattelet. Vain sillä on merkitystä sinulle itsellesi, ei minulle.
Jos tuo ajattelu kantaa, antaa sinulle elämässäsi lisäenergiaa, sehän on vain hyvästä.
Jos taas haet hyväksyntää omalle agendallesi, sitä tuskin minulta saat.
Eikös ole helppoa? Nyt eteenpäin, aihe minun osaltani käsitelty.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tosi hyvä, koska sekin on oma valintasi miten itse ajattelet. Vain sillä on merkitystä sinulle itsellesi, ei minulle.
Jos tuo ajattelu kantaa, antaa sinulle elämässäsi lisäenergiaa, sehän on vain hyvästä.
Jos taas haet hyväksyntää omalle agendallesi, sitä tuskin minulta saat.
Eikös ole helppoa? Nyt eteenpäin, aihe minun osaltani käsitelty.
AVVastasin ensisijaisesti ketjun aloittajalle, joten hänen kommenttinsa viestiini on minulle tärkeämpi kuin sinun.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vastasin ensisijaisesti ketjun aloittajalle, joten hänen kommenttinsa viestiini on minulle tärkeämpi kuin sinun.
Ja ratsastat toisilla, tuo on tuhma tapa.
Oma valinta sekin. Toivon että se tuottaa sinulle iloa.
Nuku hyvin. Case closed.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja ratsastat toisilla, tuo on tuhma tapa.
Oma valinta sekin. Toivon että se tuottaa sinulle iloa.
Nuku hyvin. Case closed.
AVSinun osaltasi suljettu. Aloittajan kommentti on vielä kuulematta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja ratsastat toisilla, tuo on tuhma tapa.
Oma valinta sekin. Toivon että se tuottaa sinulle iloa.
Nuku hyvin. Case closed.
AVKeskustelutyylisi sylkee myrkkyä. Yrität lopettaa keskustelun siihen, että saat vihjattua olevasi 51-prosenttisesti oikeammassa kuin toinen osapuoli.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Keskustelutyylisi sylkee myrkkyä. Yrität lopettaa keskustelun siihen, että saat vihjattua olevasi 51-prosenttisesti oikeammassa kuin toinen osapuoli.
Mielipiteeni on mikä on, ei sen tarvitse olla oikea, vaan oma näkemys. Sen ajaminen kannattaa lopettaa, jos vastapuoli on eri mieltä. Lopetushan on kunniallinen, antaa vastapuolelle mahdollisuuden olla toista mieltä hyvän yön toivotuksineen.
Mitä muuta voisi sivistyneesti tehdä?
Viisas lopettaa silloin kun huomaa ettei kannata enää jatkaa, ei kysymys ole oikeasta ja väärästä. Eihän sellaista ole koko elämässä.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mielipiteeni on mikä on, ei sen tarvitse olla oikea, vaan oma näkemys. Sen ajaminen kannattaa lopettaa, jos vastapuoli on eri mieltä. Lopetushan on kunniallinen, antaa vastapuolelle mahdollisuuden olla toista mieltä hyvän yön toivotuksineen.
Mitä muuta voisi sivistyneesti tehdä?
Viisas lopettaa silloin kun huomaa ettei kannata enää jatkaa, ei kysymys ole oikeasta ja väärästä. Eihän sellaista ole koko elämässä.
AVKun näen suoltamaasi myrkkyä, ajan asiaani aina vain voimakkaammin.
Et saa sitä myrkylläsi loppumaan. Niin tehottomia myrkyt ovat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun näen suoltamaasi myrkkyä, ajan asiaani aina vain voimakkaammin.
Et saa sitä myrkylläsi loppumaan. Niin tehottomia myrkyt ovat.Hah, en tiennyt olevani takaa-ajon uhri.
Tyyli: "Kun näen tekstiäsi hyökkään heti kimppuusi".
Ei tämä mielisairaala kai tämä palsta ole? Hoitoon hoitoon, määräisi lääkäri.
Nukuhan ennen kuin pimahdat täysin.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hah, en tiennyt olevani takaa-ajon uhri.
Tyyli: "Kun näen tekstiäsi hyökkään heti kimppuusi".
Ei tämä mielisairaala kai tämä palsta ole? Hoitoon hoitoon, määräisi lääkäri.
Nukuhan ennen kuin pimahdat täysin.
AVEn hyökkää sinun kimppuusi, vaan ajan asiaani.
Kuten jo sanoin, et saa sitä myrkylläsi loppumaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En hyökkää sinun kimppuusi, vaan ajan asiaani.
Kuten jo sanoin, et saa sitä myrkylläsi loppumaan.Ja asiasi oli?
Luen aamulla, väsyttää jo.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja asiasi oli?
Luen aamulla, väsyttää jo.
AVAsiasi näyttää tyhjää, kuten oletinkin.
Kiukku päällä ei kannattaisi kirjoitella.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asiasi näyttää tyhjää, kuten oletinkin.
Kiukku päällä ei kannattaisi kirjoitella.
AVAsia tuli selväksi jo tuolla ylempänä:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17759791/myrkyllinen-kaytos-ja-uhriutuminen#comment-119389465 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mielipiteeni on mikä on, ei sen tarvitse olla oikea, vaan oma näkemys. Sen ajaminen kannattaa lopettaa, jos vastapuoli on eri mieltä. Lopetushan on kunniallinen, antaa vastapuolelle mahdollisuuden olla toista mieltä hyvän yön toivotuksineen.
Mitä muuta voisi sivistyneesti tehdä?
Viisas lopettaa silloin kun huomaa ettei kannata enää jatkaa, ei kysymys ole oikeasta ja väärästä. Eihän sellaista ole koko elämässä.
AVSata prosenttisesti olen samaa mieltä kanssasi, tämän lyhyen jankkaamisen jälkeen.
Kysymys oli vain mielipide eroista. Vastapuoli ei hyväksynyt sun näkemystäsi asiasta, vaikka aika selkeästi minusta sen toit julki.
Pakko kai asia oli konkretisoida, niin ettei siinä ollut erehtymisen mahdollisuutta; erehtyä sinun näkökannastasi!
No, eipä jankkaaminen loppunut, vaikka rautalangasta jo esimerkkiä väänsit.
"Viisas lopettaa silloin kun huomaa ettei kannata enää jatkaa, ei kysymys ole oikeasta ja väärästä. Eihän sellaista ole koko elämässä."
Päivänjatkoja sulle!
trollikka - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sata prosenttisesti olen samaa mieltä kanssasi, tämän lyhyen jankkaamisen jälkeen.
Kysymys oli vain mielipide eroista. Vastapuoli ei hyväksynyt sun näkemystäsi asiasta, vaikka aika selkeästi minusta sen toit julki.
Pakko kai asia oli konkretisoida, niin ettei siinä ollut erehtymisen mahdollisuutta; erehtyä sinun näkökannastasi!
No, eipä jankkaaminen loppunut, vaikka rautalangasta jo esimerkkiä väänsit.
"Viisas lopettaa silloin kun huomaa ettei kannata enää jatkaa, ei kysymys ole oikeasta ja väärästä. Eihän sellaista ole koko elämässä."
Päivänjatkoja sulle!
trollikkaAsia meni niin päin, että AV ilmoitti hänelle vastakkaista mielipidettä edustavan ihmisen olevan "ei terve". Linkin takana olevassa ketjussa hän kirjoittelee vielä paljon tätä ikävämpiäkin asioita ihmisistä, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä.
Se ei mielestäni ole asiallista keskustelua eikä vastakkaisen mielipiteen hyväksymistä vaan myrkyllisyyttä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asia meni niin päin, että AV ilmoitti hänelle vastakkaista mielipidettä edustavan ihmisen olevan "ei terve". Linkin takana olevassa ketjussa hän kirjoittelee vielä paljon tätä ikävämpiäkin asioita ihmisistä, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä.
Se ei mielestäni ole asiallista keskustelua eikä vastakkaisen mielipiteen hyväksymistä vaan myrkyllisyyttä.Jos tarkoitat tätä asiaa;
"Kunhan ihmiset eivät ole niitä jotka sanovat ettei suomalaisten kannata lisääntyä.
Samalla haluavat antaa apua Afrikkaan jossa lapsia tehdään 6 perheeseen, joita ei voi elättää ja samalla suulla halutaan niitä Suomeen, paikkaamaan lapsivajetta, jota itse on ollut ajamassa koko ajan."
Tuollainen ihminen ei ole enää terve.
No, mä ymmärrän hiton hyvin tuon kaltaisen ajattelun. Varmaan siksi että ajattelen tasan tarkkaan asiasta samoin! Ei me kaivata tänne enää lisää elätettäviä, meillä on heitä aivan tarpeeksi jo nyt, omastakin takaa. Pitäisi kouluttaa ja työllistää jo nyt maassa olevat resurssit, ensin. Nytkin on alakouluista aina lukioihin sekä ammatillisiin oppilaitoksiin asti vaikeuksia, kun kulttuurit ja uskonnot sekä kielierot, saavat luotua kiusaamista ja väkivaltaa. Koululuokat ovat aivan liian suuria ja oppilaat eritasoisia, eikä nykyisen ajattelumallin mukaan ketään jätetä luokalleen.
Mä en enää kouluja ole vuosiin käynyt, mutt mun pikkusisko on. Aika uskomattomia asioita olen häneltäkin kuullut. Sisareni oikeastaan nautti siitä ns. Korona-ajasta, kun kouluun ei tarvinnut mennä. Minä ja Broidit opastettiin häntä hänen opiskelussaan, joka lopulta alkoi kantaa parempaa hedelmää, mitä kouluopetuksessa hän oli saavuttanut.
Johtuen siitä hälystä ja häiriötekijöistä, joita hän koki oppilaitoksessa olevan.
trollikka - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos tarkoitat tätä asiaa;
"Kunhan ihmiset eivät ole niitä jotka sanovat ettei suomalaisten kannata lisääntyä.
Samalla haluavat antaa apua Afrikkaan jossa lapsia tehdään 6 perheeseen, joita ei voi elättää ja samalla suulla halutaan niitä Suomeen, paikkaamaan lapsivajetta, jota itse on ollut ajamassa koko ajan."
Tuollainen ihminen ei ole enää terve.
No, mä ymmärrän hiton hyvin tuon kaltaisen ajattelun. Varmaan siksi että ajattelen tasan tarkkaan asiasta samoin! Ei me kaivata tänne enää lisää elätettäviä, meillä on heitä aivan tarpeeksi jo nyt, omastakin takaa. Pitäisi kouluttaa ja työllistää jo nyt maassa olevat resurssit, ensin. Nytkin on alakouluista aina lukioihin sekä ammatillisiin oppilaitoksiin asti vaikeuksia, kun kulttuurit ja uskonnot sekä kielierot, saavat luotua kiusaamista ja väkivaltaa. Koululuokat ovat aivan liian suuria ja oppilaat eritasoisia, eikä nykyisen ajattelumallin mukaan ketään jätetä luokalleen.
Mä en enää kouluja ole vuosiin käynyt, mutt mun pikkusisko on. Aika uskomattomia asioita olen häneltäkin kuullut. Sisareni oikeastaan nautti siitä ns. Korona-ajasta, kun kouluun ei tarvinnut mennä. Minä ja Broidit opastettiin häntä hänen opiskelussaan, joka lopulta alkoi kantaa parempaa hedelmää, mitä kouluopetuksessa hän oli saavuttanut.
Johtuen siitä hälystä ja häiriötekijöistä, joita hän koki oppilaitoksessa olevan.
trollikkaMyös olkiukkojen rakentaminen on myrkyllistä käyttäytymistä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pidän myrkyllisenä tätä viestiäsi:
"Oleppa kuule lisääntymättä tai lisäänny, ei minua se paskan vertaa kiinnosta kun se on vain sinun juttusi. Lopeta turhan jankkaaminen tai kohta luulen että halusit lasta mutta olet kyvytön saamaan. Ihmeen tärkeänä pidät muiden mielipiteitä ja vääristelet vielä niitä sellaisiksi miten itse haluat niitä tulkita. Usko nyt, tuki emättimesi tai poista kohtusi, ei se minua kiinnosta ollenkaan, ei vaikuta elämääni ollenkaan. Tuliko selväksi?
AsianVierestä"
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16883925/onneksi-on-oma-rakas#comment-107476630Onko teillä kauankin tuo tinka jatkunut tämä trollimiehen kanssa? Sen teksti on tietysti ruokoton kuten aina ja siinä ne ns sävyt onkin, et voi esimerkiksi kokea, että sinua loukkaa täällä anonyymipalstalla joku muu henkilö
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko teillä kauankin tuo tinka jatkunut tämä trollimiehen kanssa? Sen teksti on tietysti ruokoton kuten aina ja siinä ne ns sävyt onkin, et voi esimerkiksi kokea, että sinua loukkaa täällä anonyymipalstalla joku muu henkilö
Kysymyksesi ei mielestäni ole olennainen. Halusin vain antaa esimerkin myrkyllisestä käyttäytymisestä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Myös olkiukkojen rakentaminen on myrkyllistä käyttäytymistä.
Ahaa ja olkinukke katoaisi, jos olisin kanssasi samaa mieltä?
Joteskin munsta tuntuu ett nyt oltaisiin ehdollistamassa ; mun mielipidettäni!
Mä kuule seison olkinukkeni rinnalla; sanottu ja tarkoitettu sitä mitä sanoin.
trollikka - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kysymyksesi ei mielestäni ole olennainen. Halusin vain antaa esimerkin myrkyllisestä käyttäytymisestä.
Kyllä kysymys voi olla hyvinkin olennainen jos mittelöi anonyymin nettikeskustelijan kanssa ja kertoilla muille sen olevan tietty henkilö. Se olisi jo ubermyrkyllistä käytöstä, väistämäisestä voisi ihan päätellä asianlaidan
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ahaa ja olkinukke katoaisi, jos olisin kanssasi samaa mieltä?
Joteskin munsta tuntuu ett nyt oltaisiin ehdollistamassa ; mun mielipidettäni!
Mä kuule seison olkinukkeni rinnalla; sanottu ja tarkoitettu sitä mitä sanoin.
trollikkaTuo on se asian ydin. Joskus voi olla jahdattu vain sen vuoksi että olisi eri mieltä asioista.
Myrkyllisintä elämässä taitaa olla loppujen lopuksi se ettei näkisi huomista päivää uutena päivänä, eläisi menneisyydessä, esimerkiksi nostaen vanhoja aloituksia palstalle.
On tuntenut olevansa niin loukattu, ettei enää päähän muuta mahtuisi.
Tuollainen käyttäytyminen on kaikkein myrkyllisintä, eniten ihmiselle itselleen.
AV
- Anonyymi
Maailma jakautuu hiljalleen toivottuihin ja ei-toivottuihin ihmisiin. Ei yhteenkuuluvuutta, vain kaltereita.
Olen myrkyllisten puolella, tiedän että ei pitäisi olla näin mutta en löydä sokkelosta exitiä. Tämä sokkelo on ainoa totuus ja määrittelee sen miten olla. Helvetti luo asukkinsa.- Anonyymi
Se helvetti voi olla myös oman pään sisällä olevaa mielikuva harhaa? Vastuuttomuutta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se helvetti voi olla myös oman pään sisällä olevaa mielikuva harhaa? Vastuuttomuutta?
Anna ne kaikki leimat nyt tänne kun kerran jaossa on. Minä otan ne kaikki, tänne mahtuu koska sillä ei ole enää mitään väliä.
Vastuullisuus tarvitsee arvokokemusta jostain asiasta. Jos tämä arvokokemus puuttuu aivan kaikesta, myös itsestä niin miksi pitäisi kokea vastuuta yhtään mistään?
Kaikelle on selitys, kaikelle on syy, deterministinen sellainen. Kun kyvykkyys puuttua itseään kohtaavaan determinismiin on estynyt silloin fokus siirretään ulos, niihin joilla on ehkä mahdollisuus puuttua tilanteeseen. Jos tämä puuttuminen tehdään vihamielisesti - on loogista että deterministisen itsekohtalonsa menettänyt vastaa siihen vihamielisesti. Jokaisen organismin pyrkimys on edistää ja säilyttää itseään.
Jos ette ymmärrä tai tahdo hahmottaa infernaalia logiikkaa en minä voi auttaa asiassa.
- Anonyymi
Myrkyllisen ihmisen tappaminen on palvelus yhteisölle. He eivät voi parantua, he ovat negatiivisia. Kun tapaat myrkyllisen ihmisen harkitse vakavasti että murhaisit hänet yhteisen edun nimissä.
Jos vain jätät myrkyllisen ihmisen omiin oloihinsa hän saattaa liittoutua toisten samanlaisen kanssa ja uhata oikeutettua ja täysin kohtuullista onneasi. - Anonyymi
Onpa täällä nyt lähinnä myrkyllisiä kirjoituksia. Tosi rasittavia aloituksia, terve vaan terve.
- Anonyymi
Minkälaisen käytöksen koet myrkyllisenä?
- Vaikka mitä kysyy, tulee vastakysymys tai jokin ivallinen vastaus
Miten suhtaudut myrkylliseen käytökseen: ilkeilyyn, haukkumiseen, syyllistämiseen ja uhriutumiseen?
- Sanon pyh ja lähden meneen.
Menetkö toimintaan mukaan vai osaatko toimia niin, että myrkyllisyys ei tehoa?
- Kts. ed. vastaus
Meneekö joskus hermo ja sanot rumasti, vaikka irl et sitä tee?
- Yleensä ei. En osaa sanoa pahasti joten sanon niin typerästi että itsekäkin hävettää.
Miten olet aiemmassa elämässä saanut tilanteet toimimaan niin, että myrkyllisyys ei toimi?
- Siihen tottuu, ei enää piittää tuon taivahallista. Se muuten ärsyttää myrkyllistä eniten. Huomasin vasta kun lakkasin välittämästä ja harmittaa miksi yleensä ensin pillitin loukkaantuneena enkä heti osannut rauhallisesti kääntyä kannoillani. Jotenkin en kyennyt koko avausta lukemaan...en tiedä?
Mutta tuli mieleeni, että jospa toksisuuden tai mrkyllisyyden perustaksi nousee ymmärtämättömyys.
Eli joku ei kykene selittämään muille mitä oikeasti ajaa takaa ja mikä todellisuudessa on häben tarkoitus...
Välttämättähän se ei ole todellista edes, vain vaan miete, johon muut vastaa myötäelämättä ja perehtymättä aiheeseen. Silloin voi joku lietsoa ja myrkyttää vihalla jutun, tai vastareaktiona myös uhriutua?
Tuli vaan mieleen nyt...- Anonyymi
Jep. Voi olla useinkin niin. Uskomattoman monet lagettavat tuomionsa kuuntelematta loppuun saakka tai ymmärtämättä hölkäsenpöläystä mistä on kyse. Tällaiset ihmiset ovat omahyväisessä tyhmyydessään oma vaaranlaji.
Anonyymi kirjoitti:
Jep. Voi olla useinkin niin. Uskomattoman monet lagettavat tuomionsa kuuntelematta loppuun saakka tai ymmärtämättä hölkäsenpöläystä mistä on kyse. Tällaiset ihmiset ovat omahyväisessä tyhmyydessään oma vaaranlaji.
Höpöhöpö... he eivät vain halua ehkä tietää, mutta haluavat julistaa., inhimillistä.
Disseisback kirjoitti:
Höpöhöpö... he eivät vain halua ehkä tietää, mutta haluavat julistaa., inhimillistä.
Mitä sinulle kuuluu?
- Anonyymi
Ennen menin mukaan, olin ihan tolaltani ja vatvoin asioita mielessä. Onnekseni tapasin miesystävän, (painoarvo sanalla ystävä, hän ei näe minua naisena), pystyin käymään niitä hänen kanssaan läpi ja sain monta hyvää neuvoa. Vähän ihmetyttää, etten aikaisemmin itse tajunnut, miten helppo myrkylliset ohittaa ja rakentaa omaa vahvuutta.
- Anonyymi
Yksi mun entinen työkaverini oli myrkyllinen. Aivan kaikki asiat oli huonosti ja joku oli tehnyt ne huonoksi, se joku keräsi itselleen aina ahneesti rahaa. Kaikki työkaverinsa se aina haukkui ja valehteli niistä ikäviä asioita - vain hän teki työnsä hyvin. Ja jos ei tehnyt, se oli oikeutettua, rangaistus jollekin joka sai enemmän rahaa kuin hän tai ehkä helpommalla kuin hän. Se koko päivän kestänyt paatoksellinen myrkyn oksentaminen sai aikaan sen, että hänen välipuheensa omasta rahan käytöstään kuulosti melkein kivalta. Hän siis omien sanojensa mukaan osti jatkuvasti hirvittäviä määriä leluja yms pelejä ja laitteita lapsilleen, kaikella ylijäävällä palkallaan. Koska hän ei niitä leluja itse saanut lapsena niinkuin rikkaiden perheiden lapset, hänen omien lapsensa ei täydy sitä ankeutta kokea. Ja kova oli huoli, kun vaimo sai omasta palkastaan ilmeisesti säästöön, mihin lienee tarkoitukseen...
Niiden yhdessä pakkovietettyjen työpäivien, viikkojen, kuukausien jälkeen mulla oli järkyttävän paha olo. Ahdisti ja oksetti. Olis tehnyt mieli vaan itkuhuutaa tuskaa jossain korvessa.
Toi on mun mielestäni myrkyllisyyttä. Tulee myrkytysoireita.
Meinasin ensin, että myrkyllisyys ja uhriutuminen on aivan eri asioita. Mutta taitavat sittenkin kulkea rinnan. Tuo edellä mainittu tyyppi harrasti sitäkin. Oikein rumasti. Ei sillä tavalla säälittävästi kuin täällä palstalla näkee.
Onhan täällä palstallakin tuo anonyymi, joka oksentaa myrkkyä vuoron perään jokaisen kuittaavan kirjoittajan tekstien perään. Mutta ei tuo ole yhtään mitään oikeaan live-ankeuttajaan verrattuna. Palstapelle on vain omanlaisensa reppana, sellainen ohut haamu.
xLinerMyrkyllisestä käytöksestä sen verran että olin kerran yhdessä työpaikassa jossa oli huono ilmapiiri. Oli ahdistavaa se oli melkein jokapäiväistä haukkuminen ja arvostelu. Minua haittaa se kun en puuttunut siihen.
Kaiken MYRKYLLISEMPÄÄ on joutua koulutustilaisuuteen, jossa psykologisteille on annettu VALTA MANIPULOIDA ihmisiä mennen tullen. Suurimmalle osalle ainoa keino on päästää toisesta korvasta ulos, mitä toisesta menee sisään ja pysyä mahdollisimman passiivisina.
'Kouluttava' psykologisti käyttää halukkaasti saamaansa jo RAKENTEELLISTA valtaa. Kirkossa sanoman lässähtämisen tahtiin juuri psykologismi oli noussut Jumalan asemaan, joten kirkon melkein kaikki koulutustilaisuudet olivat puhdasrotuista psykologismia.
Parhaiten näissä pärjäsi viilipyttyilemällä. Psykologismi ei koskaan ole noussut kirkon työntekijöiden suosikiksi, vain 'kouluttajien'.
Vielä 60-luvulla psykologismi vasta aloitteli tuloaan kirkkoon. Sen loistokausi lienee ollut 70-80 -luvulla, mutta edelleen sitä esiintyy sekä kirkossa että LIIKE-ELÄMÄSSÄ. Kauhukuvauksia kummassakin piirissä pidettävistä psykologistisista palavereista kuulee vielä viljalti. 🌹👀Tärkeä puheen aihe mutta otan nyt sen toisen ilkeän roolin, sillä mielestäni artikkeli on harhaan johtava koska olen samaa mieltä kohtien vain 1, 4 ja 6 kanssa, sillä sanoisin että henkilö on aidosti myrkyllinen vasta kun tämä on keskustelu kelvoton ja ei muuta käytöstään(ja tuomitsija tiedostaa myös itse että heittääkö vain myrkyllisyyden leiman toisen nuppiin, jos ei halua ymmärtää toista). Puhun vain omasta näkökulmastani. Myrkyllisyys on itselle uusi käsite mutta erotan sen nyt suorasta Ilkeydestä, sillä että "myrkyllinen" ei alkujaan itse tiedosta omaa käytöstään.
1. Kanssa samaa mieltä siitä, että myrkyllinen voi tietämättään pönkittää egoaan nimenomaan ylenpalttisesti.
2. Maailmassa on paljon epäkohtia, joista saa valittaa ja tuoda esiin. Pessimismikin voi olla realistista. Joskus paska on vain tapahtuakseen eikä sille voi mitään ja miksi sitä suoraan välttää. Riippuu sitten paljolti onko puhe lisäksi rakentavaa tai ohjaavaa vai vellovaa tai lamauttavaa.
3. Oikeasti olisi hyvä kuunneella mitä uhriutuva yrittää viestittää ja tunnistaa osapuolet ja kierteet. Joku voi oikeasti vain haluta että joku kuuntelee ja siksi esittelee siipiään.
4. Analysoinnin kykenemättömyyden kanssa täysin samaa mieltä. Kuitenkin hyvin mieltä minä vastaan muumaailma ajattelussa, sillä on ihmisiä, joita jatkuvasti alennetaan ja häiritään heidän ympäristössään, jossa kanssa eläjät häiritsevät ja yhteiskunnan rakenteelliset muodot eivät anna nousu pintaa. Esimerkiksi koulu/työpaikka kiusaaminen Japanissa tai Koreassa tai myös ala-asteilla Suomessa kun asiaan ei ole oikeita rakenteita tai voimavaroja puuttua.
5. Mustasukkaisuus, kateus ja ylpeys ovat tunteita, jotka nimenomaan ovat tärkeitä kunhan niitä osaa kuunnella ja toimia rakentavasti niiden mukaan. Aito ylpeys ja luottamus omista vahvuuksista on tärkeä voimavara, jota kautta ohjata elämäänsä, jos asiat menee huonosti sillä terve ylpeys muistuttaa omista vahvuuksists joihin voi sitten tukeutua ettei jää vellomaan. Kateus ja mustasukkaisuus ovat tärkeitä hälyttimiä epäoikeuden mukaiseen kohteluun kunhan niille ei anna valtaa.
6. Samaa mieltä! Tosin riippuu siitä onko ongelma oikeasti sitten kuitenkin rakenteissa, jotka tekevät elämän sietämättömäksi.
7. Ei pidä paikkaansa. Olen ollut tavattoman kateellinen kun kaveri ja ihastukseni, josta välitän edelleen vuosien jälkeen valitsi toisen ihmisen, joka kuitenkin on mahtava tyyppi ja he ovat onnellisia enkä muuta heille voisi toivoa, vaikka sattuuhan se kun ei itse voi osoittaa rakkautta ja se tie sulkeutui ja joudun siirtymään ja sopeutumaan uusiin piireihin löytääkseni jotain.- Anonyymi
No voi raukkoja onnettomia myrkynkeittäjiä. Ei kateus, ilkeys, mustasukkaisuus ole pahaa oloa. Näiden motiivien pohjalta toisen loukkaaminen tai vahingoittaminen on moraalitonta ellei peräti laitonta. Heitä pitää vältellä koska ovat kyvyttömiä käsittelemään tunteitaan ja hallitsemaan reaktioitaan. Paha olo on sillä johon kohdistetaan, sortoa, hyväksikäyttöä, ilkeilyä, väkivaltaa.
- Anonyymi
Tutkimuksissa havaittua:
Yksilöt, joilla on hyvä itsetunto, ovat taipuvaisia käyttäytymään aggressiivisesti jos heidän itsetuntoaan uhataan. Aggressiivisimpia eivät siis ole alhaisen itsetunnon omaavat henkilöt, kuten yleisesti luullaan. Käsitykset ja asenteet aggression ja väkivallan oikeutuksesta tietyissä tilanteissa ovat yhteydessä aggression käyttämiseen sellaisissa tilanteissa. Aggressiiviset henkilöt näkevät helposti aggressiota henkilöissä ja tilanteissa, joissa sitä todellisuudessa ei ole. (Eli oman psyykerakenteen projisointi muihin).
Suosittelen vähemmän aggressiivisia välttämään aggressiivisia niin hyvin kuin pystyy ellei sitten halua kärsiä. Lika barn läker bäst.- Anonyymi
Tietty samankaltaiset lapset leikkivät parhaiten keskenään! Kyllä mullakin on aavistus, kenen kanssa kulloinkin kinaan. Mutt se on vain aavistus, eikä loppupeleissä paina rahtuakaan, jos olen toista mieltä. Sehän on sitten nähty miten herkkänahkaisimmat siihen reakoi.
Jollet muuta käsitystäsi ja komppaa mua; niin keskustelut olivat sitten tässä!
Turha odottaa anteeksi pyyntöä; jollen mä itse hoksaa olleeni väärässä, jolloin mä kyllä vaihdan käsitystäni lennossa. Silloin ei se anteeksipyytäminenkään tunnu minusta tappiolta.
Ja täysivaltaisena aikuisena ihmisenä, mulla on lupa olla mitä mieltä itse tunnen olevani.
Asia jonka haluaisin 7-kymppisen isänikin jo ymmärtävän, pikku hiljaa.
trollikka - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tietty samankaltaiset lapset leikkivät parhaiten keskenään! Kyllä mullakin on aavistus, kenen kanssa kulloinkin kinaan. Mutt se on vain aavistus, eikä loppupeleissä paina rahtuakaan, jos olen toista mieltä. Sehän on sitten nähty miten herkkänahkaisimmat siihen reakoi.
Jollet muuta käsitystäsi ja komppaa mua; niin keskustelut olivat sitten tässä!
Turha odottaa anteeksi pyyntöä; jollen mä itse hoksaa olleeni väärässä, jolloin mä kyllä vaihdan käsitystäni lennossa. Silloin ei se anteeksipyytäminenkään tunnu minusta tappiolta.
Ja täysivaltaisena aikuisena ihmisenä, mulla on lupa olla mitä mieltä itse tunnen olevani.
Asia jonka haluaisin 7-kymppisen isänikin jo ymmärtävän, pikku hiljaa.
trollikkaRiippumattomana on helppo pomottaa ja odottaa muiden sopeutuvan Hyvä ja varma asema sosiaalisesti luo itseluottamusta ja kykyä tavoitella itselle tärkeitä asioita. Kunhan ei kauheasti arempien ja heikoissa asemissa olevien kustannuksella.
- Anonyymi
Älykkyys ja kehitystaso ovat myös olleet aggressiotutkimuksen kohteina. Alemmalla kehitystasolla oleva henkilö hyökkää helpommin ja käyttää fyysisiä, suoria, spontaaneja ja vakavampia aggression muotoja kuin korkeammalla kehitystasolla oleva henkilö. Weizman-Henelius (Weizman-Henelius 2004) havaitsi henkirikoksen tehneiden naisten olevan sosiaalisesti kehittymättömiä, seikka joka ei ole riippuvainen pelkästään geneettisistä tekijöistä
- Anonyymi
Minulla ei ole mitään tarkkaa määritelmää myrkylliselle ihmiselle. Pidän myrkyllisinä niitä ihmisiä, joiden seurassa on liian vaikea olla. Joiden seurasta en saa mitään itselleni, mutta olen lopen uupunut jo muutaman minuutin jälkeen. Tällaisia ihmisiä en ole pitkän elämäni aikana kovin montaa kohdannut.
- Anonyymi
Näin, on vaikea olla oma itsensä heidän seurassa. Ei tunnu riittävän luotettavalta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näin, on vaikea olla oma itsensä heidän seurassa. Ei tunnu riittävän luotettavalta.
Kukapa haluaa olla koko ajan varpaillaan ja taisteluvalmiudessa seurassa. Ilmeisesti monikin sietää..
'Uhriutuminen' on psykologistien runsaasti käyttämä sana, kun taistellaan vallasta. Sillä psykologistit pyrkivät murtamaan vastustuksen ja pääsemään niskan päälle. 🌹👀
- Anonyymi
Kamppailua käydään jatkuvasti siitä kuka on oikea uhri. Esim. Nykykulttuurissa asemansa on vakiinnuttaneet ainakin naiset, seksuaalivähemmistöt ja ruskeat tytöt. Heitä ei saa kiusata edes faktoilla ja tosiasioilla. Jos haluaa moraaliposeerata, eli saada sosiaalista hyväksyntää ja pääomaa, niin kannattaa satsata näihin ryhmiin ja heidän (etu)oikeuksiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kamppailua käydään jatkuvasti siitä kuka on oikea uhri. Esim. Nykykulttuurissa asemansa on vakiinnuttaneet ainakin naiset, seksuaalivähemmistöt ja ruskeat tytöt. Heitä ei saa kiusata edes faktoilla ja tosiasioilla. Jos haluaa moraaliposeerata, eli saada sosiaalista hyväksyntää ja pääomaa, niin kannattaa satsata näihin ryhmiin ja heidän (etu)oikeuksiin.
Kiusata ei saa, ei edes naisia ja vähemmistöjä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiusata ei saa, ei edes naisia ja vähemmistöjä.
Ei tietenkään. Mutta ei myöskään tarjota perusteettomia sosiaalisia etuja.
- Anonyymi
Minä olen sitä mieltä että myrkyllisiä ihmisiä ei olekaan. On vain ihmisiä eri tilanteissa ja historialla. Ihmettelen että miksi funktionaalisten ihmisten täytyy alkaa nähdä toiset ihmiset jotenkin absoluuttisen vääränä jos he "uhkaavat" omaa mielenrauhaa jollain tasolla? Eikö se kerro että sellainen ihminen on hyvin hauraalla jäällä jos hänet voi vaikkapa toisen ihmisen kohtalon kuuleminen nujertaa?
Minun mielestäni terve psyyke kestää toisten ihmisten negatiivisuutta hyvinkin runsaasti. siksi terve psyyke on kudottu vahvoista elementeistä ja toisten tekemää itsensä heijastamista ei tarvi ottaa itseensä, terve psyyke vastaa rajatulla empatialla ja ymmärryksellä eikä lähde tuomitsemaan.
Kyllä koko "toksinen/myrkyllinen" vaikuttaa minusta keskiverto lattean mielen suhtatumiselta. Olisiko niin että "myrkyllinen" on uusi höpöhöpö sana jota voidaan käyttää kun ei haluta oikeasti ymmärtää ja sisäistää, aikaisemmin käytettiin "narsistia" mutta tuo sana on kokenut jo vakavan inflaation väärässä ja kontekstinvastaisessa käytössään.
Myrkyllinen/toksinen on viime aikoina ollut somessa kovassa käytössä. Koronan myötä toisten avoin leimaaminen "kulkutautiseksi" on tullut entistä yleisemmäksi, joten jokamiehen oikeus implikoida toisista ihmisistä "myrkyllisyyttä" on jälleen kerran hauraiden ja tylsien mielien aseistettu käsite sellaista vastaan mikä tuntuu ikävältä ja jota ei haluta älyllisesti kohdata kun ei viitsitä.- Anonyymi
Hyvä ja terve, tasapainoinen ajattelee noin. Mut kun kohtaa ihmisen, joka on pahantahtoinen, raukkamainen, säälimätön tekemisessään ja selkeä halu tuottaa toiselle ikävyyksiä, ottamatta ensin selvää toisesta, onko oma mielikuva toisesta edes oikeanlainen. Rajattu empatia? Välinpitämättömyys helposti lisääntyy, jos kohtaa vääränlaisen ihmisen.
Elämme aikoja, jossa monella itsekkyys korostuu ja halu ymmärtää muita vähenee, reakoidaan asioihin jyrkemmin ja halu edes yrittää sopia asioita puuttuu. Pelaajat tuijottaa vain omaa napaansa, välittämättä muusta. Tällaisen ihmisen kohdatessa ymmärrystä koetellaan, haluaako itse kuinka ymmärtää toista, jos toiselta ymmärrys puuttuu? Kaikki ei vain sovi kaikille.
Vääränlaiset saavat toisistaan ne huonot puolet helpommin esille, silloin sopua vaikeampi löytää. Väärinymmärtäminen on silloin helpompaa toista kohtaan. Kaikista voi se huonopuoli löytyä, kun halu sopia puuttuu, kun ei ole luottamusta toista kohtaan. Huonot kokemukset jää muistiin. Epäreilua toimintaa on reiluksi vaikea muuttaa. Mitä voi antaa anteeksi ja mitä ei? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä ja terve, tasapainoinen ajattelee noin. Mut kun kohtaa ihmisen, joka on pahantahtoinen, raukkamainen, säälimätön tekemisessään ja selkeä halu tuottaa toiselle ikävyyksiä, ottamatta ensin selvää toisesta, onko oma mielikuva toisesta edes oikeanlainen. Rajattu empatia? Välinpitämättömyys helposti lisääntyy, jos kohtaa vääränlaisen ihmisen.
Elämme aikoja, jossa monella itsekkyys korostuu ja halu ymmärtää muita vähenee, reakoidaan asioihin jyrkemmin ja halu edes yrittää sopia asioita puuttuu. Pelaajat tuijottaa vain omaa napaansa, välittämättä muusta. Tällaisen ihmisen kohdatessa ymmärrystä koetellaan, haluaako itse kuinka ymmärtää toista, jos toiselta ymmärrys puuttuu? Kaikki ei vain sovi kaikille.
Vääränlaiset saavat toisistaan ne huonot puolet helpommin esille, silloin sopua vaikeampi löytää. Väärinymmärtäminen on silloin helpompaa toista kohtaan. Kaikista voi se huonopuoli löytyä, kun halu sopia puuttuu, kun ei ole luottamusta toista kohtaan. Huonot kokemukset jää muistiin. Epäreilua toimintaa on reiluksi vaikea muuttaa. Mitä voi antaa anteeksi ja mitä ei?Onni ja tyytyväisyys on siis rajallinen resurssi. Sitä ei haluta antaa pois koska sitä ei pystykään luomaan lisää. Siksi pyritään välttämään näitä "myrkyllisiä ihmisiä" jotka infektoivat onnen ja tyytyväisyyden.
Mutta ... eihän tämä sovi narratiiviin onnesta ja tyytyväisyydestä, siitä että ko. asiantila luo lisää itseään?
Minä sanoisin että ne jotka eivät ole onnellisia ja tyytyväisiä pohjimmiltaan, jotka ovat nimenomaan luoneet vain kuvan onnellisuudesta/tyytyväisyydestä... tunnistavatkin "myrkyllisissä" ihmisissä jotain kovin tuttua. Ihminen joka ei ole oikeasti tasapainossa pelkää horjahtamista ja kaikkea mikä voi häntä horjuttaa.
He tunnistavat itsensä ns. myrkyllisessä ihmisessä. SIksi he pakenevat ja kieltävät. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onni ja tyytyväisyys on siis rajallinen resurssi. Sitä ei haluta antaa pois koska sitä ei pystykään luomaan lisää. Siksi pyritään välttämään näitä "myrkyllisiä ihmisiä" jotka infektoivat onnen ja tyytyväisyyden.
Mutta ... eihän tämä sovi narratiiviin onnesta ja tyytyväisyydestä, siitä että ko. asiantila luo lisää itseään?
Minä sanoisin että ne jotka eivät ole onnellisia ja tyytyväisiä pohjimmiltaan, jotka ovat nimenomaan luoneet vain kuvan onnellisuudesta/tyytyväisyydestä... tunnistavatkin "myrkyllisissä" ihmisissä jotain kovin tuttua. Ihminen joka ei ole oikeasti tasapainossa pelkää horjahtamista ja kaikkea mikä voi häntä horjuttaa.
He tunnistavat itsensä ns. myrkyllisessä ihmisessä. SIksi he pakenevat ja kieltävät.Kuvitellaan että tämä tekotyytyväisyys/teko-onnellisuus on pelastuslautta myskyisellä merellä. Jos olet pelastautunut pienelle lautallesi haluat pitää siitä kiinni. Siksi ihmiset pelkäävät niitä jotka ovat hukkumassa sinne mereen, he ovat kilpailijoita vähäisestä turvallisesta tilasta.
On loogista että joku joka on hukkumassa mereen lopullisesti yrittää nousta pelastuslautalle, silläkin uhalla että hän keikuttaa sitä. On loogista että hän ei neuvottele siinä vastoin omaa etuaan.
Oikea onni ja tyytyväisyys sijaitsee tukevalla maankamaralla. Sieltä käsin voidaan työntää pelastusvene vesille tai heittää hukkuvalle pelastusrengasta, ei ole tarvetta taistella sosiaalisesta ja emotionaalisesta tilasta, vaan vankalla maankamaralla on tilaa kaikille.
Te jotka jauhatte myrkyllisistä ihmisistä, narsisteista ja ties mistä... voisitteko ensin etsiä itsellenne sen tukevan maan jalkojenne alle? Toisten ihmisten - yleensä huonommassa jamassa olevien - leimaaminen ei tee teidän asemastanne yhtään parempaa.
- Anonyymi
"Tikulla silmään joka vanhoja kaivelee.
Putin on yksi heistä." Kaikki historiantutkijat sokeiksi vaan. 😂 Mutta Venäjällähän sellaisia ei olekaan. 🤭🤫🤔- Anonyymi
Ihme vanhojen asioiden märehtijöitä.
T. väärintekijä - Anonyymi
Mutta lehdistö on onneksi täysin vapaa ja autominen
- Anonyymi
Rakas, tuo minulle metsästä yksi kukka. Se riittää minulle. En tarvitse ihmeitä enkä suuria tekoja.
- Anonyymi
Piianoora hymyili myrkyllisesti varkaudesta puhuen.
- Anonyymi
Jos haluaa lopettaa myrkyn kylvön ja siitä lukemisen kannattaa jättää some ja varsinkin tämä suomi24 . Lopettaa seuraaminen.
- Anonyymi
Itse olen tällainen vajaat 40- vuotias mies,jolla vankilavuosia takana melko tarkalleen 15- vuotta, yhtään liioittelematta.Töissä en ole käynyt koskaan,enkä tule käymään, pääasiassa vedän kamaa päivät pitkät,mutta myös urheilen.Käyn 5- kertaa viikossa salilla, hormooneja menee vitusti (Anadrol,Stanazol,Androbol,sekä kasvua,muun muassa).Olen agressiivisesti käyttäytyvät,mutta osaan peittää sen juuri kaman avulla..,kun menee liian lujaa,vaihdan hitaisiin,jolloin pysyn jotenkin kasassa.Naisen olen aina saanut heti vapauduttuani,on kroppa ym.kunnossa,ja osaan manipuloida ja psyykata.Mutta se pitäisi joka naisen ymmärtää,kun näkee elintapani ja rikosrekisterini.Olen saanut naisilta kaiken mitä olen halunnut,rahaa lamaan, nettipokeriin,autoon,vankilaan..,eikä nyt puhuta pikkusummista.On suoraan sanottuna säälittävää,kuinka helposti naiset alkavat työntää rahaa,kun uhkaan lähteä tekemään rikoksia.Kai se on heidän halunsa auttaa minua, että saisin elämäni kuntoon..,todellisuudessa asia ei kiinnosta pätkääkään.Ulkomaille minua on sponsoroitu aina Malesiaan ja Brasiliaan myöten,en suostu mihinkään Bulgarian matkoihin.Olen oppinut, että mitä nopeammin saan naisen katkaisemaan välit lapsiinsa,sen parempi,koska heistä voi olla haittaa monin tavoin.Suosin n.45-vuotiaita naisia,koska lapset yleensä aikuisia,nuorten lasten kitinää en jaksa kuunnella,olen saanut järjestettyä parin eri naisen lapsen huostaanotetuksi.Toki olen joutunut puhuttamasn heidät vetämään kamaa, sosiaaliviranomaisten paikalle tuli oikealla hetkellä vie kitisijät pois.Tällainen olen rehellisesti sanottuna,mutta mielestäni myös naiset saavat katsoa peiliin.Jos olen pari psyykannut mielisairaalaan,se on heille ollut hyväksi,kummallakin kertaa sain yksin jäädä asumaan omakotitaloon,jolloin seksitreffit sivusto oli ahkerasti käytössä,ja talot täynnä vankila tuttuja.Joku voisi sanoa,ja on sanonutkin, että olen myrkyttänyt ilmapiirin ja naisen mielen.Voin sanoa,että jokainen aikuinen ihminen on vain ja ainoastaan itse vastuussa,ja tietenkin käytän toisen heikkouksia hyväksi,ja salaisuuksia NS.aseena heitä vastaan,enkä näe siinä mitään outoa.Naisille haluan kertoa,että ulkonäköni on auttanut,samoin puhelahjani,joten käärin naisen kun naisen pikkusormeni ympärille,vain siksi, että nautin siitä,olen konservatiivinen,joten aina mies on ollut perheen pää.Kannattaa ottaa opiksi mitä kerroin,monikaan niin ei tee,mutta vain siksi,että juuri sinä nainen voit olla seuraava tuleva eksäni.Hyvää kevään odotusta kaikille 😎!!!
- Anonyymi
Eli mitä olet saanut oikeasti aikaan, niin on muniin puhaltelu luukussasi ja fiktiivisten tarinoiden kirjoittelu
- Anonyymi
Mä en halua uhriutua. Just luin kirjasta miten se uhriuruminen tapahtuu ja ei musta ois siihen. Japanissa sanotaan harakiri.
- Anonyymi
Sivusta kommentoin. Myrkyllinen ihminen saa paljon pahaa aikaan, on säälimätön. Itse häpeän toisten ymmärtämättömyyttä, ymmärtää jopa yksinkertaisia asioita asettua mm. toisen asemaan. Täällä palstalla näitä myrkyllisiä kohtaa normia enemmän. Uhriutujista puhumattakaan. Asioilla on aina vähintään kaksi puolta.
Monia viestejä lukiessa on helppo todeta, että on monia haluttomia ihmisiä (hölmöyttä), ymmärtämään itselle vieraampia asioita. Syyllistäjiä. Itse olen ulkoistanut itseni lähes kaikelta. Vaikea uskoa hyviä asioita tapahtuvaksi, jos on menettänyt luottamuksen jo lähes kaikkeen. Epäily on silloin arkea.
Olen alkanut harrastamaan itsetutkiskelua, lapsuutta, mennyttä. Sieltä löytyy paljon asioita, mitkä vaikuttaneet omaan tekemiseen (epä-/tasapaino). Viihdyn hyvässä seurassa, jossa tunnen yhteen kuuluvuutta, näitä olen kokenut jonkun verran. Ulkopuolisuuden tunteita paljon enemmän. Väärin ymmärryksiä tai haluttomuutta ymmärtää, tällaiset kärjistää asioita.
Lapsuudesta löytyy paljon asioita, minulla ei ollut maailman parasta isää (jäi traumoja), mutta onneksi oli äiti, jota sitten arvostin paljon enemmän, vaikka en sitä hänelle ehtinyt koskaan sanomaan, mutta ehkä luki sen minun käytöksestä häntä kohtaan? Autoin ja olin apuna, kun joutui kokemaan ikäviä asioita. Siitä voin olla ylpeä.
Isä suhde ruokki sitä alisteisuutta. Mikä tuntui ristiriitaiselta, koska en arvostanut isääni, enemmän pelkäsin tilanteita, (hänellä oli huono sydän, kuolikin kohtaukseen), jotka voi kärjistyä ja hänen arvaamattomuuttaan? Toki arvaamattomuus kuului enemmän lapsuuteen, se jätti vain jälkensä sieluun. Synnytti epävarmuutta ja luottamuksen puutetta isää ja muita kohtaan.
Uskon, että miehet pärjää paremmin omillaan kuin naiset. Herkkyys on luonteessa ja sekin on taito, jota on hyvä pystyä kontrolloimaan itsessä (välttyy turhilta riidoilta). Pelkoa, epävarmuutta ja mielikuvat, joilla ruokkii epävarmuustekijöitä on niin tuttua itselle. Luottamuksen puute on selkeä haitta itselle, mennyt on ruokkinut sitä.
Tiedostan, että kaipaan enemmän terapeuttia (ymmärtäjää), jonka avulla pääsen omista peloista, epävarmuuksistani eroon, nekin maksaa vain paljon, että niistä saisi sen tarvittavan avun itselle. Haluan uskoa hyvään, mutta vielä se epäonnistumisen mahdollisuus tuntuu vievän voiton. Aika näyttää, miten nousen täältä suosta ylös?
Minulla on onneksi vielä yksi asia, millä luon uskoa parempaan, tämä mahdollisuus pitää itseni vielä toivon rippeissä kiinni. En halua olla yhteiskunnan elätti, siksi pyrin kaikin keinoin siitä ulos, onnistumalla uskon löytäväni sen valon, jota olen kaivannut jo pitemmän aikaa. En halua myöskään olla toiselle taakka, enkä tiedä olisiko minusta edes yhdessä oloon toisen kanssa?- Anonyymi
Väliin kommentoin. Jokainen kokee joskus ulkopuolisuuden tunteita. Jos on kyseinen tunne häiritsee, siitä on riesaksi asti, kannattaa muuttaa näkökulmaa. Ei kannata miettiä loputtomiin miten ihmeen erilainen on, miten poikkeaa, vaan etsiä samankaltaisuuksia.
- Sheena - Anonyymi
Lisää
"vielä se epäonnistumisen mahdollisuus tuntuu vievän voiton. "
Ellei tee mitään, ei epäonnistu, ei tee virheitä. Tekevälle puolestaan sattuu, tulee myös epäonnistumisia, se on aivan tavallista. En tietystikään meinaa, että pitäisi rynnätä suin päin virheisiin, mutta harkinnan jälkeen ryhtyy. Jos jokin menee pieleen, sitten menee ja se hyväksytään, voi tehdä korjausliikkeitä. Ole itsellesi armollinen.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisää
"vielä se epäonnistumisen mahdollisuus tuntuu vievän voiton. "
Ellei tee mitään, ei epäonnistu, ei tee virheitä. Tekevälle puolestaan sattuu, tulee myös epäonnistumisia, se on aivan tavallista. En tietystikään meinaa, että pitäisi rynnätä suin päin virheisiin, mutta harkinnan jälkeen ryhtyy. Jos jokin menee pieleen, sitten menee ja se hyväksytään, voi tehdä korjausliikkeitä. Ole itsellesi armollinen.
- SheenaKiitos kauniista sanoista ja ymmärryksestä. Olen armollinen itselleni, olen kokenut mm. mustamaalaamista ja sen seurauksena tullut huijatuksikin, (läpikäyn edelleen asioita, joita on ollut vaikea itse ymmärtää) sellaisen kokeman myötä syntyy sisälle epäilyn siemen vähän kaikkea kohtaan.
Tunnistan itsessäni enemmän puutteita kokemani jälkeen ja samalla luottamuksen puutteen muita kohtaan. Olen enemmän ollut sivusta seuraaja, toki joskus toisinkin, todennut sen, et on turvallisempaa olla niin. Aktiivisuuttakin löytyy. En ole passivoitunut täysin, vaikka sekin olisi voinut kokemani jälkeen olla mahdollista.
En halua uhriutua, enkä joutua kaltoin kohdelluksikaan, siksi läpikäyn sisälläni asioita niin kauan, että olen sinut niiden kanssa. Ehkä joskus vielä kohtaan sen oikean ihmisen rinnalleni? Vaatii itseltäni myös parempia valmiuksia siihen. Aika näyttää, mitä tuleman pitää. Turhia odotuksia en itselleni luo.
- Anonyymi
Myrkyllinen ihminen on häikäilemätön ja säälimätön. Pahantahtoinen, saa nautintoa siitä, kun näkee toisen kärsivän. Kokee itsensä arvokkammaksi ihmisenä. Ei omaa huonoa omaatuntoa, eikä osaa asettua toisen asemaan.
- Anonyymi
Juuri tänään juttelin asiasta Faijan kanssa, joka ilmoitti munsta tulleen happamen, kaikkia epäilevän ja riidanhaluisen.
Itse mä koen vakavoituneeni, nuoruusvuosista ja myö sen että mulla on oikeus puolustautua, myös sanallisesti... silloin kun mä koen tulleeni loukatuksi.
Kinatessa myös asioista mä saatan verbaallisesti, lyödä jauhot suuhun vastapuolelta.
Ymmärtämättä edes itse; miten olen asiani liiankin aggressiivisesti ilmaissut.
Tosin vastaavassa tilanteessa, mä nostan olkapäitäni sen suuremmin loukkaantumatta. Paitsi jos aivan silkaa valetta; yritetään lävitse runnoa-> koskien juuri minua!
"Toivon, ettei yhtäkään nimimerkkiä mainita nimeltä."
Itsestäni kuitenkin saanen kertoa, ihan esimerkkinä; miten kyynistyy vanhetessa.
Minusta on sanottu, että osaan olla oikea enkeli, ja suuttuessani; täysiverinen piru!
trollikka- Anonyymi
Sinulla on mies ihan omaa luokkaansa oleva mielikuvitusmaailma. Ehkä sinun kannattaisi mennä prosessiin jos koet, että tämä tällainen tunteiden käsittely sun muu (vaikka sitten näin) on helpompaa vastakkaisella sukupuolella
- Anonyymi
Purra. Mihkäs kissa karvoistaan pääsee. Vanhan kansan viisaus.. Älä sano mitä ajattelet ettet sano mitä ajattelet? ANONYYMI
- Anonyymi
Ihanan yksiulotteista. Olen hyvin toksinen ihminen mutten ole mätä sisältäni. Olen omaksunut mallin maailmasta ja elän sitä todeksi, mutta minulle se on vitsi.
En kertakaikkiaan ymmärrä ja sopeudu ihmisiin jotka ovat herkkänahkaisia tai yksioikoisen "oikeamielisiä" - usein tuollaiset ihmiset ovat sinänsä ok mutta heidän sosiaalinen lukutaitoituustensa on hyvin yksioikoista. - Anonyymi
Sarjassamme kielioppi mutta korkeammalla tasolla.
Onko kielioppi ja sen myötääminen rakentava vai rajoittava asia?
Jos sanottu ohitetaan kielioppiseikkojen takia menetetään kaikki välitettävä informaatio. Se ei ole järkevä asenne. Kielioppi onkin keskinkertaisten mielten coping-väline, tapa jolla saadaan HELPOTETTUA tietyn ryhmän kommunikaatiota, ryhmän jolla on kyky omaksua sääntöjä mutta ei kykyä mieltää laajempia konteksteja; ajatella.
"Toksisuus" on viestintää siinä missä mikä tahansa muukin viestintä. Toksisuuden lähtökohta voi olla henkilökohtainen - tulla ihmisestä itsestään - tai se voi olla reaktiivisuus ympäristöön ja sen olemukseen. Palstalla yksi toksisuuden lähde on palstailu itsessään, se sosiaalihierarkia joka muodostuu aihealuetta määräävämmäksi. Toksinen keskustelija voi yksinkertaisesti valita linjansa siksi että ei hyväksy keskustelua joka käydään muutaman keskustelijan dialogina; tällöin toksisuudella on kuin onkin asiallinen tarkoitus - lisätä maaperää jolla keskustelua voidaan käydä.
Yksi toksisuuden mekoista - ylilauta - on samalla suomen suurin aitovapaa käyttäjämedia. Toksisuuden tehtävä ylilaudalla ei ole vain itsetarkoituksellinen - vaan se sitoo ja liittää yhteisön toisiinsa saman säännönmukaisuuden ja yhdenvertaisen kohtelun alle. Samaa ei voi sanoa mistään muusta julkimediasta joiden takana on ideologinen moderointi; tässä suhteessa siis se "kaikkein pahin" paikka tosiasiallisesti edustaa suurinta määrää kenen tahansa realisoitavissa olevaa sananvapautta suhteessa toisiin vertaisiin.
Miettikääpä tätä. - Anonyymi
Voidaan sanoa että myrkyllinen ja huono käytös korreloivat muiden negatiivisten asioiden kanssa.
MUTTA tämä on SAMA asia kuin todeta:
Voidaan sanoa että etninen tausta ja kulttuuriperimä korreloivat muiden negatiivisten asioiden kanssa.
Yhden yleistyksen tekeminen on "sankarillista" ja toisen yleistyksen tekeminen on "rasistista".
Pistää miettimään.
Haluan samanlaista oikeutta kuin haluaa se tummaihoinen herrasmies/nainen joka kohtaa arjessaan perusteetonta rasismia. - Anonyymi
Myrkyllinen käytös/toiminta perinteisesti tarkoittaa jonkin pahan asian/ajatuksen systemaattista tuputtamista/pakkosyöttöä, tukeutuen aivan mihin tahansa keinoon, kuten valehtelemiseen, vääristelyyn, jankuttamiseen, yms. Malliesimerkkinä myrkyllinen feminismi (toxic feminism). Näillä palstoilla on myrkyllisiä mummeleita jotka systemaattisesti sontivat ketjut joista he eivät pidä.
Se että on eri mieltä jostakin asiasta ei tee toiminnasta myrkyllistä vaikka sen tarvittaessa kärkevästi esittääkin.
Linkin sepustukseen on muuten "unohtanut" laittaa toimittelijan nimi. - Anonyymi
Tällaisen kanssa pyrkii minimoimaan kanssakäymisen. Mitä vähemmän tällaista sitä parempi. Aina, kun kuulen tällaisesta, tulee tietty harmillinen asia mieleen. Myös se elämäni paskin päivä. Toivottavasti ei enää ikinä tule tällaista tyyppiä kohdattua? Liian hyvää todeksi, olikin kaikkea muuta.
- Anonyymi
Nämä on myös heitä, jotka kuormittavat todella paljon oikeuslaitosta, joka tuntuu olevan taas tärkeä, esiin tuotu ongelma, joka haittaa monia muita selkeästi merkityksellisempiä tapauksien hoitoa. Haitta yhteiskunnalle on suuri, kun tällaisilla on merkittävä rooli (suvaitseva kansa kärsii tahtomattaan).
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En tullut, koska käytit päätäsi.
Ja koska ihmiset pilaavat sillä mahdollisuudet, kaikki mikä toimii vaatii oman lähestymistapani. Kun levittää punaisia m372736Miten kaivattusi teki sinuun lähtemättömän vaikutuksen?
Minulla kävi niin, että hän laittoi ruokaa, kun olin nälkäinen. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta.891184Alkon myynti putosi kesäkuussa 10 prosenttia
Niin se hallitus tuhoaa valtion verokertymää ylisuurella alkoholiverolla, kun kansalaiset hankkivat juomansa ulkomailta.127979Oliko mies vetäytyminen
Toimiva veto? Miten meille kävi. Ei hyvin ja mahdottomalta tuntuu tilanne nyt.61957- 66907
Ulosotossa olevan tulisi saada itse päättää
Maksetaanko hänen ulosotossa olevia velkoja takaisin yksi kerrallaan vai ripotellen pikku summia sinne tänne, kuten ulos77871EU:lta tyly ratkaisu Temulle
On se hyvä, että EU on vihdoin ja viimein puuttunut noiden Kiinan krääsän kauppiaiden toimintaan. https://www.is.fi/ta101818Oon tässä pohtinut että se nainen
Ei sovi sulle. Ihmetyttää mitä näet hänessä. Mieheltä miehelle70815Nainen on ihana
ilta-päivää tosi söpölle naiselle 🤗😘☺ Jos saisin sinut nainen oisin onnellisin mies Etpäs tiedäkään keneltä tämä on?25718Hallinto-oikeus kumosi valtuuston päätöksiä
Teksti-tv kertoo, että valtuuston päätöksentekoon on osallistunut varavaltuutettu jolla ei ollut oikeutta osallistua. Mi30684