pirita.paloviita
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia2 aloitusta · 20 kommenttia
- itse soitin perheneuvolaan ja pyysin apua. sieltä käskettiin ottaa yhteys perhetyöntekijään, joka tulee keskiviikkona kartoittamaan meille tilannetta ja katsomaan millaista apua he pystyvät tarjoamaan. mikä vain apu kelpaa, isompi lapseni oireilee jo aika pahasti. päiväkotipaikkaa meille ei ole myönnetty, koska olen kotona vauvan kanssa, joten perheneuvolasta tekevät lausunnon, jossa kerrotaan lapseni todellisesta päivähoidon tarpeesta. toiveikkaana odotan mitä tuleva tuo.. :)
- Ei yhtään mitään!! Sehän siinä vituttaakin. Hermo kiristyy kokoajan niin että pelkään sen pian katkeavan kokonaan..
Ollaan sovittu että kerran kuussa kummallakin omat menot, mutta eipä ole ollut koska lapsi kuulemma vierastaa isäänsä! Hoidan lapsen AINA yksin ja teen KAIKEN, AINA --> mies viikot poissa ja minä aina yksin. Se jos joku, on rankkaa! Ja nyt jos saisin valita mitä teemme perheen kesken viikonloppuna, niin minä lähtisin vetämään kunnon kännit ja olisi yksi hailee missä mieheni silloin olisi tai mitä tekisi, kunhan lapsi on vain hyvissä käsissä!!! - Tyttöni on nyt vuoden eikä yöheräilylle näy loppua.. Naapurissa on kaksi vuotias lapsi, ja heräilee myös edelleen pari kertaa yössä vedelle/maidolle.
Tapahan tämä jo on mutta ei saa millään sitä loppumaankaan. kaikki on jo koitettu, edes ns. unikoulu ei tuota tulosta :/ - Kyllä vain ostaisin, jos jatkaa tuota linjaa joka hänelle sopii.
Ja Johannassa vasta olisikin heavy-laulajan ainesta kunhan saa vain kunnon taustabändin tuekseen! - Tasan 6kk. Imetän edelleen yöllä, ei ole vaikuttanut. Menkkakivut oli viikkoa ennen alkamista, sitten ku alkoivat ei ollu mitään tuntemuksia!!
- Joo eli osta apteekista sinkkitabletteja, niillä hiustenlähtö rauhoittuu. Minä ja jo äitinkin on kuulemma syönyt niitä imettäessään, eikä hiukset enää irtoa.
- Minä ainakin soittaisin heti neuvolaan/lääkäriin!Mutta toivotaan, että kaikki on hyvin!
- Usein sivuoireet menee ohi muutamassa viikossa, mutta kun sekin on niin yksilöllistä. Lääkkeet vaikuttaa niin erilailla eri ihmisiin. Itse lihoin 10kg ja kun lopetin lääkkeet, lähti myös kilot. Nyt pitäis alkaa taas syömään uudestaan kylläkin, mutta aion sanoa lääkärille, että mieluiten sellaiset mitkä ei hirveesti lihottaisi. Silloin kun söin lääkkeitä, niin en edes syönyt ruokaa sen enempää ja liikuntaa harrastin melkein joka päivä ja silti lihoin. Mutta se oli vain nestettä, mitä elimistöön noista lääkkeistä kerääntyy.
- Oletko ollut osastohoidossa? Suosittelen (toisaalta en suosittele, riippuu aivan täysin osastosta!).
- Kiitos kun jaksoit vastata!
Tiedän että liikunta auttaa, mutta ongelmahan on se, että yksin en varmasti mihinkään lähde, enkä nyt muutenkaan kykene (pelkään esim. ihmisten arvostelua yms.). Harrastin kuntosalia kun olin osastohoidossa ja sain paljon paremman mielen. Silloin liikuntaan pakotettiin, mikä on jälkeenpäin ajatellen erittäin hyvä asia!
Itse olen myös kysynyt, mitä haluan elämältä, ja olen vastauksen saanutkin. Mutta ehkäpä juuri tämä minua niin masentaakin, kun tiedän että en siihen pysty, siis elämään sellaista elämää kun haluaisin. Päätin ammatin, mitä haluan tehdä; ei tullut mitään. Keksin toisen, josta varmasti pidän ja joka "antaa" mulle jotain. Ja nyt kun en siihenkään kyennyt, masentaa aivan saatanasti. Halusin paljon ystäviä ja kun vihdoin niitä sain, omat voimat loppuivat ja nyt ystävät ovat tipotiessä. Masentaa lisää... Tämä valitusvirsi voisi jatkua loputtomiin... Mutta säästän sinut siltä:)
Kiitos kuitenkin vinkistä "listaa paperille", sen aion tehdä! Kiitos kaikille muillekin jotka jaksavat lukea näitä ja auttaa ja tukea toisiaan vaikeissa tilanteissa. Kirjoitelkaahan muutkin jos on jotain sydämellä! - No mutta kuinka se sitten käytännössä tapahtuu, se elämän muuttaminen?! Tiedän, että elämääni pitäisi muuttaa. Kaikki siinä pitäisi muuttaa! En tee liikaa töitä, jäin kokonaan pois. Voimat ei vain enää yksinkertaisesti riitä mihinkään, ei ainakaan elämän muutokseen. Että onko vielä hyviä ajatuksia/ehdotuksia? Tämä tuntuu jo toivottomalta.... Enkä tarkoita sitten kirjoitustani pahalla (kun usein täällä aletaan heti nälvimään siitä mitä toinen on kirjoittanut).
- Mulla on aivan sama ongelma. Mutta unettomuutta mulla ei oo ollut. Opiskelu on jo tainnu jäädä... Oon vaan kotona: nukun, katon tv:tä tms. Mitään kotitöitäkään en oo enää jaksanu tehdä. MIhinkään en oo jaksanu mennä. Ei vaan kiinnosta tai huvita. Sit ku tietää että pitäis tosiaanki elämälleen jotain tehdä, mutta ei oo enää voimia, niin stressaantuu, ahdistuu ja masentuu vaan enemmän. Eli masennustahan tämä on. Oon sairastanu sen aina vaan uudestaan ja uudestaan... Hoidossa oon ollu monet kerrat ja monet vuodet. Se auttaa, mutta heti kun sen lopettaa, kaikki alkaa noin puolen vuoden päästä uudestaan. Lääkkeet on auttanu mun kohdalla hyvin, mutta nyt en syö niitäkään. Pitäis taas alottaa nekin. Ens viikolla taas psykologille, toivottavasti hyvälle semmoselle!
Mutta koitahan sinä jaksaa ja muista käydä psykologilla juttelemassa, se auttaa edes vähän, edes hetkellisesti. Kirjoitin sulle siksi, että tiedät ettet ole yksin masennuksesi kanssa. Hyvää jatkoa ja kirjottele jos on jotain sydämellä! - Jos et ymmärrä järkipuhetta, lue vaikka minun viestiä yläpuolella oleva viesti "hoitoon" nimim. "kokenut", niin tietäisit edes jotain asioista ennen kuin tulet muita haukkumaan. Enkä vieläkään tarkoita millään pahalla!
- Sanoinko mielestäsi että skitsofreniassa on jotain väärää?! Tiedän monta jolla on, eikä se ole heidän elämäänsä haitannut, mutta esim. läheisten on. Tarkoitin sitä, että jos on skitsofrenia, kannattaa hakea apua, koska myöhemmin se voi pahentua ja asiat sekaa jo niin pahasti että elämästä ilman laitosta ei tule mitään. Älähän poika hutki ennen kuin tutkit!!! Eikä tämä palsta mielestäni ole riitelyä varten, vaan siksi että on apua ja tukea niille jotka sitä kaipaavat. Enkä missään vaiheessa ole tarkoittanut pahalla, mutta jos niin tahdot ajatella: ole hyvä vain.
- Mulla aivan sama juttu ollut koko iän. Sen takia koulunkäyntikin oli aina niin vaikeaa. Siihen ei todellakaan auta muu kun hoito. Koko pienen ikäni olen istunut terapiassa ja ollut osastoillakin. Ja kun en ole ollut nyt kahteen vuoteen edes psykologilla, alkaa tilanne taas riistäytyä käsistä, joten oli pakko taas hakeutua sinne. Rankkaa tämä on, varsinkin läheisille, joten älä turhaa häpeä vaan hae apua! Heidän työnsä tarkoitus on auttaa, eikä siellä tarvitse itseään hävetä. Tsemppiä sinulle!
- Sinulla on aivan selvä skitsofrenia. Hae apua!
- Suomen näyttelijöistä ehdottomasti komein on Teemu Lehtilä! Näyttelee esim. Häjyissä ja tällähetkellä Salkkareissa Aaroa.
- Olet raskaana!
- 1. Rakkaus sisältää välittämistä, yatävyyttä ja läheisyyttä.
2. Kiukuttelua... Tai mulla ainakin pelkkä sana "kiitos" tarkoittaa rakkautta.
3. Luottamista ja yhteenkuuluvuutta.
4. Läheisyyttä, tykkäämistä toisesta, välittämistä, ikävää ja kaikkea sitä, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta.
5. Perhettäni ja poikaystävääni.
6. Ikävä satuttaa... Myös se satuttaa, jos rakastaa toista ja toinen ei tunne samoin, vaan hän haavoittaa ja loukkaa toista.
7. Hauskuus, ja se että tulee hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Joidenkin ihmisten silmät vain jäävät mieleen...
8. Poikaystävälle kerron sen suoraan ja pidän häntä hyvänä. Vanhemmille sitä ei oikein osaa kertoa. Toivottavasti he ymmärtävät, että "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Ystävät tietävät rakkauteni heihin luottamuksesta, rehellisyydestä ja välittämisestä.
9. On.
10. Masentua. Tarkoittaa sitä, että luultavasti opiskelu jäisi ja kiinnostus muihin asioihin häviäisi. Olla kotona, yksin, mikä on kaikista pahin vaihtoehto. Mutta ehkä sillähetkellä ei olisikaan muuta vaihtoehtoa... - Ensinnäkin haluan sanoa, että olisi varmaan pitänyt hetken miettiä, että mitä se kihlaus OIKEASTI merkitsee! Se merkitsee LUPAUSTA AVIOLIITOSTA! Miksi menit kihloihin, jos et kerran ole siihen valmis? Olet vielä lapsi, 17-vuotias ei ole aikuinen, vaan elää vielä lapsuuttaan. Miksi on pakko aikuistua niin nopeasti? Miksi ei voi elää nuoruutta ilman paineita aikuistumisesta yms.? Otahan nyt järki käteen ja lopeta suhde. Loppuelämäsi menee pilalle ja vanhempana suhde kostautuu sinulle, että kumppanillesi. Jos jatkatte, voin vaikka vannoa, että jossakin vaiheessa tulee se tilanne, että jompikumpi pettää tai tulee petetyksi ja suhde loppuu ennemmin tai myöhemmin, kuitenkin paljon tuskaisempana kuin nyt. Ole järkevä ja pelasta mitä pelastettavissa on. ELÄ NUORUUTESI!!! Onnea matkaan:)