Emberizi
Keski-ikäinen keskustelija ja sinkkuäiti Länsi-Uudeltamaalta.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia18 aloitusta · 1763 kommenttia
- On viisi syytä, että romantiikka on juhannuksesta kaukana. 1) Lähin suhteellisen saman ikäinen mies on monen kilometrin päässä, 2) en tunne kehenkään paikalliseen vetoa, 3) paikalliset on naimissa, 4) en ole koskaan tervehtimistön enempää jutellut paikallisten kanssa 5) Vietän juhannusta lukollisen 1-1.5km pitkän yksityiskotien päässä, enkä ajatellut poistua alueelta. Jos näen muita kuin perheeni, he liikkuvat varmaan järvellä veneellä. Yhtään ylimääräistä ihmistä ei pariin päivään näkynyt. 🤣
- Miksi ei saisi kysyä treffeille? Fiksu kysyy tilanteeseen sopivasti ja niin, että voi hyvillä mielin sanoa myös ei kiitos.
Ehkä viisain tapa kysyä ensi treffeille on kysyä jotain mihin voisi kysyä myös puhtaasti kaverina ja laittaa lisää kierroksia vasta kun näkyy vihreää valoa. On ihan puutaheinää, ettei kerran voisi kysyä kahville, syömään tai leffaan ihan missä vaan ympäristössä myös töissä. Ainoat sääntö on, että suojaiän ja valta-aseman kanssa on oltava tarkkana, ja varovainenkin ei on ei ja sitä on kunnioitettava! Painostus, stalkkaus ja seksuaalisävytteiset jutut ja koskettelu menevät jo reilusti epäsopivalle puolelle. Tosin ronskitkin jutut on ok, sillon kun kumpikin on niissä mukana tai on muuten selvää, että ne on molemmin puolin ok. Ne vaatii ehdottomasti hyvää pelisilmää käyttäjältään, muuten mennään helposti punaiselle alueelle. - Olen vain kerran ollut rantalomakohteessa, sillonkin koska en jaksanut alkaa vääntää sillosen ex kanssa kohteesta. Sen kohteen paras merikokemus oli jylhä niemenmaa, merinäköala ja luonnonvaraiset delfiinit. En siis hae turistirantaa, vaan mielummin idyllinen pieni kylä rannan tuntumassa tai vuoren juurella paikallisten keskellä. Vaellus vuorelle tai kävely kylien rannalla. Ehkä nyt juuri valitsisin Norjan vuoret ja meri samassa paketissa, ja vieläpä kohtuullinen matka tai sitten Pohjois-Italian.
- Tämä kesä menee mökillä ja kaupunkifestareilla. Mökillä on hyvä olla.
Kun matkustan seuraavan kerran, miettisin Alppeja (Saksa, Itävalta, Sveitsi, Italia), Skandeja (Norja) tai Islantia. Top-one yhdistelmä sisältää meren ja vuoren. Jos lapset on mukana, sitten Munchen Disney Land on vaikea kiertää. 😂 Keski-Euroopassa pääsee junalla parissa tunnissa minne vaan eli parikin kohdetta saa helposti ympättyä matkaan.
Viikonloppumatkan/ pidennetyn viikonloppumatkan taas suuntaisin joko kotimaahan (Lappi, Tampere, Turku, Jyväskylä) tai sitten Saksaan, Vilnaan tai Riikaan (mihin nyt lentoja halvalla saakin). - Heh, itse en kyllä ainakaan tuonne Itä-Vantaalle pääsisi kotoa kuin autolla (35-40min matka) ja näköjään julkisilla menisi 3-4h/reissu. Sinänsä olisi helppo tunnistaa se oikea valkoisesta ratsusta. 😉
Pitää pistää korvan taakse, kun on taas kaupungissa. 😉 Tosin ei tuolla näy olevan alkeisopetusta kovin heti… ja ilman tanssitaitoja ei taida yksin taida kehdata käydä tallomassa miesten varpaita. 😂 - Noinhan se on, ja jos ei olisi kokenut elämää ja elänyt kuten on elänyt, tuskin olisi sama ihminen mitä on.
Itse selvisin hyvin, mutta ex on saanut sairastuessaan elämänsä aikalailla sekaisin. Nyt on käsittääkseni mennyt pidempiä jaksoja ihan ok, kun syö lääkkeensä. - Näkyy toisiaan tuollakin HS jutun lavalla olevan tanssikurssi tanssit päälle tilaisuuksia. En kyllä uskalla kovin montaa tanssia mennä tanssimaan, kun ei ole mitään hajua miten tanssissa pitäisi liikkua. 😂 Joku tango tai fuksu olisi ihan painajainen. 😬 Pitäisi vähintään pari iltaa treenata kotona kokeilla YouTuben avustuksella, ennen kuin uskaltaa lähteä mihinkään. 😆 Tai sitten pitäisi olla kärsivällinen pari, joka opastaa alkuun tai sitten kaiva kuvetta ja ottaa pari yksityistuntia.
Oma tanssikokemus on jäänyt hitaisiin ja lukioajan vanhojentansseihin. - Nyt vasta kuin HS jutun. Olihan tuossa juuri esimerkki pks lavasta. Enpä ollut paikasta kuullut. Vähän pitkä matka on tuonne, mutta ehkä pitää joskus testata, varsinkin jos uskaltautuu ensin tanssikurssille. 😉
- En ole hyvä tanssimaan, ehkä vähän kömpelö. Olen siis naispuolinen versio Kaikkoselle. Vanhana musiikkiluokkalaisena rytmin kuuntelu onnistuu jollain lailla, mutta en vaan muuten osaa. Jos mies vie ja ottaa tiukasti kiinni, on helpompi antaa viedä, muuten täytyy keskittyä, että osaa seurata miehen liikettä eikä jalat sekoile omiaan. 😂
Olisi kiva kyllä osata ja joskus olen haaveillut mennä paritanssikurssille, jotta oppisi edes vähän. Toisaalta pks ei kovin monessa paikassa tule tanssittua paritansseja (tai sitten en tiedä vaan paikkoja), joten pitäisi varmana ihan tarkoituksella mennä tansseihin, jotta opittu ei heti unohdu.
Onko muilla kokemuksia missä paritansseja kannattaa opetella? Taitaa tanssikouluissa olla lähinnä pareja ja naisia. Kesälläkin voisi mennä, jos osuu aikatauluihin. - En+nyt+tiedä+voiko+sitä+hitaaksi+laskea,+mutta+siitä+on+noin+2+vko.+Ehkä+se+oli+perinteinen+tanssi,+joka+vähän+läheni+jossain+kohtaa+hetkeksi+sanoisiko+aika+omalla+painollaan.+Terveisiä+vaan+tanssikaverille.+😊+Vaikka+tuo+ehkä+taisi+vähän+hämmentääkin+häntä,+silti+hyvältä+se+pienikin+läheisyys+hänen+kanssa+tuntui.+Eikä+ilmeisesti+se+varsinaisesti+inhottavalta+tuntunut+hänestäkään,+koska+itse+vielä+tarjoutui+kaksi+kertaa+halaamaan+kädet+ojossa+senkin+jälkeen.+Fiksu+ja+ihana+ihminen,+vaikka+ei+mitään+suhdetta+haluakaan.+
- Veikkaan samaa.
- Ennakoimattomuus (ei voi toimia oikein, vaan silmitön raivo purkautuu miten tahansa toimii) on kuluttavaa tunnemyrskyjen kaverina. Osalla tuohon liittyy myös fyysinen väkivalta, itse onneksi vältyin siltä. Kun lisäksi aika monella maanisella on päihdeongelmia, hallitsematonta seksikäyttäytymistä (esim. haaremi, pettäminen), omaisuuden tuhoamista, on elämä aika rankkaa. Itse selvisin sillä, että ENFP-luonteeni (eksovertti-intuitiivinen-tunne-spontaani) muuttui väliaikaisesti täysin toiseksi (INTJ) eli lähes vastakkaiseksi, suljin tunteen pois, elin paljon enemmän hetkessä ja vain keskityin hoitamaan lapset ja työn, js pitämään kaikki tiukasti järjestyksessä. Moni ystävä silloin ihmetteli miten jaksan ja miten pystyn selviämään noin hyvin. Kaiken sen purkaminen loppujen lopuksi kesti vajaat 10v.
Kun on tuollaisessa suhteessa elänyt, ymmärtää ettei AINA ole siitä, että pitää katsoa omaa osuutta tai olisi voinut toimia toisin! Ei olisi voinut. Olosuhteisiin nähden selvisi ja toimi niin hyvin kuin pystyi. Armollisuutta itseä kohtaan tarvitaan ja tarvitaan myös sitä sairastunutta kohtaan. Ei hänkään itse valinnut sairastua, eikä voi itse aiemmalle hyvin vaikealle elämälle (mikä luultavasti ekspressoi geenit ja saa taudin puhkeamaan)(lääkäriystäväni joskus sanoi, että suurimmalla osalla meistä on luultavasti geneettinen alttius, eletty elämä vaikuttaa keneen sairaus osuu). Ex terapeutti joskus sanoi, että olin hänen ensimmäinen turvallinen ihmissuhde ja siksi oli ekaa kertaa tila (turvallista) sairastua.
Terveiden ja tasapainoisten ihmisten suhteissa tilanne on aivan toisenlainen! Ei noita kahta tilannetta voi edes verrata. Mitä luin ketjua ja esim. Dissen kokemaa, kuulostaa ex puolison käytös vaikuttaa sen perusteella juuri samalta eli suhdetta ei olisi voinut pelastaa ilman, että itse ja lapset hukkuu samalla kertaa. Suhteen säilyttäminen niin, että kolme muuta menettää järkensä ei ole missään kohtaa järkevää eikä kohtuullista! Sairas ihminen on aina hyvin itsekäs ja hyvin kohtuuton. Omaan selviäminen usein vaatii, että voi ensin käydä tunteet läpi vihan kautta, ja sen jälkeen voi ymmärtää ettei se toinen ole tarkoituksella vaikea ja eikä sairaudelle voi mitään (paitsi ottaa hoitoa vastaan, mikä sekään ei aina toteudu), Oma toipuminen vie väkisinkin vuosia,
Tilanteissa, jossa suhde loppuu omaan hölmöilyyn, omaan itsekkyyteen, omaan etääntymiseen tunneyhteydestä tai läsnäolosta tai vuorovaikutuksesta, kieltäytymiseen läheisyydestä tai seksistä, on omalla osuudella suuri merkitys. Kuitenkaan sairaan kanssa ei useinkaan pysty toimimaan oikein. Itse olin kuin viilipytty, en hermostunut mistään vaikka toinen raivosi ja huusi. Kun ex sanoi, että raivoaa, kun toimin tavalla 1. Kun toimin sitten seuraavalla kertalla päinvastoin, oli taas syy siinä miten toimin. Taas muutin omaa toimintaa ja kokeilin pariakin eri tapaa, ja aina syy oli siinä miten toimin. Veikkaan, että epävakaa persoonallisuus on samanlainen. Jos ei ole itse kokenut sairasta puolisoa, vaatii empatiakykyä ymmärtää mitä se on. Jos olisin jäänyt, olisin sairastunut itse ja luultavasti lapset myös. - Kukaan ex puoliso ei ole ollut varsinaisesti oikukas lähtötilanteessa, mutta yhdessä pitkässä suhteista puolison maanisdepressiivisyys tai tarkemmin hypomania sai puolison muuttumaan varsinaiseksi tunteiden tuuliviiriksi. Se heijastui paljon arkeen kohtuuttomana oikutteluna, järjettöminä raivokohtauksina ja epäjohdonmukaisuutena ja rumina sanoina,
Veikkaan, että aika monen pahan oikuttelijan taustalla on pahaa oloa, esim, stressaava elämäntilanne tai mielenterveyden rakoilu. Sitä samaa tai samantyyppistä oireilua aiheutta ainakin maania, epävakaa persoonallisuus ja osa ahdistuksesta.
En enää ota hankalaa persoonaa puolisoksi enkä ihmistä, jonka ensisijaisena tyylinä on purkaa pahaa oloa läheisiin. Riidellä toki saa, asioista. Lisäksi Jokainen joskus kiukuttelee tai sanoo pahasti, mutta tarkoitan enemmän onko muihin purkaminen totuttu tapa vai yksittäinen vahinko. - En ole itse koskaan käynyt lavatansseissa. Ei niitä kaupungissa ollut. 😁 Muistan kyllä maalta yhdet kyläyhteisön järjestämät juhannusiltamat, jossa oli ihan mini tanssilattia.
Itse olin muutaman viikon harjoitteluleirillä kaikki juhannukset 13-17v Euroopassa, joten juhannushölmöilyt teininä rajoittuu yhteen festariin 18v. Sen jälkeen juhannukset on ollut rauhallisia joko maalla tai kaupungissa. - Kurppa saunoo tuntikausia rantasaunassa, ui järvessä, löhöää paljussa, ehkä käy suotamassa, melomassa, sublautailee tai onkii ja pelaa lasten kanssa shakkia tai muuta lautapeliä. Jotain olisi kiva grillata uusien perunoiden (jos niitä saa tolkulliseen hintaan) ja salaatin kanssa, ehkä ottaa yksi olut tai siideri. Kokko myös kuuluu asiaan.
Mukaan on lähdössä kävelysauvat ja juoksulenkkarit, jos innostuisi vaikka liikkumaan kurpalle sopivaan tyyliin. 😆 Sattaa kurppa palstallakin käydä, ainakin illalla ja luultavasti erehtyy haaveilemaan romanttisesta rakkaudesta myös. - Noihan se on. 😁 Irl parhaiten toimii ei liian suora, ja nimenomaan hyvällä maulla toteutettu pieni epäsovinnaisuus ja flirtti tietysti myös. 🙃
- Nyt saan taas nenälleni, mutta eikös sellainen ajattelu ole aika tavallista? 😉 Valitettavasti jää vaan ajattelun tasolle tai ainakin kumppani puuttuu toteutuksesta. 😆 Ikuinen selibaatti jatkuu edelleen ja varmaan vielä riittävän pitkään tästä eteenpäinkin.
Oikeassa elämässä en ikinä puhuisi tälläisistä ääneen, mutta täällä voi sanoa ääneen mitä ajattelee. Osaan olla hyvin sovinnainen (paitsi intiimissä suhteessa kun jo tunnetaan). 🙃 - Luulen, että jos lähden joskus FWB, ei mies voi olla kuka vaan, vaan siinä on käytettävä harkintaa. Niin kuin olen sanonut, olen kuitenkin
enemmän parisuhde ihminen, vaikka turhautuessa muutkin vaihtoehdot pitää pitää mielessä. - Kyllä synnytys näkyy omassa kropassa (2 keisarin leikkausta) ja suorat vatsalihakset on vatsan sivulla, eikä siellä missä pitäisi…. Kun vatsa on raskaana ollessa pienen ihmisen kokoon nähden aika jumalaton, ei se mahdu kuin ulospäin. Lantiossakin oli niin ahdasta, että pyörryin pari kertaa kun veri ei mahtunut kiertämään.
Ensimmäisen leikkauksen jälkeen tyylinä oli ommella nuo yhteen, ja lääkäri totesi vaan että nämä on aivan väärässä paikassa ja tikkasi kiinni sekä totesi ettei näitä kuntouta jumpalla millään enää yhteen .Viimeisen kohdalla tyyli oli muuttunut… saattanee olla vieläkin vähän erillään. Tuo kaikki on kuitenkin omassa arvomaailmassani toisisijaista. Jos se jotain muuta häiritsee, ei se ole minun ongelmani.
Valitettavasti kaikki synnytyksen jäljet ei kaikilta katoa ajan kanssa ja pienellä osalla jäljet on aika traagisiakin mm. katkenneet lantion luut (korjaantuu kyllä aikanaan). Osalla taas on pikkujuttuja, jotka palautuu parissa vuodessa. - Oli siinä kohtaa jo aika sairas (mt). Ei hän ollut oikeasti paha eikä terveenä itsekäs, mutta sellaiseksi ihminen muuttuu kun kunnolla sairastuu,
En kanna kaunaa, enkä ole koskaan palannut asiaan. Selvisin ja lapsi syntyi, lopulla el ole niin väliä! Kätilö kyllä oli aivan raivona. 🤣 Varmaan ajatteli, että olen tahdoton henkisen väkivallan uhri, ja taisi sääliä minua aikalailla… mutta totuus oli että tiesin jo etukäteen mitä tuleman pitää.
Mietin, että selviääkö jos otan tuon mukaan vai pistänkö oman etuni edelle, vai onko isä-lapsi suhde tärkeämpi. Ystävä, joka tiesi tilanteen, yritti puhua minulle, että jätä ex ulos ja hän tulee tueksi ja äitinikin vihjaili, että jos tarvitsee hön voi tulla mukaan, mutta tiesin selviäväni kun vaan suljen kaiken turha ulos.