Sairastan kotona, ja aikaa tappaessani silmiin osui HS:n täyspitkä essee (ei sovi jos lukeminen on haaste). Kannattaa lukea, erittäin hyvää pohdintaa.
https://www.hs.fi/visio/art-2000008871453.html?share=7c467c974603e1df32d4f09ad0d41c05
Tekstissä on monta kohtaa mikä pistää ajattelemaan: miksi ja mitä itse halua, mitä edes tavoittelee, Vaikka en esseen perusteella täysin luovu romanttisen rakkauden haaveesta (elämässä pitää olla unelmia), silti kyllä noissa ajatuksissa on paljon järkeäkin,
Tässä muutama irrallinen kohta makupaloiksi:
”Rahaa ei haluta siksi, että sillä voisi tehdä jotain vaan siksi, että olisi rahaa. Ja lopulta kun on rahaa, sillä ei tehdä juuri muuta kuin lisää rahaa.
Sama pätee Foleyn mukaan viehättävyyteen ja seksikkyyteen.
”Suhteissa seksuaalinen viehättävyys tuppaa erkaantumaan seksistä, jossa sitä voisi käyttää. Viehättävyys kaipaa palvontaa kosketuksen sijaan. ”
Sitten tämä kohta, jolle ei voi todeta kuin auts:
”Kaikki miehet eivät toki saa seksiä, mutta ehkä juuri siitä syystä, että heille seksistä on tullut päämäärä. Ja toisaalta monet naiset jäävät ilman emotionaalista yhteyttä, jota he ensisijaisesti kaipaavat.”
BTW: palsta on ollut pitkään aika pintahöttöä. Oikea keskustelu pintaa syvemmälle on jäänyt pois, ja ainakaan itse en jaksa pinnasta kovin paljon innostua. Ilokseni ja hämmästykseni eilen oli pitkästä aikaa päästy ihan oikeaan, avoimeen keskusteluun kiinni. ♥️ Olipa kiva vilaista palstaa ja huomata suunnan muuttuneen!
https://www.hs.fi/visio/art-2000008871453.html?share=7c467c974603e1df32d4f09ad0d41c05
Tekstissä on monta kohtaa mikä pistää ajattelemaan: miksi ja mitä itse halua, mitä edes tavoittelee, Vaikka en esseen perusteella täysin luovu romanttisen rakkauden haaveesta (elämässä pitää olla unelmia), silti kyllä noissa ajatuksissa on paljon järkeäkin,
Tässä muutama irrallinen kohta makupaloiksi:
”Rahaa ei haluta siksi, että sillä voisi tehdä jotain vaan siksi, että olisi rahaa. Ja lopulta kun on rahaa, sillä ei tehdä juuri muuta kuin lisää rahaa.
Sama pätee Foleyn mukaan viehättävyyteen ja seksikkyyteen.
”Suhteissa seksuaalinen viehättävyys tuppaa erkaantumaan seksistä, jossa sitä voisi käyttää. Viehättävyys kaipaa palvontaa kosketuksen sijaan. ”
Sitten tämä kohta, jolle ei voi todeta kuin auts:
”Kaikki miehet eivät toki saa seksiä, mutta ehkä juuri siitä syystä, että heille seksistä on tullut päämäärä. Ja toisaalta monet naiset jäävät ilman emotionaalista yhteyttä, jota he ensisijaisesti kaipaavat.”
BTW: palsta on ollut pitkään aika pintahöttöä. Oikea keskustelu pintaa syvemmälle on jäänyt pois, ja ainakaan itse en jaksa pinnasta kovin paljon innostua. Ilokseni ja hämmästykseni eilen oli pitkästä aikaa päästy ihan oikeaan, avoimeen keskusteluun kiinni. ♥️ Olipa kiva vilaista palstaa ja huomata suunnan muuttuneen!
Vastaukset 375
Vanhimmat
Ehkä naiset jäävät ilman emotionaalista yhteyttä koska siitä on tullut heille päämäärä.
Ehkäpä sen takia ei löydy kumppaniakaan, kun tietyistä kriteereistä on tullut päämäärä, eikä fiiliksestä että ihmisen kanssa on mukavaa?
Ladataan siis kauheita odotuksia, sen sijaan että kuunnellaan tunnetta.
Auts
Kun tunne syttyy, ainakin omalla kohdalla on emotionaalinen yhteys jo syntynyt ennen sitä -ainakin hyvä alku. Emotiaalinen yhteys voi ja syttyykin ilman romanttista rakkautta, esim. ystävyydessä,
Voin myös sanoa, että ilman tunnetta ja ilman emotiaalista yhteyttä pelkkä ’on kivaa puuhata yhdessä’ ei riitä kuin hyvän päivän- tai harrastustutuksi asti. Ei sellainen kestä edes pitkäaikaisena ystävyytenä. En näe yhtään syytä pariutua tai sitoutua jonkun ihan kiva tyypin kanssa vain tavan takia.
Sinänsä tunneyhteyden hakeminen voi olla este pariutumiselle, pakko myöntää, Usein ihmisen avautuminen vie viikkoja tai kuukausia, eikä prosessia voi pikakelata. Jos tutustuu arkielämässä iman ajatusta suhteesta, voi tunneyhteys syntyä ensin ja sitten vasta tunteet putkahtaa vähitellen esiin, mutta jos vastapuolta ei tunne ennalta sama ei voi olla mahdollista.
Mä oon miettinyt, että mittaako ihmiset jotain emotionaalisuutta kuitenkin jotenkin?
Rahakinhan on tavallaan mittarikin.
Mä oon ollut mukavien kanssa tekemisissä ja varmaan ainakin oma seksuaalinen halu on aktivoitu, mutta jos muuten ei saa toiselta siihen sellaista vastinetta kunnolla, tyrehtyy homma ihan muutamalla tapaamiskerralla. Halaukset, suutelemiset on kieltämättä mun mittareita, että miten se emotionaalisuus näyttäytyy....mutta taas toisella voi olla erilaiset tavat alkuun...ujous jne...
Olenko kärryillä?
Emotionaaliselle olennolle emotionaalinen yhteys sopii itseisarvoksi.
Juu, mutta meinaan että jos ihmiset keskittyis enempi yhdessä ollessa siihen, että onko jonkun kanssa mukavaa, kemiaa eikä siihen täyttääkö se mun kriteerilistani tyylin, Äo 200, palkka 6000 tonnia kuukaudessa, vihreet silmät kun siniset ei kelpaa, asuu yksiö eikä omakotitalossa juu ei jatkoon. :)
Ihmisillä on ihan helvetin pitkät kriteerilistat, kun lukee netissäkin niitä. Sen sijaan, että ne pitää täyttyä vois kai kuunnella fiiliksiään eli tunnetta, pidän tosta ihmisestä. Sen kanssa on hyvä olla, vaikkei se täytäkkään mun kriteerilistaani.
Mä oon mennyt sillä fiiliksellä enimmäkseen. Ei mua ole kiinnostanut paljonko tyyppi tienaa, miten se asuu, mitä se harrastaa, onko se töissä, käyttääkö kravaattia ja tuoksuuko nivealle vai lacostelle, se miltä seurassa on tuntunut on ratkaissut sen meneekö jatkoon.
Toki se vaatii sen, että on valmis mukautumaan. Ja katsomaan avoimin mielin mimmonen suhde tästä muodostuu niillä partikkeleilla mitkä tarjolla on, mutta voi olla hyvin antoisakin suhde kun kaikki ei oo valmiin sabluunan kanssa suunniteltu.
Tykkään biisistä, tää on korvatillikka naisille helposti, mutta ihan aiheellinenkin mielestäni.
https://youtu.be/kp5EH-dWM9c
Itse näen, että tunnetason kriteereitä ei voi verrata palkkaan, ulkonäköön, statukseen tai omaisuuteen. Nuo jälkimmäiset on ihan sama-osastolla, jos vertaa mistä ainakin itse tulen onnelliseksi.
ÄO on taas siinä mielessä erilainen kriteeri, että jos kahden ihmisen ÄO on liian kaukana toisistaan, on saman aaltopituuden ja luultavasti tunneyhteyden (sellaisena kuin sen itse ymmärrän) löytyminen olla vaikeaa.
Jos haluaa parisuhteen, ihan minkälaisen vaan, ei pariutuminen ole vaikeaa. Riittää, että löytyy toinen yksinäinen tai toinen läheisyyttä ja seksiä vaille oleva (kumpi sitten onkaan se juurisyy etsiä suhde, joka ei oikeasti riitä pitkällä aikajänteellä).
Jatkan kohta… pitää käydä syömässä lapsen kokkaamaan ruokaa välillä…
Juu käy kokkaamassa. :)
Ei tarvinnut kokata, kun keskimmäinen lapsi halusi asian hoitaa. 😊
Aa, mä luin väärin. Sori. Kävit syömässä siis etkä kokkaamassa.
Ihmiset on kovin erilaisia, eikä välttämättä sana tunneyhteys avaudu kaikille samalla lailla. On totta, että halaaminen, koskettaminen ja suutelu avaa tietä tunneyhteydelle, mutta se voi olla täysin ilman kosketustakin olla olemassa. Itseasiassa silloin kun tunneyhteys on voimakas jo ennen hellittelyä ja seksiä, epäilen että kestävän ja samalla onnellisen rakkauden mahdollisuudet on parhaimmillaan.
Jonkun ihmisen kanssa tuntuu vaan heti, että ollaan samalla aaltopituudella. Lähes heti uskaltaa olla oma itsensä myös heikkouksineen ja uskaltaa avautua lyhyenkin tuntemisen jälkeen intiimeistäkin asioista nyt esimerkiksi. Tunneyhteys voi syntyä yhtä hyvin ystävän, kollegan tai rakastetun kanssa. Ehkä koen tunneyhteyden osittain samaksi kuin olla samalla aaltopituudella, mutta se on vaan paljon paljon intiimimpää.
Kaikista selvemmin romanttisen tunneyhteyden näkee ja kokee silmien kautta, antaako kummatkin katsoa syvään ja pitkään. Ja tietysti tuntuuko katse siltä, että on tullut kotiin vai onko katseen alla olo epämiellyttävää. Jonkun erityisen ihmisen kanssa katse voi olla paljon intiimimpi ja koskettavampi kokemus kuin vaikka seksi toisen kanssa. Se mitä sellaisessa hetkessä tapahtuu on hyvin hyvin hämmentävää, aika melkein pysähtyy ja aivot poksuu mielihyvähormoneissa kuin paremmassakin orgasmissa. 😁 Ja sellaisen jälkeen, hämmennyksen ohi mentyä, helposti tajuaa, että vaikkei halua edes myöntää taisi rakastua. Asiaa ei kyllä usko ennen kuin sen kokee itse ensimmäistä kertaa! Aika harvinaista herkkua tuollainen poksuminen on, mutta aika ravisteleva kokemus kun kohdalle osuu.
Niin, siis kyllä mäkin olen 4-5 naisen kohdalla tuntenut sen, että kaikki kolisee... ja suhdetta/seurustelua jatkettu.
Että tiedän miltä tuntuu, kun kaikki kolisee... :o)
Mutta sitten mietin parin tapauksen kohdalla, että voiko joku jarrutella jotain niin paljon itsessään, etten minä vaikka oikein suoraan sitä fiilistä saa, että siitä tulisi jotain?
Mietin niinkin, että kun on ollut mahtaviakin romansseja ja huikeaa fiilistä ennestään, niin sitä saattaa olla odotusarvoa ja jotain sellaista sokeutta, mitä ehkä tuossa aloituksen kirjoituksessa saatetaan tarkoittaa...
Sitä siis saattaa vaan odottaa tietynlaista ja aina vaan samanlaista, että saavuttaisi jotain, mutta oikeastaan se onkin se tietynlainen fiilis mitä hakee, ei sitä maalia todellisuudessa...
Ihan kuten tuossa esimerkissä...halutaan rahaa, että voidaan ostaa, mutta keskitytään siihen rahaan jopa liikaa, että unohtaa kokonaan miksi sitä piti olla... :oD
Ensimmäinen pitkä parisuhde oli miehen kanssa, jonka kanssa oleminen oli tosi mukavaa. Olimme molemmat kovia puuhaamaan kaikkea. Myös seksi sujui ja sitä oli riittävästi, Mutta…
Kun kasvoin jälkiteinistä aikuiseksi, arvomaailman erot alkoi kaivertaa. Kun tapasimme hän valehteli olevansa Kontulasta, arvioi etten suostu treffeille, jos kertoo totuuden. Saattoi arvata oikein, 😂 Totuus oli Westendin ranta…. Hän piti cocktail-kutsuista ja isoista kekkereistä, ja minä taas viihdyin niissä lähinnä muutama miehen seurassa, jotka jaksoivat parantaa maailmaa tai puhua tieteestä. Keskiverto nainen oli siellä aerobic’sta kiinnostunut fitness malli minihameessa. Minä taas viihdyin villa- tai t-paita päällä ja tuskin meikkasin edes. Kun kasvoin miehen hölmöilyt ja biletys alkoi riittää ja huomasin että kaipaan syvempää keskustelua, Huomasin myös, että pystyin (halutessani) ohjaamaan miestä aika helposti ilman että tuo edes tajusi tulleensa ohjatuksi. En tehnyt sitä silti edes silloin kun se olisi ollut miehen oma etu, vaan annoin tehdä itse mitä haluaa ja oppia kantapään kautta kuin murrosikäinen (mitä tuo sitten tekikin paljon 😂). Jos sanon suoraan olin merkittävästi älykkäämpi puolisko ja aikuisempaan parisuhteeseen toivoo ehkä ettei tarvitse vääntää koko ajan rautalangasta. Vaikka suhde perustui molemmin puolisiin tunteisiin, silti sekään ei yksinään riitä.
Tällä kokemuksella olen täysin varma, etten näe yhtään syytä aloittaa parisuhdetta ilman tunteita ja ilman tunneyhteyttä. Jos on tunneyhteys ja yhdessä viihtyminen, mutta seksuaalista halua, ystävyys on parempi vaihtoehto. Jos taas on halu, mutta ei tunneyhteyttä, miksi haluaisin parisuhteen?
Ennen kuin on syvemmin tutustunut, ei tiedä mihin asti ihmissuhde yltää. Alussa kannattaa antaa aikaa ja olla ennakkoluuloton, tai ainakin niin itse koen. Loput näkee vain elämällä.
Tunneyhteys on itselleni tärkeä arvo sekä ystävien, vanhempien, lasten että rakastetun suhteen.
Itse tulkitsen, että tuo essee käsittelee paljon nykyistä deittailukulttuuria. Onhan se täysin järjetöntä! Sen sijaan, että ihmiseen tutustuisi, ja rauhassa katsoisi onko tästä mihinkään, käydään 50-kymmenellä pikatreffeillä ja odotetaan pommin lailla kolahtavaa iskua (miten sellainen voi tulla edes 30min puhumisella).
Itse mietin sitäkin, että jos alkaisi sarjadeittailuun (mihin en ala) ja koko ajan tulee uusi ihminen eteen miten siinä riittäisi edes energia tutustua kehenkään oikeasti ja miten siinä saa mitään kuvaa muuta kuin käytöstavoista ja pinnasta?
Itseen kuitenkin tuo teksti vaikutti sillä, että mietin enemmän ja enemmän onko perinteinen parisuhde oikea malli itselleni? Jos kohtaan MOLEMMINPUOLISEN suuren rakkauden, ei asiaa tarvitse edes miettiä. Silloin on itsestään selvyys, että sen toisen haluaa elämäänsä oli sitten kyse kaukosuhde, omat asunnot tai perinteinen av(i)oliitto. Mutta, jos suurta molemmin puolista rakkautta ei tule kohdalle, niin miksi sitoutua johonkin joka ei kuitenkaan pitkällä tähtäimellä riitä tyydyttämään omia perustarpeita? Tapailussa tai kevyemmässä suhteessa voi mennä ilman suuria vaatimuksia ja vain katsoa päivä kerrallaan miltä elämä tuntuu yhdessä, en siis puhu suhteiden alusta ja niiden kriteereistä, vaan siitä mihin itsensä kannattaa sitoa (henkisesti ja pitkäaikaisesti).
Jees, en suoranaisesti sulle osoittanut aiempia tekstejäni kritiikiksi, vain huomioksi missä voi mättää kun mättää. Keskitytään liikaa kriteereihin tunteen sijaan.
Sä nyt vaikutat järkevältä ja kyvykkäältä muuttamaan näkemyksiäsikin, jos huomaat tarvetta niille. Kaikki ei sen sijaan siihen pysty ja hakkaavat päätä seinään kriteeriensä kanssa, sen sijaan että fiilistelis miltä ihmisen kanssa tuntuu.
No mä en sitä pysty lukemaan kokonaan, että olin ihan sun makustelujen varassa. :o)
No oon minäkin miettinyt, että ehkei tahkoaminen ns. "perinteisesti" toimi, vaikka periaatteessa tavoite on sama.... Ja tarkoitan sitä tahkoamisena, että ensin tapaa, ihastuu, seurustelee, syventää suhdetta ja tunnetta, tutustuu....
Kun ehkä siellä on jo sen verran sitä elettyä elämää takana, että ei halua pistää munia samaan koriin ja sännätä suin päin jotain, mistä ei tiedä mitään...
Mä olen ainakin kokenut, että elämien yhteensovittaminen jo ajatustasolla usein tökkii. Lastenkasvatusarvot voi kolahdella vastakkain ja ties mikä, mikä ei suoraan edes liity siihen suhteeseen varsinaisesti... siis mitenköhän selitän?
Ehkä jotain sellaista, että sellainen itse ihmiseen tutustuminen jää kaiken muun jalkoihin ja se saattaa herättää tunteita, jotka torppaa ihan hyvän mahdollisen suhteen.
Itsestä tuntuu ainakin, ettei huvita edes yhtään tästä mitään kenenkään veivata... Jotenkin jo arvaa lopputuloksen...eikä se minusta ihmisistä edes ole kiinni vaan jostain muusta....
On näitä elävän elmän tarinoita, kun joku löysi sen oikean loppuelämäksi ihmisedtä johon ei ikinä olisi uskonut rakastuvansa, koska ne vitun tiukay kriteerit. Pitää olla ja piste.
Mutta jostain syystä fiilis käänsikin kelkan ja antoi tilaisuuden tyypille, joka ei sopinut niihin ennakko kriteereihin, kas mutta olikin enemmän mieleinen ja rakastettava, kun se kriteerilista olis kyennyt antamaan.
Ts. Ihmisiltä loppuu joskus rohkeus, mielikuvitus ja avoin mieli ja silloin ne laatii niitä järkyttäviä listojaan. Ei ne listat ole aina likikään itsetuntemusta ja sen pohjalta, vaan visio jonka kuvittelee palvelevan omaa etuaan.
No..+Sinä+koet+noin..
Noin se itsellänikin menee. EI mulla ole mitään kiinnostusta syvempään kanssakäymiseen, jos ei se emotionaalinen yhteys ole jo olemassa. Enkä mä kiinnostu ikinä tuntemattomista ihmisistä, vaan mun täytyy tuntea ihminen edes jollain tasolla, ennen kun kiinnostun.
Vaan itse ainakaan en etsi mitään. En ole koskaan etsinyt, mutta parissa parisuhteessa olen silti ollut. Molemmat parisuhteeni ovat alkaneet ihan arkisten tilanteiden parista, vailla sen kummempia kommervenkkejä.
Niitä kriteerilistojakin on monenlaisia. Itse olen harvemmin nähnyt sellaisia, joissa listattaisiin tosissaan jotain tuloja, asumismuotoja ja silmien väriä.
Oman "listani" esimerkiksi voi kirjoitaa hyvinkin pitkänä. Pitää olla oikeanlainen elämänasenne, maailmankuva ja huumorintaju. Elämäntavoilla on väliä, haaveilla ja toiveilla on väliä, käytöstavoilla on väliä jne. Vaan periaatteessa tuon kaiken voi kyllä tiivistää siihen, että mun pitää viihtyä sen ihmisen seurassa ja tuntea oloni hyväksi, paitsi ihastuneena niin myös tulevaisuudessa.
Juu, mutta niitä on ihan oikeasti täysin epäinhimillisen oloisiakin. Mitä väliä on jollain vaatetuksella esimerkiksi, pukeutuuko mies farkkuihin vai cargoihin?
Mitä väliä onko mies insinööri vai leipuri?
Tai harrastaako lentopalloa vai pienlentokoneita tai virkkaako? Tämmösiä ihan ävp juttuja.
Kaverilla oli jopa se mimmoset hiukset pitää olla ja silmälasit, nimikin. :"D
Eikö riitä ettei hypi munasillaan, käy töissä ja on tukka päässä, jos ei kalju kelpaa ja on mitä on koulutus ja harrasteet, kunhan ei rosvo ja murhaaja?
Kyllä mä noi harrastuksiin liittyvätkin kriteerit tajuan, jos itse esim. harrastaa intohimoisesti jotakin ja elämä pyörii, vapaa-aika kuluu ja lomat suunnitellaan jonkin asian ympärille. Kyllä siinä hyvin nopeasti palaa käpy sellaiselta, joka ei ko. harrastusta lainkaan tajua.
Nojoo, mutta esimerkkinä. Jostain joutuu AINA tinkimään, kun ei mittatilaus miestä mistään saa.
Esim. itse kyllä haluan, että mies pelaa videopelejä. Olen ihan tarpeeksi yrittänyt vääntää suhdetta sellaisen kanssa, joka ei tuota lainkaan tajua. Haluan, että voidaan pelata joskus yhdessäkin, vaikka ei toki koko ajan. Mä harrastan ja mun työni pyörii noiden ympärillä. Mun on pakko ihan työnikin vuoksi pysyä noissa myös kärryillä. En todellakaan jaksaisi miestä, jonka kanssa ei voisi myös töistä puhua, niin että toisen sanomiset ymmärtää ja niitä jaksaa kuunnella.
Tuosta päästiinkin siihen, että itseasiassa kyllä sillä ammatillakin on mulle väliä. Työ on kuitenkin sen verran iso osa ihmisen ajankulutusta, että kyllä siitä pitää voida ja jaksaa jutellakin. Sori, mutta ihan kaikki ei todellakaan jaksaisi kiinnostaa. Vittumaista sekin olisi, jos joutuisi väkipakolla itseä tylsistyttävää jaaritusta kuuntelemaan (molemmin puolin).
Kaverikin aina inisi, kun ei löydy miestä, ei löydy ei ei. Kysyin sitten, että ootko ikinä miettinyt että vaadit ihan mahdottomia ihmisolennolta mies ollakses tyytyväinen? Mihin hän suuttuneena aina totes, että mulla on oikeus haluta mitä haluan.
Nojoo on. Mutta ei pidä ihmetellä kun semmosta ihmettä ei mistään löydy, kun neidin mielikuvissa pitäis olla. No hän meni Tunisialaisen kanssa vihille ja on jo eronnutkin. Ei sekään ollu oikeanlainen.
Siksi täytyykin tiedostaa mikä on itselle tärkeää ja mistä voi joustaa. Jokaisella ihmisellä on noista molempia. Kaikesta ei ole mahdollista tehdä kompromissia.
Olen täysin samaa mieltä kriteereistä, saman asian voi tiivistää lyhyeksi tai selittää laveasti, eikä se niitä oikeita asioita, joiden täytyy osua että suhteen onnistuminen pitkällä tähtäimellä voisi onnistua. Sen sijaan, että suhteen tärkeitä asioita mittaa viivoittimella, kannattaisi miettiä mitä teksti tarkoittaa,
Sitä paitsi suhteen pituus ei ole suhteen onnistumisen mittari oikeastaan ehkä, Joku ihminen voi kestää vaikka koko elämänsä henkisesti ja fyysisesti väkivaltaista alkoholistia eroamatta. Suhde kestää, mutta ihminen elää jatkuvassa pelossa, on onneton ja stressaantunut. En itse osaa nähdä tuollaisen suhteen arvoa missään. Hyvä suhde toki kestää vaikeuksia ja kumpikin silloin haluaa haasteet ratkaista, mutta vaikeuksien kestämisessä on rajansa.
Jos suhteeseen alkaa kenen tahansa Jampan kanssa, ilman että tunteet syttyy ja on mitään yhteistä, ei se ennusta hyvää elämää ja onnellista parisuhdetta. Olen valmis heittämään ulkoiset kriteerit romukoppaan, mutta sisäisistä on pakko pitää kiinni,
Mutta on järkevää myös ymmärtää, kun on tullut aika joustaa.
Ja juuri tuosta syystä onkin syytä mennä vähän yksityiskohtaisempaan ajatteluun, kun "elämänarvojen tulisi olla samankaltaiset" ja "maailmankuvien tulee olla samankaltaiset". Nuo ovat molemmat ihan liian valtavia kokonaisuuksia ja molemmissa on asioita, joilla on väliä ja asioita, joilla ei ole väliä. Just tollaiset epämääräisyydet ovat niitä, mitkä johtavat harhaosumiin. Toisaalta niissä on tietysti se hyvä puolensa, että niiden jälkeen tuntee itseään ja omaa tärkeysjärjestystään paremmin.
Sitä taas ei voi mitenkään tiedostaa, jollei ensiksi tunne itseään. Moni joustaa ihan väärissäkin asioissa ja sairastuu siksi itse.
Hyvänä esimerkkinä elävän elämän tarinoista on tämä...
https://www.suomalainen.com/products/kuinka-rakastua-mieheen-joka-tulee-puskista
Esimerkiksi masennus on todella yleinen toimimattomasta ja tyydyttämättömästä parisuhteesta mahdollisesti tuleva seuraus. Ihminen voi hyvin helposti saada burn outin myös raskaan ja kuormittavan parisuhteen vuoksi.
Eihän nuo oikeastaa juuri liity mitenkään toisiinsa. Yllättävään ihmiseen voi rakastua, vaikkei olisi koskaan minkäänlaista listaa ollutkaan. Listaaminen ei liity tuohon suoranaisesti mitenkään.
Masennuksen voi saada sairauksistakin. Kuten minä.
Toki on rajansa tiedettävä, mutta myös älyttömyyden rajat.
Voi, mutta kyllä ne monesti liittyy samaan ihmiseenkin.
Joo ja keuhkosyövän voi saada, vaikka ei ole koskaan polttanut. Se, että myös toinen tapa on mahdollista, ei liity mitenkään niihin toisiin vaihtoehtoihin.
Eihän kukaan muuten sanoisi, etten olis uskonut rakastuvani hänenlaiseen, jos jotain oletus kriteerejä ei olisi ollut.
Eivät todellakaan liity. Itsekin olen ihastunut yllättävään ihmiseen, eikä liity mitenkään mihinkään listoihin. Ihminen vain antaa itsestään ensiksi jonkin mielikuvan, mutta mielikuvat voivat ajan mittaan muuttua.
Olen nähnyt hölmöjä kriteerejä vain ihmisellä, joka pelkää suhteeseen ryhtymistä, Yksi 38v neitsyt nainen listasi ettei saa olla ollut naimisissa, mielellään ei avoliitossa, ei lapsia, ehdottomasti ei yhdenillan suhteita, akateeminen koulutus, komea, pitkä, karismaattinen hurmuri (ei sanonut tuota ääneen, mutta ajatuksen kyllä sai kiinni) ja ikä pitää olla 32-48v… Äitinsä oli todennut, että tuollaista miestä ei ole olemassa ja voit unohtaa ajatuksen… Tuon ihmisen silloin tuntien, lista taisi olla oikeasti vain tehty, koska hän ei uskaltanut pettyä, Suhteet ja suhteet alut tarkoittaa väistämättä pettymyksiä, ellei käy tosi hyvä tuuri.
Oman ikäisillä suhteissa olleilla ystävillä en ole koskaan nähnyt ulkoisiin asioihin keskittyviä listoja, En tiedä onko kaksi- ja kolmekymppisten kohdalla tilanne erilainen, He ovat ehkä enemmän tottuneet Tinder-tyyppieen pikadeittailuun,
No kylläpä vaan liittyvät.
Erotusdiagnostiikkaa on silti hyvä ymmärtää.
Tuo on oikeastaan täysin tavanomaista. Hyvin harva ihminen rakastuu ensisilmäyksellä tai edes kolmannella. Jotkut tuntevat toisensa vuosia, vailla mitään sutinoita ja sitten jokin tapahtuma muuttaa asioiden suuntaa. Niin itselleni kävi. Ihastuin ihmiseen, jonaka olin tuntenut jo kahdeksan vuotta. Tarvittiin tapahtumia, jotka toivat esiin täysin uusia puolia hänestä.
Juu ja suhteisiin pahasti pettyneillä.
Tietysti sanoisi. Ihmiseen voi olla tuntematta vetoa, vaikka hänessä ei olisi "paperilla" mitään vikaa.
Ettei vedä yhtäläisyysviivoja väärin perustein.
Eli miten tuo siis liittyy lopulta edes koko aiheeseen? Keksimällä keksitty lista, jota ei ole koskaan tarkoituskaan täyttää, Kunhan esittää etsivänsä, pitääkseen muut tyytyväisinä.
Eivät ne liity mitenkään toisiinsa. Huono ja toimimaton parisuhde on yksi suurimpia masennuksen aiheuttajia, vaikka sinä kuinka olisit sairastunut sairauksien vuoksi. Ei tuo muutu sun kokemuksestasi mihinkään.
Voi muttet voi kiistä etteikö kaikilla olis niitä oletus kriteerejä. Kaikilla on.
Muuttuu se mun kohdalla.
Tietysti on, mutta ihmisessä ei tarvitse olla mitään kriteerien vastaista ja silti hän ei välttämättä kiinnosta.
Nyt ei puhuttukaan siitä, vaan kun on ollut kriteerejä joista poiketen kumppani valittiin. Pysy asiassa. Älä vie metsään.
Kuk muka on puhunut sinusta sanaakaan? Sinä et käy jostain esimerkista, joka kumoaa masennuksen yleisiä syitä.
Hyvä ja toimiva parisuhde on voimavara, Huono ja toimimaton parisuhde on energiasyöppö. Ei tuo sun sairauksillasi miksikään muutu.
Itse puhut taysin aiheen vierestä. Nyt puhuttiin yllättävään ihmiseen rakastumisesta. Ihminen, jonka on tuntenut tuntematta vetoa häneen, on yllättävä rakastumisen kohde. Yleensä sieltä kriteereistä ihan kaikilta löytyy, että jotain vetoa pitäisi tuntea.
Juuri tuon yllättävämmäksi ei rakastumisen kohde voi mennä.
Minä. Ettet vaan vihjaile mitään muka näppärää. :)
Muuttuu tietysti, sairaana jaksaa vähemmän, kun terveenä.
Itse sinä aloit itsestäsi puhumaan. Alkaako mennä hieman vainoharhan puolelle taas nuo kuvitelmat?
Masennuskin on jo ihan itsessään sairaus ja sairaudet eivät ole ainoat väsymistä aiheuttavat asiat.
Enhän puhu. Lueppa uudestaan mihin vastasit.
On näitä elävän elmän tarinoita, kun joku löysi sen oikean loppuelämäksi ihmisedtä johon ei ikinä olisi uskonut rakastuvansa, koska ne vitun tiukay kriteerit. Pitää olla ja piste.
Mutta jostain syystä fiilis käänsikin kelkan ja antoi tilaisuuden tyypille, joka ei sopinut niihin ennakko kriteereihin, kas mutta olikin enemmän mieleinen ja rakastettava, kun se kriteerilista olis kyennyt antamaan.
Jos sinä itse otat itsesi joksikin esimerkiksi jostakin, niin aivan turha syytellä muita, jos olet sitten esimerkki.
Tässä määriteltiin lähtökohta, jolloin ei laveerata ohi jutun.
Ihan itsestäsi puhuit. Luepa itse uudestaan: "Masennuksen voi saada sairauksistakin. Kuten minä." Vai puhutko useinkin muista ihmisistä pronominillä "minä"?
Ei, mutta sä olet innokas puhumaan asioiden ohi, kun haluat sanoa viimeisen sanan.
Kuka väitti että olisi ainoat?
Toi on niin tyypillistä sinulle. Kun argumentit loppuu, niin alat aina jauhaa tuota samaa. Et kykene keskustelemaan, vaan sulla nousee aina piikit pystyy, kun itse ajat itsesi nurkkaan.
Kunhan et sekoita puuroja ja vellejä keskenään sekaisin.
Juu, kävi selväksi. Olet tuota mieltä, vailla minkäänlaista todellista faktapohjaa. Kunhan taas lässytät itsestäsi ja yrität olla muita "parempi". Se, että sä valitsit paskan miehen, ei ole muiden syytä. Olisit etsinyt kunnon kriteereillä, niin et olisi tuossa paskasuossa,
Väärin, tuon esiin asiakokonaisuuden jonka kontekstista sinä yrität asiat irroittaa. Olen tarkka näistä.
Fiksumpi tuo sun kaveris tuntuu olevan kuin sinä. Ei ole ainakaan ajanut itseään tuohon jamaan kuin sinä. Ja sä yrität muka häntä mollata ja itseäsi ylentää.
Ihme vänkkääjiä täällä taas tänään. Köyhä elämä kun pitää äyskiä ja mahtailla?
Jep. Ihmisen joka ulvoo ja valittaa ukkonsa kamaluutta Suomi24:llä 24/7, ei todellakaan kannattaisi paljon muiden ihmisten parinvalintakriteereihin puuttua.
Niin, kun argumentit loppui niin muut muka puhuvat väärin. Sä
lässytät aina samaa virttä.
Itselläs ei vaan ymmärryskyky riitä. Sama aina.
Ite alotit äyskäilyn ja mahtailun. Sori, mutta ei täällä muutkaan jaksa sun kiukuttelu kynnysmattoja olla. Kannattais miettiä miten saat aina ja jatkuvasti kaikilta turpaasi ja parkumaan tuota paskaa. Saat vain takasin, sen minkä ite alotit ... taas.
👍👍👍
-Sivusta
Itsepä alotit asian vierestä jauhamisen omilla diagnooseillas.
No kun sä aloit kääntelee ihan eri asiaan, vaikka olin jo kertonut kuvion joka oli esimerkki. Olet hankala ihminen.
Sinä et ymmärrä pysyä aiheessa, vaan kehittelet omia liitännäisiäsi pyytämättä.
Kun joskus kykenisitkin pysymään aiheessa. Vaan kun sä kykenet vain jankuttamaan aiheiden sivuta ja omaa "totuuttasi" jauhaen.
Heh, ai saan? :"D
En ole vielä turpaani saanut täällä keltään. Vinkujia kyllä on riittänyt.
Ijhan itse aloit jankuttaa paskaa. Yleinen syy ei ole ainut. Sinun diagnoosejasi ei tarvita sitä asiaa todentamaan.
Jatkuvasti sä saat turpaasi, joka puolelta ja aina alkaa sama itku. Sä et vaan kykene keskustelemaan aiheesta. Jauhat vaan omaa länkytystäsi ja muut on niin "tyhmiä" kun ei tajua.
No arvasin mihin sä sen johdatat, vittuiluun mulle. Olet ennalta arvattava.
Sinä tulit hämmentämään minun kontestejani, en minä.
Eikä sun mielipiteitä lainkaan.
Voi voi pikkusta. :')
Olisit puhunut aiheesta ja jauhanut vähemmän paskaa. Nytkin keskustelu on taas tässä mistä sä niin rakastat. Sen sijaan, että puhuisit aiheesta, sä aina vaan länkytät ja yrität vittuilla muille. Ja sitten ihmettelet mite "sulle vittuillaan". Kokeile joskus vittuilla ite vähemmän ja puhua joskus asiaa.
Ota buranaa, taitaa suoni puhjeta kohta päästäs. :D
Lääketiede ei ole mielipidekysymys.
Voi voi ... sulle tulle niin hyvä ole, kun saat täällä esittää olevat jotain muuta kuin kynnysmatto.
Niinhän te kukkoilijat kuvittelette, antavanne turpaanne. Minua huvittaa tuo meuhkaaminen. Luultavasti nauraisin itseni hengiltä irl kanssasi. :"D
Jaa niinkö sulle kävi. Kyllä jokainen täällä on jo noin sun rages nähnyt. Et sä muuta osaa kuin rageta millon mistäkin.
Näyttää se olevan erälle anonyymille.
Onko tampooni menny väärään reikään vai mikä kiristää sun pinnaa?
Ei tarvitse kuvitella. Ihan itse teet sen selväksi. Sun argumentit loppu ja tässä ollaan taas. Kuten aina. Palsta on täynnä ketjuja, joissa sä teet tasan samaa. Et keksi enää mitään asiaa, niin alkaa tuo sama paskanjauhanta. Eli turpaan tuli ja sä ragesit.
Ei mulle kun sulle, mähän nauran kun sä rageet. :"D
Hevosella on turpa, ei mulla. Ja sinusta ei olis mulle turpaan antamaan, sehän tässä just huvittaakin. Mutta ainakin sä yrität.
Näyttää olevan sinulle. Tais osua arkaan kohtaan, kun piti oikein vetää oma diagnoosi esille. Eli osu uppos ja paskat sun sairausistas. Parisuhtees vuoksi sä noissa syvissä vesissä uit. Hillitön ragesi ja oman masennuksesi syiden selittely paljasti totuuden. Mitä enemmän selittelee, niin sitä enemmän paskaa se selitys on. Vainoharhanen kuvitelma taas kerran.
Ei vaikuta lainkaan siltä. Osui ja upposi.
Turpa sulla on. Näkeehän se kuvasta.
Sitten vielä mollaa jonkun "kaverinsa" kriteereitä. Olisit kysynyt siltä apua, niin et olis päässyt masentumaan,
En tietääkseni ole missään jamassa. Elämäni on monella mittarilla hyvää, vaikka olen romanttista rakkautta vaille.
Tuo kaveri jäi lapsettomaksi ikisinkuksi, masentui työkyvyttömäksi ja taitaa olla nyt 46v ja käsittääkseni asuu äitinsä kanssa kotimaassaan. Olisin toivonut hänelle onnellisempaa kohtaloa ja että olisi löytänyt puolison ja saanut perheen (mistä haaveili), älykäs, kaunis, hoikka ja mukava nainen. Olisi monelle miehelle varmaan kelvannut.
Jokainen saa tehdä itselleen sellaiset kriteerit mitä haluaa, mutta jokainen myös kantaa itse vastuun omista valinnoistaan.
Seli seli ja ulvo vielä vähän lisää. Olisit ottanut kunnollisen ukon, niin sun tarvis ulvoa vähemmän.
Ano 🤬😠😡😤 Jasu 🤣🤣🤣🤣
Kateellinenkin vielä nätistä naamasta. 🤣
Näköjään uppos sinuun, kun markka laavaan. 😆
Te molemmat käyttäydytte oikesti aivan yhtä huonosti. Vaan on tuon toisen sanomisissa oikeasti perääkin. Mä ole sanonut tän sulle ennenkin, että sä ole usein aivan liian herkkänahkainen ja ihan oikesti hieman vainoharhainenkin noiden joidenkin kuvitelmiesi suhteen. Juu, mä ymmärrän, että sulle on vittuiltu täällä liikaakin, mutta sä hyökkäät silti ihan liian herkästi. Olet hyökännyt useammin munkin kimppuuni syyttä suotta, mutta pyytänyt anteeksi, joten ei mennä niihin sen syvemmin. Ja kyllä, sulla on usein tapana tehdä tuo, mistä hän sua syytti - kun sulla loppuu asialliset argumentit, niin sä oikeasti alat hyvin usein huutaa toisten keskustelevan jotenkin väärin. Kokeilisit joskus ihan itse olla asiallinen. Jos toinen sun mielestäsi oikeasti puhuu jotenkin asian vierestä, niin anna olla. Toi räyhääminen on ihan typerää!
-mf-
Kyllä, sen näkee että upposi. Sä olet ihan kierroksilla.
Olet varsin pihalla tuon Jännämiesteoriasi kanssa.
En jaksa alkaa vääntämään, menee hyvät väännöt ihan hukkaan kun moinen on täysin hyödytöntä. Keskustelen paljon mielummin silloin kun keskustelu pysyy täysjärkisenä ja kun keskustelun tavoite on vaihtaa ajatuksia eikä saada turhanpäiväinen haukkumisketju aikaan. En voi pahoin, eikä minun tarvitse purkaa pahaa oloa muihin.
Toisin päin, saitsi että sä itket ja kohta ukkos käskee sun taas rauhottua ja olla ottamassa näitä niin henkilökohtasesti.
Mä en tykkää, että joku muuttelee mun tarkoitusperiäni tai asiakokonaisuutta mielivaltaisesti ja inttää sitten omaa jargoniaansa kontekstista irroittamaansa asiaan. Menee päin vittua silloin.
Ei niin keskustelu suju enkä jatka sellaisen kanssa asialinjalla joka ei itseklään kykene kun määkimään vastaan. Koskee jokaista.
Niinhän sä toivot. Ei täällä nätit uskalla naamaansa näyttää, kun tollanen vaanii nurkissa. Menet vielä taas ihastumaan ja käy kuten aiemminkin.
Trolli molli. Rauhoitu jo.
En mä näe tässäs kenenkään muunnelleen mitään. Juu, toisen ajatukset eivät sopineet yksiin omiesi kanssa, mutta ulkopuolisen silmin puhuitte kyllä samasta asiasta. Se, että näette saman asia eri tavalla, ei oikeuta tota käytöstä. Sulla on välillä todella ikävä tapa yrittää vähätellä muita ja samalla korostaa itseäsi. Asiallisestikin voi puhua, vaikka ei tykkäisi.
-mf-
Sähän se et osaa. Sut saa ärsytettyä jatkamaan tota samaa jauhamista vaikka koko illan. Sä et osaa olla louskuttamatta.
Ai nyt sä tunnet jo mun ukkonikin jo. 😂
Meinaatko Lillistä vai? Olihan hänenkin nätti naama osittain näkyvillä. Eipä tuo muakaan pelännyt. 😄
Ite sä olet tehnyt kaikille meille hyvin tutuksi. Kertonut tuonkin useampaan kertaan, miten käskee sun ottaa tämän palstan kevyemmin, kun sä vedät ainak kierroksia. Oi sinä Suomen itsekeskeisin miljonääri.
En korosta itseeni vaan asiaani. Kun joku ei ymmärrä pointtia, vaan haastaa joutavia.
Ei kukaan osaa aluksi pelätä. Sitä kuvittelee ihmisten olevan normaaleja, kunnes törmää sinuun.
Ei pidä tuo paikkaansa.
Heh, oletko sä Lillis vai kun olet perillä hänen peloistaan kerta?
Sinä se jatkat ja jatkat.
Tota mä just tarkotan sillä vähättelyllä ja itsesi korostamisella. En tiedä oletko sä oikeasti sokea tolle omalle tavallesi puhua, kun sua alkaa ärsyttää. Väität, että muut eivät ymmärrä pointtia. Et mieti voisiko ehkä sittenkin olla osin toisinkin päin. Sen ymmärtää, että toki välillä on niinkin, että muut ovat vaan vähän tyhmiä eivätkä tajua. Vaan oletko sä huomannut, että sulle käy sitä aika usein? Mä ole ollut itsekin tuossa ottavana osapuolena, kun aloit tuohon samaan virteen. Multa sä pyysit sitten myöhemmin anteeksi, kun olit kuulemma ymmärtänyt väärin ja ottanut vittuiluna. En tiedä mitä mä sitten tein niin eri tavalla, kun en yhtäkkiä enää ollutkaan tyhmä ja kykenemätön tajuamaan. Oliko sitten se, että sanoin etten mä tule vastaamaan sulle mitään, jos et ota ja puhu asiallisesti.
-mf-
Ja jos et ole, niin pidä turpas kiinni hänestä.
Syytön mä siihen olen, että kirjotan niin paljon, etten muista mitä olet kirjottanu.
Kirjoitatko sä mf ja ilman mf nämä kommenttis, itsees puolustaen?
Jaa, eihän sitä koskaan tiedä, kun vainoharhainen olet.
Kirjoita vähemmän, jos muistis paranis.
Mä puhut tasan mistä halua. Ole lukematta jos vituttaa.
Helppo kysys oletko vai et?
Sun muistis se tässä pettää oi Suomen itsekkäin miljonääri.
Provo olet sinä.
Please, käykää molemmat välillä vaikka kävelyllä rauhoittumassa! Ei tämä nyt enää paremmaksi muutu tämä väittelynne. t. Sivullinen
En mä sitä sulle kertoisi, vaikka olisin. Ei kai kukaan nyt niin hullu ole?
Et puhu, ole hiljaa jos et osaa pysyä asiassa.
Itsepä alotit. Ei tarvitse paljoa provosoida, kun sä jo rageet.
Voihan mä kysyä. Mitäs hävittävää sulla on jos kerrot?
Ups ... näköjään puhun ... Oi Lillis Lillis
Ei vaan sun palstan dorkin anonyymi.
Sosiaalipornoa uteliaille.
Aina kysyä saa. Vain hullu tuohon vastaisi.
Ite rageet ja oot vielä sokee itelles.
Kyllä se ihan sun muistis on, mutta et sä tietenkään muista mitä et muista. Se on ihan luonnollista.
Niin eli tuon mukaa sun pitäisi jo vastata.
Projisoit taas.
Heh, et ole Lillis. Kiitos.
Näkeehän sen sokeakin, että ainoa rage olet sinä. Se olet aina sinä ja muut naureskelevat miten helppo sut on saada flippaamaan. Tarvitaan vain yleisluontoinen maininta masennuksesta ja huonosta parisuhteesta. Kertoo paljon ja oli hyvin ennalta arvattavissa, että sä reagoit siihen juuri näin. Ja senkän sä teit, toimii kuin junan vessa.
Aika lattea yritys sulta ja toimimaton logiikkakin vielä.
Rageaminen on raivoamista, ei trollin kanssa provoamista, pöljä.
Ei. Annoin sulle jo vinkin siitäkin mistä ketjusta ton kommenttisi löydät. Kato toisilla meistä on liiankin hyvä muisti.
Toivotaan sun vuokses niin.
Hulluksi oot vielä tyhmäkin, kun et logiikkaa tajua.
Kyllä ja sitähän sä nimenomaan teet, rageet. Toki muuta esitän, mutta olet hyvin läpinäkyvä. Olet aina.
Todistit sen taas.
Ei löydy, kun se on sun keksimää paskaa.
Sun käsityskykys rajallisuudestahan tämä koko keskustelu lähti.
Ehkä, ehkä en ... sulle on helppo todistaa se, mihin sä uskot.
Et ole nähnyt kun mä ragean. Olisit hiljaa jos näkisit.
Tai kuitenkin omasta sivuraiteille pyrkimyksistä.
Niin, sulla on huono muisti, tai ehkä valikoiva. Molemmat on huono juttu sulle, mutta ei ne mua haittaa. Mulla kun on erinomainen muisti.
Tuskin vaan. Heittäisin vaan lisää löylyä.
Yym, ei mee enää läpi. Älä suotta yritä.
Ei näytä olevan.
Kyllä se oli tuo ensimmäinen. Sä olet todistanut käsityskykys rajallisuuden lukemattomia kertoja. Aina tasan samalla tavalla. Lullis sunkin joskus oppivan. Vaan joo, ei voi kauhalla vaatia.
Epäilen ettet puhus mitään. Parempi oliskin olla hys.
En mä ole koskaan yrittänyt mitään, vaikka toivoit niin.
Kyllä on, oi Suomen itsekeskeisin miljonääri.
Mut sinä oot sitten niin tyhmä ettet usko kerrasta, uudestaan yrität yrittämästä päästyäs?
Epäile vapaasti. Luulo ei ole tiedon väärti.
Mitä nyt vedättää.
Ei mun tarvi yrittää mitään. Sä todistit jo tyhmyytes, jos nyt muka oli jolekkin palstalla vielä epäselvää.
Olet vai?
Voi voi, ehdit sitten jo toivoa.
Heh, no testataanko irl?
Niin sinä olet ... edelleen
Yhä vaan oot siinä testaamassa.
Siitä vaan. Kynnysmatto kun ole, niin menet häntä koipien välissä piiloon. Sä olet kuin arka koira.
En sain vaan varmuuden asiasta.
Taidat olla joo.
Jonkinnäköinen ulkonäköön perustuva alkukarsinta kuitenkin on.
Niin miehillä kuin naisilla.
Joka muuta väittää, puhuu paskaa.
Jos selviytyy alkukarsinnasta, pääsee esittelemään luonteen hyviä puolia.
Testaamassa sun tyhmyyttäs? Turhaa puuhaa, mitta-asteikko loppuu kesken.
Voi voi ... itke pois.
Masennus aiheuttaa kaiken tulkitsemista negatiivisten lasien läpi, esim vittuiluna.
Ei tohon kannata haaskata aikaa, lost case.
No sovitaan joku paikka ja aika. Ehdota sinä rohkeena.
Kyllä se täytyy uskoa, sulla on todella huono muisti. Oisko alkavaa dementiaa?
Teetkö sitten useinkin turhia juttuja?
Ei itketä. Olen hyvilläni.
Voit varmaan copypastettaa sen tähän. Kun olet etevä ja hyvä muistinen. Linkkinä vielä.
Ja sä et todellakaan ragea. Lievä raivohullu. En mä linnaan sun hakkaamisestas lähde. Et ole edes sen arvonen.
Jos se on hauskaa, niin joo. Valtaosa hauskoista asioista on varsin turhanpäiväisiä.
MIksi linkittäisin. Jokainen sen lukenut muistaa sen kyllä. Paljon hauskempaa, kun väität ettet ole sitä sanonut ja mokaat itseäsi lisää.
Hah, eli et uskalla tavata? Mamis kuten arvelinkin, suunsoittaja munaton vässykkä.
Niin kun sinäkin. Turha mutta huvittava.
Niin kun et pysty olematonta linkittämään. :"D
Tai pikemmin en siitsi tuhlata aikaa ja rahaa sun hakkaamiseesi. Bensa ei ole ilmasta ja sut voi yhtä helposti hakata näinkin. Kuten ketju todistaa.
Hyvä, että kykenet vielä itkultas kirjottaan.
En tietenkään, mutta tuon pystyisin helposti. Vaan on hauskempaa nähdän sun tekevän itsestän pellen.
Seli seli, noin ne aina sanoo kun on arkavarpaat. Joo en viitti jatkaa noin pelokkaan kanssa. Ilmoita jos muutat mieles.
Hitto, mä taidan muistaa sen keskustelun. Se oli joku niistä Kelan tukiaisia koskeneista ketjuista, jossa Jasu mouhos jostain arpajaisvoitostaan?
uuuuuuuuu ku pelottaa ... sä olet yhtä pelottava kuin liito-orava.
Sattoi hyvinkin olla.
Ja sä oot yhäkin vaan mölyävä velliperse, joka ei omaa muuta suurta kun vitun suuren suun. Pupupöksy pelkuri.
Nolo jätkä. 😂
Katoit sitten peiliin. Hyvä, että huomasit. Ehkä sulla on vielä toivoa.
Hävisit jo. Pelkuruuttas.
Juu, en puhu kuin suoraan lastentarhan pihalta. Onhan se paha häviö.
Toki ... en mä tyhjänpäiväsiten ihmisten takia ihan kaikkeen rupea. Parempi vaan antaa sun uhota täällä. Turvallisempaa sulle.
Jaa kato kannattaahan sJasun antaa purkaa paineita. Selvästi on taas kasaantunut.
Lastentarhoja ei ole olemassakaan, päiväkoteja. Sanotko pyörätuoliakin rullatuoliksi?
Ottaa noin koville olla meistä se pelkuri?
Lastentarha on must paljon kivempi, vähän kuin ruusutarha.
Ai kato sua ahistaa taas.
Jaa, siis joku niistä. Ne missä Jasu haukku kaikki Kelasta tukia saavat ihan paskoiksi ihmisiksi? Ja joissa hän kehui sentään itse olevansa paljon parempi, kun on tajunnut mennä kerran elämässään voittamaan jossain rahapelissä. Ja tietysti kun on tajunnut hankia miehen, joka hänet elättää. Se selittääkin, jos toi on noissa hybriksissä lausuttu.
Miksi Lillis pelkäisi Bätääs nimimerkkiä??!
Kunhan jauhaavat paskaa, kun se on ainoa elämäntehtävä. Ei ole Lillillä mitään pelättävää mun suhteen. En tekis hälle ikinä mitään pahaa.
Niinpä niin. Kato ku toiset meistä on niin paljon parempia ihmisiä kaikessa. Sillon on vara marmattaa ja moittia kaikkia ja kaikesta.
”Erotusdiagnostiikkaa on silti hyvä ymmärtää.”
Hienojen sanojen merkitys olisi myös hyvä ymmärtää jos niitä tahtoo käyttää. 😉
Juu, ymmärrän kyllä. Nou hätä.
No selvästikään et ymmärrä 🤣
Ymmärrän, mun kinakamu ei ymmärtänyt.
Jos puhutaan masennuksen syistä. Anomuumi pyllyreiätön puheli huonon parisuhteen aiheuttamasta masennuksesta ja minä lisäsin, "Masennuksen voi saada sairauksistakin. Kuten minä.
Toki on rajansa tiedettävä, mutta myös älyttömyyden rajat."
Jolloin erotusdiagnostiikka on oleellinen asia. Aina kun puhutaan sairauksista tuota asiaa ei saa unohtaa. Myös keuhkosyövän syyt pitää tutkia ja selvittää, erotusdiagnostiikka on the thing.
Paitsi että valtaosan syövistä kohdalla ei mitään sen kummempaa selkeää syytä löydy. Syy on yleensä lähinnä paska säkä. Toinen polttaa ikänsä kuin krsteeni sairastumatta ja toinen ei ole koskaan polttanut ja sairastuu. Ei sitä syytä useinkaan pysty sanomaan, riskitekijöitä vain.
Silti.
Vahvistit ymmärtämättömyytesi.
Älä nyt jauha paskaa siinä vitun pellehermanni.
Silti mitä? Silti tiedetään syy, vaikkei syytä tiedetä? Lopulta hyvin iso osa sairauksista on tietyltä osin mysteereitä. Miksi yksi sairastuu ja toinen ei, harvemmin sitä kykenee kukaan varmaksi sanomaan. Geneettisiä altiuksia on ja niiden vaikutus on selvä, mutta esim. elämäntavat vaikuttavat vain noihin riskeihin.
Erotusdiagnostiikka.
Tajuatko sä nyt oikesti mitä tuo sana tarkottaa? Se meinaan ei nyt oikeasti kauhean hyvin sovi tähän kontekstiin.
"Erotusdiagnoosi on käsite, jota käytetään tiettyä tautia haettaessa, ja se sisältää ne vaihtoehdot, jotka voisivat myös samantapaisella oireistolla tulla kyseeseen. Esimerkiksi nivelreuman erotusdiagnooseja ovat vaikkapa nivelrikko tai reaktiivinen niveltulehdus."
Lähde Wikipedia
Ei siis pohdita sairauden syytä, vaan selvitetään mistä sairaudesta on kyse.
Älä lue wikipediaa. Lue asiatietoa. Kuten me muutkin on koulussa tehty.
Se on prosessi, jossa pyritään keräämään oleellisin tieto potilaan oireista ja vaivoista, hahmottamaan erotusdiagnostiset vaihtoehdot ja soveltamaan parasta mahdollista saatavilla olevaa tietoa lopullisen diagnoosin määrittämiseksi. Potilaan kertomien oireiden perusteella lääkäri muodostaa käsityksen mahdollisista sairauksista. Tämä kuva tarkentuu syventämällä mahdollisimman avoimilla kysymyksillä potilaan kokemia oireita ja niiden kehittymistä. Sen jälkeen lääkäri tutkii potilaan. Potilaan tutkimisen perusteella lista mahdollisista diagnooseista tarkentuu ja lääkäri päättää jatkotutkimusten tarpeesta.
Lähde:https://www.duodecimlehti.fi/duo98642
Kyllä se syy selvitetään, jos ja kun se on selvitettävissä. Muutoin ei voida antaa parasta ahdollista hoitoakaan.
Virukseen on turha antaa antibioottia, toisin kun bakteeriin esimerkiksi.
Jotkut sairaudet ja taudit jää idiopaattisiksi eli syntyperältään tuntemattomiksi.
Öitä.
Erotusdiagnoosi ei kuitenkaan liity tuohon puuhaan mitenkään. Et vaan näköjään voi myöntää puhuvasi väärästä asiasta, vaan alat vängätä asian vierestä.
Valtaosa sairauksista jää syntyperältään tuntemattomiksi. Kukaan kun ei vaan yksinkertaisesti voi tietää varmaksi miksi joku syöpä vaikkapa juuri sinuun iskee.
Eikä todellakaan suurimmassa osassa sairauksia yritetäkään selvittää itse sairauden syytä. Oireiden syy selvitetään ja sitten hoidetaan. Tutkimuksilla voidaan selvittää esim. diapeteksen riskitekijöitä, mutta ei sitä "syytä" todellakaan aleta joka potilaalta pohtia. Taudinaiheuttaja toki selvitetään. Se kun on olennaista siinä diagnoosissa. Virusperäinen nielutulehdus ja ovat esimerkiksi täysin eri sairauksia. Se on sitä erotusdiagnostiikkaa, kun selvitetään mikä tauti on kyseessä. Vaan ei sitä aleta selvitellä, että mistä sä sen angiinan sait ja miksi juuri sinä sen sait, mutta samoissa juhlissa ollut naapurin Martti ei.
Sairauksien syiden selvittely liittyy oleellisesti erotusdiagnostiikkaan kyllä. Ei se inttämällä muuksi muutu.
Puhu sinä mitä puhut.
Mistä? Ei, vaan miksi. Eri kysymykset tyystin.
Et sä oikein voi hoitaa apinarokon oireitakaan, jos et sä tutki oireiden syytä ja syntyperää.
Mietis nyt vähän itekkin.
Täytyyhän sun todeta mikä sairaus, tutkia ja poissulkea. Syykin täytys tietää edes oireille.
No ei liity, mutta sovitaan että sinä tiedan senkin paremmin kuin lääketiede itsessään. Tiedät, kun et vaan kykene myöntämään mokanneesi termin kanssa.
Nyt sitten jauhat itse selvästi aiheen vierestä kun et vaan voi myöntää erehtyneesi. Sulle ottaa niin tiukille olla väärässä.
Oireden syytä ja alkuperää ei tarvitse miettiä, kun tauti on jo diagnosoitu. Tuon tyyppisten tautien kanssa tartunnan lähdettä kyllä mietetään ja tartuntaketjuja yritetään selvittää, mutta diagnoosiin se ei liity mitenkään.
No esimerkki ataksiat. Joita on monista syistä johtuvia. Erotusdiagnostiikka on juuri se väline jolla mm. päästään syihin käsiksi.
https://neuroliitto.fi/tieto-tuki/tietoa-sairauksista/harvinaiset-neurologiset-sairaudet/diagnoosit/idca/
Kun ataksia voi johtua eri syistä, niin onhan ne syytkin silloin oleellinen osa erotusdiagnostiikkaa. Syiden välillä ja löytymiseksi pitää tutkia ja poissulkea.
Sä et itsekään enää tiedä mistä puhut. Aiemmin puhuit täysin eri asiasta puhuessasi erotusdiagnostiikasta. Se ei todellakaan ole keuhkosyövän syyn selvittelyä tai masennuksen syyn selvittelyä mitä sinä yritit väittää sen olevan. No juu ei ole, kuten nyt ilmeisesti viimeinkin tajusit. Tosin seuraavaksi tietysti väität ettet ole väittämiäsi ikinä väittänytkään.
Apinarokon diagnosointi on taudin diagnosointia, ei taudin syyn diagnosointia.
Juu mutta ilman erotusdiagnostiikkaa ei selviä ikinä diagnoosi ja syitä voi olla monia, joten nekin on tutkittava.
Verivirtsaisuus, joo tulee virtsateistä. Mutta syy miksi ja mistä sieltä.
Sulla taitaa nyt olla sekaisin sekin mikä on oire ja mikä on tauti. ihan perustermit täysin hukassa. Ei jeesus mikä länkyttäjä. 😂
Onko syy virtsakivi vai kasvain? Mills teet diagnoosin jos et tiedä syytä verivirtsaisuudelle? Eli erotusdiagnostiikkaa tarvit syynkin löytymiseen.
Poissulkemista-erotusdiagnostiikkaa.
Sä et itse tunnu ymmärtävän ettei ilman syytä ole mitään diagnoosiakaan, joten kyllä on erotusdiagnostiikka oleellinen syyn etsimisessä.
Juu, eli puhuit aluksi täysin puuta heinää etkä edes tiennyt mitä käyttämäsi termi tarkoittaa. Tokko tajusit edelleenkään mitä sillä tarkitetaan. Sen verran totaalisesti sulla on nyt jutuissas puurot ja vellit sekasin.
Itsehän sä länkytät syöpää ja ei syytä tutkita jne. Opettele itse termit ja päde sitten.
Särky on oire ja tauti voi olla vaikka flunssa taukki.
Itse puhut puuta heinää. Etkä tajua vaikka selitetään esimerkein. 😄
Masennuksen syykin voi olla eri syistä johtuva. Eikö lääkäri muka etsi syytä masennukselle seulomalla eli erottelemalla mahdollisia syitä? Se vaan näkee nenän asennosta syyn masennukseen?
Tällä on masennus, mutta vitut syistä miksi sillä se on. Lääkettä vaan kuuppaan. Sillä hyvä. Ei erotella syitä mitenkään. Ää mitäs turhaan, se on vaan masennus ja parisuhteesta johtuu vaikkei olis tyypillä parisuhdettakaan. Nähty nenästä. Eintartte tutkia, diagnoosi vaan pläts. Ja vittuun vastaanotolta.
Kas kun ne mun masennuksen syitä halyaa tutkia.
Onko sulle tehty jo lobotomiakin? Meinaan nyt on niin päätöntä juttua.
Ei ole. Mä nyt karrikoin jotta ihminen tajuais, että miten houruja hän puhuu asiasta, jonka satun nyt ymmärtämään häntä paremmin.
Olkoon fiksu, mutta mä satun nyt tässä asiassa olemaan fiksumpi.
Sä olet pihalla kuin lumiukko.
En ole ja siksihän sä vänkäätkin, kun tykkäät vänkäämisestä vänkäämisen vuoksi.
Oletpa, ja siksi vänkäät vastaan. Et kestä todeta, että olit väärässä.
Sinun narsku egos ei kestä, että joku muukin olis oikeessa kun sinä. Väännät ja käännät sanoja niin kauan, että toinen väsyy sinuun, sitten hihkut kuinka giksu olet. Et sinä ole, vpit olla taitava irroittamaan asioita kontekstistaan ja kääntämään päälaelleen toisen puheet, muttei se fiksuutta osoita. Korkeintaa kyvyttömyyttä reiluun vuoropuheluun. Ja hyväksymään että muutkin tietää jotain kuin vain sinä.
Kuvailet hyvin itseäsi.
Sä voisit syöksyä vaikka sementtiin.
Jos pitää laatia oikein kriteerilista niin parasta olla yksin.Kukaan kun ei ole täydellinen.
Runebergin tekstiä
Hah hah! Onkohan tuo nyt kehu vai haukku. 🤣 Siltä se on tuntunut, kun se on tapahtunut. Kun kirjoitan, järjestän itse omaa päätäni ja ajatuksiani samalla.
Niin kyllä, samaa mieltä.
Asiallinenkin vielä.
Seurassa seuran mukaan.
Rakkautta saa jos on jännämies.
Pöh Välis. Yhtään jännämiestä en ole rakastanut.
Joskus vaikuttaa siltä, että rakkaus pitäisi jotenkin ansaita. Lapsi ansaitsee sitä, kun on hiljaa ja tottelee, eläin kun makaa nätisti nurkassa ja aikuinen, kun tekee paljon töitä (siis suorittaa), on tietynlainen koulutus, tietyn näköinen ulkoisesti jne.
En tiedä vaikuttaako Norppa sinun näkökulmaasi oma kasvatus. Itse olen sinänsä onnellisessa asemassa, että olen lapsena turvallisesti kiintynyt ja olen aina ollut hyväksytty ja rakastettu itsenäni, ei suoritusten kautta. En siis koe, että aitoa rakkautta saa suorittamalla tai miellyttämällä.
Tunnistan kyllä monen noista asiasta ympäristössä ja monen kohtuullisen läheisenkin ihmisen kohdalla näkee, että on vaikeutta hyväksyä itse itseään ja ihminen koko ajan kokee riittämättömyyttä sen sijaan että oppisi olemaan armollinen itselle ja muille,
Esseen kirjoittajalla oli skeptinen näkemys parisuhteen onnistumisesta.
Outoa oli myös internetin syyttäminen pariutumisen ongelmista.
"Esseen kirjoittajalla oli..."
Viesti on minun. Taisin vahingossa rastittaa itseni anonyymiksi.
Olen samaa mieltä, että näkökulma on skeptinen tai kärjistäväkin. Siitä en ole varma onko kyse asiaa haastavasta kirjoitustyylistä enemmän vai kirjoittajan pessimististä.
Maksumuurin takana, niin ei nyt päässyt kokonaan lukemaan.
Mutta meillä maalla on aina eletty käytäntölähtöisesti, jää turha haihattelu vähemmälle.
Minähän kirjoitin jo aikoja sitten palstalle, ettei tästä mitään tule. Naiset haihattelee tunnepuuskissaan ja miehet kyttää koska pääsee pukille.
Karkea yleistys niin, että mies tarvii seksiä jotta tunne syttyy ja nainen tarvii tunnetta, jotta halu seksiin syttyy.
-keinovaginamies-
Miten sinkkuristeily sujui?
Heh, ”biletin” ehkä 03 asti, tutustuin lähinnä fiksuihin naisiin. 😂 Siis istuimme ja juttelimme keski-ikäisille sopivaan tyyliin, 😂 en edes tanssinut koko reissulla, Laiva oli aivan liian täynnä aivan liian nuoria opiskelijoita. 😬
Kovin montaa ~saman ikäluokan miestä ei ollut mukana ja ne jotka oli muualta Suomesta. Yhden kyllä tulkitsin hyvin varovaisesti ja viisaan peitellysti ehdottelevan jotain reilusti aamuyön puolella, mutta en ”ymmärtänyt” kyllä ollenkaan mitä lie vihjaillut, En siinä kohtaa oikeastaan edes mitään halunnut, oli tunnetasolla ihan muuta meneillään laivan ulkopuolella. Aamulla kävin ostoksilla itsekseni.
Sinänsä mukavia ihmisiä ja olen tyytyväinen, että lähdin. Se oli enemmänkin itselle sen osoittamista että on palannut seuraa etsiväksi sinkuksi vaikkei varsinaisesti jaksa etsiä. Ehkä syksyllä taas?
Hämmentävä ketju. Kaksi naisoletettua (tai sinne päin) kritisoivat toisten naisten parisuhdekriteereitä.
Molemmilla joko paska parisuhde tai kariutunut suhde siksi, ettei kriteerit olleet kohdallaan.
Kuinka sokea ihminen voi itsensä suhteen olla?
Kyllä tässä ketjussa on ollut useampikin keskustelijoita ennen kuin varmaan muutama sata viestiä kestänyt tappelu alkoi. Oma profiilini täyttyy 30 viestillä, kun päästän kännykästä pariksi minuutiksi. Kiihkeä tappelu.
Sinänsä, jos viittaat minuun väärillä kriteereillä, en ole tuo anonyymi, joka Jasun kanssa vääntää. En edes jaksaisi alkaa vääntämään tai viitsisi aikaani vääntämiseen käyttää (vaikka näin kipeänä palstalla paljon olenkin ajankuluksi).
Ja myönnän omalla kohdalla, vaikka yhtään jännämiestä en ole vielä kokenut, että omat kriteerit on epäonnistuneet muutaman kerran (vaikka joukossa ei ole ollut yhtään ulkoista kriteeriä). Se mitä nyt peräänkuulutan tarvitsevani ollakseni onnellinen parisuhteessa on monessa suhteessa jäänyt vajaaksi. Oppia ikä kaikki. 🙄
Ei kai tässä muita kriteerien kritisoijia ole ollut kuin Jasu. Tai okei voi olla, että joku viesti meni ohi. En jaksanut ihan koko nahistelua lukea läpi.
Itse pidän kriteerejä ehdottomasti hyvänä asiana ja melkeinpä sitä parempana mitä "tiukempia" ne ovat. Toki oleellista on, että ne tiukat kriteerit on ajatuksen kanssa mietitty ja oikeasti itselle oleellisia. Mä ole sitä mieltä, ettei kukaan muu edes voi ottaa kantaa siihen mikä toiselle on ja saa olla tärkeää. Toisen kriteerejä saa toki pitää hölmöinä, mutta hän määrittää ne silti itse.
-mf-
Kriteerit on joskus järjettömiä, sitä minä kritisoin en kriteerejä. Tarkkuutta taas.
No voi nyt jumalauta. Nytkö sä tulet sitten jauhamaan riitaa mun kanssani, kun ei toinen enää sua kurmmuta? Anna kuule ihan olla. Mä ene edelleenkään tule vastaamaan sulle, jos et osaa käyttäytyä ihmisiksi.
-mf-
Saat olla vastaamatta, kun logiikkas ontui niin oikasin vähän.
Tuossa on se vaara, että se "oikea" voi olla juuri niiden kriteerien ulkopuolella.
Kirjailija Emmy Abrahamson joka rakastui kodittomaan mieheen, on sanonut hänestä että "minä rakastuin ihmiseen, joka oli monin tavoin minulle täysin väärä mutta silti juuri oikea.”
Itselleni tuo mahdollisuus ei ole mikään ongelma. Mä en edes usko mihinkään "siihen oikeaan". Jokaiselle on maailmassa monta sopivaa ja riittää jos löytää niistä yhden. Jos ei löydä, niin sekin on itselleni täysin ok. Ennemmin olen kokonaan ilman, kuin lähden enää kokeilemaan valmiiksi vääränlaisiksi kokemiani suhteita. Vääränlainen suhde aiheuttaa minussa enemmän tuhoa, kuin mitä mahdollinen "se oikea" voisi ikinä korjata.
-mf-
Sä et siis luota omiin fiiliksiis ihmisestäkö, vaan täytyy olla kriteerilista josta ruksitaan kohta kohdalta täyttyykö?
Missä on intuitio?
No mutta onneksi sinä sentään saat vapaasti kritisoida, vaikket sitä muille soisikaan.
"
Molemmilla joko paska parisuhde tai kariutunut suhde siksi, ettei kriteerit olleet kohdallaan."
Ei ole kritisointia jos toistaa teidän itse suhteistanne kertoo.
No mutta enhän ole tuollasta kertonut. Aivan omasta päästääs temmot päätelmää ja kritisoit vielä päälle.
Täällä olet vatvonut vaikeaa parisuhdettasi. Älä viitsi valehdella.
Mutten ole tuollasta puhunut mitä väität aiemmin. Omaa tulkintaasi, liian vapaata sellaista vielpä.
Elämässä on tiedettävä mitä haluaa, mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan itsetuntemusta, keksiä keinot miten voi saavuttaa sen mitä haluaa. Oma emotionaalinen tasapaino on ainoa tie ja mahdollisuus päästä toisten ihmisten lähelle emotionaalisesti. Parinvalinta ei todellakaan ole pelkästään omasta tahdosta ja toiveista kiinni, kuten ei mitkään muutkaan ihmissuhteet.
Moni miettii päänsä puhki millaisen kumppanin haluaa, tekee pitkiäkin "toivelistoja". Kannattaisi enemmän käyttää aikaa toisinpäin ajatteluun: millaiselle kumppanille minä sovin. Ajattelun avoimuus on plussaa. Eli turha määritellä ja maalailla mitään ihannekuvia haluamastaan kumppanista, koska ihannekuvakumppani elää vain oman pään sisällä.
- Sheena
Miksi nuo asiat olisivat jotenkin vastakohtaisia tai erillisiä? Eikö ole aivan yhtä mahdollista, että se "toivelista" on tehty juuri tuolta pohjalta jota ehdotit? Miksi olettama toiveista on usein automaattisesti joku ihannekuva pohjalta "minä haluan"?
-mf-
Lisään ... oma "listani" opn ainakin ihan juuri siltä pohjalta olemassa, että millaisen ihmisen kanssa sopisin yhteen. Toisen ihmisen puolesta en kuitenkaan voi ajatella, joten ne ovat aina vain minun ajatuksiani.
-mf-
Parisuhteessa on kaksi puolta kuitenkin. Tiedän ainakin itse mitä pystyn toiselle antamaan, ja toki haluan antaa oman osuuteni suhteen eteen, se on selviö. Mutta oma osuuteni on vain toinen puoli kokonaisuudesta. Pelkkä oma osuuteni ei riitä kovin pitkälle yksinään, koska hyvään parisuhteeseen tarvitaan kaksi aktiivista tahtovaa toimijaa.
Joskus kävin parisuhdeterapiassa 9kk ennen kuin luovutin silloisen toivottomaksi menneen suhteen kanssa. Menin itse muuttumaan, mutta terapeutin johtopäätös olikin päinvastainen: minun pitää myös osata ”vaatia” asioita, joita itse tarvitsen ja minun pitää myös osata sanoittaa tarpeitani eikä vain muovautua toisen tarpeisiin sopivaksi, Tuohon jälkimmäiseen olen parisuhteissa syyllistynyt liiankin paljon, Oppimismatka on vielä kesken,
Se, että tietää mitä tarvitsee itse ollakseen tyytyväinen parisuhteessa myös pitkällä aikajänteellä on yhtä tärkeä kuin se, että tietää mitä pystyy vastapuolelle antamaan. Ideaalitilanteessa kaksi tarvetta ja se mitä kumpikin pystyy tarjoamaan kohtaa tunteita unohtamatta,
"mutta terapeutin johtopäätös olikin päinvastainen: minun pitää myös osata ”vaatia” asioita, joita itse tarvitsen ja minun pitää myös osata sanoittaa tarpeitani eikä vain muovautua toisen tarpeisiin sopivaksi, Tuohon jälkimmäiseen olen parisuhteissa syyllistynyt liiankin paljon, Oppimismatka on vielä kesken,"
Liittyykö sinun epäuskot mahdollisia kumppaniehdokkaita kohtaan siinä, miten he toteuttavat sinun tarpeita ja että tuletko kuulluksi? 🤔
"Joskus kävin parisuhdeterapiassa 9kk ennen kuin luovutin silloisen toivottomaksi menneen suhteen kanssa. Menin itse muuttumaan, mutta terapeutin johtopäätös olikin päinvastainen: minun pitää myös osata ”vaatia” asioita, joita itse tarvitsen ja minun pitää myös osata sanoittaa tarpeitani eikä vain muovautua toisen tarpeisiin sopivaksi, Tuohon jälkimmäiseen olen parisuhteissa syyllistynyt liiankin paljon, Oppimismatka on vielä kesken,"
Mä en ole koskaan käynyt juuri pariterapiassa. Aikanaan kävin masennuksen vuoksi pari kertaa juttelemassa terapeutin kanssa ja lopputulema oli varsin sama. Mä ole naina ollut "liian kiltti" ja "liian mukautuva", pistän itseni ja omat tarpeeni sivuun ja yritän kovasti miellyttää muita. Ei se tosin ollut silloin enää mulle mikään yllätys vaan olin pikkuhiljaa tajunnut sen itsekin.
On tietysti hyvä miettiä, mitä itsellä no antaa toiselle. On myös syytä miettiä mitä on oikeasti halukas antamaan ja mitä itse tarvitsee. Pelkällä uhrautumisella ja mukautumisella sairastuttaa itsensä.
-mf-
En ole tullut kuulluksi kaikissa aiemmissa pitkissä suhteissa, myönnän. Olen kyllä oppinut jo sanomaan mitä tarvitsisin (suhteellisen kauniisti), toinen vaan ei osannut tai halunnut ottaa sitä huomioon.
Olen myös ollut aina se vahvempi, joka jaksaa, stemppaa, joustaa, siirtää omia tarpeitaan pahimmillaan kuukausia ja vuosia, ja kantaa isomman osan vastuusta. Olen kiltti ja ajattelen omaa osuuttani yleensä ensin, mutta silti olen toisaalta hyvin vahva ja vahvatahtoinenkin, Siis en ole syyllistynyt siihen, että annan jonkun talloa minut lyttyyn (vaikka se tarkemmin selittämättä siltä voi kuulostaa).
Mutta luulen, että olen läksyni oppinut. Ja luulen tietäväni mikä se oppi on ollut,
Itse olen lähtenyt ennen kuin lähestyn sairastumisen rajaa. Siinä on asia, jolla en lähde leikkimään, enkä koe myöskään uhrautuvani enkä ole edes katkera. En ole koskaan antanut ylittää rajaa , jossa tulisin murjotuksi, mutta olen vain antanut omien tarpeiden jäädä sivuun yhteisen hyvän eteen. Ei sekään toimi pitkällä jänteellä.
Se kaikki on vaan ollut elämää, joka on tarvinnut elää oppiakseen.
Omien tarpeiden ignooraus ei ole vahvuutta vaan heikkoutta. Läheisriippuvuutta jossa mukautuja manipuloi kumppania olettaen tietävänsä mitä toinen tarvitsee, nostaen itsensä toisen yläpuolelle kontrolloimalla kaikkea ”minä pidän tätä hommaa kasassa”.
Tuo mitä sanot, ei ole sama asia mitä minkä kanssa itse painin. En
En mäkään ole koskaan kokenut uhrautuvani. Se on tullut multa liiankin luonnostaan, että laitan omat tarpeeni taka-alalle. Tota mun masennustani edelsi tilanne, jossa oli mulle itsestäänselvää, että ne toisen jutut oli etusijalla. Hänellä oli lähipiirissään aika traaginen kuolemantapaus ja mä olin hiljaa, vaikka tiesin että itseänikin ahdisti. Se masennukseen sairastuminen on lopulta aika salakavalaakin. Vähän kuin se sammakko hiljaa kuumenevassa vedessä. Sitä tilansa ei meinaa itsekään tajuata.
Ja todella, niistä kokemuksista vain täytyy ottaa opikseen.
-mf-
En ole pätkääkään miellyttämisen haluinen, kyse on muusta. Esimerkiksi ex-puoliso ei ole oikeasti pysynyt antamaan itsestään juuri mitään, koska on ollut ensin masentunut ja myöhemmin maaninen. Omasta ja ystävien kokemuksista ole. nähnyt ettei mielenterveydeltään vakavasti sairastunut puoliso ole välttämättä kovin kohtuullinen tai edes pysty empatiaan. Viha kohdistuu helposti siihen lähimpään ihmiseen, oli juurisyy mikä vaan,
Nyt sinä oot kärryillä siitä mitä minäkin tarkoitan myös tuolla ylempänä kritisoiden, että kriteerilistat on välillä aivan älyttömiä ja epärealistisiakin.
Sitten ihmetellään, kun ei vaan löydy listaan sopivaa mistään. Kun vois kuunnella enempi fiiliksiään ihmisestä, intuitiotakin käyttää.
Vaikkei listan kohdat täyttyiskään voi ihminen olla enemmän ihana eri kriteereilläkin. Osuvampi vielä kun omilla tiukoilla kriteereillä. Mut uskallustahan avoimuus vaatii, sitä ei kaikilla ole.
Niin, ei sitä enää samoja virheitä tee...
Mutta mä mietin sitäkin...että koetko tehneesi itsellesi sen virheen, vai tekikö sen toinen? Ja nyt en puhu järjestä, vaan koetusta...intuitiivisesta tunteesta..jostain mikä jää, vaikka sen koettaisi järjellä selittää.
Minä esimerkiksi tiedän, että tein viimeisimmässä intensiivisessä rakkaussuhteessa virheen itseäni kohtaan, mutta siitä jäi kammo seuraaviin yrityksiinkin.
Niin ja heikko ihminen mut tavallaan litisti, heikko pitämään omia puoliaan ja itsestään noin muuten. Ja vieläpä tekemättä juuri mitään..
Huomaan, että ihan sama miten järkeistän mitäkin, törmään kuitenkin siihen, että olen muita kohtaan kuin peura ajovaloissa...mittailen, punnitsen ja katson liiankin tarkkaan, etten vaan ajaudu samaan... vaikka itsestänihän se ois kiinni...
Vaikkei lista täyttyisikään, niin ihminen voi olla silti aivan ihana ja myös totaalisen yhteensopimaton. Sellaisia on tullut eteen monta monituista kertaa, niin omissa kuin ystävienkin yrityksissä. Ihmisiä, jotka ovat aibvan ihania, mutta ai niin hiton yhteensopimattomia. Esimerkiksi eksäni on ihmisenä aivan helmi, ihan tolkuttoman ihana ihminen, vaan meidän yhteiselostamme ei tule niin maan yhtään mitään.
Mä olen usein ihmetellyt, miksi niin monet ottavat eron niin hirvittävän vakavasti. Juu, se sattuu ja tuntuu paskalta, mutta onko se lopulta kuitenkaan niin kauhean vakavaa? Itselläni on ollut kolme parisuhdetta, joista pisin kesti 12 vuotta ja lyhin 3 vuotta. En koe yhdenkään niistä olleen virhe. Ne olivat hyviä suhteita siinä hetkessä. En koe kummankaan osapuolen tehneen sen isompia virheitä niin suhteen alkaessa kuin sen loppuessakaan. Mä en vaan osaa nähdä eroa minään epäonnistumisena. Paljon suurempana epäonnistumisena näkisin huonossa suhteessa koko ikänsä kitkuttamisen.
-mf-
Itselläni rohkeus vaihtelee, voin pelätä ja siksi himmailla tai sitten vain työnnän itse itseni voimalla eteenpäin, vaikka olisi iso riski satuttaa. Se miten toimin, riippuu intuitiosta.
Olen joutunut jättämään omat tarpeet sivuun toisessa pitkässä suhteessa, koska puoliso ensin sairastui keski-vaikean masennukseen. Tämä vaihe ei ollut sinänsä mitään traagista, koska jaksoin tukea ja suhde pysyi läheisenä. Omien tarpeiden siirto oli väliaikaista ja siedettävä.Kun lasten syntymän jälkeen ex alkoi maanis-depressiiviisuus, oli helvetti irti. En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin, paitsi lähteä aiemmin. Ymmärsin koko ajan, ettei vika ole hänessä tai minussa, vaan sairaudessa. Ex teki paljon asioita, joihin ei olisi terveenä ryhtynyt. Tässä vaiheessa siirsin monia asioita jo kuukausia. Seksielämä toimi, mutta en tullut kuulluksi tai nähdyksi, kannoin kaiken vastuun, otin vastaan silmitöntä raivoa ja haukkumista (en onneksi tullut koskaan lyödyksi), pelkäsin omaisuuteni menetystä okt takauksien takia ja elin maaniseen tyyliin keskisuuressa haaremissa…. Mies ei ollut palstan toitottama jännämies, vaan tyylipuhdas älykkönörtti. Ero oli suuri helpotus ja oikea ratkaisu. 9kk parisuhdeterapian jälkeen terapeutti sanoi minulle, että joskus ero on parempi ratkaisu on jääminen, ja lääkriystäväni sanoi suoraan, jos jäät sairastut itsekin ja siirrät sairauden lapsille. Oma virheeni oli se, etten kuunnellut punaisen hälyttävää intuitiota, vaan kuuntelin järkeä (2.5v oli mennyt ilman sairautta ennen lasten hankintaa). Toisaalta, jos olisin silloin lähtenyt, olisin voinut jäädä lapsettomaksi. Olin jo 33v kun sain ensimmäisen lapsen, olin ollut se kuka jarruttaa lisääntymistä. Toinen olisi ollut valmis 6v aikaisemmin. Loppujen lopuksi olin yksin kahden alle 2.5v kanssa.
Ekat 1.5v eron jälkeen olisin varmaan motannut, jos joku mies olisi yrittänyt lähestyä. En käynyt baarissa kertaakaan tai mennyt deittisivuille. Kun aloin liikkua aika nopeasti taas olin suhteessa. Tuossa suhteessa ei ollut traamaa eikä pettämistä, muttei suuren suuria tunteitakaan. Luulen,että valitsin itselleni ihmisen, jonka luonne ja tarpeet ei yhtään sopinut yhteen omani kanssa, koska vanha trauma sai sen tuntumaan turvalliselta ja ajattelin hänen olevan myös tärkeä miehen malli lapsille. Saan voimani läheisyydestä ja suhteen läsnäolosta, intimiteetistä ja nautin rakastelusta. Ex taas inhosi kaikkea tuota, vaikka suhteen alussa sanoitti itse omat toiveensa hyvin erilailla ja myös oli alussa kaikkea muuta kuin mihin arjessa pystyi myöhemmin. Myös tämä ex ei ollut paha ihminen, lähinnä vain parisuhdekokematon, empatiakyvytön, kyvytön sanoittamaan tunteitaan (kertakaan 7v aikana ei sanoittanut mitään mitä tuntee minua kohtaan, pari kertaa näin sen silmistä) ja luultavasti on myös asperger. Itse sanoitin koko ajan mitä tarvitsisin (kohtuullisen kauniisti), mutta en alkanut riitelemään. Jäin helposti samaan moodiin missä olin joutunut edellisen suhteen lopussa olemaan, on helpoin vain siirtää omia tarpeitaan. Puhuin, mutta toinen ei kuunnellut tai ei vastannut huutooni mitenkään. Taas perusvirheeni oli alussa olla kuuntematta intuitiota, ja uskoa, että kaikki sujuu kun antaa aikaa ja on riittävän kärsivällinen ja sitkeä. Lisäksi tajuan, että olisin tarvinnut paljon pidemmän toipumisajan kuin 2v, jotta olisin osannut etsiä myös mitä ITSE tarvitsen suhteelta. Nyt tiedän.
Toisaalta haluan olla armollinen itselleni ja tiedostaa, että ilman suhdetta ja sen haasteita, tuskin olisin koskaan tajunnut asiaa samalla lailla kuin mitä nyt ymmärrän. Olin jo 2-3v käsitellyt eroa ennen eroa ja sen päälle nyt 3v. Luulen, että nyt alan olla kypsä kun sen aika joskus tulee. 😉 Koska sain ihanat lapset elämääni, en vaihtaisi noita huonojakaan hetkiä pois. Kuitenkin selvisin enkä menettänyt mielenterveyttäni.
Juuri näin: Paljon suurempana epäonnistumisena näkisin huonossa suhteessa koko ikänsä kitkuttamisen.
Ihminen vastaa omasta onnellisuudesta. Kannatta yrittää korjata ja olla sitkeä, mutta vain johonkin rajaan saakka. Hyvä elämä on tasapainon löytämistä ja sitä, että osaa olla itselleen ja toisille armollinen.
No ihmiset reagoikin eritavalla samanlaisiin, tai verrattavan samanlaisiin kokemuksiin.
Itse joskus en liioin miettinyt suhteita jälkikäteen. Enkä nyttenkään mieti niitä virheinä silleen, että ne olisivat olleet pois minulta, päinvastoin..
Mutta se, mikä kokemus niistä on jäänyt minulle, sitä en vaan enää voi nollata. Ei tule mitään "puhdasta pöytää". Siihen ei suta järki, eikä lobotomiaa sallita. 🤣
Jos olisikin jokin syy, minkä voisin sormella osoittaa, että miksi minulle on jäänyt jälki, sen voisi jotenkin käsitellä, mutta ei ole mitään syytä, on vaan tapahtunut ja siitä se jälki.
Voi. Mutta voi olla maailman paras kumppanikin, vaikkei kriteerilistaa vastaakkaan. Sitä voi ihminen yllättyä ja löytää itsensä antoisammasta suhteesta eläissään, kun ei ole liian juntti kriteeriensä kanssa.
Voi voi, mutta huomattavasti todennäköisempää on vastakkainen lopputulos. Kaikilla ei ole halua koluta kaikkia maailman epätodennäköisiä yksilöitä läpi, sitä yhtä helmeä etsiessään. Siinä repii itsensä aika verille, kun käy kokeilemassa kaikki paskatkin vaihtoehdot, että jos nyt käviskin tuuri.
Miten mä en ole joutunut koluamaan ja silti oon rakastanut ja tullut rakastetuksi?
No hienoa kun kerroit taustoja. 😊
Mä en nyt ihan taida tähän väliin nähdä tarpeelliseksi kertoa omiani, mutta minullekin on sattunut suhteiden aikana yhtä jos toista. Enkä oikeastaan syytä niistä ketään, mitä kävi, en edes itseäni.
Mutta fakta on, että ei noita vaan saa pyyhittyä pois. Ei edes terapialla. Ymmärrän, että ainoa konsti on, että kokee suhteessa joskus jotain muuta. Kohtaa möröt ja menee niistä ohi.
Mutta siihen suhteeseen on vaikea kuvitella ketään... ois hiukka väärin sitä toista kohtaan...
"Kun vois kuunnella enempi fiiliksiään ihmisestä, intuitiotakin käyttää."
Olen erittäin paljon samaa mieltä 👍 Uskallan väittää, että itselläänkin on varmasti mukavampi olla, kun ei arvioi ketään jonkun ahtaiden raamien kautta. Sen kuin vain antaa elämän viedä.
-Palstahessu
Avoimuuteni tulee siitä, että möröt on lähetty matkoilleen! Tunnistan heikkouteni ja tiedän mihin voin kompastua, jos en ole tarkkana. Möröt elää kanssani vain jos itse sen hyväksyn ja annan siihen itse luvan. Toisaalta möröt tekee sen, että toisen omistamisen taakka on mennyt. Rakkaus on ikuista, mutta silti toinen on vain lainassa.
Meillä jokaisella, ainakin suurimmalla osalla, on taustalla huonoja suhteita, Hyvässä tapauksessa ihminen oppii ja kasvaa. En näe, että ihminen ei saisi olla keskeneräinen suhteeseen ryhtyessä, kunhan on avoin ja rehellinen peloista, tarpeistaan ja rajoitteistaan, Hyvä suhde, vaikka olisi pelkojen takia ilman sen kummempia sitoumuksia voi olla hyvinkin parantava. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi etsiä laastari vaan, että jos on vahvoja tunteita ja aito tahto tutustua toiseen, ei ole väärin alkaa suhteeseen edes vaikka oma prosessi olisi vielä kesken. Pääasia on etei lupaa enempää mihin pystyy! Kuitenkin vain se miten ihminen itse tuntee merkitsee, jos ei ole valmis, ei vaan ole valmis ja sitten täytyy saada olla yksin,
Aika monta olet huonoakin olet omien kertomiesi mukaan kolunnut. Harva varmaan halua samalla tavalla turpaan kun olet kertonut saaneesi. Ne on niitä riskejä, kun koluaa.
Intuitiokin on muuten lopulta tasan samaa listaa ja kriteerejä. Ne vaan ovat tiedostamattomia.
Kuulostaa siltä että haluaisit istua miehen kanssa saunan lauteilla ilman että tarvitsee miettiä oikeastaan mitään turhaa. Hyvä olo niin sisäisesti, kuin myös ulkoisesti toisen tuottamana.
AV
...tai no, ei kai tuottamana mutta olemalla läsnä.
AV
Heh, vai niin. 😁 No rehellisesti, ehkä kuulostan miltä kuulostan, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Elämä on joskus vähän hassua, ehkä?
Joo voi olla 🤷♂️
-Palstahessu
Mä taas en oo varma, että mikä mörkö ja milloin tulee kolistamaan. Luultavasti oon ne kaikki kyllä tavannut ja en niitä pelkää, mutta ne nyt ryminällään saattaa aiheuttaa mitä lie? Uskoisin, että osaan olla reagoimatta niihin vahvasti, mutta vannomatta paras...
Niin, ei toisen tartte terapeutti olla, toisaalta siinä on optimistisesti kaksi terapeuttia. Mutta itselle on herännyt ajatus, että ehkäpä juurikin se suhteen synty olisi/voisi olla ohjatumpi/sovitumpi, niin jäisi jotenkin paremmin aikaa ja tilaa tutustumiseen, eikä kumpaakaan sidottaisi tms.
Itse nautin saunomisesta jos vierellä olisi kumppani jonka tunteet tuntisi puhumatta, silmät kiinni.
AV
Mä olenkin ymmärtänyt vasta niiden jälkeen olla tuijottamatta kriteereihin ja kuunnella enemmän fiilistä. Nimenomaan huonojen kokemusten jälkeen oppii ettei kriteerilistat tee autuaiksi, aina jää jotain oleellista pois ja huomaamatta kun tuijkottaa kriteerilistoja.
Aamen.
Eri asia kun siinä on keskittynyt ihmiseen eikä kriteeri listaan eli listaan a) tuloluokka b) ulkonäkö c) muu turha.
Nimenomaan. Itse ainakin olen yllättynyt positiivisesti sen jälkeen kun aloin valita kumppaneita fiiliksen ja intuition pohjalta enkä MUST HAVE listojen kautta.
Exä ja nyksä, kumpikin on mullistanut maailmani rakkaudella ja tuomalla elämään vakautta, opettanut uutta ja avannut silmiä.
Ihmiset siltikin joskus on eti mielisiä ja suhteet ei kestä ikuisesti aina, mutta ne suhteet on antoisia ja rakkaudellisia, eikä kliinisen kuivia ja sabluunalla tehtyjä.
Pidän itsekin saunomisesta. Muuten se, että tietäisi puhumatta mitä toinen tuntee vaatii pitkää tutustumista, luottamusta, epävarmuuden hävittämistä ja luultavasti paljon sanoja ennen sitä.
Hmm...minusta riittää kun olet ajatuksia ja tunteita herättävä nainen, ja olethan sinä.
AV
Mikä muuten on vointi, siis jos koronassa olet nyt ollut?
Jaksatko touhuta arjen ympärillä?
AV
Aika lailla ohi on. Sinänsä oli pliiisu tauti kiitos rokotusten, mutta aaltoilee. Välillä on kurkkukipeä tunnin ja sitten kaikki häviää tunneiksi, siten seuraavaksi poskiontelot huutaa hoosiannaa ja kaikki häviää taas, sitten korvat, sitten pää, sitten nukuttaa ja väsyttää, yskittää ja hassuin oire oli että jos tekee yhtään mitään hikoilee kuin vaihdevuosissa (jota ei siis vielä oikeasti ole). Ja joka välissä kaikki oireet häviää eikä kuumetta ole ollenkaan. En olisi osannut edes epäillä koronaa, jos töissä ei olisi ollut muita, jotka on kertonut samaa,
Mitäs nyt tuohon osaisin sanoa. 😉 Saunamiehiä siis. 😊
Luulen, että vaikka olen täällä jonkun verran jossain kohtaa avautunut, ajatusten lukutaito yleensä vaatii aikaa ja sanoja myös. 😁
Noh, periaatteessahan on ihan se ja sama onko varsinaista "toivelistaa", tai miltä pohjalta se on tehty tai jotain ihannekuvaa; koska kaikki on kuitenkin vain siellä omassa pääkopassa.
Joillain ihmisillä omat ajatukset, mielikuvat ja käsitykset haittaa erityisesti sosiaalista toimintaa, ihmissuhteiden, parisuhteen muodostumista. Päässä on vain oma tiukka ja jäykkä mielikuva ihanteellisesta kumppanista, eikä sen vuoksi edes halua tutustua yhteenkään oikeaan ihmiseen, koska jokainen oikea ihminen poikkeaa oman pään sisäisestä mielikuvaihmisestä. Monet ihmiset rakastavat yli kaiken mielikuviaan ja pörräävät koko elämänsä päänsä ja napansa ympärillä valittaen kovasti paljon yksinäisyyttä vuodesta toiseen.
Tietysti lähes jokaisella on mielessään jonkinmoinen käsitys millainen kumppani ei itselle ainakaan sovi. Kannattaisi "toivelistaa" paremmin listata 2-5 kohtainen oleellinen "epätoivelista". Epätoive kertoo jonkin oikeasti ihmissuhteessa juuri minulle merkityksellisen ominaisuuden kumppanissa, jota vain ei kertakaikkiaan voi eikä haluakaan sietää.
- Sheena
Niin niin se on vähön miesten kans sitä jonkinmoista heidän sitä seksin saamisen tärkeyttä mutta auta armias jos annatkin niin olet sitten sellainen huono nainen sitten heti ja susta pitää päästä kuitenkin eroon sitten..En vaan siksi voi ymmärtää oikeen miehiä. ?että miten sitten ikinä tällainen ei niin täydellinen nainen voi saada seurustelusuhdetta?..Aina löytyy vähintään jokin muu syy etten ole nin hyvä tai täydellinen että aina löytyy joku täydellisempi viel joko nuorempi tai rikkaampi..yms?.Sitten jos noi jotenkin ylitetty kompastuskivenä niin sittenhän ei vartalo olekaan täydellinen ja sivuhuomautuksena vaan se että ei sillä miehellä ole myöskään ollut täydellinen vartalo mut no sitähän ei koskaan lasketa vissiin..Mitå pulskempi mies sitä täydellisempää vartaloa siltä vastakkaisesta sukupuolesta etsitäänkääm!!??..Että mitenkä se sitten se alkuseurustelu usean kohdalla meneekään eli ei mitenkään ilmeisesti??
Mullei nuista deittisovelluksista oo kokemusta, enkä somen kanavillakaan ole kovin aktiivinen..
Mut täs oli jotain mihin pystyin tarttumaan;
"Toinen tie voisi olla miettiä toisin: jos haluamme lapsia, kenen kanssa olisi mahdollista erota sovussa ja hoitaa yhteishuoltajuus? Jos haluamme seksiä, voisiko olla olemassa ihmisiä, joiden kanssa voisimme hoitaa vain seksuaaliset mielihalumme ja perversiomme? Entä jos haluamme emotionaalista yhteyttä, täytyykö romanttisten tunteiden aina johtaa vääjäämättä paritteluun ja parisuhteeseen? Eikö niistä voisi nauttia ilman seksiä tai ilman halua omistaa toinen ihminen, pelkästään ystävänä?"
Ku oon ittekkin tota ihmissuhdeanarkiaa ja monisuhteisuutta tässä pyöritellyt ja makustellut,
En ole valmis, enkä ainakaan tällä hetkellä edes halua vakituiseen parisuhteeseen, kevyet tapailusuhteet on ihan jees. Tosin en niitäkään varten sitä tinderiä tmv. lataa, mää oon sillai vähä vanhanaikainen et uskon niitä sopivia tulevan vastaan muutenkin,
Tuo sama kohta mitä lainaat sai minutkin miettimään. Lapsia minulla jo on. Saan suurimman emotiaalisen tarpeen tyydytettyä muiden ihmissuhteiden kautta mm. perhe, ystävät ja työkaverit. Toki mielelläni näkisin vielä miespuolisen läheisen ystävän tai parisuhteen isona lisäarvona olemassa olevaan, mutta pärjään hyvin ilmankin, jos sellaista ei ole.
Koska nuo asiat on hyvin ei minulla on suurta hätää ja jäljelle jää siis vain seksin puute. Puutekin hoituu omin käsin, mutta ehkä puhun enemmän intimiteetistä yhdistettynä hellyyteen ja seksiin kuin pelkästä puhtaasta panemisesta (anteeksi suorat ilmaisut, en nyt jaksa olla korrekti). Perus-yhden yön juttu ei tuota tarvetta tyydytä millään tavalla eli vakituisempi S-suhde tai tapailusuhde jäävät vaihtoehdoiksi oikean parisuhteen rinnalle. Uskoisin, että S-suhde, johon voisin ajatella ryhtyväni, luultavasti olisi samalla sekä tunneyhteyttä, jonkinlaista tunnetta, intimiteettiä sen varsinaiseen ässän lisäksi. Suurin ero olisi luultavasti arjen ja sitoumuksien jääminen pois. En tosin ole ollut FWB-suhteessa koskaan ja en tiedä miten se tunnetasolla loppujen lopuksi toimisi. Riippuu ehkä myös siitä toisesta. Luulen kyllä, että pystyisin tällä elämänkokemuksella jo ajatukseen ettei toista ”omista”/sido millään tavalla ja hän on siinä tasan niin kauan kuin homma tuntuu toimivalta.
En sulje ovia, enkä ole ehdoton mihinkään suuntaan. Tietysti mieluiten ottaisin molemmin puolisen suuren rakkauden, mutta sen saaminen elämäänsä ole välttämättä helppoa ja vaatisi vilkaista sarjadeitailua (mitä inhoan).
Sinä olet ihastuja ja haihattelija -tyyppiä. Ei sinusta ole realistien fwb-suhteisiin. Loukkaat vaan itsesi.
Olen tunneihminen ja herkkä, mutta olen myös realisti. Olen kyllä miettinyt tuota samaa, olisiko minusta FWB-suhteeseen kuitenkaan…. luultavasti rakastuisin ennen pitkää ja sitten suhde olisi pakko lopettaa, jos ei osaisi pysyä sovitussa lestissä. Joskus olen hyvän ystävän (yli 35v takaa) kanssa asiasta ääneen miettinyt ja hän oli samaa mieltä kuin sinä.
Vaikka tietyllä tavalla haihattelen ja haaveilen romanttisista rakkaudesta, olen silti ollut aina oikeassa elämässä liiankin jalat maassa vaikka olisin kuinka ihastunut tai rakastunut. Ehkä jopa huonollakin tavalla, koska tunteellisen hömppyyden ja herkkyyden takia suojaan itseäni enkä välttämättä näytä niitä suuria sisälläni olevia tunteita ennen kuin olo on turvallinen. Se mitä täällä luette ajatuksiani, ei näy oikeassa elämässä samanlaisena.
Mutta vaikka tuo ei sopisi minulle, en tiedä jaksanko lähteä oikeasti parisuhdetta etsimällä etsimäänkään, Ei se passiivisena kotona istuen ainakaan löydy. En tiedä onko tuo FWB kuitenkin huonoista vaihtoehdoista paras, ehkä sen voi nähdä väliaikaisena ratkaisuna jo alaunperin myös?
Joo, se tietynlainen "ihon ikävä", toisen ihmisen intiimin kosketuksen (ja läsnäolon) puute on se, mihin masturbointi ei auta vaikka pahimmat paineet purkaakin,
Tapailusuhteista, kun on sellainen romanttinen haave et olisi joku (/joitakin) jonka kanssa käydä ravintoloissa, tapahtumissa, kävelyillä ym. mukavaa ajanvietettä. Sekä sitä intiimiä läheisyyttä, seksiä, halailua, pussailua.. ja mahdollisesti siis eri ihmisiä eri juttuihin, niinku,
Mutta kun elämä ei ole pelkästään romantiikkaa ja mukavaa hengailua. Pitäisi vielä löytää aikaa perheen (vanhemmat & sisarukset lapsineen) kanssa. Sekä alan olla kuntoutumisessani siinä vaiheessa et voisin jo alkaa harkitsemaan paluuta työelämään. Eikä asiaa helpota se, et kuormitun herkästi sosiaalisista tilanteista, mihin tarvitsen paljon aikaa yksinäni palautuakseni. Mutta tarvitsen aikaa ja rauhaa myös näihin tilanteisiin valmistautumiseen..
Äsh! Helpointa olis olla yksin.
Tai ehkä mää vaan ajattelen asioista liian hankalasti🤔
"Eikä asiaa helpota se, et kuormitun herkästi sosiaalisista tilanteista, mihin tarvitsen paljon aikaa yksinäni palautuakseni. Mutta tarvitsen aikaa ja rauhaa myös näihin tilanteisiin valmistautumiseen.."
Erityisherkkä? Tai omaat ainakin piirteitä...https://www.terve.fi/teemat/erityisherkka
-Palstahessu
Fwb on aina väliaikaista vaan, niin kuin koko elämä.
Mutta kyllä se on täällä palstallakin nähty että sinä lähdet hyvin helposti ihastumaan.
Teet niin kuin parhaaksi harkitset.
Minun mielestä fwb-suhteisiin sopii parhaiten tyypit, jotka osaa erottaa fyysisen psyykkisestä ja pitää ne erillään.
Ooh. Tyly makkaranosto-opastus ja varoitus! Aah, mahtavaa :'D
En taatusti osaa pitää seksiä ja tunteita erillään, ainakaan 3 yötä enempää. 😁 Kyllä sen itsekin tiedän, mitä sitä kieltämään. 😉 En ajattele edes itse, että FWB voisi olla kohdallani vaihtoehto ilman tunteita tai ilman mitään tunneyhteyttä. S-suhde voi silti olla täysillä tunteilla, mutta ilman sitoumuksia ja sen hyväksyen ettei toista omista eikö toista saa kuin hetkeksi lainaan,
Kun on elänyt vaikeita hetkiä, ymmärtää ehkä paremmin rakkauden arvon, vaikkei se olisi lopun elämän sitoumus. Sinänsä olet oikeassa, jos yrität sanoa, että olen selkeästi enemmän sitoutunut rakastava parisuhde-tyyppiä kuin vapaa lyhytaikainen seksisuhde-tyyppiä. Ei tuossa arviossa ei ole mitään epäselvää.😊 Tiedän kyllä mitä olen ja mitä ensisijaisesti haluan! Kyse on vain siitä, jos kaikkea haluamaansa ei saa ja pitää valita mikä jäljelle jäävistä vaihtoehdoista on paras tai edes kokeilemisen arvoinen. Jos olisin hätäilijä, olisi jo kolmas rakastaja kierroksissa 3v sinkkuuden kohdalla. 😁
Sen sijaan ehkä sekoitat flirtin ja ihastumisen. Ihmiset voi olla täällä ihania tai kiinnostavia, mutta tunteiden syttymisen näkee vain irl kohtaamisissa. Sama pätee molemmin puolin. Toki teksteistä ehkä näkee paremmin ihmisen sisään (jos ihminen kirjoittaa oman itsenään) ja sillä jo voi arvioida aika hyvin miten arvomaailma ja aaltopituus kolahtaa. Oikeassa elämässä useimmiten samojen asioiden havainnoimiseen menee kuukausia. Irl kiinnostus taitaa olla pitkälti geneettisestä sopivuudesta kiinni (vaikka ei olisi tarkoitus lisääntyä) ja ainakin omat aivosolut tuntuu mittaavan sitä pitkälti ilon hajulla, silmien läsnäolon syvyydellä ja älyllä. Vaikka harva asia noin spesifisesti määrittelee, niin suurin osa kuitenkin tunnistaa kemian kahden ihmisen välillä. Kyseessä on tasan
sama asia.
En pahastu mielipiteen sanomisesta. Tunnistan FWB-problematiikan, ja olen samat varoitukset kuullut ystävältä kun olen joskus asiaa ääneen pohtinut. Samainen ystävä oli kaikenlaista suhtellisen vapaamielistä ja ehkä ei niin tunnevoittoistakaan kokeillut sinkkuaikanaan, joten moraalisaarnaksi päätelmä ei taipunut vaan pikemminkin oli sitä mieltä ettei sellainen ole minulle toimivaa.
Mutta eri vaihtoehtoja on hyvä miettiä, mihin sitten elämä viekään. Jos se vie hyvään parisuhteeseen, olen onnellinen ja jos ei, sitten varmaan harkitsen myös rakastajaa ikuisen selibaatin kanssa rinnakkain vaihtoehtona. 😆
Mahdollisesti,
Ainakin introvertti sekä muutenkin epäsosiaalinen mörkö,
"Minun mielestä fwb-suhteisiin sopii parhaiten tyypit, jotka osaa erottaa fyysisen psyykkisestä ja pitää ne erillään."
Ei se ole mikään taito.
Se on rajojen hämärtämistä siten, että toista ihmistä käytetään välineenä omien tarpeiden tyydytykseen sen sijaan että hänen kanssa jaettaisi syviä ja rakkaudellisia välittämisen, yhteen sitoutumisen ja huolenpitämisen tunteita.
Taito on nimenomaan pitää henkinen ja fyysisen yhdessä. Jos näin ei tapahdu, saattaa alkaa fwb meininki, eikä rakkaudelliset taidot siitä ainakaan kehity.
Mitä höpiset?
fwb -suhteella ei ole juuri mitään tekemistä rakkaudellisen suhteen kanssa. Se on vain järjestely missä kaksi toisilleen ystävällismielistä ihmistä auttaa toisiaan seksin puutteessa. Ja nimen omaan auttamishalu sekä tarve pitää olla molemminpuolista.
Jos näistä ihmisistä toinen tai molemmat ovat tahoillaan parisuhteessa, jossa seksuaaliset tarpeet eivät tyydyty riittävällä tavalla, mutta mihin suhteeseen on muita sitoumuksia eikä halua suhteesta lähteä, niin fwb-suhteen ylläpitäminen siinä rinnalla nimenomaan vaatii tuon taidon fyysisen ja henkisen erillä pitämiseen. Muuten siinä kolmiossa / neliössä sattuu kaikkia.
Eikö pettäminen parisuhteessa satu, oli suhde sitten seksitön tai ei ja oli liittyykö pettämiseen tunteet vai ei? Ei pettäminen sillä tule sallituksi, ettei ollut tunteita (se on vain itsensä huijausta). Jos suhteessa on sovittu, että kumpikin/toinen saa pitää muita esim. puolison haluttomuuden takia, mitään pettämistä ei tietysti edes ole.
En kyllä itse pysty kuvittelemaan miten avoimeen suhteen ’saa p*nna, mutta ei saa tuntea mitään’, voisi olla realistinen muuten kuin sopimalla, että sivusuhde loppuu, heti jos tunteita tulee. Mutta kun tunteita tulee, loppuko se kuitenkaan? Vain arvailen, koska en tiedä enkä ole koskaan tuollaista suhdetta kokenut.
Itselle FWB-tunteilla, siis oikeammin rakastaja, on vielä mahdollisuuksien rajoissa ajatuksien rajoissa. En edes kuvittele pystyväni sellaiseen ilman tunteita. Tunteet ei kuitenkaan tarkoita, että on pakko ”omistaa” toinen tai on pakko olla arjessa läsnä tai on pakko sitoutua. Henkinen sitoutuminen luo toki pohjan, jossa ei ole epävarmuutta, mutta jos rakkauteen suhtautuu jo alunperin väliaikaisena lainana, joka toimii sen aikaa kun se molempien elämään sopii, ei tarvetta epävarmuuteen ehkä edes ole? Ihminen on todennäköisesti vapaaehtoisesti uskollinen, kun homma toimii ja on tunteita, vaikkei siihen ole mitään velvoitteita.
En siis itse osaa ajatella FWB-suhdetta tunteettomana. ilman intiimiä kohtaamista (mikä tulee yleensä tunteista ja läsnäolosta) on kuin seksi lähinnä kahden ihmisten masturbointia toisiltaan. Sellainen jättää kylmäksi.
Aivan oikein ymmärretty. On olemassa parisuhteellisia ihmisiä joilla on lupa seksiin myös suhteen ulkopuolella.
Tunnehan se on se kaveruuskin ja molemmin puolinen auttamisenhalu, mutta ei sillä romanttisten tunteiden tai parisuhderakkauden kanssa ole mitään tekemistä. Ehkä ihmisyyden.
Noiden lisäksi minä lasken tunteeksi fyysisen kiiman. Sen tuntemisen itsessä, sytyttäminen toiseen ja yhdessä siitä nauttiminen. En pidä sitä masturbaationa enkä kylmänä. Mutta ettehän te rakkauspalstalaiset sellaista ymmärrä. Teillä on vaan niitä "korkeita" tunteita. Eläintä itsessään ei tunnusteta.
Ja jos huomaisin ajattelevani naimakaveriani enemmän kuin ihmistä jonka kanssa elän elämäni loppuun asia päättyy luonnollisesti siihen. Minun puolelta näissä jutuissa ei ole vielä koskaan käynyt niin.
Jos ei kykene tällaiseen tunne-erotteluun, ei näihin hommiin kannata alkaa.
Kyllä löydän eläimen itsestäni, ei se ole edes vaikeaa. 😂 Oma eläimeni vaan elää ja syttyy tunteista, läsnäolosta, hellyydestä ja intiimistä kohtaamisesta.
Mutta meitä on erilaisia ihmisiä, jotka kokevat asioita varsin erilailla. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
Näin juuri.
Mutta muista. Kun sonni panee lehmää laitumella, se on töissä. Silti molemmat haluaa niin tehdä, eikä homma ole hellää.
Sitten se sonni hyppää naapurilehmän kimppuun. Työmaa on iso.
Sellaisia naudat ja sonnit on. Minä en kyllä hae sonnia, enkä tunnistaudu lehmäksi.
Halusin vain tähdentää tuota eläintä ja eläimellistä kiimaa.
Ettei laiteta asioita sotkuun.
Haha. Hyvä hauska lohkaisu. :"D
Sä mietit asioita tosi fiksusti ja usealta eri kantilta, mikä on ihailtavaa. Tykkään lukea sun kirjoituksia juuri siksi. Mutta vaikutat myös hyvin tunteelliselta, joten pelkään että FWB kumppani, osaako hän ottaa sua huomioon tuntenesi niin ettet satuta itseesi liikaa?
Toki tuskin lähdet mouseen, jos tyyppi on tyly. Mutta kunhan mietin.
Moiseen...
Luulen, että jos lähden joskus FWB, ei mies voi olla kuka vaan, vaan siinä on käytettävä harkintaa. Niin kuin olen sanonut, olen kuitenkin
enemmän parisuhde ihminen, vaikka turhautuessa muutkin vaihtoehdot pitää pitää mielessä.
Loputonta psykologistista vatkausta, joka ei johda mihinkään. Jos miesehdokkaansa painostaa tällaiseen, se karkaa vielä, kun pystyy.
Jos ei karkaa, on onnistunut pyydystämään täydellisen vässykän. Ja sehän se vasta on naisen silmissä kamaloittava, vaikka alussa on vaikuttanut fiksulta. 🌹👀
Esseen kirjoittaja on sitten sinusta tuollainen "täydellinen vässykkä"?
Kynis on täydellinen vässykkä-ätmi.
Jos mies ei ole saanut seksiä niin mies ei ole tehnyt alotteita naisille. Rahaa pitää olla sen verran että voi mennä baariin juomaan viinaa jotta naisia voi tavata. Naisia tavataa jotta saa seksiä. Minä kävin nuorena töissä jotta oli varaa käydä baareissa juomassa viinaa ja sain myös yhden yön juttuja ja seksiä paljon.
Jos mies haaveilee romantiikasta niin ensin pitää tavata naisia jotta olisi mahdollisuus romantiikkaan. Monet vaan istuu kotona haaveilemassa eikä ne haaveet koskaan toteudu.
T: viinamies
Kirjautumista tai tilaamista vaativia linkkejä on turha laitella.
Näkyy mulla Hesarin apissa, vaikken ole tilaaja.
🐱 tässä, olisi kaikkien, aivan kaikkien kauppojen puolesta ja kauppojen edustajille, aivan uudenlainen kassa magneetti ja myynti tulojen tuoja, ikinä, kaikkien Suomen kauppojen ja heidän puolestaan, tällainen tuote, kuin juhannus kahvi ja juhannus erikoiskahvi, eli, laitamme keski, kokoiseen tai isoon tai erittäin isoon kahvi purkkiin, juhannus sanan ja kaikki juhannukseen liittyvät kuvat, tai, koristeetkin, jos, haluaa, ja, siinä kahvissa, olisi äärimmäisen tärkeätä, juuri ja juuri, nimen omaan kesäiset maut, kuten on äärimmäisen tärkeätä juhannus erikoiskahvissakin kesäiset maut, 🐱 ja, toivon tästä loistavasta liike, ideasta, lisää bitcoineja itselleni joka, päivä, että, saan elämäni viimeinkin kuntoon, eikä vain "kuntoon", ja, pyyntöni ja toivomukseni, että suomalaiset ja kaikki maailman kaupat jotka haluavat hyötyä ja tienata, tällä, keksinnöille, ottavat, nyt ja heti, tämän loistavan bisnes, idean käyttöönsä, sillä, tässä ideassa, jos, missään on toden teolla, ideaa ja nimen omaan, ideaa, 🐨 terveisin N, eli, PAKSU PEKKA, 🐔
🐱 MUUMI kahvi, ja MUUMI erikois, kahvi, ja, lukematon määrä MUUMI tee, laatuja, ja MUUMI, pakuri, juoma, ja MUUMI, mehu jää ja jäätelö, kombinaatio, ja tästä herkullinen yhdistelmä, ja, MUUMI, bullet proof kahvi, tässä, ja kaikissa näissä, on todella hyvin ja loistavasti ideaa, 🐰 N, eli PAKSU PEKKA, 🐨
Joten ei mitään konkeretiaa elämään tuovaa , turhaa höpinää .
Mielenkiintoisia juttuja palstalla kun Emberizillä on ovulaatio.