kari.tolonen
"Ajattelen, siis olen." (Descartes)
"Minä en ajattele, minä vain olen." (Tuntematon)
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia73 aloitusta · 1182 kommenttia
- Puhutaanhan jossain laulussakin "Lemmen seitsemännestä taivaasta, joka on meidän." Myös Kansainvälisella avaruusasemalla on mahdollisuus vierailla, mikäli matkalippuun on varaa n.20 milj. dollaria ja kestää parin vuoden astronauttikoulutuksen.
Muunlaiset taivasvierailut taitavat olla enemmän vertauskuvia harvinaisen hyvästä olosta tai sitten ne ovat unennäköjä tai hallusinaatioita. - Israelilaisten uskonto oli lähes pelkästään tämän puoleiseen suuntautuvaa. Jumalan siunaukset ja rangaistukset koettiin tämän elämän aikana. Kuoleman jälkeisen elämän ajateltiin olevan jonkinlaista varjomaista olemassaoloa mutta uskonnollinen elämä ei mitenkään juuri kohdistunut mihinkään taivaan tavoittelemiseen tai kuolemanjälkeisen rangaistuksen välttämiseen. Tähtäyspiste oli tämänpuolisessa.
Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikoihin juutalaisuuteen alkoi Zarathustralaisuudesta syntyä käsityksiä kuolemanjälkeisestä tuomiosta ja tuomiota seuraavasta palkkion tai rangaistuksen paikasta. Tämä aate levisi pikkuhiljaa niin, että Jeesuksen ajan juutalaisuudessa osa juutalaisista (fariseukset) uskoivat kuolemanjälkeiseen elämään ja rangaistukseen, osan (saddukeukset) pitäytyessä mooseslaiseen ajatteluun, joka ei, kuten sanottu, sisältänyt kuolemanjälkeistä aspektia.
Saatana oli varhaisille israelilaisille Jumalan hoviväkeen kuuluva olento, virka-asemaltaan lähinnä yleinen syyttäjä. - Saatana ei ollut siis mikään helvetin ruhtinas koska helvettiäkään ei ollut. - Itse kuitenkaan en edelleenkään ole aivan kanssasi samaa mieltä. Vanha testamenttihan ei ole alun perin mikään kristittyjen kirja. Jatkumo VT:stä UT:n johtuu siitä, että kristinusko syntyi juutalaisena lahkona. Koska jo kristinuskon syntyaikoihin juutalaisuudessa oltiin päästy melko pitkälle monoteismissa (vrt. "Kuule Israel! Herra Sinun Jumalasi ja Herra on yksi ainoa!") muut jumaluudet oli helppo selittää epäjumaliksi. Näin kai (me) kristityt vieläkin teemme.
- Mielestäni se ei välttämättä lyö kristinuskon oppia lyttyyn mikäli hyväksyy vuosituhansien saatossa "Jumalan kehittymisen" tai pikemminkin jumalauskon kehittymisen/muuntumisen inhimillisen tiedon, tietoisuuden ja tajunnan kehittymisen/muuntumisen myötä.
Tarkoitan tällä, että vaikka esim. hyväksytään tosiasia Raamattuun sisältyvistä pakanallisista, myyttisistä aineksista, mikään ei estä ajattelemasta, etteikö Jumala olisi voinut "toimittaa" Raamatun juuri tuolla tavalla: koostattamalla muinais-itämaiset mytölogiat Raamatuksi.
Tällöin vaan tämän jumalan on oltava vähän isompi kuin yhden kansan, lahkon tai jopa uskontokunnan jumalan. Tällöin myös lunastus, ylösnousemus, ym. kristilliset totuudet on yritettävä ymmärtää vain kuvina jostakin suuremmasta, suorastaan universaalista "totuudesta, lainalaisuudesta tai olemassaoloon kuuluvasta järjestyksestä. - Totta kai! VT:n "jumalagalleriassahan" taivalletaan alun ja patriarkkojen ajan monijumalaisuudesta henoteismin kautta pikkuhiljaa ja monien vaiheiden läpi monoteismiin.
Patriarkkojen kauden El on yleis-seemiläinen jumaluus. Riippuu puhutaanko hänestä yksikössä, jolloin kyseessä on jumala yleensä tai ylin jumala. Monikossa puhuttaessa kyse on useista jumalista.
Patriarkoista Aabraham, Iisak ja Jaakob palvelivat El´iä. Heidän nimiinsä, samoinkuin paikkojenkin nimiin sisältyy el: Israel; Eldad; Beetel...
Tästä yleis-seemiläisestä paikkoihin sidotusta el-uskonnosta kehittyy monien kiemuroitten jäljeen pikkuhiljaa "Siinain aikainen Jahve-usko, jossa Jahve ei ole enää paikkasidonnainen jumaluus. Ollaan henoteismissa: muita ja toisten heimojen ja kansojen jumaluuksia ei kielletä eikä selitetä olemattomiksi. Ne tunnustetaan olemassaoleviksi mutta Israelin, jolla on liittosuhde Jahven kanssa on palveltava yksin häntä.
Profeettojen aikana sitten alkaa kehittyä monoteistinen käsitys siitä, että Jahve onkin ainoa Jumala eikä muita "oikeita jumalia" ole olemassakaan. Muut jumalat ovatkin epä-jumalia.
VT:n "jumalajatkumo" on siis monijumalaisuudesta yksijumalaisuuteen. Ei ihme , että varsinkin Raamatun alkupuolta lukiessa voi tuntua, että täällähän vilisee jumalia kuin "Vilkkilässä kissoja".
Parituhatvuotinen monoteistinen kristillinen "hapatuksemme" vain estää meitä usein huomaamasta VT:n alkupuolen monijumalaisuutta. Pidämme jotenkin kuin selviönä Jaakobin Beetelissä koisiessaan nukkuneen jo tämän saman jumalan huoneessa jonka nykyisinkin "tunnemme".
No, onhan meillä oikeastaan kristinuskossakin toinen jumaluus: nimittäin vastajumaluus eli Saatana. - Lienee tuo meikäläien loogisuus sitten vähän "väljähtänyt" käytön puutteessa vai enkö liene koskaan siihen oikein oppinutkaan...
- No, onneksi en väittänytkään ajatukseni olevan mitään "jumalan sanaa".
- Missä sillä tavoin lukee, että Aadm ja Eeva olisivat (siis itse) nimittäneet Jumalaa isäksensä?
- Todellakin! 1.Mooseksen kirjassa on yhdistetty kaksi luomiskertomusperinnettä, ns. "Jahvisti" ja "Elohisti".
- Rohkenematta toitottaa ajatustani totuuden rintaäänellä, ehdotan seuraavaa ratkaisua: käsittääkseni, muinaisissa yhteiskunnissa tai heimoyhteisöissä ihmisinä varsinaisesti pidettiin vain omaan yhteisöön tai heimoon kuuluvia, samoja tapoja ja samaa kieltä puhuvia ihmisiä. (Vrt. esim. kreikkalaiset, joille kaikki kreikkaa osaamattomat olivat barbaareja tai juutalaisia joille muut olivat "gojimeja")
Luomismyytin Adam = 'ihminen' karkoitetaan paratiisista ,jonka jälkeen hän saa jälkeläisiä, joista Kain sitten ottaa Noodin maasta vaimon, joka on varhaisen heprealaisen heimoajattelun näkökulmasta katsoen vieras, oikeastaan jollain tavoin "epäihminen".
Edellinen, on vain eräs hahmotelma, joole en vaadi mitään ehdotonta totuusarvoa. - Olipahan miten oli! Tuo Kainin vaimon ongelma on varsin mielenkiintoinen, varsinkin mikäli luomismyytille vaaditaan kirjaimellinen totuusarvo eli uskotaan sen olevan kirjaimellisesti tapahtuneiden tosiasioiden kuvausta. - Sanotaan, että on kaunis ilma ja sinua "lystäisi" eli haluttaisi lähteeä pienelle lenkille. Joku kuitenkin tulisi ja estäisi sinua vaikkapa väkivalloin lähtemästä. Mielestäni on kyllä niin, että tuo estäjä pahasti rajoittaisi sinun vapauttasi lähteä lenkille eli tekemästä tuossa tapauksessa sitä mitä haluaisit.
En myöskään oikein ymmärrä mitä syntiä tekisit vaikka saisitkin menetellä halusi mukaan tuossa asiassa eli tehdä "mitä lystöisi". Tietenkin voisi olla, että tuo,joka estäisi sinua lenkille lähdöstä, pitäisi lenkillä käymistä syntinä ja juuri varjellakseen sinut tekemästä syntiä, estäisi sinua lähtemästä. :) - Jos ihminen viettää sapattia, sekö on merkki tai osoitus hänen vapaudestaan? OK. Ihminen on siis tällöin vapaa. Eikö vapaus taasen ole sitä, että ihminen voi tehdä mitä haluaa ja voi jättää sen tekemättä mitä ei halua tehdä. Näin ollen vapaan ihmisen ei ole mikään pakko viettää sapattia ellei hän halua sitä viettää.
Olkoon siten , että joku ei halua viettää sapattia eikä sitä vietä, niin katoaako hänen vapautensa tuon vapauden merkin kadotessa vai säilyykö hänen vapautensa merkin puuttumisesta huolimatta. Mikäli vapaus katoaa, voi kursailematta todeta, että hän vapautensa säilyttääkseen oli pakon alainen. Mitä vapautta taas sitten pakonalaisuus on?
Siispä: Ihmisen on pakko viettää sapattia ollakseen vapaa ja koska hän vapaana voi valita sapatin viettämättömyyden, hän ei ole vapaa koska ei vietä sapattia - Jotenkin tuntuu kuin jossakin kohden "mättäisi...". - Että voisin kieltää jonkin X:n olemassaolon, minulla täytyy olla jonkinlainen käsitys tai mielikuva X:stä. Ellei minulla ole tällaista mielikuvaa, olkoon se sitten kuinka tahansa epämääräinen, minun on melko mahdotonta mielekkäästi esittää väitettä, X:ää ei ole olemassa.
Kun joku kieltää Jumalan olemassaolon, hän luultavasti tarkoittaa, että ne mielikuvat, omat tai toisten, joita sana Jumala tuo hänen itsensä taikka toisten ihmisten mieleen, ovat sellaisia, joille ei ole olemassa vastinetta todellisuudessa. - Noinhan kirjassa kerrotaan, että kukaan ei voi nähdä eikä ole nähnyt Jumalaa. Kuitenkin samassa kirjassa kerrotaan:
2.Moos.24:10,11. >> Ja he näkivät Israelin Jumalan; ja hänen jalkainsa alla oli alusta, niinkuin safiirikivistä, kirkas kuin itse taivas.
Eikä hän kajonnut kädellänsä israelilaisten valittuihin, ja he katselivat Jumalaa, söivät ja joivat. >>
Mikä selitys tällaisen löytyy? - Tuskin Raamatun tarkoituskaan on olla historiallisessa mielessä (ainakaan sellaisena kuin sanan nykyisin käsitämme) mitään pikkutarkkaa faktatietoa. Evankeliumienkin painopiste lienee hieman muualla kuin tiettyjen tapahtumien eksaktissa kuvauksessa.
En mene väittämään Raamatun kertomuksia - ainakaan kaikkia - suoranaisesti saduiksi mutta käsittääkseni satukin voi "kantaa" itsessään pysyvämpää ja ajattomampaa "totuutta" kuin jokin täsmällinen ja mahdollisimman aukoton tietyn asiaintilan kuvaus. Tällaisen "totuuden" arvo vain on muualla kuin kuvauksen pikkutarkassa oikeellisuudessa. - Eiköhän meillä kaikilla ole ole ennakkokäsityksemme. Vastasyntyneellä vauvalla niitä lienee kaikkein vähiten mutta niitä alkaa sillekin syntyä heti kun se on saanut nisän suuhunsa. :)
- Varhaiskristityt käsittivät elävänsä itse lopunajassa. He eivät voineet kuvitellakaan lopunajasta puhuessaan tuon ajan venvyän vähintään pari vuosituhatta ( kenties loputtoman) pitkäksi.Ilmestyskirjan kirjoittaja puhui omasta ajastaan: hänen jälkeensä kaikki uskovaiset ovat sitten otaksuneet juuri itse elävänsä tuon lopunajan viimeisiä hetkiä. Näin tulee luultavasti tapahtumaan jatkossakin niin kauan kuin Ilmestyskirjaa luetaan...
- Mk.9:10. >> Ja he pitivät mielessään sen sanan ja tutkistelivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen oli. >>
Edellisen raamatunjakeen perusteella voisi päätellä, ettei kuolleistanouseminen ole suinkaan mikään itsestään selvä asia koska Jeesuksen oppilaillekin se oli pohdinnan aihe. Mikäli kyseessä olisi yksinkertainen tapahtuma, jossa kuollut ruumis herää henkiin, mitä pohtimista tuossa olisi - sehän olisi "selvää pässin lihaa". Mutta nyt opetuslapset pohtivatkin MITÄ tuo tapahtuma oikein on. He eivät kysele onko se mahdollista vai ei vaan MITÄ se on.
Johtopäätös: kun puhutaan kuolleista nousemisesta, ei ole ollenkaan selvä asia mistä silloin puhutaan ja mitä tuolla kuolleistanousemisella tarkoitetaan. - Kaitpa uroksia ja naaraita tarvittiin siksi, että monien urosten ja naaraiden mielestä seksi on kivaa. :)
----
Lajien monimuotoisuus ja tavaton kirjo näyttäisi viittaavan siihen, että elämä pyrkii "hakemaan" mitä moninaisimpia ilmenemismuotoja, joista toiset ovat joissain tietyissä olosuhteissa elinkelpoisempia kuin jotkut toiset. Kun laji jatkuu suvullisen lisääntymisen kautta, siis, että on uros ja naaras, lajin sisäisten variaatioiden runsaus on paljon suurempi ja näin lajilla on mahdollisuus selviytyä myös muuttuvissa olosuhteissa: joku lajin variaatio on aina kelvollinen elämään joissakin olosuhteissa.
Miksi nyt sitten elämä on sellainen kuin on, tai miksi ylipäänsä on jotakin mieluummin kuin ei mitään, siihen minulla ei ole vastausta. Yleensäkin minulla on vähemmän vastauksia kuin kysymyksiä. - Mitä tapahtuu jos Suomi joutuu sotaan vaikkapa Yhdysvaltain kanssa? Luonnollisesti kai silloin sotatilassa olevissa maissa myös Adventtikirkon on tuettava sijaintimaansa sotaponnistuksia; harjoitettava omaan jäsenistöönsä kuuluvien sotilaiden tukemista, jne. Vai kuinka? Mikäli näin on, miten toimii silloin Suomen ja USA:n adventtikirkkojen välinen kansainvälinen yhteys? Ei kai Suomen adventtikirkkokaan tuolloin voi raportoida toiminnastaan eikä ottaa vastaan määräyksiä vihollismaasta eli USA:ssa olevalta pääkonferenssilta ???