Vapaa kuvaus

"Ajattelen, siis olen." (Descartes) "Minä en ajattele, minä vain olen." (Tuntematon) Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

73

Kommenttia

1182

  1. Israelilaisten uskonto oli lähes pelkästään tämän puoleiseen suuntautuvaa. Jumalan siunaukset ja rangaistukset koettiin tämän elämän aikana. Kuoleman jälkeisen elämän ajateltiin olevan jonkinlaista varjomaista olemassaoloa mutta uskonnollinen elämä ei mitenkään juuri kohdistunut mihinkään taivaan tavoittelemiseen tai kuolemanjälkeisen rangaistuksen välttämiseen. Tähtäyspiste oli tämänpuolisessa.

    Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikoihin juutalaisuuteen alkoi Zarathustralaisuudesta syntyä käsityksiä kuolemanjälkeisestä tuomiosta ja tuomiota seuraavasta palkkion tai rangaistuksen paikasta. Tämä aate levisi pikkuhiljaa niin, että Jeesuksen ajan juutalaisuudessa osa juutalaisista (fariseukset) uskoivat kuolemanjälkeiseen elämään ja rangaistukseen, osan (saddukeukset) pitäytyessä mooseslaiseen ajatteluun, joka ei, kuten sanottu, sisältänyt kuolemanjälkeistä aspektia.

    Saatana oli varhaisille israelilaisille Jumalan hoviväkeen kuuluva olento, virka-asemaltaan lähinnä yleinen syyttäjä. - Saatana ei ollut siis mikään helvetin ruhtinas koska helvettiäkään ei ollut.
  2. Totta kai! VT:n "jumalagalleriassahan" taivalletaan alun ja patriarkkojen ajan monijumalaisuudesta henoteismin kautta pikkuhiljaa ja monien vaiheiden läpi monoteismiin.

    Patriarkkojen kauden El on yleis-seemiläinen jumaluus. Riippuu puhutaanko hänestä yksikössä, jolloin kyseessä on jumala yleensä tai ylin jumala. Monikossa puhuttaessa kyse on useista jumalista.

    Patriarkoista Aabraham, Iisak ja Jaakob palvelivat El´iä. Heidän nimiinsä, samoinkuin paikkojenkin nimiin sisältyy el: Israel; Eldad; Beetel...

    Tästä yleis-seemiläisestä paikkoihin sidotusta el-uskonnosta kehittyy monien kiemuroitten jäljeen pikkuhiljaa "Siinain aikainen Jahve-usko, jossa Jahve ei ole enää paikkasidonnainen jumaluus. Ollaan henoteismissa: muita ja toisten heimojen ja kansojen jumaluuksia ei kielletä eikä selitetä olemattomiksi. Ne tunnustetaan olemassaoleviksi mutta Israelin, jolla on liittosuhde Jahven kanssa on palveltava yksin häntä.

    Profeettojen aikana sitten alkaa kehittyä monoteistinen käsitys siitä, että Jahve onkin ainoa Jumala eikä muita "oikeita jumalia" ole olemassakaan. Muut jumalat ovatkin epä-jumalia.

    VT:n "jumalajatkumo" on siis monijumalaisuudesta yksijumalaisuuteen. Ei ihme , että varsinkin Raamatun alkupuolta lukiessa voi tuntua, että täällähän vilisee jumalia kuin "Vilkkilässä kissoja".

    Parituhatvuotinen monoteistinen kristillinen "hapatuksemme" vain estää meitä usein huomaamasta VT:n alkupuolen monijumalaisuutta. Pidämme jotenkin kuin selviönä Jaakobin Beetelissä koisiessaan nukkuneen jo tämän saman jumalan huoneessa jonka nykyisinkin "tunnemme".

    No, onhan meillä oikeastaan kristinuskossakin toinen jumaluus: nimittäin vastajumaluus eli Saatana.
  3. Varhaiskristityt käsittivät elävänsä itse lopunajassa. He eivät voineet kuvitellakaan lopunajasta puhuessaan tuon ajan venvyän vähintään pari vuosituhatta ( kenties loputtoman) pitkäksi.Ilmestyskirjan kirjoittaja puhui omasta ajastaan: hänen jälkeensä kaikki uskovaiset ovat sitten otaksuneet juuri itse elävänsä tuon lopunajan viimeisiä hetkiä. Näin tulee luultavasti tapahtumaan jatkossakin niin kauan kuin Ilmestyskirjaa luetaan...