mdk.mdk

mdk.mdk profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 21v sitten
162 aloitusta · 2982 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
varmasti koko kesän, vaikka monella on muitakin menoja tiedossa.
On otettava vanhan ajan tiikerijäätelö, minun suosikkijäätelöni, ja sitten tontille viimeistelemään huomisillan juhlia varten.
Jasmiinipensas ja köynnösruusut ovat parhaillaan kukassa, samoin pioni ja monet muut kukkivat pensaat.

Kiitos taas seurasta! Heihei!
Muistan että pelkäsin mummua, joka asui meillä.
Hänellä oli mustat körttivaatteet päällä ja oli aina tuiman näköinen, "koivuniemen herra" oli hänen aseistuksensa.

Kun mummua ei enää ollut niin pelkäsin hänen kuvaansa, joka oli kamarin seinällä suurennettuna piirongin päällä. Kuvassa hän oli ukin kanssa, mutta katsoin vaan mummua jonka katse näytti seuraavan kaikkialle.
Testasin ja menin piiloon eri paikkoihin, ja kun kurkistin niin mummo katsoi suoraan silmiin vaikka olisin ollut sängyn alla!

Kun pyhäkoulun opettaja kertoi että Jumala näkee kaiken niin tokaisin: - Ja meijän mummu!
itsellesikin!
Olet ehkä menossa mökille juhannuksen viettoon!
Nauti kesästä ja luonnosta!
oli minulla jo 3.55, kun kuulin kauheata metakkaa tontiltani.
Sieppasin rillit päähän ja menin parvekkelle katsomaan.
Parvekkeen alapuolella oli kaksi mäyrää "käsirysyssä" ja karjuivat toisilleen.
Minut huomattuaan ne häipyivät naapurin tontille ja ärhentelivät mennessään toisilleen.

Menin takaisin nukkumaan ja kun heräsin, oli aurinko jo korkealla.
Mitä ihanin päivä edessä.
Huomiseksi on luvattu 25-28 astetta lämmintä, joten kyllä kelpaa tanssia "majstongin" ympärillä ja laulella "Pienet sammakot, pienet sammakot",
syödä uusia perunoita sillin ja kermaviilin kera, mansikkakakkua ja kahvia jälkiruoaksi.

Hyvää juhannusta teille kaikille siellä koti-Suomessa!
suoraan lapsilleen, että on kiva kun tulette käymään mutta vielä kivempaa kun lähdette! :DDD

Minä alan opettaa omaa poikaani tulevia vierailuja varten, kun hän kertoi mitä kaikkea hänen tyttöystävänsä ei voi syödä.
Sanoin, että tuokaa eväät tullessanne!
Asun suurinpiirtein Visbyn korkeudella (Gotlanti) ja täällä on pimeätä, mutta ei aivan säkkipimeätä.
Se joka vaikuttaa minuun, on lintujen heräämiset.
Nehän heräävät vähän eri aikoihin laulelemaan.
Jos en ole aikaisemmin herännyt, niin viimeistään sitten kun vihertikka alkaa kiljua!

Sälekaihtimen yhdestä raosta saan auringonsäteen suoraan silmiini ja otan sen ikäänkuin herätyksenä ja nousen ylös.
Minun aurinkoni herättää minut sieltä koti-Suomesta päin :D

On ihanaa istua parvekkeella aamiaistarjottimensa kanssa, katsella luontoa, kuulla eri ääniä, tuntea tuoksuja ja huomata että minähän elän ja olen mukana kaikessa tässä!
ruoan yhteydessäkin.
Jotkut syövät ehkä erilaisia sopparuokia tai nestemäisiä marjaruokia tai pelkkiä marjoja jälkiruoaksi, juovat piimää tai maitoa ruoan yhteydessä eikä juomisen tarvetta ole, koska keho on saanut jo nestettä riittävästi.

Muutama vuosi sitten meille toitotettiin ettei koskaan juo liikaa vettä, mutta tänä päivänä tiedetään että joittenkin sairauksien yhteydessä liiallinen juominen on jopa pahasta.

Itse rupesin juomaan mineraalivettä sen takia että lääkitykseni kuivaa suuta. Mineraalivesi auttaa paremmin kuin tavallinen kraanavesi.
saattavat olla painajainen!
Itse näen usein painajaisunia että tulee yks kaks paljon sukulaisia kylään ja minulla on aina hätä tarjoamisista, kuinka saan ainekset riittämään koko porukalle :DD

Todellisuudessa se on tietysti vielä pahempaa.
Minulle sattui kerran niin, että olin ollut laihdutuskuurilla ja pitänyt tarkoituksellisesti sekä pakasteen että jääkaapin melkein tyhjillään, poissa olivat kaikki houkutukset, kun tulla tupsahti aamulaivalta "suurta sukua" kuusi henkeä!
Yllätyksenä.
Sellaisia sukulaisia jotka nauttivat erikoisesti jos huomaavat tuottaneensa hämminkiä käynnillään.

Olin siivoamassa, matot olivat ulkona, tuolit ylösalaisin pöydän päällä, imuri käynnissä kun ovikello soi rämäkästi...
Siinä kävi tuhat ajatusta aivokoneen läpi :D
Mihin laitan kaikki nukkumaan kaupunkiasunnossani, mitä tarjottavaa minulla on ennenkuin juoksen ostoksille varastoja täydentämään...

Tarjosin vettä raanasta ja onneksi he lähtivät 60 km:n päähän toisen sukulaisen luo, missä ei emäntää takuulla yllätysvieraat pääse yllättämään.
Siellä pöytä notkuu, menipähän milloin tahansa.

Itse en yllätä emäntiä koskaan.
Jos aion mennä "yllätysvierailulle" niin kännykkäaikana voi aina kuullostella ensin voiko tulla.
Mukanani on aina kylmäkassillinen ruokaa ja omat petivaatteet ja pyyhkeet, ettei yhden yönseudun takia aiheuta turhaa pyykkiä.
on poikani laittamia pelejä. Luultavasti hän on löytänyt niitä netiltä tai sitten lainaillut kavereiltaan.

Olisikohan hakumoottorista apua ja vihjettä?
Katsoin tuossa vähän aikaa TV:tä ja olin nukahtamaisillani, vaikka kello oli vasta 19.
Pölyimuri olohuoneen lattialla, en jaksanut ruveta imuroimaan.

Pienoinen stressi painaa päälle.
Koko kevään on ollut kaikenlaisia menoja ja on ollut vieraitakin.
Viimeksi oli nyt viikonloppuna.

Juhannusaattona tuo poikani tyttöystävänsä ensi kertaa "näytille" ja olisi jaksettava järjestää viihtyisää aattoiltaa varten.
Juhannusaamuna aikaisin on sitten häihin lähtö.

Seuraavana viikonloppuna tulee veljen perhe Suomesta.
Sitä seuraavana viikonloppuna lähden itse Skooneen ja Kööpenhaminaan...

Mutta kun haluaisin vaan olla juuri nyt yksin ja elää kuin pellossa :DD
Kai tässä vaan on vielä terästyttävä heti huomenissa ja laitettava viimeiset voimansa likoon!
Ei ainakaan ehdi pitkästyä...

Taitaa olla niin että kun itse tulee hitaammaksi iän myötä niin liian paljon tapahtumia lyhyellä aikavälillä stressaa.
on Taipei-peliin yhdistetty laskuri ja mahdottoman monen pelikerran jälkeen tulee ruutuun "hieno huomautus", että voisihan sitä pelata välillä muutakin kuin Taipeita. :))
eräänä iltana kun olin pelannut Taipeita koko illan: - Etkö voisi pelata jotakin muuta kivaa peliä? :)))
Pistin pelin kiinni ja olen antanut sille uuden nimen Täipää! :)))
on varmaankin aikaisin hämärä muistikuva, ja olin n vuoden ikäinen.
Äiti istutti minut keinutuoliin ja käski ison siskon pidellä minusta kiinni etten putoa tuolilta.

Toinen varhainen muistikuva on junamatka mummolaan.
Olin 1-2 v vanha. Olin nukahtanut äidin syliin jo ennen junaan nousua ja kun heräsin, heilui lamppu katossa, niinkuin koko "huonekin" (junanvaunu). Aloin huutaa kauhusta ja äiti selitti että ollaan junan kyydissä. Enhän minä tiennyt mikä juna on.

Sitten muistan erään kerran kun isä oli rintamalta lomalla.
Silloin olin jo ehkä 3-vuotias, koska osasin puhua, vieläpä karjalan murteella, koska meillä oli karjalaisia evakossa.
Syytä en muista mutta isä antoi kurinpalautusta ja pisti minut kamariin arestiin, nosti penkin oven eteen ja istui itse penkin painoksi, joten minun oli mahdotonta saada ovea auki.
Huusin ja kiljuin oven takana. Hakkasin nyrkeillä ovea. Mikään ei auttanut.
Siinä huutaessa tuli pissahätä ja kiljaisin karjalanmurteella: - Minnuu pissittää!
Äiti tuntui sanovan että päästä se ulos ettei pissi housuunsa.
Isä aukaisi oven ja toi potan ja käski pissiä heti "eikä viijes päevä". Hän luuli varmaankin että hätä ei ollut todellista.
Olen saanut värikkään kuvauksen siitä kun pikkuneiti tuohtuneena heilautti hameen helmat korviinsa, laski housut alas ja istahti potalle, koko ajan isää silmiin napittamalla ja vettä tuli niin että potan korva tärisi!
Kun puskasta huudellaan ilkeyksiä nikittömänä niin tietysti silloin on väliä.
On parempi jos kirjoittajan voi tunnistaa.
Et kai vaan ottanut tätä sinulle henkilökohtaisesti osoitettuna?
Ei suinkaan ole tarkoitus, vaan aivan yleisesti otettava kommentti.
Mainitsin tuosta "herjan heittämisestä" ja se johtuu siitä, että olemme saaneet olla täällä heitettyjen herjojen maalitauluna reippaasti yli kolmen vuoden ajan.

Mitä tulee viestien pituuteen, siitäkin olemme saaneet palautetta että ei jakseta lukea kovin pitkiä sepustuksia.
Olisi löydettävä jonkunlainen kultainen keskitie.

Eipä tässä muuta kuin kirjoitellaan!
kun kamera mahtuu taskuun.
Kun sain digikameran niin tavallinen kamera on jäänyt käyttämättä.
Tyhjiä filmirulliakin olisi muutama, mutta ei vaan tule otettua kameraa esille.

Digikameran ehdoton etu on se, että voi heti karsia huonot kuvat pois.
Mahdollisuus lisäkarsintaan on vielä senkin jälkeen kun on ladannut kuvat tietokoneeseen. Haluamistaan kuvista voi sitten tulostaa valokuvapaperille tavallisia paperikuvia.
Kuvien terävyyttä ja laatua voi jo etukäteen määrätä. Jos haluaa parasta mahdollista laatua, niin silloin saa vähemmän (mutta hyvälaatuisia) kuvia.
Esim. 128Mb:n muistikorttiin mahtuu 834 *-kuvaa,
124 **-kuvaa tai 82 ***-kuvaa.
Pattereita kuluu nopeasti, joten patterien lataaja on välttämätön.
haastat señora lyyli!
Kaupungissa stressaantuu...
Kun lähden kaupungille nykyään niin minulla on pitkä lista asioita ja ostoksia mitä täytyy muistaa kun kerran kaupungille lähtee, mutta enemmät kuin puolet asioista jää toimittamatta sen takia että haluan kotiin niin pian kuin mahdollista.
Alkaa väsyttää, pää tulee kipeäksi, ihmiset seisovat keskellä käytäviä ja jututtavat tuttujansa, katsovat meikäläistä kiirehtijää kuin outoa kummajaista jonka tien ovat tukkineet :D ...
Kotona maalla on hyvä olla!
Minulla oli eräs ystävätär viikonloppuvieraana kaupungista.
Hän halusi hengittää vähän raikasta maalaisilmaa.

Onneksi ilmat ovat alkaneet muistuttaa kesästä.
Oli 25 astetta ja voimme ottaa aurinkoa, ilman kiirettä ja paineita, jutella niitä näitä.

Vein hänet pienelle sightseeingille järven ympäri.
Ajelimme kapeita teitä kumpuilevassa maastossa, missä viljapellot ja kaikki kesämaisemaan kuuluvat kukkaset avautuivat silmiemme edessä.
Koiranputket ja päivänkakkarat kuuluvat mielestäni tyypilliseen kesämaisemaan maalla.

Kävimme myös pienellä retkellä meren rannalla, istuimme sileillä kallioilla ja nautimme sekä silmillä että korvilla :)
Purjeveneet ja moottoriveneet matkalla saaristoon, lokkien kirkuminen ilmassa, sorsaperheitä laineilla keinumassa...ja sitten kaikki tyypilliset tuoksut meren läheisyydessä.

Kuuma asfaltti ja betoni kesäisessä kaupungissa ei voita maaseudun rauhaa ja kauneutta.

Mutta hyvänä kakkosena tulee siinä tapauksessa vanhat kaupunginosat, kuten Turussa ja Porvoossa, Raumalla ym.
Mielestäni ei tarvitse nikeillä päätänsä vaivata.
Pääasia on sisältö. Keskustelupalstojahan nämä ovat.
Ja tärkeätä on tietenkin toisten kohteleminen, aivan kuin todellisessa elämässä.
Ei kai monenkaan normaalin ihmisen mieleen tule heittää herjoja aivan tuntemattomille ihmisille yleisillä paikoilla pelkästä mielijohteesta, nimitellä tyhmiksi ja tolloiksi.

Palstoilla on niin monenlaista ihmistä, erilaisine taustoineen ja edellytyksineen, mutta kaikilla on jotakin tärkeätä sanottavaa.

Usein kuulee valitettavan siitä että kukaan ei vastaa viesteihin.
Itse en ota paineita jos omiin viesteihini ei tule kommentteja.
Itsekään en jaksa ottaa kaikkiin viesteihin kantaa, tai sitten ajattelen että kirjoitan illalla kun on enemmän aikaa.
Monelle netti on ehkä ainoa aukko ulkomaailmaan ja sen takia vastaukset omiin viesteihin tuntuvat tärkeiltä, että saa palautetta.
Jos ei vastauksia tule niin ei kannata pahoittaa mieltään ja ajatella että ei ole osannut kirjoittaa tai ettei aihe kiinnosta.
Niinkuin Ruuneperi mainitsi niin koskaan ei tiedä mikä aihe keskustelijoita vetää.

Nikit ja muut seikat ovat pientä sen rinnalla että palstoilla säilyisi hyvä ilmapiiri eikä kukaan kaihtaisi kirjoittelua vaan sen takia että
joutuu ilkeämielisen ryöpytyksen kohteeksi.
117 / 150
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt