mdk.mdk

Vapaa kuvaus

Aloituksia

162

Kommenttia

2982

  1. Äitini oli ostanut shampoota joka suomeksi on "pese ja kävele" (W--- & Go).
    Hän ei ollut tyytyväinen shampooseen, mutta ei raaskinut heittää pulloa menemään.
    Olipa sitten päättänyt tehdä suursiivouksen ja pessyt lattiat aineella ja kehui tulleen tosi puhdasta! :-D
  2. Minäkin olen ollut mahdoton kirja-ahmatti siitä lähtien kun opin lukemaan, mutta joskus 90-luvun puolivälin jälkeen en ole pystynyt keskittymään yhteenkään kirjaan niinkuin ennen, jolloin en voinut lopettaa ennenkuin kirja oli luettu. Saatoin valvoa koko yön ja lukea.

    Nyt huomaan että ajatukseni alkavat harhailla jossakin muualla, enkä muista lukemastani yhtään mitään.
    En lainaa, enkä osta enää kirjoja, paitsi pelkkiä faktakirjoja.

    Siis missä vika? Sitä kysyn itseltäni. Olisiko jotkut kriisitilat elämässä vaikuttaneet siihen että on vaikea päästä takaisin sellaiseen sisäiseen rauhaan, lukurauhaan?
  3. niistä historian väärentäjistä, jotka aivan tosissaan väittävät ettei keskitysleirejä ole ollut ja ettei juutalaisia ole otettu hengiltä.

    Tämä on vaan yksi esimerkki kuinka samasta historiallisesta aikakaudesta voidaan vääntää erilaisia "totuuksia".
    Historian kirjoittaminen riippuu varmaankin siitä kuka kirjoittaa ja mihin tarkoitukseen historiaa kirjoitetaan.
  4. Maalaismies? Ollaan korvakuulolla, jotakin on mikä ei ole kohdallaan...
  5. Samantapainen juttu sattui minulle 1958.
    Kaupungilla tunsin yks kaks että silkkiset alushousuni olivat lähdössä karkuteille. Kuminauha oli mennyt poikki. Housuja pidin paikoillaan polvien välissä ja kiemurtelin lähimpään kemmariin, mistä sain hakaneulan ja sain myös lainata heidän vessaansa että voin laittaa kuminauhan paikoilleen.
  6. olin muusikkoystävieni mukana Suomessa, missä heillä oli kesän aikana konsertteja.
    Olin kuullut puhuttavan "Ryynäsen kirkosta", kunnassa missä olin joskus 50-luvulla ollut opettajana ja kysyin heiltä olisivatko he halukkaita näkemään mitä nainen on saanut aikaan.

    He olivat hyvin kiinnostuneita ja niin ajoimme Paateroon ja olimme aivan sanattomia tämän kokemuksen edessä.
    Taiteilija pyysi meitä yksityisasuntonsa puolelle ja kertoili urastansa ja työnteostansa.
    Hän mainitsi ettei tarvitse mennä minnekään salille romua nostamaan, kuntoa saa kun tekee töitä!
    Hän kertoi myös että hänellä meni viikko aikaa kun sommitteli kirkon lattian kuviot.
    Lattian laittajalta meni sitten kokonainen kuukausi ennenkuin palaset olivat paikallaan!

    Kuvasin varmasti joka senttimetrin kirkosta ja ystäväni ovat jo monta kertaa kyselleet emmekö uudistaisi käyntiämme Paaterossa.
    Ehkä sen teemme jo ensi kesänä. Vieläkin tuntuu sormissani, miten sametinsileät olivat kirkon ovet tai koko puusta veistetyt kirkonpenkit.
  7. 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa matkustin paljon junalla pitkiä matkoja ja varasin aina makuuvaunusta, jos vaan mahdollista, yläpetin jonne voin levitellä matkatavarani, eikä tarvinnut kiivetä alas hakemaan mitään.
    Yläpeti oli vakiopaikkani monen vuoden ajan.

    Aina ei ollut yhtä hyvä tuuri. 1962 olin menossa sulhaseni kotiin ensimmäistä kertaa ja olin varannut makuupaikan Pännäisiin menevästä junasta.
    Sain keskipetin.

    Oli jo ilta kun kiipesin junaan ja tulin makuuvaunuun. Matkaseuralaiseni jo nukkuivat, enkä sytyttänyt edes valoja vaan puolihämärässä riisuin vaatteet ja kiipesin keskipetille.
    Uni ei tullut. Ajattelin kuinka minut otetaan vastaan, miltä tulevat appivanhempani näyttävät jne.
    Tuli nälkä. Painelin murisevaa vatsaani että se vaikenisi. Laukussa oli äidin tekemä eväspakkaus, karjalanpiirakoita ja omenia.
    Ajatus karjalanpiirakoista toi veden kielelle. Menisinkö hakemaan ne? Ei, matkatoverit ehkä heräävät.
    Lopulta karjalanpiirakat voittivat Jaakopin painin ja kiipesin varovasti alas. Heitin piirakkapaketin edellä ja tulin itse perässä. Tuskin maltoin odottaa kunnes karjalanpiirakat ja munavoi hivelisivät makuhermojani!
    Piirakkapaketti oli kuitenkin lennon aikana kadonnut. Tunnustelin hätääntyneenä pimeässä seinän vieruksia pitkin, nostelin tyynyä ja tunnustelin peton alta. Piirakkapaketti oli ja pysyi poissa!
    Ahaa - varmaankin pudonnut seinän vieressä olevaa rakoa pitkin lattialle!
    Minä taas alas! Olin rähmällään alimman petin kohdalla ja haparoin kädellä sängyn alustaa kun alimmalla petillä nukkuva heräsi. Puolihämärässä tuijotimme toisiamme parinkymmenen sentin etäisyydellä, silmävalkuaiset vaan vilahtelivat.:-)
    Siinä ymmärsin että tämä ihminen luuli että olen penkomassa hänen matkatavaroitaan hänen sänkynsä alla.

    Häpeillen kiipesin takaisin petilleni ja mietin, minne piirakat hävisivät.
    Siinäpä muistui myös omenapussi mieleen! Miksi, minä pöhkö, en ottanut omenia mukaani, olisin voinut järsiä niitä joutessani!
    Siispä taas takaisin kassille ja omenat mukana tuli takaisin peittoihin.
    Siinä omenaa järsiessä kuulin kun yläpetillä nukkuva nainen käänsi kylkeä ja - läts! - jotakin putosi lattialle! Piirakat! Minun piirakkani!
    Kiireesti taas lattialle pelastamaan evääni!

    Kaiken varalta söin kaikki piirakat, syömäorgiat päättyivät mahtavaan röyhtäisyyn ja sitten alkoi naurattaa!!!
    Voitteko kuvitella minkälaista on kun yks kaks taju palaa ja ymmärtää koko tilanteen koomisuuden!
    Minä tulen pimeään vaunuun ja ravaan edes takaisin lattian ja petini väliä, heittelen piirakkapakettia kanssamatkustajan niskaan, rapistelen papereita, syödä mussutan, röyhtelen....Nyt puuttuu vaan mahtava p---u :-D

    Yritin tukahduttaa naurua puremalla tyynyä sillä seurauksella että sänky alkoi natista naurun hytkymisen tahdissa!

    Ei auttanut muu kuin kiiveta alas vielä kerran, pukea kiireesti päälleen naurun pyrskähdysten säestämänä ja häipyä kimpsuineen kampsuineen ulos käytävään!
  8. Olen tehnyt piiitkän lenkin, kävellyt harjulla siksakkia, poikennut rantaan ja taas ylös polulle. Olen hankkinut sellaisen askelmittarin ja nyt on saatava ne 10000 askelta päivässä mittariin ;-D

    Lykkäsin valtakirjan povitaskuun, se on nyt vähän rypistynyt ja taitaa olla hiestä kostea, mutta oion sen tähän kuivumaan ja valtuutan sinut, SkillaN, hoitelemaan asian käsittelyn.

    Joskus on ihan terveellistä ottaa time-out ja palata sitten uudella innolla toisiakin inspiroimaan.
    Maalaismies on ollut todella inspiroiva kirjoittaja, rauhallinen ja leppoisa mies. Ikävämme on suuri.
  9. Noista tekohampaista tuli mieleen se vaari joka sai uudet tekohampaat, kun vanhat olivat käyneet väljäksi ja hammasteknikon kysyessä häneltä haluaako hän vanhat hampaansa mukaansa vai heitetäänkö menemään niin hän sanoi:
    - Ne voepi olla hyvät mustikkapiirakkata syyvessä!
  10. olen säästänyt, enkä ikinä voinut kuvitella että sellaiset kengät koskaan tulisivat olemaan muotia!
    Nyt ne ovat taas suurinta muotia, samat piikkikorot ja kapekärkiset missä keskivarpaan pitäisi olla etusormen pituinen!
  11. ja kaaduin selälleni jäisessä mäessä sillä seurauksella että takaraivoon ommeltiin 6 tikkiä.
    Nyt aion hankkia jarrut kenkiini ja naapurit ovat suositelleet sellaisia jotka laitetaan kannan alle.
    Sitten aion ottaa vielä kävelysauvat ylimääräiseksi turvaksi. Ehkä vielä kypärä päähän?
  12. ja kun se puolivallaton leskimies seurusteli erään minun sukulaisen kanssa, mutta loppui aikanaan...
  13. voi humauttaa loukkaavan henkilön kirjoituksen pellolle siinä samalla kun poistaa oman kirjoituksensa!
  14. 8. huhtikuuta 1962 olin tanssimassa Hämeenkaaressa ja minua tuli hakemaan mustalaattainen "kiiltokuvapoika".
    Hän kysyi osaanko tanssia buggia, näyttäisimme taivaan merkit hämeenkaarelaisille.
    Siihen aikaan kun ei kansaa saatu tanssipaikoilla liikkeelle ennenkuin ensimmäinen tango soi.
    Ihmettelin että kun niin hyvä tanssija tallasi minua aina oikealla jalallaan varpaille.
    Osoittautui että hänellä oli toisessa jalassa 46 numeron saapas, toisessa 43:n! Joku oli piilottanut toisen hänen saappaistaan, mutta hän oli antanut vahingon kiertää ja otti pariksi ensimmäisen saappaan mikä käteen osui että pääsi iltalomalle!

    Tämän tanssi-illan jälkeen kävin hakemassa hänet puntikselle pari kertaa viikossa. Se onnistui kun hän lupasi kavereille tupakkaa takaisin tultuaan. Kämppä oli ensimmäisessä kerroksessa, joten ikkunasta vaan ulos illan pimeyteen ja sitten rauhallisesti kävelemällä portista ulos, missä minä odotin autolla!

    Sitten kun hän pääsi siviiliin, menimme kihloihin ja myöhemmin naimisiin ja muutimme Ruotsiin 1965.
    Sen pituinen se.
  15. Olin elokuun loppupuolella eräässä huonekaluliikkeessä, jonka nimi alkaa I:llä ja siellä oli joulukoristeitten ja joulumyynnin valmistelut täydessä käynnissä, niin myös joulumusiikki.
    Kuinkahan väsyneitä henkilökunta onkaan kuultuaan samaa levyä 4 kuukauden ajan, joka päivä, aamusta iltaan?
  16. Ainakin täällä Ruotsissa on valtio maksanut matkakulut niille tsunamin uhrien omaisille, jotka haluavat olla mukana muistotilaisuudessa.

    Näin luulen olevan myös Suomen kohdalla.
    Ei Thaimaa taatusti maksa kenenkään matkakuluja!
  17. Onneksi olkoon! Onnistuit vihdoinkin!
  18. Ei Suomessa verotettuja tuloja enää veroteta täällä Ruotsissa!
    Joskus 80-luvun alussa oli tuo kaksoisverotuslaki vielä voimassa, mutta ei enää.
  19. Älä ole pahoillasi SkillaN!
    Katsoin ja kuuntelin eilen illalla englantilaista Supernanny Jo`n neuvoa eräälle äidille, jonka poika teki kaikkensa saadakseen äitinsä suuttumaan: Siirrät pojan häpeänurkkaan, etkä ole näkevinäsi koko poikaa! Viet hänet aina takaisin kun hän yrittää tulla sinua provosoimaan!

    Mitäs jos mekin noudatamme supernanny Jo´n neuvoa: Emme välitä tippaakaan niistä, jotka yrittävät ärsyttää ja saada meitä suuttumaan! Seriffin tehtävänä on nostaa keljuilijat häpeänurkkaan :-) Aina uudestaan ja uudestaan, kunnes alkavat oppia yhteispelin säännöt.

    Täällä on nyt SYKSY. Se tuntuu kaikella tavalla. Olen jopa nähnyt sisämaassa lunta, kun olin eilen kyläilemässä. Nyt on satanut vettä koko yön ja tuulee navakasti.
    Nyt vasta laitoin vähän lämpöä päälle, kun alkaa tuntua liian kolealta täällä sisälläkin.
    Olisipa ihanaa olla nyt lähdössä SriLankalle, niinkuin Sriyani, joka oli pakannut jo matkalaukkunsa ja lähtee ensi tiistaina. On poissa 6 kuukautta. Mutta ehkä lähden myöhemmin käymään ja tapaamaan häntä.

    No, kyllähän tämä pimeä aikakin on viihtyisää, sytytellään kynttilöitä, luetaan, tehdään käsitöitä, järjestetään ystävien tapaamisiltoja, surfaillaan...

    Otan vielä lisäkupposen ja lähden sitten mielipuuhaani: mankeloimaan pyykkiä :-D
    Hei vaan!
  20. Porskutellaan vaan niinkuin tähänkin asti!
    Naukujia ja valittajia riittää ja uusia keinojahan he tietenkin yrittävät keksiä ilmapiirin pilaamiseksi.

    Tuosta jurinasta, ettei täällä palstoilla olla vetämässä uusia mukaan ja toivottelemassa tervetulleeksi, sanoisin että kuinka helkatissa jotakin lauseen pätkää voi toivottaa tervetulleeksi, seuraavassa puheenvuorossa voi sama henkilö tulla taas jollakin uudella lauseen pätkällä kommentoimaan! Monet käyvät täällä lukemassa viestejä ja kun joku aihe kiinnostaa, siihen vastataan.
    Ei täällä ole ketään erikoista "sisäänheittäjää" ja tervetuliaisseremonioitten järjestäjää! Kyllä jokainen saa itse yrittää paikkansa löytää. Joillekin se vie enemmän aikaa, joillekin käy helpommin ja joille se käy helpommin on varmasti se ryhmä ihmisiä jotka suhtautuvat positiivisesti ympäristöönsä.

    Sitä paitsi oppii ajan oloon tuntemaan ne nikit jotka kirjoittelevat aina samalla nikillä. (Jos sitä "piirillä" tarkoitetaan.)
    21. 98 / 150
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt