sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Suomalaiset näyttävät oppineen vaatimaan, ja jotkut asiakkaat käyttäytyvät todella ikävästi. Lisäksi kaupan työntekijät saattavat nykyisin olla joillekin yksinäisille ainoita ihmisiä, joiden kanssa nämä pääsevät normaalioloissa keskustelemaan. Asiakaspalvelijan laajaan toimenkuvaan ei kuitenkaan kuulu terapeuttina toimiminen. Yksin jääneitä tai jätettyjä ihmisiä kuuluu olevan jo hämmästyttävän paljon nyky-Suomessa, samoin mieleltään sairaita.

    Työnantajan velvollisuus olisi järjestää henkilökunnalleen koulutusta myös haasteellisten kohtaamisten hoitamiseksi ja oman stressin purkamiseksi. Se ei taida kuitenkaan olla kovin yleistä, ja monella työpaikalla vain työt ja vaatimukset näyttävät lisääntyvän jatkuvasti. Työssä jaksamisesta ei ilmeisesti pidetä huolta läheskään kaikissa yrityksissä.

    Auttaisiko aloitusviestin kirjoittajaa, jos hän kokeilisi uudenlaisia lähestymistapoja ikävän asiakkaan kanssa? Jos itselle tulee tunne onnistumisesta, ongelma on helpompi jättää taakse ja unohtaa.

    Tuntematta ihmisiä ja tilannetta on vaikea tehdä ehdotuksia tilanteen helpottamiseksi.
    Toista ei voi muuttaa, mutta tilanne muuttuu toiseksi omaa käyttäytymistä muuttamalla. Voisiko hankalan asiakkaan "kesyttäminen" onnistua jollain keinolla?
    Koska kohtaamiset toistuvat, ongelmaan voisi kokeilla erilaisia lähestymistapoja.
  2. Kuulostaa tosi kamalalta, että joku asiakas häiriköi pyytämällä oikein kuumaa kahvia. Todella sopimatonta ja kummallista häiriköintiä!!!!? Ja tiuskiva asiakaspalvelija toimi ihailtavasti??

    Juttelunhaluiset asiakkaat ovat varmaan ongelma monelle ystävälliselle, palveluhaluiselle myyjälle nykyajan kiireisessä ja vähäisellä henkilökuntamäärällä toimivissa kauppaliikkeissä. Työnantajan pitäisi tarjota koulutusta haasteellisiin kohtaamisiin ja pitää huolta henkilökunnan jaksamisesta.
  3. Mielestäni medialla ja mainostoimistoilla on todella suuri vaikutus kielen kehityksessä ja muuttumisessa. Tutkijoiden vaikutus taitaa jäädä vähäisemmäksi, vaikka kielen opetuksessa ja oppikirjojen tekijöinä heillä onkin tärkeä rooli. Kielitoimisto on voimaton, kun media ja mainosnikkarit valitsevat uudissanoja, jotka voivat olla täysin kieliopin vastaisia.

    Mieleen tulee nuoruusvuosilta yksi esimerkki: kysyin työasioihini liittyen kielitoimistolta apua suomalaisen nimen keksimiseksi magnetofonille. Suosittelivat nauhoitinta, mutta nauhuri tuli yleiseen käyttöön rimpuilustamme huolimatta.;)

    Pirren mainitsevat esimerkit häiritsevät usein minuakin. Myös se häiritsee, että putoamisen sijasta nykyisin puhutaan useimmiten tippumisesta monissa väärissä yhteyksissä, ja yritykset ilmoittavat olevansa avoinna, sen sijaan ilmoittaisivat palvelevansa tiettyyn aikaan. - Tosin kaupoissa palvelua ei taida ollakaan aina tarjolla.

    Olen usein kuullut keskusteltavan kuinka brittien puhekielestä kuule heti, mihin yhteiskuntaluokkaan puhuja kuuluu. Suomen kielen kohdalla sama onnistuu mielestäni ihan yhtä hyvin, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Onhan julkisuudessa aina esiintynyt joitain liike-elämässä menestyneitä rohkeata ja ronskia puhekieltä käyttäviä.

    Minusta keskustelupalstoilla jokainen saa kirjoittaa sellaista kieltä kuin haluaa ja osaa, eikä asiaan ole mitään syytä puuttua. Toimittajilta pitäisi kuitenkin vaatia enemmän, eikä varsinkaan asiaohjelmien toimittajiksi pitäisi valita suomen kieltä hallitsemattomia. Jos ihmisellä on muuten hyvät valmiudet tehtävään, hänelle pitäisi tarjota lisäkoulutusta. Ilmeikästä, jatkuvasti kehittyvää ja muuttuvaa puhekieltä tai murretta on aina ilo kuunnella tai lukea, mutta ammatti-ihmisten ei pitäisi tarjoilla tökeryyksiä median kautta suurelle yleisölle.
  4. Minusta tappamis- ja tuhoamispelien myyminen leikkikaluina pitäisi kieltää. En ymmärrä myöskään Duudsonien itseään ja muita vahingoittavia temppuiluohjelmia, jotka ovat suosittuja ja niitä lähetetään lastenkin katseluaikaan. Miksi ihmisten satuttaminen, vahingonteko, omaisuuden räjäyttäminen tai takapuolen paljastaminen hyväksytään viihteeksi? Ehkä ko. miesten linja on vähitellen muuttumassa kesymmäksi.

    Hieman häpeillen on pakko tunnustaa, että elämäni ainoa sotaleikki työpaikan koulutustilaisuudessa oli oikeastaan ihan hauska tapahtuma. Koska tiesin, ettei leikkiaseella voi vahingoittaa, melkein riemastuin osumistani ja siitä, että pärjäsin leikissä yhtä hyvin kuin mieskollegatkin. Jos olisin pahasti töpeksinyt oma joukkueeni olisi tuskin voittanut.;))

    Noita Bessien mainitsemia leikkejä ja pelejä voisin mielelläni harrastaa aina tilaisuuden tullen. Tosin osumatarkkuus on vuosien myötä vähän heikentynyt, kun pallopelejä ei tule harrastettua enää säännöllisesti.
    Mikroauto ratissa jäi se viimeinen puserrus tekemättä, koska kolaroinnin uhka on vähän pelotti. En päässyt palkintosijoille, nyyh.;)
    Curling on vielä kokeilematta, ehkä vielä jonain päivänä... Leikkiminen on minusta aina kivaa.
  5. @epin mainitsema autokoulun opetus sopii hyvin esim. ruuhkaliikenteessä monikaistaisilla teillä ajettaessa. Moottoriteiltä ei lähde vasemmalta kaistalta vasemmalle kääntyviä liittymiä, joten siellä kuuluu ajaa aina vapaana olevaa oikeanpuoleista kaistaa. Kun moottoritie jakaantuu useampaan suuntaan, noudatetaan tietysti kaistan yläpuolella olevia opasteita.
  6. Jos ajaa moottoritiellä tasaista nopeutta ja pitää edes jonkinlaista nopeuden edellyttämää turvaväliä, siihen mahtuu aina yksi samaan vauhtiin kiihdyttänyt tulija. Liityntäkaistan loppuessa voi toki tarpeen tullen myös nostaa vähän jalkaa kaasulta tai painaa lisää, jos tulija roikkuu rinnalla. Sitä eivät liikennesäännöt kiellä.

    Uusi auto saattaisi olla laiha lohtu vammautuneelle tai kuolleen omaisille. Yritetään siis jatkaa mahdollisimman turvallisesti ja ajella yhteishengessä edelleenkin.;)
  7. Väitän puolestani "takuuvarmasti", että liikenteessä liikkuu joukko kaikenikäisiä liikennesäännöistä piittaamattomia tai ne unohtaneita - paljon muitakin kuin vanhuksia.

    Kannattaa lähteä ajelemaan esim. Hki-Lahti -moottorielle ruuhka-aikaan, jos haluaa nähdä moottorien, jonka oikea kaista saattaa olla kilometritolkulla tyhjänä ja vasenta kaistaa ajetaan tiiviissä jonossa. Vasemman kaistan jono tiivistyy melkein aina entisestään, kun jono lähestyy paikkaa, jossa myös oikealla kaistalla on liikennettä. Vasemman kaistan ajonopeus saattaa myös laskea välillä todella alhaiseksi, ja olemme monesti ihmetelleet kavereiden kanssa, mihin ihmisten järjen käyttö on kadonnut. Jos molemmat kaistat olisivat käytössä, liikenne virtaisi nopeammin ja turvallisemmin.

    Olen manannut tilannetta monta kertaa, mutta yritän silti ajaa itse sääntöjen mukaan. - Kasvattaa luonnetta ja turvallinen perille pääsy on todennäköisempää.;D
  8. Raivokkaita ratinpyörittäjiä taitaa näkyä melkein päivittäin ainakin ruuhka-Suomen liikenteessä. Mielestäni kannattaisi yrittää muistaa, ettei niin hidasta autoa olekaan, ettei sen nopeus riittäisi aiheuttamaan melkoista tuhoa kolaritilanteessa. Provosoituminen on aina vaarallista!

    Koska tiedän, etten pysty kouluttamaan muita tiellä liikkuvia, olen yrittänyt kouluttaa itseäni. Pidän itseäni suhteellisen sosiaalisena kuljettajana. Yritän parhaani mukaan ottaa huomioon myös muut tiellä liikkujat ja laukaista tai ehkäistä omaa stressiäni mm. seuraavilla "tempuilla":

    Jos joku roikkuu takapuskurissa, saatan hiljentää omaa ajonopeuttani, tai väistän heti seuraavassa mahdollisessa paikassa ja päästän auton ohi. Muistutan itseäni, että osalla kaahareista saattaa olla hyvinkin perustelu syy kiireelleen.;)

    Pidän huolta turvaväleistä edessä ja takanani, vaikka kieltämättä joskus joutuu ärsyttäviin tilanteisiin muista piittaamattomien kuljettajien vuoksi. Yritän silloin purra hammasta ja muistuttaa itseäni omasta vastuustani.;)

    Moottoriteiden liittymissä kiihdytän aina jonkin auton perään, en koskaan eteen.

    Moottoriteillä pidän vauhdin ja turvavälin aina samana liittymiä lähestyttäessä, jotta sieltä tuleva voisi halutessaan ajaa eteeni. (Yllättävän usein tulija kiilaa edessäni ajavan eteen pienempään turvaväliin.)

    Erityisesti ruuhka-Suomen liittymissä ajelee usein monenlaisia kiilareita ja kaahareita. Kiellän itseäni osallistumasta kisaan, ja hämmästyttävän usein huomaan ohittavani jonkin matkan päässä samoja autoja, jotka ovat yllättäen vähentäneet vauhtinsa alle sallitun nopeusrajoituksen.

    Maantiellä ajaessani saatan venyttää turvaväliä pitemmäksi lähestyessäni risteystä, jossa näkyy olevan jono odottamassa tielle pääsyä. Enää en anna "valomerkkikutsuja", koska tilanne saattaisi muuttua vaaralliseksi, jos odottaja reagoisi aikasytytyksellä.

    Tavoitteeni on yleensä päästä ajelemaan omassa rauhassa kaikkein kiireisimpien ja alle nopeusrajoitusten ajelevien jonojen välimailla.

    Yritän pitää kaasujalan kurissa, ettei tulisi otetuksi turhia riskejä, eikä nopeus karkaisi liian suureksi jonkun edessä ajavan, ärsyttävästi ajonopeuttaan vaihtelevan kuljettajan ohittamisen vuoksi.

    Jos pipo alkaa kiristää pitkällä matkalla, poikkean kahville.
  9. Koska juhlat järjestetään kutsutuille vieraille, kuokkimaan lähteminen olisi etikettivirhe. Juhlavastaanotolle voi mennä jokainen, joka haluaa, mutta kutsutuille vieraille järjestettyihin juhliin ei. Kuokkavieras voisi aiheuttaa juhlapaikalla monenlaista hämmennystä ja harmiakin.

    Suosittelen, että lähetät tai viet "läheiselle sukulaisellesi" oman onnittelutervehdyksesi kotiin.

    Suurtenkin juhlien järjestäjä saattaa joutua rajoittamaan kutsuttujen määrää. Esim. päivälliskutsuilla jokaiselle pitää löytyä oma istumapaikka pöydän ääressä.

    Kun järjestin omia 50-v -juhliani, lähetin kutsut vastauspyyntöineen niin hyvissä ajoin, että olisin voinut lähettää vielä muutamia kutsuja, jos jotkut kutsutuista eivät olisi päässeet tulemaan. Harmitti, että jouduin rajoittamaan kutsuttujen määrää, mutta toivoin kutsumatta jääneiden hyväksyvän asian. Arvelin heiltä saamieni onnittelukorttien ja -kukkien viestivän siitä.

    Juhlia suunnitellessani mietin myös parin tunnin avoimen iltapäivävastaanoton järjestämistä ennen iltajuhlia, mutta luovuin ajatuksesta. Onneksi luovuin, koska muuten omasta juhlapäivästäni olisi tullut raskas työpäivä. - Todennäköisesti "läheinen sukulaisesi" on saattanut ajatella samalla tavoin. Älä turhaan murehdi tai loukkaannu.
  10. Vanhaa ihmistä kohdellaan kaltoin, häneltä ryöstetään koru kaulalta, ja täällä joku tuohtuu siitä, että toimittaja kutsuu rikoksen uhria vanhukseksi. Mielestäni rikoksen törkeyttä lisää se, että rikos on kohdistunut vähemmän puolustuskykyiseen ihmiseen.

    Kaikki yli 60-vuotiaat ovat vanhoja. Sairaudet ja eletty elämä ovat muuttaneet monia kyvyiltään ja ulkoiselta olemukseltaan vanhuksiksi, vaikka suurin osa ikäluokasta taitaa edelleen kuulua "iättömien" aikuisten joukkoon. Ihmisen ikää on useimmiten vaikea arvioida ulkonäön perusteella.

    Olemme muuten viime aikoina miettineet tuttujen kanssa, että mistä mahtanee johtua, ettei Suomi näytä (enää) kuuluvan maihin, joissa vanhat ihmiset saavat osakseen erityistä kunnioitusta. - Osaako joku täällä vastata kysymykseen, miksi?
  11. Olen kuullut, että pyörrytys on tavallista luovuttajilla, joilla on luonnostaan matala verenpaine. - Valitettavasti en kuulu siihen joukkoon, ja olen voinut jatkaa matkaa samantien ellen ole pysähtynyt nautiskelemaan tarjoiluista.
  12. Osaisiko joku kertoa, onko ukkosmyrsky katkaissut yhteyden Hailuodon pesäkameraan?

    Seili poikaset näkyvät jo lentelevän. Joko ne osaavat pyydystää kalojakin?

    Viron kalakotkakset on näköjään jo rengastettu ja ruokaa näkyy riittävän niin, että yksi kala lojui pitkään pesässä ennen kuin kukaan koski siihen. Poikaset kurkistelivat pesän laidalla huudellen, mutta en nähnyt niiden vielä lentävän.

    Olisi kiva lukea lisää päivityksiä, koska oma pesäkameroiden seuraaminen on jäänyt viime aikoina vähiin.
  13. Ei ole kupattu, enkä usko kuppaukseen, mutta olen koko aikuisen ikäni käynyt luovuttamassa verta keskimäärin neljä kertaa vuodessa. Veri on uudistunut nopeasti, koska hb-arvo on palautunut muutamassa päivässä, ja luovutus on luultavasti tehnyt itsellenikin hyvää. Harmi, että pitää lopettaa 65-vuotiaana.

    Kukaties saatan alkaa tutkia kuppauskuvioitakin sen jälkeen. En muuten usko, että pintasuonissa kiertäisi sen huonompi veri kuin muuallakaan. Kertoisitko, mihin väite perustuu?
  14. Minäkin katsoin mielestäni ihan mielenkiintoisen ohjelman, ja se pysähdytti hetkeksi ajattelemaan.

    En tiedä kuinka suuri oma hiilijalanjälkeni on, enkä oikeastaan välitä edes yrittää laskea sitä, mutta voin todeta sen olevan nyt pienempi kuin aktiivisimpina työ- ja huvimatkailuvuosina. En kanna huonoa omatuntoa, mutta on kiva tietää hiilijalanjälkeni pienenevän edelleen seuraavan muuton jälkeen. Tulevassa kotitalossani otetaan kohtuullisessa määrin myös ekologiset näkökulmat huomioon, ja aion luopua muuton jälkeen omasta autosta.

    Vaikka meillä suomalaisilla on vain vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa globaaliin ongelmaan, mekin voimme tehdä jotain lähiympäristön hyväksi tai pahaksi.;)

    Itse toivon, että puututtaisiin vakavasti myös roskaamisongelmiin ja saataisin aikaan asennemuutos. Miten saataisiin ihmiset kuljettamaan omat roskansa mukanaan pois erilaisten yleisötapahtumien jälkeen? Esim. kaljakellujien jälkien korjaamiseen taitaa kulua taas melkoinen määrä helsinkiläisten veroeurojakin. Onkohan niin, että ainoastaan vastuulliset melontaretkeilijät pitävät kunnia-asianaan olla jättämättä roskaisia jälkiä ympäristöön? Pitäisikö havaitusta roskaamisesta säätää sakkorangaistuksia tai siivousvelvotteita?
  15. SINÄ itse olet syyllinen!
    Jos joku on niin typerä, ettei itse halua vaikuttaa asioihin, eikä ymmärrä demokraattiseen päätöksen tekoon liittyviä asioita, hänen on ihan turha valittaa asioista. Häntä ja hänen kaltaisiaan voivat kaikki samanlaisessa elämäntilanteessa olevat syyttää! Mikset käynyt äänestämässä? Sinun ja kaltaistesi typerysten vuoksi ei saatu enempää "meidän" asioitamme ajavia edustajia!

    Politiikkaa ja poliitikkojen toimintaa kannattaa seurata myös vaalien välisenä aikana, jotta löytäisi varmemmin omia näkemyksiään ajavan ehdokkaan vaaleissa. Varsinkin näin markkinatalouden aikakautena toinen toistaan hienommat vaalimainokset voivat antaa väärän kuvan puolueesta ja ehdokkaista. Jos huomaa erehtyneensä, ehtii perehtyä asiaan ennen seuraavia vaaleja, ja voi äänestää silloin viisaammin.

    Jos aloituksen kirjoittaja jatkaa pää pensaassa rivien takaa huutelua, käydään me muut äänestämässä. Voidaan olla ylpeitä siitä, että me olemme "täyttäneet kansalaisvelvollisuutemme" ja olemme edes yrittäneet vaikuttaa yhteisiin asioihin. Joskus yksikin ääni voi olla juuri se ratkaiseva!
  16. Joskus kirjoitettu teksti kertoo enemmän kirjoittajasta, kuin aiheesta.

    Ilmiselvästi rakas kanssakulkija on kirjoittajan mielestä "saalis", jota esitellään ylpeänä toisille; hän määrittelee nämä "löydöt" ulkonäön perusteella epäkelvoiksi ja arvelee heidän tulleen valituksi vain sukupuolensa perusteella.

    Onkohan kirjoittaja ollut yksin kaupunkitapahtumassa ja onnellisia pariskuntia katsellessaan esittänyt mielessään samanlaisia arvioita kuin kettu pihlajanmarjoista?

    Keskustelupalsta tarjoaa usein tilaisuuksia oppia jotain uutta ihmisistä. Olen kuvitellut, että onnelliset ihmiset säteilevät aina onnea myös ympäristöönsä. Näköjään toisten onni voi nostaa joidenkin ihmisten mielessä pintaan myös katkeria ajatuksia. Koska jokainen arvioi asioita omien tietojensa ja elämänkokemuksensa mukaan, mielessä herää monenlaisia kysymyksiä kirjoittajan taustasta ja kokemuksista. Toivottavasti teksti on syntynyt vain hetkellisenä pahanmielen purkauksena. - Tännehän voi kirjoittaa melkein mitä tahansa ihan provoilumielessäkin.

    Iloitaan kuitenkin siitä, että niin monet saavat kulkea vuosikymmeniä käsikädessä yhdessä rakkaan ihmisen kanssa, ja monet löytävät halutessaan vielä vanhoilla päivilläänkin uuden rakkaan, vaikkeivät vastaisikaan tämän päivän ylikorostuneita kauneusnormeja.

    On kesä ja aurinko paistaa. Olisikohan jossain lähellä kesätapahtuma ja sielläkin rakkautta ilmassa? Hymyillään yhdessä auringon kanssa, niin elämä hymyilee meillekin! ;D
  17. Elämän äänet eivät minua juurikaan häiritse, mutta suurella volyymilla pauhaava musiikkisaaste häiritsee aina. Se estää viihtymästä ja on aina silloin tällöin karkottanut esim. ravintolasta jo ennen tilaamista. Miellyttävä, hieman hiljaisempi taustamusiikki sopii mielestäni sen sijaan erinomaisesti äänitaustaksi esim. ravintoloihin tai marketteihin.

    Kuulokkeet korvilla kulkeminen ei ole minun juttuni, ja olenkin usein ihmetellyt mielessäni, miksi erityisesti meitä nuoremmat ihmiset näyttävät harrastavan sitä varsin yleisesti. Kuulokkeiden käyttäminen on minusta ympäristöystävällinen teko. Itse kuuntelen mieluummin hiljaisuutta, luontoääniä tai omissa mielessä liikkuvia ajatuksia.;)

    Kovaääniset kännykkäkeskustelut eivät onneksi yleensä kestä kovin kauaa, ja joskus pakolliseen kuuntelemiseen saattaa liittyä oma hauskuutensa. - Uskomatonta, miten äänekkäästi ihmiset saattavat käydä yksityisiä keskusteluja yleisellä paikalla. Onkohan osa heistä itse huonokuuloisia.

    Jatkuva, yli 85 dB:n musiikkisaaste vahingoittaa kuuloa ja ihmettelen, miksi erityisesti ulkoilmakonserteissa sallitaan sellaisten volyymien käyttö, josta saattaa olla monille ikäviä seuraamuksia. Pitäisikö säätää laki ihmisten kuulon suojelemiseksi?

    Itse olen harmitellut kerran oopperassakin, ettei laukussa sattunut olemaan korvatulppia. Ulkoilmakonsertteihin lähtiessä varaan sellaiset aina varmuuden vuoksi mukaan.

    Oikeastaan aloittaja muistuttaa taas yhdestä asiasta, josta kannattaa iloita. Kuulo toimii hyvin edelleen.
  18. Ellei nettiä olisi,
    - joutuisin käyttämään monenlaisten tietojen etsimiseen paljon enemmän aikaa ja joskus rahaakin.
    - yhteydenpito ystäviin ja kavereihin vaatisi enemmän aikaa.
    - tiedonkulku ja kirjeenvaihto olisi hitaampaa ja veisi enemmän aikaa.
    - en voisi katsella näkemättä jäänyttä kiinnostavaa televisio-ohjelmaa silloin kun haluan.
    - en voisi lukea kiinnostavien ihmisten tai poliitikkojen ajatuksia erilaisista asioista.
    - en voisi lukea päivälehtiä eri puolilta Suomea ja maailmaa.
    - en voisi vaikuttaa asioihin tai esittää kannanottoa johonkin itselleni tärkeään asiaan yhtä helposti kuin nykyisin.
    - en voisi katsella web-kameroiden kautta linnunpesiä tai -pönttöjä, tai käydä katsomassa, miltä kaverin pihapiiri näyttää, tai katsella maisemia eri puolilla maailmaa.
    - en voisi tarkistaa sää- ja liikenneoloja tiekameroitten kautta.
    - en voisi jakaa valokuvia nettigalleriassani, vaan joutuisin lähettämään ne jokaiselle erikseen.
    - en voisi lukea ja kirjoitella höpönhöpöjä erilaisten ihmisten kanssa netin välityksellä tai eksyisi katselemaan jotain kiinnostavaa.

    Iloitsen internetin tarjoamista mahdollisuuksista, ja voin todeta yhteenvetona edellisistä, että ilman nettiä jäisi luultavasti vähemmän "ylimääräistä" vapaa-aikaa.

    En ymmärrä aloituksen kirjoittajan näkemystä, että ikääntyessä (suhteellisen terveen) ihmisen vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet vähenisivät. Omalla kohdalla ainoastaan tenniksen pelaaminen on ollut pakko lopettaa kyynerpäävaivojen vuoksi.

    Mietin parhaillaan, tohtisinko lähteä ratsastuskurssille. Siihen aikaan, kun kaikki muut perheenjäseneni ratsastivat, pelkäsin hevosia. Koska olen vuosien myötä onnistunut karistamaan kaikki fobiani, mahdollisuuksia näyttäisi olevan suorastaan enemmän kuin nuorempana.;)

    Omasta ajankäytöstä voi myös päättää entistä itsekkäämmin, ja ainakin kaupunkiympäristö näyttää tarjoavan aina vaan enemmän valinnanvaraa sen käyttämiseen.

    Omia vaihtoehtoehdotuksiani vapaa-ajalle:
    - lähteminen eväs- tai luontoretkelle jonnekin kauniiseen ympäristöön
    - valokuvaaminen, lukeminen ja kirjoittaminen
    - osallistuminen jonkin sopivan seuran melonta- tai muille retkille
    - yhteisöllinen toiminta ja tapahtumat
    - matkailu, vaikka ihan lähiympäristössäkin
    - opiskelu- tai harrastusryhmät kansalais- tai työväenopistoissa
    - uimahallit ja kuntosalit
    - kaupungilla kuljeskelu
    - maailman menon tarkkailu terassilla, puistonpenkillä tms. paikassa.

    Olen huomannut, että aina kun on kiireettä liikkeellä, tarjoutuu tilaisuuksia käydä kiinnostavia keskusteluja myös ihan vieraitten ihmisten kanssa.

    Vapaus on mielestäni ylellisyyttä, josta me kaikki pääsemme nauttimaan entistä enemmän - jos saamme olla edes suhteellisen terveitä. Elinpäivien lukumäärä vähenee, nautitaan niistä ja opetellaan elämään tässä ja nyt. Jos yksinäisyys tuntuu ongelmalta, lähdetään liikkeelle, ihan mihin tahansa. - Niin minunkin pitäisi tehdä, eikä juuttua taas tänne jaarittelemaan "besser wisserinä". ;D
  19. Lapsuudenkodissa opin, että korvavahatulpat poistetaan ruiskuttamalla ihonlämmintä saippuavettä korvapumpulla korvaan, ja ne knöllit tai jöötit tulevat veden mukana korvan alla pideltävään kaarimaljaan tai muuhun kulhoon.

    Muutama vuosi sitten sain apteekista tai lääkäriltä ohjeen sumuttaa pikkupullosta ihoöljyä korvakäytävään, jos alkaa tuntua tukkoiselta. Kuivan ihon hoitoon tarkoitettua öljyä sattui olemaan ennestään pieni sumutepullo kotona ja sille löytyi uutta käyttöä. Nyt ei ole enää tarvinnut huuhdella korvakäytäviä ja sumutettakin olen tarvinnut vain harvoin.

    Jos uinnin tai saunan jälkeen tuntuu siltä, että korvaan jää vettä, sumutan siihen öljyä ja asetun hetkeksi kyljelleni lmakaamaan, tukkoinen korva ylöspäin. Sitten nousen ylös ja pyyhin korvasta valuvan öljyn pois. Tarvittaessa voin toistaa toimenpiteen, mutta yleensä kertakäsittely riittää.
  20. @mummot kilpasilla

    Olet todella oikeassa. Monet naiset voivat olla suorastaan huvittavan, tai miesten mielestä joskus jopa pelottavan, aktiivisia miesten huomiota tavoitellessaan.

    Onkohan tosiaan niin, että naiset ovat miehiä aktiivisempia kaikilla alueilla? Ei äkkiä tule mieleen yhtään harrastuspiiriä tai tapahtumaa, jossa olisi ollut enemmän miehiä kuin naisia. Toisaalta "sen oikean" voi varmaan kohdata ihan missä tahansa ympäristössä, jos pitää silmät ja mielen avoimena.;)
    21. 74 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt