sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. sanojen ihastua, rakastua ja rakastaa merkitykset. Joku voi rakastua lukemattomia kertoja elämänsä aikana ja jäädä täysin vaille tietoa siitä, mitä merkitsee oikeasti itse rakastaa ja olla rakastettu. Surullista.

    Kuvaamasi aikuiset etsivät ja käyttävät ihmisiä vain oman itsetyydytyksensä v ä l i n e e n ä. Heistä puhutaan paljon, mutta optimistina uskon heidän olevan varsin pieni, vähemmän onnellinen vähemmistö. Elämässä on monia osa-alueita; luulen sellaisten elävän onnellisempina, jotka voivat jakaa mahdollisimman monia niistä oman tutun, luotettavan ja turvallisen kumppaninsa kanssa. - Mikä onkaan kauniimpaa kuin iäkäs toisiaan edelleen rakastava pari, joka säteilee positiivista energiaa ympäristöönkin.
  2. Slangi on ihan oma juttunsa ja ulkopuolisille vaikeasti ymmärrettävä kieli. Se on melkein yhtä vaikeaa kuin Nortamon raumalainen. Itse en tohtisi edes yrittää puhua kumpaakaan, mutta slangia ymmärrän kohtuullisen sujuvasti.

    Slangiin tutustumisen voisi aloittaa vaikka seuraavien linkkien avulla:
    Stadin slangi -yhtistys http://www.stadinslangi.fi/index.html
    Sanakirja: http://sanakirja.hakkeri.net/slangi

    Jos ymmärtää slangia, myös seuraavan linkin sivut tarjoavat kiinnostavaa luettavaa:
    http://koti.mbnet.fi/joyhan/index.html

    Raija Tervomaan slangikirjoja voin suositella kaikille slangia taitaville ikätovereille.

    Helsingissä valittaan vuosittain Stadin Friidu ja Stadin Kundi.
    Tänä vuonna arvonimen sai Pertti Arajärvi, v. 2006 Kjell Wästö, Alpo Ruut v. 2001.
    Stadin Friiduiksi on valittu mm. Leena Palotie 2006, Anja Snellman 2005, Eva Polttila 2003, Märta Tikkanen 2000, Tarja Halonen 1999.

    Kiitos aloituksesta. Oli taas kerran mielenkiintoista lukea, kuinka intohimoisesti ja varmasti luodaan usein mielipiteitä asioista, joista tiedetään kovin vähän. Esim. Helsinki on paljon monimuotoisempi kuin kirjoituksista voisi päätellä, ja taas kerran kävi ilmi, kuinka jonkun mielessä "ulkomaat" on jonkinlainen konkreettinen vastakohta Suomelle tai Helsingille.

    Minusta Helsinki on ihan kiva ja tutustumisen arvoinen kaupunki, jolla on monenlaista tarjottavaa kenelle tahansa. Moni helsinkiläinenkään ei tunne omaa kaupunkiaan, joka muuttuu ja kehittyy kaiken aikaa. Suosittelen tutustumisretkiä ja vierailuja eri kohteisiin, varsinkin kesäaikaan. Koska vain harvat puhuvat slangia, ei tarvitse pelätä kieliongelmiakaan.;))
  3. Helsingissä Jätkäsaareen on suunnitteilla kaiken ikäisille rakennettava kerrostalo, johon tulee eri kokoisia asuntoja ja sen lisäksi tavallista enemmän yhteisiä tiloja erilaiseen yhdessä tekemiseen ja harrastamiseen. Mukana on eri ikäisiä sinkkuja, lapsiperheitä ja pariskuntia ihan samalla tapaa kuin missä tahansa asunto-osakeyhtiössä. Palvelujen tilaamisesta yhteistoimin voi saada etua, muttei taloon varsinaisesti mitään palveluja ole tulossa, paitsi ehkä tilaisuus yhteiseen ruokailuun kerran päivässä. Jokainen voi halutessaan käyttää yhteisiä tiloja naapurien kanssa tai nauttia oman kodin rauhasta. Lasten kasvuympäristönä yhteisöllinen talo kuulostaa mielestäni ihanteelliselta. Etuna on varmaan myös se, että vähemmän sosiaaliset ihmiset tuskin hakeutuvat sellaiseen. Olen kuullut, että vasta jonkin aikaa sitten perustettuun yhdistykseen on liittynyt paljon enemmän jäseniä kuin ensimmäiseen yhteisölliseen kerrostaloon mahtuu. Ehkä tämä on vasta alkua. Kiinnostuneet voivat käydä katsomassa: http://www.hemistan.fi/

    Helsingissä ja varmaan muuallakin Suomessa on jo toiminnassa useampiakin erilaisia 55+ -ikäisten yhteisötaloja. Itse suunnittelin jo nuorempana, että rakennuttaisin sellaisen talon sitten "vanhempana" kun ehtisin koota sopivan joukon ikätovereita, pariskuntia ja sinkkuja, mukaan hankkeeseen. Ainakin Helsingissä on jo toiminnassa muutamia sellaisia taloja ja lisää uusia on suunnitteilla. Lisätietoja löytyy paljonkin, jos käyttää esim. hakusanoja: "Loppukiri" ja "senioritalo".
  4. Jos muutosta halutaan ja kaikki maksajiksi, en ymmärrä miksei YLEn rahoitusta hoideta veroeuroilla.
    Tuskin monikaan muistaa enää radiolupamaksuja. Myös tv-lupamaksujen poistaminen olisi mielestäni ollut ainoa järkevä vaihtoehto. Koska nykyisten vallanpitäjien tavoitteena on kuitenkin tuloverojen pienentäminen, keksitään varmaan vielä monia uusia välillisiä veroja ja maksuja sen sijaan, että vähennettäisiin niitä ja niihin liittyvää, kustannuksia aiheuttavaa turhaa byrokratiaa.
  5. eivät todellakaan ole mikään vitsi asunto-oyn leikkipaikasta ja -välineistä keskusteltaessa. Jos lapsille sattuu jotain, eivätkä laitteet vastaa normien turvavaatimuksia, hallitus joutuu vastuuseen. Esim. keinujen rakenteeseen ja alla olevaan pehmeään alustaan liittyvät määräykset eivät jätä tulkinnan varaa. - Kukaties leikkipaikan poistaminen liittyy siihen, ettei leikkipaikka ole täyttänyt uusien direktiivien vaatimuksia. Leikkivälineet ovat ilmeisesti niitä valmistavien yritysten harvalukuisuuden vuoksi todella kalliita. - Hakukoneen avulla on helppo tutustua tähänkin asiaan.
  6. hallitus vastaa yhdessä isännöitsijän kanssa tehtyjen päätösten toteuttamisesta. Oletan, että pihan kunnostustoimista olisi päätetty yhtiökokouksessa ja budjetissa näkyisi ainakin likimääräiset kustannukset. Jos kustannukset poikkeavat olennaisesti budjetoiduista, ne edellyttävät uuden yhtiökokouksen pitämistä.

    Jos asunto-osakeyhtiön osakkaat eivät välitä osallistua yhtiökokouksiin tai lähettää sinne edustajaansa, on turha valittaa jälkikäteen. Kokouskutsussa pitää olla maininta kaikista tärkeistä asioista, joita siellä käsitellään. "Muut käsiteltävät asiat" -kohdan alla ei pitäisi käsitellä asioita, joilla on olennaista merkitystä yhtiövastikkeen suuruuteen. Jos hallitus on toiminut vastoin tehtyjä päätöksiä tai ylittänyt valtuutensa, heidät voi saattaa siitä vastuuseen. Hallituksen kaataminen saattaa olla helppo juttu, mutta uusien vastuunkantajien löytäminen voi olla huomattavasti vaikeampaa. Ihmiset puhuvat usein paljon ja mielellään... kun ovat jättäneet osallistumatta itse päätöksentekoprosessiin.

    Asioihin perehtymisen voisi aloittaa vaikka netin kautta. Alkuun pääsemiseksi hyviä hakusanoja ovat esim. Asunto-osakeyhtiölaki ja Kiinteistöliitto, joiden takaa löytyy monia jatkolinkkejä.
    Isännöitsijältä tai hallituksen jäseniltä saat varmaan nähtäväksesi vuosikokouspöytäkirjan ja budjetin.
  7. mitä oikeasti haluaa ja mikä on tärkeätä: tunne, yhdessäolon herättämät tunteet ja tuntemukset vai sanat, niiden sisältö ja tarkoitus? Mitä sana rakas tai rakastaminen merkitsee sinulle itsellesi? Voisitteko keskustella ko. sanojen merkityksestä yhdessä miehen kanssa - ihan teoriatasolla ja miettiä yhdessä mitä haluatte ja odotatte suhteeltanne? Missä luulette olevanne ja millaista elämää toivoisitte elävänne 10 vuoden kuluttua?

    Tähän ikääni olen ehtinyt aloitella muutamia suhteita ja olen itse varsin säästäväinen sanan "rakas" käyttämisen suhteen. Joskus olen suorastaan pelästynyt, kun olen ensimmäisen kerran kuullut päästäneeni sanan suustani uuden ihmissuhteen alkuvaiheissa. Toisaalta olen kuullut vakuutteluja rakastamisesta kai eniten silloin, kun jompi kumpi tai ehkä molemmat ovat alkaneet epäillä aidon tunteen olevan jo katoamassa. Joku on kosinut ja kertonut rakastavansa jo ensi tapaamisella; yksi pitkäaikainen kumppani muisti aina välillä mainita, ettei hän ole koskaan koko elämänsä aikana kokenut olleensa rakastunut. Joskus kerroin naureskellen, että olin havainnut hänessä monia rakastumisen merkkejä pitkälti toista kymmentä vuotta kestäneen suhteemme aikana. (Hän ehti sinä aikana kosia kaksi kertaa.)

    Mistä tiesin, että olen rakastunut? Siitä, että elämä maistui erityisen hyvältä ja tunsin itseni onnekkaaksi; jo toisen äänen kuuleminen teki olon riemukkaaksi; saatoimme alkaa tuntea kaipausta jo ennen parin viikon eroa ja erota kyyneleet silmissä; eron jälkeen kohdatessa kestohymy alkoi rasittaa kasvolihaksia; pienikin kosketus ja katseiden kohtaaminen ihmisjoukossa loi tunteen yhteydestä; ystävät ja tutut alkoivat kysellä, mitä minulle on tapahtunut, kun näytän suorastaan säteilevän; myös oma elämä alkoi tuntua arvokkaammalta, koska sain jakaa sen hänen kanssaan sekä monenlaiset muut positiiviset tunteet ja tuntemukset.

    Ihmiset käyttävät ja tulkitsevat sanoja eri tavoin. Esim. Lontoossa kioskikauppias saattaa kutsua kaikkia naisia rakkaakseen ja toisaalta joku suomalainen mies saattaa elää koko elämänsä ilman että on kertaakaan ilmaissut sanoin ketään rakastavansa. Olen kuullut joidenkin netin kautta tutustuneiden rakastuneen kumppaniinsa jo ennen ensitapaamista ja viljelevän viestinnässään kaikenlaisia rakastavia ilmaisuja. Silloin herää mielessä kysymys, että mihin ihminen oikeasti on rakastunut: rakastumiseen ja omassa mielikuvituksessa luomaansa hahmoon vai oikeaan ihmiseen.

    Parisuhde on yksi elämän tärkeimmistä, ihanimmista ja vaikeimmista asioista. Usein me ihmiset itse voimme tehdä ne vielä vaikeammiksi. On vaikeata kertoa omista tunteistaan, ellei itsekään tiedä mitä tuntee. Olen useita kertoja pohtinut ja yrittänyt analysoida omia tunteitani, koska haluan olla rehellinen itselleni ja läheisilleni. Yksi ystäväni antoi minulle hyvän ohjeen: "Elä, äläkä analysoi". Ehkä voisin lisätä siihen: "Elä ja nauti kaikesta hyvästä Tässä ja Nyt - Elämällä ei ole takuuaikaa!"

    Toivottavasti sinulle tarjoutuu piankin tilaisuus tehdä uusi aloitus: Mieheni kertoi rakastavansa minua; mistä tiedän pitääkö se paikkansa? ;))
  8. vielä lukenut kirjaa, joka ilmestyy vasta kuun lopulla, ja arviot perustuvat vain median lainauksiin ja lööppeihin. En ole saanut mitään sellaista tietoa, joka antaisi aihetta paheksumiseen. Luulenpa, että jälleen kerran julkisuuteen on nostettu lause tai pari, joiden arvellaan herättävän ärtymystä, paheksuntaa ja keskustelua. Kirjan markkinointi saa tukea ja moni sellainen kiinnostuu kirjasta, joka ei sitä muuten lukisikaan. Veikkaan, että sensaatiouutisia tunnetuista, nimeltä mainituista rakastajista odottavat lukijat tulevat pettymään.

    Lenita on jo siinä iässä, että eletyssä elämässä on enemmän mukavaa muisteltavaa kuin tulevaisuuden tavoitteissa kertomista. Kirjan nimi on Lähikuvassa Lenita Airisto ja on luonnollista, että lähikuvassa peili käännetään hetkeksi myös elämän yksityisille alueille. Kun kumpikaan osapuolista ei loukkaa ketään julkistamalla tiedon lähes 40 vuotta sitten eletystä suhteestaan, miksei sitä olisi hauska muistella ja hätkähdyttää suurta yleisöä? Ihania nuoruusvuosia ja romanssia upean kumppanin kanssa, joka on edelleen arvostettu ystävä. Tuskin kirjassa yksityiskohtia intiimeistä asioista paljastetaan, ja onhan Loiri hyväksynyt tekstin. Lenita on aina osannut käyttää julkisuutta ja Loirikin varmaan nauttii hyvien vuosien imagonsa esiin nostamisesta.

    Mitä tulee epäilykseen, ettei Lenitalla riittäisi herraseuraa, se on mielestäni aiheeton. Kyllä hänellä varmaan ihailijoita ja kysyntää riittää lopun ikäänsä, ja varmaan enemmän kuin vuosikymmeniä nuoremmilla kanssasisarillaan.;))

    Minusta on ihan kiva kuulla, jos jotkut yllättävät tutut seurustelevat keskenään tai kertovat joskus seurustelleensa. Jos he haluavat kertoa muisteluksiaan, kuuntelen ihan mielelläni. Ylimalkaista tietoa enempää en kuitenkaan intiimin alueen tapahtumista välittäisi kuunnella, enkä usko kenenkään fiksun aikuisen sellaisia kertovankaan. - Tämä nyt käytävä "kirjallisuuskeskustelu" muistuttaa mieleen eduskunnan puhemiehen muistelmateoksen vesisänkyyn juuttuneet julkiset keskustelut. Kannattaisikohan itse kunkin arvostelijan pysähtyä hetkeksi miettimään, miksi vaikka sivulauseessa esiintyvä viittaus aikuisen ihmisen seksielämään saa oman mielen kiertymään vain sen asian ympärille?
  9. että laitoskeittiöissä käytetään esikäsiteltyjä tuotteita, mutten ymmärrä miksei kuorittuja saa Suomesta. Siinä saattaisi olla markkinarako tai useampiakin perunaa viljeleville yrittäjille. Jos kumiperuna-linja jatkuu, kohta ei perunaa enää tarvitsekaan viljellä, ja ihmiset siirtyvät syömään vain pastaa ja riisiä, vaikka peruna on parhaimmillaan sekä herkullista että hyvää perusruokaa.

    Tuskin tarhalapset ovat ennenkään perunoitaan kuorineet, ja vanhemmat voivat opettaa lapsilleen kaiken minkä haluavat. Kasvatus- ja opetustyötä ei mielestäni pitäisi jättää ainoastaan yhteiskunnan vastuulle, vaan vanhempien pitäisi kantaa oma osansa siitä.
  10. äänestää ja kannattaa tosissaan etukäteen miettiä minkä puolueen edustajien joukosta löytyy sellaisia, jotka ajavat äänestäjän omia etuja. Jos kuuluu pieni- tai keskituloiseen joukkoon, ei ehkä kannattaisi äänestää suurtuloisten ja suuria pääomatuloja nauttivien etuja ajavia edustajia, vaikka heitä kuinka ihailisi ja haluaisi samaistua heidän joukkoonsa.

    Kalle Isokallio puhui äskettäin hauskasti suuresta pienituloisten kokoomuslaisten merkonomien*) joukosta. Luultavasti osin heidän ansiokseen voidaan lukea nykyinen välillisten verojen kohottamiseen ja tuloverojen pienentämiseen tähtäävä enemmistöhallitus. Tietysti upeilla vaalimainoksilla ja hienoiksi lupauksiksi muovatuilla mainoslauseilla oli oma vaikutuksensa vaalitulokseen. Mikään ei tietenkään ole ihan musta-valkoista.

    Toivoisin kaikkien suomalaisten hyvinvoinnin säilyvän tärkeänä vaikuttimena poliittisia päätöksiä tehtäessä, ja siksi myös kaikkien ryhmien pitäisi käyttää äänioikeuttaan. Jos kaikki tyytymättömät jättäisivät äänestämättä, se luultavasti vaikuttaisi niin, että jatkossa heillä olisi vielä enemmän syitä tyytymättömyyteensä. Mitä siitä sitten voisi aikanaan pahimmillaan seurata, en halua edes ajatella.

    Myös vaalien välissä kannattaisi pysytellä valveilla ja seurata kuinka edustajamme toimivat. Vaalien alla on helppo esittää mitä vaan, ellei kukaan vaadi tilille tekemisistä, vaan mediakin keskittyy ihan toisarvoisiin juttuihin ja yksityiselämään liittyviin "ilmiöihin".



    *) Mielestäni ei ole häpeä olla merkonomi, eikä pienituloinen - eikä kokoomuslainenkaan.;))
  11. löytyy peiliin katsomalla. Ihminen oppii ihan mitä tahansa, jos oikeasti haluaa ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Opiskelu on mielestäni kivaa ja monella tapaa palkitsevaa. Jos lähtee kursseille, tutustuu samalla mukaviin ihmisiin, joiden kanssa voi jakaa oppimisen ilon.

    Uuden kielen opiskeleminen vaatii varmasti 6-kymppisenä enemmän töitä kuin 16-vuotiaana, mutta esim. kansalais- ja työväenopistojen kurssit etenevät niin verkkaisesti, ettei kukaan voi olla oppimatta, jos vaivautuu tekemään läksynsä. - Eikä kokeilematta voi tietää, miten hyvin onnistuu. Veikkaanpa, että sinäkin yllätyt positiivisesti jo muutaman viikon kuluttua, jos päätät aloittaa.

    Venäjän opiskelemisessa ensimmäinen haaste on kyrillisten kirjainmerkkien - isot ja pienet, painetut, käsinkirjoitetut ja tekstatut - opetteleminen. Sen jälkeen opiskelu helpottuu pitkäksi aikaa. Jos jatkaa pitemmälle ja opettelee hyvin esim. venäjän kielen, voi tarvittaessa opetella ihan helposti muutamassa viikossa turistitarpeisiin jonkin toisen samansukuisen kielen. Toisaalta jo kirjainmerkkien hallitseminen auttaa monessa paikassa, ainakin omatoimimatkoilla.

    Kielten opiskelussa kannattaa myös miettiä tavoitteitaan. Haluaako käyttää kieltä enemmän vai opiskeleeko vain turistitarpeisiin ja mitä sekin omalla kohdalla tarkoittaa; haluaako käydä vain syömässä ja shoppailemassa vai tutustua paikalliseen elämään. Kurssi ja oppimateriaali kannattaa valita tavoitteiden mukaan. Matkasanakirjojen lauseistakin on enemmän hyötyä, kun ymmärtää vastauksen, vaikkei shoppailuun yms. mitään kielitaitoa tarvitsisikaan.

    Olen huomannut, että kaikesta kielten opiskelusta on hyötyä. Myös harvemmin käytetty ja unohtuneeksi luultu kieli palautuu aktiiviseen muistiin yllättävän nopeasti, kun sitä tarvitsee. Jos liikkuu turistikeskusten ulkopuolella, ei aina ole helppo löytää ihmistä, joka osaisi tai haluaisi puhua vieraita kieliä. Joskus vähäinenkin oma paikallisen kielen taito saattaa rohkaista myös keskustelukumppania käyttämään jotain vähemmän hyvin hallitsemaansa kieltä, vaikka olisi kysyttäessä kieltänyt sitä osaavansa.

    Toivomasi vinkki:
    Jos oikeasti haluat jotain, toimi, äläkä turhaan pysähdy miettimään mahdollisia esteitä. - Moni tässä iässä uusia harrastuksia aloittanut harmittelee, miksei aloittanut nuorempana.
  12. Luin juuri Mikkel Birkegaardin esikoisteoksen, Libri di Lucan arvoitus. Se on mielestäni kiehtovalla tavalla erilainen jännittävä trilleri, joka imaisee ainakin erityisesti kirjoista ja sanoista kiinnostuneen lukijan helposti omaan maailmaansa. En osaa arvioida, kiinnostaisiko suurta yleisöä. Itse ihastuin, en meinannut malttaa jättää kirjaa käsistäni ja heittäydyin riemukkaasti nauttimaan sen mielikuvituksellisista kuvioista. (Kirjakerhosta ostamani annan eteenpäin "kierrätykseen" kavereille.)

    Pieni, suuri runokirja, Leena Laulajainen - Svetlana Hämäläinen: Vaahterat palavat, Nykymarilaisen naislyriikan antologia, on kirja jonka halusin monestakin syystä ostaa omaan hyllyyni. Runot kertovat marilaisten uhanalaisesta kulttuurista ja useimmat runoista todella koskettavasti marilaisten elämästä neuvostoyhteiskunnan puristuksessa. Useimmat runot eivät avaudu kertalukemalla, eivätkä kulu useammallakaan. Leena Laulajaisen esipuhe auttaa lukijaa ymmärtämään ja valottaa historiaa. - Kaiken lisäksi kirja on kaunis ja ratkaisee muutaman lahjaongelmani.

    Minustakin elämä olisi tylsempää ilman kirjoja. Luen niitä välillä ahmimalla, välillä on pakkokin pitää taukoja. Ainakin yksinään nukkumaan käydessä on suorastaan pakko saada lukea vähän aikaa ja matkalle pitää ottaa mukaan keveitä pokkareita. - Kun kirjahyllyt ovat jo täyttyneet, kunniallinen eroon pääsy ylimääräisistä alkaa olla ongelma. Pitäisi opetella kieltäytymään kirjakauppojen ja -kerhojen houkutuksista ja käymään säännöllisesti kirjastossa. Toivottavasti onnistuu eläkeiässä.;))
  13. kiireen syy, eikö voisi vain antaa kiireiselle tilaa päästä heti sopivan tilaisuuden tullen ohi? Ohituspaikkaa kärkkyvällä saattaa olla hyvinkin perusteltu syy kiireelleen tai sitten ei, onko sillä väliä?

    Puuttumatta varsinaisesti kertomaasi esimerkkiin, mietin ihmisten asenteita liikenteessä, jonka pitäisi olla yhteispeliä.

    Jokainen voi vaikuttaa ja on vastuussa vain omasta ajamisestaan mutta sillä, miten ottaa muita tiellä liikkujia huomioon, saattaa olla varsin suuri merkitys liikenneturvallisuudelle. Kiireessä 10 km/t nopeusrajoitusta alhaisemmalla nopeudella ajava saattaa herättää ohitustarpeen muutoin maltillisessakin ajajassa. (Vanhempien autojen mittarit valehtelevat alakanttiin usein enemmän kuin uusien ja moni näkee gps:stään todellisen nopeuden.)

    Ihmettelen, miksi monet kokevat vielä nykyisinkin autolla ajamisen haasteeksi tai kilpailuksi ja kokevat voivansa tyydyttää pätemisen tarvettaan. Joku haluaa välttämättä kiilata ennen muita, joku ajaa päin jo vaihtunutta punaista, jotkut tukkivat valo-ohjatut risteykset kun heille palaa vihreä valo ja ajavat sinne vaikkei olisi tilaakaan; joku seistä töröttää ryhmittymättä keskellä kaistaa ja odottaa, muun liikenteen tukkien, tilaa vasemmalle kääntymiseen. Jotkut haluavat kouluttaa toisia autoilijoita ja tekevät parhaansa, ettei kukaan pääse heitä ohittamaan ajaessaan tai kuvitellessaan ajavansa suurinta sallittua nopeutta jne.

    Käytöstavat ja sosiaalisuus tai sen puute näkyvät päivittäin liikenteessä. Vilkun käyttö, ryhmittyminen ja tilan antaminen toisillekin, reippaasti liikennevaloista lähteminen, etäisyyden pitäminen edellä ajavaan erityisesti moottori- ja maanteillä näyttävät olevan joillekin ihan vieras asia. Polttoaineen säästämiseen liittyvä hidastelu oman kaistan pysähtyessä punaisiin, näyttää myös yleistyneen kääntyvää liikennettä hidastavaksi monessa paikassa niin, että esim. oikealle kääntyjille palaa vihreä valo, mutta kukaan ei pääse sille.

    Itse yritän parhaani mukaan olla sosiaalinen sekä ottaa muita liikkujia huomioon aina, kun antavat siihen tilaisuuden osoittamalla aikomuksiaan. Jos joku näyttää haluavan päästä ohi, teen väistämällä tilaa heti ensimmäisen sopivan tilaisuuden tullen. Suurtakin ylinopeutta ajava aiheuttaa pienemmän vaaran, kun pääsee ohittamaan turvallisessa paikassa ja on toivottavasti ehtinyt jo kauas omasta autostani, jos aiheuttaa kolarin tekemällä riskiohituksia vaarallisissa paikoissa.

    Huvittavaa on ollut huomata, että liityntäkaistalta tulijat kiilaavat yleensä edessäni ajavan auton eteen, vaikka minun autoni edessä on yleensä hieman pitempi väli. Maantiellä oman autoni eteen mahtuu aina yksi auto, koska olen päättänyt pitää edes jonkinlaisen turvavälin. Kohteliaisuus ei maksa mitään ja saattaa vähentää jonkun stressaantuneen kiukkua, kun hänen ei tarvitsekaan kilpailla vaan tulee huomatuksi.

    Tuomitsemisen sijaan kaipaisin enemmän ymmärtämystä ja toisten huomioon ottamista sekä tietysti sääntöjen noudattamista - myös liikenteessä. ;))
  14. kuin elävässä elämässä ihmisten kanssa suuremmissa joukoissa kohdattaessa. Jotkut rupattelevat keveästi, heitellään puolin ja toisin muutamia, usein merkityksettömiä lauseita; joissain pikkuryhmissä keskustellaan enemmän tai vähemmän syvällisesti erilaisista aiheista ja niiden kohdalla voi halutessaan hetkeksi pysähtyä ja yrittää osallistua tietämättä etukäteen tuleeko huomatuksi tai ei, joskus keskustelu rönsyilee ja vaihtaa suuntaa, joskus yksi pitää esitelmää jostain aiheesta eikä huomaa ihmisten kiinnostuksen hiipuvan ennen kuin kaikki ovat jo siirtyneet muualle; samanhenkiset samanlaisista asioista kiinnostuneet viihtyvät pitempään keskenään ja jotkut kiertävät ryhmät pikaisesti ennen kuin häipyvät paikalta. Jos paikalla sattuu olemaan kiinnostavia keskustelijoita ja kokee saaneensa uuttaa ajateltavaa, tilaisuus voi tuntua päättyvän harmittavan pian. Jotkut voivat lähteä jatkoille tai jatkaa keskustelua samasta aiheesta myöhemmin jossain muualla.

    Jokainen voi itse vaikuttaa asioihin. Jos haluaa käydä keskustelua jostain itseään kiinnostavasta asiasta, voi alustaa siitä keskustelua ja katsoa löytyykö muita kiinnostuneita. Jossain onnistuu ja jossain ei. Yleensä onnistuminen riippuu siitä, millaisia ihmisiä sattuu sillä hetkellä olemaan paikalla, ei itse paikasta. Kukaan ei kuitenkaan kiellä yrittämästä. Luulen aktiivisesti oman panoksensa tarjoavien olevan tyytyväisempiä ja onnistuvan useammin kuin niiden, jotka tyytyvät nyrpeinä, ehkä itseään parempina pitävinä arvostelemaan.

    Jospa kokeilisit heittää oman aloituksesi. Voisimme ryhtyä vaikka pohtimaan sitä, miten elämän tarkoituksen määrittelemiseen vaikuttaa se, uskooko elämän jatkuvan kuoleman jälkeen vai ei. - Tosin itse keskittyisin mieluummin pohtimaan ja tarkastelemaan vain yhtä elämää kerrallaan, vaikka voihan sitä aina etsiä edellisistä tai toivoa seuraavalla kerralla onnistuvansa löytämään omallekin elämälleen tarkoitusta, jos nykyinen tuntuisi jäävän sitä vaille.

    Väitän, että mikään kaikille ihmisille avoin ja sattumanvaraisesti kokoontuva ryhmä ei voi olla homogeeninen. Niin heterogeenistä joukkoa ihmisiä en ainakaan minä voisi kuvitella "kohtaavani" missään muualla kuin täällä.

    PS: Jos poikkeaa vaikka kuinka monessa ryhmässä vain heittämässä oman arvostelevan näkemyksensä ja jatkaa matkaa kuuntelematta muita, on turhaa etsiä syyllistä keskustelun epäonnistumiseen mistään muualta kuin peilistä.;))
  15. olivat käytössä ja monia muitakin kortteja. Säännösteltävät tuotteet ja myönnetyt ostomäärät vaihtelivat ajoittain luultavasti ainakin osin tarjonnan mukaan. - Esim. synttärikakun leipominen ei ollut ollenkaan yksinkertainen juttu kaupungissa. Luulenpa, ettei moni sellaisesta olisi uneksinutkaan. - - Ehkä olisi hyvä muistella niitä aikoja, kun puhutaan tämän päivän puutteista.

    - - Sain muutamia kortteja muistoksi äidiltäni, mutta olen näköjään jo antanut ne eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Muistelen kuulleeni, että pienille lapsille myönnettiin suurempia annoksia joitain tuotteita ja miehille ja naisille taisi myös olla erilaisia määriä. - - Eri tuotteiden kortit oli painettu eri värisille papereille ja niistä leikattiin kaupassa pienen pieniä lipukkeita, jotka kauppias joutui tilittämään kansanhuoltoon tai jonnekin. Sillä yritettiin pitää mustan pörssin kauppaa kurissa.
  16. minullakin. Muistan ihan hyvin, miten hain oman viinakortin. Se taisi olla enemmän protestia, kun siihen aikaan monet ihmiset paheksuivat asiaa ja arvostelivat erityisesti naisten käymistä viinakaupassa. - Oli ihan kiva sanoa, että minullakin on viinakortti ja katsoa ihmisten hämmästyneitä ilmeitä. - - Tosin kortista oli hyötyä myös työssäni, kun ei tarvinnut enää pyytää autonkuljettajaa näyttämään omaa korttiaan, kun hain työpaikalla asiakkaille tarjottavia juomia Alkosta. - - Muistelen, että jossain vaiheessa kortin avulla valvottiin ja rajoitettiin ostettavien juomien määrää ja siksi piti olla tilauskirje mukana, jotta voi osoittaa juomien tulevan suuremman joukon kulutukseen. Syntymäpäivän aikoihin sai myös ostaa vähän enemmän. - - Muistelen, että ensin rajoituksia löystettiin ja hyvin pian sen jälkeen luovuttiin kokonaan kortin käytöstä. Suuremmista kertaostoista piti vielä pitkään sen jälkeenkin neuvotella myymälän esimiehen kanssa ja perustella ostotarve hänelle. Määristä en muista. Omassa kortissani on muutamia leimoja, vaikka se ehti olla käytössä varsin vähän aikaa.
  17. Itse kunkin kannattaisi pysähtyä hetkeksi miettimään, miksi...
    - on helpompi arvostella kuin osoittaa arvostusta?
    - on helpompi sanoa rumasti kuin puhua kauniisti?
    - puhun rakkaimmilleni rumemmin kuin kehtaisin puhua täysin vieraille ihmisille? - kiinnitän useimmiten huomiota epäkohtiin hyvien asioiden sijasta? - haluan muidenkin havaitsevan enemmän huonoja kuin hyviä asioita? - tuotan (huomaamattani?) pahaa mieltä ihmisille? - en yrittäisi muuttaa tapojani ja alkaisi parantaa sekä omaa oloani että lähiympäristöni hyvinvointia kiinnittämällä huomiota mieluummin hyvään ja kauniiseen? **************************************************************** Asiantuntijat ovat todenneet, että lapsetkin kehittyvät paremmin kun heitä kannustetaan kiittämällä ja kiinnittämällä huomiota onnistumisiin kuin osoittamalla virheitä ja arvostelemalla. Sanotaan, että jokaista negatiivista viestiä kohden pitäisi antaa vähintään kuusi positiivista, jotta tasapaino säilyisi missä tahansa ihmissuhteessa. Kannattaisiko yrittää toteuttaa sitä ainakin omien läheisten kanssa? Luultavasti omakin olo paranisi, jos opettelisi näkemään enemmän hyvää ympärillään. ************************************************************** Kysyn näin aamutuimaan myös itseltäni ja kiroilen miksei tämä @ % # & § # systeemi salli tehdä rivinvaihtoja tai kappalejakoja tekstiin... prrrrrrrrrrrr! - Voisko ihanammin päivä enää alkaa, oisko ihanampaa aamua kuin tää....
    **************************************************************


    Onnea uuteen kotiin! ********************* PS: Pitäisiköhän sinun vaihtaa ystäviäkin tai kysyä nykyisiltä, miksi...? ;))
  18. näkyy saavan jonkinlaisia nappeja. Hakukoneen avulla saattaa löytyä muitakin vastaavia, mutta tässä on yksi osoite: : http://www.polinka.fi/PublishedService?file=page&pageID=0&action=view&OpenGroups=301

    Valikoima ei todellakaan ole Wilh. Salin'in tai entisen edes kunnon käsityökaupan tasoa. Olisikohan nappikauppa hyväkin liikeidea nyky-Suomessa?
  19. rotuihin. Olen tutustunut muutamiin eri rotuja edustaviin ihmisiin, mutten sen perusteella, enkä muutenkaan, lähtisi esittämään mitään määritelmiä ihmisten luontaisista ominaisuuksista heidän edustamansa rodun perusteella. Voisiko ihmistä arvioida rotunsa perusteella, jos hänet on adoptoitu sylilapsena toiseen maahan, tai hän on elänyt pitkään toisessa kulttuurissa? Entä afrikkalaiset, mitä yhteistä perusihonvärin lisäksi on esim. USA:ssa, Ghanassa, Nigeriassa, Tunisiassa, Marokossa ja Etelä-Afrikassa elävillä? Entäpä eri liittovaltioissa elävillä saksalaisilla ja varsinkin vanhan rautaesiripun eri puolilla eläneillä?

    Usein tulee vedetyksi pitkälle vietyjä johtopäätöksiä vain muutamien kohtaamisten tai turistina koettujen yksittäisten tapahtumien perusteella. En kiellä tekeväni niin itsekin. Joskus yhteisen kielen puuttuminen voi vääristää kuvan, tai ihminen esiintyy jonkin tietyn roolin vaatimusten mukaisesti ja todelliseen persoonaan pääsevät tutustumaan vain läheiset. Joskus omat ennakkoluulomme muokkaavat käsityksiä ja aiheuttavat väärinkäsityksiä kohtaamistilanteissa. Esim. myytti: ranskalaiset ovat ylpeitä, koska eivät suostu puhumaan vieraita kieliä.

    Kaikki suomalaiset ovat tietysti rehellisiä, yritteliäitä, luotettavia, sisukkaita, ystävällisiä ja erittäin kielitaitoisia. Ovatko sellaiset suomalaiset omahyväisiä ja ylpeitä, jotka eivät osaa keskustella vierasta kieltä puhuvan kanssa?

    Ketoisitko muuten, millaisia ovat sinun mielestäsi itävaltalaisten pahimmat viat?
  20. on melko iäkäs. - Siitä ei taida olla kauaakaan, kun lehdessä kirjoitettiin vähän nuoremmasta vanhuksesta.;))

    Kauniisti ikääntyneitä, reippaita 80-90 -vuotiaita ei vielä tee mieli kutsua vanhuksiksi, vaikka joku vähemmän onnekas saattaa tuntea itsensä vanhukseksi jo 60-vuotiaana. - Ollaankohan me itse vielä 89-vuotiaina sitä mieltä, että alamme vähitellen olla iäkkäitä ja kutsuisimme vanhuksiksi vasta yli 100-vuotiaita?

    Miksi oikeastaan pitää liittää mukaan ikään liittyvä määriteltä, jos ikä on selvästi mainittu?
    21. 87 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt