Aamuyölle asti kirjaa lukiessani juolahti mieleen, että minkähän verran minunlaisiani kirjoihin koukuttuneita on. Olen lukenut ikäni hirrrmuisen paljon. Lasten ollessa pieniä jäi toki vähemmälle. Jostain välisä yritin silloinkin nipistää aikaa. Töissä käydessäni luin sängyssä joka ilta niin kauan kuin jaksoin. Hyvää kirjaa kun ei malta jättää käsistään (aamutokkuran uhallakaan). Nyt kun olen ollut 2 vuotta sairauslomalla, kirjoja kuluu suunnilleen 1/vrk, melkein, riippuu kirjan paksuudesta.
Nykyään luen melkein pelkästään dekkareita/jännitystä. Olen kirjaston jokaviikkoinen vieras. Täällä pienellä paikkakunnalla kirjaston tätit osaavat jo suositella minulle jos hoksaavat jotain uutta mitä itse en ole hoksannut.
Ihmiset aina kysyvät että miten saan aikani kulumaan sairastellessa kun välillä liikkuminen ja kotiaskareiden teko on vaikeaa. Ei mitään ongelmia ajan kulumisen kanssa! Iltaisinkin kun mies katsoo televisiota, minä mummo luen.
Joskus pitää oikein panna kello soimaan, että muistan ruveta laittamaan miehelle ruokaa kun tulee töistä;);)
En vois kuvitella elämää ilman kirjoja!
Luetteko kirjoja/minkälaisia?
49
369
Vastaukset
- Täti Tuppukylästä
kirjoja vielä luetaan. Tällä hetkellä " ikävaiheiden kriisit ".
Täyttä asiaa. Kannattaa lukea.
Nauratti tuo " joskus pitää panna kello soimaan ... "!
Näin se hyvä kirja vangitsee lukijansa niin, että aika unohtuu. - Heikunkeikku
...telepaattisen sähköjohdon siivittämänä päätit tehdä tällaisen aloituksen. Nimittäin yritän täälä päässä taistella...eikun Taistella, no okei T A I S T E L L A sitä vimmattua halua, jota himoksikin voisi kutsua, paiskata itsensä tuonne sänkyyn ja ottaa kirja kouraan.
Aloitin eilen yhden kirjan lukemisen. Toissapäivänä lopetin edellisen kirjan.
Yöllä aloin mietiskelemään, että mistä kohtaa loppuu ns. Normaalius ja mistä kohtaa alkaa Hulluus. Ja onko noiden välissä joku vyöhyke, kuin maiden välissä olevat rajavyöhykkeet.
Pussilakanani yläosassa, mustaa ja harmaata. Se ei ole painettua kuvaa, eikä tehtaassa tehtyä koristetta.
Hulluuden tunteeni tuli siitä, että lukiessani tätä kirjaa ja ollessani siellä kirjan henkilöiden "mukana" sivustakatsojana, niin yllättäen sain seurata sellaista "kohtausta", jonka seuraamisessa oli, etten sanoisi, pikkasen vaikeuksia.
Purskahdin nauruun. Yritin pitää itseäni tämän kirjan sisällä, mutta silmistäni alkoi vuotaa valtoimenaan naurunkyyneleitä. Kuulin, miten pulppuava nauru pursusi suustani, kuin liiallinen hammastahnavaahto. Kamalaa.
Rutistin pussilakanaa naamaani, hillitäkseni nauruani ja saadakseni pulppuavat silmäni näkökykyiseksi. Koska en ollut mennyt yöunille, en myöskään ollut vielä käynyt naamapyykillä ja kasvoni kaunistuksena oli ripsiväri-muu-mönjä-yhdistelmät ja juuri nämä mönjät siirtyivät, helposti, pussilakanaan. YÄK. Olen kuitenkin syytön, sillä syy on Kirjailijan.
Typeryyden tunne on voimakas, kun yksin ja itsekseen kikattaa ja purskahtaa nauruun. Täydellinen keskittyminen siihen, että kykenisi keskittymään lukemiseen, koska niin haluaisi, mutta kaiken kyynelten ja hekottavan naururyöpynnän takia, on kykenemätön jatkaa lukemista. Voi ei, voi ei, voi ei.
Tahdon kiittää puskasta kirjoittanutta henkilöä, joka antoi minulle tämän kirjaehdotuksen. :))
Kirjan nimi on William Nicholson: Toisten maassa
Olen kohta lukenut tämän kirjan loppuun. Meen kirjastoon tänään hakemaan uusia kirjoja. Jos jollakin on ehdotuksia, niin otan vastaan.- 53-v savolaisakka
Voisinpa vähän yrittää poiketa dekkarilinjalta jos kerrot mikä pääpiirteissään on tämä mainitsemasi kirja. Siis elä herran tähden kerro loppuratkaisua;)!
Vähän vaan minkätyyppinen. Oikeastaan melkein kaikki muu menee paitsi ei scifi (vaimitenkätuonytkirjoitetaan). Minäkin menen tänään nimittäin kirjastoon - vaihteeks.
Muuten, jos huomaan että viimeine tai toisiksviimeinen kirja on menossa niin meinaapi tulla paniikki - nyt ne loppuu! Varsinkin jos on viikonloppu edessä eikä kirjasto ole auki. Siksi pidän jemmassa paria ystäviltä lainattua lällärikirjaa etten jää ihan kirjattomaksi. Samalta tuntuu varmaan alkoholistista jolla on viime tipat pullosta menossa:) - Heikunkeikku
53-v savolaisakka kirjoitti:
Voisinpa vähän yrittää poiketa dekkarilinjalta jos kerrot mikä pääpiirteissään on tämä mainitsemasi kirja. Siis elä herran tähden kerro loppuratkaisua;)!
Vähän vaan minkätyyppinen. Oikeastaan melkein kaikki muu menee paitsi ei scifi (vaimitenkätuonytkirjoitetaan). Minäkin menen tänään nimittäin kirjastoon - vaihteeks.
Muuten, jos huomaan että viimeine tai toisiksviimeinen kirja on menossa niin meinaapi tulla paniikki - nyt ne loppuu! Varsinkin jos on viikonloppu edessä eikä kirjasto ole auki. Siksi pidän jemmassa paria ystäviltä lainattua lällärikirjaa etten jää ihan kirjattomaksi. Samalta tuntuu varmaan alkoholistista jolla on viime tipat pullosta menossa:)...siksi minäkin menen tänään kirjastoon. Olisin ottanut enemmän kirjoja mukaani viime torstaina, kun kirjastossa kävin, jos olisin vähänkään edes aavistanut, että luen kaikki kirjat niin äkkiä. Lainasin myös 5 runokirjaa ja kaksi musiikkikirjaa.
No pari ehdotusta sinulle, jos kelepaa.
Viime viikolla luin Sabine Kueglerin Viidakkolapsen. Tämä kirja on tositapahtumiin perustuva. Saksalainen perhe, joka muuttaa viidakkoon, Länsi-Papuaan. Vuonna -78 viidakosta on löytynyt uusi, ennen tuntematon, heimo, joka elää vielä kivikauttaan. Tämän heimon pariin tämä perhe muuttaa. Isä on kielten tutkija, äiti sairaanhoitaja. Kolme lasta. Yksi lapsista, Sabine, on kirjoittanut elämästä viidakossa. Hän 17 vuotiaana lähtee kouluun Eurooppaan ja kokee VALTAVAN kulttuurishokin. Hän on elämänsä asunut viidakossa ja nyt eteen tulee mitä ihmeellisimpiä asioita.
Okei, tämä oli Sabinen ensimmäinen kirja.
Toinen kirja: Paluu viidakkoon, valmistunut 2006 ja suomennettu 2007.
Tämä kirja on oikeastaan hyvin järkyttävä. Huikea tarina.
Eli suosittelen näitä kirjoja.
Mitä tulee tähän Nicholsonin kirjaan, niin hmmmm.... jos kertoisin mitä tai mistä siinä kerrotaan, niin se kuulostaisi vähemmän mielenkiintoiselta. Lainasin kirjan, koska sitä suositeltiin ja kun luin kirjan takana olevan selostuksen, niin olin hirveän pettynyt, koska se ei vaikuttanut millään muotoa kiinnostavalta. Päinvastoin. Jos minulla olisi ollut joku toinen kirja, olisin aloittanut sen lukemisen, mutta koska ei ollut, niin otin tämän "Toisten maassa" esille ja aloin lukemaan. Siis eilen. Nyt ei ole enää paljoa jäljellä.
Kirja on hyvin hienolla ja älykkäällä tavalla rakennettu.
En kykene selittämään tätä kirjaa. Elikkä lue vaan, sanon minä :) - 53-v savolaisakka
Heikunkeikku kirjoitti:
...siksi minäkin menen tänään kirjastoon. Olisin ottanut enemmän kirjoja mukaani viime torstaina, kun kirjastossa kävin, jos olisin vähänkään edes aavistanut, että luen kaikki kirjat niin äkkiä. Lainasin myös 5 runokirjaa ja kaksi musiikkikirjaa.
No pari ehdotusta sinulle, jos kelepaa.
Viime viikolla luin Sabine Kueglerin Viidakkolapsen. Tämä kirja on tositapahtumiin perustuva. Saksalainen perhe, joka muuttaa viidakkoon, Länsi-Papuaan. Vuonna -78 viidakosta on löytynyt uusi, ennen tuntematon, heimo, joka elää vielä kivikauttaan. Tämän heimon pariin tämä perhe muuttaa. Isä on kielten tutkija, äiti sairaanhoitaja. Kolme lasta. Yksi lapsista, Sabine, on kirjoittanut elämästä viidakossa. Hän 17 vuotiaana lähtee kouluun Eurooppaan ja kokee VALTAVAN kulttuurishokin. Hän on elämänsä asunut viidakossa ja nyt eteen tulee mitä ihmeellisimpiä asioita.
Okei, tämä oli Sabinen ensimmäinen kirja.
Toinen kirja: Paluu viidakkoon, valmistunut 2006 ja suomennettu 2007.
Tämä kirja on oikeastaan hyvin järkyttävä. Huikea tarina.
Eli suosittelen näitä kirjoja.
Mitä tulee tähän Nicholsonin kirjaan, niin hmmmm.... jos kertoisin mitä tai mistä siinä kerrotaan, niin se kuulostaisi vähemmän mielenkiintoiselta. Lainasin kirjan, koska sitä suositeltiin ja kun luin kirjan takana olevan selostuksen, niin olin hirveän pettynyt, koska se ei vaikuttanut millään muotoa kiinnostavalta. Päinvastoin. Jos minulla olisi ollut joku toinen kirja, olisin aloittanut sen lukemisen, mutta koska ei ollut, niin otin tämän "Toisten maassa" esille ja aloin lukemaan. Siis eilen. Nyt ei ole enää paljoa jäljellä.
Kirja on hyvin hienolla ja älykkäällä tavalla rakennettu.
En kykene selittämään tätä kirjaa. Elikkä lue vaan, sanon minä :)Kylläpä kirjaston täti pyörittelee silmiään kun mummon pinossa on muitakin kuin dekkareita! Otan "Viidakkolapsen" ja "Toisten maassa" jos hyllystä löytyy. Toivottavasti "osaan" lukea. Kun on tietyntyyppisiin kirjoihin vuosien mittaan iskostunut, voipi olla opettelua muunlaisen lukeminen. Matkailu avartaa - eli tässä tapauksessa matkailu uusien kirjojen maailmaan. Jee, jännä kokeilla.
Itse muuten vierailen ahkeraan tuolla kirjallisuuspalstalla, sieltä olen myös saanut hyviä vinkkejä näihin dekkareihin. Kun joku luettelee mistä on tykännyt ja jos ne enimmäkseen sisältävät niitä mistä minäkin olen tykännyt, olen lainannut yös muita ao. henkilön suosittelemia kirjoja. Ja 99 % on natsannut. - Heikunkeikku
53-v savolaisakka kirjoitti:
Kylläpä kirjaston täti pyörittelee silmiään kun mummon pinossa on muitakin kuin dekkareita! Otan "Viidakkolapsen" ja "Toisten maassa" jos hyllystä löytyy. Toivottavasti "osaan" lukea. Kun on tietyntyyppisiin kirjoihin vuosien mittaan iskostunut, voipi olla opettelua muunlaisen lukeminen. Matkailu avartaa - eli tässä tapauksessa matkailu uusien kirjojen maailmaan. Jee, jännä kokeilla.
Itse muuten vierailen ahkeraan tuolla kirjallisuuspalstalla, sieltä olen myös saanut hyviä vinkkejä näihin dekkareihin. Kun joku luettelee mistä on tykännyt ja jos ne enimmäkseen sisältävät niitä mistä minäkin olen tykännyt, olen lainannut yös muita ao. henkilön suosittelemia kirjoja. Ja 99 % on natsannut....hiukset kammattu ja naamaan laitettu kirjaston-lainausmatka-meikki, elikkä kohta kohta lähden.
Mäkin oon vartavasten päättänyt, että alan opettelemaan muidenkin kirjojen lukemista, kuin vaan niitä "omanlaisia" kirjoja.
Tykkään tositapahtumiin perustuvista kirjoista, historialliset, elämäkerrat jne..
Mutta tosiaan voisin kokeilla summan-mutikassa-mitä-vaan-kirjaa, jos se jonkun mielestä on hyvä.
Nyt on paperilla kahden kirjan nimet, jotka sain tältä samaiselta "puskalta", joka ehdotti Toisten maassa-kirjaa. En viitsi lähteä kaupunkiin, vaan menen tähän lähikirjastoon. Toisten Maassa-kirjan jouduin tilaamaan, tuli seuraavana päivänä.
JOS näitä kahta haluamaani kirjaa ei ole tässä lähikirjastossa, niin voisitko ehdottaa jotakin kirjaa tai kirjoja, jos vaikka joku kirja olisikin saatavana heti.
Tekisin listan ja menisin sen listan kanssa kirjastoon.
Myös muille samainen pyyntö :) Ehdotuksia Pliis. - verditti
Heikunkeikku kirjoitti:
...hiukset kammattu ja naamaan laitettu kirjaston-lainausmatka-meikki, elikkä kohta kohta lähden.
Mäkin oon vartavasten päättänyt, että alan opettelemaan muidenkin kirjojen lukemista, kuin vaan niitä "omanlaisia" kirjoja.
Tykkään tositapahtumiin perustuvista kirjoista, historialliset, elämäkerrat jne..
Mutta tosiaan voisin kokeilla summan-mutikassa-mitä-vaan-kirjaa, jos se jonkun mielestä on hyvä.
Nyt on paperilla kahden kirjan nimet, jotka sain tältä samaiselta "puskalta", joka ehdotti Toisten maassa-kirjaa. En viitsi lähteä kaupunkiin, vaan menen tähän lähikirjastoon. Toisten Maassa-kirjan jouduin tilaamaan, tuli seuraavana päivänä.
JOS näitä kahta haluamaani kirjaa ei ole tässä lähikirjastossa, niin voisitko ehdottaa jotakin kirjaa tai kirjoja, jos vaikka joku kirja olisikin saatavana heti.
Tekisin listan ja menisin sen listan kanssa kirjastoon.
Myös muille samainen pyyntö :) Ehdotuksia Pliis.Tuntien jonkinverran taustaasi suosittelen lukemaan *Kreutzersonaatin*.
(Pelkäänpä pahoin, että ei se sinulta ole jäänyt lukematta)
Dekkari, suuri rakkausromaani ja musiikkitietokirja samassa paketissa.
Suosittelen kaikille lukemista harrastaville!
- kaupunkilaishiiri
Viimeiset vuodet olen pääsääntöisesti lukenut ammattikirjallisuutta ja tenttikirjoja kun innostuin opiskelemaan tuossa 4-kymppisenä ihan tosissaan. Ja kun opiskeltava aine auttaa ihan arkielämäeeä (psykologia ja aikuiskasvatus) niin mikäs siinä.
Luen paljon muutakin ja dekkarit ovat suosikkejani ja pakko myöntää, että Hercule Poirot on yksi lempikarakteistani. Kyllä rakkausromaanitkin menee, ihana joskus uppoutua kunnon imelään pusi-pusi -romaaniin.- 53-v savolaisakka
Että hyvä kirja on kuin hyvä seksi. Naatitaan, naatitaan, odotetaan ihanaa loppuhuipennusta - mutta pitkitetään että se suurin nautinto olisi vielä edessäpäin. Kirjan loppumetreillä saatan lähteä välillä syömään yms. että loppuhuipennus siirtyisi. Rakastellessa en kyllä sano miehelle että "Ootas vähän, käyn välillä jääkaapilla".
Dekkareita, dekkareita ja aina vaan dekkareita! En kyllästy koskaan. Luen kyllä muutakin mutta jännitystä ei voita mikään. Kotimainen kirjallisuus on ykkönen. lastenkirjoja luin minäkin aikoinaa vuosikaudet ääneen. Molemmat lapset ovat aina olleet kovia lukemaan ja olen sitä mieltä että se on peritty kotoa.
Lukeminen kannattaa aina!- paapuuri
aina on kirja lukemisen alla.
Sängyssä en lue koskaan, sitähän ei edes suositella, käy niskaan ja hartioihin.
Yritä nyt kuitenkin välillä liikkua sen minkä pystyt, äläkä pelkästään lue ;)
Jos luet kirjan päivässä, ei taida muuhun paljonkaan aikaa jäädä.
Eilen en ehtinyt lukemaan ollenkaan, kun olin marjan keruussa 8 tuntia.
Mutta yritän joka päivä edes muutaman sivun ehtiä lukemaan.
Itse luen dekkareita, mutta myös muuta kirjallisuutta.- pookionki
sinä saat ne marjat sopimaan? ;))))
- paapuuri
pookionki kirjoitti:
sinä saat ne marjat sopimaan? ;))))
kerättiin hyvän ystävän kanssa ja hän vei ne kotiinsa, onneksi.
Ja muutenkin, on täällä rampannut kaikenlaista porukkaa, itselleen marjoja keräämässä.
Aattelin vielä itselle tehdä mustaherukkahyytelöä, oliskohan
kenelläkään hyvää ohjetta :)) - 53-v savolaisakka
Jos mulle annoit liikkumiskehotuksen niin ok. Minun liikkuminen on reuman ja selkävian takia sellaista että max 10 minuuttia rauhallista kävelyä kerrallaan kestän. Sen teen sitten niin usein kun pystyn. Kun on "keppipäivä" niin silloin jää kävelyt väliin:(
Sängyssä saa tosi hyvän lukuasennon kun käyttää tyynyjä hyväkseen. En millään pysty istumaan puolta tuntia pitempään, joten jos istualtaan lukisin, jäis tosi vähiin. Ja kuten sanoin, usein luen öisin(kin) kun kivut valvottaa. Ei mulla aina koko päivä siihen kulu. Mutta hyvä että on joku järjissään (?) pitävä ajanviete.
Kävisin marjassa ja/tai sienessä mutta joku sais paareilla tuoda minut metsästä. - paapuuri
53-v savolaisakka kirjoitti:
Jos mulle annoit liikkumiskehotuksen niin ok. Minun liikkuminen on reuman ja selkävian takia sellaista että max 10 minuuttia rauhallista kävelyä kerrallaan kestän. Sen teen sitten niin usein kun pystyn. Kun on "keppipäivä" niin silloin jää kävelyt väliin:(
Sängyssä saa tosi hyvän lukuasennon kun käyttää tyynyjä hyväkseen. En millään pysty istumaan puolta tuntia pitempään, joten jos istualtaan lukisin, jäis tosi vähiin. Ja kuten sanoin, usein luen öisin(kin) kun kivut valvottaa. Ei mulla aina koko päivä siihen kulu. Mutta hyvä että on joku järjissään (?) pitävä ajanviete.
Kävisin marjassa ja/tai sienessä mutta joku sais paareilla tuoda minut metsästä.kohdallasi liikkumista, mutta sen minkä pystyy, niin hyvä sekin on.
Sinulla tuntuu olevan melko vaikeaa tuon terveytesi kanssa, mutta yritä pärjätä.
Kyllä miekin lukisin iltaisin sängyssä, jos olisi mahdollisuus, mutta samassa huoneessa nukkuu kehitysvammainen lapseni, joten en halua häiritä häntä lukemisellani.
Hyvää jatkoa sinulle, mukavaa syksyä, jatketaan lukuharrastusta! paapuuri kirjoitti:
kohdallasi liikkumista, mutta sen minkä pystyy, niin hyvä sekin on.
Sinulla tuntuu olevan melko vaikeaa tuon terveytesi kanssa, mutta yritä pärjätä.
Kyllä miekin lukisin iltaisin sängyssä, jos olisi mahdollisuus, mutta samassa huoneessa nukkuu kehitysvammainen lapseni, joten en halua häiritä häntä lukemisellani.
Hyvää jatkoa sinulle, mukavaa syksyä, jatketaan lukuharrastusta!Harrastusta sinulla, marjastaminen ja lukeminen! Itse kerään marjoja sen verran kuin kipeät polvet antaa myöten. Mutta muuten pidän metsässä liikkumisesta. Siitä polvet tykkää, ei kyykkimisestä. Paras anti marjastamisessa (siis saaliin lisäksi), on se että saa olla ulkona! Liikaa tulee istuttua sisällä. Ulos ja metsään aina kun vain voi! Ja sitten kiireellä sisään lukemaan!!!
- ..............
Nyt on muutama vuosi mennyt vähällä lukemisella. Ei ole tullut hommattua kaksiteholaseja. Kädet ei riitä lasien kanssa ja ilman laseja kirjaa pitää sitten heiluttaaa vaaksan päässä polttimosta. Luen toki ammattikirjoja ja satunnaisesti jotain muuta vieläkin.
Mutta luettua on tullut paljon. Välillä tahti oli tosiaan kirja illassa, viikonloppuisin saattoi mennä enemmänkin. Kotikylän kirjasto tuli "luettua läpi" oppikouluaikoina, sitten piti liittyä kirjakerhoihin ja alkaa kiertää divareita. Tästä ollut vähän ongelmiakin, pakko olla kirjasto- huone jonka siivoaminen on syvältä. Toisekseen kirjat ovat vihonviimmeisiä muuttotavaroita, vievät tilaa ja painavat pirusti.
Jaa että millaistako kirjallisuuttako? Vaikea sanoa, menee vähän sykleissä. Joskus muistelmia, toisinaan venäläisiä klassikoita ja dekkarikausia on ajoittein jne. Sattuu joku kirjailija vastaan, joka kiinnostaa, alan sitten kiertelemään divareita niitä keräillen. On niitä poikkeuksiakin. Mielestäni kun on lukenut puolenkymmentä Päätaloa, on lukenut ne kaikki. Silloin kun kiinostuin perhokalastuksesta, kertyi taas hyllyyn metrin verran siitä kirjoitettuja sidontaoppaita ja nämät "Keskellä virtaa joki" jne. Scifiä olen keräillyt jotatain kuusi hyllymetriä. Siinä on sellainen hieno puoli, että uusia tieteiskirjoja kirjoitetaan todella vähän enää nykyisin. Tai siis jotain avaruushömppää kyllä piisaa, niillä ei vain ole paljoakaan tekemistä raskaan Scifin kanssa.
En juuri lue kuin käännettyä kirjallisuutta. Ammattikirjat ja sensellaiset menee kyllä muillakin kielillä kun aikansa tavailee, mutta kertomakirjallisuuteen ei kielitaitoni kunnolla riitä. Toki ymmärtää mistä kyse, mutta nyannseista ei oikein pääse jyvälle.
Siitä, että on lukenut paljon on oma hyötynsä. Tietää kaikenlaista kaikenlaisista asioista. Toisekseen kun ihmisen jokatapauksessa pitää ajottain opiskella jotain tai ottaa selvää jostain, itselle on luontaista hankkia ensin pirunmoinen kasa kirjallisuutta ja alkaa lukemaan aiheesta. Ok, netistä nyt löytyy melkein mitä tahansa tietoa. Mutta se tosiaan on melkein mitä tahansa. Vähän oikeamman tiedon suodattaminen huuhaasta on joskus turhauttavaakin. Ja kaikista varmimmin väärää teitoa saa netin keskustelupalstoilta :D
=DW=- Minämaalta
Luen yleensä vähintään ikäisteni tai minua vanhempien tai sitten jo ammoin kuolleiden kirjoittamia kirjoja.
En luota nykyisiin kolmekymppisiin, en tunne pienintäkään halua perehtyä jonkun akuankoilla ja cocacolalla ruokitun kulosaarelaisen nuoren älykön ajatusmaailmoihin.
Erittäin epäilyttävää on jos tällainen nuori urbaanijuppi saa päähänsä kirjoittaa esimerkiksi työväestön elämästä 1900-luvun alussa. Tai laittaa henkilönsä entisaikaiselle maaseudulle, ihminen joka ei ole edes sirppiä luonnossa nähnyt.
Jos funtsii mitä kirjoja olen lukenut viime viikon aikana, niin kaikkien niiden kirjoittaja lienee jo kuollut, Edna o' Brien voisi olla elossa, en tiedä.
Eilen tulin iloiseksi, kun kuulin miten nuorin lapseni oli omatoimisesti käynyt kirjastosta itselleen kirjoja. Kun ei hällä nyt ole pariin viikkoon ollut tietokonetta (entinen rikki), niin kirjakin kiinnostaa. - .........-.........
Minämaalta kirjoitti:
Luen yleensä vähintään ikäisteni tai minua vanhempien tai sitten jo ammoin kuolleiden kirjoittamia kirjoja.
En luota nykyisiin kolmekymppisiin, en tunne pienintäkään halua perehtyä jonkun akuankoilla ja cocacolalla ruokitun kulosaarelaisen nuoren älykön ajatusmaailmoihin.
Erittäin epäilyttävää on jos tällainen nuori urbaanijuppi saa päähänsä kirjoittaa esimerkiksi työväestön elämästä 1900-luvun alussa. Tai laittaa henkilönsä entisaikaiselle maaseudulle, ihminen joka ei ole edes sirppiä luonnossa nähnyt.
Jos funtsii mitä kirjoja olen lukenut viime viikon aikana, niin kaikkien niiden kirjoittaja lienee jo kuollut, Edna o' Brien voisi olla elossa, en tiedä.
Eilen tulin iloiseksi, kun kuulin miten nuorin lapseni oli omatoimisesti käynyt kirjastosta itselleen kirjoja. Kun ei hällä nyt ole pariin viikkoon ollut tietokonetta (entinen rikki), niin kirjakin kiinnostaa.Tuo on vähän kaksipiippuinen tui ikä jutska. Melko paljon kirjailijoitakin on kuollut aikanaan varsin nuorella iällä, Saarikoski kuoli alle viiskymppisenä. Waltari oli egyptologi ja julkaisi Sinuhen alle nelikymppisenä. Itseä on kiinnostanut Sofi Oksanen viime aikoina, pitäisi saada jossain välissä lueskeltua. Viron historiasta ei oikein kuitenkaan ole itsellä paljoakaan tietoa.
Asiassa on mielestäni eräs seikka.Poliittiset olot, sodat jne vaikuttavat todella paljon kirjallisuuteen mitä voidaan julkaista. Nykykirjailijoilla on käytössään arittäin runsaasti arkistoja, mihin pitää perehtyä ennen kirjoittamista. Aikanaan ne tiedot olivat ehkä salaisia tai ne olivat niin levällään, että kokoaminen oli äärettömän työlästä. Jos ei kirjoita nykyaikaan tai tulevaisuuteen perustuvaa fiktiota, pitää tehdä todella paljon selvitystöitä historian tutkimiseksi. Ilmi voi tulla uusia ja mielenkiintoisia tietoja. Omituista on, että vieläkin tulee erittäin paljon julkisuuteen tietoja toisesta maailmansodasta. Se oli ensimmäinen, mikä on dokumentoitu perusteellisesti. Mutta uutiskatsaukset elokuvateattereissa ja lehtiuutisointi oli sensuroitua. Materiaalia on olemassa valtavasti. Ja materiaaliin perehtymällä löytyy todella paljon tietoja, joista ennen ei ole puhuttu.
Mun mielestä nuorempi nykykirjailija lähtee enenpi puhtaalta pöydältä ja vähemmillä ennakkoluuloilla perehtymään vanhempiin asioihin, kuin sen ajan ihmiset. Ai niin. Mielestäni kirjailijana aivan jonninjoutava Kaari Utrio alkoi tehtailemaan historiallisia romskujaan julki jo 26- vuotiaana.
Niin, mitähän koitin oikein selittää. Kai sitä että pidän nykykirjailijoiden menneen ajan kuvauksia paljon luotettavimpina ainakin historiallisten tarkkuuksien kannalta, kuin joskus sata vuotta sitten julkaistuja kirjoja. Juuri siksi, että nyt on olemassa laajempia materiaalilähteitä kuin aikalais kirjailijoilla ja senkin takia, että nyt voi julkaista sellaisia kirjoja, joita ei ikinä olisi voinut asioitten takia julkaista ennemmin.
Edna o' Brien näytti Wikin mukaan olevan elossa, syntynyt - 30.
=DW= - Minämaalta
.........-......... kirjoitti:
Tuo on vähän kaksipiippuinen tui ikä jutska. Melko paljon kirjailijoitakin on kuollut aikanaan varsin nuorella iällä, Saarikoski kuoli alle viiskymppisenä. Waltari oli egyptologi ja julkaisi Sinuhen alle nelikymppisenä. Itseä on kiinnostanut Sofi Oksanen viime aikoina, pitäisi saada jossain välissä lueskeltua. Viron historiasta ei oikein kuitenkaan ole itsellä paljoakaan tietoa.
Asiassa on mielestäni eräs seikka.Poliittiset olot, sodat jne vaikuttavat todella paljon kirjallisuuteen mitä voidaan julkaista. Nykykirjailijoilla on käytössään arittäin runsaasti arkistoja, mihin pitää perehtyä ennen kirjoittamista. Aikanaan ne tiedot olivat ehkä salaisia tai ne olivat niin levällään, että kokoaminen oli äärettömän työlästä. Jos ei kirjoita nykyaikaan tai tulevaisuuteen perustuvaa fiktiota, pitää tehdä todella paljon selvitystöitä historian tutkimiseksi. Ilmi voi tulla uusia ja mielenkiintoisia tietoja. Omituista on, että vieläkin tulee erittäin paljon julkisuuteen tietoja toisesta maailmansodasta. Se oli ensimmäinen, mikä on dokumentoitu perusteellisesti. Mutta uutiskatsaukset elokuvateattereissa ja lehtiuutisointi oli sensuroitua. Materiaalia on olemassa valtavasti. Ja materiaaliin perehtymällä löytyy todella paljon tietoja, joista ennen ei ole puhuttu.
Mun mielestä nuorempi nykykirjailija lähtee enenpi puhtaalta pöydältä ja vähemmillä ennakkoluuloilla perehtymään vanhempiin asioihin, kuin sen ajan ihmiset. Ai niin. Mielestäni kirjailijana aivan jonninjoutava Kaari Utrio alkoi tehtailemaan historiallisia romskujaan julki jo 26- vuotiaana.
Niin, mitähän koitin oikein selittää. Kai sitä että pidän nykykirjailijoiden menneen ajan kuvauksia paljon luotettavimpina ainakin historiallisten tarkkuuksien kannalta, kuin joskus sata vuotta sitten julkaistuja kirjoja. Juuri siksi, että nyt on olemassa laajempia materiaalilähteitä kuin aikalais kirjailijoilla ja senkin takia, että nyt voi julkaista sellaisia kirjoja, joita ei ikinä olisi voinut asioitten takia julkaista ennemmin.
Edna o' Brien näytti Wikin mukaan olevan elossa, syntynyt - 30.
=DW=ovat eläneet aivan eri maailmassa kuin sanotaan minunikäiset maalla syntyneet ihmiset. Heillä on yksinkertaisesti eri mentaliteetti, näillä cokiksella ruokituilla.
Minun ikäisteni sukupolvi on viimeinen, jolla on jotain kosketusta menneeseen, viipyilevään maailmaan ja sen arvoihin.
Ajatella sentään, että 50-luvulla syntyneellä on vain 30 vuotta takaperin niin ollaan 1920-luvulla joka on minusta mielenkiintoinen ja virkeä vuosikymmen, hyvin ihanteellinen.
Pystyn ymmmärtämään hyvin esim. 1930-lukua, mutta ajallinen hyppäys 1980-luvulla syntyneelle 50-lukuun on mielestäni huomattavasti suurempi.
Ja tästä hetkestä jos laskee 30 vuotta takaperin niin ollaan 1970-luvulla joka sekin on tavallaan mielenkiintoinen kymmenluku. Aivan toista kuin 1980, ja 1990 luvut, mitä ihmettä muistaa sen aikainen nuori maailmasta kuin jotain telkkarisarjoja, millä hänet on ruokittu ja imetetty. - PimuF.
Minämaalta kirjoitti:
ovat eläneet aivan eri maailmassa kuin sanotaan minunikäiset maalla syntyneet ihmiset. Heillä on yksinkertaisesti eri mentaliteetti, näillä cokiksella ruokituilla.
Minun ikäisteni sukupolvi on viimeinen, jolla on jotain kosketusta menneeseen, viipyilevään maailmaan ja sen arvoihin.
Ajatella sentään, että 50-luvulla syntyneellä on vain 30 vuotta takaperin niin ollaan 1920-luvulla joka on minusta mielenkiintoinen ja virkeä vuosikymmen, hyvin ihanteellinen.
Pystyn ymmmärtämään hyvin esim. 1930-lukua, mutta ajallinen hyppäys 1980-luvulla syntyneelle 50-lukuun on mielestäni huomattavasti suurempi.
Ja tästä hetkestä jos laskee 30 vuotta takaperin niin ollaan 1970-luvulla joka sekin on tavallaan mielenkiintoinen kymmenluku. Aivan toista kuin 1980, ja 1990 luvut, mitä ihmettä muistaa sen aikainen nuori maailmasta kuin jotain telkkarisarjoja, millä hänet on ruokittu ja imetetty.koko maailmassa elivät "kultaista aikakautta ja luomiskautta". Amerikassa ei vielä tuo 30-lamavuodet näkyneet...30-luku oli koko maailmalle suuri surun vaikea vuosi juuri tuon suuren taloudellisen laman vuoksi...ja se taas ruokki toisen maailmansodan..Teollisuuden rattaat piti saada pyörimään...ja sotateollisuus on aina sitä perusteollisuutta jolle koko länsimainen muu "uusi" teollisuus sitten myöhemmin rakentui...esim. nyt Saksan teollisuusmahti...
Mielenkiintoinen ja ihana aika minustakin tuo 20-luku...60-luku vielä huolentonta lapsuusaikaa...70-luku ihanaa nuoruusaikaa...80-luvusta en niin piitanut, en oikein ymmärtänyt sitä juppikulttuuria joka tunki jokapuolta...ihmiset olivat silloin kovin minä keskeisiä materalistiseja ylipäätänsä (eivät kaikki)...ja 90- taas liittyy sekä iloa että surua...
Paras aika kuitenkin tämä;)) Sitä jotakin elämästä ymmärtää jo...mutta, ei läheskään vielä täysin kaikkea...onneksi niinkin...toisaalta..kun oikein ajattelee...miksi pitäisikään..ymmärtää jo kaikki? Riittää kun on onnellinen ja tyytyväinen, elämäänsä tässä ja nyt.
t.Pimu - PimuF.
.........-......... kirjoitti:
Tuo on vähän kaksipiippuinen tui ikä jutska. Melko paljon kirjailijoitakin on kuollut aikanaan varsin nuorella iällä, Saarikoski kuoli alle viiskymppisenä. Waltari oli egyptologi ja julkaisi Sinuhen alle nelikymppisenä. Itseä on kiinnostanut Sofi Oksanen viime aikoina, pitäisi saada jossain välissä lueskeltua. Viron historiasta ei oikein kuitenkaan ole itsellä paljoakaan tietoa.
Asiassa on mielestäni eräs seikka.Poliittiset olot, sodat jne vaikuttavat todella paljon kirjallisuuteen mitä voidaan julkaista. Nykykirjailijoilla on käytössään arittäin runsaasti arkistoja, mihin pitää perehtyä ennen kirjoittamista. Aikanaan ne tiedot olivat ehkä salaisia tai ne olivat niin levällään, että kokoaminen oli äärettömän työlästä. Jos ei kirjoita nykyaikaan tai tulevaisuuteen perustuvaa fiktiota, pitää tehdä todella paljon selvitystöitä historian tutkimiseksi. Ilmi voi tulla uusia ja mielenkiintoisia tietoja. Omituista on, että vieläkin tulee erittäin paljon julkisuuteen tietoja toisesta maailmansodasta. Se oli ensimmäinen, mikä on dokumentoitu perusteellisesti. Mutta uutiskatsaukset elokuvateattereissa ja lehtiuutisointi oli sensuroitua. Materiaalia on olemassa valtavasti. Ja materiaaliin perehtymällä löytyy todella paljon tietoja, joista ennen ei ole puhuttu.
Mun mielestä nuorempi nykykirjailija lähtee enenpi puhtaalta pöydältä ja vähemmillä ennakkoluuloilla perehtymään vanhempiin asioihin, kuin sen ajan ihmiset. Ai niin. Mielestäni kirjailijana aivan jonninjoutava Kaari Utrio alkoi tehtailemaan historiallisia romskujaan julki jo 26- vuotiaana.
Niin, mitähän koitin oikein selittää. Kai sitä että pidän nykykirjailijoiden menneen ajan kuvauksia paljon luotettavimpina ainakin historiallisten tarkkuuksien kannalta, kuin joskus sata vuotta sitten julkaistuja kirjoja. Juuri siksi, että nyt on olemassa laajempia materiaalilähteitä kuin aikalais kirjailijoilla ja senkin takia, että nyt voi julkaista sellaisia kirjoja, joita ei ikinä olisi voinut asioitten takia julkaista ennemmin.
Edna o' Brien näytti Wikin mukaan olevan elossa, syntynyt - 30.
=DW=itselläni myös tuo Sofi Oksasen kirja...nyt listalla jonka haluaisin luke. Onko sitten historian kirjoittelu aina täysin puolueetonta? Mielestäni Suomessa jo siihen pystytään...kansankunnan kipeistä haavoista kun NYT voidaan käydä korkeatasoista keskustelua lähes puolueettomasti. Aikaa kun kulunut tarpeeksi. Ja tasovaatimukset historiankirjoittajilla korkea. Pitää perustua todellisiin faktoihin..siksi vähän suhtaudun varauksella Sofi Oksasen kirjaan...lukenut olen vaan ennakkotiedot...
Virossa nuo haavat vielä tuoreet...ei tuosta itsenäistymisestä mielestäni ole tarpeeksi aikaa...
Mielenkiintoinen minustakin tuo Viron historia ja monikerroksinen ja vanha...siksi kiehtoo, sekä Viron historia että kulttuuri...monin tavoin.. Eilen sain myös tietää, että, mahdollisuus päästä kesäksi Tartoon lukemaan vironkieltä...vielä en hakupapereita laittanut en ihan ehkä ensi kesäksi kuitenkaan vielä lähde...) haluan tuon kielen oppia, jotta ymmärtäisin paremmin..ja uusien ystävyyssuhteiden vuoksi myös....Suomenkieli on taas virolaisille raskasta...nooh, puolin ja toisin....
t.Pimu - sanonut, ettei
PimuF. kirjoitti:
itselläni myös tuo Sofi Oksasen kirja...nyt listalla jonka haluaisin luke. Onko sitten historian kirjoittelu aina täysin puolueetonta? Mielestäni Suomessa jo siihen pystytään...kansankunnan kipeistä haavoista kun NYT voidaan käydä korkeatasoista keskustelua lähes puolueettomasti. Aikaa kun kulunut tarpeeksi. Ja tasovaatimukset historiankirjoittajilla korkea. Pitää perustua todellisiin faktoihin..siksi vähän suhtaudun varauksella Sofi Oksasen kirjaan...lukenut olen vaan ennakkotiedot...
Virossa nuo haavat vielä tuoreet...ei tuosta itsenäistymisestä mielestäni ole tarpeeksi aikaa...
Mielenkiintoinen minustakin tuo Viron historia ja monikerroksinen ja vanha...siksi kiehtoo, sekä Viron historia että kulttuuri...monin tavoin.. Eilen sain myös tietää, että, mahdollisuus päästä kesäksi Tartoon lukemaan vironkieltä...vielä en hakupapereita laittanut en ihan ehkä ensi kesäksi kuitenkaan vielä lähde...) haluan tuon kielen oppia, jotta ymmärtäisin paremmin..ja uusien ystävyyssuhteiden vuoksi myös....Suomenkieli on taas virolaisille raskasta...nooh, puolin ja toisin....
t.PimuMannerheim-elokuvaa kannata tehdä ennenkuin Sofi Oksanen kirjoittaa Suomen itsenäisyyden ajan historian. Tämän hetken historiahan on suoraan sotapropagandasta.
- PimuF.
sanonut, ettei kirjoitti:
Mannerheim-elokuvaa kannata tehdä ennenkuin Sofi Oksanen kirjoittaa Suomen itsenäisyyden ajan historian. Tämän hetken historiahan on suoraan sotapropagandasta.
minusta taas suomalaiset historiankirjoittajat tekevät kyllä hyvin "puolueetonta" työtä...mutta ihan teoreettisesti jos, ajattelee voiko historiankirjoittaja koskaan, kirjoittaa ihan "puhdasta"historiaa"...ainahan hän joutuu haastattelemaan monia ihmisiä ja myös taustatiedot ja muut lähdeluettelot ovat vain ihmisten omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuvia? ja kuinka laaja tuo otos sitten on ja miten kattava. Ja siten myös puolueeellisia....ja kuka sitten mitenkin nuo asiat on ylös kirjoittanut....mutta, periaatteessa tottakai...aina kun sotahistoriasta on kysymys siinä tämä oman maan kannalta asioita katsotaan milloin enemmän milloin vähemmän...
Minusta nämä nykyiset dokumentit jotka, tuosta toisesta maailmasodasta kertoavat ovat kyllä ei vähemmän mitenkään propagandallisia ja ovat erinomaisesti tehtyjä.....arkistojen ovet kun vihdoin myös täällä Suomessa auenneet...tutkijoille...Monista asioista joista EI saanut puhua tai kirjoittaa tänäpäivänä kuitenkin voi ihan eritavalla..ja kyllähän Suomi tekee yhteistyötä myös Venäläisten sotahistorian tutkijoiden kanssa tänäpäivänä. Joten tietoja vaihdetaan...eriasia sitten tuo miten nuo arkistot tuolla naapurimaassa..en tiedä..en ole tutkija;))
Nooh, nämä mielipide-eroja vain...)) eipä kannata kovin paljon niistä kiistellä..minä ainakaan, kun mikään alan ammattilainen en ole. Historiasta vaan aina pitänyt..;))
t.Pimu - --------.
Minämaalta kirjoitti:
ovat eläneet aivan eri maailmassa kuin sanotaan minunikäiset maalla syntyneet ihmiset. Heillä on yksinkertaisesti eri mentaliteetti, näillä cokiksella ruokituilla.
Minun ikäisteni sukupolvi on viimeinen, jolla on jotain kosketusta menneeseen, viipyilevään maailmaan ja sen arvoihin.
Ajatella sentään, että 50-luvulla syntyneellä on vain 30 vuotta takaperin niin ollaan 1920-luvulla joka on minusta mielenkiintoinen ja virkeä vuosikymmen, hyvin ihanteellinen.
Pystyn ymmmärtämään hyvin esim. 1930-lukua, mutta ajallinen hyppäys 1980-luvulla syntyneelle 50-lukuun on mielestäni huomattavasti suurempi.
Ja tästä hetkestä jos laskee 30 vuotta takaperin niin ollaan 1970-luvulla joka sekin on tavallaan mielenkiintoinen kymmenluku. Aivan toista kuin 1980, ja 1990 luvut, mitä ihmettä muistaa sen aikainen nuori maailmasta kuin jotain telkkarisarjoja, millä hänet on ruokittu ja imetetty.Ja mitenkähän omakohtaisesti olet sisäistänyt tässä, pian julkaistavassa teoksessa ilmenevät asiat? Näistähän kaikilla oli aikanaan paljonkin tietoa vai?
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/08/supon_juhlakirja_valottaa_suomen_lahihistoriaa_956404.html?origin=rss
Ei tuo mikään kovin kattava teos voi olla, Supolla erittäin tarkat salassapitovelvoitteet. Mutta eipä ole ennen tuota materiaalia ole ollut monilla ennemmin nähtävissä.
Kirjailija nimittäin tekee aikalailla muuta työkseen, kuin katselee telkkaria. Tutkiminen ja asioihin perehtyminen, sekä etenkin aiheesta kiinnostuneisuus ovat aina kaiken luovankin työn lähtökohtia aina. Ei nykypäiväänkään sijoittuvaa kirjallisuutta voi kirjoittaa ilman aiheeseen perehtymistä.
Luin joskus kirjan, "Srippaduidaa". En muista kirjoittajaa, se oli jotain noita seiskytluvun alun nuorien kirjoittajalupausten jonkin kustannusyhtiön julkaisusarjaa. Se kertoi liftausmatkasta kesällä suomessa. Tavallaan muistelmanomainen, mutta siinä oli mietteitäkin kokemusten pohjalta. Ja sen kirjoittaminen oli vaatinut todellakin liftausmatkan suomessa, muistaakseni jonnekin rokkifestareille ja takaisin. Siis kokemusperäistä, mutta siinä kirjoitettiin ajasta, sekä laajemmistakin asioista. Oli analyyttistä musiikillista kannanottoa, woodstokista alkaen ja hippiliikkeen jäänteitä mietteissä. Sekä nimenomaan se, että kirjoitti tietämiensä faktojen pohjalta oikein hyvää kaunokirjallisuutta. Ja hyvin, oli kirjoittanut ennenkin.
Kirjailijatar oli kirjoittaessaan 16 vuotias. Mutta pitäisi jostain kaivella esiin, esikoiskirjailijan nimi. Oletan jotenkin, että se ei jäänyt ainoaksi teoksekseen.
Jaa mitenkö Supo ja teinityttö liittyvät toisiinsako? Tytöllä ei siihen aikaan esimerkiksi ollut mistään saatavissa tietoa sen ajan huumeista, ei tajunnut sen päivän poliittisia oloja, tai ei yksinkertaisesti ollut ikänsä puolesta ehtinyt perehtyä saatavilla olevaan populaarimusiikin historiaan amerikan orjista alkaneesta bluesista San Fransiscon happorockkiin. Ei sellaista tietoa mistään löytänyt. Suomessa ilmestyi Suosikki ja Intro. Pekka Gronov oli kirjoittanut populaarimusiikista pienen kirjan ja lauantaisin radiosta tuli nuorten sävelllahja.
Tänä päivänä kaikesta tuosta on saatavilla äärettömän paljon tietoa. jos jollain olisi vastaavan tyyppinen runkotarina, ja sijoittaisi sen tuohon aikaan, tulos olisi jo kotimaisen klassikon tasoa.
Jepjep- mua kutsuu runkosänky ny. Klassikko, jenkkien tuotekehittelemä, mutta keksintönä tietämäni mukaan iänikuinen :)
=DW=
- julli51
oli samalainen , luki ja luki ja luki ja luki. viittiny enää katella sitte
- eräs kommentti
Jätitkö eksäsi sen takia, että hän luki?
Jäit huomiotta, vai ?
Ei kai tuollaisen takia toista jätetä ?
Jestas sentään! - julli51
eräs kommentti kirjoitti:
Jätitkö eksäsi sen takia, että hän luki?
Jäit huomiotta, vai ?
Ei kai tuollaisen takia toista jätetä ?
Jestas sentään!ei oo pakko katella muumioo kirja naaman eressä ikuiseen. no se on ollutta ja mennyttä
- olekkaan
julli51 kirjoitti:
ei oo pakko katella muumioo kirja naaman eressä ikuiseen. no se on ollutta ja mennyttä
Jotkut addiktoituu viinaan, jotkut kirjoihin, jotkut nettiin, kaikki ne on jonkinlaista pakoa arjesta ja todellisuudesta. Kumppanille se on aina raskasta.
- aiheen,
olekkaan kirjoitti:
Jotkut addiktoituu viinaan, jotkut kirjoihin, jotkut nettiin, kaikki ne on jonkinlaista pakoa arjesta ja todellisuudesta. Kumppanille se on aina raskasta.
mutta ... jospa se pako arjesta johtuukin siitä kumppanista?
Miksei molemmat voi harrastaa omia juttujaan.
Toinen lukee, toinen nikkaroi tms. - todellisuutta
monessa ihmissuhteessa. Hyvä kommentti!
- 53-v savolaisakka
Kyllä minunkin mieheni kyllästyis jos AINA lukisin. Toki seurustelen ja keskustelen hänen kanssaan ja tehdään yhdessäkin jotain kotihommia (siis minä osalistun siihen mihin kykenen sairauksieni vuoksi). Mutta mies on päivät töissä, työmatkoineen melkein 12 tuntia. Silloin on armasta aikaa lukea. Lisäksi hän rupeaa illalla viimeistään 21.30 nukkumaan kun on aikainen herätys, silloin minä taas luen. Ja kun mies katsoo telkkarista esim. urheiluja yms. jotka ei hirveästi minua kiinnosta, silloinkin luen. Toki kommentoimme välillä puolin ja toisin. Ja vaikka hän ei itse lue muuta kuin sanomalehtiä, Keltaista Pörssiä ja joskus Tekniikan Maailmaa, jaksaa hän olla kiinnostunut minun lukemisistani. Kysyy aina onko hyvä kirja, kuka kirjoittanut ja joskus jopa pääpiirteissään juonen sisältöä. Ei lukuharrastus eikä mikään muukaan harrastus saa olla parisuhteen kompastuskivi. Sitten jos jompikumpi alkaisi harrastaa itsekseen yöjuoksuja.. siihen kaatuisi kyllä. Olen kuitenkin koko ajan läsnä vaikka kuinka uppoutuisin hyvään kirjaan:)
- menee enemmän, välillä
vähemmän mutta joka päivä kuitenkin tulee jonkin verran luettua. Romaaneja aika vähän, hidaslukuisempaa kuten tietokirjallisuus, runot, novellit ja sen sellaiset sitten enemmän. Sisältöä ja merkitystä pitää olla joka rivillä.
- Keltainen kuu
olla lukemista vaikka ei joka päivä lukisikaan. Kirjastoa en osaa käyttää, kirjakerhoon kuulun, kahteenkin. Hyllystä löytynee melkein kaikki Agatha Christien, Liza Marklundin ja Leena Lehtolaisen kirjat. Pidän myäs Anna-Leena Härhösen kirjoista sekä Herman Hessen, Tabermanniakin löytyy...naisystäväni mielestä jokaiselta naiselta pitää löytyä vähintään yksi Tabermann. Pitäisi varmaan kysyä miksi. "Rakkaudennälkään" Kotiopettajattaren romaani on ihana, uudestaan...
- kirjoitelmia
Keltainen kuu kirjoitti:
olla lukemista vaikka ei joka päivä lukisikaan. Kirjastoa en osaa käyttää, kirjakerhoon kuulun, kahteenkin. Hyllystä löytynee melkein kaikki Agatha Christien, Liza Marklundin ja Leena Lehtolaisen kirjat. Pidän myäs Anna-Leena Härhösen kirjoista sekä Herman Hessen, Tabermanniakin löytyy...naisystäväni mielestä jokaiselta naiselta pitää löytyä vähintään yksi Tabermann. Pitäisi varmaan kysyä miksi. "Rakkaudennälkään" Kotiopettajattaren romaani on ihana, uudestaan...
En suostu lueskelemaan kenenkään mielikuvituksen tuotteita . Mielestäni ei voisi
aikaansa typerämmin tuhlata , oppiminen lukemisen välityksellä onkin eri jutska. - PimuF.
kirjoitelmia kirjoitti:
En suostu lueskelemaan kenenkään mielikuvituksen tuotteita . Mielestäni ei voisi
aikaansa typerämmin tuhlata , oppiminen lukemisen välityksellä onkin eri jutska.myös maailmalla tunnettuja kuvaavat sitten hyvin ympärisitöään, ihmisiä aikakautta ,tapahtumia, yleistä ilmapiiriä, keskustelua....näissä romaaneissaan..Minusta niistä oppii ymmärtään elämää..muutakin kuin omaansa, ehkä ja hyviä klassikoita voi aina lukea uudestaan. Tuntuvat kovin erilasilta eri ikäisenä luettuna.....Sitten myös runoilijat Pablo Neruda esimerksi...voi kukaan kauniimmin kirjoittaa rakkaudesta, meidän oman Aleksis Kiven lisäksi....ja toki uudempiakin löytyy...
t.Pimu - Meriläinen
kirjoitelmia kirjoitti:
En suostu lueskelemaan kenenkään mielikuvituksen tuotteita . Mielestäni ei voisi
aikaansa typerämmin tuhlata , oppiminen lukemisen välityksellä onkin eri jutska."Tähänastinen elämäni" odottaa kirjahyllyssä. Dekkareita meni joskus, kaikki Agathat. Ja mitä niitä onkaan.
Mietin Edgar Allan Poeta pitäis jossain vaiheessa taas tutkia, on muuten tehnyt jänniä lastenkirjojakin. Kun oli kouluunkäyntiavustajana ekalla ja tokalla luokalla niin perjantai oli lukupäivä ja opettaja luki usein Poeta lapsille.
Ja myös tällä hetkellä menee mulla sellainen kirja kun "Onnistut, tuli mitä tuli"
Kirj. Lisa Nichols. tykkään lukea myönteisyyttä tukevia kirjoja. Zeniläisyyttä käsitteleviä kirjoja on mulla paljon ja muutenkin henkisyyttä käsitteleviä.
Laila Hietamies ois yks mitä vois taas lukea, tai Ursula Pohjolan-Pirhonen, Kertovat historiallisia ja elämän makuisia.
Oishan noita kun kirja maku on niin musiikki makukin aika laidalta toiselle menevä. - Meriläinen
Meriläinen kirjoitti:
"Tähänastinen elämäni" odottaa kirjahyllyssä. Dekkareita meni joskus, kaikki Agathat. Ja mitä niitä onkaan.
Mietin Edgar Allan Poeta pitäis jossain vaiheessa taas tutkia, on muuten tehnyt jänniä lastenkirjojakin. Kun oli kouluunkäyntiavustajana ekalla ja tokalla luokalla niin perjantai oli lukupäivä ja opettaja luki usein Poeta lapsille.
Ja myös tällä hetkellä menee mulla sellainen kirja kun "Onnistut, tuli mitä tuli"
Kirj. Lisa Nichols. tykkään lukea myönteisyyttä tukevia kirjoja. Zeniläisyyttä käsitteleviä kirjoja on mulla paljon ja muutenkin henkisyyttä käsitteleviä.
Laila Hietamies ois yks mitä vois taas lukea, tai Ursula Pohjolan-Pirhonen, Kertovat historiallisia ja elämän makuisia.
Oishan noita kun kirja maku on niin musiikki makukin aika laidalta toiselle menevä.taaaaas moka, no haitanneeko tuo?
- Minämaalta
kirjoitelmia kirjoitti:
En suostu lueskelemaan kenenkään mielikuvituksen tuotteita . Mielestäni ei voisi
aikaansa typerämmin tuhlata , oppiminen lukemisen välityksellä onkin eri jutska.Muistutat erästä sukulaistani, joka tuomitsi suohon rommaanit ja kaikenmaaliman novellit joutavina mielikuvituksen tuotteina.
Kuitenkin katsonet televisiosta elokuvia, näytelmiä, sketsejä? Yhtä laillahan nekin ovat mielikuvituksen tuotetta.
Fiktiiviset kirjalliset tuotteet eivät ole pelkästään ajanhukkaa. Kyllä niistä oppii jollain lailla ymmärtämään ihmisiä ja erilaisia elinpiirejä, ajatusmaailmoita.
Voi saada jonkun oman elämän kannalta tärkeänkin oivalluksen.
Abstraktien asioiden käsityskyky kehittyy, kielellinen ilmaisu rikastuu.
- II.I
luen paljon, mutta tietokoneelta,
silloin kaikki voi perustua johonkin hakuun, tai toisten linkkeihin.
10 v takaperin olin kirjaston vakioasiakas, edelleen se olis 600m päässä, mutta käyn vain kerran viikossa lehdet lukemassa,
lähinnä matkakertomuksia aikoinaan luin. - handek
Minä luen kirjoja, jopa saunassa.
Lehdet käpristyvät, ja liimaukset irtoilevat.
Kiiitos, kallis, ne joudun maksamaan. Luin juuri Mikkel Birkegaardin esikoisteoksen, Libri di Lucan arvoitus. Se on mielestäni kiehtovalla tavalla erilainen jännittävä trilleri, joka imaisee ainakin erityisesti kirjoista ja sanoista kiinnostuneen lukijan helposti omaan maailmaansa. En osaa arvioida, kiinnostaisiko suurta yleisöä. Itse ihastuin, en meinannut malttaa jättää kirjaa käsistäni ja heittäydyin riemukkaasti nauttimaan sen mielikuvituksellisista kuvioista. (Kirjakerhosta ostamani annan eteenpäin "kierrätykseen" kavereille.)
Pieni, suuri runokirja, Leena Laulajainen - Svetlana Hämäläinen: Vaahterat palavat, Nykymarilaisen naislyriikan antologia, on kirja jonka halusin monestakin syystä ostaa omaan hyllyyni. Runot kertovat marilaisten uhanalaisesta kulttuurista ja useimmat runoista todella koskettavasti marilaisten elämästä neuvostoyhteiskunnan puristuksessa. Useimmat runot eivät avaudu kertalukemalla, eivätkä kulu useammallakaan. Leena Laulajaisen esipuhe auttaa lukijaa ymmärtämään ja valottaa historiaa. - Kaiken lisäksi kirja on kaunis ja ratkaisee muutaman lahjaongelmani.
Minustakin elämä olisi tylsempää ilman kirjoja. Luen niitä välillä ahmimalla, välillä on pakkokin pitää taukoja. Ainakin yksinään nukkumaan käydessä on suorastaan pakko saada lukea vähän aikaa ja matkalle pitää ottaa mukaan keveitä pokkareita. - Kun kirjahyllyt ovat jo täyttyneet, kunniallinen eroon pääsy ylimääräisistä alkaa olla ongelma. Pitäisi opetella kieltäytymään kirjakauppojen ja -kerhojen houkutuksista ja käymään säännöllisesti kirjastossa. Toivottavasti onnistuu eläkeiässä.;))- handek
Hyvät kytkimet, tuhon en kykene.
Joskus haluaisin pyllisttää, ns. pimppini pysyen.
- HTZA
Paljonkin, ihan opiskelumielessä.
"Rebecca", " Vilpittömästi teidän", "Humiseva harju", "Kilimandsaron lumet" jne.
Nykyään palsta riittää.
Ja hyvä niin, vain hiukset nousevat pystyyn.- PimuF.
voithan sä aina vaihtaa palstaa viriliimpään suuntaan. Mikä estää?
t.Pimu
laidasta laitaan. Viimeksi lomalla luin Anna-Leena Härkösen Akvaariorakkautta, Kata Kärkkäisen Minä ja Morrison sekä Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Viimeksimainitun luin jo toisen kerran parin vuoden sisällä, hulvattoman hauskaa kerrontaa.
- O - O
Vittulanjänkä-kirja on unohtunut, kun ei tuoreeltaan saanut tilaamatta kirjastosta. Kiva kuulla, että "aikuisetkin" tykkäävät.;))
O - O kirjoitti:
Vittulanjänkä-kirja on unohtunut, kun ei tuoreeltaan saanut tilaamatta kirjastosta. Kiva kuulla, että "aikuisetkin" tykkäävät.;))
Tokihan aikuiset ja "aikuiset" Vittulanjäkhästä tykkäävät. Vaikka jänkhä tässä tapuksessa onkin Pajalassa Tornionjoen väärällä puolella niin tapahtumat ovat kyllä hyvin kotoisia kuten saunomisskaba ja ryyppäämisen piirinmestaruuskisat! :))
- t.l.
Nyt on menossa kirja; alitajuntasi voima :) Eli milloin mikäkin kiinnostaa, ens viikolla luen sitten joitakin oppikirjoja....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hakalan asunnossa on kuvattu aikuisviihdesivusto Onlyfansin kautta julkaistu pornovideo.
Keskustan puheenjohtajan Antti Kaikkosen avustaja Jirka Hakala ei jatka tehtävässään. Keskustan puoluelehti Suomenmaa ke442604- 1252010
- 871688
- 1621309
Mitä harrastuksia kaivatullasi on?
Mitä harrastuksia sinulla? Onko teillä yhteisiä harrastuksia?681260- 511137
- 691092
- 611066
Mitäs jos hyökkään rakastuneesti kimppuusi
Tuleeko painimatsi vai "painimatsi". Jää nähtäväksi 😂671004Kannattaako suomalaisen nuoren lähteä Thaimaahan au pairiksi? Mitä olet mieltä?
Chiang Mai Pohjois-Thaimaassa kutsuu neljä suomalaista au pairia elämänsä seikkailuun. Arki toisella puolella maailmaa t32977