yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Kyllähän ”naurikset” esiintyy jo vakavasti otettavaksi tarkoitetuissakin julkaisuissa, kuten Google-haulla havaitsee. Kyse on kuitenkin toistaiseksi vain vähemmistönä olevasta asusta, jolla kerrotaan, ettei kirjoittaja tunne vanhaa kansankulttuuria vaikka ehkä pitää itseään pätevänä kirjoittamaan siitä.

    Mainitsemallasi sivulla on myös sekaisin ”kekri” ja ”Kekri”. Jos tällaiset asiat ovat epäselviä kirjoittajalle – tai muiden kirjoituksia leikkelevälle ja liimailevalle verkkosivuntekijälle – ei kannata olettaa paljoakaan asiantuntevuutta.
  2. ”Alla rättigheter förbehålles” on vastaava fraasi ruotsissa, ”All rights reserved” englannissa ja ”Alle Rechten vorbehalten” saksassa.

    Tässä vielä kaupan päälle hollanninkielinen vastine: ”Alle rechten voorbehouden”.

    Toisaalta koko fraasi on merkityksetön tai jopa vahingollinen. Sillä ei voi luoda eikä lisätä tekijänoikeutta. Se on jäänne ajalta, jolloin eräät kansainväliset tekijänoikeussopimukset sallivat sellaisen muotovaatimuksen, että tekijänoikeussuoja annettiin vain, jos teoksessa on maininta ”All rights reserved”. Nykyaikaiset sopimukset nimenomaan kieltävät muotovaatimusten asettamisen. Vanhat fraasit kuitenkin elävät, koska niitä kopioidaan teoksesta toiseen tai ne sisältyvät dokumenttipohjiin.

    Erään tulkinnan mukaan ”Kaikki oikeudet pidätetään” voitaisiin _Suomessa_ käsittää ns. jälkipainantakielloksi. Tällä olisi merkitystä vain sanoma- tai aikakauslehdessä, ja se sulkisi pois ns. lehdistön lainausoikeuden eli käytännössä ajankohtaisten kirjoitusten otteiden julkaisemisen toisen lehden Muut lehdet -palstalla. Käytännössä tämä merkitsisi lähinnä ilmaisen mainonnan torjumista.
  3. ”Ketjun” aloittaneen viestin kieliasu ei ollut mitenkään erityisen huono. Jos luonnehdit sen kirjoittajan ”suomen kielen jälkeä” järkyttäväksi, oma kielikorvasi kaipaa kalibrointia.

    Sen sijaan se oli _sisällöltään_ niin sanottua trollausta eli vedätystä eli ärsyttävä, usein aivan hölmön näköinen tai muuten provokatiivinen ”keskustelunavaus”.
  4. Katsopa sanakirjoista: Suomen kielen perussanakirja ja Kielitoimiston sanakirja kuvaavat nykyistä yleiskieltä, Nykysuomen sanakirja yleiskielen vanhempaa muotoa laajemmin sekä jonkin verran murteita ja kansankieltä jne.

    Miksi muuten oletat sanojen olevan suomea, kun et tiedä niiden merkitystä etkä osaa kertoa, millaisessa yhteydessä olet ne tavannut?

    Lyhyesti sanottuna ”panka” tarkoittaa kädensijaa ja ”pankka” on sanan ”pankko” murteellinen muoto. Lisätietoja on sanakirjoissa.
  5. Eri kielten välillä on väistämättä sattumasta johtuvia yhtäläisyyksiä. Jos ei olisi, se olisi melkoinen ihme: Kaitselmus olisi estänyt kieliä tuottamasta samanlaisia muotoja sattumalta.

    "Peräkkäisiä" sanoja ei kielessä ole.

    Jotkin kielen ainekset lainautuvat tai muutoin täysin uusiutuvat erittäin harvoin; näitä ovat muun muassa juuri pienimmät lukusanat ja persoonapronominit. Siksi ne ovat tärkeässä asemassa pääteltäessä kielten sukulaisuutta. Ne toisaalta ovat usein muuttuneet paljonkin, koska paljon käytettyinä ne saattavat "kulua" (lyhentyä) tai muuten muuttua tai niissä voi tapahtua säännöttömiä muutoksia. Muutokset saattaisivat saada kaksi eri alkuperää olevaa sanaa eri kielissä "lankeamaan yhteen" tai ainakin samantapaisiksi.

    Käytännössä lukusanojen ja persoonapronominien historiaa tunnetaan niin hyvin kuin kielten sanaston historiaa ylipäänsä voidaan tuntea. Jos sinulla on mielessäsi jokin erityinen yhtäläisyys, löytyy luultavasti aika nopeasti tieto siitä, johtuuko se yhteisestä alkuperäistä vai sattumasta.
  6. Hyvä että ymmärsit sisällön; aiempi kommenttisi antoi aiheen olettaa muuta.

    XML-merkkausta oli lainauksessani, koska se oli tiedostossa, jota lainasin. Siellä se taas on siksi, että tällaisten asioiden kuvaamiseen yleisesti käytetään XML-merkkausta, jotta niitä voidaan käsitellä automaattisesti, mm. syöttää määrittelytiedostona ohjelmalle, joka tulostaa päiväyksiä käyttäjän valitsemalla kielellä. Jos tämä puoli kiinnostaa, ks.
    http://www.unicode.org/cldr/
  7. Kun palautat mieleesi, mitä englannin sanat ”day”, ”type” jne. tarkoittavat, niin eiköhän asia selviä. No pitää ehkä lisätä, että ”sun”, ”mon” jne. vastaavat viikonpäivistä käytettyjä englanninkielisiä lyhenteitä ”Sun”, ”Mon” jne.
  8. Common Locale Data Repository sisältää asiantuntijatyönä koottua tietoa eri kielten ja maiden merkintäkäytännöistä ja myös mm. viikonpäivien nimistä (vrt. suomalaisen osallistujatahon sivustoon http://kotoistus.fi ), ja siellä on erityisesti venäjän ns. paikallismäärittelyt tiedostossa
    http://unicode.org/cldr/data/common/main/ru.xml

    Leikkaan siitä olennaisen osan; XML-merkkauksen merkitys lienee aika ilmeinen, eli tässä on päivien nimet sekä kaksi- ja yksikirjainlyhenteet, joista jälkimmäiset on tarkoitettu vain kalentereihin:

    -
    -
    -
    Вс
    Пн
    Вт
    Ср
    Чт
    Пт
    Сб

    -
    воскресенье
    понедельник
    вторник
    среда
    четверг
    пятница
    суббота


    -
    -
    В
    П
    В
    С
    Ч
    П
    С
  9. Kyseessähän on elokuvan "Trust the man" mainos, ks. http://www.imdb.com/title/tt0427968/

    Leffa on ilmeisesti tullut esitykseen jossain Venäjällä. Alaotsikko vaikuttaa tuulesta temmatulta, vaikka se näyttäisi hyvin selvästi olevan aika kaheli käännös sanoista "Love is a four-letter word". Sentapaisilla nimillä on elokuvia ja TV-sarjoja esitetty, mutta tämän leffan nimi siis on ihan toinen, ja tuolla mainossivulla on myös leffan oikea nimi venäjännettynä.
  10. ”Saada aikaiseksi” on murteissa laajahkosti esiintyvä ilmaisutapa. Johtuu lähinnä sattumasta, että kielenhuolto ei ole (ainakaan vielä) hyväksynyt sitä yleiskieleen samaa tarkoittavan ilmauksen ”saada aikaan” rinnalle.

    Kielenhuolto ei myöskään ole hyväksynyt sanan ”tippua” käyttöä merkityksessä ’pudota’ (ks. esim. Suomen kielen perussanakirja s.v. tippua), vaan kerrallisesta putoamisesta olisi käytettävä muita sanoja, kuten ”pudota” ja ”tipahtaa”.
  11. Wolmar Schildt nimenomaan _ehdotti_ venykekirjoitusta ja lienee ollut sen ainoa merkittävä käyttäjä. Hän käytti kirjailijanimeä ”Volmari Kilpinen”. Netistäkin löytyy mukava vanha tietosanakirja-artikkeli, joka kertoo aiheesta:
    http://runeberg.org/pieni/4/0035.html
  12. Aikoinaan suomeen yritettiin tuoda ”venykekirjoitusta", ja sillä julkaistiin kirjojakin. Pitkän vokaalin merkkinä oli sirkumfleksi, esimerkiksi â = pitkä a (nykyortografian aa). Tähän kuului myös ä:n ja ö:n merkitseminen tanskalaiseen tapaan æ:llä ja ø:llä, jolloin tarkkeiden lisääminen sujui luontevammin. Sinänsähän ei ole periaatteellista estettä tarkkeiden lisäämiselle myöskään ä:n ja ö:n päälle.

    Eri asia on, että yhdistelmät æ ja sirkumfleksi ja ø ja sirkumfleksi eivät kuulu Unicodeen ns. yhdistelmämerkkeinä (precomposed characters), vaan ne pitäisi kirjoittaa käyttäen ns. yhdistyviä tarkkeita (combining diacritic marks). Mutta jos venykekirjoitus olisi tullut käyttöön, niin sen merkit olisi epäilemättä otettu Unicodeen.
  13. Saksan kielen nykyinen oikeinkirjoitus on aiempaa johdonmukaisempaa niin, että jos yhdistetään esimerkiksi sanat Schloss ja Straße, ei mitään kirjainta pudoteta pois vaan kirjoitetaan kolme peräkkäistä ässää: Schlossstraße. Vastaavasti esimerkiksi Schifffahrt (aiemmin Schiffahrt).
  14. Aluksi mainitsen, että uuteen suomalaiseen monikieliseen näppäimistöön (näppäimistöasetteluun) kuuluu useita muitakin lisämerkkejä kuin æ, ø, þ, ð, ß, œ, ç ja š. Nämä kuitenkin oli hyvä mainita esimerkkeinä melko tavallisista merkeistä, joiden kirjoittaminen helpottuu olennaisesti.

    Saksan kielessä kaksois-s ß kuuluu edelleen kielen kirjoitusjärjestelmään. Oikeinkirjoitusuudistuksessa sen käyttöä vähennettiin ja järjestelmällistettiin niin, että sitä käytetään vain pitkän vokaalin ja diftongin jäljessä. Erisnimissä on usein kirjoitusasuja, jotka poikkeavan kielen yleisestä käytännöstä; tämä on tavallista muissakin kielissä (esimerkiksi suomen Wirtanen pro Virtanen taikka norjan Haakon pro Håkon). Tämä selittää sen, että käytössä on sekä asu Strauss että asu Strauß. Periaatteessa kirjoitusasu pitäisi selvittää kunkin henkilön osalta erikseen: mitä asua nimestä käytetään tai käytettiin henkilön omassa kulttuuripiirissä. (Valitettavasti suomenkielisistä hakuteoksista ei aina ole apua asian selvittämisessä, koska monissa niistä käytetään ß:n tilalla ss:ää.)

    Hattu-s täyttää ensi vuonna 100 vuotta suomen kielessä, sillä eräs vuonna 1907 pidetty kokous lienee tulkittava tilaisuudeksi, jossa päätettiin ottaa (tšekin kielestä) š-kirjain suomen kirjoitusjärjestelmään. Hattu-s on alusta alkaen kuulunut laadukkaiden painotuotteiden kirjoitusasuun; sitä teki tunnetuksi erityisesti vuosina 1908–1920 julkaistu ”Tietosanakirja”. Kirjoituskoneiden ja alkeellisten tietokoneiden aikakaudella ortografia ja typografia yleisesti romahtivat. Tähän sisältyi š:n yleinen korvaaminen sh:lla. Nyt ollaan tilannetta vähitellen parantamassa. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa on tehty päätös š:n (ja ž:n) käytöstä, ja päätöstä enimmäkseen noudatetaan, vaikka ymmärrettävästikin ongelmia esiintyy eri syistä.

    Toisaalta š:n käyttöä on eri vaiheissa vähennetty korvaamalla se tavallisella s:llä. Jopa ”sokki” on nykyisin sallittu asu ja (hiukan tulkinnanvaraisesti) jopa suositellumpi asu kuin ”šokki”. Sanasta ”šakki” ei hattua sovi jättää pois. Toisaalta šakinpelaajat tuntuvat pitävän kiinni kirjoitusasusta ”shakki” (vaikka se ei edes vastaa lähimmän lainanantajakielen ruotsin kirjoitusasua ”schack”).

    Lisätietoja hattu-s:stä:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.13.html
  15. ”Sävelkorva” tarkoittaa kykyä erottaa sävelten korkeuksia (suhteellisesti tai absoluuttisesti).

    Äänteiden tunnistaminen puheesta on paljon kompleksisempi ilmiö ja siihen _täytyy_ pystyä myös sellaisten ihmisten, joiden sävelkorva on keskitasoinen tai huonompi. Kielihän on sosiaalinen ilmiö, joten puhekieli joutuu mukautumaan ihmisten yleisiin kykyihin.

    Niinpä kehnokin sävelkorva riittää mainiosti puhutun kielen äänteiden erottamiseen ainakin foneemitasolla. Tämä melkeinpä sisältyy foneemin määritelmään. Äänteiden erottaminen _muutoin_ on mutkikas prosessi ja riippuu ihmisen kulttuuritaustasta ja puhutun kielen ominaisuuksista. Suomalainen esimerkiksi erottaa huonosti toisistaan erilaisia sibilantteja, koska suomessa on varsinaisesti vain yksi sibilanttifoneemi. Sen sijaan suomalainen erottaa hyvin vokaalien pituuksia, koska tämä on välttämätöntä puhutun suomen ymmärtämisessä ja tuottamisesta. Sävelkorvan kanssa tälläkään ei ole mitään tekemistä.

    Mitä äänteiden erottamiseen tulee, _sinä_ väitit saksassa olevan äänteen, jota siinä ei ole, etkä suostu vieläkään myöntämään asiaa, vaan yrität niputtaa yhteen mielestäsi jotenkin ä:hän vivahtavia äänteitä. Ja nyt sitten syytät toista kyvyttömyydestä erottaa äänteitä.
  16. Jos on väärässä ja lukee sitten, miten asiat ovat, on yleensä fiksuinta myöntää olleensa väärässä. Voi jopa myöntää toisen olevan oikeassa heittelemättä sekaan vesitysyrityksiä kuten ”teorian osalta” ja ”kuta kuinkin”, etenkin jos toinen on ihan oikeassa.

    ”Teoriaa” esitit nimenomaan sinä, kun vaadit suomalaisia ääntämään nimen saksan mukaisesti vaikka a) puutuit vain yhteen ääntämiskysymykseen kyseisessä nimessä ja b) olit siinäkin väärässä.

    On yhdentekevää, onko avoin e sinun mielestäsi lähempänä e:tä vai ä:tä. Se on nimenomaan tyhjää (ja, jos niin haluat sanoa, harmaata) teoriaa. Jos asialla olisi oikeasti jotain merkitystä – sillähän ei ole –, niin foneetikot voisivat tutkia sitä _empiirisesti_.

    Sävelkorvalla taas ei ole asiassa yhtään mitään tekemistä.
  17. Älä yritä. Kuten on helppo tarkistaa, kirjoitit vähän aiemmin: ”Meillä suomalaisilla on vankka taipumus lausua sukunimi saksalaisittain ’Hainrihs’.”

    Väitit siis ääntämystä ”Hainrihs” 1) saksalaiseksi ja 2) suomalaisten yleisesti käyttämäksi. Kumpikaan ei pidä paikkaansa.
  18. Mielipidekysymys tämä ei ole, vaan kysymys on siitä, miten nimi ”Reinfeldt” yleisesti äännetään siinä kieliyhteisössä, jossa sitä käytetään, eli ruotsinmaalaisten keskuudessa. Reinfeldtillä itsellään on asiassa vain yksi ”ääni” kuten muillakin. Päätelmäsi siis saattaa hyvinkin olla oikea, mutta ensimmäiseksi esittämäsi perustelu (nimen ”haltijan” oma mielipide) on täysin väärä.

    Nimi ei ole omaisuutta, eikä ihmisellä ole valtaa määrätä, miten muut lausuvat hänen nimensä – tai taivuttavat sitä. Isokenkäisten kuten Risto Rydin tai Uolevi Raateen onnistuu joskus taivuttaa ensin toimittajat ja sitten ehkä jopa kieliyhteisön enemmistö omalle kannalleen (taivutuksen suhteen, joka on minusta hyvin verrattavissa ääntämistapaan – virallisiin rekistereihin kirjataan nimen perusmuodon kirjoitusasu, ei ääntämystä eikä taivutusta). Reinfeldtillä saattaisi olla sellaiseen vaikuttamiseen edellytykset, mutta oletan hänet sivistyneeksi mieheksi, joka ei moiseen ryhdy.

    Siltä varalta, että joku on vakavissaan sitä mieltä, että nimen kantaja saa valita nimen lausumistavan, ilmoitan, että minun nimeni on lausuttava [hdjçpzfks] parittomina päivinä ja [ørksætrzdrs] parillisina – tällä viikolla; ensi viikolla kerron sitten uuden ääntämyksen.
  19. Lausumistapa "hainrihs" taitaa olla itse keksimäsi. Saksassa kyllä "chs" ääntyy [ks].
  20. Tuossa kerronnassahan "they would end the fight" vastaa sitä, mikä suorassa lainauksessa kerrottaisiin näin: "They said: 'We will end the fight.'" Toisin sanoen "would" on tässä futuuria ilmaisevan apuverbin "will" konjunktiivi (subjunctive).
    21. 109 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt