yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Toisessa lauseessa on varmaankin kyse siitä, mitä on tarkoitus tehdä, eikä siitä, mitä juuri tehdään. Ruotsissa käytetään silloin yleensä futuuria ”Jag ska förändra – –”. Genetiivirakenne ”räkningens förfallodag” on varmaankin ihan ymmärrettävä mutta tuntuu suomalaisen puhumalta ruotsilta; ruotsissa sanottaisin mieluummin ”förfallodagen på räkningen”. Ja ”räkningen” tuntuu vähän vanhahtavalta; nykyruotsissa sanottaneen yleisemmin ”fakturan”.
  2. Aivan oikein. Mutta pitää huomata, että ”parata” on varsin vanhahtava konsonanttivartaloinen versio sanasta ”parantaa”, siis aktiiviverbistä eikä sen passiivijohdoksesta ”parantua”. Siis parannut = parantanut. Verbi ”parata” ei taida juuri esiintyä nykykielessä paitsi sanonnassa ”Herra paratkoon” (jossa paratkoon = parantakoon).

    Unohdin viimeksi mainita käytännöllisen partisiippisäännön: potentiaalimuodon voi muodostaa aktiivin partisiipista vaihtamalla sen -ut- tai -yt-lopun -e-lopuksi ja lisäämällä persoonapäätteet, siis esimerkiksi tanssinut > tanssinee (tässä toinen e, eli e-vokaalin pidennys, on persoonapääte; vrt. tanssinen, tanssinet jne., joissa on muu persoonapääte). Ja täten parantunut > parantunee (ja parannut > parannee).
  3. Tuosta lätinännöksestä puuttuu verbi, mutta mitäs noista. Älä turhaan epäile, onhan Google Kääntäjä vähintään 99,999-prosenttisen luotettava!!!

    Mutta eikös parempi olisi naseva ilmaus ”Multa tuli”? Sananmukaisesti se tarkoittaa ’paljon olen kantanut ~ kannoin’, sisällön mukaan suomentaen suunnilleen ’paljon olen saanut kestää/kärsiä’ tai ’suuren taakan olen kantanut’.

    Ja sen ymmärtäisi ummikkosuomalainenkin. Ei ehkä joidenkin mielestä ihan 100 rosenttisesti niin kuin on tarkoitus, mutta kumminkin.
  4. Sinulle on annettu ilmeisesti ihan hyviä mutta aika epäsuoria vastauksia, joten esitän jonkinlaisen lyhyen oppimäärän:

    Potentiaalin tunnuksen perusmuoto on kyllä -ne-, mutta tunnus voi esiintyä myös muissa muodoissa, joissa n on mukautunut (assimiloitunut) edeltävän konsonantin kaltaiseksi. Esimerkiksi ”juossee” johtuu kielihistoriallisesti siitä, että sn-yhdistelmä on muuntunut ss-yhdistelmäksi. Näin on käynyt silloin, kun päätettä edeltävä taivutusvartalo loppuu konsonanttiin. Potentiaalissa vartalo esiintyy samassa muodossa kuin I infinitiivissä. Infinitiiveissä kuten juosta, kävellä, mennä, purra voi myös esiintyä assimilaatio, jossa infinitiivin tunnuksen -ta tai -tä konsonantti mukautuu edeltävän vokaalin kaltaiseksi. Joka tapauksessa näissä vartalot ovat konsonanttiloppuisia (juos-, kävel-, men- ja pur-), ja siksi potentiaalissa on assimilaatio.

    Poikkeuksellisiksi verbeiksi näitä ei kutsuta. Suomen verbitaivutus on melko mutkikasta, mutta siitä enimmäkseen puuttuvat täysin poikkeukselliset, epäsäännölliset verbit. Epäsäännöllisiksi voidaan laskea kai vain olla-verbi ja kieltoverbi.

    Huomasitte kai, että käytin edellä kai-sanaa enkä potentiaalia? Potentiaalia käytetään nykykielessä aika vähän ja enimmäkseen väärin. Aitoa kansankielistä potentiaalin käyttöä on lähinnä vain sen käyttö epäilevissä kysymyslauseissa kuin ”Saapuneekohan hän ollenkaan?”

    Niinpä kysymys hankalien verbien potentiaalista on lähinnä akateeminen. Mutta esimerkiksi silmäillä-verbin potentiaali on edellä sanotun mukaisesti yksikön 3. persoonassa ”silmäillee”. Se siis eroaa indikatiivista vain sikäli, että siinä on kaksois-l eikä yhtä l:ää. Näin pieni ero ääntämyksessä ja kirjoituksessa ei voi kovin hyvin kantaa merkityseroa, ja siksi tämäntyyppisistä verbeistä ei juuri käytetä potentiaalia.
  5. Jos konttaa takaperin (ja siitä tässä tuntuu olevan kyse), ei välttämättä lainkaan pääse maaliin.

    Koska muut latinaa edes vähän osaavat eivät ilmeisesti pidä alkuperäistä kysymystä asiallisen vastauksen arvoisena, jollainen se ei ehkä lienekään, mainitsen, että ”persona non data” tarkoittaa ’henkilö, jota ei ole annettu’.
  6. Katseeni kiinnittyi ef-kirjaimen hiukan erikoiseen muotoon niin, että vanha i meni ohi silmieni.

    Voi tietysti kysyä, miksi et alun perin kertonut, mitä kirjainta tarkoitit.
  7. Kuvassa oleva teksti on suomalaisen standardin mukaan translitteroituna Sofijskaja ulitsa, eikä siinä ole nykyiseen kyrilliikkaan kuulumattomia kirjaimia; ef-kirjain ф vain on ehkä ulkoasultaan hiukan erikoisen näköinen.

    Mitä Annankatuun tulee, niin netistä löytyy kyllä muutamia satoja sivuja, joilla puhutaan Venäjän kaupunkien kaduista, joiden nimi on Улица Святой Анны tai lyhennettynä Улица Св. Анны.
  8. Аннанкату on varmaankin nykyvenäjässä käytetty asu, ja ehkä se oli käytössä silloinkin, kun Helsingin katukylteissä oli vielä venäjä mukana. Kukahan voisi selvittää?

    Mutta jos nimeä ruvetaan kääntämään, niin käännös ei kai olisi lyhyesti улица Анны vaan улица Святой Анны (Pyhän Annan katu), koska nimi johtuu pyhimyksennimestä, ks.
    http://www.tarinoidenhelsinki.fi/kysymys/kenen-annan-mukaan-helsingin-annankatu-o
  9. ”Määrätty artikkeli” on aina ollut huono ilmaus, koska ei sitä kukaan ole määrännyt. Sen sijaan se itse määrää tai oikeammin sanoen määrittää sanaa osoittaen sen viittaavan johonkin aiemmin mainittuun tai muuten tunnettuun.

    Niinpä esimerkiksi Iso suomen kielioppi käyttää termiä ”määräinen artikkeli”. Valitettavasti sen artikkeli aiheesta on aika ympäripyöreä mutta kertoo sentään jotain:
    http://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=1418

    Siinä muun muassa mainitaan, että ”se” tai ”tämä” kilpailevat pääsystä määräiseksi artikkeliksi. Niistä ”tämä” esiintyy nykyisin aika usein ja melko huomaamattomasti kirjoitetussa kielessä. Kirjoituksessa sitä on helpompi käyttää artikkelin tavoin kuin se-sanaa, koska se-sanan artikkelikäytöstä on kielenopetuksessa ja -huollossa varoitettu ja se kuulostaa puhekieliseltä. Sen sijaan ”tämä” voidaan usein melko sujuvasti selittää determinatiiviseksi pronominiksi eikä artikkeliksi.

    Moni kirjoittaja tuntee olonsa epävarmaksi, kun pitäisi viitata johonkin aiemmin mainittuun pelkällä substantiivilla, kuten ”uudistus”. Tähän vaikuttaa varmaan sekin, että on totuttu englanniksi kirjoittamaan ilman muuta ”the reform” sellaisessa tilanteessa, ja on opittu, että pelkkä ”reform” esimerkiksi lauseen subjektina olisi karkeahko kielioppivirhe.

    Pelkkä substantiivi vaikuttaa suomessakin niin alastomalta... ja kirjoitetaan ”tämä uudistus”. Mutta tämä (!?) ongelma rajoittuu kuitenkin vielä enimmäkseen aika raskaanpuoleiseen tekstiin. Esimerkiksi luontevassa uutisoinnissa sitä ei juuri esiinny. Nyt esillä olevasta lakosta kirjoitettaessa ei käytetä ilmausta ”se lakko” eikä ”tämä lakko”. Ja jos huomenna se tulee puheeksi, kuten varmaan tulee, oletan ihmisten sanovan joko ”lakko” tai ”toi lakko”. Niin, myös pronomini ”tuo” ei muodoissaan yrittää vähän päästä artikkeliksi, ja se on ehkä jopa artikkelimaisempi kuin ”se” tai ”tämä” – sillä ”tuo” niitä selvemmin vain osoittaa asian sellaiseksi, joka on osapuolille tuttu.
  10. On aika koomista, että vasemmistolaiset aikoinaan suosivat nimeä ”Kiev”. Se nimittäin on lähinnä englantia. Kiovan venäjänkielinen nimi Киев on suomalaisen standardin ja vanhan käytännön mukaan translitteroituna ”Kijev”, ei ”Kiev” (ja lausutaan suunnilleen [kjiijif], tarkemmin esitettynä [ˈkʲijɪf] – ei [kiev] tai [kiiev] kuten neukkuhenkisillä mutta venättä huonosti osaavilla suomalaisilla oli tapana).

    Ukrainan kieli poikkeaa venäjästä suhteellisen vähän. Itäslaavilaisten (ja yleensäkin slaavilaisten) kielten väliset erot ovat melko pieniä, vaikka tietystikään keskinäinen ymmärrettävyys ei ole täydellistä (kuten ei ole esimerkiksi raumalaisen ja sydänsavolaisen tai itäuusmaalaisen ruotsinkielisen ja skoonelaisen keskinäinen ymmärrettävyyskään).

    Mutta ukraina on tietysti nykyisin kieli, onhan sillä armeijan ja laivaston lisäksi ilmavoimat.
  11. Jos käytetään shorthand-muotoa, ei järjestyksellä ole väliä, sillä ominaisuudet on suunniteltu niin, että ominaisuuden arvo yksilöi, mistä ominaisuudesta on kyse. Siis esimerkiksi
    background: url(kuvat/tausta-kuva.gif) #8FBC8E;
    käy ihan yhtä hyvin kuin
    background: #8FBC8E url(kuvat/tausta-kuva.gif);

    Taustavärin asettaminen vaikuttaa
    a) silloin, kun selain ei syystä tai toisesta lainkaan näytä taustakuvaa (kuten esimerkiksi tulostuksessa yleensä käy)
    b) siinä vaiheessa, kun selain vielä odottaa taustakuvaa; taustavärin asettaminen auttaa vähentämään sitä häiritsevää muutosta, että sivulle rävähtää taustakuva.
  12. Oikeana ääntämyksenä voidaan varmaankin edelleen pitää vanhan käytännön mukaista asua [venetsuela], niin epälooginen kuin se alkujaan onkin – miksi suomen kielessä lausuttaisiin espanjasta peräisin oleva sana niin, että z-kirjaimella on äännearvo [ts], joka sillä on lähinnä saksassa? Saksan kielen vaikutus on kuitenkin aikoinaan ollut niin vahva, että – jopa vastoin ruotsin kielen käytäntöä – suomalaisten mieleen jäi ajatus siitä, että z lausutaan [ts].

    Viime vuosina on alkanut yleistyä toisenlainen, osittain varmaan englantia, osittain eri nimien alkuperäiskieliä jäljittelevä ääntämys. Tämä on ymmärrettävää, koska saksan osaaminen on vähentynyt ja englannin ja jossain määrin muidenkin, etenkin romaanisten kielten tuntemus lisääntynyt.

    Muutos on kyllä aika pinnallista, sillä [venusueela] on vielä aika kaukana englanninkielisestä ja espanjankielisestä ääntämyksestä. Tässä muutos koskee lähinnä z:n lausumista.

    Virallisia lausumisohjeita ei juuri ole eikä ole ollut. Lähinnä sellaisia ovat olleet kai Nykysuomen sivistyssanakirjan liitteessä olevat maantieteellisten nimien lausumisohjeet. (Siellä esitetty asu on [venetsueela], tosin hiukan eri merkinnöillä esitettynä.) Lisäksi on olemassa paikannimiluetteloita, mm. Kerkko Hakulisen ”Paikannimet”, ja tietosanakirjoissakin on lausumisohjeita, joskin usein kovin teoreettisia (alkukielen mukaisia silloinkin, kun suomessa käytäntö on toinen), mutta niillä ei ole virallista asemaa.

    Esimerkiksi kielitoimiston maannimiluettelo
    http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2354
    ei sisällä ääntämisohjeita. Aiheeseen liittymättömänä mutta muuten kiinnostavana yksityiskohtana tekee mieli mainita, että luettelosta puuttuu Kosovo, jonka itsenäisyyden Suomi tunnusti vuonna 2008.
  13. ”Kela-kortti” on kyllä ihan virallinen nimi, ja se on painettu korttiin isommalla fontilla kuin ”Sairausvakuutuskortti”, ks. kuvaa sivulla
    http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/080801145040EH?OpenDocument

    Ja ruotsiksi siis virallisesti ”FPA-kort”. Tätä sanaa myös laajasti käytetään, joskin suomenruotsissa saatetaan joskus sanoa ”Kela-kort”.
  14. En pistä enkä pane ketään halvalla, mutta suhtaudun kyllä halveksivasti vänkäämiseen, jossa vaaditaan toista kommentoimaan milloin mitäkin vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä sen kanssa, mitä vänkääjä vänkää.

    Jos asiallinen kritiikki on sinusta aliarvioimista ja halvalla "pistämistä", sinulla ei taida oikein olla rahkeita esittää kritiikkiä muiden kritiikistä.

    Aika surkeasti loppui riehumisesi. Et ilmeisesti enää osaa edes vängätä. Missään vaiheessa et ole vastannut ainoaan olennaiseen kysymykseen: mihin perustat väitteesi, että vierasnimien tavuttaminen vieraan kielen mukaan olisi kielenhuollon virallinen suositus?
  15. Osaat kyllä hyvin esittää, mitä vänkääminen on.

    Haluatko, että annan lausunnon jokaisesta kielenhuoltokannanottoja koskevasta kirjasta, jonka keksit heittää esille? Voimme toki tehdä sopimuksen asiasta, jos sitoudut maksamaan lausunnoista kohtuullisen korvauksen.

    "Kielenhuollon käsikirja" ei ole virallinen, vaikka sitä on sellaiseksi väitetty. Tarpeeksi etsimällä voi melkein mistä tahansa asiasta löytää haluamansa sisältöisen kannanoton _jostain_ kielenhuollon ohjeesta, sillä ohjekirjoja on Suomessa tehty hyvin paljon ja monina painoksina. Joukossa on monia kummallisuuksia ja paljon sellaisia opuksia, joissa on muutama kummallinen yksityiskohta.

    Tässä tapauksessa et ilmeisesti löytänyt ihan haluamasi laista ohjetta, sillä sinun ja sivupersooniesi linja vaikuttaa hyvin selvästi olevan se, että vieraan kielen mukainen tavutus on oikea. Linjaa voisi puolustaa monilla hyvillä argumenteilla, jotka kyllä loistavat poissaolollaan sinun viesteissäsi, mutta sinä keskityt vänkäämään, että se muka olisi virallinen linja.
  16. Vänkäävästä nimimerkistäsi päätellen saatat olla sama kuin ”the same” tai sitten joku muu. Joka tapauksessa kirjoittelet lööperiä samaan tapaan kuin ”the same”, paitsi että lisäksi soitat suutasi typerästi. Lapsikin tietää, että Korpelan kielenhuolto-opas ei ole virallinen, vaikkakin monien mielestä hyödyllisempi kuin viralliset oppaat, eikä itse asiassa mitään todella virallista kielenhuolto-opasta ole olemassa. (Oikeinkirjoituksessa, joka muodostaa aika pienen osan kielenhuollosta, voisi virallisena pitää Kielitoimiston oikeinkirjoitusopasta, jos ei halua ottaa liian vakavasti sitä, että siinä on sisäisiä ristiriitaisuuksia ja kohtia, jotka ovat vastoin muita virallisia ohjeita ja standardeja.)

    Lainaamasi teksti, jota jostain syystä et pannut lainausmerkkeihin ja jonka lähdettä et yksilöi (onko niin vaikeaa kopioida URL?), käsittelee yhtä yksityiskohtaa: sanan tavuttamista yhdysosien rajalta tai muutoin. Siitä vetäisemäsi johtopäätös ”vieraan kielen omien sääntöjen mukaan” on siis huti.

    Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta löytyy muuten kyllä ihan eksplisiittinen ohje:
    ”Yhdyssanaiset erisnimet pyritään jakamaan yhdysosien rajalta.”
    (7. painos, s. 223)
    Kyseisessä kohdassa on myös hyvä periaate, jonka mukaan vierasnimen jakamista kannattaa välttää, ja sekava, selvyyttä huolellisesti karttava ohje ”Jos vierasta erisnimeä on suomenkielisessä tekstissä välttämätöntä tavuttaa, voidaan noudattaa suomen mukaista tavujakoa.” Siis ”voidaan noudattaa”. (En viitsi edes mainita, että partitiiviobjekti rakenteessa ”erisnimeä – – tavuttaa” on aika erikoinen.) Ilmeisesti voidaan tavuttaa myös jotenkin muuten, esimerkiksi brittiläinen nimi amerikanenglannin tavutussääntöjen tai kroatian tai klingonkielen sääntöjen mukaan? Tai sitten oli tarkoitus antaa ohje, että pitää tavuttaa ensisijaisesti suomen sääntöjen mukaan, mutta sitten tuli riitaa tai pupu meni pöksyyn ja kirjoitettiin näennäisohje ”voidaan”.
    Tarkoitus kuitenkin ilmenee periaatteen ”poikkeus vahvistaa säännön” mukaan (exceptio probat regulam, eli poikkeusten esittäminen vahvistaa sen, että on olemassa yleinen sääntö, johon ne ovat poikkeuksia). Poikkeuksina kirja mainitsee yhtä äännettä tarkoittavan yhdistelmän jakamattomuuden ja yhdyssanan jakamisen yhdysosien rajalta, ja yleiseksi säännöksi voidaan päätellä, että tavutetaan suomen tavutussääntöjen mukaan.
  17. Perustelu jäi uupumaan.

    Kielenhuollon ohjeiden mukaan vieraskieliset sanat tavutetaan ensisijaisesti suomen kielen sääntöjen mukaan. Tähän on muutama poikkeus, kuten se, että yhden äänteen merkkiä ei jaeta, samoin se, että ”vieraskieliset yhdyssanat jaetaan mieluiten yhdysosien rajalta”. Molemmat poikkeukset ovat hyvin tulkinnanvaraisia.

    Tavutus Shake-speare on täten mahdollinen, mutta perusteena on siis se, että se on yhdyssana. On kyllä aika kyseenalaista, jäsentyykö se suomalaisen kielitajussa yhdyssanaksi (ja juuri tuolla tavoin). Joka tapauksessa suomen kielen sääntöjen sallimia ovat myös Sha-kespeare ja Shakespea-re, vaikka englannissa ei tietenkään tavuteta näin.

    Ohjeita voi perustellusti kritisoida, mutta jos haluaa esittää muun näkemyksen, olisi reilua kertoa, että se on oma, virallisista ohjeista poikkeava käsitys.

    Lisätietoja:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.16.html#vier-tav
  18. (Jos tämä viesti tulee kahdesti, syynä on Suomi24:n ala-arvoinen ohjelmisto. Se onnistui ilmeisesti hukkaamaan ensimmäisen, perusteellisemman viestini.)

    Wikipediaan voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa, ja näin on tässä tapauksessa käynyt.

    Suomen sanojen merkityksiä kannattaa katsoa suomen sanakirjoista. Niistä selviää mm. se, että ”härkä” ei suinkaan tarkoita vain kuohittua urosnautaa. Ei edes useimmiten.

    Ja naudan oikea tieteellinen nimi on /Bos primigenius/, kansainvälisen eläintieteen nimistön komission v. 2003 tekemän päätöksen mukaan; ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/takso.html
  19. Olen ehkä aiemminkin jossain maininnut tämän: se, että ajatusviivan kirjoittaminen ei näytä onnistuvan Suomi24:ssä, johtuu siitä, että viestinkirjoitusalueessa fonttina on Trebuchet MS, jossa ajatusviiva on aivan samannäköinen kuin yhdysmerkki. Muutoin fonttina on Arial, jossa näillä merkeillä on melko selvä ero.

    Onko mitään järkeä siinä, että tekstinkirjoitusalueessa on eri fontti kuin viestien esityksessä? Ei tietenkään. Eikä Trebuchet MS:ää voi ylipäänsä suositella suomenkieliseen tekstiin. Ajatusviivan surkean esityksen lisäksi ääkköset ovat kehnoja: jos fonttikoko on pieni, ä:n pisteet erottuvat liian heikosti, ja jos se taas on iso, ne erottuvat liiaksikin ja leijuvat liian korkealla.

    Maksamaton mainos: uusimmassa MikroPC:n numerossa kirjoitan verkkolomakkeiden tavallisimmista virheistä – ja vaikka en erikseen mainitse, Suomi24 on kyllä onnistunut tekemään ne melkein kaikki plus muutamia lisämokia.
  20. ”Ruotsidemokraatit” on kökkö, suomen kieleen sopimaton orjallinen käännös sanasta ”sverigedemokraterna”. Eipä ruotsinkielinenkään nimi kovin fiksu ole, mutta harva puolueen nimi on fiksu

    Genetiivin päätteen lisääminen alkuosaan auttaisi hiukan, mutta luonnollinen suomennos olisi ”ruotsalaisdemokraatit”, jota Googlen mukaan hiukan käytetäänkin. Tai sitten voisi sanoa pitemmin ja selittävämmin ”ruotsinmieliset demokraatit”. Vielä yksi vaihtoehto on lyhenteeseen perustuva nimi, esimerkiksi ”SD:läinen”, joka ei ole hyvä ratkaisu mutta pienempi paha kuin orjallinen käännös.
    21. 45 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt