Suomen kieli on vaikeaa, potentiaali...

Se on sitä äänteenmukausta, jolle on varmaan jossakin myös säännöt, koskapa ne on koodattu tänne:

http://www.verbix.com/languages/finnish.shtml

Mene nettiosoitteeseen http://kaino.kotus.fi/visk/haku.php

Kirjoita Hakuohje-kenttään sana potentiaali ja klikkaa painiketta HAE.

Saat 20 klikattavaa pykälää. On olemassa potentiaalinen mahdollisuus, että pääset ainakin vähän lähemmäs viisastumista vaikka et omnipotentiksi tulisikaan.

Sinulle on annettu ilmeisesti ihan hyviä mutta aika epäsuoria vastauksia, joten esitän jonkinlaisen lyhyen oppimäärän:

Potentiaalin tunnuksen perusmuoto on kyllä -ne-, mutta tunnus voi esiintyä myös muissa muodoissa, joissa n on mukautunut (assimiloitunut) edeltävän konsonantin kaltaiseksi. Esimerkiksi ”juossee” johtuu kielihistoriallisesti siitä, että sn-yhdistelmä on muuntunut ss-yhdistelmäksi. Näin on käynyt silloin, kun päätettä edeltävä taivutusvartalo loppuu konsonanttiin. Potentiaalissa vartalo esiintyy samassa muodossa kuin I infinitiivissä. Infinitiiveissä kuten juosta, kävellä, mennä, purra voi myös esiintyä assimilaatio, jossa infinitiivin tunnuksen -ta tai -tä konsonantti mukautuu edeltävän vokaalin kaltaiseksi. Joka tapauksessa näissä vartalot ovat konsonanttiloppuisia (juos-, kävel-, men- ja pur-), ja siksi potentiaalissa on assimilaatio.

Poikkeuksellisiksi verbeiksi näitä ei kutsuta. Suomen verbitaivutus on melko mutkikasta, mutta siitä enimmäkseen puuttuvat täysin poikkeukselliset, epäsäännölliset verbit. Epäsäännöllisiksi voidaan laskea kai vain olla-verbi ja kieltoverbi.

Huomasitte kai, että käytin edellä kai-sanaa enkä potentiaalia? Potentiaalia käytetään nykykielessä aika vähän ja enimmäkseen väärin. Aitoa kansankielistä potentiaalin käyttöä on lähinnä vain sen käyttö epäilevissä kysymyslauseissa kuin ”Saapuneekohan hän ollenkaan?”

Niinpä kysymys hankalien verbien potentiaalista on lähinnä akateeminen. Mutta esimerkiksi silmäillä-verbin potentiaali on edellä sanotun mukaisesti yksikön 3. persoonassa ”silmäillee”. Se siis eroaa indikatiivista vain sikäli, että siinä on kaksois-l eikä yhtä l:ää. Näin pieni ero ääntämyksessä ja kirjoituksessa ei voi kovin hyvin kantaa merkityseroa, ja siksi tämäntyyppisistä verbeistä ei juuri käytetä potentiaalia.