Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Kaavaeditorilla voi tosiaankin lisätä erilaisia merkkejä kirjainten päälle tai alle. Word 2007:n kaavaeditorissa toiminto tosin on piilotettu kohtaan ”Korostus”, jonka malliesimerkkinä esitetään ä-kirjain. Suomennoksen on muutenkin tehnyt joku matemaattisesta tietoudesta aika osaton – esimerkiksi indeksit ovat muka ”Komentosarjoja”!

    Minusta kaavaeditorilla tehty yläpiste on aika hyvin kohdallaan. Mitä fonttia ja fonttikokoa käytät? Ehkä ne eivät muutenkaan ole matemaattiselle tekstille ihan sopivia.

    Jos kuitenkin tarvitset yläpisteellisiä kirjaimia melko satunnaisesti ja ilman, että asiakirjassa muutoin on paljon matemaattisia merkintöjä, joihin kaavaeditoria tarvittaisiin, niin voit ehkä hoitaa asian merkkien tasolla.

    Ensinnäkin voit kirjoittaa kirjaimen jälkeen merkin U+0307 COMBINING DOT ABOVE, esimerkiksi näppäilemällä 307 Alt+X. Valitettavasti tulos on yleensä typografisesti huono, koska ohjelmat (edes Wordin 2007-versio) eivät osaa kovin hyvin toteuttaa tällaisia ns. yhdistyviä tarkkeita.

    Käytännössä paremman ulkoasun saa käyttämällä ns. yhdistelmämerkkiä, jossa on ikään kuin yhdeksi merkiksi paketoituna kirjain ja tarke, esimerkiksi U+18EF LATIN SMALL LETTER Y WITH DOT ABOVE, jonka voi kirjoittaa esimerkiksi näppäilyllä 18ef Alt+X. Tämä asettaa aika vahvat rajoitukset fontin valinnalle, koska kyseinen merkki kuuluu vain harvoihin fontteihin. Wordin mukana tulevasta Arial Unicode MS:stä se kyllä löytyy, mutta kyseinen fontti on ensinnäkin groteski eikä siis sovi lainkaan yhteen monien perinteisten tekstissä käytettyjen fonttien kanssa ja toiseksiksin vain ns. normaalina fonttina, ei kursivoituna eikä lihavana. (Word kyllä suostuu ”kursivoimaan” Arial Unicode MS:n mutta tekee silloin ns. konekursiivia eli insinöörikursiivia, joka on typografisesti surkeaa.)

    Lopuksi täytyy lisätä, että matemaattisten tekstien hyvään latomiseen ei Wordista ole, vaan siihen tarvitaan LaTeX. Tosin LaTeXissa saatetaan silloin tarvita sen hienouksia, joiden oppimiseen menee noin ihmisikä.
  2. Keskustelunavaus oli lakoninen ja useimmille vaikeasti avautuva mutta asiallinen.

    Passiiviksi kutsutaan kielitieteessä normaalisti juuri sellaisia verbinmuotoja, jotka ilmaisevat, että kieliopillinen subjekti on tekemisen ”kohteena” (siinä väljässä merkityksessä, jota tarkoitetaan, kun sanotaan, että aktiivilauseessa objekti ilmaisee ”kohteen”). Esimerkiksi Merriam-Websterin verkkoversio sanoo s.v. passive (adjective):
    ”asserting that the grammatical subject of a verb is subjected to or affected by the action represented by that verb ”

    Suomen kielen eräiden persoonamuotojen kutsuminen passiiviksi on vanhaa perinnettä, josta ei osata tai uskalleta irtautua. Se on ehkä alkujaan syntynyt siitä, että suomen kielen kuvaus yritettiin mahduttaa latinan kieliopin puitteisiin – mikä oli melkoista vääntämistä mm. sijamuotojen osalta. Latinan kieliopin vaikutuksesta ei ole koskaan täysin irtauduttu, varsinkaan asioissa, joissa se ei ole johtanut kovin absurdeihin seuraamuksiin. Latinan passiivi on monissa tapauksissa suomennettavissa mainituilla suomen persoonamuodoilla, mutta tästä merkitysten osittaisesta vastaavuudesta ei tietenkään seuraa kieliopillisten kategorioiden samuus.

    Perinteessä roikkumista perustellaan keinotekoisesti viittaamalla siihen, että passiivikäsitteestä on erilaisia laajennuksia, joiden piiriin kyseiset muodot voisi muka jotenkin mahduttaa. Puhutaanhan esimerkiksi ruotsin ”man-passiivista”, joka ei ole lainkaan passiivi vaan merkitykseltään noihin suomen persoonamuotoihin verrattavissa. (Saman koskee englannin ”you-passiivia” ja siitä osittain johtuvaa suomen ”sä-passiivia”.)

    Perinteessä on myös mukava roikkua sillä perusteella tai verukkeella, että tarjolla ei ole parempaakaan kieliopillista kuvausta. Todellisuudessa suomen ”passiivi” on luontevasti kuvattavissa neljänneksi persoonamuodoksi, joka ilmaisee tekijän persoonalliseksi mutta ei muuten yksilöi tekijää tai tekijöitä. Tällaista kuvausta vastustettaisiin kai lähinnä morfologisista syistä, koska 4. persoonan muodostus on aivan erityyppinen kuin muiden, esimerkiksi menen : menet : menee : mennään jne.

    4. persoonan melko yleinen kutsuminen epämääräisen tekijän muodoksi on harhaanjohtavaa, koska monissa tämän muodon käyttötavoissa tekijä on hyvinkin määräinen ja kaikille osapuolille tuttu. Sehän on esimerkiksi lähes täysin korvannut imperatiivin 1. persoonan eli indikatiivin 4. persoonaa käytetään imperatiivin monikon 1. persoonan merkityksessä: sanomme ”Mennään!”, kun vanhassa kielessä sanottiin tai ainakin kirjoitettiin ”Menkäämme!”. Itse asiassa 4. persoona voi esiintyä minkä tahansa persoonan merkityksessä. (Esimerkiksi kahdenkeskisessä keskustelussa esitettynä ”Ollaanpas sitä nyt eteviä!” käyttää 4. persoonaa yksikön 2. persoonan tehtävässä.) Silloinkin kuitenkin asia- ja lauseyhteys – tai joskus vain äänenpaino! – ilmaisevat tekijän; kieliopillisesti olennaista on, että 4. persoonan muoto ei sitä ilmaise.
  3. Japanin kieltä kirjoitetaan paitsi kanjeilla myös kana-kirjoituksella ja usein lisäksi latinalaisin kirjaimin, hiukan erilaisia järjestelmiä käyttäen. Latinalaisten kirjainten käyttöä tässä yhteydessä kutsutaan usein romanisoinniksi, romanization. Se ei sinänsä auta yhtään mitään, jos et ymmärrä japania. Tosin romanisoidusta tekstistä saattaa saada karkean käsityksen ääntämyksestä ja jopa joskus tunnistaa jonkinlaisen kansainvälisen tai esimerksi englannista lainatun sanan (esim. aisukurimu < ice cream ☺).

    ”Google Kääntäjä” tuottaa tekstiä, jossa on kanjia ja kanaa sekaisin, mikä on normaali tapa kirjoittaa japania. Esimerkiksi lauseen
    ”Japania kirjoitetaan usealla eri kirjoitusjärjestelmällä”
    se japanintaa näin:
    ”日本、いくつかの異なる記述のシステムに書き込まれます。”.
    Siinä on alussa pari kanjimerkkiä, sitten enimmäkseen kana-merkkejä mutta muutama kanji välissä.

    Sivulla
    http://www.kawa.net/works/ajax/romanize/japanese-e.html
    on eräs palvelu, jolla japanilaista kirjoitusta voi romanisoida; siellä ei vaivauduta ainakaan kovin selvästi sanomaan, mikä romanisointimenetelmä on tällöin käytössä. Mutta sillä saa esimerkkitekstin seuraavaan muotoon (tässä olen hakasulkeilla ja |-merkillä merkinnyt tuloksessa esitettyä vaihtoehtoisuutta):

    [jippon | nihon | nippon | yamatono ] i ku tsu ka no [i | ke | koto | kotona] na ru kijutsu no shi su te mu ni kakiko ma re ma su

    Auttoiko? ☻
  4. Ensimmäiseksi kannattaa kysyä, miksi solu on tyhjä. Siis miksi taulukossa on alkio, jossa ei ole mitään?

    Jos päädyt siihen, että sen pitää olla tyhjä, niin mietipä uudestaan.

    Jos sen jälkeenkin olet sitä mieltä, että sen pitää olla tyhjä, olet todennäköisesti väärässä, mutta keskustelussa esitetty sitova välilyönti (no-break space) yleensä tekee sen, mitä haluat, vaikka haluatkin luultavasti väärää asiaa.

    Tosin jos tyhjä solu on mukana taiton ”hienouksien” takia, hieno taitto voi mennä poskelleen, koska sitova välilyönti on todellinen merkki, jolla on jokin leveys ja jokin korkeus. Se siis asettaa minimivaatimuksia solun koolle. Jos näin on ja jos edelleen haluat tehdä väärän asian, käytä läpinäkyvään yhden pikselin gif-kuvaa; tekniikka on kuvattu sivulla
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/html/emptycells.html