tanni-1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

19

  1. Sain neuvolasta Ravitsemus raskauden ja imetyksen aikana - lapun jossa kerrotaan pellavansiemenistä näin: Hyvä välttää, sillä jo pienestä määrästä (2-4 rkl/ vrk) voi olla haittaa. PERUSTELU: Korkea kadmium- ja syaanivetypitoisuus.
  2. Asuimme samassa luhtitalossa noin vuoden. Illalla myöhään lenkitin aina koirani ja hän huomasi sen, itse kun joutui myös valvomaan myöhään. Eräänä iltana hän sitten tuli ulos kun kuuli että lähdin lenkille, sillä kertaa ei vielä uskaltanut tulla juttelemaan. Mutta seuraavalla kerralla tuli ja nyt ollaan oltu avoliitossa jo viisi ihanaa vuotta. :)
  3. Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
  4. Minulle kihlautuminen ja avioituminen ovat tärkeitä asioita. Minulle se on merkki syvemmästä ja lujemmasta suhteesta, todellinen lupaus yhteenkuuluvuudesta. Ne ovat isoja, pelottaviakin askeleita eteenpäin, ja ymmärrän miksi niin moni sen takia vannoo avoliiton perään. Avoliitosta vain on kuitenkin niin paljon helpompi lähteä, vaikka vakuuttaisi kuinka tunteidensa ja sitoutumisensa perään. Siinä ei loppuviimein kuitenkaan ole annettu sitä suurinta lupausta minkä toisilleen kaksi ihmistä voi antaa. He ovat todella rohkeita jotka uskaltavat avioliittoon astua.
  5. Hei
    Ikävää lukea sinun kurjasta olostasi :-(. Tunnen itse ihan samoja asioita, joten ymmärrän sinua erittäin hyvin.
    Siitä sinun hyvästä tunteesta mikä sinulla oli, siskollani oli myös lapsen saannin jälkeen hyvä ja tyytyväinen olotila, jonka hän myös kadotti ja kaipaili sen perään. Liittyy varmaankin raskauteen, lapseen ja hormooneihin, jotka sitten tietyssä vaiheessa normalisoituu.
    Niin, itse painin myöskin itsetuntoasoiden kanssa, neuvoisin sinua ottamaan päivän kerrallaan, otat vaikka pienen askeleen kerrallaan. Muistutat itseäsi joka päivä, voit vaikka kirjoittaa sen paperille ja laittaa paikkaan jossa joka päivä näet sen, "OLEN YHTÄ HYVÄ KUIN MUUTKIN", tai mietit jonkun muun juuri sinulle sopivan lausahduksen. Ja muistat aina myös senkin kuinka hyvä äiti olet!
    Tietenkin voit myös käydä juttelemassa vaikka psykologin kanssa asiasta, saat uusia näkemyksiä asioihin, tukea ja lisää keinoja olon kohenemiseen.
    Sinulla on pitkä tie edessäsi koska olet noin pitkään potenut huonoa oloa, mutta se helpottuu kyllä, pikkuhiljaa itsevarmuutesi kasvaa, sinulla on ihana lapsi ja äiti tukenasi. Eikä kannata murehtia jos olo välillä kurjenee, se kuuluu asiaan ja sieltä taas noustaan entistä vahvempana.
    Toivotan sinulle paljon jaksamista ja onnen hetkiä lapsesi kanssa, uskon myös että löydät kadoksissa olevan itsetuntosikin! :-)
  6. Meidän sukulaisilla oli kerran samanlainen ongelma koiransa kanssa. He menivät tien viereen seisomaan koiran kanssa, pitivät lyhyellä hihnalla ja aina kun koira pyrki auton luo he komensivat jyrkästi ja läppäsivät koiraa. Niin kauan he siinä olivat ja toistivat asiaa kunnes se meni koiralle perille.
  7. Tuo unilta yht'äkkiä herääminen ja murina+haukku saattaa johtua vaikka siitä, että koira on ollut kuulevinaan jotain ja unenpöppöröisenä ihmettelee että mikä se oli, ja todeta ettei mikään ja jatkaa uniaan. Tai sitten on unta nähnyt mihin havahtuu, ja kun on todennut ettei ne möröt olekaan täällä, voi mennä takas nukkuun. :-)
    Meidän poika tekee tuota myöskin.
    Pojan käytöksen muutoshan voi johtua ihan siitä että poika on tottunut uuteen muutokseen ja kotiin elämässään ja oma itse tulee paremmin esiin. Vai tunsitko koiran ja sen tavat jo ennen kuin hauva tuli teille ja ne on siitä muuttuneet?
  8. Ensin opetellaan että voit pitää koiran tassua kädessäsi. Otat tassun käteen ja kehut ja annat namia kun koira antaa sinun tehdä näin. Jos koira yrittää kiskoa tassuaan irti pidät kiinni vähän tiukemmin ja jos koira pakittaa samaan aikaan menet perässä tassu kädessäsi. Jos itse jäisit vain paikallesi, pitäen tiukasti koiran tassusta sen peruuttaessa, saat koiran helposti vain paniikkiin. Muista heti löysätä otettasi kun koira lopettaa vastustelun, ja taas kehut ja palkitset. Tee usein ja hetken kerrallaan, voit myös tutkia kynsiä ja tassua kun tassu pysyy jo hyvin kädessäsi. Käy jokainen tassu näin läpi.
    Kynsisaksien kammoa voit vähentää pitämällä niitä aina esillä ja niin että koira ne näkee. Otat sakset käteesi ja annat koiralle namia ja kehut, teet kynsisaksista kivan jutun. Tällöin ei leikata kynsiä vielä lainkaan.
    Koskaan älä suutu koirallesi tai komenna vihaisesti. Vaan ole rauhallinen ja puhele mukavia ja rauhoittavia koiralle, ole itsevarma.
    Kynsien leikkuu on hyvä aloittaa vain yksi kynsi kerrallaan, leikkaat ja kehut kovasti ja annat namia, sitten olet kuin ei mitään. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, menet pois ja jatkat omia touhujasi. Kynnen leikkuun jälkeen pitkään kehuminen voi helposti mennä siihen, että koira ajattelee kynnen leikkuun jälkeen olevan vasta se hyvä juttu, ei itse kynnen leikkuu. Kynsiä voit näin leikata vaikka jokapäivä, aina vähäsen ja sen yhden kynnen kerrallaan. Koiran jo tottuessa asiaan voit leikata jo kaksi kynttä kerrallaan jne. Tahdin nopeuden määrää koira itse.
    Tietenkin pakolla ja komentamisellakin voidaan saada kynnet leikattua mutta se on koiralle ikävää, se pelkää. Olen nähnyt koiria joille näin tehdään, eikä se ollut kivaa katsottavaa, sääliksi kävi koiria, eikä se tuntunut oikealta.
    Itse käytän koirien kynsisaksia, kynnet on sen verran isot ettei muilla saisikaan. Mutta pienelle perhoskoiralle käytin ihmisten kynsileikkuria, se kun toimi vain paremmin niille pienille kynsille.
  9. Meillä tyttö laittoi metallisen koristeen roikkumaan ulko-oven kahvaan jouluna, aina se kilisee kun ovesta kulkee. Nyt olen huomannut että meidän vuoden vanha saksanpaimenkoira, jolla myös hieman hakusessa ulos pyytäminen, käy kilistelemässä sitä koristetta siinä ovessa, aina kun on hätä ja haluaa mennä ulos. Hienon tavan on koira keksinyt. :-)
  10. Olen kuullut samaa kyseisestä ruokamerkistä, kannattaa kokeilla. Takajalkojen pihtisyys voi myös johtua liian heikoista lihaksista. Meillä koiralle tuli aina hieman sisään kääntyneet jalat kasvupyrähdyksen yhteydessä, mutta jotka taas pian oikenivat. Nyt jo kasvunsa kasvanut ja oikein hienot ja suorat takajalat. Syötän myös Royal Caninia. Joillakin jalkojen väärät asennot voivat olla ihan perinnöllisiäkin.
  11. Minä en kannata nartun leikkauttamista, niinkuin jo aikaisemmin täällä sanottiin se on iso ja raskas operaatio koiralle, ja mistä voi mahdollisesti tulla ikäviä jälkiseuraumuksia. Myös paraneminen voi olla vaikeaa, kuten moni on kirjoittanutkin noilla muilla palstoilla.
    Ja mitä juoksuihin ja valeraskauteen tulee, niin nehän ovat koiralle täysin normaaleja ja luontaisia asioita, enkä usko niiden täten rasittavan koiraa kohtuuttomasti.
    Perheellämme on ollut 3 narttu koiraa, ei leikkautettuja, elivät pitkään ja kuolema johtui muista syistä kuin kohtutulehduksesta. Tädilläni on ollut narttuja, joista hän yhden leikkautti, sen jälkeen koiralla oli paha virtsankarkailu ongelma johon ei löytynyt apua. Hänelläkään ei ongelmia kohtu tai nisätulehduksista. Tiedän kaksi koiraa joiden kohtu tulehtui, toinen leikattiin, toiselle leikkauksen riski oli kuulemma liian suuri ell.n mielestä ja koira lopetettiin, kyse oli jo vanhasta koirasta, jolla ei aikaisemmin ollut ollut kyseisiä ongelmia.
    Tilanne on siis 9 stä koirasta 1 leikattu-jälkiseuraus paha virtsankarkailu. 2 sairastui kohtutulehdukseen toinen leikattiin, toinen lopetettiin liian korkean iän vuoksi. Loput 6 leikkaamattomia, elivät pitkään ja kuolinsyy muu kuin mitä voi tulla leikkaamattomuudesta.
    Lisään vielä että näistä 9 stä koirasta vain yhdellä teetettiin pentuja.
    Mieti itse rauhassa mitä haluat ja mikä sopii teille. Eihän siitä tulevaisuudesta ole takeita mitä tapahtuu, tekee sitten niin tai näin. Paras ratkaisu on se, mikä itsestään tuntuu parhaimmalta. :-)
  12. En tiedä kuinka läheltä koirasi juoksi seefferiä siellä koirapuistossa, mutta useinhan rakkaista asioista tulee helposti riitaa koirien välillä, sehän saattoi luulla että toinen koira tulee ottamaan sen kepin. Senpä takia koirapuistoihin ei saa tuoda leluja yms.
  13. Olen samaa mieltä kanssasi, puhut asiaa. Tunnen rotua onhan itsellänikin ollut ja toinen nyt elämässä. Mielestäni seefferi sopii siinä missä melkein joka rotu, myös aloittelevalle ihmiselle, niitä kun on myös pehmeitä yksilöitä, tällöinhän kasvattajalla on vastuu antaa oikea koira oikealle ihmiselle. Uuden omistajan vastuulla on taas, tietenkin ne perusjutut, mutta myös hakea apua jos ongelmia esiintyy, aivan niinkuin muidenkin koirarotujen yhteydessä.
    En pidä tästä hirveästä yleistämisestä mitä tässä nyt olen lukenut. Tiedän paljon ja vielä enemmän koiria jotka eivät käyttäydy huippukoulutettujenkoirien tapaan, ja suurin osa on aivan muita kuin seeffereitä. Saksanpaimenkoira on myös rasisti, minkä takia pientä pentua tulisikin totuttaa paljon muihin rotuihin, eli kaikki ei johdu omistajasta. Tietenkin omistajan tulee valvoa koiraa, eikä antaa kulkea missä vaan ja tehdä mitä lystää, varsinkin jos tietää koirassa ärhäkkyyttä jotain asiaa kohtaan.
    Ehkäpä aloittaja on hieman rasistinen seefferiä kohtaan, ikävää että kohdallesi on sattunut pahoja kokemuksia ja ymmärrän ärtymyksesi, tuntuu vain että takana on muutakin.
    On täysin luonnollista että uros koittaa astua kiimasta narttua, ymmärsin ettei koira ollut millään lailla vihamielinen. Se nyt vaan menee niin että jos uros haistaa kiimassa olevan nartun se haluaa myös astua sen, uros ei tällöin kuule eikä näe mitään muuta (oli seefferi tai ei tai kuinka hyvin koulutettu tahansa). Poikasi tapahtuma oli kyllä järkyttävää, onneksi koira ei tehnyt pojallesi mitään. Itselleni on sattunut huonoja kokemuksia mm. rotikoista, dobermanneista, walesinspringerspanielista, ajokoirasta, pystykorvista, pienestä yorkshirenterrieristä, Pumista ja snautsereista.
    Jos jotain on paljon, sitä myös näkyy paljon.
    Jos kyse on eläimestä, sillä on myös alkukantaiset vaistot.
  14. Ison koiran kanssa voi ensin pyytää maahan, siitä voi koittaa kallistaa koiran kyljelleen. Jos ei toimi voi namilla siitä sitten houkutella kyljelleen. Koiran mentyä kyljelleen sanotaan käsky ja annetaan namia ja kehutaan. Toistoja ja kyljellä olon pidentämistä ennen namia, kehuahan siinä välissä toki voi. Ja voit tietenkin pyytää koiraasi nousemaan ennen namin antoa, vaikka istumaan jos tahdot, mutta alussa antaisin namin siinä koiran ollessa kyljellään, kunnes koira hiffaa asian.
  15. Jos urokset eivät siedä toisiaan, ne eivät siedä toisiaan, asialle ei voi mitään tehdä. Meillä on uros joka on tosi kiltti ja leikkisä kaveri. Koirapuistossa eräs dalmatialaisuros yritti haastaa riitaa, mutta meidän koira ei välittänyt. On silläkin kyllä joitakin uroksia joita ei siedetä sitten niin millään, mutta ne ovat harvassa. Harmillista teille ettei koirista sitten tullutkaan kamuja.
  16. Syöttämäsi ruoka kuulostaa hyvältä, ja kun se on tarkoitettu isolle rodulle, pennun ei pitäisi kasvaa liian nopeasti, eli siitä ei kannata huolehtia. Eikö pussin kyljessä ole ohjeita ruoan syöttöön? Meillä syödään Royal Caninin saksanpaimenkoiran junoir ruokaa, ja ohje sanoo että aina 15 kuukauteen asti, ja niin aion antaakin.
  17. Kuulostaa todella huonolta lääkäriltä joka on hoitanut koirasi. Olen nähnyt aikas monta leikkaus arpea eikä tuo kuulosta ollenkaan normaalilta, varsinkaan se "pallo". Ja tottakai koiraasi olisi pitänyt nesteyttää leikkauksen aikana, jälkioireetkin kertovat sen. Pistää vihaksi tuollaiset poropeukalot jotka eivät viitsi hoitaa koiraa kunnolla! Itsellä myös kokemuksia välinpitämättömistä ell.stä. Antoiko edes kipulääkettä? Itse kävisin näyttämässä koiraa toisella ell.llä. Toivottavasti koirasi paranee hyvin kaikesta huolimatta. ps. Älä suotta pode huonoa omatuntoa, lekurissa vika ei sinussa!
  18. Kuivan ihon hoitoon voi kokeilla vaikka helokkiöljyä ja sinkkiä. Kannattaa tosiaan koittaa löytää jotain hoitoa itse vaivaan, eli ihon kuivuuteen, eikä hoitaa oireita, esim. nyt tuolla kortisonilla vaikka. Itse en käyttäisi tuota kortisonia kuin lyhyitä kuureja kerrallaan, paitsi tietenkin jos sillä hoidetaan jotain vakavampaa sairautta, mistä täällä on puhuttukin. Ota ihmeessä selvää homeopaattisista hoidoista, jos vaikka sieltä löytyisi apua.
  19. Pentuko oli jo tottunut kaulapantaan, että liikku se kaulassa hyvin? Vain remmin kanssa ei suostu liikkumaan? Pidä sisällä pennulla remmiä aina kun itse pystyt vahtimaan ettei takerru minnekään kiinni,anna hauvan tottua kulkemaan näin, ja aina kehut ja palkitset hienosta suorituksesta. Sitten kun itse tartut hihnan päähän ja jos koira ei suostu liikkumaan niin sitten vain odotellaan ja odotellaan. Ollaan ihan rauhassa ja annetaan pennulle omaa tilaa ja aikaa. Luulisin pennun jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, lähtevän liikkeelle, ne kun on sellaisia elohiiriä. Voi jopa laittaa jotain tosi hyvää tai kivaa pennulle vähän matkan päähän houkuttimeksi. Siitä en sitten oikein tiedä, kun en tunne pentuasi, kannattaako liikkeelle lähtöön reagoida ja palkita vai ei, että ollaan vaan kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut. Ja nyt vasta ottaa hihna pois ei aikasemmin, koska muutenhan koira oppii että ikävästä hihnasta ja mamista sen päässä pääsee eroon vain olemalla liikkumatta. Kärsivällisyyttä. :-)
    20. 1 / 1
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt