exhellari86

Vapaa kuvaus

Aloituksia

52

Kommenttia

2626

  1. Onnittelen. Bissen on paljon helpompi uskotella itselleen tuota. Minäkin homona luullin joskus alle 15-vuotiaana tuon olevan mahdollista.

    Onneksi olen eheytynyt homnoksi, joka tietää saavansa olla mitä on, ilman mitään tuomion pelkoa. Nyt en enää haluaisi muuttua, vaikka se olisi mahdollistakin.

    Etsi täältä http://keskustelu.suomi24.fi/node/11016674 minun nikkini ja lue kertomukseni.
  2. "Kyllä , tietää sillä häntietää kaikkien 7 miljarin ihmisen hiuste lukumärän
    hän on jo sen etukäteen maailman ajan alussa määrittänyt kuka .
    samalalla kun hän on määrittänyt nime"

    Mitä ihmettä täällä sitten enää taistella räpiköidään jos kerran kaikki on jo sovittu? Onko tämä sellainen näytelmä, jossa vjuorosanat ja äänenpainotkin on etukäteen määrätty?

    Jumala tietää siis ennakolta kuka päätyy mihinkin, mutta ei vaan kerro sitä meille. Eräänlaista kuurupiiloa siis?
  3. "Matteuksen evankeliumi:
    6:33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan."

    Eli ensin pitää uskoa johonkin mihin kenenkään täysjärkisen on mahdotonta uskoa, sen jälkeen asia avautuu? No totta ihmeessä se toimii noin. Mutta minä kun haluaisin ihan ensiksi todisteet. Niinhän normaalielämässäkin menetellään. Miksi minun pitäisi ensin uskoa johonkin joka tekee itsensä mahdollisimman epäuskottavaksi? Pitäisikö ensin mennä Henkan persettä pussaamaan (http://www.otto.net/x-usko/henkanperse.html)?

    "14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."

    No kai kuka tahansa voi halutessaan väittää noin. Tuo arkaaisuus ei ole vielä mikään todiste.
  4. "Miten esim. TIEDÄT, ettei Jeesus tehnyt ihmeitä?"

    Mistä tiedät ettei Tuhkimoa ole ollut?

    "Eikai Raamatun ajan ihmiset sentään kuolleista heräämistä tai 5000 ihmisen ruokkimista parilla leivällä pitäneet normaalina?"

    Kuka niin on väittänyt?

    "Miten TIEDÄT ettei Jumala luonut maailmaa kuudessa päivässä? Koska joku professori sanoo jotakin muuta?"

    Niin, miksei Tuhkimo? Tai Lentävä Spagettihirviö?

    "Miten TIEDÄT ettei "tietosi" Raamatusta ole uskoa?"

    Jumalaa koskevien havaintojen puuttuessa tietoni on paras saatavilla oleva tieto.
  5. Kiitos, kiva kuulla. Kyllä tämä etenee ihan hyvin. Minulla on aina ollut kirjallinen ja suullinen esitys kärkipäässä. Omien tuntojen eritteleminen auttaa jotenkin tämän kokonaisuuden laajemmassakin hahmottamisessa. Taidan jäädä tänne vielä ainakin kuukaudeksi kun kerran pappa betalar.

    Mahtava juttu oli mielestäni tarina, jonka luin muutama vuosi sitten (http://www.finnqueer.net/pdf/Risti_ja_sateenkaari.pdf). Minuun se iski kuin Korkeajännitys (miljoona volttia, muistathan). Jotenkin kaikki tunnot, joita olin kokemut itse, löytyivät tuosta kertomuksesta. Hienoja olivat myös amerikkalaisen Mark Roederin kirjat, joista osan saa pdf-kirjoina.

    Kun olen hylännyt jumalat, ei ole oikein löytynyt tahoa, kelle voisin olla kiitollinen hellästä, rehellisestä elämänkumppanista. Koko tämä kiitollisuus valuu ihan hukkaan... Jotenkin kaikki vaan tuntuu niin epätodellisen hienolle: valmistun kohta ammattiin, jota olen toivonut nuoresta lähtien, on rakkaus, kumppani, pääsee pikkuisen matkustamaankin, on utelias ja tutkiva mieli, hieman kielitaitoa. Rahasta nyt on aina pula, mutta eikö yhtä lajia aina saa, jos vain sitä puuttuu?
  6. Kokonaisuus alkoi hahmottua pala palalta. Kaikkivaltiaasta, viisaasta Jumalasta tuli vähiteöllen murhaaja ja aukkojen jumala, mielivaltainen, pikkumainen tarujumala jonka olemassaololle ei ole minkäänlaisia todisteita. Todisteet murtuivat pala palalta. Minun ja kumppanini välinen suhde syveni ja heti kun mahdollista solmimme rekisteröidyn parisuhteen, jossa nytkin elämme. Olemme onnellisia, vapaita ja uskollisia toisillemme.

    Vaikka helluntaiseurakunta on kummallisine, pikkumaisine muotoineen ja riitteineen jäänyt kauas taakse, muistan monia sen ihmisiä edelleen lämmöllä ja rakkaudella. He ovat antaneet minulle apuaan siihen määrään kuin mitä he ovat itse käsittäneet, uhranneet minulle aikaansa ja rakkauttaan tavalla, jonka he ovat itse käsittäneet. Olen vanhemmiltani saanut uskollisuuden, rakkauden, välittämisen ja rehellisyyden ihanteet. He rakastavat minua ja hyväksyvät jo puolisonikin, vaikka eivät hyväksy suhteemme laatua, Voimme kuitenkin istua samassa ruokapöydässä, nauraa, jutella ja viettää aikaa. Tuntuu, että meidän vanhempiemme välillä on suurempi kuilu, koska toiset ovat aika fundamentalistisia lestadiolaisia, toiset taas vahvasti helluntailaisia.

    Kumppanini taistelee vielä taistansa kanssa. Hänen eheytymisprosessinsa on kesken, mutta luotan siihen, että aika tekee tehtävänsä, vaikka kaikkia uskonnon aiheuttamia virheitä ja traumoja ei ehä saada korjattua. Rakkautemme on kuitenkin ollut kaiken voittava, ihana voima, joka on ainakin tähän asti murtanut kaikki esteet tieltämme,

    Vai olisiko tämä kaikki jotain meille tuntemattoman jumalan suurta siunausta? Kuka on homojen suojeluspyhimys...?
  7. Elämäni jatkui seurakunnan jäsenenä. Taistelin homoseksuaalisuutta vastaan enkä "syyllistynyt" muuhun kuin käteen vetämiseen, mitä en pystynyt vastustamaan. Mutta aloin kiinnittämään huomiota seurakunnan toimintaan entistä kriittisemmin silmin. Tajusin nk. kielilläpuhumisen olevan pelkkää teeskentelyä - olin tehnyt itse niin, mutta tajusin, että sitä tapahtui koko ajan. Tämä itsetehty armolahjahan nauttii helluntaiseurakunnissa suurta arvostusta. Uskoontullut on eräänlainen toisen luokan kristitty, jos ei ole saanut kiielilläpuhumisen lahjaa. Siksi sitä tavoitellaan ja teeskennellään laajalti.

    Satunnaiselle kävijälle voi jäädä käsitys, että helluntaiseurakunnassa vallitsee avoin ja salliva ilmapiiri, ja että siellä voi keskustella vaikeistakin asioista ja paljastaa tietämättömyytensä ja jopa epäuskonsakin. Ehkä jossain näin onkin, vaikea sanoa. Koska helluntaiseurakunnat ovat itsenäisiä vailla sitovaa katto-organsiaatiota, erot niiden välillä ovat suuret. Omassa seurakunnassani "keskustelu" tarkoitti lähinnä vanhojen, uudelleen lämmitettyjen 'totuuksien' pukemista uusiin sanamuotoihin ja vanhojen sääntöjen ja jaaritusten toistoa.

    Kun kysyin seurakunnan paimenelta, miten Kain löysi toisista kansoista vaimon (maailmassahan oletusarvoisesti oli vain muutama ihminen), minua pidettiin nenäkkäänä vanhojen uskovien kiusaajana ja raamatullisten totuuksien kumoajana sen sijaan että seurakunnan paimen olisi käyttänyt loistavan tilaisuuden hyväkseen; olinhan juuri kysymystä esittäessäni täysin avoin hänen vastaukselleen, ja olisin jopa tyytynyt siihen että hän olisi sanonut Jumalan teiden olleen ihmistä korkeampia. Mutta kyseenalaistamalla tarkoitusperäni hän loukkasi minua syvästi ja menetti vaikutusmahdollisuutensa. Samoin oli käynyt monien ystävien osalta, mutta he pyysivät anteksi epäuskoaan ja palasivat ruotuun.

    Tehtyäni aikani tämänkaltaisia havaintoja, niitä tulvi yhä kiihtyvällä vauhdilla tajuntaani. Mietin oliko kriittisyyteni perk'eleen työtä minussa vai mikä voima sai minut etsimään vikoja tästä ennen niin rakkaasta hengellisestä kodistani. Riitelin vanhempienikin kanssa, vaikka heidän huolensa minusta kosketti omaatuntoani vahvasti. He eivät kuitenkaan tehneet minulle raakaa hengellistä väkivaltaa vaikka toki yrittivät vaikuttaa ajatteluuni. He kysyivät, haluaisinko mennä luterilaiseen rippikouluun, koska ilmeisesti tarvitsin vähän tuuletusta. Sanoin, että voisin varmaan mennä sinne, koska tiesin että rippileiri ei ole mikään tiukkispaikka.

    Rippikoulu oli tavallaan hieno kokemus. Olen enemmänkin cityboy, jolle leirinuotio kitarailtoineen, verkkojen lasku ja onkiminen sekä saunominen rantasaunassa olivat hienoja juttuja. Saunassa näkymät olivat tietysti mitä herkullisimpia.

    Eräänä iltana leirinuotion äärellä puhuttiin seksuaalisuudesta ja sen monimuotoisuudesta. Tunnelma oli jotenkin käsittämättömän lämmin, läheinen ja salliva, kaverit upeita ja ilta kaunis. Tulin sinä iltana kaapista, ja niin teki myös nykyinen elämänkumppanini. Se ilta oli lähtölaukaus seurustelullemme. Emme nähneet nää ketään muuta kuin toisemme. Kaverit olivat niin tajuttoman upeita, että he järjestivät koko loppuleirin ajan meille kahdelle yksityisyyttä. No, porukassa oli yksi ryppyotsa joka uhkasi kannella isoisille, mutta ei sitten kuitenkaan tehnyt sitä. En osallistunut konfirmaatioon - minuahan ei oltu edes kastettu luterilaisen kirkkoon.

    Sen jälkeen prosessi nopeutui. Tulin kaapista vanhemmilleni, jotka olivat aluksi kauhuissaan. Pariin vuoteen he eivät voineet millään tasolla hyväksyäö seurusteluamme. Mihinkään Aslan-juttuihin he eivät kuitenkaan minua pakottaneet, ja ystäväni sai vierailla meillä mutta ei ollut yötä. Kun huoneeni oli oli lukossa, vanhemmat tiesivät, mitä oli meneillään. Tiesin heidän kärsivän ja rukoilevan puolestani. Koska minulla oli ja on edelleenkin hienot, rakastavat vanhemmat, minua viilsi syvältä kun näin heidän kärsivän.

    Helluntaiseurakunta jäi. Ilmoitin sinne eroavani. Minua pyydettiin sielunhoidolliseen keskusteluun, joka päättyi melko lyhyeen, kun en suostunut olemaan enää vastaanottavana osapuolena. Kun minulle kerrottiin ikävästä tulevaisuudenkuvasta helvetissä, kehotin sanojaa vain työntämään helvettinsä sinne mihin aurinko ei paista. Oli pakko saada heidät tajuamaan, että nyt on tosi kyseessä.

    Lopulliseen uskonnon hylkäämiseen johti keskustelu erään ateistin kanssa. Hän kysyi, millaisilla kriteereillä yleisesti arvioin asioiden totuusarvoa. Hän kysyi, uskonko edessäni olevan valkoisen auton olevan punainen, jos vaikka isäni väittäisi niin. Niinpä aloin pikku hiljaa arvioimaan KAIKKIA faktoiksi väitettyjä asioita samoilla kriteereillä antamalla uskonnolle minkäänlaisia tasoituspisteitä.
  8. Peruskoulussa oli melkein pakko seurustella jonkun kanssa. Niinpä minäkin yritin. Koska olin sentään sen näköinen ettei tarvinnut kulkea ihan säkki päässä ja koska olin sosiaalinen, avulias ja kohtelias, sain helposti tytöistä ystäviä ja myös seurustelukumppanin. Ja mikä parasta, tyttö halusi kanssani sänkyyn. Minun oli pakko ottaa selvää, pystynkö tosipaikan tullen mihinkään vai en.

    Lopputulos oli täysi katastrofi. Kun minun olisi pitänyt olla keppi suorana ja työntämässä sitä teiniksi pitkän esileikin jälkeen pesään, hommasta ei tullut mitään. Minua inhotti, pelotti ja kadutti. Naisen tavara oli yhtä houkutteleva kuin mätä sillipurkki. Tyttö teki minulle lopulta blow jobin mikä sekin onnistui vain kun suljin silmäni ja kuvittelin olleeni jossain ihan kokonaan muualla, toisen pojan kanssa. Tyttö piti huolen siitä, että tieto kyvyttömyydestäni levisi monin tavoin väritettynä kouluyhteisöön. Voin vakuuttaa, että minulla on pollut parempiakin hetkiä.

    Sen sijaan, kun sain houkuteltua meille yökylään ja vieteltyä erään nätin pojan, josta tiesin että hän ainakin suhtautui suopeasti homoihin, huomasin, että sukupuolisissa kyvyissäni ei ollut mitään vikaa. Rakastelimme käytännössä koko yön ja pystyin aina vaan uudelleen ja uudelleen. Muistattehan, millaista oli kestostonda päällä melkein 24/7?

    Silloin minulle varmistui lopullisesti, pysyvästi ja ehdottomasti, että olen homo. Mutta koska tiesin että Jumala on hyvin, hyvin kiukkuinen ja kärttyisä erityisesti tottelemattomille homoille, päätin yrittää muuttua. Ja Jumalahan oli luvannut auttaa kilttejä lapsiaan. Niinpä ripittäydyin seurakunnan paimenelle, joka oli silminnähden järkyttynyt kokemuksistani, jotka kerroin hänelle avoimesti - ystävääni kuitenkaan kavaltamatta. Joku saarnaaja oli nimittäin soittanut toisen osapuolen vanhemmille ja kertonut lapsen tekosista...

    Toin asian esille nuorten rukousryhmässä hieman kaunisteltuna ja jättämällä kertomatta kokemuksestani. Kerroin että minulla on homoseksuaalisia himoja ja että haluan päästä niistä eroon, ja että koska Jumala vastaa rukouksiin kun ne ovat totisia, ei minun oikeastaan tarvinnut olla huolissani. Niinpä rukousmyllyä pyöritettiin ainakin viikko, useina iltoina. Saimme helposti luvan vanhemmiltamme, koska kerroimme, että meillä on eräs valtavan tärkeä ja kipeä rukousaihe, ja että päätimme syventyäö rukoustaisteluumme oikein tosissaan. Ryhmämme oli kooltaan kymmenkunta henkeä, kaikki 13-18-vuotiaita.

    Runsaan viikon kuluttua lopetimme rukoilun, koska valehtelin ystävilleni, että Jumala on kuullut rukoukseni ja että tunnen vetoa tyttöihin ja että pojat ovat jääneet taka-alalle. Sovimme, että jos tilanne muuttuisi, voisimme taas kokoontua rukoilemaan. Kaverit tunsivat itsensä aika sankareiksi, ja kertomus tästä "voitosta" levisi monin tavoin kaunisteltuna ja liioiteltuna seurakuntamme keskuudessa. Ystävieni kunniaksi on sanottava, että kukaan heistä ei paljastanut itse asiaa eikä sitä, kenen puolesta oli rukoiltu.
  9. Mahdottoman mielenkiintoista lukea teidän kokemuksianne ateismista ja suhteestanne siihen. Vaikka olen jo pariin kertaan vuosien varrella kertonut omastakin polustani, ikävystytän teidät vielä kerran.

    Oma taustani on - kuten nikistänikin näkyy - helluntailainen. Tällä hetkellä olen Jerusalemissa viimeistelemässä graduani. Tarkoitus oli tulla takaisin jo viime viikolla mutta kun elämänkumppanini, lestadiolaistaustainen ihana poika pääsi tänne vähäksi aikaa, ei ollutkaan mitään kiirettä.

    Kasvoin helluntailailiikkeeseen koska se oli itsestäänselvä osa lapsuudenkotini elämää. Näinhän nuo käsitykset yleensä implementoituvat: vanhemmat tekevät pohjatyön, ja koska heidän käsityksiään ei juuri kyseenalaisteta ensimmäisten 10 vuoden aikana, kylvö niin sanoakseni lankeaa hyvään maahan - lasten mielihän (ei siis sydän) on tunnetusti sellainen.

    Omaksuin kaikki uskonnon elöementit oman kunkinhetkisen kehitystasoni mukaan. Kun olin hiukan toisella kymmenellä, ajatus osuudestani Kristuksen ristiinnaulitsijana omilla synneilläni valtasi mieleni. Muistan kun joskus ajattelin Herrani ja Vapahtajani kärsimystä minun syntieni tähden ja kävin itkien pyytämässä isältäni todistusta syntien anteeksisaamisesta. Rakastin Jeesusta ihan oikeasti, koko mieleni voimalla kuin vain mustavalkoinen, viaton, naiivi esiteini vaan voi.

    Kävin helluntailaisten tilaisuuksissa, varsinkin nuortenilloissa. Rukouskokoukset olivat enemmän mummojen hommaa, mutta herätyskokouksissa oli säpinää, lauluja, menoa ja meininkiä. Luulen että useimmat meistä sen ikäisistä kokivat suunnilleen samalla tavalla, vaikka teimmekin rukousvelvollisuutemme. Meillä oli joskus omia rukousiltoja, joissa saatoimme jonkun päivänpolttavan asian takia rukoilla koko illan. Uskokaa tai älkää, se on rankkaa työtä!

    Kolmentoista iässä noin oletusarvoisestikin alkoi sukupuolisuus nostaa päätään. Meitä ei oltun juuri valistettu mistään, joten käteen veto, orgasmi ja ejakulointi olivat jotain tajuttoman likaista, syntistä ja pelottavaa - ja kuitenkin kiihottavaa. Tässä pimeydessä kun yritin löytää polkuani, olin samalanlainen kuin monet kaltaiseni lasikaapissa, laput silmillä ja korvilla kasvaneet nuoret. Onneksi oli netti josta sai tietoa, oikeaa ja väärää. Katsoin pornoa silmät tapilla ja kannoin siitä kammottavaa syyllisyystaakkaa.

    Tilannetta ei ollenkaan helpottanut se, että tajusin yhtäkkiä olevani jotenkin outo. Koulukaverien kertomukset heidän oletetuista naiskokemuksistaan eivät saaneet minua pyrkimään samoihin juttuihin, vaan porukassa kiertäneissä pornolehdissä minua kiinnostivat lähinnä poikien kuvat. Olin ahdistua hulluuden partaalle, kun tajusin että minussa oli homoseksuaalisia taipumuksia ja että vaarallisesti aloin liukua tämän kielletyn ja synnillisen alueen mustimpaan, kammottavimpaan ja kadottavimpaan ytimeen - homouteen.

    - - jatkuu - -
  10. "Olen kirjoittanut tästä asiasta , noin 225.viestisen artikkelin , mutta vanha sefu
    poistatti sen"

    Oliko sekin kopioitu jostakin, kuten kaikki ymmärrettävät tekstisi?
  11. "Täällä on ainakin kaksi nimimerkkiä, joiden visteihin ei kenekään kannata vastata."

    Me täällä odotamme malttamattomina mitä arvokkaita jyväsiä armossasi tiputtelet meidän arvottomien ja tietämättömien suuhun.

    "Heidän viestiensä sisältö on hengellisesti tarkastelutuna ja pelastuksen kannalta pelkkää valhetta ja arvotonta sontaa."

    Esitäpä arvio omista viesteistäsi.

    Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, kohta kieltäydyt vastaamasta kysymyksiini koska sinulta kerta kaikkiaan loppuvat paukut. Silloin luulet selviäväsi arroganssilla. Älä yritä, se tekee sinut entistä tyhmemmäksi.
  12. " Olin vajaan vuoden poissa täältä, sama peli näkyy jatkuvan! Törkeätä Jumalan pilkkaa!"

    kiva huomata että hajuaistini on kunnossa. Mistä sinut nyt ajettiin pois?
  13. Alkaa haista samalle kuin aikanaan sen Jeesus Pelasta -nimimerkin kanssa. Tuomioita, poisajamista, keskustelun tappamista... En tiedä onko meillä kenelläkään kaikki inkkarit kanootissa, mutta on täällä ollut välillä parempi hengittää kun se yksi kirkasotsa ei ole ollut toisia tuomitsemassa.
  14. "MISSÄ ON KAIKKI VIESTIEN MÄÄRÄT"

    Mitä ihmeen väliä sillä on?

    Ja etkö vieläkään tajua, että ylläpito ei lue sinun sepustuksiasi?
  15. " Jeesus on totuus, Hän ei päästänyt yhtään valhetta"

    Mistä tiedät? Valehteliko Jeesus kun hän sanoi (ks. Matt. 16:28 ja Mark. 9:1), että eräät paikalla silloin olleet näkisivät hänen toisen tulemisensa ja Jumalan valtakunnan tulevan kaikessa kunniassaan?

    Tiedän, että tätä raamatunpaikkaa yritetään väännellä tarkoittamaan kokonaan muuta kuin mitä siinä sanotaan? Miksiköhän?
  16. Jotenkin tuo ylläoleva oli upeimpia rakkaustarinoita mitä olen lukenut pitkiin aikoihin. Ole onnellinen ajasta joka teille on suotu. Minä yhdessä oman lestadiolaiseni kanssa toivotan sinulle uusia onnen hetkiä...
  17. "Koskaan kuullut Jeesuksen 2. tulemisesta?"

    No mistä vi'tusta minä tiedän montako kertaa se on ejakuloinut.

    Ai niin, tässähän oli kyse siitä päiväunesta jonka mukaan jossain vaiheessa mennään lampaan kanssa sänkyyn kun karitsan häät on pidetty. Hei, eikö teitä mitkään muut eläimet...
  18. "Hullua se kyllä on, lähteä lähi-itään, kun tiedetään ettei siellä osata mitään niin hyvin kuin muiden tappaminen."

    Ei kristityt ole siinä asiassa jääneet yhytään muita huonommiksi. Terveisiä vaan täältä Alkalain ja Jabotinskin risteyksestä Jerusalemista.
  19. " jos sillä tehdään hyvää enemmän kuin pahaa , eikö
    se mene asioiden edelle"

    Tarkoitus siis pyhittää keinot?

    "mikä ikä jolloin ei sitä lueta huomioon , minusta
    es om muutama kymmen vuosi"

    Kysymys on siitä, että esität toisten kirjoittamaa tekstiä omanasi. Miten vanhaa teksti on, sillä' ei tässä ole mitään merkitystä. Jos vaikkapa minä lainailen esimerkiksi Platonin (k. 327 eaa.) tekstejä oman tekstini seassa ilman lähdeviitettä, se ON plagiointia.

    Mutta enhän uskonutkan että sinä tätä tajuaisit. Ethän ole edes koskaan tutustunut tekstien lainaamista koskeviin eettisiin ohjeisiin eikä sinulla seiso mikään muu kuin järki.
  20. "Vastauksesi alussa tuot esiinpapukaisamaisuutesi , etkä ole
    Huomannut että kyllä me luemme omat viestimme siinä kuin sinä'"

    Sanot sitä papukaisamaisuudeksi että toistan viestini alussa sen, mihin vastaan, niinkö? Minä pidän sitä suorastaan suositeltavana. Joskus nämä ketjut menevät siten solmuun että ei tiedä mihin kukakin vastaa. Siksi on hyvä kertoa yksiselitteisellä tavalla, kenen viestiin on vastaamassa. Ja mikä on yksiselitteisempi kuin lainaus? Se on vieläpä lainausmerkeissä jossoin näkee että se on toisen tekstiä.

    Tiedän, ettet tätä ymmärrä, mutta sanon siltä varalta, että joku muu varmaan tajuaa.
    21. 114 / 132
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt