- Eevan he korottivat Angeliksi, ja myyvät häntä nyt pitkin maailmaa.
- Kristityt varastivat Adamilta Evan ja lähtivät Eevan kelille, ja haukkuivat Adamin vanhaksi Aatamiksi, jota ei kannata noteerata.
Kristityt ottivat mielellään omenan hyvän ja pahan tiedon puusta ja söivät sen. Ja nyt saattoi tehdä toisista pahoja ihmisiä ja korottaa sillä itseään. - Perisynti, tai kosto kolmanteen ja neljänteen polveen on peruttu Jeremiassa.
Poika ei vastaa isän teoista, eikä isä pojan, vaan kukin vastaa omista teoistaan
Veratuskuvallisesti, joka syö raakoja rypäleitä, sen omia hampaita särkee. Tottahan se on, ei oma hammassärky toisen hamapaisiin koske, eikä toinen myöskään voi sitä kipua kantaa. - Jahve on tietysti yritystä lausua kirjaimet JHWH .. -jotenkin sanaksi, mutta tosiasiassa sitä ei voi lausua, koska kukaan ei tiedä, mitä vokaaleja siihen tulee.
- Kuolemantuomio tai sen vastustaminen liittynee tarinaan Kainista ja Abelista.
Kain tappoi Abelin koska jumala oli katsonut Abelin uhriin suopeammin, kuin Kainin.
Jumala ei siis tappanut vaan Kaini tappoi, koska oli kateellinen.
Jumala kuitenkin sanoi, että Kainia ei saa tappaa, ikäänkuin rangaista, koska siitä tulee kosto, vaan Kainin pitää kulkea loppuelämänsä vähän toisten syrjittävänä. ja halveksittavana ja täten kärsiä ranagaistuksensa ja olla muille opiksi, kuinka paha on olla murhaaja.
Mutta eipä mittään, osa ihmisistä ryhtyi säälimään Kainia ja perustivat uskonlahkon nimeltään Kainilaisuus. He ryhtyivät syyttämään Jahvea tapahtuneesta ja keksivät toisen jumalan, taustalla olevan hyvän jumalan, joka antaa kaiken anteeksi. Jahvesta tuli paha jumala, vaikka oli kieltänyt tappamisen. - Siis Hermas, tai Hermes . Tarot korteissa.
- Tarkoittaako se, että pitää olla LAMPPU, sitä, että te olette itseasiassa pimeydessä, ettekä näe eteenne ilman lamppua. Kannattaa syntyä uudesti päivään, koska auringonvalossa näkee kauas.
Tarot korteissa on erakko Herams, joka kulkee lampun kanssa. - Sana tuli lihaksi, ei tarkoita, että sana tuli ihmiseksi, vaan näkyväksi. Ja se tarkoittaa, että ei ollut enää vain puhetta, vaan tuli kirjaimet ja kirjaimista sanoja, jolloin sana sai pitkän iän, jopa ikuisuuden, koska ei kadonnut tuulen mukana, kuten puhe.
Mutta se tapahtui jo paljon ennen jeesuksen aikaa. Kansoilla on ollut omansalaiset merkkikielet, kirjaimet ja sanat, joita toiset eivät ymmärrä muuten, kuin opiskelemalla. - Uudesti syntynyt. Vauva kasvaa kohdussa, ja synnyttyään tulee erilaiseen maailmaa, hän vetää keuhkot täyteen ilmaa ja ryhtyy hengittämään, sen jälkeen kätilö pesee hänet. Hän siis syntyy vedestä ja hengestä. Tosin, oli vedessä jo kohdussa ollessaan, mutta koska se oli naisessa olevaa vettä, kirkkoisät pitävät sen saastaisena. Lisäksi katsotaan että lapsi on synnissä siinnyt, eli naisessa.
- Samarialaiselle naiselle Jeesus sanoo: 'Te kumarratte sitä, mitä ette tunne, me kumarramme sitä, jonka me tunnemme, Pelastus on juutalaisista.'
Samarialaisten pelastus on siis juutalaisista, Ovatko kristityt samarialaisia ? - Jos Jeesus kantaa kaikkien synnit, niin miksi te olette syyttäneet kaikesta juutalaisia, ettekä Jeesusta ?
- Lapsi on hetkellisen hekuman tuote, johon hän ei itse ei voi mitenkään vaikuttaa. Jos lapsi voisi pyytää pääsyä maailmaan, silloin meidän pitäisi ajatella, että hän oli olemassa jo ennen syntymää.
- Nyt oli helppo yhdistää sinne myös Hemeticum.
Hermes Trismegistos, kolmesti suuri, kolmesti maskuliininen Hermes. Saatiin taikuus ja okkultismi kivasti ihmetekojen muodossa liitettyä kristinuskoon ja pyhä henki lähti nyt isästä ja pojasta.
Ei akkojen taruista.
"Hermes Trismegistos (m.kreik. Ἑρμῆς ὁ Τρισμέγιστος, Hermēs ho Trismegistos, Hermes kolmesti-suurin) oli synkretistinen jumala, jossa yhdistyivät kreikkalaisen taruston Hermes ja egyptiläisen taruston Thot.[1] Molemmat olivat omissa mytologioissaan kirjoituksen ja taikuuden jumalia, jotka ohjasivat sieluja tuonpuoleiseen. Heidät rinnastettiin samaksi jumalaksi erityisesti hellenistisessä Egyptissä."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hermes_Trismegistos
Hermes oli jo synkretistinen jumala, joka tarkoittaa uskontojen toisiinsa sekoittumista, yhteensulautumista.
"Synkretismi on uskontojen toisiinsa sekoittumista ja yhteensulautumista. Synkretismi on uskontojen yleinen piirre, sillä kaikki uskonnot ovat ajan kuluessa muuttuneet ja omaksuneet kanssakäymisen tuloksena vaikutteita, ja uusia uskontoja on syntynyt entisten pohjalle.[1]
"Synkretismin käsite on uskontotieteessä ongelmallinen ja kiistanalainen. Uskontoja ei ole mahdollista luokitella synkretistisiin ja ei-synkretistisiin, eikä ole olemassa uskontoa, jossa ei ole minkään toisen perinteen vaikutusta. Synkretismin käsitettä käytetään myös usein halventavasti implikoimaan alkuperäisen ja autenttisen opin korruptoitumista. "
https://fi.wikipedia.org/wiki/Synkretismi - Absoluuttinen hyvä, sai Isän muodon, 'Isä on täydellisesti hyvä' , herra.
Psyke, eli tunteet , jotka olivat olleet enemmänkin feminiinisten jumalattarien toimenkuvaan kuuluvia ominaisuuksia, rakkaus, totuus, armo ja oikeudenmukaisuus.
Jumalattaret saattoivat myös julmia ja rankaisevia, sekä oikullisia, siksi siirrettiin ominaisuudet pojalle ja kaikkien tuli tulla tuntemaan poikarakkaus, joka itseasiassa kreikkalaisttain tarkoitti fyysistä rakkautta.
Kristinopissa kaiken anteeksiantavaa. - Platonin kolmiyhteys:
1 Absoluuttinen hyvä
2 Järki, jossa on kaikki ideat.
3 Psyke, eli tunteet.
Kristinusko muutti järjen ja kaikki ideat Jumalalliseksi valtakunnaksi ja Augustinuksen mukaan ideat laskeututuvat illuminaatin, eli eräänlaisen vuodatuksen muodossa ihmisille.
Vuodatusta ryhdyttiin kutsumaa pyhäksi hengeksi. - "Lessing varmaankin ajattelee tässä kreikkalaisia, jotka olivat Jumalaa koskevissa kysymyksissä päässeet pitemmälle oman järkensa avulla kuin heprealaiset Jumalan avulla. Vasta Kristuksen myötä lapsen kasvatus tuli valmiiksi. "
Ei se ole vieläkään valmis, tehän kutsutte itseänne lapsiksi. Kirkossa rukoillaan: "Emme ole eläneet niinkuin sinun lastesi kuuluu. "
Te olette kuritusta vailla, olette keskittyneet kurittamaan vain juutalaisia niinkuin lapset hiekkalaatiikolla, kun halauavat jotakin joka on toisella, ja kun eivät saa, heittävät hiekkaa silmiin ja pätkivät lapiolla. - En tiedä, ovatko nämä epäjumalia, mutta ainakin ne ovat uskomiseen perustuvia eli hengellisiä.
Kohtalo :
Jota ei voi muuttaa, kohtalon määräämä kärsimys auttaa kestämään tilanteensa, oli se mikä tahansa, se oli määrätty, se oli hänen kohtalonsa.
Se pätee aina, oli sitten köyhä tai jäi auton alle. Kohtalo oli kirjoittanut hänelle sen osan.
Sallimus:
Sallimus on Jumalan pieni työkalu, tai nykykielllä instrumentti, joka soi aina silloin, kun kristitty aiheuttaa onnettomuutta toisille. Se oli Jumala joka salli tapahtuman, ei voi mitään.
Sitten kysytään, ' Miksi Jumala sallii kärsimyksen ?'
Ennaltamääräys:
Ajatus siitä, että joku on ennaltamäärätty liittyy vähän samaan kuin kohtalo.
Jumala on jopa ennaltamäärännyt ketkä pelastuvat ja ketkä eivät. Helvetistä.
Siihenkään ei voi vaikuttaa, mutta kyttäillään kuitenkin, että kuka on mahdollinen pelastumaton, ja kristillisesti se on tietysti ei-kristitty jonka pitäisi tehdä parannus, eli kääntyä kristityksi.
Jos kääntyy kristityksi, on kuitenkin syntinen, koska kaikki ovat syntisiä. - Olen lukenut tällaisen väittämän, että siihen aikaan kun papit vielä laskivat kuinka monta pikkupirua mahtuu nuppineulan päähän olivat itäisen maan maan viisaat miehet jo laskeneet maapallon ympärysmitan ja matkan kuuhun.
En tiedä, oliko nuppineuloja jo olemassa, mutta ehkä heillä joku nuppi oli siihen tarkoitukseen. Oma tai toisen. - Hengittävän ihmisen kasvun mittarina voisi käyttää tikapuuteoriaa, tai luokalta toiselle siirtymistä.
Tiedon lisääntymisen kauttaa voi nousta ylöspäin, tai mennä eteenpäin. Se pätee kaikessa olemisessa, elämisessä, auttaa ymmärtämään ja havaitsemaan myös kokonaisuuksia ja luomaan uutta.
Jos lukee vain yhden kirja ja jää odottamaan kuolemaa omaan napaansa tuijottaen, onnellisen taivaallisen olotilan saavuttaakseen, se on kuin seisova vesi, joka happanee ja kasvaa levästä umpeen.
Kaikki elävä pakenee siitä. - Hengellinen tarkoittanee ihmisen mielen tilaa. Onnetonta on se, että hengittäminen ja hengellisyys ovat niin vieraita toisilleen.
Hengellisyys perustuu ajatukseen, että kuolema ei ole kuolema vaan taivaallinen syntymä. Näillä sanoilla kuolema on ikäänkuin poistettu. Kuolemaa ei enää ole, kun uskotaan näin, vaikkakin, jokainen kuolee.
Ihminen voi kuitenkin uskoa näin vain silloin, kun hän hengittää, on elävä olento. ( henki se on joka eläväksi tekee ) koska kuoltuaan hän ei enää ajattele mitään. Kuoleman jälkeen ihminen ei ole enää hengellinen eikä maallinen, koska henki on lähtenyt.
Onko sitten se henki, joka ihmisestä lähti hengellinen, ainakin se on näkymätön ja muusta me emme tiedä .
Kuolemassa ihminen tulee täyteen itsestään, valmiiksi, ja sitä ei voi enää muuttaa, siihen on painettu sinetti. Se on sitä, mitä se oli.
Ruumistemppelin kansi painetaan kiinni, ja kaksimetriä multaa päälle. Se on ainakin ruumiin osa.