rytmimunat

Vapaa kuvaus

Aloituksia

133

Kommenttia

4798

  1. Tukistettaessa tartutaan vähimmillään kahdella sormella niiden väliin jääviin hiuksiin. Vähimmillään tämän seurauksena hiukset eivät irtoa taikka katkeile. Kokemus ei "uhrille" voi olla kovinkaan traumaattinen.

    Kaappaaminen syliin ja rimpuilun tukahduttaminen kiinnipitämällä taikka puristamalla tuo vähimmilläänkin mustelmia ainakin syliin kaappaajalle ja luultavasti rimpuilijallekin. Vakavimmillaan puristusotteella aiheutetaan uhrin kuolema. Tukistamalla voi vakavimmillaan irrota hiuksia tukoittain ja saattaa jopa päänahka revetä. Kuolemaan johtavaa tukistamista ei ole tainnut maailmanhistoriassa koskaan tapahtua, hengiltä puristamisia ja puristumisia puolestaan on.

    Jos rauhoittamiskeinoa tarvitaan, on hiuksiin tarttuminen suotavampaa kuin paskojen puristaminen keskivartalosta pellolle.
  2. Kuplat upottavat veneitä ja kenties laivojakin.

    https://www.youtube.com/watch?v=MSmAXp_BHcQ

    Kuplien nosteen ja pintaveden alueeen rajoilla on selkeä imu. Tätä testasivat niin myytinmurtajat kuin BBC. Myytinmurtajien alue oli rajoitettu uima-altaaseen. Veden kiertoa ja imua ei saatu Myytinmurtajien tapauksessa realistiseksi.

    Kuplat eivät upota, mutta niiden aikaansaama pyörteily upottaa laivat tyynen pinnan ja kuplivan veden rajalla. Virtaus on luonnollisesti reuna-alueilla alaspäin. Sillä samalla voimalla, jolla kuplat nousevat ylöspäin, ne myös painuvat alaspäin, vähennettynä kitkalla ym. ne eivät leviä tasaisesti ympäristöön. Seisova vesi on vastus ja nouseva vesi kohtaa gravitaation ja seisovan veden. Se voi vastustaa gravitaatiota hyvin lyhyen aikaa, jonka jälkeen se kohtaa meren pinnalla seisovan veden voiman. Hyvin nopeasti nouseva vesi kääntyy takaisin alaspäin nostavien voimien työntämänä. Sillä ei ole mahdollisuutta työntää pintavesiä kauemmaksi eikä nousta niiden päälle.

    Vedet ovat tiheydeltään erilaisia, riippuen lämpötilasta. Kylmä vesi ei pysy lämpimän päällä. Väkisinkin kylmä vesi painuu lämpimän alle. Allepainumiskohtaan syntyy pyörre, joka imee alaspäin. Luonnollisesti virtaus vie juuri ja vain ja ainoastaan tähän alaspäin vievään pyörteeseen. Se vie tähän imuun vaikka olisit purkausalueen ulkopuolella. Imu on sama pyörteen molemmilla puolilla.

    Myytinmurtajat ovat testanneet kuplia monesti, kuitenkin veneitä onnistutaan upottamaan pyörteissä?
  3. Serkun teko täyttää seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkit, mutta alle 16 vuotiaaseen kohdistuneena sitä voitaisiin pitää lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. Lain tarkoituksena ei ole kriminalisoida alaikäisten keskinäistä kanssakäymistä seksuaalisessa mielessä, vaan estää iältään ja muutenkin selkeästi kehittyneempiä yksilöitä käyttämästä hyväkseen vielä kypsymättömien lapsien tietämättömyyttä ja kokemattomuutta. Voitaisiin ajatella, että 6 vuotiaan ja 12 vuotiaan välillä olisi tällainen kehitysero, jonka turvin nuorempaa voisi käyttää seksuaalisesti hyväkseen.

    Serkkusi oli teon tehdessään alle 15 vuotias, joten hän ei ole rikosoikeudellisesti vastuussa teostaan. Häntä ei siis voida tuomita teostaan rangaistukseen. Alle 15 vuotiaat ovat kuitenkin vastuussa aiheuttamastaan vahingosta ja heidät voidaan velvoittaa korvaamaan se. Tässä tapauksessa varsinaista taloudellisesti mitattavaa vahinkoa ei välttämättä ole vielä syntynyt. Myöhemmin saatat olla kalliiden terapioiden tarpeessa, joita sairasvakuutus ei välttämättä korvaa. Tulevaisuudessa työkykysikin saattaa mielenterveydellisistä syistä peruuttamattomasti heiketä, mikä luonnollisesti vaikuttaa tuloihin ja varallisuuden kertymiseen. Näitä voitaisiin pitää vahinkoina, jotka ovat aiheutuneet serkkusi teosta, joskin tällainen tulkinta olisi melko epätodennäköinen.

    Olet kertomasi mukaan 14-vuotias ja pohdit, että oletko epänormaali teon johdosta. Seksuaaliseen ahdisteluun liittyvät tunteet ovat pitkälti häpeää ja syyllisyyttä. Ongelmia syntyy yleensä, jos näitä tunteita ei pääse käsittelemään ahdistelijan läheisyydestä johtuen. Toki kaikki ahdistelutilanteet ovat ahdistavia, kuten muistotkin niistä. Läheisen ahdistelijan tapauksessa erityisen haitallista on, että lapsi ei voi syyttää teosta läheistään ja päätyy syyttämään siitä itseään. Lisäksi luottamus läheiseen eli perusturvallisuus on mennyt iäksi ja tilannetta pitää sietää kenties päivittäin. Yleensäkin seksuaaliseen ahdisteluun ja hyväksikäyttöön liittyy uhrin puolelta häpeän tunne, jonka vuoksi tekoa ei haluaisi paljastaa kenellekään. Jatkuva häpeän tunne voi johtaa itsetunto-ongelmiin, alisuoriutumiseen ja moniin niiden lieveilmiöihin.

    Mietit, että oletko epänormaali, koska ajattelet seksiä usein? Yleisen elämän kokemuksen perusteella voin sanoa, että 14-vuotiaat ajattelevat seksiä usein. Seksin ajattelussa ei sinänsä ole mitään epänormaalia taikka väärää. Ongelmaksi seksin ajattelu muodostuu, jos et kykene suoriutumaan haluamistasi tehtävistä pakkomielteisten ajatuksiesi vuoksi. Ajatukset ovat ongelma myös jos koet ne ahdistaviksi. Ajoittain ahdistukseen liittyy erilaisia pakko-oireita, kuten asioiden tekemistä tietyllä tavalla ja tarpeettoman monta kertaa peräkkäin. Pakko-oireiden syy ei tietenkään välttämättä ole mikään menneisyyden ahdistava teko. Pakko-oireita toteuttavat henkilöt kuitenkin ahdistuvat suunnattomasti jos eivät voi pakkoajatuksiaan tai tekojaan toteuttaa.

    Tiedostat itse historiastasi tämän tapauksen, joka toivottavasti jäi ainoaksi. Iässäsi seksiin liittyvät asiat voivat olla ahdistavia ilman kokemustasikin. Toisista erottuminen ja epänormaalius ovat pelon kohteita aikusillekin saati sitten kouluikäisille. En usko sinun olevan millään tavalla epänormaali, moni koulussasi pelkää olevansa sellainen ja mitä erilaisimmista syistä. Ahdistus on kuitenkin huono ystävä ja siitä kannattaisi päästä eroon. Sinun kannattaisi ehkä keskustella asiasta muutaman kerran koulupsykologin kanssa. Puhumalla asiasta ammattilaisten kanssa, et aiheuta mitään ongelmaa tai haittaa itsellesi taikka serkullesi.

    Kirjoitat muuten 14-vuotiaaksi erinomaista tekstiä, harva käyttää huutomerkkiä enää nykyään. Kaikenlaiset hymiöt ja muut pilkkuilmiöt ovat latistaneet normaalit kirjoitukselliset vaikutuskeinot. Käytät (ellipsiä) kolmoispistettäkin kuten ajatusviivaa...teillä täyty olla erinomainen äidinkielenopettaja. Jopa jotakin, tekstissäsi onkin vain kaksi pistettä kolmen asemasta. Visuaalisesti kaksi pistettä on oikeastaan selkeämpi näytöltä lukiessa kuin kolme peräkkäistä. Taidan itsekin omaksua tyylisi ja ottaa eron siitä kolmannesta.

    Jostain syystä olet laittanut lainausmerkkeihin sanat "arasta" ja "seksuaalisempi". Annat ymmärtää, että asia ahdistaa sinua, mutta kuitenkin se on sinulle "arka". Ymmärtäisin, jos ahdistava asia olisi arka. Lainausmerkeillä teet käsityksestä kyseenalaisen. Puhut siis näennäisesti arasta asiasta, josta et jostain syystä ole puhunut kenellekään. Asia ei siis kirjoittamasi perusteella oikeastaan vaivaa sinua.

    Vähintäänkin yhtä outo termi on "seksuaalisempi", joskin selitit tarkoituksesi. Kertomasi mukaan tarkoitit termillä usein ajatteluun tunkeutuvia seksuaalisia mielteitä. Se on normaalia seksuaalisuutta ja biologiaa. Vaikka kokisit olevasi useimmin kuin toverisi näiden hyökkäysten kohteena, olisi se silti tavanomaista seksuaalisuutta. Kaikki tällainen kokeminen on osa ihmisen seksuaallisuutta.

    Et voi laittaa sitä lainausmerkkeihin!
  4. Kulttuuriimme kuuluu toimintaviihde. Kaikki tiedämme minkä sisältöistä se on, eikä väliä oikeastaan ole kuinka paljon sitä itse kukin kulutamme. Tunteet ovat olemassa ennen unia ja tunteet tai tunnetilat tulevat näkyviin kuvina ja kertomuksina unissamme.

    Näissä niin sanotuissa toimintaunissa ei oikeastaan koeta pelkoa ja kauhua, mitä voisi olettaa niiden sisällön perusteella. Aloittajan unessa kerrotaan koetun ahdistusta ja pelkoa, mutta samalla on kyetty etsimään ratkaisuja. Ahdistusunissa tai painajaisissa oleellisena kokemuksena on painostava tunnelma ja pelko. Voitaisiin siis sanoa, että toimintauniin liittyvät tunteet ovat lähempänä jännityksen kuin kauhun ja lamauttavan pelon kokemusta.

    Yleisenä stressin tai oikeastaan psyykkisen paineen ja kuormituksen merkkinä elimistössä on sydämen sykkeen kiihtyminen, lisääntynyt hikoilu ja lihasjännitykset. Pitkään jatkuvana kokemuksena stressi on haitallinen ilmiö, mutta lyhytaikaisena se saa elimistömme toimimaan nopeammin. Tarvitsemme sitä ja se palvelee meitä.

    Kamppailuun ja kilpailuun liittyvät tunteet ovat yleensä samanlaisia ja ne koetaan stressinä. Koemme unissamme ajatuksen, joka stressaa lievästi ja sydämen syke kohoaa jonkun verran. Äkkiä mielemme on täynnä juoksemiseen ja jännitykseen liittyviä mielikuvia kuten agentteja, hengenvaarallisia ajojahteja ja kotiintunkeutujia. Tilanne on kuitenkin hallinnassa ja selviytymisen kanssa ei ole lamauttavan pelottavaa kokemusta, kuten äärimmäisen hitaasti liikkuvia jalkoja vaikka pitäisi juosta nopeasti.

    Jostain syystä aloittajan unesta puuttuu agressiivinen elementti, joko hän ei sitä kerro tai sitä ei unessa ole.

    Kenties uhkaan ei voi vastata hänen puoleltaan suoralla voimankäytöllä, sen vuoksi avustajina ovat milloin poikaystävä ja välillä muut tuttavat.

    Aloittaja haluaa kenties tietää, että mikä on tämä uhka jota hän kokee? Omien sanojensa mukaan se haluaa hänelle pahaa. Haluaako se vahingoittaa häntä fyysisesti, viedä pois rakkaimpiensa luota tai loukata anteeksiantamattomilla tavoilla, emme tiedä. Uhka on välillä yliluonnollinen ja välillä KGB. Molemmissa tapauksissa voitaisiin puhua vastuksesta, jolle ei löydy vertoa ainakaan ystäväpiiristä.

    Kamppailemisen ja taistelun vastakohta voisi olla hyväksyminen ja rauha. Jostain syystä aloittaja näkee unia piileskelemisestä ja pakenemisesta. Kenties aloittaja ei ole valmis hyväksymään jotain asiaa, tai hän ei halua taistella siitä. Sanotaan, että stressi johtuu tilanteesta, jossa ei voi taistella ja, josta ei voi paeta. Nämä tilanteet liittyvät yleensä kouluun, opiskeluun taikka työelämään, joissain tapauksissa perhe-elämään. Viimeistä tapausta en oikein usko, koska ahdistuksen taso on niissä yleensä merkittävästi korkeampi.

    Kiitos unesi jakamisesta.
  5. Voidaan ajatella, että Travis ja muu porukka tai Travis yksinään ovat ryypiskelleet metsässä ja jostain syystä Travis on eksynyt porukasta. Muut ovat lähteneet metsästä ja huomanneet ennemmin tai myöhemmin Travisin puuttuvan joukosta. Porukka ei ole halunnut palata metsään pimeällä ja on ilmoittanut poliisille, että jokin säikäytti heidät ja Travis jäi metsään. Tarkemmin asiaa kyseltäessä, miehet sepittävät säikähtäneensä outoja valoja.

    Varsinaisesti UFOt eivät olleet mikään harvinainen ilmiö lehtien ja kirjojen sivuilla taikka tv:ssa tapahtumien aikaan 1970-luvulla, pikemminkin voitaisiin puhua muoti-ilmiöstä. Voisi kuvitella, että olisivat selittäneet Travisin puuttuvan joukosta karhun tai tai muun villieläimen kohtaamisen vuoksi. Tällöin metsurit olisi kuitenkin ilman muuta leimattu pelkureiksi ja heitä olisi luultavasti syytetty heitteillejätöstäkin.

    Etsinnät voitiin käynnistää vasta seuraavana aamuna, eikä Travis tietenkään löytynyt paikalta, jonne hänet oli jätetty, koska kukaan ei oikeastaan oikeata paikkaa muistanutkaan. Travisia ei löytynyt alueelta muualtakaan, hän on kadonnut kuin maan nielemänä tai pois lennättämällä. Häntä ei nähdä edes etsintöihin komennetusta helikopterista.

    Mitä Travisille sitten olisi voinut käydä jos UFO ei häntä kyytiinsä ottanut. Huomattuaan jääneensä yksin metsään, on hän hortoillut juovuspäissään ja kenties ryypiskellyt hortoillessaan, nukahtanut välillä ja jatkanut juopottolua ja hortoilua. Pontikkaa jaksaa kantaa mukanaan ja sillä pitää itsensä sekavana pitkänkin aikaa. Tien varteen päästyään Travis on voinut saada kyydin joltakin paikkakunnan läpi ajavalta kuljettajalta, joka ei tiedä katoamisesta mitään.

    Neljän-viiden päivän ryyppäämisen jälkeen Travis on krapuloissaan viimein rahattomana ottanut yhteyttä tuttaviinsa ja hänet löydetään. Olo on ollut sekava ja muistikuvat heikkoja. Metsuriporukka vakuuttaa nopeasti Travisin kohdanneen ufon ja loppu on krapulaisia painajaisunia.

    Travisille tehtiin kokeita joissa todettiin, ettei hänen kehossaan ollut jälkiä huumeista. Ehkäpä veren alkoholi vain unohdettiin tarkistaa.

    Valheenpaljastustesteistä Travis ei aluksi selvinnyt kunnialla läpi, mutta tarpeeksi kun testattiin niiin saatiin niitä läpäistyksikin. Tämä kertonee ehkä kuitenkin enemmän testeistä kuin testattavista.

    Loppujen lopuksi kaikki ei ole rahasta kiinni. Ajatellaan jonkun tuppukylän mitättömyydessä elävää hanttihommia tekevää metsuria ja tämän unelmia maailmanmaineesta. Kuinka pääsisi parhaiten esille, kenties kaatamalla paljon puita vaiko törmäämällä planeettamme ulkopuolisiin vierailijoihin tuppukylän mitättömyyttäkin vähäisemmässä metsikössä? Jos valittavana on moraalinen kärsimys valheen suoltamisesta ja omaa elämää suuremman julkisuuden välillä, ei eräille mikään kärsimys ole kyllin suurta. Nykyään Travis Waltonista voidaan lukea jopa suomalaisissa peräkylissä, en tosin tiedä onko se saavutus.

    Mitä Waltonin tarinaan tulee, en missään tapauksessa väitä häntä valehtelijaksi. Sanoisin, että hyvän tarinan faktoja ei tarvitse eikä kannata tarkistaa. Kukaan ei iltanuotiolla, baaripöydässä taikka nukkumaan mennessään halua kuulla luetteloa tarkistetuista ja todistetuista tosiasioista ja lähteistä. Minun ei tarvitse tehdä maailmankatsomustani muuttavaa tai ohjaavaa ratkaisua Travisin kertomuksen perusteella, kuten minun ei tarvitse tehdä tehdä sitä minkään muunkaan legendan taikka sepitelmän perusteella. Travisin tarina on mielenkiintoinen, ajatuksia ja pelkoakin herättävä kertomus. Juuri sellaisena me haluamme kuulla ja kertoa sitä iltanuotiolla.

    Toisaalta Travisin kertomus on sisältönsä vuoksi tarina, jota emme usko jos emme halua. Kertojana voisi olla kaikkein luotettavimmaksi tuntemamme henkilö, kenties isä tai äiti, sisarus, ystävä, paavi, presidentti taikka kenraali, emmekä silti uskoisi. Jos omalle kohdalle jotain samanlaista sattuu, lienee parempi pitää se ihan omana tietonaan.
  6. Minusta JAG on aina vaikuttanut enemmän henkilöltä, jonka unelmissa kumppanit ovat samaa sukupuolta kuin JAG itse. Yleensä hän on antanut itsestään kuvan itserakkaana, pompöösinä ja huomiohakuisena satusetänä. Tämä haastattelu ei mitenkään muuttanut käsityksiäni hänestä. Oikeastaan on ihan lohduttavaa huomata, että ainakin vanhan miehen mielikuvitus toimii, tosin likaisempana kuin koskaan ennen.
  7. En tiedä lukion kursseista, mutta tiedän jotain oikeustieteellisestä ja sinne pääsemisestä.

    Aikoinaan sattui yksi pääsykoealueista olemaan ympäristöoikeus ja siihen liittyvä kysymys koski yhteiskunnallista päätöksentekomallia. Satuin aiemman koulutukseni perusteella muistamaan Århusin sopimuksen ja siihen liittyvän päätöksentekomallin ja prosessinkin. Huomasin myöhemmin saaneeni huomattavan määrän pisteitä juuri siitä kysymyksestä. Ympäristövaikusten arviointiprosessin tuntemisestakaan ei ollut haittaa.

    Kokelaan tuntemus ja ymmärrys yhteiskunnallista asioista, ei voi olla haitaksi valintakokeessa. Loppujen lopuksi pääsykokeella etsitään ymmärtäjiä, ei muistajia. Toki pelkällä raa-alla muistamisellakin pärjää. Sanoisin että, erinomaisessa tapauksessa kokelas ymmärtää oikeudellisia vastakkainasetteluja ja kykenee erittelemään lähtökohtia oikeuksien löytämiseen ja hyödyntämiseen.

    Pääosa koetta on kuitenkin luetun ymmärtäminen ja nimenomaan annetun koealueen ymmärtäminen, eli tenttikirjojen lukeminen.

    Oikeustieteen hienouksiin kuuluu perustelu. Jos olet ymmärtänyt oikeudellisen ongelman, voit etsiä siihen ratkaisun lainsäädännöstä. Lakien ollessa tulkinnallisia, etsit ratkaisua oikeuskäytännöstä eli korkeimpien tuomioistuimien ratkaisuista. Mikäli mitään ei löydy, löytyy ratkaisu lainsäätäjän tahdosta eli lakien valmisteluaineistosta. Jos niistäkään ei löydy linjaa, sallitaan jopa oikeuskirjallisuuden käyttäminen auktoriteettina. Syyttäjien osalta meillä on tästä surullisia kokemuksia. Varsinkin kun syyttäjä käyttää omaa julkaisuaan argumenttiensa auktoriteettina.


    Palatakseni asiaan, tiedekuntaan otettavat vihitään pääsykokeen kautta tiettyyn kielenkäyttöön.

    Tämän kielen lähtökohtainen ymmärtäminen on ensimmäinen ja tärkein edellytys kaikelle tulevalle.

    Suosittelen tämän kielen käsitteiden käyttämistä vastauksissa, vaikkakin olennaista on niiden termien ymmärtäminen.

    Tärkeintä on kokonaisuuksien ymmärtäminen ja nimitykset, millä kokonaisuus jaetaan osiin.

    Yhteiskunta on suuri möhkäle, kuten ovat sitä ohjaavat lait.

    Oikeustieteelle on olennaista jaotella lakeja tiettyihin ryhmiin. Mikään ei hivele professorin itsetuntoa kuin pääsykoevastaus, jossa tunnistetaan oikeudenala.
    Ympäristöoikeus, Persoonallisuus-, rikos-, jne,

    Vielä tärkeämpää on mainita joka kerta laki, johon vastauksessaan vetoaa,

    Koskaan ei riitä, että kertoo pitkähköllä vastauksella, että kysymyksen aviomies toimii väärin, koska hän vahingoittaa vaimoaan.

    Aina pitää olla laki, minkä perusteella mies toimii väärin, eli rikkoo lakia. Tämä laki pitää aina mainita vastauksessa. Vaikeassa tapauksessa mies rikkoo vain periaatetta. Siltikin perusteluissa kysytään vain oikeudellista näkökulmaa. Oikeustieteellinen ei ole teologinen. Moraalilla on ihan oma sijansa.

    Jättäkää moraaliset kannanotot viimeiseksi ja mieluummin jättäkää ne vihjauksien varaan.

    Lukekaa kuin viimeistä päivää!
  8. Ymmärrän ihmisten halun päästä tiedekuntiin. Aina kun on kysyntää, löytyy myös talouden lakien mukaan tarjontaa sitä tyydyttämään. Tai ainakin rahastamaan sillä.

    Tässä kirjoittamani ei koske eximiaa taikka mitään muutakaan nimeltä tunnistettavaa korkeakouluvalmennusta tarjoavaa yritystä.

    Käsittääkseni lähes kaikkien tiedekuntien aikaisempien vuosien pääsykoekysymykset vastauksineen ovat kaikkien saatavilla netisssä tai jossain.

    Myönnän langenneeni näihin vihkokauppiaisiin. Aikoinaan Teknillisen Korkeakoulun pääsykokeisiin lukiessani ostin jotkut vihkot jostain, joissa oli paljon matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Pääsin sisään haluamalleni osastolle tai miksi niitä ikinä kutsuttiinkaan. Epäilemättä matikkapläjäyksestä oli hyötyä kannaltani. En luultavasti olisi harjoitellut ilman niitä mitään vaikeaksi kokemaani.

    Mitä oikeustieteellisen valmennuskursseihin tulee, en voi sinänsä olla pettynyt. Sain kurssin myötä mahdollisuuden ostaa pääsykoekirjat viikkoa aiemmin kuin ne tulivat myyntiin yleisesti. Valmennukseen kuului lisäksi luentoja. Olin innoissani.

    Vähitellen intoni kuitenkin laantui. Luentosessiot osoittautuivat opiskelijoiden pitämiksi tyhjänpäiväisiksi motivaatiobuustaamisiksi. Jos olisi maksanut moninkertaisen summan olisi päässyt joillekin erityisille luennoille. Kaikenlaiset kokoontumiset vievät aikaa lukemiselta, enkä päässyt sisään sinä vuonna. Muitakin syitä voidaan keksiä.

    Seuraavalla kerralla päätin oikeasti lukea läpi vanhat kysymykset ja mallivastaukset kommentteineen. Ymmärsin, että kuinka kysymyksiin oikeastaan pitää vastata. Minua suorastaan hävetti, että olin joskus maksanut jostain valmennuksesta.

    Lukekaa ne mallivastaukset ja säästäkää rahat oikeaan opiskeluun.
  9. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että poikkeuksellinen näkökulma ja lähestymistapa ovat jossain mielessä arvostelussa korottavasti vaikuttavia seikkoja. Niillä voi jopa saada anteeksi puutteellista argumentointia.

    En tiedä kielitieteilijöistä, mutta ainakin itse olen aina halunnut nähdä tarkistettavien joukossa myös poikkeuksellisia töitä. Tosin poikkeuksellisilta odottaa myös muuten korkeaa tasoa. Poikkeuksellisen huono on myös poikkeuksellinen, vaikkei näkökulmassa taikka aiheenvalinnassa mitään sellaista olisikaan. Jos näkökulma ja lähestymistapa ovat poikkeuksellisia yhdessä huonon tason kanssa, ei työtä voine pitää rationaalisen mielen tuotteena.

    Rohkaisuna voin sanoa, että ilman poikkeuksellisuutta ei ole kehitystä. Kukaan ei jätä huomioimatta poikkeuksellisen hyvää, eikä oikeastaan huonoakaan. Poikkeamisella tavanomaisesta ottaa riskin. Poikkeuksellisuus voidaan myös tulkita haihatteluksi joko aiheellisesti tai aiheetta.

    Gradun tekoa yleensä ohjataan. Jos valitsemasi aihe olisi pahimman luokan haihattelua, olisi ohjaajasi huomauttanut siitä jo.
  10. Opettajiin ihastuminen lienee yleisin ja harmittomin ihastumisen kohde. Nuorille ihmistaimille opettaja on ensimmäinen kodin ulkopuolinen auktoriteetti ja luonnollisesti mielenkiintoinen ja vähän pelottavakin ihminen. Tällaiseen kohtaamiseen liittyy aina voimakkaita tunteita. Jos opettaja ei osoittaudu pelottavaksi hirviöksi, alkaa lapsi vähitellen haluta huomiota opettajalta. Tähän huomion hakuun liittyy ujoutta ja muita tunteita, joiden yhteistä nimittäjää voitaisiin kutsua ihastumiseksi.

    Varhaisessa vaiheessa ihastumiseen ei liity varsinaisia tiedostettuja seksuaalisia haluja, mutta murrosiässä nuoren elämän tämäkin puoli vähitellen heräilee. Tällöin aikaisemman mallin mukaiset ihastumiset vaihtuvatkin luonteeltaan huomattavasti eroottisemmiksi.

    Ajattelen mielelläni, että opettajiin ihastuminen on opittu käyttäytymismalli. Jotkut haluavat miellyttää auktoriteetteja ja saada sitä kautta heiltä huomiota. Miellyttämishalun myötä auktoriteettia on vaikea olla ajattelematta myös eroottisessa mielessä. Alitajuisessa logiikassa unelmoija haluaa miellytää auktoriteettia ja toivoo vastaavasti tulevansa miellytetyksi. Puberteetti-iässä seksuaalisten ajatusten hallitseminen voi olla hyvinkin hankalaa ja ajankäytöstä merkittävä osa saattaakin vierähtää ihastukseensa liittyvissä fantasioissa. Näissä fantasioissa ei sinänsä ole mitään haitallista. Vähitellen niitä oppii hallitsemaan ja maailmankuvakin muuttuu yleensä realistisemmaksi.

    Omalta kohdaltani voin sanoa, että lapsena tapasin ihastua opettajiin ja yläasteella eräät aikaansaivat voimakkaitakin eroottisia unelmia. Huomaan vielä aikuisenakin ihastuvani auktoriteettisiin naisopettajiin, en yhtä voimakkaasti ja usein kuin murrosiässä, mutta kuitenkin. Tähän joku voisi sanoa, että valta kiihottaa.

    Opetustyötä ajoittain tekevänä olen joskus huomannut täysi-ikäisten oppilaideni käyttäytymisessä itseeni kohdistuneita ihastumisen piirteitä. Luonnollisesti suhtaudun tällaiseen ystävällisesti, mutten millään tavalla rohkaise siihen, enkä anna tilanteiden edetä kiusalliselle asteelle. Kuten yllä olen jo selittänyt, nämä ihastumisen tunteet eivät kohdistu minuun vaan pelkästään siihen mitä edustan eli jonkinlaiseen auktoriteettiin. Myöskään oppilas ei oikeastaan ole valinnut ihastua minuun. Hän vain toteuttaa oppimaansa tapaa suhtautua auktoriteetteihin.

    Mitä opettajien ja oppilaiden romanttisiin suhteisiin tulee, en näe niissä sinänsä ongelmaa. Missään tapauksessa opettaja tai professori ei tietenkään saa arvostella itselleen erityisen läheisen suoritusta. Kanssaopiskelijana esittäisin tiedekunnalle kyselyn tai kantelun arvosteluperusteista, jos tietäisin professorin tai muun opettajan tapailevan romanttisessa mielessä oppilastaan jota arvioi.

    Arvosanojen antamista voidaan verrata julkisen vallan käyttämiseen. Niillä on merkitystä jatkokoulutuspaikkojen saamiseen ja työllistymiseen ja sitä kautta tulojen muodostumiseen. Periaatteessa arvosanoista ja niillä saavutettavista hyödyistä siis kilpaillaan. Täten petikumppanin päästäminen läpi kirjallisesta tentistä pelkällä aiheeseen liittymättömällä oraalisella tai muulla fyysisellä suorituksella on korruptiota ja halveksuttavaa sellaista. Se on myös täysin verrattavissa seksuaalipalvelujen tarjoamiseen taloudellista hyötyä vastaan. Tarjoaminen ei ole lainvastaista, mutta tuoreimman lainsäädännön mukaan niiden ostaminen taitaa olla.
  11. Suomessa on nykyään mahdottoman vaikea päästä lääkärin vastaanotolle saati sitten psykiatrin.

    Samulin pakkohoito ei ollut ulkopuolisten suojaamiseksi vaan Samulin omaksi parhaaksi. Toki läheisten kokemukset voivat olla vertahyytävää kauhutarinaa, todellisuutta voidaan kuitenkin tulkita toisin.

    En ollut siellä silloin taikka sen jälkeen. En oikeastaan jaksanut edes lukea koko linkitettyä kirjoitusta läpi, tunteellisuutta ja siihen vetoamista. Pitäisikö meidän muodostaa mielipiteemme lastemme turvallisuudesta vain erään äidin sanomiseen, ettei hänen poikansa suinkaan tee mitään vastaavaa.

    Minulla on joko synty- taikka kasvatusperäinen luottamus ihmisten hyvyyteen. Kouluampujat saavat maailmani järkkymään. Voin toki selittää heidän motiivinsa psykologisesti, mutten voi koskaan ymmärtää heitä sosiologisesti.

    Miksi kukaan voi niin pahoin, että tahtoo viimeiseksi teokseen tulla muistetuksi onnettomana, epäonnistuneena, tulevaisuudettomana, masentuneena, ulkopuolisena, yksinäisenä ja outona.

    En tiedä parempaa syytä oman elämän lopettamiseen kuin kärsimyksen lopettaminen.

    Kärsimystä on niin monenlaista.

    Jotkut kokevat sitä fyysisenä kipuna ja tietävät elämänsä olevan pian lopussa. Jotkut puolestaan kokevat vain tuskaa, selittämätöntä, mutta silti sietämätöntä. Jotkut tietävät, että mitään parempaa ei ole ikinä tulossa.

    Jotkut tekevät tekonsa paremman maailman puolesta.

    Voimme halveksua tuskaa ilman fyysistä perustetta, mutta voin vakuuttaa, että tuska ja epätoivo on sama.

    En millään tavalla puolustele laajennettujen itsemurhien tekijöitä taikka kannusta ketään tekemään samoin, päinvastoin.

    Yhteiskunnalla on mahdollisuus puuttua näihin tekoihin. Valitettavasti se vaatii puuttumista masentuneiden ihmisten vapauteen. Se ei tarkoita näiden ihmisten keskitysleirittämistä taikka leimaamista. Järjestelmä toimiii heidän hyväkseen siinä missä meidän muidenkin.

    Vapauden rajoittaminen yhden osalta ei ole oikeasti esimerkki perustuslaillisten oikeuksiemme rajoittamisesta koko yhteiskunnan tasolla, vai onko?

    Salliiko Perustuslaki poikkeuksia?

    Oikeastaan pidän esimerkkiä Samullin tapauksessa suuntana parempaan.
  12. Asenne vartijoilla saattaa olla harrastelijamainen, tuskinpa diletantit kuitenkaan virkoja saavat. Kenties vartijoiden kouluttamisessa on jotain harrasteluun painottavaa?

    Jos yksi laitosasukki saa törmätessään vahinkoa kehoonsa, syyllinen ei välttämättä ole velvollisuuksiaan välttelevä vartija.

    Onko Aarnio puhunut vammojensa aiheuttajasta?

    Olisiko mahdollisuutta eristykseen?
  13. En ole ikinä istunut, mutta jopa minulla on silloin tällöin seissyt. tähän liittyen voin sanoa, että seksuaaliset tarpeensa voi tyydyttää niin monella eri tavalla vaikka puhuttaisiin ihan tavanomaisesta fyysisestä manipulaatiosta ejekulaation aikaansaamiseksi. Tällöinhän riittää, että peniksen päätä ärsytetään riittävästi kevyesti hankaamalla. Vain mielikuvitus on rajana kun mies keksii tapoja hieroa itseään joko käsin koskemalla taikka ilman. Loppujen lopuksi tyydytys saadaan fantasioiden kautta, jotka yleensä yhdistetään fyysiseen peniksen manipulaation. Näin tapahtuu jopa parisuhteessa kun aviomies yhtyy vaimoonsa. Voisin jopa sanoa, että fantasioiden osuus ejekulaation aikaansaamisessa lisääntyy suhteen ikääntymisen myötä.

    Miehet voivat kirjaimellisesti himoita seksuaalisesti vaikkapa Eiffelin tornia taikka omaa kuplavolkkariaan. Haitallisempaa on jos fantasioihin yhdistyy väkivaltainen alistaminen taikka suoranainen aukileikkaaminen ja sisuskaluihin tutustuminen. Väkivaltaiset perversiot ovat kuitenkin olennaisesti vain kokijansa mielessä, niitä ei ole pakko tai edes suotavaa toteuttaa.

    Tarkoitan siis sanoa, ettei normaalilla tavalla toimivan miehen kehon ja mielen tarvitse varsinaisesti kärsiä seksuaalisen tyydyksen puutteesta vaikka olisikin lukittuna laitokseen, jossa ainoat naiset ovat henkilökuntaa. Seksuaalinen tyydytys on pitkälti unelmaa ja jokainen voi unelmoida yksin.
  14. En ole nähnyt White noise-elokuvaa, mutta olen tutustunut aiheeseen dokumenttielokuvan Afterlife Investigations kautta( https://www.youtube.com/watch?v=hWOklvH9Ph8) ja Art Bellin isännöimän Coast to coast radioaseman Dark Matter-ohjelman (https://www.youtube.com/watch?v=EyPQGcQ0EgY) myötä.

    Kaiken kaikkiaan olen saanut käsityksen, että ilmiössä on kyse kuolleiden ihmisten taikka muiden ihmissilmälle ja laitteille havaitsemattomien olentojen viestien tallentumisesta radioaaltoja vastaanottaviin laitteisiin tai näiden "lähetysten" kuuntelemiseen radiokohinan seasta.

    Voin aluksi sanoa, että minulla oli tapana aikoinaan eräässä asunnossa pitää öisin radiota kovalla äänenvoimakkuudella auki, mutta asemien välissä, jotta kohina tai ääni olisi tasaista ja peittäisi naapurista kuuluvan metelin. Korvatulppien kanssa ääni kuulostaa lähes sateen kohinalta ja auttoi nukahtamaan. Välillä tasaisen kohinan seasta kuului kuitenkin ihmisten puhetta. Minulla ei ole vähäisintäkään luuloa, että radioaalloilla olisivat seikkailleet rauhattomiksi jääneet entiset ja haudatut talon asukkaat. Äänet kohinan seassa kun puhuivat yleensä venäjää hyvin nuorekkaalla tavalla ja soittivat puheensa perään yleensä silloisesti trendikästä trance-musiikkia.

    Epäilemättä kuka tahansa radionsa asemien väliin säätänyt huomaa ihmisääniä kohinasta. En ole asiantuntija, mutta radioaallot heijastuvat monin tavoin ja ilmeisesti pieniä osia niistä voidaan vastaanottaa myös muilla aallonpituuksilla kuin oli tarkoitus, tosin laatu lienee huomattavasti heikompi silloin.

    Ilmeisesti monet ovat kasettinauhureiden tai muiden äänentallennusvälineiden kanssa olleet hautausmailla ja tallentaneet hiljaisuutta. Nauhoilla ja tallenteilla voidaan kuitenkin havaita kenties ihmisääniä, joiden tuottaja ei ole ollut tallennustilanteessa ainakaan fyysisesti läsnä.

    Nämä tallennusvälineet pitäisi ensin kuunnella tarkasti läpi, ennen kuin niihin lähdetään tallentamaan hautausmaan ääniä. Kukaan ei voi tietää, ovatko ääneet tallentuneet hautausmaalta vai ovatko ne olleet tallenteessa jo aiemmin. Ne olisi siis kuunneltava kokonaisuudessaan läpi vaikka olisivat juuri kaupan muoveista otettuja.

    Mitä Art Bellin ohjelmaan tulee, en saata uskoa tallenteiden laatuun. Ääni oli joissain esimerkeissä virheetöntä, kuin olisi tallennettu korkealaatuisilla studiovälineillä ja vielä jälkikäsitelty. Ohjelmassa mainittiin myös, että tallennusvälineet vaihtelivat nopeasti vastaanotettavia taajuuksia. Siten lauseen mittaisia sanomia ei olisi voinut vastaanottaa, jos ne olisivat olleet hajanaisia radio-ohjelmien pätkiä. Ettei vain olisi niin, että skanneri pyöri ja löytäessään jotain, lukittui hetkeksi aikaa taajuudelle?

    Jos kyseessä olisi henkiolento, miksi se kommunikoisi elektromagneettisesti radioaalloilla? Kenties ihmisen henki tai sielu on elektromagneettinen? Lihallista kehoa asuttaessaan se voi aistia vain materiaalisen äänen, siis aineen ja ilman värähtelyn. Silmien kautta se voi aistia valoa, mutta vain tiettyjen aallonpituuksien välillä. Kenties ajatuksemme ilmenevät vaihtuvan taajuisena radioaaltona? Olisi perin mykistyttävä kokemus kuulla omat ajatuksensa radiovastaanottimesta samalla kun ajattelee niitä mielessään. Ehkäpä lihalliset aivot estävät tämän ominaisuuden ja ajatukset ovat fysiologisen hitauden ja biologisten tarpeiden rajoittamat?

    Lankapuhelinten aikaan puhuttiin aavepuheluista. Sukulaisen poismenon tienoilla puhelin saattoi soida, mutta langan päässä ei kuitenkaan ollut ketään. Tästä puhelimeen vastaaja teki johtopäätöksen, että langan toisessa päässä voi taikka täytyy olla hänen juuri kuollut läheisensä. Lankapuhelimet saattoivat kuitenkin soida häiriöiden, kuten ukkosen vuoksi. Kännykkäaikaan siirtymisen jälkeen kuolleet sukulaiset ovat harvemmin ottaneet omaisiinsa yhteyttä, varsinkin kun yhteydenottajan numero näkyy näytöllä ellei ole salainen.

    Tietoisuuden kuoleminen on pelottava ajatus, minäkin elättelen toiveita sen säilymisestä fyysisen entiteettini jälkeen. Kaiken tämän kerätyn informaation häviäminen vaikuttaa haaskaukselta. En kuitenkaan ala taikka anna huijata itseäni kaikenmaailman radiokohinoilla taikka hautausmaaäänitteillä. Toki asiaa voitaisiin tutkia ihan asiantuntijoiden toimesta. Pelkään vain pahoin, ettei valvotuissa oloissa tallenteille ilmaannu mitään selittämätöntä.
  15. En tiedä näistä henkijutuista, olen itse aikamatkaaja ja elän tulevaisuudessa. Aina kun menen kahvilaan taikka baariin, etsin käsiini päivän lehden ja huomaan siinä kerrottavan aina edellisen päivän tapahtumia.

    Minulla ei ole mitään muistikuvaa, kuinka olen päässäyt kulkemaan ajassa tulevaisuuteen. Olen tehnyt kaikkeni, että pääsisin takaisin omaan aikaani, siis eiliseen, mutta olen jäänyt jumiin tähän minulle täysiin vieraaseen ajankohtaan.

    Minuun yritetään varmasti ottaa yhteyttä, mutten ole koskaan vastaa, koska olen jo mennyt. Jossain tuolla joku varmasti odottaa minua turhaan, koska olin siellä jo eilen.
  16. Minä en ole ikinä nähnyt sähköä, mutten ole nähnyt lämpöäkään, kuten en painovoimaa, muiden ajatuksia, pölypunkkeja, tunteita taikka ennakonpidätystä. Kuitenkin näiden ilmiöiden vaikutukset voidaan havaita.

    On loppujen lopuksi aivan sama onko tällaisia ilmiöitä oikeasti olemassa vai ei. Jokin aiheuttaa vaikutuksen, joka on mitattavissa ja ennustettavissa. On siten sama millä nimellä sitä aiheuttajaa kutsuu. Kutsuisin kuitenkin sähköä mieluummin sähköksi kuin esimerkiksi taikuudeksi vaikka minulle se pitkälti onkin juuri jälkimmäistä.
  17. Alkaa kaikenlainen energian tuottaminen olemaan uhka maapallon ilmastolle, eläinten ja kasvien monimuotoisuudelle ja ihmisen terveydelle mitä suuremmmassa määrin. Yritämme tasapainoilla hyvinvoinnin edellytysten tuottamisen ja ympäristöongelmien ratkaisemisen kanssa. Luonnon ja ympäristön monimuotoisuuden kannalta saavutetaan pieniä torjuntavoittoja ajoittain, kehitys kulkee kuitenkin vääjäämättömästi kestämättömyyttä kohti.

    Ongelmia ei enää pitkään voida ratkaista paikkaamalla vuotoja, vaan koko rakenne on uusittava. Mitä perusteellisemmin sen tekee heti, ovat hyödytkin nopeammin saatavilla.

    Merkittäviä ympäristöhyötyjä voidaan saavuttaa vain, jos alamme elää oikeasti luonnon kannalta kestävällä tavalla ja lopetamme sähkön tuotanto kokonaan. Samalle voisimme lopettaa kaikenlaisen teollisuuden ja jopa sisätiloissa olemisen. Tällöin tulisi loppu myös luonnottomille ääni- ja valosaasteille, ilmansaasteista ja muista myrkyistä nyt puhumattakaan. Eletään ulkona pimeässä, kun on sellaisen aika ja nautitaan päivän valosta, jos olemme vielä aamulla elossa.

    Siirtykäämme täysin luonnonmukaiseen ravintoon ja lopetetaan kaikenlainen viljely. Kuinka usein voimmekaan lukea vaivoista ja sairauksista, joita luonnoton ruokamme aiheuttaa. Kerätkäämme ravinto sieltä missä ikinä kuljemmekaan vaeltavien eläinten perässä, syökäämme kun ruokaa on saatavilla ja paastotkaamme muina päivinä.

    Ravinnnon vähäisyys tulisi luonnollisesti vähentämään ihmispopulaation planeetallamme noin prosenttiin nykyisestä. Ylikansoitus- ja väestönkasvuongelmakin ratkeaisivat siten kuin itsestään. Meitä olisi vähemmän, mutta olisimme onnellisempia kaiketi. Susilauman raadellessa läheisimpiämme ja karhujen syödessä tähteet, voisimme ihailla niiden komeaa turkkia, tuntea ylpeyttä ja onnitella itseämme niiden selviytymisestä ja kantojen vahvistumisesta.

    Kenties meidän tulisi Suomessa siirtyä uuteen talouteen ensimmäisinä ja näyttää maailmalle esimerkkiä nälkään kuolemisen eduista ympäristöongelmia ratkaistaessa. Annetaan ahneiden amerikkalaisten ja kiinalaisten tuntea häpeän pisto sielussaan kun katsovat meidän nääntyvän laumoina ympäristömme elinkyvyn parantamiseksi. Pian miljardit seuraavat esimerkkiämme ja ihminen ei olisi enää kauhistus luonnolle ja sen viattomille kappaleille vaan olisimme niille pikemminkin suupala.
  18. Jos vapaan tahdon ajateltaisiin olevan mielen tila, jossa mikään ulkopuolinen ei vaikuta pyrkimyksiin, toiveisiin taikka haluihin, ei peritty taikka opittu ominaisuus, vain ja ainoastaan kokijan oma tahto, on vaikea ajatella sellaista olevan.

    Tietyissä tilanteissa ihminen voi tehdä valintoja, mutta niihin on aina vaikuttanut jokin ulkopuolinen.

    Jos ihminen vaistonsa, yhteisöllisyyden tai jonkin elimellisen syyn vuoksi kokee voimakasta halua esimerkiksi käyttää jotain tiettyä nautintoainetta ensimmäistä kertaa, sanotaan vaikkapa polttaa savuketta, hänellä ei ole asian suhteen vapaata tahtoa.

    Tekipä hän tilanteessa minkä ratkaisun tahansa, siihen on aina vaikutettu jotenkin. Hän saattaa ottaa savukkeen, imaista sitä ja jatkaa tapaa lopun elämäänsä. Hän voi myös kieltäytyä, kuten tulee tekemään lopun elämäänsä. Variaatioiden määrä ääripäässä olevien ratkaisujen välillä lähestyy isoa lukua. Kumpikaan ääripäänratkaisu tai mikään niiden välille sijoittunut ei ole tekijänsä kannalta vapaa.

    Jos ajatellaan vaihtoehtoa, että henkilö ei ole ikinä nähnyt savuketta tai kuullut niistä hyvää saati pahaa, voi henkilö ottaa savukkeen ja maistaa sitä tai olla ottamatta ja maistamatta kulttuurisella perusteella. Kuinka henkilön kulttuurissa suhtaudutaan savuketta tarjoavaan henkilöön? Kuinka suhtaudutaan tarjoamiseen ylipäätään? Joissain tapauksissa kieltaytyminen savukkeesta olisi lähes mahdotonta ja joissain tapauksissa savukkeen vastaanottaminen olisi sellaista.

    Jos ajatellaan savukkeen tarjoamista irti sekä kaikesta ja kaikista kulttuureista että savukkeisiin liittyvästä tiedosta, vaikuttaa valintaan viimekädessä henkilön sen hetkinen mielentila ja temperamentti. Viimeksi mainittu on pitkälti syntyperäinen, joka saattaa merkittävästi vaikuttaa aiempaan. Toki myös tarjoajalla on merkityksensä. Jos verrataan polulla lojuvaan savukkeeseen ja jonkun esimerkillään osoittavaan käyttöön, on ero merkittävä. Ei oikeastaan voida edes ajatella, että joku asiaa tuntematon poimisi savukkeen maasta, sytyttäisi sattumalta yhden pään siitä palamaan, imeskelisi toista päätä ja hengittäisi savua keuhkoisinsa vaikutuksen aikaansaamiseksi.

    Olemme huomanneet, että ihmisillä on valinnanvaraa tietyssä määrin, mutta onko tahto vapaata?

    Kuten mainitsimme jo aiemmin, on loppujen lopuksi aivan yhdentekevää, minkä ratkaisun henkilö valintatilanteessa tekee, siihen on aina vaikutettu. Jos henkilö päättää olla maistamatta savuketta, on siihen vaikutettu ennalta yhtä paljon kuin päätökseen olla maistamatta.

    Arkipäivän valintojen sattumanvaraisuudet eivät todista vapaan tahdon olemassa olosta. Voimme ajaa itsemme sattumanvaraisten valintojen äärelle ja ajatella niiden olevan täysin vapaita kaikesta minuuden ulkopuolisesta vaikutuksesta. Teemme asioita koska koemme tarvitsevamme joko tekemistä itseään taikka sen lopputulosta.

    Voidaan ajatella työläismuurahaista ja sen osaa yhteiskunnassaan. Kenties silläkin on joka aamu keosta lähtiessään pää täynnä innokkaita kuvitelmia vapaudesta. Sehän voi kävellä minne tahansa, tehdä ja kokea mitä tahansa. Kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa niistä palaa aina lyhyen ajan jälkeen takaisin kekoonsa. Oikeastaan vain kuolema erottaa heidät keostaan ja ilman kekoaan ne kuolevat hyvin nopeasti.

    Elämme vaistojen varassa kulttuurimme puristuksessa, joka opettaa meille päivittäin oikeata ja väärää. Vaikka olilsimme täysin erotettuja ihmisistä heti syntymästämme, luontainen temperamenttimme muokkaisi meitä. Puhumattakaan, että jäisimme syntymästämme luonnon kasvatettavaksi ja jäisimme ihmeen kaupalla eloon. Luonnossa selviämisen kokemus vaikuttaisi valintaan savuketta ihmeteltäessä.

    Jotkut väittävät olevansa vapaita ajattelijoita, jotkut jopa saattavat ollakin jossain merkityksessä. Yleensä vapainta ja omaperäisintä ajattelua osoittaneet ovat olleet joko hirmuvaltiaita, taiteilijoita taikka laitokseen suljettuja hulluja. Voimme unelmoida vapaasta tahdosta, mutta mihin sitä tarvitaan, kuka sitä tarvitsee ja mihin tarkoitukseeen? Meidän vielä laitokseen sulkemattomien tavisten osana on vain ja ainoastaan kantaa kortemme kekoon.
  19. Materiaalina kivi olisi ollut tarkoitukseensa sopiva niin saatavuutensa kuin kestävyytensäkin puolesta. Eksoottiset ihmistieteille tuntemattomat metalliseokset tai keraamiset materiaalit olisivat luultavasti tulleet huomattavasti kalliimmiksi pyramidien mittakaavassa käytettynä. Muutoin he ovat hyvinkin voineet omia materiaalejaan käyttää, ne vain ovat aikojen kuluessa rapautuneet, ruostuneet, haihtuneet tai muuttuneet joksikin muuksi.

    Muista maailmoista tänne matkaamiselta voidaan edellyttää muun ohella myös taloudellista älyä. Vaikeasti saatavien ja kalliiden materiaalien haaskaaminen johonkin syrjäiselle planeetalle rakennettavaan turistimagneettiin olisi lienee ollut hölmöyttä alieneidenkin mittapuulla, varsinkin kun saatavilla on ollut runsaasti kiveä.

    Kiven käytössä suurin vaikeus ja kustannus lienee ollut sekä niiden louhiminen halutun muotoisina ja kokoisina irti kalliosta että niiden siirtäminen lopulliselle paikalleen. Jos alienit ovat kyenneet siirtämään itsensä jostain kaukaa tälle planeetalle, ei mainittujen vaikeuksien luulisi olleen heille ylitsepääsemättömiä.

    Mitä pyramideihin ja varsinkin Kheopsin sellaiseen tulee, on vertaillen mainittava että ensimmäiset rakennelmat, jotka Suomessa ylsivät samaan korkeuteen, olivat radiomastoja (150m), joita 1920-luvulla rakennettiin pari kappaletta. Oikeastaan rakennuksista ensimmäinen, joka ylitti Suuren pyramidin korkeuden oli Näsinneula Tampereella 1970-luvulla. Tähän aikaan radiomastojen lisäksi oli vain jotain savupiippuja jotka ulottuivat 150m korkeuteen ja ylittivät sen. Pyramidin korkeus on noin 140m ja se vastaa lähes Helsingin Pasilan tv-tornin korkeutta, joka on 146m.

    Kaiken kaikkiaan pyramidit ovat olleet äärimmäisen mittavia rakennushankkeita. On kuitenkin otettava huomioon, että Egyptissä oli tuolloin sukupolvien ajan ammattilaisia, joiden tehtävänä oli nimen omaan hankalien rakennushankkeiden, kuten pyramidien, suunnittelu ja toteuttaminen.

    Nykyihmisen ajattelu on jokseenkin eriskummallista, koska nykyään ei ole enää pyramidin suunnitteluun ja rakentamisen toteuttamiseen kykeneviä ja tietotaitoisia ammattilaisia, ei heitä varmasti ole ikinä ollutkaan. Niinpä selityksen täytyy olla, että rakentajien tai ainakin työkalujen ja suunnittelijoiden on täytynyt tulla valovuosien päästä hankettaan toteuttamaan.

    Tieto lisääntyy mittavilla määrillä ihmissukupolven aikana. Samat ihmiset, jotka näkivät ensimmäisten junien liikkuvan rautateilla, ovat saattaneet nähdä myös ensimmäiset lentokoneet. Puolestaan ensimmäisten lentokoneiden näkijä on saattanut todistaa ensimmäistä kuulentoa. Sen lisäksi että tieto lisääntyy koko ajan, sitä myös katoaa koko ajan. Kokemusperäinen tieto katoaa hyvin nopeasti ja pian seuraa tarpeettomaksi jäänyt teoreettinenkin tieto.

    Ihmiskunta ei enää osaa rakentaa kivipyramideja, mutta se osaa matkata avaruudessa. Kehityksellä on hintansa.
  20. En ole koskaan pannut pahakseni edes tatuoituja naisia. Onpahan jotain tekemistä siinä nylkyttäessä kun voi samalla katsella kuvia. Tykkään vessassakin lukea vanhoja sarjakuvia, ettei aika tuntuisi menevän hukkaan.

    Eiväthän ne yleensä kauniita ole, eivät kuvat eivätkä kantajansa, mutta lahjahevosen suuhun ei parane katsoa. Mitä sitä nyrpistelemään, ilostaan se toinen antaa. Jos ratsastaminen alkaa tuntua työläältä tai velvollisuudelta, on vaihdettava hevosta tai lopetettava ratsastaminen. Ei se aina ole tamman vika, ettei ritari pääse satulaan.

    Itse suhtaudun asiaan siten, että jos koko kehon fresko vie ajatukset muualle ja häiritsee käsillä olevaa tehtävä, on sammutettava valot ja jatkettava pimeässä. Muutoin tehtävä on kirjaimellisesti omilla käsillä. Ymmärrettävästi liha ei ole heikoimmillaan eikä halvimmillaan juuri kaamosaikana vaan pikemminkin lisääntyvän valon myötä halutkin lisääntyvät. Jos juhannusyönä pellolla naturistina pyöriessä kumppani osoittautuukin kuvalliseksi jatkokertomukseksi, kannattaa silloin vain sulkea silmät ja ajatella kuningatarta tai mikä nyt kullekin sattuu viisaria väräyttämään. Parin kuvan vuoksi ei kannata suhdetta kaataa.

    Ajan kanssa kuvat rypistyvät ja haalistuvat, suhteen kanssa voi käydä toisin.
    21. 224 / 240
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt