Oikeustieelliseen opiskelemaan

Oikikseen päästään vain pääsykoekirjojen kautta syntyvän osaamisen perusteella.

Yhoppia tärkeempi on esim pitkän matikan 11. kurssi, joka opettaa (opetti ainakin mulle) loogista ajattelua.

Älä usko aiempia kirjoittajia. YH.n yo-tulos on erittäin tärkeä jokaiseen oikikseen haettaessa paitsi Joensuu.

Mies sanoo: "älä usko edellisiä kirjoittajia" ja sen jälkeen puhuu sellaista palturia, että aidan seipäätkin heiluvat ;)

Oikeustieteelliseen haettaessa ei ole mitään väliä sillä mitä kirjoittaa. Tärkeämpää on sen sijaan, että kirjoittaa hyvin. Silti muutamia yleisiä huomioita voidaan esittää.

Äidinkielen opiskeluun kannattaa satsata, koska juristin työ on pitkälti kirjoittamista ja lukemista.

Pitkä kieli. Käytännössä englannin pitkä taso on lähtökohta, jos haluaa nykypäivänä pärjätä työelämässä.

Reaali. Oikeustieteelliseen pyrkiessä ei tavallaan ole niin suurta merkitystä sillä minkä reaaliaineen kirjoittaa. Eniten kiinnekohtia oikeustieteeseen tarjoavat historia, yhteiskuntaoppi ja filosofia.

Ruotsi. Toinen kotimainen on ja pysyy. Vaikka olisit kuinka perussuomalainen, elämän perusrealiteettejä ei kannata yrittää paeta itse luotuun utopiaan.

Historia sen vuoksi, että oikeusnormeja tai oikeustapauksia tulkitessa usein on ihan järkevää ymmärtää oikeusnormien ja oikeustapausten historiallinen konteksi. Tiettynä aikana tuotetaan tietynlaista oikeutta.

Yhteiskuntaoppi on varmaan lukion aineista lähinnä oikeustiedettä, joten sen opiskelu lienee ihan perusteltua.

Vaikka oikeustiede onkin aika kaukana Esa Saarismaisesta ilottelusta, tulevat ne filosofit jossain määrin vastaan oikeusteorian opinnoissa. :)

Koska vain yh3 kurssi on vain kiinnostava... voi poika, joskus vielä joudut opsikelemaan yhtä sun toista, kiinnostaa tai ei... en mä ku ei kiinnosta, kyll mä olisin paras, mut ei nyt nappase

Käytännössä ainoastaan pääsykokeella on merkitystä. Lukioarvosanoista viis...

Tänä vuonna sisäänpäässeltä neuvoja:

-äidinkieli on tärkein!
-tänä vuonna mm. biologian ymmärryksestä olisi ollut hyötyä stadin kokeessa. Yhteiskuntaopin kursseissta on väistämättä hyötyä, mutta ei ole edellytys sisäänpääsylle. Eli kaikista aineista voi olla hyötyö.
Itse pääsykokeen kannalta tärkeintä on erittäin hyvä muisti ja looginen ajattelukyky, ja tietynlaiset vastausperiaatteet, ns. "vastaustekniikka". Kannattaa katsoa muita keksusteluita, tietoa löytyy.

Tsemppiä! Sisään pääsee jos haluaa - onpa sitten kirjoittanut mitä hyvänsä tai miten hyvin tai huonosti tahansa!

Jos tietää, että haluaa lukea oikeushistoriaa, niin historiaa on järkevä lukea lukiossa. Jos tietää, että haluaa lukea ja tehdä töitä bio- ja lääkintäoikeuden parissa, niin biologiasta on hyötyä. Edelliseen kommenttiini, no on totta toki, ettei sitä biologiahöpinää ollut pääsykoekirjoissa kuin parin sivun verran (mutta ei voi kieltää, etteikö olisi säästänyt aikaa ja vaivaa hurjasti, mikäli olisi ymmärtänyt ja kiinnostunut ko. asioista jo aiemmin). Pointtini on vain se, ettei ole oikeastaan ainetta, josta ei olisi hyötyä elämässä. Toinen kysymys on tietenkin se, mikä hyöty jostakin aineesta on pääsykokeissa.
Hakija, älä huoli vaikkei oikeen mikään lukioaine kiinnostaisi kovasti, oikiksen materiaali on jokseenkin erilaista, ja sisälle pääsee, vaikkei rakastaisikaan kaikkia lukioaineita, joten älä keskitä fokustasi siihen, mikä lukioaine eniten miellyttää. Sen sijaan, keskity siihen, miksi haet ja oletko valmis lukemaan reilut kaksi kuukautta, mikä on yllättävän raskasta, vaikka olisikin motivaatiota. :)

Ja kaikki hakijat, jotka oikesti etsitte tietoa ja apua, älkää liikaa jääkö pohtimaan kyynisiä kommentteja, jota näiltä palstoilta löytyy - joku katkeroitunut kiusantekijä kuluttaa vain aikaansa näillä palstoilla:D

Eihän sitä yh:ta ole pakko kirjoittaa. Mutta kun sanot, että vain yh3 kiinnostaa, se kyllä arveluttaa. Nimittäin joudut opiskelemaan paljon sellaista, mikä ei pahemmin kiinnosta, ennenkuin pääset oikeustieteellisestä ulos, jos sattuisit pääsemään ensin sisään. Sen rinnalla on pari kolme vähemmän kiinnostavaa (mutta hyödyllistä) yh kurssia pikku juttu.

En tiedä lukion kursseista, mutta tiedän jotain oikeustieteellisestä ja sinne pääsemisestä.

Aikoinaan sattui yksi pääsykoealueista olemaan ympäristöoikeus ja siihen liittyvä kysymys koski yhteiskunnallista päätöksentekomallia. Satuin aiemman koulutukseni perusteella muistamaan Århusin sopimuksen ja siihen liittyvän päätöksentekomallin ja prosessinkin. Huomasin myöhemmin saaneeni huomattavan määrän pisteitä juuri siitä kysymyksestä. Ympäristövaikusten arviointiprosessin tuntemisestakaan ei ollut haittaa.

Kokelaan tuntemus ja ymmärrys yhteiskunnallista asioista, ei voi olla haitaksi valintakokeessa. Loppujen lopuksi pääsykokeella etsitään ymmärtäjiä, ei muistajia. Toki pelkällä raa-alla muistamisellakin pärjää. Sanoisin että, erinomaisessa tapauksessa kokelas ymmärtää oikeudellisia vastakkainasetteluja ja kykenee erittelemään lähtökohtia oikeuksien löytämiseen ja hyödyntämiseen.

Pääosa koetta on kuitenkin luetun ymmärtäminen ja nimenomaan annetun koealueen ymmärtäminen, eli tenttikirjojen lukeminen.

Oikeustieteen hienouksiin kuuluu perustelu. Jos olet ymmärtänyt oikeudellisen ongelman, voit etsiä siihen ratkaisun lainsäädännöstä. Lakien ollessa tulkinnallisia, etsit ratkaisua oikeuskäytännöstä eli korkeimpien tuomioistuimien ratkaisuista. Mikäli mitään ei löydy, löytyy ratkaisu lainsäätäjän tahdosta eli lakien valmisteluaineistosta. Jos niistäkään ei löydy linjaa, sallitaan jopa oikeuskirjallisuuden käyttäminen auktoriteettina. Syyttäjien osalta meillä on tästä surullisia kokemuksia. Varsinkin kun syyttäjä käyttää omaa julkaisuaan argumenttiensa auktoriteettina.


Palatakseni asiaan, tiedekuntaan otettavat vihitään pääsykokeen kautta tiettyyn kielenkäyttöön.

Tämän kielen lähtökohtainen ymmärtäminen on ensimmäinen ja tärkein edellytys kaikelle tulevalle.

Suosittelen tämän kielen käsitteiden käyttämistä vastauksissa, vaikkakin olennaista on niiden termien ymmärtäminen.

Tärkeintä on kokonaisuuksien ymmärtäminen ja nimitykset, millä kokonaisuus jaetaan osiin.

Yhteiskunta on suuri möhkäle, kuten ovat sitä ohjaavat lait.

Oikeustieteelle on olennaista jaotella lakeja tiettyihin ryhmiin. Mikään ei hivele professorin itsetuntoa kuin pääsykoevastaus, jossa tunnistetaan oikeudenala.
Ympäristöoikeus, Persoonallisuus-, rikos-, jne,

Vielä tärkeämpää on mainita joka kerta laki, johon vastauksessaan vetoaa,

Koskaan ei riitä, että kertoo pitkähköllä vastauksella, että kysymyksen aviomies toimii väärin, koska hän vahingoittaa vaimoaan.

Aina pitää olla laki, minkä perusteella mies toimii väärin, eli rikkoo lakia. Tämä laki pitää aina mainita vastauksessa. Vaikeassa tapauksessa mies rikkoo vain periaatetta. Siltikin perusteluissa kysytään vain oikeudellista näkökulmaa. Oikeustieteellinen ei ole teologinen. Moraalilla on ihan oma sijansa.

Jättäkää moraaliset kannanotot viimeiseksi ja mieluummin jättäkää ne vihjauksien varaan.

Lukekaa kuin viimeistä päivää!