Vapaa kuvaus

Aloituksia

135

Kommenttia

5241

  1. Työntekijä myy aikaansa, taitojaan, tietojaan ja voimiaan työnantajalle. Tätä kutsutaan työmarkkinoiksi, ja siellä on aina niin kysyntää kuin tarjontaakin. Jos tarjoat markkinoilla jotakin, mitä harva tarvitse ja mitä moni muukin tarjoaa, ei tarjoamasi asian hinta nouse korkeaksi.
  2. Siis onko aloittajan ongelma, ettei olemassaoleva tie ole poliisipartion mielestä tie?

    Yleinen tie se ei missään tapauksessa ole, eikä tien kohdalle välttämättä ole perustettu yksityistietäkään, mutta epäilemättä kulkuoikeus jollakulla kuitenkin on.

    Poliisilla ei ole tietoa vuosisatojen aikana perustetuista kulku-/tieoikeuksista varsinkaan, ellei niitä ole merkitty kiinteistörekisterikartalle käyttöoikeuksina. Käyttöoikeudet, niin sanotut tierasitteet, eivät muodostu yksityisteiksi itsestään, vaan yleensä sellainen täytyy tieosakkaiden (käyttäjien, vaikutuspiirissä olevien) itse perustaa. Tämä yksityistien perustaminen tehdään siis sen selkiyttämiseksi, että millaisella osuudella kukin tien käyttäjä osallistuu tien hoidon aiheuttamiin kustannuksiin.

    Yksityisteiden lisäksi on olemassa tieoikeuksia toisen omistamalla maalla, jolloin tieoikeuden haltijat/käyttäjät sopivat keskenään tien pitämisestä käyttökelpoisena. (ns. sopimustiet)

    Näiden lisäksi on tietysti olemassa omalla maalla olevat omaan käyttöön tarkoitetut ns. tilustiet. Näitä teitä voi käyttää omistajan luvalla.

    Tieoikeuksia, siis oikeus tehdä tie toisen omistamalle maalle taikka käyttää toisen maalla olevaa tietä on kahdenlaisia. Maanomistaja voi vapaasti sopia jonkun kanssa alueensa käyttämisestä tien rakentamiseen taikka olemassa olevan tien käyttämisestä (sopimustie). Toinen vaihtoehto on, että tieoikeus (rasitetie) perustetaan (taikka siirretään) maanmittaustoimituksessa rasittamaan kiinteistöä.

    Yksityistie voi siis katketa, vaikka tie maastossa jatkuukin. Se voi jatkua rasitetienä, sopimustienä taikka tilustienä.
  3. Minä puolestani olen nuoresta pitäen kokenut olevani banaani. En osaa sanoa tarkasti, missä vaiheessa huomasin olevani enemmän banaani kuin ihminen, mutta se oli jossain vaiheessa koulussa.

    Ennen kuin olin itse banaani, muistan kuinka kaupassa katselin aina ihanan keltaisia, pitkulaisia ja käyriä banaaneja. En ihaillut niitä niinkään siksi, että olisin halunnut kuoria taikka syödä niitä, vaan että olisin itse halunnut köllötellä kaikkien katseltavana pienessä kumarassa, keltaisena ja sopusuhtaisen pitkulaisena.

    Murrosiässä en välittänyt tytöistä, enkä pojistakaan, minua kiinnostivat banaanit niin esteettisessä kuin seurallisessakin mielessä. Ostin ensimmäisillä viikkorahoillani banaanin, jota pidin koululaukussa ja sain siitä turvaa ja seuraa siinä missä jotkut saavat turvaa hyvästä kaverista.

    Voisi sanoa, että lapsuuteni jäi lyhkäiseksi ja ymmärsin niin elämän raadollisuuden kuin sen rajallisuudenkin löytäessäni repustani parhaan ystäväbanaanini muuttuneen kokonaan mustaksi ja pehmeäksi. En kuitenkaan luopunut toivosta ystäväni suhteen ja asetin hänet koulupöydälleni toipumaan. Hänestä ei ikinä tullut enää muhkeaa ja keltaista, mutta hän oli kuitenkin seuranani pienenä, mustana ja homeeseen muumioituneena. Lopulta ystäväni katosi ollessani koulussa. Ajattelin silloin hänen löytäneen jonkun toisen kaverin, mutta aikuisempana asiaa ajateltuani, äitini luultavasti vain siivosi pöydältä homehtuneen banaanin pois. Kuinka hän olisi voinut tietää minulle aiheuttamastaan traumasta.

    Kun ystäväni katosi, mietin mikä sai hänet jättämään minut. Kenties meillä ei hänen mielestään ollut tarpeeksi yhteistä, ehkä olimme liian erilaiset. Siitä lähtien olen halunnut olla banaani niin mieleltäni kuin ruumiltanikin. Kenties, kun olen tarpeeksi banaani, löydän jälleen ystävän turvaksi ja seuraksi.

    Kuoritut banaanit muuten eroavat kuorimattomista tietysti ulkonäkönsä, mutta myös luonteensa puolesta. Jos koet olevasi kuorittu banaani ja ajattelit ottaa yhteyttä, älä suotta, olen banaani paksussa kuoressa eikä mikään saa minua kuorittua.
  4. Käsittääkseni aika monessa työntekijän valinnassa sovelletaan käytäntöä, että jos hakijoina ovat muodollisesti yhtä pätevät mies ja nainen, tulee silloin hakijoista palkata nainen. Tämä siis siksi, että se on kuulemma tasa-arvoista. Jos sukupuoli on pelkästään ilmoitusluontoinen asia, kannattaa esimerkiksi Pekan täsmentää jotakin virkaa taikka julkissektorini tointa hakiessaan, että hän on nainen ja kuuluu kaikkiin niihin vähemmistöihin, jotka katsotaan työhakijalle eduksi kun työntekijää valitaan.